Sivut

perjantai 30. maaliskuuta 2012

Persaus jumppasessa ja taiteellinen inspis.

Tervehdyskuva:

Photobucket

Selkäni on ollut jumissa taas pidemmän aikaa. Joskus viime syksynä tai talvella se oli niin jumissa, että piti kävellä kuin pingviini kivun takia. Se kipu menee sillain kivasti jostain alaselästä vasempaa kankkua pitkin jalkaani. Olin varma, että joku iskias oli läsnä, mutta se sitten meni itsekseen pois. Viime aikoina on taas tullut sama perskipu takaisin ja harmittaa. Onhan se nyt hupaisaa, että perse on kipeä, mut ei se jaksa naurattaa kuin pari päivää :D Olen yrittänyt viruttaa, venyttää, pyörittää... Joku aivan mystinen nikama on selkeästi huonosti, pitäisi varmaan mennä kiropraktikolle. On kans fiksun näköistä, kun ennen nukkumista pelaan iPhonella Animal Matchia perse pystyssä sängyllä selkää venyttääkseni, niin voisi jopa ehkä tehdä sille selkäjumille jotain ja hankkia ammattilaisen sitä varten. Mummo aina hermostuu, kun sanon, että selkä on jumissa. Kuulemma reumakin on itseaiheutettua isälläni eikä mikään geneettinen vika, eli jos minulla on selkä kipeä, niin olen kasvattanut ties minkä reuman, syövän ja kaiken sinne itsekseni!

... Todennäköisesti kyllä olen itse saanut selkäni jumiin, mutta ei se meinaa sitä, että itse saisin sen pois siitä jumista :x

Pitää tähän väliin kyllä näyttää kuva, kun tosiaan oltiin studiossa Jenlaynin kanssa ja sitten yritin olla apurinakin. Pariin kuvaan jäi vahingossa apurin kädet, kun leikin tuulikonetta (kiskoin Jereä helemoista ja päästin irti) ja olen naureskellut vähän. Tai en edes niin vähän.

Photobucket
... Kivat harakkakädet hengaamassa!

(Antaisin kuvaajalle propsit, jos vaan tietäisin/muistaisin kuka kuvia otti.)


Ja Ewokin omistajalle on syntynyt kolme pientä bolonkaa. Kun Ewokin tosiaan piti mennä tämän vuoden alussa astutettavaksi sinne, mutta suunnitelmat meni mönkään ja sinne tuli sitten toisenlainen pesue. Syntyi kolme suklaanruskeaa poikaa, joista vissiin yksi vielä etsii kotia. Kaveripiirissäni kaikki haluaisi bolonkan, mutta saas nähdä sitten, että minne kolmas poikanen päätyy. Olisi kivaa mennä kans katsomaan niitä pieniä ja nuuhkia vauvoja, sillä ne on kakaroina niin höpsön näköisiäkin! Ja Ewok menee loppukesästä varmaan kuksimaan, jolloin se toivottavasti saa kaksi pentua, koska haluan niiden nimiksi Tokoloshe ja Khamaluks. Tokoloshe on vaan hassun kuuloinen taruolento jonka nimeä viljelen, sitten Khamaluks on sama asia kuin "kamaluuks", mutta Ewokin aksentilla. Olisi hauska parivaljakko se sellainen. Jos kerkeän mennä kuvaamaan natiaisia, niin lupaan jakaa noin sata kuvaa blogiin <3


Jaksoin kans taas pitkästä aikaa luonnostella. Vaikka raivaroinkin sitten ja päätin, etten todellakaan koskaan ikinä tee mitään valmiiksi, niin aloitin kuitenkin. Ja me vähän suunniteltiin, että voin tehdä ääriviivat ja luonnokset, niin Jere voi tehdä piirrokset loppuun. Olisi parasta, sillä jaksan keskittyä sen 20min piirtämiseen, jonka jälkeen joko rypistän ja heitän sen pitkin lattiaa, tai se muhii keskeneräisenä 2kk, jonka jälkeen ryttään sen jonnekin. Pitäisi säästää varmaan luonnoksia, sillä meillä oli kivaa, kun katseltiin Jerellä sen ja Nikon tekemiä piirroksia. Olishan se hauska vuosien päästä katsoa, että mitä piirsi vuonna 2012.

Photobucket

En ole muuten vieläkään ihan sisäistänyt Pro Markereita, mut ehkä niisson joku salainen juju, jonka tajuamiseen menee vaikka kuinka ja kauan.


Ja sitten mummoloidessa selasin isän kännykkää, josta löysin pari kuvaa jaettavaksi!

Photobucket
Ewok poikasena päikkäreillä isän kanssa.

Photobucket
Muhittiin täysii mummon kanssa :-D

Photobucket
Umpilisäkkeen poiston jälkeen fiilistelin.

Ja kävinpäs tänään mummolassa, leikkasin mummon tukan lyhyemmäksi ja luin Seiskaa, kuten tapoihin kuuluu. Pysyn aina messissä juoruissa, kun silloin tällöin luen mitä julkkikset tekee ja kuka niistä osti maitoa kaupasta. Ilahduttavana bonuksena lehdessä oli dramaattinen tarina puliukosta, joka makasi sairaalassa, kun piti sormet amputoida. Kannattiko lähteä Kontulan baariin dokaamaan ja jäädyttää kätensä, hä!?

Photobucket

Näytän kans tosi pätevältä aina muiden lainalaseissa, yleensä hengaan Jeren lasit päässä, tällä kertaa kuitenkin nappasin isän lukulasit. Enhän minä niillä näe, mutta ne luo olemukseen sihteerimäistä erotiikkaa.


Löysin mummon luota myös vanhoja piirroksiani, jotka voisin skannata tai kuvata. Ne oli aika upeita. Piti vähän kaivaa, että niitä löytyi, mutta sitten löysin yhden hyllyn pohjalta aarreaitan. Siellä oli mm. Prätkähiiriä ja sitten Maa Aikojen Alussa -leffan hahmoja. Vaikka seuraavassa postauksessa näytän niitä, sillä kaikkia kiinnostaa. Yleensä ryttään ja hukkaan kaiken, siksi kotona ei olekaan mitään vanhoja piirroksia, mutta nyt otin sitten muutaman talteen ja säilön ne jossain. Voi sitten kaivaa aina muutaman vuoden välein ne esiin ja höhötellä.

Mutta PUSMOI kaikille :*

tiistai 27. maaliskuuta 2012

Hyvä me!

Tänään, eli 27.2.2012, on minun ja Jeren juhlapäivä. Se on katsellut minua jo kolmen vuoden ajan. Vietämme huisia juhlapäivää niin kovissa juhlatunnelmissa, että kaupasta haettu doritoseja sekä hubbabubbaa :D

Photobucket

Jee, Heke ja Jere 3 vuotta yhres! <3

Photobucket
Tykkään aamutukastani ja ponnarista, joka on etutukassa.

Photobucket
Ostin Jerelle tuommoosen!


