Sivut

maanantai 26. syyskuuta 2011

Bonuksena muutama musiikkijuttu.

Minut haastoi eräs Henna, notta pitäisi kertoa mitkä on suosikkikappaleitani. Tavoitteena listata viisi, jotka on omia suosikkeja. Yritän jotenkin keksiä ja repästä, mutta vähän hankalaa, kun vaihtelee aina päivän mukaan! Haastan hommaan kaikki ne, jotka haluaa kertoa suosikkikappaleistaan. Listaa viisi, kerro miksi ne on suosikkeja ja linkitä huviksesi vaikka youtubesta video :)


5 Lempparipiisiä!


1. Michael Jackson - Bad
- Ihan sen takia, kun pienenä rakastin Jackon musiikkia ja se oli idolini. Edelleenkin kappaleet erittäin kuunneltavia ja tässä on vielä niin hieno musavideo, että tulee melkein mahtipontinen rokkariolo. Oli miten oli tyypin yksityiselämä, niin kyllä se musiikkia osasi tehdä!



2. Faith No More - Falling To Pieces
- Lemppariartistini on Mike Patton, kuuntelen varmaan kaikkia sen projekteja korvat hunajassa. Vanhassa feittiksessä sillä on sen verran ihana nasaali, että nahka repee. Tämä piisi on semmonen bailaushytkyntä, jota salaa kotona lauleskelen ja persus hytkyy dataustuolissa.



3. Metal Gear Solid - Theme (orchestrated)
- Ehkä mahtipontisin, dramaattisin ja huikein piisi koskaan!



4. 2NE1 - I Am The Best
- Korealainen tyttöbändi, varmaan ainoa sellainen, jota voi sanoa oikeasti hyväksi. Ensiksi tämä piisi kuulostaa amispopilta, mutta sitten tokalla ja kolmannella kerralla se alkaa muuttua hyväksi. Ja tietty musavideosta pointseja, koska hulluja vaatteita ja tykkään erittäin paljon bändin stailistista, kuka lieneekään ;o



5. L'Arc~en~Ciel - Jojoushi
- Vuodesta 2004 ollut lempparibändini. Kuuntelen nykyään vain silloin tällöin, edelleenkin uppoaa kyllä tämä japanialainen poprokki hyvinnii. Piisi olkoon rauhallisempaa tuotantoa. Ja tietty laulaja niin komia, että nahka repee. Jos Jere kyllästyy meikään, niin tiedän sitten kenet menen pokailemahan.




... Noni, siinäpähän oli. En jaksanut listata leffamusiikkeja, kelvatkoon yksi pelimusa väliin. Mutta oikeasti parhaita piisejä on usein leffojen soundtrackeilta löytyvät :)

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Every day I'm shufflin'...

Viikonloppu oli ja meni. Se oli kyllä tavallaan aika jees, mutta kerkesi tänään huonostellakin.

En muista tehneeni yhtään mitään jännittävää. Suurin jännitys oli se, kun haettiin Bob (kärmes) kotio. Sitä olen kertaalleen jo käsitellyt, se posket pulskina sitten puhisi vähän, että hyi nyt saakeli. Sillä on ensi viikon alussa ruokapäivä, peukut persauksissa, ettei ole liian shokissa muutosta ja napostelee nakkinsa hyvin. Olen kyl jotenkin tosi rakastunut siihen, kun son tommonen känkkäränkkä. En oikeastaan edes haluaisi, että se koskaan kesyyntyy kokonaan.

Jere oli paljon duunissa ja sitten tuli muhimaan meille vkl ajaksi. Katsottiin elokuvia, jotka oli iha ok, mutta ei mitään erityisen hyviä. Molemmissa leffoissa pissi joku asia juonessa ja toteutuksessa, vuokrattiin siis The Mechanist ja Limitless. Ja haaveiltiin siitä, että saispa jostain sen ekan Addams Familyn ostettua, jossa oli Christina Ricci. Mutta köyhälle näytti saatavuus! Ja uhkasin, että teen elokuvan sekä sarjan. Elokuvan nimi on "Oravan tuoksu" ja sarja on "Pets of Anarchy".

... Ja taidettiin olla lauantaina vähän sekaisin, kun päiväunien jälkeen heräsin ja sitten alettiin shuffleamaan ja tanssimaan ihan täysillä :D Ei osattu niinku yhtään, haastavaa se semmonen, mutta hauskaa oli. Meidän täytyy ehdottomasti opetella yhdet muuvsit, jotka on LMFAO:n musavideossa. Me tosin bailattiin Dragonforcea täysillä kans.



