Töihinmenijäis.
Yritin järjestellä meikkejäni vain huomatakseni, että minulla on jossain ihan varmasti joku jemmapaikka, sillä meikeistä osa puuttui. Sain sentään suurimman osan laitettua työkalupakkeihin (miehisiin vaaleanpunaisiin), mutta nyt häiritsee sitten, että minne kummaan olen voinut loput laittaa... Ja tietty tulee sellaisia tarpeita, että haluaa käyttää jotain tuotetta, jota ei ole käyttänyt muutamaan kuukauteen ja sitä ei vaan löydy mistään! Pitäisi ostaa joku kunnon lipasto noille meikeille ja muulle krääsälle, koska ne vaan pyörii pitkin kämppää ja sitten käy näin, että jotkut asiat on hukkapaikassa enkä tiedä löytyykö se hukkapaikka koskaan... Löysin kyllä onneksi meikän Meow Cosmeticsin mineraalimeikkivoidepuuteri-jutun (mikskä sitä sanotaankaan?) suuren kaipuun jälkeen. En tiedä miten, mutta se löytyi 7 vuotta vanhasta meikkipussistani, johon en ollut koskenut vuosiin :D
... Pitääkin joku kerta tilata lisää samalta merkiltä noita mineraalimeikkejä, koska se on ainoa meikkipuuteri mineraaleissa, josta tykkään. Tilaan peittävintä (valittavan kolme erilaista: hailakka, vähän peittävä ja peittävin) ja se antaa iholle sellaisen samettisen pinnankin vielä. Ja se oikeasti peittää, muita mineraaleja joutuu kokemuksieni mukaan kerrostamaan seitsemän kertaa, että ne peittäisi. Paljon kehuttua Lily Loloakin olen kokeillut ja se toimii vain värillisenä puuterina siihen BB-creamin päälle. Joko en osaa, tai sitten puuterimaiset meikkivoiteet ei vaan ole minun juttuni, poikkeuksena tuo Meow Cosmetics.
... On muuten omituista, kun kärsin ihon kenkkuilemisesta jonkin aikaa ja olinkin ilman meikkaamista sinä aikana, niin heti kun aloin meikkaamaan päivittäin ihon kunto parani! Olen ajatellut, että juju, ei se BB tuki ihoa niin pahasti kuin meikkivoide ja päälle huitastu talkki/mineraalipuuteri tuskin kanskaan, mutta kaiketi se BB kans hoivaa ihoa sopivasti ja pitää pintakuivan nahkani hyvänä, kun alkoi heti näpyskät katoamaan. Ei sitä uskoisi, että meikkaaminen auttaa ihon huonouksiin, mutta ainakin voin itse suositella päivittäistä meikkaamista, jos käytössä on korealaiset bb-creamit eikä tuki nassua paksulla puuterillakaan :D
Ja asiasta kukkaruukkuun, oli tuossa taannoin anopin syntymäpäivät. Oli tosi haastavaa keksiä lahjaa, sillä partnerikaan ei tiennyt oikein mitä oma äitinsä kaipaisi. Niillä on oma hieno koti, äiti matkustelee ja pitää herkuista, mutta on kuntokuurilla. Ostin sitten lähes terveellistä naposteltavaa kaupasta ja passitin partnerin hakemaan meikinpohjustusvoiteen. Ihan siksi, että se tuote pelastaa monta sellaista päivää, kun haluaa, että se meikki pysyy naamassa. Partnerin äiti ei paljoa meikkaa, mutta osaa arvostaa tämmöisiä pieniä kauneusjuttuja, niin ehkä se menee käyttöön saakka. Toivottavasti.