Eilen kävin keskustassa vähän pyörähtämässä, kävin hakemaan toverilta Lily Loloa testiksi ja sitten menin kahville Ellun kanssa. Jäätiin sitten vähän enemmänkin kahville, eli Aussiebarin istuskeluun liittyi Jerekin sekaan, sitten mentiin William Koohon himostelemaan toasteja. Voin kertoa, ettei koskaan kannata ostaa kana-vuohenjuusto jättitoastia, koska se soossi välissä maistui ruumiille. Mutta pelattiin innolla trivial pursuitia enkä edes hävinnyt, sen jälkeen pelasimme kimbleä. En ole ollenkaan hyvä yleistiedossa, häviän yleensä kaikissa moisissa, mutta tällä kertaa jäin matseissa aina toiseksi. Kimble on sellainen tarpeeksi yksinkertainen, että sitä osaa pelata. Pitää paukuttaa noppaa, vaikka se meidän kimble olikin rikki ja piti heittää noppaa erikseen. Pitäisi varmaan ostaa oma kimble, kun minulla ja isällä oli joskus aikoinaan aina aamuyöhön sijoittuvia kimble-turnajaisia. Voisi haastella siis isääkin sitten! Ja tulee hyvät melkein-lapsuusmuistot mieleen.

Photobucket
Ellun Trivial Pursuit meltdown.

Tosiaan maanantai meni baareissa ja hengatessa, pitäisi varmaan useamminkin mennä kivoihin istuskelupaikkoihin tovereiden kanssa. Tuntuu vaan niin hölmölle mennä _baariin_, kun en juo alkoholia. Eihän se mitään haittaa, mutta ei vaan ole tullut käytyä varsinkaan viikonloppuisin missään moisissa, koska silloin on ruuhkaa. En ole koskaan siis valloittanut tanssilattiaa tai mitään. Joskus viime kesänä kyllä juoksin kaverin perässä Bohemiassa tanssilattialle, mutta kaveri olikin sieltä livennyt hakemaan juotavaa ja kun yritin katsoa minne se karkasi, niin joku setämies tuli kouraisemaan. Sitten ninjan elkein äkkiä karkuun. Ehkä ensi kesänä alan tekemään baarikierroksia, on ne hauskoja oikeasti kans selvinpäin, jos ei käy räkälöissä (kuten edellämainitussa Bohemiassa, jossa on aikamoiset ketkutukset menossa aina). Lupasin lähteä Ellun kanssa ryyppyreissulle johki baarikierrokselle, jossa se voi hoitaa ryyppäämisen ja meikä voi vaikka sitten kannustaa vieressä kola hyppysissä.


Ei oltu pitkään aikaan katsottu uusia leffoja joita arvostella, mutta tänään katsottiin Jeren kanssa 50/50 ja Red State. Olin jälkimmäisestä jo tietoinen ja meinannut katsoa, mutta nyt sitten yhdessä katsottiin. Molemmat viihdytti, 50/50 oli ehkä parempi, mutta Red State oli niin älytön, että senkin katsoi ihan mielellään. Eka oli draamaa ja hieman komediaa, jossa symppis mies näyttelemässä (Joseph Gordon-Levitt) syöpää sairastavaa nuorta ihmistä. Red Statessa taas oli hulluja kiihkouskovaisia ja nuorisoa, jolla meni kaikki vähän päin helevettiä. Kuka nyt ei jaksaisi äimistellä aina uudestaan ja uudestaan uskonnon sekä lahkojen väkeä? Huhhahhei.

Photobucket
Tykkäsin salaa JGL:stä jo silloin, kun soli sarjassa "Kolmas kivi auringosta". Kai joku muukin katsoi sitä sarjaa vaan sen takia?


Tänään myös Vlad ja Louis on olleet rikosliigana, ovat heittäneet pöydältä alas mm. kahvit, batteryt ja sitten kaataneet kajaritkin. Bubu koko päivän seurasi Louisia kaikkialle, myös läppärin päälle ja yritti kovasti kuksia. Onneksi sentään koirat on osanneet melkein käyttäytyä, muuten asuisin hullujen huoneella. Kevättä on kyllä kaikilla rinnassa ja koirilla koivissa. Pirikohtauksia sun muita esiintyy, mutta se kuuluu kevääseen ja suurperheemme elämään. Kunhan nyt läppäri saisi olla rauhassa, tai edes ne aamukahvit!

Photobucket
Kevätkurarakit.


Todistusaineistoa siitä, että mitä meillä touhutaan:






Ja tätä mieltä olin niistä touhuista:

Photobucket


Hyvää illanjatkoa kaikille, PUSMOI :*
PS. Mistä haluatte lukea, olisko postausideoita? Yritin kuvata jo yhden meikkivideon, mutta sitten kamera hyytyi ja otin iPhonen käyttöön vaan muistaakseni, ettei lainaläppäri kestä iPhonen usbia :x

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Vammais.

Jotta bloggaaminen olisi järkevää ja kiinnostavaa, niin pitäisi olla koko ajan "update update update!"

Molen siitä laiska, etten keksi mitään aihetta bloggaamiselle ikuna ja paapatan satunnaisuuksia. Joten ei sitä nyt viitsi joka päivä kertoa mitä olen saanut aikaiseksi tai mitä lemmikit on perseilleet. Ja siispä päivitystahti on hidasta. Lupaan skarpata, sillä kevätkin jo saapuu hurjaa kyytiä ja uskallan alkaa kuvaamaan asioita. Jos Jere vaikka lainaisi järkkäriään, niin on pari kuvausideaa, jotka on vaan malleja vailla!

Photobucket
Olen höhötellyt tälle kuvalle hetken, sillä näin naisista tehdään kauniita!

Olen yrittänyt viihdyttää itseäni ja katsoin ensimmäisen jakson American Horror Storysta. Sain raivarit siihen leikkauksiin ja siihen, ettei siinnoo mitään järkeä ja tunnarikin on kamala. Se on kuulemma hyvä sarja, en tiedä pitäskö uskoa ja katsoa toinen jakso? Salee tulee vaan enemmän raivarit, jos sei parane ollenkaan!

Kevättä tuntuu olevan kans eläimillä rinnassa aina, kun aurinko paistaa ja voi ottaa siinä aurinkoa tai kävellä kuivalla asfaltilla. On sitä kuivuutta kaivattukin, valitettavasti joku talvi mörköilee vielä sen verran, että on ollut kans pihalla joskus liikaa semmonen maailmanlopun meininki. Ollaan masentuneina laahustettu sitten räkärottina, kun ketään meistä ei huvita moiset kelit. Sitku olen iso ja rikas, niin haluan asua paikassa, jossa on ympäri vuoden joku +20 niin ei tarvisi miettiä jäätävää kylmää kosteutta tai hullua hellettä. Me kyllä ajateltiin Jeren kanssa perustaa oma saari, jonka nimeksi tulisi Mothafucksgar. Siellä voisi olla semmonen sopivan lämmin trooppinen keli.

Ja btw löysin vanhoja kuvia, jotka haluan jakaa teillekin:

Photobucket
Pullava 16v. Suomenlinnassa.

Photobucket

Photobucket
Tsinstillan poikainen!