(Varmaan hoksaatte, että pitää opetella tuo "every day I'm shufflin' TIDIDIDTIIDIDI!")


Ja sitten mentiin kans lauantaina lähibaariin katsomaan Jeren bändiläisen toisen bändin keikkaa. Se oli ihan ok, mutta niiden jälkeen soitti hirmusen kovaa joku huono kikkelihevibändi, jonka vuoksi halusin liueta kotiin. Ja battery maksoi baarissa vain kaksi euroa, joten jeah. Jere söi tovereidensa kanssa makkaraa ja minä juorusin naapurin kanssa kovin.

Photobucket

Photobucket
(Lenppari valoefekti, koska vahinkopepsodent!)


Leikkelin Jeren tukkaa, värjäsin sitä, käytiin koirien kanssa puistossa ja... No mitähän, ihan tavallista ja aika perus. Ei keksitty mitään jännittävyyksiä tälläkään viikolla. Stellans on edelleen hoidossa, ollut jo viikon. En tiedä milloin se menee takaisin ja tässähän se hyrrää, siitä on kehkeytynyt rakkauspulainen hölmöläinen.

Photobucket

Photobucket

Photobucket


Ja ei kai tässä muuta. Ei ole mitään flesottavaakaan. Pitäisi alkaa kutomaan pipoja, mutta olen tuhonnut suurimman osan sukkapuikoista. Ne kun on olleet melko hyviä avaamaan tukkeutuneita imureita ja viemäreitä... Hieman vinkuralla kaikki. Mutta ei siinä, jos saisi muutaman pipon tehtyä syksyn aikana, niin tarkenee taas koko talven :)

Randomeja kuveja:

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket
Jere o iha kauheen komee <3


Sitten kans syyshulinaa koirapuistossa:

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket
Melkein sammunut pack leader :D


Ja ainiin, tällä viikolla iski joku puuska, kun kaksi kuukautta olen yrittänyt kurkkia eläinkaupassa kiinareita. Piti adoptoida yksi Jerelle. Sillä ei valitettavasti ole megapalleja, koska on leidi. Ja se veti ekana iltana tuntikausia hirveätä rallia, nyt onneksi sen pirit on varmaan loppuneet. Se on 6kk vanha, eli säikky ja saippuanpalanen, kun asunut elukkakaupassa käsittelemättömänä. Mutta Mielikki saa kesyyntyä jos haluaa, jos ei, niin siinäpähän kaahaa ympäriinsä ja on söpö.

Photobucket

Photobucket

Stellanski kauhisteli moisia.

Photobucket

torstai 22. syyskuuta 2011

Vitutus nasicus.

Heterodon nasicus, tunnetaan nimellä hognose snake tai sitten suomennettuna siankärsäkäärme.

Joskus näin kuvan moisesta ja tuli sellainen hallitsematon hihitys, koska käärmeellä oli samankaltainen nenä kuin minulla ja ne oli pieniä sekä pulskia. Rupesin tutustumaan niihin enemmän, joten selvisi ettei niitä Suomesta saa, ellei joku myy aikuisia ulkomailta tuotuja. Harmitti, mutta hätä ei ollutkaan sen näköinen!

Tuttavani otti messutuliaisena minullekin yhden hognosen, jonka hain kotio eilen. Herralla ei ole vielä nimeä, mutta Jere saa luvan viettää sille jotkut hyvät kastajaiset, kun keksii nimen.

Photobucket

Photobucket

Se on mahdottoman pieni ja kirosi niin perhanasti eilen, kun joutui uuteen lootaansa asustelemaan ja napsasin pari kuvaa sekä videopätkän. Se parka ei tiedä, että koen enemmän vaan empatiaa sitä kohtaan, kun se puhisee menemään posket pulskina. Nyt se saa olla rauhassa jemmassa, kunnes koittaa seuraavan ruokailun aika.

Ja koska minusta tämä tuttavani on todellakin Suomen parhaimmistoa herppi-asioissa ja niiden kasvattamisessa, niin linkitän teille kotisivut:

ReptileManiacs

En oikein keksi miten muuten voisin kehua, mutta jos harkitsette oman herpin hankintaa ja tällä tutulla on sattumalta listassa lajia, niin sieltä kannattaa mennä ensimmäiseksi kysymään vinkkejä, ohjeita ja penskoja :) Kaikilla otuksilla ehdottoman hyvät oltavat ja jokainen myyty eläin toimii moitteettomasti ja on hoidettu rakkaudella.

