Sivut

lauantai 26. marraskuuta 2011

Armaat kissani!

Nyt sitten esittelen kissani, joita kauhistelin tässä taannoin. Ei muuta kauhistelemista toki kuin se, että Hildegard täyttää jo maaliskuussa 10v. ja Louis 6v. Minne se aika on mennyt? Eivät ole olleet minulla pienestä saakka, Louis tuli puolitoista vuotiaana ja Hilde 5-vuotiaana, mutta onhan tässä nyt viisi vuotta mennyt niiden seurassa kuin hunpsis vaan!

Johdantona asiaan: En tykännyt kissoista :D Tapasin kivan kissan ekan kerran vasta 14-vuotiaana, kun olin isän vaimon tyttären luona, ja siellä oli kaksi kissaa, jotka ei vihanneet minua. Nukuin vierashuoneessa ja päälleni mönki kaksi kissaa nukkumaan. Olin paskat housussa paikoillani, koska olin satavarma, että ne syö jos liikahdan, mutta oikeasti ne oli vain kivoja. Kivoja kissoja, mitä ihmettä? Kaikki muut kivatkin kissat oli aina meikälle suhisseet jo kaukaa ja huitoneet nyrkillä.

Muutin Jurvaan opiskelemaan 17-vuotiaana, jolloin jäi koira sun muut kotikotiin äidin luokse. Oli orpo olla siellä ilman lemmikkejä, koiraa ei voinut tuoda sinne, koska se olisi ollut vähän liian selkeä rikkomus opiskelija-asunnossa (kun mitään ei sinänsä saisi niissä pitää). Tutkiskelin ja huomasin, että Vaasassa tunnin matkan päässä olisi kissatalo. Ja mietiskelin, että oliskohan kissa mukava elukka, jos se olisi OMA kissa eikä jonkun muun tappajakissa. Mietin vaikka kuinka ja kauan, sitten kysyin kämppikseltä, että saisko siellä olla kissa ja kuulemma saisi. No menin sitten Vaasan kissatalolle katsomaan tarjontaa, siellä oli pieni tönö ja kiva täti haki minut sinne katsomaan kissoja.

Etsin maine coonin -oloista kissaa, joka olisi iso ja pörheä. Ei ollut sillain hajuakaan kissoista tai mitä ne tekee, katsoin vain kuinka niitä nukkui eri paikoissa ja osa ei tykännyt ihmisistä ollenkaan. Etsin jotain sellaista "helppoa", koska ei ollut kissaa ennen ollut, muuten olisin ottanutkin sieltä jättikokosen kollin jolta olisin saanut lättyyn, kun soli niin mahdin näkönen! Siellä oli kans musta puolipitkis pentu, joka oli överisosiaalinen ja pukkasi ja hyppi syliin. Rakastuin valtavasti, mutta se oli pentu ja tyttö. Olisin jännännyt leikkaamista kovin ja sekin, että pennut tekee kauppansa herkästi, joten siirryin taas koplaamaan aikuisia. Kun oltiin kierretty talo läpi, niin tiskipöydällä muhi joku iso musta kissa. Soli nuori aikuinen poikakissa nimeltään Sulevi. Se ei ollut ollenkaan kiinnostunut minusta, sain rapsuttaa ja ottaa syliin, se vaan hengasi ja vaikutti tylsistyneeltä. Pakkasin sen sitten mukaan halpaan juuri ostettuun boksiin, maksoin rahan ja allekirjoitin laput, sitten lähdimme odottelemaan bussia kotio!

Photobucket
Louis ekaa päivää meillä maistelemassa jotain väriainenapuskaa, kun ostin kaupasta samaa mitä sillä oli ollut kissatalollakin.

... No, tämä Sulevi (naurattaa vähän nimi) sitten keksi mm. sen, että survoi otsansa läpi halvasta kantoboksista Vaasan bussiasemalla ja karjui siellä älyttömän lujaa. Koita nyt pidellä kissaa lootassa, kun katkaisi aivollaan muovisen ritilän ja yritti karata sieltä koko ajan. Myös koko bussimatka oli kiva karjua kovaan ääneen, Jurvassa sitten onneksi matkahuollosta sain teippiä, että sain paketoitua kissan boksiin takaisin... :D Sitten käveltiin kotio ja huokaisin, että on kissa sentään tallella, mutta mihin sitä nokkansa pistikään. Kun avasin jesaroidun boksin, niin sieltä sujahti pihalle puikula kissa, joka katsoi 3sec keittiötä, sitten tuli luokse ja pukkasi nenän melkein murtuneeksi ja kotiutui heti. Se oli se meijän Louis.

Photobucket

Louis keksi viihdyttää vuoden ajan karjumalla ovella kovaan ääneen, se olikin jo kerran palautettu kissatalolle, oletettavasti juuri siitä syystä. Kämppiksen ja omien yöunieni takia Louis pääsi välillä ulkoilemaan keskenään, koska olimme kuiteskii landella. Enää en uskaltaisi moista tehdä, mutta kun on valvonut pari viikkoa kissan kanssa, niin alkaa näyttämään ulkoileminen ihan hyvältä vaihtoehdolta. Louisista tulikin meidän opiskelijapihan maskotti, se grillasi ihmisten kanssa ja moikkasi kaikkia. Joskus se kans ahdisteli kyyläämällä ikkunoista, jos joku söi herkullisen näköstä pullaa. :D Se sai kans naapurin kissasta kaverin, siellä ne meni kuin majakka ja perävaunu, kun Louis oli iso ja toinen oli pieni.

Koska Louis oli yksinäisen oloinen ja meuhkasi yöt, niin keksin, että se tarvii kissakaverin. Olin selvinnyt jo uusista tuntemuksista ja hajuista kissan kanssa, niin varmaan selviäisin kahden kissan kanssa. Oli reidet tottuneet nipistelyyn ja nenä kissan pahaan hajuun (minusta kissat haisi aika kamalalle), joten eikun katselemaan eri rotuja ja maatiaisiakin. Löysin rodun nimeltä somali, joten katselin kasvattajia ja ilmoituksia. Ja oho, oli aikuinen somali etsimässä uutta kotia, soittoa perään ja kyselin, että tulisko se muiden kanssa toimeen. Oli kuulemma alistuvainen persoona, joten varmaan tulisi juttuun. Hain somalin parkkipaikalta, en nähnyt koskaan myyjää vaan sen vanhemmat, eikä ne ottaneet rahaakaan. Kissalla oli paperit joissa luki Xena ja soli pikkuruinen ja säikky. Otinkin tältä kissalta turpaan puolisen vuotta ennen kuin se hyväksyi minut, tänä aikana huomasin sen olevan kiukkunen täti ja sen takia nimekseen se sai Hildegard.

