Sivut

keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Kiitos Bisse.

Kävimme muutama viikko sitten lääkärissä Bissen ja Vladimirin kanssa. Bisse meni tutkittavaksi patin takia, joka oli ilmestynyt nisään ja Vladimir meni pallienpoistoon, että saisi joskus hienon kanivaimokkeen itselleen.

Vladimir tointui tosi hienosti leikkauksesta eikä ollut mitään ongelmia. Bissellä kuvattiin keuhkot sen varalta, että nisäkasvaimet olisi siellä saakka. Kuitenkaan keuhkoissa ei näkynyt mitään, mutta kasvaimet olivat vallanneet kaikki nisät. Lääkärin kanssa juttelin ja mietittiin, että lähdetäänkö radikaaleihin leikkauksiin mistä ei ole takuita vai mitä teemme. Päädyttiin siihen, että annetaan koiran elellä sen aikaa minkä elelee ilman oireita, koska lääkäri veikkasi, että oireita tulee 6kk - 2 vuoden päästä. Se oli kova paikka kuulla, että koira jonka kanssa on kasvanut aikuiseksi ei oliskaan ikuisesti seurana ja varpaiden lämmittimenä.

Eilen töistä tullessani vein koirat lenkille ja kesken lenkin Bisse yhtäkkiä alkoi laahustamaan tosi hitaasti ja pää matalalla. Yhtäkkiä tuli kipeäksi ja kotona tutkin sen tissit, että onko niissä muutoksia. Yksi kasvaimista ja nisistä oli tulehtunut. Annoin koiralle särkylääkettä ja jogurttia pruutalla suuhun, kun koira ei suostunut syömään itse laisinkaan. Aamulla soitto lääkäriin ja siellä sanottiin, ettei nisätulehdusta voi hoitaa antibiooteilla, koska se on kasvain joka riehuu eikä siihen auta lääkkeet. Piti sitten päättää, että tämä päivä olisi rouvaskoiran viimeinen päivä.

Kävimme rauhallisesti tepastelemassa unettoman yön jälkeen kera partnerin, Ewokin ja Bissen sekä käytiin myös koirapuistossa haistelemassa. Bisse ei jaksanut juoksennella, mutta tutkiskeli hajuja hetken aikaa kunnes sitä alkoikin jo väsyttämään. Otimme samalla muutamia kuvia muistoksi Bissestä. Sitten mentiin kotiin olemaan koivet ojossa ja valmistauduimme iltapäivään torkkumalla Bissen kanssa sohvalla läjässä peiton alla.


Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Iltapäivällä isä tuli hakemaan meitä ja menimme eläinlääkäriin ja viimeiselle autoreissulle. Bisse kun on aina niin innoissaan automatkoista, kun pääsee yleensä mummolaan ja sitten kans ennenvanhaan pääsi partnerin ja sen veljen tykö. Autossa raikasi taas Bissen intopiippaus ja oli kiva, että isäkin oli paikalla näkemässä koiraa vielä kertaalleen. Kaikki meni lääkärissä melko nätisti. Isä sitten sanoi, että meidän kannattaa lähteä pois siinä vaiheessa, kun koira on rauhoitettu. Lähdimme sitten pois, kun olimme paijanneet ja pussanneet rouvaskoiraa jonkin aikaa, ja oli kyllä hirveä tunne ottaa vain hihna ja panta mukaansa lääkäristä. 

Vaikka tiesin, ettei rouvaskoira olekaan iäti kanssamme, niin tuli silti niin yllättäen tämä tulehtuminen ja kipuilu, ettei pää meinaa ymmärtää. En ole ennen joutunut lopettamaan mitään "isoa" lemmikkiä. Paha paikka ja suru todella paljon puserossa, mutta yritän muistella niitä kaikkia hyviä asioita ja itkeä silloin, kun itkettää.

Photobucket
RIP Bisse rouvaskoira, 2002 - 2013.


:c

Kiitos Bisse, kun olit ystävänäni yli 10 vuotta ja elelit kanssani niin hyvät kuin huonotkin ajat. Autoit minua toipumaan paniikkihäiriöni kanssa ja muhit vieressäni kuorsaten sekä lämmittäen. Toivottavasti sinäkin viihdyit perheessämme.

torstai 14. helmikuuta 2013

Aaaameeeeerikaaaaa.

Olen ollut puolitoista viikkoa flunssassa, eli olen vaan muhinut ja katsonut hullua kyytiä sarjoja. Ihan kuin olisi ollut kaksi flunssaa peräkkäin, ensimmäisessä ravasi kuume ja särki kaikkialle, nyt vielä yritän selvitä räkätaudista. Pyfffft, vaikka muhiminen on ihan kivaa, niin kyllä sitä haluaa jo raikasta ilmaa ja päästä takaisin töihinkin!