Se siitä mainospuheesta, laitan vielä loppuun videon herraskäärmeestä, johon olen nyt jo rakastunut. Nenä sillä vaan välillä vilkkuu jemmapaikastaan, mutta kyllä me varmaan päästään sen kanssa vielä joskus yhteisymmärrykseen :D Ja hitsi, tekisi mieli kasata kans upeita terratorneja ja ottaa vaikka noin 10 hognosea asumaan! Ja tietty isossa väriskaalassa.

Mutta vitutus nasicuksen puhinat:



<3


PS. Olisi kuunvaihteessa herppimessut Tukholmassa, ei kukaan lähtisi kanssani sinne? Olisi nimittäin kiva käydä pyörähtämässä ja yrittää sitten vältellä kamalasti niitä myyntipöytiä, jos sellaisia siellä on...

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Kurakaaharit.

Olen lähettänyt noin satamiljoonaakuustoista hakemusta ja lakannut opintorahat ja plärännyt papereita. Jos ei nyt lyyti kirjoita, niin lyyti ei kirjoittaisi koskaan. Kiva säätäminen, ei ole ollenkaan hauskaa, että paperihommatkin muistuttaa siitä ettei voinutkaan pysytellä siellä koulussa. Onneksi kuitenkin tosi mystisen oloinen setämies kirjoitti sairaslomaa, kun oma lääkäri oli jossain lahkojen kokouksissa. Voisi sitten keksiä ensi kuussa oman lääkärin luona, että mitä mieltä se on: Saikutanko vai olenko työtön. Kunhan olisi joku leima otsassa, niin olisi vähän helpompi plärätä niitä papereita. Ja saisi aloitettua opiskelua toista kautta aikuislukiossa, kun tietäisi millä elää vai elääkö millään. Nih.

Siinä tämän postauksen vakavuudet ;D Ei oteta tavaksi!

Viime sunnuntaina käveltiin Jeremiaksen kanssa alkkisten ohi ja Stellans tuli matkan varrella mukaan. Täällä se muhii edelleen, ei ole vastannut täti puhelimeen ja olen joka aamu sille soitellut, koska lupasin "herätellä" sitä, että se menee oikeasti sinne labraan. Mutta jos ei vastaa, niin en ota asiakseni alkaa pommittamaan puheluilla. Ja ei todellakaan kovasti haittaa, että on ylimääräinen karvaturriainen täällä. Saapi rouvaskoira ja pikkuskoira seuraa, tänäänkin oli niin armoton kaahaus puistossa, että huhhahhei... Ja kuraa löytyi selästä saakka kaikilta, kyllä ne ainakin sotkea osaa, jos ei muuta.

Photobucket

Kävimme kans eilen akkalauman kanssa mummolassa, kun koirat meni sinne terapiani ajaksi hoitoon. Se terapeutti oli sellainen räikeässä ponchossa hengaava hippi, jolla oli pyöreät lasit. Se ihan varmana luukuttaa Beatlesia päivät pitkät. Vaikutti kuitenkin mukavalta ja toivottavasti opin terapian avulla uusia asioita itsestäni, oireet saa syitä ja tietää mistä asiat johtuu. Kyllä sitä on varmaan aika iso huolimykkyrä jossain keuhkojen takana, pitää nyt sitten alkaa purkamaan sitä, vaikka ei ollenkaan huvittaisi. Kyllähän se mykkyrä oireilee siellä aina satunnaisesti, joten kun maksan sitä 80e/30min palkkaa tälle terapeutille, niin saa luvan kans kyllä kaikottaa huolestuvaisen luonteeni jonnekin Saharaan saakka!

(Oho, toinen vakava asia postauksessa jo, mites tämä tällein :D)

Seuraava kuukausi tuo tullessaan ison kasan synttäreitä. Olen laskenut, että ensi kuun lopussa on synttärit veljeksillä, Stellanssilla ja Ewokilla. Jälkimmäiset täyttää vuoden samaan aikaan ja veljekset onkin jo 24v. Pitää varmaan järkätä maailman suurimmat kekkerit näille neljälle, jotkut yhteispailut. Toivottavasti Stellans saa olla meillä juhlimassa synttäreitään, voisi tehdä jonkun erittäin nolon (ja hyvänmakuisen) kakun koirille, josta Stellans voi jakaa myös ystävilleen. Bisse varmasti ottaa kans maistijaisen kakusta, sillä rouva on tietenkin kutsuttu kesteille. Ja loppukuusta on kans halloween, jolloin on eräällä tutulla juhlat kotonaan ja sinne ajattelin mennä myöskin. Huhhuh, mutta onneksi on hauskaa tekemistä sitten kuukauden kuluttua :)

... Naurattaa kyllä visio siitä, kun istutaan koirien kanssa pöydän ääressä ringissä tyynyt persausten alla ja vietetään teejuhlia. Tai sitten pelataan korttia, kuten siinä eräässä maalauksessa. Jos juhlahattu päässä istun keskenäni kotona viettämässä koirien synttäreitä, niin se terapia taitaa tulla ihan tarpeeseen, kröhöhö.