Photobucket
Makkaroimassa.

Hilde sai lempinimiksiin mm. Vihtahousun ja Suhinalemmen, kun se tosiaan suhahteli menemään eikä antanut koskeakaan. Äiti oli kauhuissaan, että minullon vaan hulluja kissoja, kun yksi huutelee ovella ja yksi sitten vihaa kaikkia. Ja nei edes tykänneet toisistaan! Kuitenkin Louis lakkasi huutelemasta ovella hissukseen ja Hilde keksi, että Heke on maailman paras. Täten syntyi yhteisymmärrys kaikkien kanssa, vaikkei kissat edelleenkään ole ylimpiä ystäviä kuten oli tarkoitus. Edelleen varomaton vieras saattaa saaha Hildeltä suhinat osakseen, jos lähestyy, mutta minulle Hilde on kuin sellainen kuolaava vauva, joka kiehnää vieressä ja tekee body slam -iskuja päin sängyssä kierien <3

Photobucket


Louis on luonteeltaan sellainen... koira. Se ei osaa hyppiä sirosti missään vaan tiputtaa kaikki alas. Se ei leiki kissanleluilla vaan painii. Se änkee kaikkien vieraiden setienkin syliin tai ottaa ruoat melkein suusta kerjätessään. Se on sosiaalinen kaikille ja juoksee heti ovelle vastaan, ihan sama kuka sieltä tulee, niin on kuitenkin kauheen kivaa. Louis on kans välillä aika hirmuinen, jos sattuu lemppariruoka loppumaan kupista. Sitten se tulee pureksimaan varpaita ja heittelee tahallaan tavaroita alas. Sillä on myös iskunvaimentimet, tietää aina kun se hyppää jostain alas, kun lattia tömähtää ja kuuluu "urr". Ja Louis on se, joka keksii rötökset ja sitten hankkii rikoskumppaneita. Tietää aina, jos elukat on tekemässä jotain lainvastaista, kun ensin juoksee Hilde karkuun, sitten koirat perässä ja paikalle päästessä Louis leikkii kuollutta. Kun tökkäsee jalalla, niin kuuluu vaan taas "urr". Louisia voi myös käyttää puuhkana ja vääntää miten vaan, se ei hermostu mistään. Useat ihmettelee, että mikä sitä vaivaa. En todellakaan tiedä, son kyllä maailman hauskin herraskissa, vaikka sillä salee onkin joku downin syndrooma.

Photobucket

Hilde on semmonen todellinen tätikissa, joka yrittää pitää nuorisoa kurissa. Sitten se on päättänyt, että vain minä olen ihana ihminen ja muut ei ole ollenkaan niin hienoja. Jeren se hyväksyi tuossa kuukausi takaperin reilun 2,5 vuoden jälkeen ja nyt Jerekin saa antaa suukkoja Hildelle. Se kulkee sirosti ja nätisti, äänettömästi ja kauniisti. Sitten istuukin kuin hieno leidi rintakarvoineen päivineen. Se on niin olevinaan rotukissa ettei tosikaan. Ja oikeasti alistuva luonne ei kuvaa ollenkaan Hildeä, se pistää muut ruotuun vaikka nyrkillä, jos muu ei auta. Hilden lenpparipaikka on sänky, jossa se kierii pitkin pituuttaan ja hiipii sitten saman peiton alle pörisemään. Kissat eivät myöskään kuolaa, paitsi Hilde, jos rapsuttaa ja suukottaa hyvin. Se on kuin sellainen pieni apinanpoikanen, joka voisi roikkua sylissäni 20/7 ja saada suukkoja. Kukaan ei varmaan sitä usko, kun vieraiden ollessa paikalla Hildeä ei näy tai se suhahtaa, jos ei saa itse lähestyä vaan joku yrittää kopeloida ilman lupaa. Tädin lenppariasioita on siro kissamainen leikkiminen, mynthon -pastillit (tai kun omistaja syö niitä, niin pakko haistella hengitystä ja yrittää suukotella suulle), hernekeitto, ruoanlaitossa neuvominen ja vapaapainiminen pedissä. Hilden oikea nimi on Bluestream's Xena, son saanut joskus poikasiakin, mutta leikkaamisen ja näyttelyuran päätteeksi soli vaan kotikissana saamassa turpihin kissakaveriltansa.

Photobucket

Photobucket

Olen alkanut siis tykkäämään kissoista, en osaisi elää ilman. Voisin kuvitella, että vanhana on koirien kanssa kulkeminen rajoitteellista, mutta kissoja varmasti pidän asumassa kanssani vielä mummonakin. Nuo omat on kuin yö ja päivä, jättikokoiset erilaiset persoonat ja ne on vaan... ihania. :) Louis ilahtuisi, jos saisi oman kissanpoikasen, mutta koska punnitsin kolmea kissaa ja yhtä koiraa, sekä kahta kissaa ja kahta koiraa, niin päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Ehkä jos on isot tilukset joskus ja Hilde sekä Louis edelleen elossa, niin sitten saattaisi kolmas kissa olla mahdollinen. Mutta näillä mennään, kyl noista persoonista riittää enemmän kuin tarpeeksi rakkautta ja pölvästejä juttuja minulle!

Hankala kuvailla muille, että miten just minun kissat on ihania ja parhaita. Mutta varmaan kans sekin tuo lisää rakkautta, kun kummankaan kanssa alku ei ollut ruusuinen vaan joutui vähän tekemään töitä niiden kanssa, ennen kuin puhkesivat kukkaan. Tuolla taustalla Hilde vetää sikeitä koivet ojossa pedissä ja Louis painii Ewokin kanssa. Armakseni <3


... Pahoittelen, vanhoilla kuvilla mennään, koska on pimeä KEVÄT ulkona! Ei ainakaan mustaa kissaa voi kuvata, mutta lupaan heti laittaa blogiin tsiljoona kuvaa kissoista muuten vaan, kun sattuu räpsähtämään kamera ja siinä näkyy muutakin kuin puolikas silmämuna :)

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Haaveita, leipomuksia ja muhimista.

Nappasin idean toisesta blogista, jossa oli ihana sellainen kysely, että mistä haaveilee. Ajattelin kertoa omassanikin, että mistä haaveilen ja mikä olisi ihanata!
(Kuvat on googlesta.)


