Sivut

perjantai 28. joulukuuta 2012

Terveisia Seoulista!

Ollaan nyt Jeren kanssa Koreassa. Ja pahoittelen, etta umlautit puuttuu kirjaimista, mutta en jaksa bloggailla iPadilla, joten yrittakaa kestaa.

Lentomatkani oli 21.12. ja jannitti hieman. Oltiin edellisena iltana viety partneri isan kanssa lentokentalle ja sen kone oli sitten 3h myohassa. Odoteltiin isan kanssa siella jonkin aikaa, mutta piti palata kotiin viela valmistelemaan asioita, niin en voinut siella ihan kovin myohaan hengailla. Onneksi partneri kuitenkin paasi perille ja lento oli sujunut hyvin, mita nyt pomppinut kone viimeisen tunnin aikana hieman.

Itse pikapakkasin viela seuraavana paivana ja vastaanotin partnerin veljen meille aamuvarhaisella vahtimaan lemmikkeja. Heitin vaan laukkuun jotain ja ehka turhankin paljon kaikenlaista, jonka olisi toki voinut ostaa marketistakin paikanpaalta. Kaytiin mummolassa viela isan kanssa ennen kuin menin kentalle ja sitten onneksi minun lentoni oli lahes ajoissa. En ole ennen matkustellut kuin naapurimaissa, joten lentokokemukseni ovat kans aika rajoittuneita. Joskus ala-asteella lensimme Ivaloon luokkaretkelle, jolloin korvat huusi hoosiannaa ja aloin parkumaan. Nyt olin varautunut ostamalla apteekista Earplanesit, jotka auttoi tosi paljon! Hieman jannitti ilman lentoa, mutta pian huomasin, etta ainoa jannityksen asia oli se, etta miten sita jaksaa istua 8,5h ahtaassa tilassa ja keksia tekemista. Oli hienoa nahda sitten Kiinan auringonnousua lentokoneesta, kun ajelimme kohti aamua ja nakyi vuoria seka asutusta sen jalkeen. Ja viruttelin valilla seka koomasin, niin kyllahan se lento siina meni. Nukkuminen oli aika mahdotonta, vaikka ihan alussa melkein nukuin. Lentokoneissa pitaisi olla kylla sellaiset makuuvaunut tai hytit!

407178_4655767603593_595125393_n

Jere tuli minua vastaan sitten kentalle, kun oli paivaa aikaisemmin mennyt yhdeksi yoksi naapurikylaan hotellille. Olin aika vasynyt, mutta oli sitten ihanaa paasta viela tunnin bussimatkan paasta hotellille Seouliin. Nukuinkin kepeat viiden tunnin paivanokoset. Ja samana paivana mentiin viela sitten Coexiin, eli yhteen suurimmista maanalaisista kauppakeskuksista. Ostettiin lahinna karkkia, koska loysin TimTameja ja muuta hyvaa :D Kierreltiin ja melkein eksyttiinkin.

382038_4655732282710_846004462_n

Ollaan kans kayty Lotte Worldissa, joka on siis yksi suurimmista ellei suurin sisahuvipuisto. Siella oli jouluteema ja haluttiin menna katsomahan mita kaikkea siella on. Laitteisiin oli ihan kasittamattomat jonot, joten emme paasseet moisiin, mutta yritimme pelata onkimispeleja ja saada sushi-pehmoja seka tarkkailtiin maailman menoa. Ostettiin sentas uusi kapipara-san edelliselle kaveriksi! Ja syotiin erityisen hyvia herkkuja, jotka oli fiksusti aseteltu kolajuoman paalle kuppiin ja pilli sinne alas, etta tarvitsi vain yhden kaden napostelemiseen. Ja siella oli myos jouluparaati, jossa oli ihan hullut vekottimet menemassa pitkin katua ja kaikki ihmisetkin oli taynna ledi-valoja. Oli kylla hieno paikka, viela kun olisi mahtunut laitteisiin, niin olisi ollut erityisen upeata.

25020_4655724322511_2132343972_n

418133_4655817884850_1635557071_n

Me ollaan kans karsitty pakkasista kuten suomalaiset, taalla on parhaimmillaan ollut -15 astetta ja se on tuntunut erittain kauhialle. Silloin ollaan yritetty olla sisatiloissa ja pakoilla pakkasia. Onneksi naapurissa on kahvila, joka on auki 24/7 ja josta saa kiivimehua <3 Siella ollaan syoty aamiaistakin pari kertaa, erittain herkullista. Caffe Bene on ketjun nimi ja se on kylla uusi suosikkini tunnelmaltaan ja sen takia, etta sinne voi menna mihin aikaan vain. Ja koska meilla ei hotellilla toimi wi-fi kunnolla, niin taytyy vissiin menna sinne aina sitten dataamaan, kun menee hermot. Taydellisinta kiivimehua sai kylla yhdesta toisesta paikasta, harmi ettei se ole aina auki. En nimittain ole tottunut uuteen unirytmiin ja uuteen aikaan, vaan nukun ihan paattomasti erilaisina vuorokaudenaikoina. Paatin kylla, etten stressaa, nukun kun nukuttaa ja miettii sitten loman jalkeen itsensa ajastamista!

