Reissu-uutisia ja kalasaalis!

Pitäisikö alkaa päivittääs blogia tiheämmän vai pitäiskö tänne tunkea enemmän ns. asiaa? Yleensä aloitan bloggaamisen, sitten se teksti muhii viikon, joskus kaksi, sitten huomaan sen menneen jo ohi sen hetkisen tilanteen ja olevan jälkeenjäänyt, sitten pitää kirjoittaa kokonaan uudestaan ja bluuaah. On se vaikeaa, pitäisi selkeästi kulkea ihan joka paikassa kamera taskussa, että olisi aina jotain kuvia mitä bloggaisi, niin näyttäisin aktiivisemmalta. Kai jotain kiinnostaisi millaisia kukkasia kasvaa kauppareissuni matkan varrella? Ja jos jollain on muuten jotain ideaa tai kysyttävää, niin saa kommentoida tai mailata. Olisi hauska keksiä joku aihe blogipostaukseen, joka olisi sitten yleisestä diipadaapasta poikkeavaa!

Mutta se siitä, sitten seuraaviin ja iloisiin asioihin:

Me mennään Seouliin 21.12. melkein kahdeksi viikoksi!

Lälläspöö. On pitänyt lähteä Jeren kanssa reissuun varmaan jo kolmen vuoden ajan, muttei olla oltu yhdessä muualla kuin Virossa. Olen halunnut kovasti matkustaa jonnekin Aasiaan, missä olisi kans länsimaalaista kulttuuria siellä kaupungin vilskeessä, ettei olisi liian vanhoillista ja sielukasta. Seoul ja Hong Kong on olleet aika pinnalla ajatuksissa, samaten Bangkok. Nyt sitten sai lentoliput kohtuuhinnalla ja on hotellikin varattuna. Tullaan takaisin 4.1. eli saadaan olla uusi vuosikin muilla mailla. En ole käynyt muualla kuin naapurimaissa, joten olen ihan totaalisena turistina siellä. Ja kakin housuun lentomatkaa ajatellessa, kun minulla tulee korvat kipeäksi nousussa sekä laskussa, sitten pitäisi vielä olla suljetussa tilassa 8-10 tuntia. Jere sentään vaan pelkää, että me tiputaan ja kuollaan. Tutistaan ja kirotaan siellä sitten, mutta ajattelin olla hevostainnuttimissa lentomatkojen ajan. Pitää varmaan tainnuttaa Jerekin. Googletin kuviakin miltä näyttää Seoulissa jouluna, kai siellä on ihan makeeta!

Olen kans käynyt ekaa kertaa kymmeneen vuoteen onkimassa viime viikolla. Päätin eräänä yönä lähteä narraamaan ahvenia Marjaniemeen, kun vielä on niin kylmä, ettei teinit ole siellä ryypiskelemässä. Taisin lähinnä kyllä ruokkia niitä kaloja, kun koko ajan ne napsi, mutta sain vain kaksi kiinni. Enkä muistanut kuinka ällöttäviä kalat on, varsinkin, kun ne ei meinaa kuolla millään. Ja kun ne oli niin pieniä, että jos olisi yhtään vauhdikkaammin hakannut, niin nehän olisi räjähtäneet ja levinneet! Ja kun tuli pimeää, niin alkoi surraamaan isot kasat lepakoita ja ne meinasi jäädä onkeeni kiinni, mutta onneksi sitten tajusivat, että ei kannata ottaa sitä matoa koukusta. Yksi lepakko sitten laskeutui kalliolle ja yritti kiivetä jalkaani pitkin ylös uuteen nousuun, mutta käskin sen mönkimään rannalle saakka. Olin siellä rannalla onkimassa kolme tuntia, sain vain kaksi pientä ahventa ja yhden ison risukasan. Taidan olla vähän ruosteessa, mutta pitää kohta mennä taas uudestaan, niin ehkä saisin suuremman saaliin.



Suurin saalikseni.


Jännittää aika paljon, kun tämän kuun puolessa välissä tulee tieto siitä, että pääsenkö opiskelemaan. En tiedä uskaltaako sitä toivoa ja ajatella positiivisesti, vai alkaisko sitä jo varautumaan pettymykseen. En yhtään osaa sanoa millaisia muut hakijat oli, että olinko niihin verrattuna hyvä vai huono. Yritin kyllä olla edukseni ja olla kans sellainen sopivan sosiaalinen ja puhelias. Mutta ei kai tässä auta muu kuin odotella. En vaan millään malttaisi odotella, kun en pysy housuissani. Jos tapahtuu ihme ja pääsisin, niin en kyllä tiedä sittenkään mitä tekisin tai miten päin olisin :D Kai tanssisin muutamia tanssiaskelia ja juhlisin asiaa vaikka leipomalla brownieseja.


Ei mitään jännää, haluan toivottaa kaikille kesämuistoja, kivempia kesäkelejä, rakkauksia sun muita, PUSMOI :*


PS. Pysähtykää välillä miettimään, että mitä teillä on eikä sitä, että mitä teillä ei ole. Minulla mm. on maailman paras pieni perhe sekä erittäin hyvä partneri. Niin ja minun lemmikit on taas muistuttaneet olevansa maailman rakkaimpia, pöslöimpiä ja ihanimpia! 


Bonusnaama.