Haave numero 1: Taiteellinen lahjakkuus

Photobucket

Photobucket

- Olisi hienoa osata piirtää, meikata, laittaa kynsiä tai mitä tahansa taiteellista. Että olisi jossain vaikka yhdessä asiassa erittäin hyvä. Valitettavasti olen sellainen mämmikoura, etten oikein osaa olla todella hyvä missään. Kudon, teen kynsiä, piirtelen ja meikkaan, mutten ole mihinkään keskittynyt puolta elämääni ja harjoitellut sitä niin kovasti, että olisin erittäin hyvä. Ja sitten kans jos en osaa jotain heti, niin meinaan hermostua! Haluan osata kaiken heti tai mahdollisimman nopeasti, en oikein arvosta sitä opettelemista siinä välissä. :D Olisi hienoa, kun taidot voisi ladata päähän niin kuin Matrix -leffassa. Tuikkasee usbin niskaan ja sitten oppii vaikka maalaamaan. Mutta hienointa olisi osata piirtää sarjakuvia, liikkeitä ja kaikkea upeata tussaten!


Haave numero 2: Ihkaoma koti

Photobucket

Photobucket

- Tämä haave on nyt varmaan monilla, että olisi varaa ostaa oma koti halvalla, jossa viihtyy paremmin kuin hyvin. Se sisältäisi kaikki ne asiat mitä kotiinsa toivoisi ja siinä ei olisi kuukausikuluja paljoa ollenkaan. Haluaisin asua kaksikerroksisessa rivarissa, jossa olisi oma piha. Asuisin päädyssä ja naapurit olisi kivoja. Pihaa olisi sen verran, että siellä mahtuisi koirat ja minä pyörimään apinoimassa ja sen saisi aidata sekä somistella kaikenlaisilla puilla ja puskilla. Joskus unohdun haaveilemaan kodista, jossa vision jo sisustukset ja ominaisuudet, että kuinka täydellinen se olisikaan! Ja sitten kodinkoneet ja kaikki olisi vähän liian kalliita ja vähän liian hienoja, olisi kellarissa biljardi-elokuva-huone ja pieneläimillä oma huoneensa. Sitten tietenkin siellä kellarissa olisi jääkaappi, joka olisi aina täynnä battery strippediä ja Jerelle rockstarin energy colaa. :D
(Niin ja keittiö olisi vaaleansinistä, mustaa ja valkoista, aivan kuin 50's pirtelöbaari ja tekisin siellä cupcake -leivoksia söpössä essussa.)


Haave numero 3: Oma yritys

Photobucket

Photobucket

Photobucket

- Hienointa olisi valmistaa ja/tai myydä tuotteita, joihin olisi itse tyytyväinen ja joista olisi itse kiinnostunut. Mainitsin pirtelöbaarin äsken, yksi yrityshaave olisi perustaa sellainen jonnekin. Sitten sieltä saisi iiiisoja amerikkalaistyylisiä pirtelöitä ja hienoja leivoksia säihkyvissä väreissä. Ja siellä olisi tarjoilijoilla ainakin melkein rullaluistimet ja musiikkia saisi soittaa myös jukeboksista.
Tai sitten eläinkauppa, jossa ei tarvitsisi myyjän koskaan sanoa asiakkaalle "älä tee niin kuin me tehdään, tee niin kuin me sanotaan". Eli eläimiä olisi vaan sen verran, kun olisi tilaa pitää oikeanlaisissa olosuhteissa myös myyntiajan verran. Ei marsuja ja kaneja terraarioon, vaan hienoihin karsinoihin ja en möisi mitään vaarallista skebeliä tai sellaista ruokaa, joka ui väriaineissa ja sitä ei kannattaisi elukoille syöttää. Ja kaikki eläimet olisi suomalaisia (poikkeuksena herpit) eikä mitään tukkuelukoita.
... Tai sitten olisi oma kotieläinpiha :) Jossa asuisi mm. capybaroja, maroja, pacoja tavallisempien eläinten lisäksi!


Haave numero 4: Opiskeleminen ja työ

Photobucket

- Kuulostaa pölhölle haaveelle, mutta kun sairastaa paniikkihäiriötä ja sen sisarussairauksia (pelkoja), niin opiskeleminen ja työssä oleminen on haastavaa minunlaiselleni. Haluaisin opiskella biologiaa, taiteita ja sitten kans lisää lukuaineita. Haluaisin osata puhua espanjaa ja osata kirjoittaa koreaa. Haluaisin myös saada joskus sellaisen työpaikan, jossa ilmapiiri on ihana. Ei ole niin iso paha se, että työ ei välttämättä ole kaikkein mieluisinta, mutta että siellä olisi kiva tehdä töitä. Sitä haaveilee pienten firmojen lämmöstä tai isojen firmojen järjestelmällisyydestä, mutta on oikeasti todella haastavaa saada itsensä niihin "sisäpiireihin" ja kokea kuuluvansa uutena mihinkään. Täten isoin haaste elämässä olisi varmaan saada oma paikkansa työssä, jossa kokee olevansa edes jollain tavalla kunnioitettu ja arvostettu. Son siis haaveena opiskelun lisäksi, olisi ihanaa kyllä päästä myös opiskelemaan kunnolla!


Haave numero 5: Matkustaminen ja/tai muutto ulkomaille

Photobucket

- En ole koskaan käynyt missään kaukana enkä reissannut, olisi joskus siis ihanaa päästä vaikka kuukaudeksi seikkailemaan jonnekin erilaiseen maahan. Haaveilen myös siitä, että jos voisi sitten "isona" muuttaa Bangkokiin, Hong Kongiin tai Seouliin työskentelemään vaikka kauneusalalla tai englannin opettajana. Tai sitten vaan jumittuu paikkaan niin pitkäksi aikaa kunnes viisumi umpeutuu. Olisi kans hienoa käydä joskus Australiassa, Etelä-Afrikassa ja sitten möyriä kans jossain viidakossa perse pystyssä metsästämässä koppakuoriaisia... Me ollaan Jeren kanssa uhattu lähteä jossain vaiheessa seikkailureissulle, vaikka kammottaakin kaukaisten kohteiden pitkät lentomatkat, mutta uskoisin sen olevan erittäin pieni paha verrattuna elämykseen.


... Tuossa nyt noita haaveita, pahoittelen, että tämäkin entry on täytetty vaan googlettamalla löytyneillä kuvilla. Seuraavassa entryssä on satavarmana itse otettuja kuvia! Jos en täytä lupaustani, niin lähetän jokaiselle lukijalle euron postissa.

Muista kuulumisista sen verran, että vietettiin Jeren kanssa pitkää viikonloppua katsoen Ghost Huntersia, nukkumalla, syömällä. Ja tein brownie-kakkusen ohjeella, jonka kerroin taannoin yhdessä entryssä. Sen tein 30cm halkaisijaltaan olevaan kertakäyttöiseen pyöreään vuokaan ja siihen vaan ne pollyt sitten päälle. Soli niin hyvää, että piti taas luvata etten enää koskaan tee sellaista. Tuli nimittäin sen verran paha olo :D

Tässä se resepti varuiksi uudestaan (jälleen modattuna), suosittelen kyllä jättää leipomati, koska lihoo kuin pieni sika napostellessa eikä voi lopettaa syömistä:

250 g leivontamargariinia
1,3 dl tosi tummaa kaakaota
4 kananmunaa
4 dl sokeria
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
½ pussi hasselpähkinärouhetta
½ pussi Polly-karkkeja

- Sulata margariini kattilassa ja sitten heitä sekaan kaakao, se sulaa kivasti lämpöiseen margariiniin eikä tule paakkuja
- Sekoittele toiseen astiaan kananmunat, sokeri, jauhot ja leivinjauhe
- Kaada margariinikaakao-möskä kuivien sekaan ja sekoittele, että son semmosta ällöttävää räkämössöä
- Heittele sinne hasselpähkinärouhetta sen verran, kun tuntuu hyvältä
- Kaada mössö vuokaan ja asettele päälle polly-karkkeja
- Uunissa 175 astetta ja ~30min, jonka jälkeen tarkkaile näyttääkö valmiilta, sen kuuluu olla keskeltä varsinkin aika pehmeää



Seuraavassa entryssä siis omat kuvat ja kissojen esittely!

PUSMOI :*

perjantai 18. marraskuuta 2011

"Kuka. On. Apina?"

Morjens.

Tässon mennyt aikaa ja aivoja pisneksien suunnitteluun, katsoo nyt, että tuleeko pisneksistä ihan fyysinen idea. Se jää nimittäin nähtäväksi! Paljastuksia EI ole luvassa.

Noin muuten olen hengannut mummolassa ja kotona, viikonloppua ajattelin viettää Jeren seurassa, ja sillä on vielä ma-ti vapaata duunista. Katsottiin jo Leijonakuningas bluureinä, soli aika upiata. Sitä en ollut nähnyt varmaan kymmeneen vuoteen, mutta silti sen muisti melkein ulkoa. Oli kyllä unohtunut osa hyvistä jutuista kans. Nyt taustalla pyörii Despicable Me, jota katson kolmannella silmällä ja en kestä, kun pahiksella samanlainen aksentti kuin minulle (silloin kun dubbaan elokuvia).

On ollut projektina tehdä keinokynsiä, on jo tarvikkeita, mutta on laiskottanut. Ajattelin, että jos nyt senkin tekisi viikonloppuna. Ostin ihan muoviliimaa sen vuoksi, että saan ne "pysyvästi" sormiini kiinni. Kokeilen ensin kokonaisia tekareita ja sitten alan työstämään ideaa siitä, että miten saa halvalla konstilla ilman rakennekynsihässäkkää tipit kiinni. Kuitenkaan itsellä ei ole (vielä) mitään välineitä rakennekynsien tekoon eikä ole varmaan monella muullakaan, niin jos onnistun soveltamaan kotioloissa muilla tavoin jatkeita kynsiin onnistuneesti, niin jaan tiedon sitten kaikille :) Postin pitäisi tuoda lisää keinokynsitavaraa tässä kuukauden sisällä, joten saa sitten läträtä.
Tässä googlen tuomaa pissis-inspistä kynsiin:

Photobucket

Photobucket

Photobucket

... Aasialaiset on kans vähän hulluja välillä kynsiensä kanssa, olisi hauskaa väsätä semmosetkin missä roikkuisi puoli kiloa sälää. Nii ja jos joulupukki on kuulolla, niin tänne kelpaa ammattitason geelausvehkeet! Vinks vinks.

Ajattelin kans kysyä muutamilta lukijoiltani, notta mistä haluaisitte lukea? Minulla ei välttämättä välähdä ideoita postauksiin, joten olisi hienoa, jos joku viitsisi kommenttien avulla laittaa toivomuksia. Sellaiset on aina kivoja. Vaikka lukijamäärä on pieni, niin siltikin neuvot, toiveet ja kritiikki otetaan kernaasti vastaan. Blogi sisältää kuitenkin kaikenlaista, eli aihealueet vaihtelee marsusta kynsien tekemiseen, eli sinänsä aihepiirejä on tsiljoonia mistä valita ja mitä toivoa.
... Yksi asia mikä on jäänyt vähän uupumaan on kaikkien lemmikkien esittely. Koirat esittelin yhdessä postauksessa aikoinaan, mutta voisi ottaa asiaksi kuvata muutkin ja kertoa, että millaisia tovereita he ovat!

Photobucket


Jos jollain on siis ideoita, niin kaikki ideat vaan jakoon, olisin kiitollinen. :)

PUSMOI :*

maanantai 14. marraskuuta 2011

Muffnies & stuff.

Olen leipuruuksien nainen ja keksin, että olen ihana lapsi, jos leivon isälle muffinsseja maanantaina viiveellä isänpäiväksi. Osaan tehdä vain brownieseja, joten olin sitä mieltä, että samalla reseptillä tulee muffinsseja, jos ne vaan laittaa vuokiin. Muuten hyvä, mutta ne tursusi yli äyräiden täysillä, sitten niitä ei saanut irti vuoasta, kun ne on niin pehmeitä! Ja browniet siis on pehmeitä, ei tullut mieleen, että se voi aiheuttaa "lieviä" ongelmia :D Äkkiä lusikalla lämpimiä ja pehmeitä muffnieseja johki kulhoon, litistin lusikalla ja ne näytti joltain syötävämmältä. Maku oli hyvä, mutta suosittelen tekemään hitusen eri tavalla!

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Makunsa puolesta kyllä upposivat erittäin hyvin, vaikka tarjoilutapa olikin eksoottinen.

Tällä ohjeella tein, korjasin siihen juttuja, joiden avulla muffniesit voisi toimiakin:

250 g leivontamargariinia
1,2 dl tosi tummaa kaakaota
4 kananmunaa
4,5 dl sokeria
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 pussi hasselpähkinärouhetta
1 pussi Polly-karkkeja

- Sulata margariini kattilassa ja sitten heitä sekaan kaakao, se sulaa kivasti lämpöiseen margariiniin eikä tule paakkuja
- Sekoittele toiseen astiaan kananmunat, sokeri, jauhot ja leivinjauhe
- Kaada margariinikaakao-möskä kuivien sekaan ja sekoittele, että son semmosta ällöttävää räkämössöä
- Heittele sinne hasselpähkinärouhetta sen verran, kun tuntuu hyvältä
- Laita löräys paperisiin vuokiin taikinaa, niin että jää reilusti varaa paisua
- Iske keskelle polly-karkki sulamaan (voit tehdä tämän myös 5-10min ennen kuin otat muffniet pois uunista)
- Uunissa 175 astetta ja ~20min, jonka jälkeen tarkkaile miltä näyttävät ja ovatko jo valmiita

... Syö loput polly -karkit!

Kokeilen itse tuolla ohjeella uudestaan huomenna tai joskus, jos tulisi sievempiä ja kätevämpiä herkkuja :)


Olen myös yrittänyt etsiä naisellisia kenkiä talveksi. On todella hankala löytää sellaisia, jotka kelpuuttaisin. Tai sellaisia, jotka kelpuuttaisin JA joilla voisin kävelläkin. Tykkään hirveästi siitä miltä korot näyttää, mutta tiedän sen, etten todellakaan kävele kengillä, joissa on epämukavan paljon korkoa. Aina sujautan jalkaan motskaribuutsit tai tennarit sitten kuitenkin. Sellaiset missä olisi vähän korkoa ja vaikka karvaa olisi kivat kengät, mutta en vaan meinaa löytää. Ja jos löydän, niin hinta on hirmuinen :x Mutta ehkä semmoset kävelee vastaan tammikuussa tai joulun jälkeen alennuksessa!

Katsokaa mitä ihanuuksia olen löytänyt, joilla en joko voi kävellä tai jotka maksaa liikaa:

Photobucket
Nelly.com

Photobucket
Ellos.fi

Photobucket
YesStyle.com

Photobucket
YesStyle.com

Photobucket
YesStyle.com

Photobucket
YesStyle.com

(Nuo pinkit ei liity, vaikka IHANAT ja ekat kengät houkuttelee ihan kauhiasti kohtuullisella hinnallaan, mutten vaan osaisi päättää, kun nuo kaikki on kivoja ja sitten vielä olis piljoona muuta vaihtoehtoa!)


Ja ajattelin nyt kirjoittaa muutaman köyhistelyvinkin, jotka liittyvät meikkaamiseen sun muuhun kauneushommaan. Kaikilla ei ole varaa tai kiinnostusta ostaa just sitä kalleinta mitä kaupasta saa, joten pirkkaniksit on jees. Nämä ovat itse kokeiltuja, eli voin suositella, mutta ei välttämättä sovi kaikille.

Talkki

- Vauvanpyllyosastolta saa ostettua purkillisen talkkia 2-3 eurolla. Sitä riittää pitkäksi aikaa ja se toimii monissa neitijutuissa. Jos heräät aamulla myöhässä etkä jaksa pestä tukkaa, joka on rasvainen juuresta, niin hätä ei ole tämän näköinen. Räplää talkkia hiusten juureen ja pyörittele hyvin, niin se imee rasvaa itseensä. Hiuspuuteri maksaa tuurilla 30e, joten talkki on ihan koklaamisen arvoista.

Talkki toimii myös puuterina. Kaataa kädelle, siitä puuterihuiskuun ja lätkii naamalle. Helpoin puolen minuutin tapa näyttää hieman paremmalle on läträtä naamaan ensin meikinpohjustusvoidetta (itse käytän anti-age -hommelia) ja siihen päälle talkkia, niin huokoset ei kajasta ja näyttää pirteämmältä nopsaan. Talkki käy myös varpaisiin sun muualle, varsinkin, kun talvella iho ei pääse hengittelemään villasukkien sun muiden läpi samalla tavalla, niin talkki pitää kuivempana ja pehmentää ihoa. Ja koska vauvojen pyllyt sietää talkkia, niin oletettavasti myös naamasi sietää!

Perunahanska / karhea pesusieni

- Perunahanskat on niitä turhanpäiväisiä juttuja mitä myydään kaupassa, että niillä voi kopeloida perunoita. Ja esimerkiksi pirkka myy pesusieniä, joissa toinen puoli on pehmeä ja toinen karhea. Kannattaa napata matkaan joskus jompi kumpi, niin ei tarvitse maksaa useita euroja kuorintavoiteista. Kermainen (en keksi parempaa sanaa) suihkusaippua käy perunahanskan/pesusienen kanssa hyvin siihen, että pyörittelee naamasta kuollutta ihoa pois. Älä paina liikaa, poskien tulee punoittaa vain sen takia, että veri alkaa kiertämään naamassa eikä siksi, että raapii liikaa. Tähän hommaan voi koklata erilaisia pesuaineita mitä kaapista sattuu löytämään, joku varmaan soveltuu sitten tekemään pehmeän ihon kuorimisen avulla.

Hammasharja

- Jotkut kuorii ihoa sähköhammasharjalla tai tavallisella hammasharjalla, pakko tunnustaa, että tuntuu ihanalle rapsuttaa nenää ja nenänsivua semmosella. Ja sitten kans huulista irtoaa kilokaupalla nahkaa talvella, niin hampaiden pesun jälkeen kannattaa harjata kans huulet! Se irroittaa nahkaa hyvin ja tekee huulista pehmeät, sitten vaan rasvaa päälle ja voi laittaa huulipunaa/huulikiiltoa eikä huulet näytä repsottavilta.


Toivottavasti vinkeistä hyötyy joku, nämon itsellä käytössä. Ihoni ei ole paras mahdollinen, saati tukkani, mutta kyllä nuo hitusen auttaa. En ihan aina näytä suomonsterille ja nuo on kikkoja, jotka olen huomannut toimiviksi ja joita olen harrastanut ekan kokeilemisen jälkeenkin.

Nyt jatkan haaveksimista materiasta eli...
Pusmoi :*

Photobucket

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Tukanleikkuuksia, joululahjoja, jajaja...

Photobucket

Photaroin 5-vuotiaan tyylillä joululahjalistan! Valitettavasti meillä ei perheen kesken oikein lahjoja vaihdella tänä vuonna, mutta onneksi se ei estä minua ostamasta itse itselleni jotakin kivaa C: Ja oikeasti himoitsisin ihan kamalasti sitä, että saisin ostella kaikille kaikkea pientä kivaa, mutta meillä tosiaan on voimassa kielto, kun ollaan olevinaan niin aikuisia. Phöh!

Haluaisin tuollaisen kivan kirjan, jossa olisi kutomisohjeita monstereihin ja muihin pieniin pehmoihin. Pari sellaista tuli vastaan kirjakaupassa ja haaveksin. Löysin myös jonkun kirjan, jossa kannessa oli iloinen aasialainen värikäs likka, jonka kirjassa kerrottiin miten kudotaan mm. cupcake-kaulahuivi, jonka olen halunnut kutoa jo pidemmän aikaa. Netistä löytyisi ohjeet, mutta olishan se kiva kopeltaa ihan livenä kirjaa...

Sitten haluaisin kans kovin huulipunia tilata Lime Crimelta, kun ne on niin viehättävän värisiä. Sieltä löytyy punia harmaasta mintunvihreään sekä ihan normaalejakin väriä, mutta himottaisi hieman epänormaalimmat värit varsinkin. En tiedä mitä niillä tekee, mutta haluan läträtä niitä suuhuni ainakin ollessani yksin kotona, koska niissä vaikuttaisi olevan ihana pigmentti. Myös uusia kynsilakkoja himoaisin, kaikkia räikeitä ja ihania!

Vaatetuksen osalta haluaisin ehdottomasti kuvassa olevan Victoria's Secretin kaavun sekä revittyjä villapaitoja ja riepuja. Riepu määritellään niin, että se on epäsymmetrinen, siihen voi kääriä itsensä ja se on mahdottoman mukava. YesStyle tarjoaa usein kivoja riepuja, sieltä kannattaa tsekkailla, jos jotain muutakin kiinnostaa. Toimittavat Suomeen ja olen sieltä joskus tilannutkin. Suurimmassa osassa on kokona one size (joka on koko S), mutta useissa vaatteissa on erikseen kirjotettuna senttimitat tarkalleen, jotta tietää mahtuuko tissit niihin.

Olen kans hulluna hajuihin, olisi hienoa tehdä tilaus Pieneen Tuoksukauppaan, josta saa leivoksien hajuja ja kaikenlaisia muita ihanuuksia. Voi laittaa pyykkeihinkin, jotta ne haisoo sitten ihanalle. Ja kaipaisin kovasti uutta Kylie Minoguen Showtime -hajuvettä, sekä ihastuin kans Juicy Couturen Viva la Juicyyn, joka haisi pissikselle (hiuslakalle jne). Jälkimmäinen maksaa vaan reippaasti ja minusta Kylie tuoksuu paremmalle, mutta vaihtelu saattaisi virkistää?

Lopuksi voisin haluta itselleni vihdoin hyvät tussit sarjispiirtämiseen. En piirrä siis sarjakuvia kylläkään, mutta piirrän aina tusseilla. Joten kaikki piirrokset on mustavalkoisia. Pro Markerit on kuulemma hyviä värjäämiseen ja piirtelyyn, joten hieman himoitsen. Ne oli vielä alennuksessakin, ehkä ne olisi vielä joulukuussakin! Jos saisi sitten jotenkin tehtyäkin jotain piirroksia, kun nykyään piirtelen harvoin ja aina vaan rajaustusseilla.


Asiasta kukkaruukkuun, meillä oli krustipunkkari-pileet selkeesti, kun ajelin tosiaan Jeren tukkaa. Sitten se ajeli minun tukkaa. Ajelin Jeren tukkaa lisää, kun se visioi kuinka upea siitä tulisikaan, jos lyhentää sieltä ja täältä ja tuolta -> lopulta ajeltiin kaikki veks sitten, kun näyttikin perseelle. :D

Photobucket
Pleaaaase, mistör jeilöööör, let my hair go free~

Photobucket
Eiliset meikit naamassa ihanasti ja kampaus kuin huumediilerillä.

Photobucket

Anteeksi ujosti paskainen tukka, juurikasvun säihkyminen ja ruma kampaus. Heitin vaan ponnarin päähän, mutta jostain syystä useita kiehtoi mitä hemmettiä tein tukalleni, joten napsaisin kuvan, vaikka kampaus onkin erittäin sunnuntai-henkinen.

Seuraavaksi mietin, että värjäänkö sen vaaleanpunaiseksi, vaaleanruskeaksi, vaaleaksi vai tummaksi, olisiko ehdotuksia? Nyt se näyttää aika kamalalle, kun lepattaa vaaleana päällystukkaa ja pikkuhius on tummanruskea, ugh!


Huomenna muutens leivon isälle muffinsseja ja menemme mummolaan kahvikestittämään isänpäivän kunniaksi. En ole leiponut vuosisatoihin, joten katsotaan, että miten onnistun. :D Suklaamuffinssit on kyllä kaiketi helppoja, kun niitä olen joskus osannut tehdä, sitten sekaan vaan pähkinää ja tadaa. Käytiin eilenkin Jeren kanssa mummolassa syömässä karjalanpiirakoita (jotka unohdin ostaa ja juostiin sitten ostarille hakemaan) ja oli ihajjees. Tai no, ruoka on aina jees, kunnes käytiin kans mummolassa vaa'alla...!

Mutta PUSMOI taas!

perjantai 11. marraskuuta 2011

Bubu-keksejä, miehiä meikeissä ja hiukset veks.

Ilahduin, kun menin Jerelle kylään torstaina ja soli ostanut Bubu-keksejä :D Ihan vaan sen takia, kun Urho Vladimir Bubutin on myös bubu. Eivät keksit olleet kummoisia, mutta ajatus on tärkein!

Photobucket

Oli kiva pitkästä aikaa olla Jeren luona yökylässä, kun normaalisti son aina täällä, kun täällä on minun lemmikit. Oli oikeastaan rentouttavaa, kun huollettavana oli vain kaksi koiraa sen vuorokauden ajan. Kyllähän muut lemmikit selviää sen ajan huol...tamattomina, mutta kyl sitä kotona hösää kuitenkin koko ajan niiden kanssa, tai lakasee heinää lattialta jne. Ihana kuitenkin palata kotiin, kun heti hoitomarsut alkoi karjahtelemaan ufo-ääniä, kissat oli vastassa ja oli taas se suurperhe koossa <3 Ja Vlad tarvii jonkun viihdyttäjän, sillä se tylsistyy tosi herkästi. Jos menen joskus yökylään, niin tänne saa tulla palkattuna rapsuttelemaan jäniiniä ja leikkimään sen kanssa, kun son vähän... vaativa! Huomionkipeä pieni bubu.

Ja koin muuten ensipakkasen tälle syksylle, kun menin Pakkalaan (Backas) ja siellä olikin backasta -3! Reikäset farkut ja tennarit oli hyvä asuste siihen keliin. Sitten taas keväällä juhlii, kun on VAIN -3 astetta pakkasta.

Vein kans viiveellä veljeksille synttärilahjuksia, ostin semmosen mustan ohuen villatakkirievun, sitten semmosen kommandopipon jossa on vain silmänreiät ja naaman kohdalla pääkallo. Sen lisäksi ne sai pienet mustikkapiirakat ja Suomi-lonkerot. Taisi lahjukset kelvata ihan kohtuudella, ainakin riepu meni heti käyttöön ja piiraat parempiin suihin. Ja talvella kello kuuden aamuvuorot ja töihin fillarointi olkoon pelastettavissa kommandopipolla. Tarvisin semmosen kyllä itsekin, koska osa varmaan tietää sen fiiliksen, kun kävelee topattuna kuin michelin-ukkeli pakkasella koirien kanssa ja tuntuu siltä, että naama irtoaa.