553654_4663492676715_1765245250_n

537641_4655826685070_412428060_n

Olemme maistelleet paikallisia valipaloja ja ruokia, tuntuu kylla silta, etta kaikki muiden maidenkin ruoat tehdaan saman makuisiksi kuin paikalliset ruoat. Ja paikalliset ruoat on sellaisia, etta kaikki uitetaan chilitahnassa ja ne ei oikein muuten maistu millekaan muulle. En ole kovasti tulisen ruoan peraan eika Jerekaan tykkaa korealaisesta ruoasta, niin katselemme enemmankin japanialaisia ravintoloita seka tosi jenkin kuuloisia ketjuja. Koklasin ekaa kertaa elamassani KFC:n ruokaa, mutta meikan hampparin kana oli chilinen ja siella oli viela chilikastiketta :D Koklasin myos mongolialaisia paistettuja nuudeleita, mutta nekin poltteli korvissa saakka... En tieda miten aina onnistun, kun Jere ei ole saanut samaisista paikoista mitaan tulista. Sanoinkin sille, etta sen pitaa alkaa tilaamaan ruokani, kun en selkeasti osaa. Vaikka sitten toki puhallellen ja hikea pyyhkien syon sita ostamaani ruokaa, silla olen polvasti.

262668_4655727322586_1625919871_n

548708_4655735562792_854251837_n

Taalla on panostettu paljon jouluun, katukuvassa nakyy hurjat maarat somisteita ja mita lie oikein taiteellisia valoplajayksia. Joka paikassa myos soi joulumusiikki, yleensa ihmeellisen hyva eika masentava. Nyt alkaa joulumusiikit jo hiipumaan, kun ollaan sesonki ohitettu, mutta valoja nakee varmaan viela jonkin aikaa. Pimealla liikkuessa on aika huisin nakoista, kun joko on hulppeat valot puissa/seinissa tai sitten pienten kujien kyltit valaisee raikeydellaan.

Ja koska Coex on huisin iso, niin siella on myos Coex Aquarium. Menimme eraana pakkaspaivana tutkimaan, etta millaisia otuksia siella olisi. Koko kauppakeskus oli hullussa jouluruuhkassa, mutta onneksi akvaariossa paasi liikuskelemaan ja ihastelemaan kaloja. Siella nain hienoja sarvikaloja, luita poikki napsaisevia suokonnia seka pallokaloja. Siella oli myos muutamia huisin kokoisia kaloja seka merikilppareita! Suosikiksi jai kylla manaatit, jotka meni hullua kyytia pitkin pohjaa ottaen vauhtia topposillaan ja jahdaten salaattia <3 Ja osa kaloista asui mita oudoimmissa akvaarioissa, pari asui vessanpontossa ja osa jaakaapissa. Naista oli siis tehty niille akvaariot. Ja suurin osa toki asui ihan liian pienissa akvaarioissa, mutta se nyt ei ole mikaan yllatys. Suurin akvaario oli kylla huisin kokoinen, sen ali ja lapi paasi kavelemaankin. Ja korealaiset tykkaa jonotella kaikkialle, ne oli jonossa yhden akvaarion kohdalla ja mietittiin, etta mita siella tapahtuu. Niin jonosta aina eka pyllahti istumaan siihen akvaarion eteen ja otti/otatti kuvia samsungillaan. Me ei oikein ymmarretty, niin me vaan katsottiin niita kaloja :D

163392_4660300916923_35812015_n

188664_4660766368559_701621470_n

Kavimme myos pohjoisemmassa metroilla pujotellen, kun siella on suuret kauppakeskukset vaatteille ja kraasalle. Korealainen vaatetyyli ei ihan ole minun makuun, vahan niin kuin joko unisex-vaatteita tai sitten sellaisia, etta olisi puettu 5-vuotias tytto toimistohommiin. Loysin kuitenkin taas hauskoja sukkia seka yhden paidan. Varmaan ostan taalta kannykkaani suojalompsan, laukun ja lisaa naamatuotteita. Ja joku myyja tuli jotain tyrkyttelemaan, sitten se oli sillain "Uaaa!" ja tokki poskiansa, taalla ei muuten nae kellaan lavistyksia, joten se ilahtui niista. Noin muuten olen jo seilannut melkein kaikki meikkiliikkeet lapi ja ostanut naamalleni pesuja, meikkia seka rasvoja. Mutta taalta saa parhaat kosmetiikat, joten taytyy ostella! Seka kynsilakkoja on tullut kans hommattua. Mitaan alyttomia maaria en ole viela kaikkea haalinut, mutta kylla tassa kerkeaa. Mutta kun hintataso kynsilakoissakin on se joku pari euroa, niin ei voi olla ostelematta... Ihan kuin niita mukamas edes tarvitsisi lisaa.

15635_4673243640483_694125665_n

165010_4673249000617_1718069131_n

15797_4673321522430_68762354_n

Olemme kayneet myos kirjakaupassa, varasimme leffateatterista uudeksi vuodeksi paikat Ayumi Hamasakin live-konserttiin (hieman outoa, mutta mika ettei), seikkailleet pierunhajuisilla kujilla, kylpeneet ammeessamme, maistelleet ruokia ja muhineetkin. Viela olisi puolet jaljella! Alkaa koti-ikava hieman hiipimaan, kun haluaisi kapertya iltaisin lemmikkien kanssa sohvalle tai sangylle muhimaan, mutta aika menee kuitenkin nopeasti. Pian paasee jo pusuttelemaan kaikki elaimet, paitsi ne, jotka pusuttelusta suuttuisi.

Paljon terveisia Suomeen! Me ollaan kuvattu taalta videoita, mutta ne suostuu uppautumaan vain Feispuukkiin, eli en voi pasteilla fiksusti tanne blogiin niita. Kun saavumme Suomeen, niin koitan saada ne sinne Youtubeen asti, sitten voin linkittaa ne kaikki kerralla tanne katsottavaksi.

PUSMOI ja hyvaa uuden vuoden odotusta, alkaa puhkoko omia silmianne tai kenenkaan muunkaan silmia :*

379556_4668093471732_1043594949_n

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Talvitöppösiä, joulujuttuja ja talvimyrskyjä.

Photobucket

En tiedä mikä siinä on, mutta viime aikoina julkisilla kulkiessa on sattunut samaan kyytiin useita kertoja kehitysvammaisia tai mt-ongelmaisia. Ei siinä mitään, mutta on tullut hankalia tilanteita eteen. Joskus olin menossa bussissa kotiin, kun istahdettuani torkkumaan alkoi toisella puolella istunut mieshenkilö laulamaan ärrävikaisena Maailman Ympäri 80:ssä Päivässä -sarjan tunnusmusiikkeja kovaan ääneen. Koita siinä nyt olla naama pokkana, kun sitten hetken hiljaisuuden jälkeen jatkui taas: "Siis viiiiislaa vaaaaaaan!" Harmitti, etten itse muistanut miten niiden laulujen sanat menee.

Ja samassa bussissa on useampana kertana ollut Burgerimies. Keksin sille tämän nimityksen, kun ekan kerran sen ollessa samassa bussissa se kertoi kovaan ääneen kuinka ei todellakaan mene mäkkäriin vaan menee heseen, kun hesestä saa jumbomegahampurilaisen hintaan 4,95e. Se tykkää selostaa aina tekemisiään ja mitä ei tee, joskus on myös luetellut tiliotteitaan koko bussimatkan ajan ja kertonut ostoksensa. Kukaan ei siis kuuntele, mutta tämä kertoo itselleen näitä asioita. Taannoin bussissa oli taas Burgerimies ja se sitten kertoi kundeille ja friiduille, että:

"Hemmetin hemmetin hemmetin hemmetti, NÄIN ON!" 
Äidit aina neuvoo lapsilleen, ettei saa tuijottaa eikä saa varsinkaan nauraa, mutta on ollut todella vaikea pitää pokkaa näissä tilanteissa. Yritän ajatella purjon pesemistä tai jotain muuta, ettei naama repeä kahtia.

Photobucket
Innosta puhkuen lenkille menossa...

Photobucket
 
Kun olen ollut hoitamassa tsihaun poikasia, niin emme ole välttyneet haavereilta. Kaikki pennut on kunnossa, samoin aikuiset koirat, mutta kerran kanssaihmiset vahingoittuivat pentujen söpöyden takia. Tulin kahden pennun kanssa sisäpihalle, jossa seisoi pari mummoa. Sitten ne huuteli siinä:

"Katso miten pieniä ja söpöjä, ihania!"
... Ja jostain syystä ne sitten kumosi toisensa rytinällä pensaan viereen. Emme siis koirien kanssa koskeneetkaan, mutta mummot lakosivat koirien somuuden vuoksi. Menin nostamaan sitten mummoja ylös, vanhemmalle mummolle ei onneksi käynyt mitään, mutta toisen ranne sojotti ihan väärään ilmansuuntaan. Neuvoin, että menee näyttämään sitä vikkelään lääkärille, joka kiskoo sen paikoilleen. Vanhempi mummo sitten siinä mietti, että eikö sitä rannetta voisi vaan jättää niin... Juu ei. Mummot sitten siinä moikkasi pentuja yhtä innoissaan kuin ennen kaatumistansakin, toinen vaan sen jälkeen lähti ajamaan lekuriin ranteensa kanssa :D Pennut on siis aiheuttaneet yhden sairaalareissun tähän mennessä, mutta onneksi ei käynyt pahemmin! Olkaa ihmiset varovaisia, jos näette jotain suloista. Tällekään tilanteelle ei SAISI nauraa, mutta kyllä sitten jälkeen päin huvitti, kun ei kellekään sattunut mitään liian dramaattista.

Kyllä ne kanssaihmiset kaikessa kirjavuuksissaan ja kommelluksissaan tuo arkeen säpinätä!


Noin muuten äksöniä oli hieman viime viikon viikonloppuna, kun perjantaina oli Jenlaynin musavideon julkistamiset. Olin silloin paikalla, kun sitä kuvattiin ja oltiin vähän ensin huolestuneita, että mitä tuleman pitää. Mutta lopullinen versio oli varsin hyvä! Menimme siis Espooseen bändin pikkujouluihin, jotka samalla toimi musavideon juhlistamisena. Oli ihan kivaa, pääsi sosialisoimaan sillain sopivasti ja ihmiset vaikutti kaikki kohtuullisen rennoilta. Kotiinkin päästiin vasta joskus puoli kahden aikaan yöllä, kun oli musiikkifiilistelyä, juoruilua ja ruokaa. Tässä vielä lukijoillekin musavideo, kappalekin on aika hyvä, vaikken tästä genrestä niin välitä:




Seuraavana päivänä laiskotti, mutta mentiin sitten kuitenkin k-pop kekkereihin, eli Annyeong!Partyihin. Meidän on pitänyt mennä sinne sata kertaa, mutten itse ollut koskaan saanut aikaiseksi. Ne on järjestetty monta kertaa aikaisemminkin, mutta laiskuus on vienyt voiton. Mentiin sinne partnerin veljen ja tämän naisystävän kanssa kokeilemaan, että olisko ne hyvät kekkerit. Oli siellä ihan jees, mutta häiritsi kovin, että taustalla pyörivät musavideot oli aina vääriä siihen soivaan kipaleeseen nähden. Ja ollaan niin snobeja partnerin kanssa, että mietittiin kuinka kotona on paljon parempi äänentoisto :D 

Kyllä siellä tuli hyviäkin kappaleita ja me ei osata tanssia niinku YHTÄÄN, eli vedettiin jotain vammailua siellä vaan, kun muut osasi ulkoa musavideoiden tanssimuuvsit. Osattiin me vissiin yksi muuvsi, mutta aika heikosti meni. En ole oikein tanssivaa sorttia, en ole koskaan käynyt baareissa tanssimassa enkä tanssi ikinä tosissani. Ja sekin vielä, että tuollainen olisi varmaan hauskempaa, jos joisi viinaa, että silmät voisi vähän sojottaa eri suuntiin ja kehtaisi bailata keskellä lattiaa kuin viimeistä päivää. Oli kyllä ihan hauskaa, kun naurettiin toistemme muuvseille, mutta jos mennään vielä uudestaan vastaaviin juhliin, niin täytyy opetella ne piisien oikeat tanssit ja vetää niitä sitten sopivan keharisti siellä muiden 
joukossa. 

hekekoreapileisiinmenos

En ole sen kummempaa touhunnut. Vietin Itsenäisyyspäivää läskeilemällä ja alkaa jo jännittämään matka. Matka meinasi peruuntuakin, eli tässä on ollut vähän häsellystä. En nauti maailman eniten siitä ajatuksesta, että minut teljetään purkkiin 8h ajaksi eikä sieltä pääse pakoon, mutta olen vaikka sitten hevostainnuttimissa koko lennon ajan, jos muu ei auta. Toivottavasti pystyisi edes torkkumaan siellä, vaikka siellä meneekin elokuvia ja voi pelata jotain sekä ajattelin pakata pari kirjaa mukaan. Muistan kuinka puuduttavaa oli matkat Seinäjoki - Helsinki ja se sentään kesti vain ~3h, niin olen varmaan mahdottoman kärttyisen väsynyt jetlagi-tapiiri sitten lentomatkan jälkeen. Ostoslistalla olisi vielä ne korvatulpat, jotka tasaa painetta. Kun olin lentokoneessa viimeksi korvat huusi hoosiannaa ja kun kone laskeutui hieman tavallista nopeammin, niin itkin sitten itseni uneen niiden korvien kanssa... Se on asia joka huolestuttaa minua, kun taitaa olla hieman tavallista ahtaammat korvat ja niissä tuntuu heti paineet ja kaikki. Kuulemma kannattaa myös vetää nenäsuihketta (ihan nenään toki) joitakin päiviä ennen lentoa, että on röörit auki, vaikkei olisi kipeänä. Sitäkin aion kokeilla.   

Vielä ennen lähtöä pitää mummolassa käydä syömässä ruokaa, missasin jo anoppilan juhlat, kun kärsin flunssasta. En ole vielä ostanut mitään mummolle, isälle tai isän vaimolle, pitäisi varmaan nyt sitten parissa päivässä keksiä jotakin... Ja päästä eroon flunssasta, sillä ei yhtään kiinnostaisi olla lennolla räkätaudissa! 
Itse tosin toivon vaan joka vuosi sisätöppösiä joululahjaksi (mahdollisimman pehmeitä ja lämpimiä) tai muuta vastaavaa joulukrääsää, joka menee samantien kyllä käyttöön. Tänä vuonna en edes oikein keksi mitään muuta lahjatoivetta itselleni kuin ne töppöset, ne riittää ihan hyvin. Jos minulla on jotain erityisiä toiveita, niin ostan ne itse itselleni. Ja reissusta varmaan löydänkin kenties jotain kivaa, ainakin monta paria sukkia, jos ei muuta :D Ja partnerinkin lahjon mielummin reissussa. 

Ajattelimme reissussa olla sen verran ahkeria nörttejä, että voisi tehdä joka päivä vlog -videon, jonka uppaamme sitten Youtubeen. Eli blog, mutta vlog, eli videoblogi. Kuvattaisiin tekemisiämme, syömisiämme ja mitä kaikkea näemme reissun aikana. Sitten editoitaisiin sopivaksi pätkäksi ja jakaisimme sen maailmalle. En tiedä katsoisko sitä kukaan, mutta ainakin voisi itse sitten katsoa vuoden parin päästä niitä pätkiä ja muistella rakkaudella. Pitää kokeilla editointihommia jo ennen lähtöä jonkin verran, että sujuisi siellä paikanpäällä sitten mahdollisimman smoothisti se tekeminen. Kun armas Youtubekaan ei hyväksy aina kaikkia tiedostomuotoja ja joskus herjaa niistäkin, joiden pitäisi toimia, niin voisi etukäteissäätää ja kiroilla kunnes saa kaiken toimimaan. 
Haluaisiko joku tätä blogia lukeva nähdä tämmösiä videoita? 
Ja jos haluaa, niin mitä videoissa voisi näkyä? Jotain muutakin siis kuin paljasta pintaa. 

Ei tässä nyt muuta, nautiskelen niin kauan kun ei ole liikaa pakkasta ja maa on valkeana. Hyvää joulun odotusta kaikille ja PUSMOI :*

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Varpunen pienoinen...

hekelumessa
Lunta vaakasuoraan päin näköä, koska Antti-Tuisku.


Arki sujuu aika tavallisesti, käyn edelleen lastenhoitoreissuilla ja sitten viihdyn kotona. Pitäisi ottaa asiaksi kyllä ajatella joulusuunnitelmia, kun lähdemme ennen joulua kauaspois ja pian alkaa härdelli mummolassa. Pitää silittää noin miljoona joululiinaa, laittaa kuusi ja valot jajajaja. Kaikki sen takia, että sinne tulee "vieraita", eli oikeastaan ne kaikki samat ihmiset, jotka käy siellä arkenakin. Mutta mummolle on tärkeää, että sitä joulukrääsää on ja liinoissa ei ole ryppyjä. Mummo ei itse enää jaksa laittaa joulua kotiinsa, eli me isän kanssa autetaan. Ja mummolle traditiot on tärkeitä, se haluaa ehdottomasti ne joululiinat, kynttilät ja muut hässäkät vaikkei sinne edes kokoonnu kovinkaan montaa ihmistä niitä ihastelemaan. Siinä me sitten isän kanssa kuunnellaan neuvoja, kun mummo huutelee miten mikäkin asia pitää tehdä. Tiedättekö sen tunteen, kun joku asia on tehty viimeiset 50 vuotta samalla tavalla, niin se pitää tehdä tismalleen niin edelleenkin? Oikopolut tai modernit ratkaisut ei käy. Ensi viikolla varmaan alkaa järjesteleminen, mutta onneksi siitä saa palkinnoksi mummolle iloisen mielen.


Photobucket
Jeesus ratikassa.

Synttäreitäni liki on myös partnerin vanhempien luona joulukekkerit, kun partnerin isoisä täyttää vuosia ja samalla varmaan on sen suvun jouluateria. Aloin hieman stressaamaan, että jos sinne menen, niin mitä vien tuliaisiksi. En oikeastaan tunne kovinkaan hyvin tätä sukua, joten varmaan saavat tylsästi jotain syötävää herkkua kaikki. Tulee vaan vähän tyhmä olo ojennella niitä suklaarasioita, kun niitä nyt voi itsekin ostaa kaupasta eikä niissä ole mitään jännää. Viime vuonna me partnerin kanssa askarreltiin itse kortit, sen voisi tehdä tänäkin vuonna, niin olisi edes jotain yritystä! Ei ne kovin hienoja kortteja olleet, kun kaksi rähmäkäpälää liimailee, mutta ajatus on tärkein :D Ja kyselin partnerilta, että mitä sen vaari haluaisi synttärilahjaksi, mistä se tykkää. "Viinasta". No juupa...
Huomasin juuri korostaneeni vain jouluaiheisia juttuja. Ja loppujen lopuksi joulu ei oikein kiinnosta. Jouluni koostuu siitä, että saan katsoa pari överiä jenkkijoululeffaa ja syödä vähän lanttulaatikkoa. Olisi kiva kyllä kuulla, että mitä muut ihmiset tekee jouluisin? Osa menee baariin kavereiden kanssa, osalla on iso suku jonka kanssa ollaan, jotkut menee kotikotiin... 

Mitä sinä arvon lukija teet yleensä jouluisin, mikä/mitkä on juttu/jutut jotka on ehdottomia jouluna?

Ja voisin vielä kirota maailmaa sen verran, että vaikka olen flesoillut kuinka en saa lähes koskaan flunssaa, niin minuun tarttuu sitäkin paremmin nähtävästi muut taudit. Ensin oli krapulatauti, josta kärsittiin partnerin kanssa ja isä myös kärsi samasta. Taannoin isäpappa kertoi viettäneensä päivän oksutaudissa ja samaten myös useat hänen kollegansa. Siinä sitten mietittiin, että "ei se nyt enää tartu, hehheh". Mutta mitä kävikään, heräsin yhtenä aamuyöllä siihen, että vatsalaukku oli kurkussa ja mönki siellä. Ihan kuin ei olisi parempaa tekemistä kuin hamstrata itselleen kaikki ne sairaudet, jotka liittyy pahaan oloon :x Saakelson. Hävettää sekin, että olisi muutakin tekemistä kuin sairastelu, kun olen tosiaan lastenhoitajana joka arkipäivä ja sairastelun takia on joutunut jo pari kertaa perumaan hoitokeikkaa. No, toivottavasti loppuvuosi olisi sellainen, että pysyisi jotenkin kunnossa. Kuitenkin saan sen noron jolla uhkaillaan, tuurilla juuri ennen matkaa Seouliin!

Meille tuli viime viikonlopuksi hoitoon kaverin koira Riepu, kun se piti palauttaa perjantaina, mutta saikkuni takia se jäikin sitten tänne. Otan tietty hyötykäyttöön sen, että kaverilla on koiria, joista on mahdollista saada meidän koirille koirakavereita. Kun ei meillä kummemmin ole mitään koirakavereita, mitä nyt naapureiden koiria moikkaillaan. Ja meillä ei ole ollut hoitokoiriakaan pitkään aikaan, niin saavat omatkin vähän vaihtelua arkeensa. Jos ei jaksa koko viikonloppua myrskyttää hullua kyytiä, niin toivottavasti päästään sitten kolmen koplan kanssa rellestämäänkin pihalle. En pidä ylenpalttisen tärkeänä sitä, että koirani rakastaa kaikkia vieraita koiria, mutta nautiskelisin siitä, että niillä on jotain vakituisia tovereita. Oli kiva, kun meillä oli se alkkisten koira Stella, joka sitten rellesti koirieni kanssa ja olivat hyviä ystäviä keskenään. Sekä oli ihan hauska, kun viime talvena yhden toisen kaverin koira oli täällä jonkin aikaa hoidossa. Naapurissani ei asu ketään sydänystävääni, jolla olisi koiria, joten tämmöinen taktiikka on ihan toimiva, jos vaan saa muiden koiria lainaksi :D Ja olen ivaillut, että partnerilla on uusi tyttöystävä, kun Riepu on ihastunut siihen ja partnerikin on sillain "mä haluan taluttaa Riepua!" <3 Vaikka Riepu palautettiinkin, niin se on kuulemma aina ja ikuisesti tervetullut tänne uudestaan.

hekeriepu

Muhijaiset.

Kettumaisempia juoruja on sellaiset, että me oltiin kriiseissä partnerin kanssa, kun ei tiedetty peruuntuuko meidän Seoulin reissu. Katseltiin lentojen paikkatilanteita ja huomattiin, että partneri ei mahdu millekään lennolle paluumatkalla järkevästi, vaan sen pitäisi jäädä viikoksi keskenään sinne odottelemaan, että pääsee kotiin. Oltiin jo tehty varasuunnitelmia, jos matka peruuntuu, mutta sitten onneksi selvisi, että partneri pääsee id-lipullaan myös bisnesluokassa takaisin, jos koneessa ei ole liikaa painoa. Huh. Oltiin jo perumassa koko reissua ja olin varautunutkin siihen, että jäädään Suomeen. Mutta parempi näin, päästään todennäköisesti lähtemään! Eri lennoilla me kyllä varmaan lähdetään sinne, mutta partneri sitten hakee minut lentokentältä, kun menee päivää aikaisemmin ja nukkuu lentokentän vieressä olevassa hotellissa yön. Sitten suuntaamme samaa matkaa Gangnamiin, tyylikkäästi.

Muuta liian jännää ei ole tiedossa, pikkujouluja vietetään partnerin bändin ja bonusihmisten kanssa perjantaina ja lauantaina olisi kans tekemistä, jos perse nousee peiton alta. Olen oikeastaan ihan sosiaalisella tuulella, kun en ole aikoihin tehnyt mitään siihen viittaavaa. Arkipäivisin herään, aamunaamailen, kusettelen koiria ja sitten menen kaverin luo kusettelemaan koiria. Sitten tulen kotiin, kusettelen koiria lisää ja muhin vaan kotona. Niin ja jos oikein hurjaksi ryhdyn, niin käyn mummolassa. Sosiaalinen elämäni on siis nollissa, mutta ehkä se kaipaa virkistystä! Viihdyn toki mahdottoman hyvin kotonakin, kun olen tämmönen kotihiiri, mutta tietteks... Joskus tekee ihan hyvää olla ihmisten ilmoillakin ja jutella muille kuin koiranpoikasille. 
Mutta koirapisnekset kuitenkin jatkuu, vaikka onkin vapaata itsenäisyyden kunniaksi velvollisuuksista, mutta eräs tuttu tuo mummokoiransa meille hoitoon siksi aikaa, kun menee siskonsa kanssa laivalle. Voisin perustaa kotiini koirieni lastentarhan, harmi ettei täällä vaan ole tarpeeksi tilaa sellaiselle :D

