Sivut

torstai 9. tammikuuta 2014

Lupauksia, uhkauksia ja vaatimuksia itselle.

Uhkasin jo uuden vuoden lupauksella, jonka ansiosta alan arvostamaan asioita. Mietin, että pitäisikö olla jotain muitakin lupauksia, jotka voisi sitten yrittää lunastaa? Yleensä ne lupaukset kuitenkin unohtuu vuoden mittaan, mutta eihän se ketään satuta, että laittaa itselleen tavoitteita.

Voisin ottaa muutaman tavoitteen, jotka haluan toteuttaa vuonna 2014. Yksi niistä olisi se, että skarppaan opiskeluissa vielä enemmän: panostan aikaa ja jaksamista tehtävien tekemiseen, vaikka tähänkin mennessä ne on sujuneet ihan hyvin. Mutta voisin aikatauluttaa ne paremmin ja hoitaa heti alta pois, että eivät jää roikkumaan eräpäivään saakka.

Teen kodista kodin. Olenhan asunut täällä pian viitisen vuotta enkä vieläkään koe tätä kodiksi. Täällä on liikaa krääsää, liikaa sitä ja tätä. Pitää tehdä sellainen siivous, että kaikki roju lähtee pois, että mahdumme olemaan täällä. Nyt on koko ajan joku kaaos meneillään vähintään kahdessa nurkassa, koska tavarat ei vaan mahdu. Uhkaan myös siirrellä taas olkkarista sängyn makuuhuoneeseen, ja makuuhuoneen eläinhuone siirtyy olohuoneen eläinnurkkaukseksi. Teen tämän vähintään kerran vuodessa, sitten taas vaihdan tavaroiden paikkaa. Olen jo ajatusmaailmassani edistynyt sen verran, että tiedän jo osan asioista mitkä roudaan kellariin/roskikseen, että ehkä nyt samalla häseltäessä saisi jopa tehtyä sitä kauan haikailtua tilaa ja ilmavuutta.
(Vaikka ehkä kenties muutamme tämän vuoden aikana, mutta en ajattele sitä, vaan keskityn siihen mikä koti sattuu olemaan juuri nyt.)

Meikkaan enemmän. Kuulostaa tosi höpsöltä, mutta yleensä ei ole ollut jaksamista keksiä mitään meikkauksia ja kuitenkin se on minulle sellainen henkireikä, että nautin siitä. Nyt lomalla on tullut kokeiltua meikkaamista uudestaan ja muistin, että on se ihan kiva saada ahaa-elämyksiä. Ja voisi panostaa siihenkin, että alkaisi ottamaan käyttöön muutkin vermeet kuin pelkät meikit ja alkaisi maalaamaan sekä leikkimään nestemäisellä lateksilla. Kaikki tämä vaatii sellaista pysähtymistä ja sitä vaan repii jostain aikaa itselleen ja hölmöille harrastuksilleen. Kyllä sitä aikaa löytyy, jos ei vaan arkisin tuijota seinää töiden jälkeen koomassa, vaan skarppaa vähän.

 photo IMG_4868_zps093c9269.jpg
Ei ilmekarvoja, paitsi varjostettuna. Uusi lenpparijuttuni.

 photo IMG_4827_zps022f5406.jpg

 photo IMG_4874_zps753f136f.jpg

Huolehdin itsestäni. Monesti töissä menee päivät niin, että en muista ruokkia itseäni. Tai jos ruokin, niin ruokin huonosti. En ole koskaan tullut ajatelleeksi, että ruokavalio voi vaikuttaa kovasti hyvinvointiin, mutta kaikella järjellä sehän vaikuttaa varmaan eniten. Yritän siis luvata sen, että syön ja juon tasaisemmin enkä sitten vasta illalla ahmi jotain. Ja varasin ajan osteopaatille selkäni kanssa, toivon mukaan se näkee mikä selässä on vialla. Sitten jos/kun vika löytyy, niin sen pohjalta täytyy alkaa harrastamaan liikuntaa, joka sopii selälle. Kerran olen käynyt salilla, mutta sitten se on laiskuuksissa jäänyt, kun en oikein tykkää saleista.

Ajattelin ostaa kurssin jotain ryhmäliikuntaa, jossa edessä karjuu ohjaaja ja kannustaa nostelemaan polvia korviin. Uskon, että sellainen ryhmäpaine vähän auttaa liikkumisessa. Salilla käydessä on toki partneri seurana, joka kannustaa. Mutta minua ujosti nolottaa, kun se jaksaa nostella vaikka elefantteja ja itse en pysty edes fiksusti tasapainoilemaan pelkän tangon kanssa :D Tasapainoni on niin huono, etten osaa ajaa edes pyörällä, joten olen hätää kärsimässä kyykätessä. Tarvitsisin apulaitteita kaikkeen, niin tunnen oloni hankalaksi salilla kävijäksi, vaikka varmasti apulaitteita löytyy joka tarpeeseen. Meillä on partnerin kanssa kuitenkin eri tavoitteet ja eri taso siinä painojen vetkuttamisessa, niin jotenkin koen enemmän omaksi jutukseni jonkun liikkumisen, jossa joko oppii jotain tai jossa ei tunne oloansa ihan niin heikoksi.