Photobucket


Laiskoteltiin Nikon kanssa kilpaa, kun Jere oli duunissa. Oli ihan hyvä jako, että veli ja vaimoke haisee kilpaa ja laiskottelee, kun Jere käy duunissa hakemassa rahat ruokapöytään!

Sitten kans perjantaina odoteltiin saapuvaksi Jeren bändiläisiä, että niistä saisi hikiset promokuvat Jeren makkarissa. Kaikki oli vuosia myöhässä ja sitten meni vielä muutama vuosi siihen, kun MIEHET laittautuivat. :D Siellä haisi hiuslakka, kärähtänyt suoristettu hius ja muut neitijutut. Tuli aika hyviä kuvia kyllä, ettei siinä, varsinkin semmoset perseilykuvat oli jees. Jeren veli otti kuvia, meikä välillä huuteli vaan viekussa neuvoja, ihan kuin jotain muka osaisin. Ajelin kans Jeren tukan perjantaina, sillä on nyt paksu keesi, joka kaipaa vielä saksia ja kaikenlaista, mutta silloin ei jaksettu alkaa vääntämään. Oma tukkani kaipaa kans ajelua, joten tänä viikonloppuna irtoaa sitäkin, jeah.

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket
Ewok liittyy <3

Photobucket


Muttei tässä sen kummoisempia. Järkkäilen tässä toisella kädellä karsinoita, bubulle laitoin lapsiportin keittiöön, mutta se sujahtaa sieltä läpi niin menköön sitten koko kämpässä. Kääretorttu Oinaanpoikanen (nakumarsu) nukkui iltanokosia Jeren viekussa, kun menin sitä herättelemään karsinan ollessa valmis, niin soli salaa ponchoni alla loikoomassa <3 Siellä nahka-armaat nenät vastakkain pötkötteli, ihanaiset.

Ehkä vielä Jereä herättelen, katsotaan Destination Truthia ja syötetään bubulle herkkuja.
PUSMOI kaikille :*



(En o messissä hittipiiseissä, niin viiveellä fiilistelen.)

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Vaatimuksia ja jäniini.

Ihmiset vaatii ihan kamalasti. Tollain jos pitää ihmisen yleinen persoonallisuus tiivistää yhteen lauseeseen. Me vaaditaan.

On nykyään aika harvinaista, että otetaan vastaan asiat sellaisina kuin ne on, koska joka asiasta voi esittää vaatimuksia. Olen itsekin sellainen, että vaadin tiettyjä asioita tietyissä jutuissa, mutta joskus huomaa näiden vaatimusten menevän osalla ihan yli käenpesien. Ihmiset vaatii itseltään ja toisiltaan, koko ajan, kakskytneljäseittemän!

Perinteiset vaatimukset ihmisyyteen:
- Kirjoittanut ylioppilaaksi
- Vakkariduuni
- Oma asunto
- Paljon rahaa
- Kaksi ja puoli lasta
- Tavallinen parisuhde
- Taitava monissa asioissa
- Fiksu ja filmaattinen

Me vaaditaan koko ajan myös suorittamista elämän tehtävissä, oli ne sitten työtä tai muunlaista olemista. Mitään asiaa ei voi tehdä fiilistellen, vaan pitää puurtaa asiat halkipuhki hirveällä kiireellä ja mieluusti yli riman. Jos sattuu käymään vähän hitaammalla tai muuten poikkeaa, niin ihmisen arvokkuus alkaa hissukseen laskemaan. Koulutus ja työ on ehdottoman tärkeitä, ja kirjaviisaus, aivot eivät voi kasvaa ja oppia, jos ei ole saanut papereita useasta paikasta kiitettävillä arvosanoilla.

Jos emme vaadi juuri sillä hetkellä muilta jotain, niin alamme vaatimaan itseltämme asioita, jotka eivät välttämättä ole maailman eniten tärkeitä. Pakko tehdä kaikki hyvin eikä pohtia mitä itse haluaa, pakko joustaa ja pinnistellä, että antaisi muille hyvän kuvan itsestään. Erityislahjakkuus jossain asiassa on toivottavaa, muuten pitää väkisin opetella tekemään jotain erittäin hyvin. Keskivertoihminen on kirosana, täytyy olla aina vähän parempi. Se on hyvä, että potkii joskus itseään perseelle, että on ylpeä sitten tekemisistään, mutta jatkuva potkiminen ja itsensä ahdistaminen ei varmaan ole terveellistä kenellekään.

Ja jos ei ole välttämättä sen kummempi kuin ihan tavallinen ihminen, niin yksi keino saada itsensä tuntemaan olonsa paremmaksi on pohtia, notta kuinka huonoja muut saattavat olla. Joskus törmää tähän ilmiöön, ja minen voi sietää snobeja. Saatan joskus kyllä snobistella lievästi itsekin, mutta joillekin se tuntuu olevan elämäntehtävä. Kukaan ei yllä heidän tasolleen, vaikka kaiken sen snobiuden takana ei tunnu olevan kuin kolkkoa tyhjyyttä, ei sen kummoisempia saavutuksia tai mitään, jolla voisi edes perustella mukamas-järkevästi asennettaan muihin ihmisiin. Ja vaikka olisikin keskivertoa fiksumpi, ihanampi tai parempi, niin miten sen pitää olla muilta pois? Mitä miinuksia muut saa siitä, että joku touhottaa enemmän kuin keskivertotyyppi, ei minusta siinä ole mitään sen ihmeellisempää. Onhan se kiva, että jotkut osaa, viitsii, jaksaa, pystyy ja kykenee, mutta nenänvarttansa pitkin katseleminen alentaa jo niiden saavutusten arvoa huomattavasti ja ihmisen olemus menee henkisellä tasolla pakkasen puolelle.