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Nyt voisin kyllä alkaa siivoamaan kotia ja sitten koiria. Ja lopuksi itseni.
Tänään iltapäivällä haetaan Jeren kanssa uusi lisä perheeseen. Se ei maailmoja mullista, mutta se saa esittelyn sitten seuraavassa postauksessa. Ei siis mitään liian jännittävää, mutta sopivan mukavaa. On sitä jo jonkin aikaa toivottukin moista tänne asumaan. Tai no, Jere nyt tuskin toivoo, mutta kunhan pysyy terraariossa niin kelpaa ;o Mietin kans, että kun Samuel Escargot-Pihpönen kaahaa niin hullua kyytiä lootassaan, niin pitäsköhän hankkia sille toinen akaattikotilo kaveriksi? Hmm. Kaikki haluaa niistä aina eroon, niin ei olisi varmaan hankalaa löytää sille sielunkumppania ja minulle toista kotiloa kylvetettäväksi, kun kieroutuneesti nautin siitä, että niitä voi huljutella kraanan alla.

Kaikkea hyvää kaikille, koitetaan kehittää itseämme ihmisinä ja nyt ainaski koitan itse ajatella omaa napaani enemmän kuin yleensä. Tekee joskus hyvää perehtyä itseensä, että oppii tuntemaan. Pus :*

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

"Pertsa kävi rautakaupassa ja TOTTA MAAR oli hyvät alennukset!" -ilme.

Olen jotenkin naatti, vaikka olen viettänyt sunnuntaita niin kuin pitääkin. Varmaan osa naattiudesta johtuukin justihinsa siitä, että piti tehdä kaikkea ja lopulta meni muhimiseksi koko päivä. Nukuin pommiin, kun piti klo 9 olla jo Valtterissa shoppaamassa, mutta Ellukin nukkui vähän liikaa. Sitten en jaksanut edes lähteä Valtteriin myöhässä, ajattelin poiketa naapurissa kirppiksellä. Siellä ei ollut kyllä yhtään mitään ostettavaa, pari hikistä pöytää jossa myytiin jotain tyyliin hiestä keltaiseksi muuttuneita verkkatakkeja. Juuei.

Meni tämä loppuviikko katsellessa leffoja Jeremiaksen kanssa. Katsottiin Highlander ja Cobra, voin sanoa, ettei niitä kannata katsoa. Ellei ole kaatokännissä. Kyllä muutaman kerran nauroi ihan vaan niiden naurettavuudelle, mutta onpahan nyt ainaski nekin nähty! Tai olin ne joskus aikoinaan osittain nähnyt, mutta en kokonaan. Ja sitten haettiin lisää leffoja ja päätin, että jos pysytellään sopivassa viihdyttävyydessä niiden kanssa, eli katsottiin K-Pax ja Pahat Pojat. Ne sentään on katsottavia leffoja, eli jotain melkein järkevää nähtiin vkl aikana.

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Olen ujosti nähnyt kans Ellua ja yritettiin löytää talvikenkiä. Yhdet hyvät Ellu löysi, mutten tiedä onko ne täydelliset. Ja itse olen haaveksinut irregular choicen kengistä kanki ojossa, mutta ne hinnat ei kyllä ole ihania. Alennuksesta löysin yhdet sandaalit, joita olen himoinnut jo kauan, mutta... ei. Ja täydelliset mallistosta pois menneet kengät maksaisi yli 200e. Jos rahaa olisi kuin roskaa, niin voisi olla, että ilahduttaisin itseäni niillä! Tyydyn kuitenkin prisman punaisiin polka dot -kumppareihin näin syyskelien yllättäessä.

Photobucket
Ellun ilme, kun ei olla voitettu lotossa ja voida ostaa irregiksen kenkiä.

Onnistuin myös tuhoamaan kieleni, kun oli pakko imeskellä remmejä. Niitä karkkeja siis. Tykkään kovin kirpeistä ja varsinkin omenan makuisista, mutta en koskaan muista, notta rajansa kaikella. Jos rajoja ei kunnioita, niin palaa kieli puhki. Varmaan vielä huomennakin puoli kieltä vereslihalla, kun en vaan koskaan opi.

Mutta onneksi alkaa jo ihanat pimeät syysillat, jolloin on minusta parasta kävellä pihalla. Kesäyöt on kans kivoja, mutta syksyisin pimeä tulee nopeammin ja saa nauttia siitä pidempään. Alkaa jo olemaan lehtiä maassa, että voi potkia niitä pitkin poikin kävellessään ja haistella raikasta ilmaa. Onneksi flunssakin on päihitetty, niin voisi koko ensi viikon olla satamatta, että pääsisi pitkille iltalenkeille kaikessa rauhassa.

Photobucket
Tosi edustavaa.

Photobucket

Photobucket

Me ei voitettu vielä edes lotossa, mutta ensi viikonlopuksi me taidettiin säästellä rivejämme. Mietitään aina, että mitä kaikkea tekisi niillä rahoilla ja sitä on melkein kerennyt keksiä jo tulevan kämppänsä rempat ja sisustuksetkin. :D Ei ainakaan olisi sinänsä vaikeaa saada rahaa heti palamaan, jos vaan löytyisi hyvä kämppä. Ja kyllä, niitäKIN on jo vähän tullut katseltua, että "jos ja ehkä kun ollaan rikkaita".

Ajattelin tänään vielä mennä ajoissa nukkumaan, jos vaikka sitten huomenna heräisi virkeänä uuteen päivään. Kaupasta keksin kans kutomislankoja, eli teen Jerelle pipon ensi viikolla myöskin. Voisin itsellenikin, kun löytyi niin törkeän näköistä turkoosia, että oli pakko saaha sellaistakin lankaa. Pitää vaan myös keksiä jostain hyvä pari sukkapuikkoja, kun olen kaltoinkohdellut niitä. Ne on olleet hyvässä käytössä, kun viemäri on mennyt tukkoon tai imurissa roskaa välissä... Kivassa vänkyrässä suurin osa puikoista :x

Yritin myös toteuttaa visiotani torakoista, mutta ei mennyt ihan niin kuin strömsössä. Pitää ladata järkkäri joskus ja yrittää vähän enemmän...

Muttei tässä muuta, kiskotaan kaikki villasukkia jalkaan, kudotaan pipoja ja odotellaan ihanaa syksyä :*

Photobucket

Photobucket

maanantai 12. syyskuuta 2011

Koirajuttuja, marmatusta, jea.

Photobucket

Moi. Olin melkein viikon flunssassa, lauantaina olin sitä mieltä, että on ihan ok fiilikset. Oli yskä ja räkä vähän, mutta muuten kroppa toimi. Menin sitten illalla istumaan muutamaksi tunniksi paariin tovereiden kanssa, en riekkunut tai tehnyt mitään jännittävää. Join kolaa, oli vähän sellainen töttöröö-olo, mutta hyvin sai istuskeltua ja hengailtua varsinkin naapurin leidin kanssa, joka tuli paarissa vastaan. Ja keskittymiskykyni oli hieman hakusessa, joten tovereiden kanssa juoruaminen ei sujunut ihan ketterästi, mutta siinähän istuttiin. Musiikki oli kans vähän liian kovalla, piti korottaa ääntä, jos oli asiaa :x

Photobucket

Photobucket

Mutta onneksi on uusi hieno takki, jonka isän vaimo löysi kirppikseltä minulle <3

Sieltä sitten kotiin nukkumaan, pitkä yöunet ja laiskana seuraavaan päivään. Muuten hyvä, mutta sitten sunnuntai-iltana alkoi kolottamaan ihoa, päässä huippasi ja ei tehnyt edes suklaata mieli (!?). Mietin, että hei mikäs tämä homma nyt on, onko iskemässä joku suuri hysteria vai mistä johtuu. Jos koskin ihoon, niin sitä särki ja oli ufot fiilingit. Mummo lähetti isän mukana viikolla kuumemittarin, niin ajattelin testata, että olisko siitä kyse. Mittari pompsahti sitten 38 asteeseen, joka on minulle paljon. Ilmankos, no sitten nukkumaan äkkiselteen. Onneksi tuli haettua päivemmällä silloin perunapiirakoita ja Stellans... Huh.