Photobucket

Photobucket
Tämmöstä tein koulussa, kun kiinnosti kuva-artesaani -opinnot.


Ja jos pitää miettiä jotain negatiivisia asioita, niin olen tosiaan edelleen ruma ja lihava. Sen lisäksi haluaisin jo saada kaiken heti nyt ja kaikkeen selvyyden. En tiedä vielä mitä teen elämälläni, kai ne työkkärissä sitten laittaa minut vammaiskurssille tai jotakin! Ja huomenna menen tekemään koria (:D) yhdelle vammaiskurssille, jossa sitten kiroan oletettavasti sormet verillä. Yritän aktivoida itse itseäni, kun tämmösille ns. väliinputoajille on vähän kehnosti mitään hommaa mitä me saadaan tehdä. Jos ei voi olla täyttä päivää missään, niin me ei saada aktivoida ja inspiroida itseämme. Jos vaikka on työtön ja haluaa käydä iltalukiossa, niin tulee satikutia ettei esmes sossu suostu auttamaan missään asumiskuluissa vaikkei iltalukiosta saa edes opintotukea. Kaikki on vähän vaikeaa, mut onneksi on joitakin vammaiskursseja minne voi mennä hyvillä mielin. Ja toivottavasti keksin koulutuksen itselleni, sillä isä puhui jostain koulusta ja kahtoo nyt... ;o

Niin ja sekin ihan ujosti hatuttaa, että kaikki elämän stiplut seuraa hamaan hautaan saakka. Tietteks, kun on joskus kämminyt enemmän tai vähemmän, niin joku aina muistaa. Elämä on vähän niin kuin sellainen sydänfilmi, jota sitten jotkut rullaa hullua kyytiä ja kaivaa sieltä stiplut esille. Mutta eivät tietty omia stiplujaan halua myöntää, nauttivat vaan muiden mollaamisesta. Olen kämminyt elämässäni useasti ja joskus aika radikaalisti, niin joku aina ilahtuu, kun muistaa stiplun ja huutelee sitä erittäin pätevänä ja tietävänä kanssaihmisille. Vaikka ihmisellä ei olisi edes hajuakaan mistä on kyse, niin sitten heitellään perään pieni valhe sekaan ja sitten lopulta koko juttu on kuin leikkisi rikkinäistä puhelinta! Sen siitä saa, kun on aktiivinen sosiaalisessa mediassa, pitäisi varmaan lakata semmonen ja olla vaan jemmassa neljän seinän sisällä. Ei minua sinänsä haittaa, että haahkat valehtelee ja juoruilee, mutta kyllä sitä nyt haluaisi edes vaikuttaa jossain määrin empaattiselta ja sympaattiselta kanssaihmisten silmissä. Onneksi sentään ne kenet oikeasti tiedän ja tunnen on sellaisia, jotka aistii millainen olen ja osa tuntemattomistakin ehkä haistelee, etten ole täynnä pahuutta ja kaikki legendat ei todellakaan ole tosia.

... Kiitos, kun sain avautua, vaikken oikeastaan edes tiedä mistä tietystä asiasta. Kunhan nyt haahkat ja korppikotkat on sellaisia ilmaa pilaavia tyyppejä, en tykkää edes kuunnella enää nykyään, kun sellaiset juoruaa minulle jostain ihmisestä skebeliä. Joskus villissä nuoruudessa oli tuttavapiirissä paljon haahkoja, se tuntui silloin normaalilta, nyt olen vähän allerginen sellaiselle käytökselle. Mut kai se niin menee, että minkä nuorena oppii niin sen vanhana taitaa, ellei koskaan viisastu :D

Mutta PUSMOI :* ja pitäkää itsenne miesnaisina!

lauantai 24. maaliskuuta 2012

Perversio.

Minulla on perversio limenvihreään ja pinkkiin. Siis yhdessä. Ja vierekkäin. Lähekkäin.

Olisi ehkä maailman paras kylpyhuone, jos siellä olisi niitä kahta väriä sekaisin. Vähän niinku menisi pissalle ja suihkuun sellaiseen paikkaan, jossa asuu hedelmäkarkkeja. Joskus tulevaisuudessa sitten minulla ja Jerellä on omat vessat, se voi sisustaa omansa tyylikkääksi ja elegantiksi, aivan kuin bisnesmiehen vessaksi. Minä taas haluan ehdottomasti karkkivessan. Tällä hetkellä karkkivessan toteuttaminen on mahdotonta, sillä vuokra-asunnoissa on aina hilpeät semmoset yrjöhtävän vihreät kaakelit. Joten lakataan vaikka kynsiä sitten niillä väreillä!

Photobucket
Lenpparikuoriainen, Seppälä 2e <3

(Kyllä, samanlaiset kynnet on ollut ennenkin, mutku.)


Olen kans himostellut. Teen nettikaupoissa "haavetilauksia". Ihan varmasti joku muukin tekee niin, en tunnusta olevani ainoa. Menen katsomaan vaatteita tai jotain, pistän ostoskoriin kaikki ihkut, sitten lopuksi vielä tarkastelen ostoskoria todetakseni, että menispä se 200e tosi helposti :D
Keksin taas kurkistella mitä uutta Irregular Choice tarjoaisi ja meinasin kans vähän parkua, kun löysin liikaa kivoja kenkiä. Son kuitenkin vähän noloa, että IC tekee suosikkikenkäni enkä omista pariakaan. Tässä kollaasi himoista, pahoittelen, jos jollain on yhtä huono maku ja tartutan himoja.

Photobucket

Yleisesti IC:n kenkäparit on siinä 100-200e, itse tykkään kuluttaa kenkiini korkeintaan 30e/pari. Eihän 100e ole paljoakaan hyvistä kengistä, jotka kestäisi vuosia käytössä, mutta en tiedä olisko se huisi summa maksaa korkkareista. Kyllähän joihinkin talvimaihareihin voisi upottaa rahaa, mutta aina epäröin, jos kyseessä on joku ei-niin-käytännöllinen malli :x Joskus hemmottelen kyllä itseäni ja ostan yhdet IC:n kengät, koska meinaa lirahtaa pissa housuun katsellessa!



Photobucket
Kultainen kesätöppönen!

Photobucket

Tällä viikolla on tullut kävästyä mummolassa, hengattua kotona ja sitten kans Jenlaynilla oli photoshootti. Meikkasin Jeren erityisen huonosti, mutta kyllä se sitten päätti, että silakka-luuk toimii. Pitäisi aina testata etukäteen kotona, että miten meikki toimii, mutta Jerekin oli ollut kipeänä monta päivää :x Kyllä verkkosukkismeikki toimii, mutta oli uudet sukkahousut naamassa ja niin edelleen, niin tulos ei ollut kuitenkaan just semmonen kuin piti. Ja siitä on jo aikaa, kun olen sukkahousuja naamaan laittanut. Onneksi photari sitten toimii varmaan aika hyvin bändikuvissa kans!

Photobucket
Fiksuus.

Photobucket
Jere meikkasi aivan itse minut kauniiksi odotellessaan kuvausvuoroansa.