Photobucket

Photobucket

Blogi on kans ollut melko hiljainen, kun yksi osa-alue elämästäni on ollut hissukseen. Vedin pari viikkoa ilman meikkiä ja pipo päässä, sekä en ole muutenkaan jaksanut laittautua. Tykkään meikkaamisesta, mutta talvella aamukiireessä ei vaan huvituta. Kun tänään oli vähän enemmän aikaa, niin heti vedin naamaan sotamaalit etten unohda miten meikataan :D Ja koska partneri meni serkkunsa yo-juhliin ja jäi yöksi vanhemmilleen Tuusulaan, niin tietty innostuin leikkelemään omaa tukkaani vähän, ettei se näytä niin petolinnun perseelle syysripulissa. En ole ihan varma onnistuinko seivaamaan edes lörähtänyttä tukkamallia, mutta aina pitää tehdä se erhe, että leikkelee itse peilin edessä, jotta sen jälkeen voi hieman kiroilla. Muutenkin hurjastelin nukkumalla 3h päiväunet, syömällä suklaata ja hengaamalla mamiksissa koko illan. Ei minua kannattaisi jättää yksin, kun rupean näin railakkaaksi.

Mutta hyviä pakkaspäiviä ja joulun odotusta kaikille lukijoille, PUSMOI :*

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Elämää liskojen kanssa.

Jos joku ei sitä vielä ole huomannut tai seurannut blogiani tiiviisti, niin meillä asuu iguaani. Eli hemmetin iso lisko. Se kasvaa vielä varmaan 20cm kropastaan, joten se on vielä vauva. Tulemme toimeen sen verran, että käsittelen kun on pakko ja viime kesästä saakka olemme edenneet kumppanuudessamme siihen pisteeseen, että iguaani ei jaksa aina hermostua minuun ja ottaa ruokaa lähes kädestäni. Eli siis kupista, joka on kädessäni. Ennen se pinkoi pakoon ja näytti helttaansa, kun menin laittamaan sille ruokaa ja olen tyytyväinen tähän edistykseen, vaikka se voi jonkun mielestä tuntua pieneltä. Kun iguaania käsittelee, niin se ei nauti siitä ollenkaan, mutta pidän sen aikaa käsissäni kunnes se rauhoittuu. Ja käsittelyä tapahtuu mm. silloin, kun iguaani on pakko siirrellä vaikka hyllyn päältä takaisin sen asumukseen. Se sätkii suuresti ensin ja pöhisee, mutta kun se hetken aikaa saa olla käsissä, niin lähes sietää siinä olemista. Lähes.

Photobucket

Isoista liskoista ja herpeistä ollaan yleisesti sitä mieltä, että ne ei ole hyviä lemmikkejä. Ne ei ole paijattavia, mutta silti iso osa harrastajista käsittelee myrkyttömiä lemmikkejään huvikseen. Se on ihan ok, useat yleisimmät lajit sietääkin turhaa käsittelyä ja käärmeet jotkut jopa tykkää siitä, kun saavat olla paidan alla tai kaulalla, sillä siinä on lämmintä. Mutta kaikessa on kaksi puolta ja nyt vähän kerron siitä, että mitä mieltä minä olen niistä puolista ja ihan sillain muutama pointti vinkkinä niille, jotka miettii herppien hommaamista.

Tapa 1:
Hankit jonkun herpin, jonka siedätät käsittelyyn. Helpointa se on poikasen kanssa, mutta sen voi aloittaa myös aikuisen eläimen saapuessa. Useat lajit sietää käsittelyä sitten, kun sitä tekee aikansa ja se helpottaa eläimen tarkistamista ja tutkimista. Ja omistaja saa sitten vähän lisäkiksejä siitä, että voi pitää sitä eläintä sylissään ilman, että eläin stressaantuu.

Tapa 2:
Antaa eläimen olla vaan eläin. Herpit on suurimmaksi osaksi edelleen hyvinkin villejä, eli ne voi jättää ihan omiin oloihinsa ja/tai lajitoverinsa seuraan. Käsittelyä tapahtuu vain, kun on pakko ja eläin ei koskaan kesyynny syliteltäväksi ja stressaa kosketuksesta. Eläin kuitenkin on tyytyväinen, kun saa olla alkukantainen ja ns. oma itsensä.