Juhlien teemana oli Aasia, sillä anoppi oli juuri reissannut Indonesiassa ja Singaporessa. Se tosiaan matkustelee paljon ja halusi nyt sitten sukulaisillekin tarjota "maistiaisia" sieltä. Eli haettiin hullut kasat kiinalaista ruokaa, partneri kokkasi currya ja sitten siihen lisäksi vielä paistoi veljensä kanssa rotileipiä. Ja en ole koskaan syönyt täydellisempää jälkiruokaa kuin viime lauantaina, siis HUH. Sainkin sitten reseptin siihen tuorejuustohässäkkään, pitää joskus yrittää tehdä itse siitä samasta juustokakku :)
Paikalla oli paljon partnerin sukulaisia ja olinkin suurimman osan jo nähnyt joissakin muissa kekkereissä. Oli mukavaa ja Ewok oli myös saanut kutsun, joten hän sitten sai suuresti huomiota ja rakkautta vierailta. Ewok käyttäytyi tosi hienosti juhlien ajan, kai se on sitten muuttunut aikuiseksi koiraksi, kun ei koheltanut vaan oli kuin mikäkin täydellinen rauhallinen seurakoira. Ja palkinnoksi sai maistaa currya, jota se rakastaa yli kaiken, sekä vähän täytekakunpalastani kermavaahtoa. Myös anoppi ja appiukko rakastavat Ewokkia, se on kans hienoa, että anoppi saa siitä mitään allergiaoireita, vaikka onkin koirille allerginen. Uhkasin, että roudaan kenties niille joskus sitten Saksasta tai jostakin oman bolonkan lellittäväksi! Mutta oli siis todella hyvää ruokaa, hyvää seuraa ja sitten jäätiin partnerin kanssa yökylään. Illalla väsytti ja muhittiin katsoen Modern Familya.
Oli myös ihana herätä aamulla anoppilassa ja kävellä ulos savukkeelle tepastelemaan, kun joka suunnassa näkyi peltoa melkein satoja metrejä. Tuli sellainen pieni haaveksiminen, että olisi hienoa asua itsekin joskus paikassa, jossa voi vaan marssia omalle pihalle ja koira voi valtoimenaan tepastella siinä mukana. Ja kesäaikaan tuo on varmasti vielä hienompaa.
Ewok ajelemassa mummolaan.
Minua jännitti soveltuvuuskokeet, jotka oli tällä viikolla. En tiennyt yhtään, että millaista koetta meille tyrkytetään, vaikka yritin vähän googlettaa millaisia kokeita alalle yleensä on. En ollut varma, että onko meillä alaan liittyviä kysymyksiä ja pitäisikö jotenkin varautua. Ajattelin vaan miettiä etukäteen, että jos pitää kirjata omia vahvuuksia, heikkouksia ja luonteenpiirteitä, niin ne sitten putkahtaa paperille helposti. Meillä oli sitten kaksi tuntia paperihässäkkää, kun tehtiin useita psykologisia kokeita. Kuulemma niitä käytetään nykyään usein, kun valitaan opiskelijoita, koska niistä näkee ihmisen persoonan ja olemuksen paremmin kuin kysymyksistä, jotka voi opetella etukäteen ja joihin voi päntätä oikeat vastaukset.
Ensin olin sillain, että nämähän on ihan helppoja juttuja. Sitten hetken päästä tuntui siltä, että alkaakin mennä hieman vaikeaksi... Oliko ne kompakysymyksiä? Vai oliko ne yksinkertaisia? Vai oliko ne naamioitu kompakysymyksiksi, mutta olikin oikeasti yksinkertaisia? Tai jos ne oli kompakysymyksiä, jotka oli yksinkertaisia, mutta oikeastaan sitten tarkemmin ajateltuna pitäisi ajatella enemmän, jotta ne oliskin kompakysymyksiä, jotka näyttää vaan yksinkertaisilta, HÄ? Oli joitakin minuutteja aina aikaa täyttää paperi ja papereita oli useita. Kun käänsin paperini ympäri, niin pari kertaa stalkkasin vieressä olevan vastauksia ja mietin, että jestas nyt meni ihan päin kukkua omat vastaukset, koska ne oli ihan erit!