Photobucket
Kevään kunniaksi ulkoilutin peruukkia eräänä päivänä. Ja meikkasin ihan ihte.
Ihanaa, kun luonnonvalo photaroi naaman virheettömäksi!



On ollut aika ruma olo jonkin aikaa, en tiedä miten meikäläisen naama ei tunnu kelpaavan minulle ollenkaan. Joskus varmaan on vaan sellaisia kausia, ettei osaa olla nahoissaan. Jos en tykkäisi meikkaamisesta, niin kaikki epäsymmetria ei varmaan haittaisi, mutta nyt haittaa aina, kun yrittää laittaa pakkelia naamaan. Ei kellään ole täysin symmetriset kasvonpiirteet eikä välttämättä muut hoksaa symmetriani epäkohtia, mutku. :D Ensi viikolla voisin sitten taas olla viehättävä, hoikka ja upein.



PS. Jenlayn sai muuten uudesta sinkustaan arvosteluksi 8/10, eli huhhuh, aika kova!





Tässä vielä bonuksena pari tanssipiisiä, jotka jostain syystä raikaa kotonani liiankin usein.





Haluan antaa sylin täydeltä ihastusta noiden bändien stailaajille.

BUUMSHAKALAKA :* ja hyvää viikonloppua!

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Liian syvällistä.

Ei mitään erityisen jännittävää (onneksi) kuulu tänne ghettoon. Olen vähän harrastanut kriisinhallintaa, kauhistellut stressaavaa naamaani ja ollut kotona, sitten kans Vantaalla ja mummolassa. Stressasin kovasti tuossa toissaviikolla ja vielä viime viikolla, kun virastot hukkasi lappuja ja joutui vääntämään niiden kanssa kättä. Onneksi sitten selveni heti tämän viikon alussa, että voi lopettaa stressaamisen.

Mietin kans, että miten ihmisen kroppa reagoi stressiin. Itsellä se näkyy naamassa aika vikkelään, nytki tuntuu, että jotain suohirviöpaiseita kasvoi naamaan käsittämättömät määrät. Onneksi ne varmaan lähtee kans sitä mukaan, kun iho uusiutuu. Mikäköhän idea siinäkin on, että stressistä tulee finnejä? Tai siis, kun monilla reaktioilla on joku tarkoitus, mutten nyt kyllä keksi mikä tarkoitus finneillä on. Kun ne puristaa, niin stressi poksuu pois? :D Hankala sanoa. Vai kasvaako ne sen takia, että viestittää mahdollisille kosijoille tyypin olevan ruma, koska sitä harmittaa ja veetuttaa, ettei kantsi paritella?

Nyt onneksi taas tasaantuu ketutus ja huoli, joten jaksaa varmaan bloggaillakin jostain turhanpäiväisestä. Eilen lakkasin kynnet kolme kertaa, mutta koko ajan huonosti. Ei ollut selkeästi ollenkaan kauneuspäivä, joskus ei vaan suju. Ehkä tänään vähän paremmalla onnella, jos inspis iskee. Varsinkin, kun uhkasin siivoskella ja tuossa vieressä kummittelee kaikki kynsijutut, jotka olen fiksusti levitellyt sohvalle. Siivouksen seuraava vaihe on käydä niihin käsiksi! Ja pitää heittää kaikki kehnoontuneet lakat menemään kans, koska semmosia jämiä on ainaski värittömänä joku miljoona. Ärsyttävää, kun minkään lakkapullon suti ei koskaan yllä pohjaan saakka, jos käyttää vähäistä lakkaa, niin joutuu keikutteleen pulloa vinottain ja kaataa tuurilla ne lakat vielä housuille. Tästä pitäisi tehdä joku kansainvälinen valitus, mielenosoitus ja adressi.

Olen kulkenut kamera laukussa kuten aina, mutta en ole kuvannut paljoakaan. Tämän piti olla blogi, jossa on aina kauhiasti kivoja kuvia, mutta höpsis. Kevät on vuoden ruminta aikaa ja sitten kun ehtii jo ilahtua auringosta, niin sataa lisää lunta ja loskaa niskaan. Ei o ollenkaan minun vuodenaikani, toivon kuivien kelien koittavan jo pian. Ja niin toivoo koiratkin, jotka joutuu siinä kurassa uimaan. Ewok does not approve ja Bissekin vähän korvat luimussa kuljeksii. Tässä pari randomia kuvaa kuiteskii!

Photobucket
Discostick.

Photobucket
Nolo Pisse hifistelemässä.

Photobucket
Nolo appsi iphonessa.



Sitten haluaisin vielä marmattaa maailman pahuudesta...

Taannoin luin jutun siitä kuinka toimittaja tekeytyi alaikäiseksi, melkein lapseksi, ja meni chattiin. Ja kuinka sitten tuli ehdotuksia ja peniksiä. Ja sen jälkeen toimittaja sai kaksi miestä kiinni haastattelua varten, jotka olivat sitä mieltä, etteivät nyt oikeasti mitään meinanneet. Yksi hyvä sarja oli kans Pedon Jäljillä, eli siinä sitten narautettiin rysän päältä alaikäisiä himoavia setämiehiä. Siinä sit juontaja tuli nurkan takaa, haastatteli ja kameramiehet juoksi kimppuun, jonka jälkeen pihalla poliisit hyökkäs pedon niskaan. Sain jotain kiksejä siitä, kun moiset sikaporsaat koki julkinöyryytyksen. Kaikki joutais julkisesti esille, jotka alaikäisille ehdottelee!

... Eli sitten koklasin itse tehdä profiilin suomi24 -sivustoon.
Ja iäksi laitoin 13-vuotias. Menin chattiin ja heti jo haluttiin juoruta masturboimisesta, seksistä ja kaikesta siihen liittyvästä. Mietin, että ei o todellista. Ihan oikeasti, kun sanoo olevansa 13-vuotias tyttö, niin aikuiset miehet on ihan liekeissä ja heti alkaa puhumaan rivouksia. Ja jokainen rivous alaikäiselle suunnattuna on rikos. Eli lakia rikotaan päivittäin useasti tuommosissa tsäteissä, joissa vaanitaan alle 16-vuotiaita. Ja kukaan ei valvo tsättejä, varmasti hirveän moni nuori sosiaalista mediaa kokeileva haluaisi mennä juttelemaan ikäistensä kanssa, sitten huomaavatkin olevansa privaattikeskustelussa vanhemman miehen kanssa, joka kehuu ja yrittää saada intiimejä tietoja, sekä ehdottelee seksiä. Ja mitä sellainen nuori flikka nyt semmoseen sanoo? Joskus sitä harmillisesti nuoret luottaa näihin setämiehiin eivätkä kerro kenellekään niistä. Jotkut joutuu hyväksikäytetyiksi, kun luottavat ja ovat uteliaita. Muistan itse, kun nuorena oli tosi huono itsetunto ja jokainen kehu tuntui aivan mahtavalta. Ja kun aivot ei olleet vielä niin fiksut kuin isompana, niin ei sitä omaa turvallisuuttaan välttämättä osaa ajatella.