Nukuin onneksi kohtuudella korvat punoittaen, mutta ei edelleenkään saa vissiin ollenkaan olla sosiaalinen tai riekkua missään. Uhmaan kohtaloani ja en jaksa enää mennä pikkulenkkejä koirien kanssa, pidennän niitä tässä hissukseen, oli kuumetta tahi ei. Niitä ei varmaan huvita olla seuraavaakin viikkoa pienellä liikkumisella, eikä muuten huvittaisi minuakaan! Ja onneksi on nyt yksi ylimääräinenkin lämmittäjä, kun Stellans hyvin nukkui päälläni viemässä kuumetta pois.

Photobucket

... Ja asiasta osittain kukkaruukkuun.

Melkein kaikki sanoo aina, että Ewok on kuin pehmolelu. Se on pian 11 kk:n ikäinen, eli parhaassa murrosiässään ja tulee olemaan siinä vielä jonkin aikaa. Ihmiset ihastelee, että se on täydellinen ja ihana ja rauhallinen. Paskan möivät, jos pehmolelun ostin, kun tuo paskoo, kusee, riekkuu, vittuilee... Ja tekee asioita mitä koirat tekee. Ihan kuin pehmolelun näköinenkään koira automaattisesti olisi herttainen ja mukava vieraiden paijattava, kyl jotain asialle pitää aina tehdä. Ja vaikka ulkomuoto hämää, niin samalla tavalla ne yrittää sitten kalifiksi kalifin paikalle, jos antaisi niiden hyppiä silmille. Ei siinä, me tullaan tosi hyvin juttuun Ewokin kanssa ja se on minulle juuri passeli koira, mutta olen vaan jo hissukseen kyllästynyt siihen, että se on kuulemma pehmolelu.

Jos minun koirat seisoskelee nätisti ja rauhassa vieressä, kun jään suustani kiinni pidemmäksikin aikaa, niin sekään ei tapahdu automaattisesti. Riippuu ihan koirasta ja sen luonteesta, että miten se oppii käyttäytymään ja jos sitä ei opeta käyttäytymään, niin se perseilee. Jotkut on kummastelleet, että miten koirani ovat niin malttavaisia siinä ollessaan eivätkä riehaannu. Tietty niillä on taas ne tilanteet, joissa ne käyttäytyy kuin kiimaiset apinat, koska emme ole täydellisiä. Mutta sellainen oletusarvo vaan hämää, että pienet söpöt koirat vaan on pieniä ja söpöjä heti alusta alkaen ja käyttäytyvät sievästi. Olen tavannut ihan kamalia pieniä koiria, jotka on opetettu täysin väärin, eli hemmoteltu piloille ja annettu niiden tehdä mitä vaan -> ei siis automaattisesti vaan saa hyvää ja kivaa koiraa, ellei satu mahdottoman harvinaisen upea tuuri. Nih.

Muistakaa siis kaikki: Pienet söpöt koirat kans pissii ja kakkaa penskana lattialle, jotkut oppii sisäsiisteyttä paljon kauemmin kuin suuremmat koirat, ne pitää poistaa kurilla ja nuhteella kalifin paikalta ja yrittää vaan tehdä perusasiat selkeästi, sekä mustavalkoisesti. On oikea ja väärä, ei mitään siltä väliltä. Yksinkertaista, kaiketi. Ihan kuin pienten lastenkin kanssa.

En todellakaan ole mikään koirankouluttaja tai edes lukenut kaikkia oppikirjoja siitä, että miten koiria tulisi kouluttaa paremmiksi kansalaisiksi. Kuitenkin ne ihan perusasiat, eli hierarkia ja käytöstavat on pakko opettaa. Pehmoleluja ei ole elävinä olemassakaan, se vaan oli tässä nyt se pointti. Jopa bolonkat osaa harrastaa käytösongelmia. Ja painotan edelleen sitä, ettei me käyttäydytä herran nuhteessa 24/7, mutta jotain me tehdään kuitenkin sen asiallisen julkikäyttäytymisen eteen.