Koska ei ole mitään asiaa räkiksen takia, niin laitan vaikka muutaman kuvan, kun yritin poseerata hitusen huonohkossa valossa parisen viikkoa sitten:

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

PUSMOI ja koittakaa arvon kansalaiset olla vilustumati :*


tiistai 5. helmikuuta 2013

Maailman södeimmät.

Koska konnaliskot on lähes maailman sööteimpiä eläimiä, niin laitanpa pari kuvaa meillä asuvista tapauksista. Tässä Juan Carlos ja Juanita Dolores.

liskoiso3_zps46fbe78f

liskoiso_zps4c284db8

liskoiso2_zpsd1e5d3c3


Bonuksena vielä todistusaineistoa siitä, että meillä säilötään kissoja häkeissä. Tai ainakin silloin, kun jänis menee valtoimenaan ja Louis löytää tiensä häkkiin levittääkseen tukassaan kaikki purut pitkin kämppää...

Photobucket

Tämmönen pienenpieni postaus vuan, että muutkin saa ihailla liskojen suloisuutta ja kissan älykkyyttä.

PUSMOI ja pussatkaa lemmikkejännekin! :* 
(Paitsi niitä liskoja ja muita herppejä ei ihan tarvi pussata.)

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Pusuhuulet huomataan.

En ennen käyttänyt huulipunia lähes lainkaan. Yleensä oli käytössä vain joku huulikiilto, jossa vähän sävyä tai sitten joku tosi tylsän värinen nudehko huulipuna siinä kiillon alla. Käytin myös paljon sävyttäviä huulirasvoja. Nyt kuitenkin huomaan hamstraavani itselleni huulipunia ja käyttäväni niitä ahkerasti!

Olen sellainen ostelija, että innostun uutuuksista, jos niitä kehutaan. Ja tutkiskelen innoissani, että mitä tuotetta kehutaan eniten ja sitten tilaan sitä. Yleensä nämä tuotteet on nimittäin sellaisia merkkejä mitä ei saakaan lähimarketista. Harmittaa, että jotkut jenkkituotteet on niin kaukana ja joutuu tilailemaan postimaksuineen, mutta olen kyllä ollut aina tyytyväinen ostoksiini.

Kokeilin myös ekaa kertaa ikuna tilata Avonilta meikkejä. Tai no, huulipunia. Kaverini kysyi haluaisinko tilata jotain samassa tilauksessa ja minähän tilasin. Ei ne maksa paljoa mitään ja halusin kokeilla, että löytyykö sieltä jotain todella hulppeaa.

Photobucket
Avonin huulipunasia.

Avonin laatu on no... Ihan ok. Ja kun siellä myydään niin montaa eri sorttia huulipuniakin, niin ei voi sanoa, että kaikki olisi vaan ihan ok, varmaan sieltä löytyy hyviäkin. Kuvassa olevista toinen vasemmalta on ollut sellainen arkinen kiva hieman viileä pinkin sävy, jota olen käyttänyt. Keskimmäinen tumma oli vahingossa erittäin hyvin mätsäävä ihonsävyjeni kanssa ja olen aikalailla tykästynyt siihen! Oikealla sijaitseva toimii lähes huulirasvana, kun se on niin juoksevaa, mutta sitä on helppo huitaista näin talvisin kosteutukseksi huuliin vaikka bussissa. Ja tietty se on tuollainen herttainen vaaleanpunainen, joka aina toimii. Yleiseksi laaduksi sanoisin, että nämä on ihan ok, tummankaan kanssa ei tule mitään kriisiä, vaikka sen söisikin kesken päivää pois. Ei jää rumasti huuliin. Kestävyyttä näillä ei kovin ole, mutta hinta-laatu-suhde on ihan jees, koska mitä nuo maksaa muutaman euron kappaleelta. Violetit oli vähän pettymys, koska niistä ei irtoa sellaista kunnollista violettia, mutta tietääpähän vastaisuudessa.


Photobucket
LimeCrimen Carousel Gloss -setti.