Hyi saasta meikä sanoo. Harmi, että noilla kaikilla oli prepaid-numeroita ja keksittyjä nimiä, muuten olisin käräyttänyt ne samantien. Jos ikinä saan tietooni kenenkään alaikäisiin sekaantuvan henkilön nimen, niin laitan poliisit ovelle ja julkaisen sen kuvat (jos sellaisia löytyy) kaikkialla.

Jos kenelläkään on alaikäinen lapsi, niin suosittelen vanhempana tsekkaamaan tarkkaan lapsen sivuhistorian ja mahdolliset tsätit missä on vieraillut. Niin ei saisi tehdä, mutta nykyaikana setämiehet käyttää nettiä todella paljon ja mielummin sitten saa vastaansa kiukkuisen teinin, joka karjuu "hei sä tongit mun läppärii vihaan sua!" kuin että lapsi saa ikuiset arvet luottaessaan näihin niljakkeisiin.


... Ja asiasta kukkaruukkuun.

Kauhea hulina on ollut siitä KONY -videosta. Olin sitä mieltä, etten edes katso, kun son niin iso juttu. Mutta uteliaisuus voitti, kuten aina. Eli katsoin melkein puolisen tuntia videota, joka oli hienosti kuvattu. Sen jälkeen mietin, että onpas taas ihmeellisesti paisunut koko homma. Onhan se hienosti kuvattu ja tykkäsin kans niiden valokuvien 3D -editoinnista. Mutta jos sen koko videon lyhentää muutamaan pointtiin, niin ne on nämä:

- Kony on paha mies, se pitää saada telkien taakse
- Ohjaajalla on ihan söpö oma lapsi ja afrikkalainen kaveri
- Yhteisö haluaa paljon rahaa, että Kony saadaan kiinni


Video vaikutti tosi kaupalliselta, siinä heiluteltiin omaa lasta ja haastateltiin sitä, että voi kauhee. Sen jälkeen näytettiin, että afrikkalaisilla lapsilla meni päin kettuja silloin vuonna '93, jolloin ohjaaja keksi pelastaa ne. Ja sitten halutaan pitää amerikkalainen armeija Sudanissa etsimässä Konya, joka ei enää ole Sudanissa. Ja ostamalla Kony -paketin saat hienon rannekkeen, sit voi kans laittaa rahaa tilille!

Ei ihan minuun uponnut täysillä. Oletin, että video olisi parempi ja loogisempi. Oli kyllä paljon iloisia ihmisiä laumassa heiluttamassa kylttejä/kankaita ja huutelemassa kovaan ääneen. Tuli ihan jotkut kultit mieleen. Kannatan sitä, että rikolliset vankilaan, mutta liikkuu myös huhuja, että Kony on delannut ja ei ole värvännyt vuosiin lapsia leiriinsä. Ja mietin, että jos se yli 30% menee sinne Afrikkaan näille lapsille, niin loput prossat rahoista menee sitten näille työntekijöille. Paljonkohan ne tienaa nyt sitten viikossa tai kuukaudessa, kun juttu on paisunut melkoiseksi? Ja senku näkis, että ne rahat menisi Sudaniin kirjekuorissa seteleinä eikä jäisi mihkään matkan varrelle. Kai ne jää sinne Sudanin armeijan hyppysiin?

En väitä, että koko homma olisi suurta kusetusta. Mutta minusta ei tuntuisi turvalliselta antaa rahaa johki tommoseen organisaatioon, josta suurin osa rahoista menee sen omiin kuluihin ja ei edes kerrota, että miten ja millä tavalla ne rahat siellä Sudanissa vaikuttaa. Vai jääkö ne tosiaan ns. tulliin sinne muhimaan.

Tässä video, tehkää omat johtopäätöksenne:



Itse suosittelisin laittamaan ulkomaanapua kirkon kautta, koska se vetää vähiten välistä. Ja ostamaan second hand -vaatteet lähetystoreilta, kun UFFi kans vetäsee kivat rahat vaatteistaan, joita myy kalliilla.


Seuraava postaukseni on satavarmana pelkkää diipadaapaa, lupaan etten valita liikaa ja mieti syntyjä syviä!

Hyvää kevättä, toivottavasti loska kaikkoaa ja PUSMOI :*

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Muotibloggaus.

Voin ihan alkuun todeta, että seuraan muotia -> en vaan käytä sitä.

Olen kyllä erittäin tyytyväinen siihen, että Suomeen alkaa rantautumaan ns. rievut. Eli epäsymmetriset vaatteet, joita on himoinnut ulkomaisista kaupoista. Ja jos niitä on kulutettu, niissä on vähän reikiä tai villapaita näyttää purkautuvan, niin ne on minusta vallan ihania. Huomasin, että nyt niitä on alkanut tulemaan jo miesten osastoille, Zarassa oli kivoja paitoja, kun shoppailtiin Jerelle vaatetta. Pitää kai alkaa käyttämään sitten miesten vaatteita? Uskoisin kyllä, että ne joustavat rytkyt lipoo muotojani edes hieman, täytyy koittaa joskus josko sieltä ostaisi jonkun rievun.

Photobucket

Toinen kiva paikka mistä riepuja saa on AllSaints. Siellä on vaan rievut aika tyyriitä, mutta aina saa haaveksia. Olen salaa kuolannut niitä vaatteita, että kyllä minä joskus vielä teen tilauksen. Niissä on ryppyjä ja ruttuja juuri oikeissa paikoissa. Ebaysta joskus saa hieman edullisemmin AllSaintsin vaatteita, mutta silti ne on tämmöselle köyhistelijälle aika luksushintaisia. Mutta uh ih ah, niin ihania! Sitku Jere on rikas vanha mies, niin se saa ostella minulle ryppyruttureikä -mekkosia.

Photobucket

Tie sydämeeni käy siis risaisten ja riepuisten vaatteiden avulla, tai jos niissä on ruttuja siellä sun täällä. Tänään muhin kotona, pissatin koiria ja kävin kaupassa. Uusi riepu toimii hyvin kotiasuna ja sitten keksin kevään kunniaksi kaapin pohjalta kumileggarit. Siellä tarkeni vallan hyvin näissä vetimissä ja vaikka kumileggarit on ehkä omituisin keksintö ikinä, niin ne on jalassa kuin ilmaa vaan! Voisin kulkea niissä 24/7. Ja yhdistettynä kumisaappaisiin nehän olisi varmasti aika vedenpitävät noissa kevätkeleissä, tänäänkin satoi vettä ja kengät loiskui lätäköissä. Tietty jos olisin kova jätkä, niin ostaisin sellaisen kokovartalon peittävän lateksiasun, sitten vielä kiskoisi jalkaan minun iloiset polka dot -kumpparit. Siinä oliski sitten tyyliguruilla ihmettelemistä.



Photobucket
Paita Fiorellasta, alle 9e. Kumileggarit Gina Tricotista, muistaakseni 20e. Buutsit Dinskosta, alennuksessa 35e.