Stellans kans melkein 11 kk on taas sellainen, millainen koirasta tulee, kun sillä ei ole rajoja ja elää epävarmuudessa. Se onneksi ottaa mallia meidän laumasta, eli kulkiessamme ei räksytä kaikille ja pelkää kaikkea. Se katsahtaa minun koiriin päin, jos ne ei reagoi, niin Stellans ei myöskään yleensä jaksa. Joskus jos fillari menee liian liki, niin se säikähtää ja alkaa haukkumaan, mutta muuten meillä sujuu kohtuullisesti. Sen hihnakäytös on osittain aika karmivaa, mutta olen satavarma, että se oppii sen, jos vaan joku opettaa. Se on fiksu koira kuitenkin ja oppisi varmasti mielellään vaikka sirkustemput!
Ja kuten epäilin, että kun se haukkuu epävarmuuttaan, niin on kaksi vaihtoehtoa: Se elää ahdistuksessa koko ajan, tai alkaa puremaan. Olikin sitten vkl aikana purrut omistajaansa. Tajuispa ne jo, että ei tuosta tule yhtään mitään ennen kuin sattuu pureman kohdalle sellainen, joka heittelee koiran parvekkeelta alas tai mätkii pitkin seiniä... Minulle se ei ole koskaan murissut tai yrittänytkään uhitella, kuulemma omistajalleen murisee eikä anna sen mm. pestä. Meillä Stella onneksi istuu suihkun alla nätisti eikä meinaa edes murista. Vaikka en itseäni haluaisikaan hehkuttaa, niin kyllä tässä on aika selkeä ero siinä, että miten koira reagoi tietynlaiseen kohteluun.

Nyt olen avautunut koirahommista, jossain vaiheessa voisi kuvatakin noiden akkojen pölhöjä juttuja, mutta pihalla on ensimmäiset kunnon syyspäivät eikä ole kyllä nyt valoa millä kuvaisi. Eikä noilla ole järjenvaloakaan, tuolla ne painii pitkin sänkyä taas, mutta hienoa, että Stellans pystyy rentoutumaan ja leikkimään koirien sekä minun kanssa :) Pelleily piristää.

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket
Kumoaminen. :D

Photobucket
Ewokin bonjovitukka on tullut takaisin!

Mutta aaaah ihanaa, rakastan syksyä! Ekat lehdet jo tipahtaneet maahan ja kaupassa myydään pieniä kurpitsoja. Jos joku ei tiennyt, niin pakko joka syksy ostaa niitä ja kopeloida. Olen ihan hulluna syksyyn ja halloweeniin, joten tuntuu aivoissa saakka oikein piristysruiske heti, kun näki maassa lehtiä <3

Photobucket

Ja woah:

Photobucket
(Jos tulee tylsää, niin tietää mitä kurpitsoista askartelee...)

Ja kurkussani asuu joku alien, mutta ehkä sitten menen lääkäriin, jos helttaongelma jatkuu. Ihan kuin siellä olisi sellainen amazon-joessa elelevä kala, joka hiipii virtsaputkeen ja pistää piikit ojoon, mutta eksynyt vaan kurkkuun. Huvittaisi erittäin paljon, jos siellä oikeasti asuu joku paise ja se pitää puhkoa. En edes voi kuvitella sitä erotiikan määrää, kun sitä tongittaisiin sieltä... Ugh.

Mutta mikäs tässä, Stellanssin kanssa käytiin mummolassakin, Jerellä alkoi uusi työharjoittelu ja se on siellä saletisti paras ikinä, torakat sai uuden asunnon kylppäriin, akaattikotilo kaahaa 50-litran boksissaan hullua kyytiä... Ja ainiin, meillä on ollut herraskäärme Kaalepin jälkeen nollissa käärmehommat, mutta eräs mukava tuttava otti Hammin messuilta mukaansa meikällekin kärmeksen, jonka haen sitten kun olen tervehtynyt. Sitä lajia olen himoinnut jo kauan, joten erittäin ihana yllätys, että joku viitsii vaivautua tuomaan minullekin moisen :) Ihan vauva se on, pommitan kuvilla sitten, kun se kotiutuu. Ja kerron samalla kans lisää ja tarkemmin.

Muistakaahan, että olette kaikki melkoisen ihania, opimme virheistämme, kukaan ei ole täydellinen ja... Että syksy on ihku!

Photobucket

;D

lauantai 10. syyskuuta 2011

Tulevia räp-legendoja.

Täytyy kyllä nyt kertoa koko maailmalle, että armakseni on maailman paras keitontekijä. Jere tuli meille hoivaamaan minun flunssaani ja teki taas maailman parhaan keiton. Mutustelen tänään vielä sen loppuun ja nautiskelen <3

Alan jo voittamaan flunssaa, nyt siitä on vähintään henkinen yliote. Särky ei ole enää paha ja nokka vuotaa, muuten olotila on kohtuullinen. En vielä uskalla koirien kanssa reipastella kuin terveenä reipastelisin, mutta onneksi ne on tyytyneet puistoon ja tätimäiseen tepasteluun. Ja matkan varrelta olen keräillyt ruusunmarjoja, rotat niitä maisteli ja akaattikotilo myös. Niitä on ehkä sata kiloa puskissa eikä kukaan kerää niitä pois! Pihallamme on myös omenapuu, mutten kehdannut siitä nyhtää omenoita, mutta huomasin ettei kukaan muukaan niitä nyhtänyt ja menivät siilien ruoaksi. Ensi vuonna sitten juoksen apajille.