Toissavuonna partneri osti minulle tämmösen setin, kun olin ihaillut LimeCrimen huulipunia ja -kiiltoja niin ankarasti. Setti oli hyvään hintaan alennuksessa ja sain sitten synttärikseni moisia. Tuotteet on eläimillä testaamattomia ja yleisesti internetsissä kehuttuja. Pakko sanoa, että nuo punaiset on ehkä maailman hulppeimmat huulikiillot ikinä. Mutta noiden kanssa on se ongelma, ettei ne todellakaan ole kevyitä. Niistä tulee 2000-luvun alun vinyylihuulikiillot mieleen, jos joku niitä muistaa. Mutta kun lätkäsee tuollaisia huulille, niin ei haittaa, vaikka syö sen kiillon -> sävy jää huuliin kuitenkin. Eikä tarvitse lisäillä siis koko ajan päivän mittaan. En tiedä kyllä missä tilanteissa ikinä käyttäisin tuota sinistä kiiltoa, kerran tainnut kokeiluksi yöaikaan laittaa naamaani, mutta ehkä sillä joskus teen jotakin. Kultainen toimii mm. punaisen huulipunan kanssa, kun sitä tuikkasee vähän siihen huulten keskelle efektiksi. Ja tummanvioletti on hullun hieno, mutta ei sekään ole mikään perinteisen arkinen sävy. Sitä voisin kokeilla joku kerta lahjaksi saamani tummanvioletin huulipunan kanssa :D Laatuna nämä on kyllä todella hyviä, jos vaan kestää huulillansa sitä tahmeaa ja paksua tunnetta.


Photobucket
NYX matte lipsticks.

Kuulin huhua, että NYX tekee hyviä huulipunia ja varsinkin tätä linjaa oli kehuttu. Tilasin kokeiluksi sitten Ameriikoista muutaman sävyn. Kun näin nuo räikeydet, niin odotin pakettia kuin kuuta nousevaa ja ne on olleetkin käytössä melkoisen tiuhaan. Pakko sanoa, että näissä se hinta-laatu-suhde on käsittämättömän hyvä, sillä nämä punat ei maksa paljoakaan ja niissä on hullusti pigmenttiä. Eivät kuivata huulia ja ne pysyy nassussa pitkään! Näitä varmasti tilaan lisää, kun nuo edelliset alkaa loppumaan tai jos keksin lisää sävyjä. Näistä ei ole mitään pahaa sanottavaa, ne on vaan aika ihania. Mikään huulipuna ei tietty pysy naamassa täydellisenä koko päivää, sellaista ei ole olemassakaan, mutta nämä on kyllä erittäin hyvä ostos, jos haluaa hyvä huulipunia. Ainoana huonona puolena se, ettei NYX ei myy mitään Suomessa, eli joutuu tilaamaan ulkomailta.


Photobucket
Viva La Diva! (Pahoittelen sormenjälkiä, kun kopeloin näitä selkeästi liikaa.)

Kicksissä joskus kävin kurkkimassa huulipunia ja huomasin, että sieltä saa vaaleahkoa violettia. Nappasin sitten mukaani kuvassa vasemmalla olevan violetin sekä tuon vaaleanpunaisen, kun Viva La Diva möi noita erittäin kohtuullisella hinnalla. Kotona äimistyin, sillä nuo punat on todella pigmenttisiä ja vahamaisia, eli niistä tosiaan sitä väriä irtoaa urakalla huuliin saakka. Täten tuo vaaleanpunainen on jäänyt vähän käyttämättä huulijutuissa, sillä noin vaaleana se tekee vähän liian tuksumaisen efektin. Mutta poskipunana se on erittäin hyvä! Ja vaikka punat on vahamaisia, niin ne ei ole kuitenkaan kuivia. Ja ne on riittoisia, kun yleensä aamulla läträän huuliini rasvaksi pepantteenia, sitten lätkäsen hieman huulten keskelle jotain punaa sävyksi. Tuo tumma pinkki on kans mahdottoman ihku, kun siinä on violetin sävyjä pinkin lisäksi. Tummanvioletin sain lahjaksi anopilta, en ole sitä käyttänyt vielä kovinkaan paljon, kun son niin... swag. Tuo vaaleanvioletti on vakkaripuniani, aivan ihana. Suosittelen näitä myös, jos haluaa pigmenttiä kohtuullisella hinnalla ja nämä kans haihtuu huulista sitten järkevän näköisesti eikä jätä mitään plänttejä tai rajoja, kun käväisee punat huulissa syömässä tai juomassa.


Minulla on noin miljoona muutakin huulipunaa, mutta nyt kuvasin vaan osan. Toivottavasti jollekin on tästä apua, kun miettii mitä huulipunaa kannattaa ostaa. Huulipunien hinnat vaihtelee yleensä siinä 5-30e, mutta halvallakin voi saada hyvää. Kaikki muut punat paitsi LC:n ovat maksaneet alle 8e :)

PUSMOI ja muistakaa naiset hemmotella ihteänne joskus vaikka hauskan sävyisellä huulipunalla :*

lauantai 2. helmikuuta 2013

Pientä henkiinheräämistä.

Photobucket

Blogi koko välikuoleman, sillä minullakin oli vähän sellainen olo. Loman jälkeen kesti totutella taas olemaan kotona, vaikka olimmekin vain pari viikkoa ulkomailla. Tuli sellainen lomanjälkeinen masennus, tai no oletettavasti ehkä vaan joku talvimasennus. Meillä suomalaisilla kun on masennus jokaiselle vuodenajalle, joka rajoittaa motivaatiota ja inspiraatiota!

Ensinnäkin kuljin naama alasti loman jälkeen, joten ei tullut kuvattua edes mitään meikkihommia. Laskeskelin vaan huulipuniani ja ihastelin niitä, mutta ei nekään naamaan saakka päässeet. Tekee ihan hyvää välillä olla ilmankin, vaikka nautin meikkaamisesta. Se on tavallaan terapeuttista ja keskittymistä vaativaa lähes taiteellista työskentelyä. Alasti olemisen jälkeen kuitenkin kesti taas hetken aikaa, että sai takaisin sen luontevan näppäryyden. Ja se taas ei inspannut kokeilemaan mitään uutta tai jännää. Pitäisi kuitenkin ehkä tehdä kollaasi huulipunista, sillä olen ilahtunut niistä kovin ja olen testannut muutamaa eri merkkiä. Osa on kehuttavia ja osa ei. Myös Seoulin tuliaisia voisin kehuskella tai haukuskella seuraavassa postauksessa, kun se on vähän jäänyt.

Photobucket
Jee.

Photobucket

Olen myös loman jälkeen ostellut ale-vaatteita.
Annoin itselleni luvan ostaa asioita ja teimmekin partnerin kanssa muutamia löytöjä. Talvitakkini oli ostettu pari vuotta sitten kesällä alennuksesta parilla kympillä, se ei istunut kovin hienosti, mutta on ajanut asiansa. Ja toinen paksumpi takki on ollut minulla ala-asteelta saakka. Olin ihastellut yhtä takkia, mutta se maksoi 90e, jonka takia en ollut edes harkinnut sen hankkimista. Kuitenkin tammikuun alennusten vuoksi kehtasin sen ostaa! Samoin olen ostanut muutakin jännää, suurin osa on alennuksesta sellaiset -50% vähintään. Kenkiä olen myös tarvinnut pitkään, joten piti sellaiset kans ostaa, koska rakkaat motskaribuutsini alkaa olla sen näköisetkin jo, että käytän niitä aina ja aina.

Photobucket

Photobucket

Toin Ewokille tuliaisia Koreasta, mutta mikään ei sille kelvannut. Takki oli liian pieni ja hienot jarrusukat ei kelvanneet lainkaan neidin töppösiin. Takin möin pois ja sukat pitäisi vielä lahjoittaa, mutta koska mietiskelin Suomen ankaraa talvea, niin tilasin sitten ulkomailta muutaman toppavaatteen koiralle. Olen ollut vähän sitä mieltä, että koirien kuuluu mennä alasti, mutta sitten kuitenkin taivuin siihen asiaan, että ehkä takit on ihan jees. Suomesta kun katsoin koirien takkien hintoja, niin ne huitelee jopa sadassa eurossa!
En maksaisi omasta takistani ikinä niin paljon, saati sitten pikkukoiran kokoisesta kangaslärpäkkeestä, vaikka kuinka tekninen oliskin. Meidän hienot talviasut saapuivat Aasiasta postitse eikä niistä tarvinnut maksaa itseään kipeäksi. Ja piti tietty sitten ostaa mahdollisimman söötit asut, sillä koiraparka ei itse saa päättää tyylikkyydestään. Suosittelen pienten ja palelevien koirien omistajalle Paypalin hankkimista ja surffailua Ebayssa, sieltä saa ihan kohtuullisia vaatteita ja vaikka laatu ei päätä huimaa, niin ne pitää koiran lämpimänä. Ja saahan sitten sellaisesta takista vaikka kaavat, niin voi itse tehdä hienompiat :)

Olen myös loman jälkeen käynyt partnerin äidin siskon miehen syntymäpäivillä (melkein siis sukua, tai sitten ei :D) ja siellä sitten nökötettiin asiallisina. En oikein ymmärrä näitä keski-ikäisten ihmisten synttärijuhlia, tai kun ne poikkeaa niin paljon meidän nuorten juhlista, joissa istutaan vaikka lattialla ja katsotaan elokuvia kolat käsissä. Siellä oli tosi hyvää ruokaa, hengasimme lähinnä omassa klikissämme partnerin veljen ja vanhempien kanssa. Koska en tuntenut ketään, niin oli vähän hankala sosialisoida. Muutamia sanoja vaihdoin synttärisankarin työkavereiden kanssa, jotka oli sen verran humalassa, että ne jutteli kaikille.
Minulta myös kysyttiin poskilävistyksistä, joku juhlavieras mietti, että meneekö suussani tanko. Piti vaan todeta, että ei, ne ei ole kuolaimet.

Photobucket
Jeren mummin logiikka lahjoissa ihastutti minua.

Photobucket
Hilpeä Jokelan juna-asema.

Olen tullut kans niin vanhaksi, että lävistykset oikeastaan vaan rasittaa minua. Tai tykkään niistä itse, minusta ne kuuluu naamaani, mutten jaksaisi kuunnella muiden kysymyksiä ja pohtimuksia niistä. Joskus kymmenen vuotta sitten olisin varmaan ilahtunut huomiosta, mutta nyt sitä on jo ihan kyllästynyt kysymyksiin ja jutteluihin niistä. En näe kovinkaan usein nuortenkaan joukossa juuri poskilävistyksiä, niin ehkä ne siksi on niin oudon näköiset, kun ei tule joka toisella vastaan. Mutta ei ne nyt NIIN jännät ole, että niitä tarvitsisi kummastella. Siinähän ne killuu, ihan niin kuin vaikka korvikset tai joku muu tavallisempi reikä ihmisessä.
Usein kans saan kuulla, että miksi?! 

Ja sitten sanotaan, että olisin "nätti flikka" jos minulla ei olisi lävistyksiä naamassa. Ja kuinka pilaan naamani. Syyksi ei koskaan riitä, että meikästä ne on kivat ja halusin laittaa sellaiset. Pitäisi kuulemma ottaa ne pois, että olisin kaunis. Minua todellakin kiinnostaa ihan älyttömästi olla kaunis jonkun muun mielestä. Varsinkin, kun nämä yököttelijät on usein jotain keski-ikäisiä miehiä, jotka alkaa osoittelemaan sormella jossain julkisella paikalla. Täytyykö koruihin olla nykyään joku syy ja jos sellaisia on, niin täytyykö sitten kuunnella muiden negatiivisia mielipiteitä? Ihan kuin olisin jotenkin vapaata riistaa arvostelulle sen takia, että satuin lävistämään poskeni. Ei meikää hei kiinnosta.
Mietin jopa sitä, että ottaisin korut pois sen takia, koska en jaksa olla silmätikkuna.

Ja nyt on hankala ilmaista itseään, kun en tiedä mitä olen tässä alle kuukaudessa saanut aikaiseksi. No sain yllätyksen ja pääsin työharjoitteluun. Se meni aika sutinalla, kun tuli puhelu peruutuspaikoista ja seuraavana päivänä haastattelu, sitten haastattelussa käteen sopparit ja seuraavalla viikolla heti maanantaina töihin :D Olin todella ilahtunut kyllä, että jotkut perui menemisensä niin sain tämän mahdollisuuden. Olen ollut yhden viikon töissä ja viihtynyt, siellä päivät menee vilkkaasti ja vaikka ala on täysin tuntematon, niin kuulemma olen ollut avuksi ja selvinnyt hyvin.
Ja tietty kroppa ja aivot on vähän ihmeissään, kun joka päivä on äksöniä ja täytyi muuttaa unirytmi järkeväksi sen lipsahdettua huonoksi. Mutta kyllä tässä varmaan muutamassa viikossa alkaa sujumaan työt ketterämmin ja alkaa saada unenpäästä kiinni! Hyvillä mielillä olen tästä hommasta, jos pärjään siellä, niin sitten pääsen oppisopimuksella oppimaan tätä alaa. Ja sitten siitä jopa tienaisi muutaman euron enemmän kuin mitä nykyselteen, niin sekin on hieno asia. Mutta olen tykännyt olla tuolla, kun siellä on mukavaa porukkaa ja maalaisjärjellä pääsee aika pitkälle, vaikkei olekaan opintoja takana.

Hienoja ja upeita kuvia minulla ei ole teille jakaa, mutta kunhan jotain napsaisuja heittelin tekstien väliin. Viiveellä myös kaikille kiitos joululahjoista!

Photobucket
En esmes olisi itse ostanut sinistä geelilineria koskaan, mutta Laura antoi lahjaksi, niin piti testata!

PUSMOI ja koittakaa selvitä loskasäässä :*