... Ja ei, en todellakaan ala muotibloggaamaan oikeasti, koska olen liian mukavuudenhaluinen sellaiseen :D Kunhan nyt ajattelin muutaman kerran kuvata mitä puen päälleni. Ja pahoittelen kuvien laatua, hinkutin tripodia pitkin kämppää, missään ei ollut valoa tarpeeksi ja sitten eteinen oli ainoa paikka, jossa pystyi poseamaan. Ja sekin vastavalossa. Palkkaan Jeren kuvaajakseni, koska ei tosta nyt näytä tulevan yhtikäs mitään!


Armas palaakin huomenna (tai oikeastaan tämän päivän puolella) Suomeen, niin varmaan hermostuneisuuteni hälvenee. On tullut vastoinkäymisiä, jotka on saaneet minut ahdistuneeksi, jolloin unirytmini on ollut sietämättömän sekaisin, ruokarytmeistä puhumattakaan. Ja hereilläoloaika on mennyt vähän udussa. Tänään keräsin jo naamani lattialta, toivottavasti huamenna on taas parempi päivä. Mut eiksoo niin, että pohjalta ei voi päästä kuin ylös päin? En nyt ala vuodattamaan mitään sen kummempaa, kunhan vaan kestää hetken taas tointua normaaliksi, kun stressinkäsittelykykyni on täysin olematon.


PUSMOI ja huhujen mukaan muuten kevät tulee jo tässä kuussa :*

perjantai 9. maaliskuuta 2012

Aivohalvaus ja nokosdarra.

En mennytkään Ruotsiin, PUIJASIN.

Ok, en olisi halunnut puijata, mutta tuli vähän elämä vastaan tässäkin jutussa. Oikein morkkistelin keskiviikkona, että ei ny jumaleissön, kun halusin kovasti lähteä. Mutta reissu ei olisi ollut kovin nautinnollinen, kun rahojen budjetoinnin takia ei olisi voinut ostaa yhtikäs mitään ja olisin halunnut olla syömättäkin. Jere toki olisi halunnut tarjota, mutta olen vaikea vaimo. Kuitenkin reissut olisi kivoja, kun ei olisi kylmä hiki lompsakon kanssa, joten seuraavalle reissulle sitten ehkä joudan mukaan. Jere sai onneksi sinne paikkaajan, ettei mikään kriisitilanne sentäs. Jos nyt seuraavat kaksi viikkoa olen jännän äärellä virastojen kanssa, sitten taas helpottaa. Ajatellaan positiivisesti: Missaan laivareissut, koska laivat haisee vanhalle viinalle ja epähygieenisille sukuelimille.

Photobucket
Purikura -attack!


Keskiviikkona siis morkkistelin, meinasin jäähä peiton alle koko illaksi halvaantuneena, mutta sain itseni ylös ja kerkesin keikalle. Whuhu! Ja vielä vetivät hyvin kumpainenkin bändi, ei sillain kaduta ollenkaan, että tuli lähdettyä. Jere napsi kuvia, minä kuuntelin ja napsin kans muutamia kuvia. Samalla kameralla, niin ei sitten tietty haisuakaan, että mitkä muutaman kuvan otin niistä, joten jaetut kuvat on sitten joko Jeren TAI meikän ottamia :D Muistin taas, että järkkärit on ystäviä ja kun saa napsaistua vahingossa hyvän kuvan, niin siitä tulee semmonen "ooshante!" -fiilis.

Photobucket

Photobucket

Pitää vissiin alkaa ulkoiluttamaan omaa tai Jeren kameraa useamminkin, palkata kavereita malleiksi jne. Jos joku alistuisi sellaiseen kohtaloon, että maskeeraisin ja sitten vielä kuvaisin jollain teemalla, niin olisin hetkellisesti taas vallan intopinkeänä. Anyone?


Photobucket
Koska tukkani kasvaa pystyyn, niin olkoon pystyssä sitni.

Keksin kans, että olisko edes fiksu idea alkaa nukkumaan vaan nokosia? Niiku ympäri vuorokauden? Ei siis kellonympäri koko ajan, vaan nukkuu 8h vuorokaudessa sillain 2h pätkissä. Tein sitä vahingossa ke-to aikana, nukuin yökkäritkin (yönokoset), sitten siivosin aamulla 4-6 aikaan, sen jälkeen pienet alkkarit (aamunokoset) ja taas hereillä. Kerkeisi nauttia jokaisesta vuorokaudenajasta hetken aikaa, kun ei vedä putkeen pitkiä unia. En tiedä olisko tuo terveellistä tai järkevää, mut tuntuu toimivan, jos sitä tekee vaikka pari päivää :D Stressi, hösä ja hulina tietty auttaa siihen, että nukkuu pitkin poikin ja miten sattuu. Ja mitä nyt negatiivisena puolena se, että on sitten useasti vuorokaudessa pöllähtänyt ja tulee vähän paha olokin. Tai ei edes niin vähän paha olo, hemmetinmoinen darra saakeli.


Photobucket
Naistenpäivien Ewok.


Jere siis pakeni miesten kanssa Ruotsiin kahteleen keikkaa, meikä viettää viikonloppua kotosalla ja yritän korjata unirytmiä. Harmi, että son vähän haastavaa, kun sen on osannut perseillä mahdottomaksi. Ja suunnitelmissa mm. kokkausta ja lisää siivousta, ke-to aamuyöllä jo keittiö sekä eteinen sai paremman ilmeen. Ja pyykännyt olen urakalla, kun olen siirtänyt "ei-niin-kiireellisiä" -pyykkejä aina johki nurkkaan lojumaan, sitten ne kummittelee siellä. Jos pesisi kaiken, niin saisi myytäväksikin vaatteita, joita en käytä.
... Nii ja Jere naiseuspäivän kunniaksi osti minulle hullun kivan rievun, johon voin kääriytyä vietteässäni laatuaikaa batteryn ja tietokoneen kanssa. Pissiskaupasta löytyi. Lupaan ottaa kuvan, koska epäsymmetria, harmaa-musta -skaala, kulahtaneisuus, reiät ja muu riepumaisuus on parasta. Shoppailtiin kans Jerelle vaatteita, epistä, kun vaan miesten osastoilla on hyviä printtejä t-paidoissa, nytki Jere sai supermies -paidan :x


Jos oikein kovasti riemastun, niin harkitsen mittaavani kangaspalaa, josko siitä saisi tehtyä kellohameen, joka olisi just passelin mittainen. Hameet on aina liian lyhyitä tai liian pitkiä, en tiedä mikä siinä on. Haluan, että ne loppuu juuri polven alle tai puoleen väliin polvea, mutta ei sellaisia meinaa löytää mistään! Jos peruskankaan leveys on sopiva, niin leikkaan siihen ison ympyrän, leikkaan siihen keskelle reiän, viskasen jonkun joustavan kuminauhahommelin vyötäröksi ja ompelen, niin eiksoo sitten jo niiku hame? Tällein yksinkertaisella logiikalla ilman kaavoja, koska en harrasta ja kädentaitoni ovat hyvin rajoiteelliset. Haluan kesäksi kellohameita, joissa on turvallisen peittävä olo, mutta en koe oloani mummeliksi. Son kuulkaas tarkkaa hommaa, pitää olla sentilleen kivan mittainen hame!