Olin aika stressaantunut ja mietin, että jos meni päin kukkua, niin ei sitten kyllä mahda mitään, koska en olisi paremmin osannut edes vastata ja parhaani tein. Pääsin kokeen jälkeen parin tunnin päästä haastatteluun, jossa vissiin joku psykologi istutti hakijoita 10min/per nenä ja kysyi jotain perusasioita. Kun menin sinne, niin tämä setämies otti koepaperi -kasani selattavaksi eteensä ja aloitti lauseen: "Nämä testithän meni sinulla kirkkaasti keskimääräistä..." tässä vaiheessa olin sillain, että voieivoiei "... paremmin!" Kiekaisin, että aijahas, oikeasti vai? Sitten se kysyi jotain peruskysymyksiä olemisestani ja elämisestäni, kiittelimme ja lähdin pois. Oli kyllä hyvä mieli, että ainakin meikä veti kokeen hyvin. Pitää toivoa, että jotkut muut sitten vähän huonommin, että pääsen oppisopimuksella oppimaan :)
Ja sekin jännittää vähän, että jos pääsenkin oppisopimuksella oppimaan, niin meidän nykyisessä ryhmässä ei kukaan ole puhunut mitään siitä, että haluaisivat toimia minun ohjastajina. Pitäisi ehkä vaihtaa ryhmää tai kenties koko työpaikkaa muualle. Se olisi tosi tyhmää, sillä olen jo kiintynyt ryhmääni :c Pitää varmaan uskaltaa vähän jo udella, että olisiko kukaan valmis uhraamaan aikaansa minun opettamiseen. En tarkalleen tiedä mitä se ohjastaminen pitää sisällään, kai se on vähän niin, että toimin kuten ennenkin, mutta olen hieman enemmän kaikessa mukana ja mokani on sitten tämän ohjastajan vastuulla. Saa siitä vähän rahaa sitten tämä ohjastajakin lisää, mutta ei ole kukaan koko työpaikalla vielä puhunut siitä, että onko joku tietoinen tästä hommasta ja miten se ratkaistaan. Jännää, että kukaan ei oikein tiedä mistään mittään!
Mutta näillä mennään. Ja tulevaisuudessa olisi vielä partnerin bändin Jenlaynin kannustamista, sillä pääsivät bändikilpailussa jatkoon! Seuraavaksi sitten semifinaali, jonne täytyy itsekin mennä paikalle ja muistaa äänestää. Se on yleisöäänestys, eli vähän kisa siitä, että kuka saa eniten kavereitaan paikanpäälle... Harmi sinänsä, kun Jenlaynilla ei ole niin paljoa kaveriporukkaa, että sinne tulisi järkyttävät määrät lössiä, mutta yrittävät parhaansa kuitenkin :) Teuvo Lomankin oli kuulemma edellisellä keikalla moshannut lujaa sekä bändi sai kehuja muilta bändeiltä. Hyvä Jenlayn! Seuraavaksi sitten semifinaalista finaaliin, jos vaan on tarpeeksi genrestä tykkääviä paikanpäällä!
Olen muuten tosi nirso noin musiikillisesti. Oikeastaan kuuntelen kaikenlaista, mutta harvasta musiikista oikeasti tykkään sydänsopukoitani myöten. Olen viime aikoina kuitenkin yrittänyt keksiä kuunneltavaa, joka tuntuisi sielussakin hyvällä ja muistin Skindredin pitkästä aikaa. Se ensimmäinen levy on kyllä hyvä, suosittelen kokeilemaan, jos yhtään kuulostaa hauskalle idealle metallin ja reggaen yhdistäminen :D Partneri myös kuuntelutti minulle suomalaista bändiä, josta totesin: "Jos nämä poijjaat ei o Pattonia kuunnelleet kasvaessaan, niin en tiedä kuka on". For The Imperium on siis bändi, jossa oli paljon vaikutteita Pattonin projekteista, eli se tuntuu uppoavan minulle kohtuullisen hyvin! Näitä voin suositella yhtä hankalille ihmisille kuin minä, jotka tykkää friikistä musiikista, mutta eivät meinaa löytää hyvää sellaista.
Aika on tässä siis mennyt töissä, stressatessa hitusen koe-juttuja, keväästä nauttien ja rymistelin kans eräänä päivänä aivan itse kämpän jäjestystä uusiksi. On muuten tosi kettumaista siirtää yksin sellaista joka suuntaan lötköävää 160cm runkopatjaa, mutta onnistuin vaan kiskaisemaan siinä rytäkässä yhden verhon alas sekä heittämään kilon hamsterinruokaa pitkin lattiaa. Nyt on siis dataan "eläinhuoneessa" enkä makkarissa, tänne kärräsin suurimman osan otuksista ja peti muutti olohuoneeseen. Onhan se kiva katsoa pedissä haamusarjoja sekä tuntuu tilavammalta herätä, kun ennen se iso sänky oli täällä makkarissa, jossa asuu mm. iguaani lootineen ja oli vähän ahdasta. Vielä kun saisi vähän raksailtua noiden elukoiden asumusten kanssa, niin kaikki olisi buenosti!
<3
Mutta hyvää kevättä ja päästäistä kaikille tasapuolisesti, muistakaa hemmotella ihteänne ja nauttikaa auringosta! PUSMOI :*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti