Suuria haaveksimisia!

Kamala muuttohinku. Siis aivan kamala. Olen katsellut asuntoja ja pyörinyt ympyrää, koska alkuvuodesta haluaisin asua jossain muualla ja hieman kätevämmässä asunnossa. Siinä onkin sitten tekemistä, että löytäisi sopivan kodin: niitähän olisi vaikka kuinka, mutta suurin osa on vähän keskellä peltoa eikä ilman autoa pärjäisi. Joten tässä sitten raapii päätään, että pitäisikö ajaa ajokorttikin, hankkia joku auto ja huristella menemään. Mutta tarve on niin suuri, että oletettavasti maaliskuussa olen jo pakannut tavarat ja istun jossain tyhjässä uudessa asunnossa, jonka tunnen enemmän kodiksi kuin nykyisen asunnon.

Yksi asia on ollut mielessäni jo vuosia: muutto ulkomaille!
Olen salaa haaveillut, että joskus vielä asun jossain ulkomailla ainakin muutaman vuoden ajan ja näen maailmaa. Olen sellainen nösvö, että en hurjastele, joten sellainen rykäisy olisi oikein mukavaa vaihtelua arkeeni. Nyt olen katsonut jo lähes tosissani, että koulusta valmistuessani saattaisi olla vaihtoehtona muutto ulkomaille ja työpaikka löytyisi sieltä. Partnerille sanoin jo, että se voi mennä töihin suurlähetystöön, niin saadaan muuttaa aina muutaman vuoden välein eri maahan :D

Bangkok!

(Kuva googlesta.)

Sain sellaisen tarjouksen joskus, että voisin mennä työharjoitteluun Thaimaahan Phuketiin. Olin menossa jo, mutta tuli koko ajan "jotain" esteitä. Selvitinkin asiat jo työkkärin ja kaikkien kanssa, se oli siis aika hilkulla. Edelleenkin olisi tämä paikka vapaana varmaankin, mutta työharjoittelurahalla ei kovin herroiksi eletä ja mitäs sitten? Jäisi turhan jännäksi ja avoimeksi se jatkuvuus, mutta on tämäkin yksi vaihtoehto. Isäni eräs paikallinen tuttava omistaa kauneushoitolan, jossa olisi plussaa se, jos talviaikaan olisi suomalainen työharjoittelija, joka voisi palvella turisteja ja toimia tulkkina. Jos lähtisin yksin, ilman lemmikkejä ja ilman partneria, niin jatkuvuuden puute ei välttämättä olisi kriisinpaikka, koska yksin sitä saattaisi selvitä pakon edessä pari päivää pahvilaatikossakin. Mutta kun haluan mukaan koko perheeni, niin pitäisi olla sitä varmuutta, että työpaikka on olemassa pidemmän aikaa.

En yhtään tiedä miksi veri vetää ulkomaille. Kai siinä on vaan joku juttu, että se on pakko toteuttaa jossain vaiheessa tai ei pääse ideasta yli. En tiedä, että viihdynkö ja tykkäänkö, mutta en voi tietää kokeilematta. On kuitenkin eri asia käydä jossain kuin olla sitten paikanpäällä töissä ja elää sitä normaalia arkea hieman erilaisessa ympäristössä. Kyllähän se olisi noloa tulla Suomeen häntä koipien välissä, mutta ainakin voisi sanoa olleensa sen verran uljas, että otti riskin ja kokeili. Vaihtoehtoina itsellä uudeksi kotipaikaksi olisivat Aasian suuret hieman länsimaalaistuneet kaupungit, kuten Bangkok, Hongkong, Seoul tai vaikka Peking.

Mutta jätän tämän ajatuksen nyt muhimaan. Näissä haaveissa on kiva lämmitellä mieltä tässä Suomen syyskelissä! Näkee sitten vuonna 2015, että mistä löydän itseni.

PUSMOI ja toteuttakaa rakkaat kanssaihmiset aina välillä joku iso tai pieni unelmanne/ideanne :*