Tosiaan, posti toi imurin ja piilarit. Imuri on marsun kokoinen pikkunen, olin hieman epäilevä sen suhteen, kun paketin avasin. Se tuntui niin hentoiselle, että eihän se nyt eläintaloudessa kestä... Mutta kun laitoin sen päälle, niin hirveellä pörinällä se imeskeli ketterästi kaikki karvat ja roskat pois! Imuvoima on melkoinen, vaikka son tommonen pieni. Mutta ehdottoman kätevä, maksoi tosi vähän, pölypussiton minifeikki-daissoni. Jos se pysyy ehjänä, niin annan sille neljä sydäntä viidestä <3

Red Devil -pikkuimuri.

Tietenkin upein olisi Dysonin animalpro, kun se on pinkki kans. Joskus sitten rikkaana sellainen on saatava. Tuo pikkuinen paholainen kyllä ajaa asiansa sen verran hyvin, että ei tarvitse enää nii paljoa haaveilla Dysonista :D

Photobucket

Ja posti toi piilarit, yritin tilata meripihkan sävyjä, mutta ei mennyt ihan nappiin. Eksyin CosmeticLens -sivustolle, jossa oli valikoimaa ja tosi isoja linssejä. Kun normaalisti optikolta ostetaan sellaisia 14mm linssejä, niin tilasin sitten reteesti 17.8mm linssit. Ja kuvassa näytti meripihkalle, livenä ruskeammat.

Mukana tuli miehinen säilytysloota linsseille, sinne sisälle ujutetaan kupit ja sitten ne pysyy nätisti kimallepurkin suojassa.

Photobucket

Ja koska inhoan niitä lasipurkeissa tulevia piilareita (en koskaan saa fiksusti avattua sitä foliota ja heittelen niitä lattialle/seinille), niin ilahdutti saaha linssit muoveissa. Siellä ne lilluskeli. Ne näytti jo paketissakin kauhian suurille, en ollut ihan varma, että miten saan ne silmiin ketterästi.

Photobucket

Kuitenkin ne oikein hypähti silmiin melkein itsekseen ja tuntui nopeasti hyvälle. Ne ei ole sellaiset jäykät kuten jotkut suuret linssit saattaa olla, niitä ei todellakaan huomaa silmissä! Vaikka ne ei olleetkaan meripihkaiset, niin ne on kuitenkin jotenkin erittäin kivat. Iiriksen aukko on sopivan kokoinen normaalissa valossa ja silmäni näyttää jättikokoisilta. Tilaan kyllä varmaan jossain vaiheessa samaa sarjaa uudestaan, kun nämä tuntuu ja näyttää ihkuille. Ainoa miinus siitä, että eivät saavu äkkiä, vaan joutuu odottelemaan tuurilla melkein kuukauden :x

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Jos kiinnostaa katsoa mistä tilasin moiset, niin...

http://cosmeticlens.onsugar.com/

Ja Jere tosiaan urhoollisesti viihdytti minua, katsottiin taide-elokuvia ja en kyllä halua katsoa sellaisia taas pitkään aikaan. Taidan olla astetta vajaampi, kun en sellaisia ymmärrä enkä edes jaksa ymmärtää. Kyllä joissakin on ihan kauniita pointteja, mutta se hidastempoisuus ja fiilistely ei oikein sovi aivoilleni. Taidan katsoa seuraavalla kerralla vain aivotonta ja kliseistä äksöniä, siitä minä nautin.

Pelattiin vähän Flying Hamsteria, joka on muuten ehkä omituisin peli koskaan. Se on kyllä aika haastavakin! Pelleilin ja häiritsin Jeren pelaamista parhaani mukaan. Tehtiin myös räppi/jazz -piisejä, ei saatu mitään kyllä valmiiksi, mutta tuli hieman naureskeltua.

Photobucket

Ei tässä mitään jännää. Himostelen kauheasti kaikkea kirpeätä omenan makuista. Ostin omenan makuisia mynthoneita, ja ne teki flunssasta kivempaa. Hamstrasin eilen myös kaupasta kirpeitä juttuja sekä omenajuttuja, mutta tänään vasta fiilistelen niitä. Nytkin suu täynnä vihreää lakua, seuraavaksi suuhun kirpeitä mattoja <3

Nauttikaa ihanista syyspäivistä ja nuuskikaa raitista ilmaa :*