... Siinä oliski pari uuden vuoden lupausta, jotka vaatii itseltä hieman panostusta ja joita ei kannattaisi vältellä vetoamalla erilaisiin tekosyihin. Vaikka tällä hetkellä ketutus on suuri selän takia, niin ehkei maailma siihen kaadu. Otin kans lupauksekseni sen, että jonain päivinä vaan päätän, ettei kiinnosta ja en stressaa. Tietteks, kun aivot joskus juoksee kauheaa kyytiä, stressi vie yöunet ja kiukuttaa, ei pysty eikä kykene. Joskus sitä vaan pitää heittää aivot narikkaan ja sanoa, ettei jaksa kiinnostaa ja siirtää ajatuksensa johonkin positiivisempaan.

Hyvää uuden vuoden alkua kaikille, PUSMOI :*

torstai 2. tammikuuta 2014

Uuden vuoden lupaus?


Hyvää uutta vuotta 2014!

Päätimme uutena vuotena piipahtaa toverin kekkereissä partnerin kanssa. Olin varustautunut kekkereihin lasten kuplajuomalla, joka itse asiassa oli tosi hyvää, ainakin se persikkainen versio. Partneri oli varustautunut kultaisilla viiksillä, jotka valitettavasti eivät kajastaneet edustavasti kuvissa.

Koitin myös ekaa kertaa ikinä kyhätä päähäni mehiläispesän, mutta ei mennyt ihan niin kuin strömsössä. Huomasin myös juhlakuvista, että olin ainoa, joka oli nähtävästi menossa hautajaisiin... Sellainen vuoden 1952 rouva, joka oli menettänyt maatilansa isännän ja hukutti surunsa rough cut -sipseihin ja kuplajuomaan.

 photo uv2_zps8f4c5efe.jpg

 photo uv3_zpsc83cc657.jpg
Parkettien partaveitsi.

 photo IMG_4681_zps037b5742.jpg
Elegantisti, mitä nyt yksi Beniitta photobomberoi takaenkelinä!

Vuodenvaihde sujui siis leppoisissa merkeissä. Kotona vielä odotti sushia yöpalaksi ja sai nukkua myöhään. On ollut muutenkin ihanaa olla vähän lomalla, vaikka olen silti vähintäänkin unissani ollut töissä tai stressannut jotakin työjuttuja tai opiskelujuttuja. Mutta on saanut viettää hitaita aamuja ja löntystellä sitten koirien kanssa ulkona pari tuntia ilman ajatusta siitä, että aika loppuu kesken ja kohta pitää tehdä sitätätätota.

Olen siis viettänyt aikaa katsomalla Youtubesta videoita, että miten kudotaan villasukka ja tehnyt sekä purkanut sataan kertaan kutomuksia saamatta mitään aikaiseksi... Ja olemme katsoneet paljon Face Offia, joka on muuten yksi parhaimmista reality-sarjoista. Siinä on ideana se, että maskeeraajat kisailee siitä kuka saa aikaiseksi melkoisimmat monsterit lavalle! Suosittelen niille, joita kiinnostaa monsterit, maskeeraus ja sen semmoiset.

 photo uuu_zps3ea02e4b.jpg
Koirankusetus-asu, haaremihousuineen päivineen.

Ei tässä nyt mitään muuta jännittävää. Jatkan lomailuani ja haaremihousuissa muhimista. Ja voin todeta muutaman asian, jotka on herättäneet ainakin minussa pari ajatusta uudeksi vuodeksi:

"Mä haluan, mä tahdon, mä tarvin" -ajatusmaailma on ainakin itselle päivittäinen ongelma, että jotain haluaa ja jotain tarvitsee. Haluaisin isomman kodin, haluaisin lähteä matkalle, haluaisin materiaa... Mutta pysähdyin hetkeksi ajattelemaan, että miten tällä ajatusmaailmalla edes ansaitsee mitään lisää, kun ei osaa arvostaa sitäkään mitä jo on? Arvostan suuresti sitä, että elelen onnellisessa parisuhteessa, lemmikit voivat hyvin ja pulskasti, on työpaikka ja opiskelupaikka sekä perheeni voi kohtuullisen hyvin. Kaikkea voi haluta, mutta kannattaa ehkä kuitenkin välillä miettiä mitä kaikkea hyvää sitä elämässä on jo. 

Ei elämänlaatu voi parantua, jos ei osaa arvostaa yhtään mitään ja haluaa vaan koko ajan lisää ja lisää. Itsellä ajatukset välillä kulkeutuu tulevaisuuteen, että sitten kun on sitä ja on tätä, mutta vaatii ihan istahtamista ja ympärilleen katsomista voidakseen todeta, että kaikki on jo hyvin. Mitään lisää ei tarvitse, mutta jos joskus jotain saa lisää, niin se voidaan ottaa vastaan. Meillä on ihan hyvä koti, vaikka haaveilen rivitalosta, meillä on ihan hyvät työpaikat ja opiskelupaikat, vaikka joskus voisi tehdä jotain muutakin. Itse en ainakaan muista arvostaa asioita, niin nyt otan uuden vuoden tavoitteeksi ruveta elämään hetkessä, yksi päivä kerrallaan.

Toivon kaikille kanssaihmisille onnea vuodelle 2014, toivottavasti saatte aikaiseksi onnistumisia, ihan vähän epäonnistumisiakin, koette uusia asioita ja huomaatte, että elämä on oikeasti aika jees!

PUSMOI :*