Photobucket

Mistä te toveri-bloggaajaiset löydätte a-linjaisia uhkeita hameita, jotka ei olisi vaan polkkapilkukkaita ja liian hintavia?

Photobucket


Arvatkaas muuten, kostoksi kaikille tyylikkäille ihmisille voisin kuvata joka päivä minun upean luukkini ja tehdä semmosen postauksen, jossa olisi muutaman päivän vaatteet. Pellehousuni kaipaavat ehdottomasti mainostusta, en o varmaan koskaan pitänyt jalassani mitään hauskempia ja mukavampia! Kaikki häpeää minua sitten koko ensi kesän, koska en varmana käytä mitään muita kuin pellehousujani.

Terveisii, ja PUSMOI :*

tiistai 6. maaliskuuta 2012

Lambi, shit happens.

Pitäisi siivota taas, mutta meikällä ei o huvitutusta, eli yösiivoan sitten datailun jälkeen.

Tänään vietämme tiistaita, jossa oli hyvää se, että minulla on hieno miesystävä. Kun se heräsi aamulla aikaisin ja koko ajan hyrräsi vieressä, niin minun herättelemisen lisäksi se vei koirat pihalle tunniksi. Ihan sillain ilman, että edes pyytelin tai käskin. Pienet jutut tekee hyvän mielen! Ja meikä hyvänä vaimona kuolasi päivään saakka sängyssä. Ja varmaan tosi kivaa, kun jos minua herättelee, pyörii vieressä, juttelee ja niin edelleen, niin tulen vaan kärttyiseksi. Jos minut haluaa hereille, niin sumutorvella sitten kunnolla. Jos minua torkuttelee, niin vedän hirsiä koko päivän. Voisi kyllä oikeasti vaihtaa unirytmiä normaalimpaan, tänään menen nukkumaan ihmisten aikaan, ainakin tavoitteeni on sellainen.

Tämän jälkeen olen mummoloinut, sitten roudannut kotiin 40kg puupellettiä ja 15kg koiranruokaa. Niin ja veskipaperia, uudet lakanat ja batterya. Uskoisin, että jos tänne tulee hoitaja viikonlopuksi lemmikeille, niin nuo ruoat ja paskapurut kenties riittänee. Ja toivottavasti hoitaja lupautuu satavarmasti, niin pääsen Ruotsiin. Oli vähän kökkö tilanne, kun oli jo asia suunniteltu melkein kokonaan, sitten meni mönkään ja sen jälkeen yläkerran naapurin äitee kuoli. Ei sillain, en tuntenut tätä äiteetä, mutta en nyt kehtaa kysyä siltä hoitoapua, kun varmaan vähän parempaakin tekemistä :x Eli ollaan nyt vaihtoehto C:ssä menossa hoitajahommassa.


Photobucket

Huomenna on keskiviikko ja silloin on Jeren veljen keikka. Karmia soittaa Gloriassa lämppärinä, sinne pitää sitten mennä vissiin vispaamaan pyllyä ja kannustamaan Nikoa. Ne menee lämmitteleen siis Plunklockia, joka on japanialainen visual-bändi. En ole sitä kuunnellut niinku ollenkaan, mutta ehkä se on joku kohtuullinen. Toivottavasti Niko ei hajoita polkimia keikan aikana, Jere on tainnut polkea ne paskaksi joka keikalla melkein... Katsokaas niin antaumuksella, ettei pedaalit pysy messissä. Tai ainaski jotain muttereita on singonnut irti usein, en tietty naisena ja täysin sävelkorvattomana ymmärrä mitä sieltä hajoaa. Mut peukut perseessä, että kaikki sujuu kivasti!

KARMIA.asia

Lippuja saa tiketistä tuonne keikalle, ei ole tyyris ja kannattaa selkeästi saapua paikalle.

... Mainostinkohan nyt tarpeeksi hyvin?


Jaksoin muuten taas yllättää itseni, kun tuli telkkarista Lambi -mainos. Kaikkihan tietää, että Lambi myy veskipaperia ja talouspaperia. Niiden uusi slogan on "life happens". KUKA mainostoimistossa laittaa veskipaperin sloganiin tuollaisen tokaisun? Jaksoin naurattaa itseäni ja Jereä sillä, että siinä tulisi todellakin olla rehdisti, notta shit happens. Joskus olen niin nerokas, että välillä ihmettelen miten näinki fiksu ihminen ei tienaa miljoonia järjenjuoksunsa avulla.

Photobucket
Todiste siitä, etten pääse iPhonen purikurasta ikinä yli ja olen viisas, sekä että Jere käyttää lukulaseja.


Suuria muutoksia ei täällä ghettossa tapahdu, mitä nyt uhkasin alkaa aktiiviseksi ja sitten hämmennyn aina siitä kuinka epäaktiivinen voinkaan olla. Varmaan johtuu jostain yleisestä hulinatilasta, että kun kroppa käy vähän ylikierroksilla, niin väsyttää sitten koko ajan. En tiedä oireileeko vaaraton sydämen tiheälyöntisyys vai mikä, kun se vipattelee välillä ja voisin nukkua 20/7. Se joskus aina oireilee, mutta ei tosiaan tee muuta kuin väsyttää vaan, joskus toki niin paljon, että voisi keikahtaa suorilta jaloilta naama edellä lattialle muhimaan. Ja jos alkaisin tarkkailemaan pulssia, niin sitten se ainakin heittäisi volttia ihan vaan tarkkailemisen takia, joten ehkä vaan yritän sietää.

NII ja sitten torstaina pitäisi lähteä iltapäivällä laivalle, inhoan laivoja. En tiedä kuka menee laivalle ihan vaan sen takia, että voi olla laivassa. Ja ällöttävää, kun joutuu olemaan mennessä yön laivassa, sitten tullessa kans. Menemme siis sinne Ruotsiin katsomaan keikkaa, josta olen aiemmin jo maininnut. Ajattelen positiivisesti, että Tukholma on varmaan ihajjees ja hotellikin on varmaan ihajjees. Ja keikkakin on todennäköisesti pirun hyvä. En tiedä mikä minua on laivoja vastaan, varmaan niissä ehkä liikaa näkee sitä suomalaista juhlahumua, joka on jotenkin niin nolostuttavaa, että tulee vaan nihkeä olo katsellessa humalikkoja. Niin ja ne hytit suhisee, nukkuminen on vähän kehnoa semmosissa. Ja jos menet veskiin, niin kuulostaa siltä kuin koko koppi räjähtäisi vessaa vetäessä!
... Huomatkaa hilpeä asenteeni, onneksi on sitä maailmassa kauheampiakin asioita kuin laivalla nukkuminen. Säädän hytin lämmön sitten +30 ja leikin olevani sisilisko peiton alla.

Tietääkö joku muuten hyviä ostospaikkoja Tukholmassa? Tai jotain museota tai muuta kivaa? Meillä on puoli päivää aikaa sitten seikkailla siellä lauantaina, joten ohjeistuksia otetaan kernaasti vastaan. Eläintarha on vähän liian iso ja oletettavasti jäinen, joten ehkä joku shoppailukeskus tai muu olisi aika kiva käydä katselemassa.

Bongattu muuten meikä ja bubu telkkarissa! Meidät näkee vilaukselta siinä 9min jälkeen, sitten kans norkoan jossain vaiheessa myssy päässä jossain taustalla kivasti. Vladimir kyllä ansaitsee tämän julkisuuden, niin upeasti hän oli mallina.
... Juttu näkyy Yle Areenasta, kun kaivaa sieltä Tekijänä: Minna Parikka.


Ei tällä hetkellä muuta jännää. Huomenna toivottavasti sujuu siivoukset ja järkkäykset hyvin, hoitajajutut toimii ja keikka menee kauniisti. Jos muistan laittaa pokkarin latautumaan, niin laitan sitten pari kuvaa jakoon keikalta. Ja toki sitten Ruotsin reissultakin!

PUSMOI :*

maanantai 5. maaliskuuta 2012

Draggin'

En tiedä onko se kieroutunutta tai perverssiä, että saa inspiraatiota katsomalla drag queeneja? Jotenkin käsittämätöntä, että miten meikillä saa aikaan vaikka mitä, on se taitolaji. En kuitenkaan nyt oikeasti maalaa naamaan seitsemää kerrosta erilaisia värejä ihan vaan pohjustamiseen, tai liimaa isoja irtoripsiä päivittäin. Tänään sunnuntain kunniaksi nysväsin keittiössä ja kokeilin ekaa kertaa peittää kulmakarvojani, sekä sitten tosi vahvoja varjostuksia kans. Unohtamatta highlight -värejä sekä glitteriä.

Photobucket

Jos kukaan ei hoksannut, niin värjäsin tukan tummanruskeaksi Fränk Provoolla, son kyllä varmaan hetken aikaa mustanruskea, mutku en jaksanut sitä tummaa juurikasvua vaalennetun tukan kanssa, niin edetään elämässä brunettina.

Photobucket

En osannut päättää mitä teen huulille, joten ne vaihtui vaaleasta lopuksi tosi tummaan. Ja minulla oli naamassa oikeasti litroittain kaikkea, kuvista se ei tosin näy. Eikä kimalla glitteritkään. Yritin videoida koko homman, siitä tuli semmonen 30min bloopers -video, eli ei yhtikäs mitään :D Ajattelin kokeilla Jereen joskus kaikkia drag -kikkoja ja videoin sen pikakuvauksena, niin mahtuu koko homma näppärään pakettiin. Koska siihen menee aikaa, kun peittää ensin ilmekarvat, sen jälkeen maalaa naamaa, sitten peitevoiteella maalaa lisää, sitten laittaa aurinkopuuteria/tummaa meikkivoidetta, sitten pistää vaaleata highlightiksi jajajaja... Joo, siinä menee ikä ja terveys, siksi se onkin vähän haastavaa! Mut jos Jeren istuttaa vaikka pallille ja hyrrään kuin kärpänen siinä, niin sen voisi ikuistaa. Poikaystävät on just tämmösiä tilanteita varten.


Ja keskellä yötä kannattaa shoppailla iPhoneen turhia appseja. Löysin sieltä mm. purikura -appsin, jolle olen naureskellut kaksi päivää. Okei, tavallaan on ihan söpöjäkin juttuja niissä ja sellaisia ilahduttavia. Mutta tänään kuolasin vahingossa tyynylle tirskuessani, kun räpelsin sen appsin kanssa ja oli niin pöllöjä juttuja. Sitten tässä vaiheessa voi miettiä, että onkohan sitä sekoamassa, kun pystyy viihdyttämään itseään moisella turhuudella.

Kai kaikki kans nauroi, kun latasi Fat Face -appsin puhelimeensa ja napsi sillä kuvia? Tai kun keksi ekaa kertaa kalansilmälinssin ja sen, että sillä saa ihan kehareita kuvia näpsittyä? En tunnusta olevani ainoa.

Photobucket

Photobucket
Katsokaa nyt tota kehitysvammaista jänistä, sinistä ukkelia ja kanaa!

Photobucket
Bubu pikkuisena, rip hiukset <3

Nyt jälleen PUSMOI toverit :*

sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Happy panda.

Sain inspiksen, jolle annoin nimeksi "The Flaming Panda Bear"!


Eli tässä kuvineen ja selityksineen koko homma:

Photobucket

1. NYX Jumbokynä mustassa värissä, sudin liikkuvalle luomelle ja levitin sudilla sen malliseksi mitä halusin. Voi käyttää mitä tahansa mustaa kajalia tai hyvin levittyvää kakkurajausta, että saa sellaisen kivan tumman tahmean pohjan.

Photobucket

2. Hinkutin vaaleanrusehtavaa luomiväriä mustan tahman ympärille, jonka jälkeen lisäsin mustan päälle vähän lisää mustaa, mutta en ihan mattamustaa. Kuvailisin sitä enemmänkin sellaiseksi todella todella todella tummanharmaaksi, jossa vähän hilettä seassa.

Photobucket

3. Fiksuimman näköinen vaihe, eli NYX Jumbokynä värissä milk/valkoinen, jota tuikin sitten alueille, johon halusin tahmeaa vaaleaa pohjaksi. Sormella hellästi sitten koskettelin, että levittyi kauniimmin.

Photobucket

4. Rajasin alaluomen ulkonurkan kirkkaalla oranssilla luomivärillä, jota vedin kapealla sudilla puoleen väliin alaluomea. Sitten otin samanlaiseen kapeaan sutiin kimaltavaa kultaista/keltaista luomiväriä, jota asetin sisänurkkaan ja siitä vedin keskemmälle. Sotkin värejä vähän keskenään yhdistysmiskohdasta, että sulautuvat inasen paremmin yhteen.

Photobucket

5. Rajasin mustalla kajalilla vesirajat silmästä, taivutin ripset ja laitoin ripsiväriä. Lisäsin myös valkoista luomiväriä kulmaluun alle, johon lätkäisin aiemmin sitä NYXin valkoista kynää. Samalla voi pehmeällä isolla sudilla valkoisen avulla vähän pehmentää tumman värin rajoja, tai lisätä sitä vaaleanruskeaa luomiväriä, jos siltä tuntuu.

Photobucket
Photobucket

Thada!

Olisi sopinut keinoripsetkin mukaan, mutta koska väsäsin keskellä yötä, niin ei jaksanut. Ja kulmakarvoilla oli kenkkupäivä, siksi ne tuntuu olevan kuvissa varsin kovasti ketuillaan. Mutta joskus se on sellaista, ei aina karvoitus suostu toimimaan yhteisymmärryksessä kanssani. Huomatkaa myös kuvissa seikkaileva tukkahaiven ja kivasti punoittavat silmät :D

Ei jaksa kertoa juoruja, pistin vaan keskinkertaisen meikkikoklauksen jakoon, PUSMOI :*