Osaamme leikkiä myös jumalaa monissa asioissa ja pelleillä sekä ympäristön, notta muiden ihmisten kustannuksella. Jumaluudesta tulee ekana tietty mieleen mm. lemmikkien jalostaminen. Sehän on lähtenyt itsekkäistä ajatuksista liikkeelle, mutta kun ollaan jo saavutettu muutama vuosikymmen sitten se huippu koko hommassa, että suurin osa asioista toimii hyvin, niin miksi jatkaa? En puhu vain ulkomuodosta, koska se ei välttämättä ole yhteydessä terveyteen. Mutta kun on kerran saatu jo vaikka tietynlainen koirarotu, niin mitä muuta me halutaan siitä? Se vaatiminen ja haluaminen, sekä biologialla pelleily menee joskus niin äärimmäisyyksiin, että meinaa nahka revetä ajatellessakin. Ja jos paketti ei ole valmis ja täydellinen, niin se herkästi palautetaan. Ymmärrän, ettei aina natsaa niinku ollenkaan jonkun lemmikin kanssa, jolloin on ihan fiksua luopua siitä, mutta kun osalla palaa käämit jo vauvaviikkojen aikana. "Ei se ollutkaan täydellinen, ei se sopinutkaan vaatimuksiini".

Ihminen kykenee melkein kaikkeen, mutta onko pakko silti tehdä kaikki?

... Ja se siitä pohdinnasta, toivoisin vaan itsekin olevani joskus nöyrempi ja maanläheisempi, sekä myös ajattelevaisempi. En ole sitä mieltä siis, että minussa ei ole noita vikoja, vaan juuri omien aatosten takia niitä toinkin esille. Koska jokaisessa on vikansa, joskus unohtuu nöyryys ja kiitollisuus sekä se, että voi kans hengähtää ja yrittää olla ylpeä itsestään. Ja laittaa itselleen tavoitteita, mutta ei pidä niitä vaatimuksina. Koska jos alkaa vaatimaan itseltään koko ajan lisää ja lisää, niin sitä ajautuu vaan ahdistuneisuuden oravanpyörään.


Lopuksi pari kehnoa kuvaa suklaanruskeasta rex-pupusta, jonka nimi ei ole vielä virallistettu. Saattaa olla Urho Vladimir, tai sitten ei! Lataan järkkärin nyt ekaa kertaa kuukausiin, jotta saan asiallisempia kuvia blogiin saakka. Kuvaan haamuisaa keliä vaikka sekä "Uuvven" seikkailuja.

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Ja tässä näkyy kuinka suunnaton kamala monsteri se on:

Photobucket


PUS buubuulle ja PUS teille :*

tiistai 1. marraskuuta 2011

Marraskuun ensimmäinen päivä.

Ihan ensimmäiseksi ilmoitusluontoinen asia:

Mennään Jeren kanssa Valtteriin 17.12.2011 myymään tavaraa!

... Vien sinne melkein käyttämätöntäkin vaatetta, kenkiä ja vaikka mitä. Jere puolestaan tuo japanialaista krääsää sekä ehkä kans vaatetta. Kun tiedän tarkemmin mitä sinne viedään, niin infoan lisää. Lupaan kuitenkin, että kaikki lähtee halvalla emmekä kisko liian suuria summia.


Tämän lisäksi olen ollut ovela, ja saanut marsut sekä kanin arvostamaan minun läsnäoloani satunnaisesti. Me ollaan pidetty semmosia kahdenkeskisiä hetkiä kaikkien kanssa. Marsut elää omassa laumassaan, joten niitä en ole viitsinyt ihan kovasti kopeloida, mutta jäniinin kanssa ollaan höpötelty joutavia. Ollaan jäniksen kanssa istuttu rottahuoneen sohvalla röhnöttäen, se hengaa rinnuksilla ja alkaa jo ottamaan asian ihan rennosti. Siinä se hetken aikaa miettii, että huikamalaalolapua, mutta hetken kuluttua taas kuikuilee uusia seikkailuja rohkeasti, jonka jälkeen se pääseekin taas tekemään mitä kanit nyt yleensä tekee... Kakkii ja syö, tutkiskelee asioita ja leikkii jutuilla. Se on pehmeä ja oikeasti aika ihana, odotan innolla, että joku päivä saan ihan oman kanin taas joskus. :)

Photobucket
Jäniini ja rotat.

Photobucket


... Marsutkin on alkaneet komentelemaan minua, karjuvat kilpaa, että ruokaa ja äkkiä. Olen niiden palvelija, roudaan ruokaa ja siivoan, sitten kiittämättömästi ne vaan pupisee mökissään. En vieläkään pääse yli siitä, että miten hauskoja ääniä ne päästelee. Ihana katsoa jotain jännittävämpää ohjelmaa, kun joku niistä sitten suurella todennäköisyydellä alkaa ampumaan aitauksessa laserpyssyillä tai muuten vaan leikkivät tähtien sotaa keskenään. :D


Tähän väliin kuvia kesteistä, eli Kai-Yen otti Halloween-juhlissaan pari kuvaa, jotka julkaisen tällein viiveellä. Naamani on iso, mutta ei se mitään.

Photobucket

Photobucket

Olen myös yllättynyt siitä, että marraskuu hiipi jo ovelle saakka. On tuntunut lämpimälle ja tosi pitkälle syksylle, josta olen nauttinut kovin. Tänäänkin oli kaunis ilma ja menimme seikkailemaan koirien kanssa jonnekin vieraisiin paikkoihin, nuuskimme ja napsin muutaman kuvan. Toivottavasti ilmat jatkuu kivoina vielä ensi viikolla, niin voimme mennä mummolaan yökylään koiruuksien kanssa ja kävellä sinne saakka. Ei sinne ole kovin pitkä matka kävellä, mutta räntäsateessa saattaa iskeä hieman ketutus ja tuulenpuuska. Kävin tänään mummolassa, se oli hyvällä tuulella, naposteltiin croissantteja ja lihottiin isän kanssa kilpaa. Lihoin niin paljon, että mahakin tuli kipeäksi, kun pakko ahnehtia niitä lettujakin hullunkiilto silmissä...

Photobucket

Suunnitelmissa perjantaina Jenlaynin keikka, joka tapahtuu Dark Sidessa. Jere siis rumpaloitsee siinä bändissä, kannattaa tulla tsekkaamaan! Lupaan mainostaa vielä paremmin ja tarkemmin tällä viikolla myöhemmin tapahtumaa. Ei maksa paljoa sisään, siellä saattaa olla ihan kivaa, ja tietty maailman paras rumpali paikanpäällä. Toivotan kaikki tervetulleiksi.

... Ja ensi viikolla menen "kampaajalle". En tiedä mitä siitä tulee, mutta annan opiskelijalle luvan harjoittaa suuria taitojaan varsinkin pastellivärien käytön kanssa. :D Pastellivärit + hiukset saattaa olla ihan mielenkiintoista, mutta houkuttaa taas jokajouluinen vaaleanpunainen tukka.


Photobucket

Photobucket

Photobucket


Toivotan kaikille tasapuolisesti mukavia syyskelejä, kivoja lenkkejä sekä paljon rahaa ja rakkautta! PUS :*

Photobucket
Photobucket
Photobucket

Photobucket