Siihen en osaa vastata, että kumpi on eettisesti parempi keino harrastaa herppejä. Toisaalta, kun eläin tottuu käsittelyyn, niin asiat sujuu helpommin. Toisaalta se käsittelyyn totuttaminen lisää stressiä joksikin aikaa melkoisesti. Me ei voida päästä sinne eläimen aivoihin tutkimaan, että kumman tavan se valitsisi sitten pitkällä juoksulla. Ja kumpaakaan tapaa en itse pidä vääränä. Mutta pidän vääränä niitä turhia odotuksia, joita ei sitten voikaan saavuttaa herpin kanssa. Vaikka yrittäisi kesyttää eläintä syliteltäväksi, niin se voi olla koko ikänsä ihan eri mieltä siitä tavoitteesta ja näyttää häränpyllyä omistajalleen, joka sitten pettyy suuresti. Suosittelen siis, että jos ottaa käyttöön tavan 1, niin pitää aina sen tavan 2 varasuunnitelmana, ettei luule liikoja itsestään tai lemmikistään. Varmaan aika iso osa uutta kotia hakevista herpeistä on niitä, jotka ei olleetkaan kivoja, kun ei ne halua olla missään tekemisissä omistajansa kanssa. Ja se on siis ihan normaalia käytöstä, jonka ei pitäisi tuottaa pettymystä. Se voisi tuottaa jopa iloa, kun sitten voi tarkastella herppiä samalla tavalla kuin kiikaroisi takapihalla soidinmenoja viettävää rupikonnaa -> ihan kuin olisi pala villiä luontoa kotonansa.

supernatskuigu2_2

Itse suhtaudun iguaaniini niin, että jos se ei pidä käsittelystä, niin ei pidä. Tunnen oloni voittajaksi pienemmistä asioista, kuten juurikin siitä, ettei enää kammoa minua ja ei ujostele ottaa ruokaa läheltäni. Ja pakollisen käsittelyn aikana en mieti, että onpa nyt vaikeaa ja haastavaa, kun eläin sätkii kuin jättiläiskalmari kuivalla maalla sekä yrittää raapia minulta silmät päästä. Visioin tilanteen eläimen villin puolen kannalta, että tietenkin se haluaa pois tilanteesta ja puolustautuu, kun joku jättiläinen tulee härkkimään. En jää katkeraksi enkä ole pettynyt itseeni tai eläimeen. Ollaan taas kavereita sillä ruokakuppi-asteella hetken päästä ja se riittää. Parhaani toki teen sen asian eteen, ettei eläimen tarvitse stressata turhasta ja täten yritän edetä sen ehdoilla. Ja jos tilanne vaatii sitä, että lisko stressaantuu, niin yritän tehdä tilanteesta sille miellyttävämmän tai sellaisen, ettei sille jää paskan maku suuhun -> jos se stressaa minun nostaessa sitä, niin hetken pitelen sitä käsissäni, kunnes se rauhoittuu ja huomaa ettei mitään jännää tapahtunutkaan.

Photobucket
Pojira tykkää hengata selässä ja niskassa, koska siellä voi tarkkailla maailmaa eikä tarvi olla kopeloitavana.

Jos miettii mikä olisi fiksua, niin olisi ehdottomasti fiksua totuttaa isompi lisko käsittelyyn jo sen ollessa kakara. Kaikki ei halua, että terraariosta sinkoaa viisi kiloa (ellei enemmänkin) suhinaa, kynttä ja hammasta. Mutta tosiaan, lähestymistapoja on kaksi ja sitten on myös ne tavat, jotka on jotain siltä väliltä. Minua ei haittaa kiukkuiset eläimet, mutta varmaan suurinta osaa haittaa. Olen aina jotenkin enemmänkin viehättynyt siitä, jos eläimellä on temperamenttia. Meidän pikkukäärme Bob meille tullessaan puhisi ja suhisi, teki hyökkäyksiä ja pullisteli poskiaan. Nyt se ei enää jaksa, vaikka en ole sitä käsitellytkään kuin joskus ja jouluna. Oikeastaan tavallaan sääli, että siitä lähti se särmä pois, mutta kyllä osa herpeistäkin on joustavia ja sen verran älykkäitä, että osaa yhdistää ahdistavat tilanteet pelkäksi pieneksi epämukavuudeksi eikä aina tarvi olla raivareissa.

Photobucket
Fred menossa rautakauppaan, parta-agamat on kilttejä ja leppoisia.

Tässä nyt vain tämmöstä pohdintaa. Lyhennettynä koko homman nimi on se, että tietää vaan mihin soppaan itsensä laittaa ja varautuu "pahimpaan" ja toivoo parasta! Itse tulen hyvin juttuun sen pahimmankin kanssa, mutta jos on yhtään epävarmuutta siitä, että kykeneekö sellaiseen, niin kannattaa harkita jotain hieman helpompaa eläintä/lajia.

PUSMOI ja iguaanilta terveisiä, kun se helttoineen päivineen katsoo snobisti ja tuomitsee kaikki :*

perjantai 23. marraskuuta 2012

Mauriaisia ja tsihau-eläimiä.

Photobucket
Random hansterikuva ennen sen pedikyyriä.

Urani eläinkauppiaana tuntuu olevan mahdottomuus, sillä kuppi meni nurin jälleen. Olen aikaisemmin ollut harjoitteluissa eläinkaupoissa, joista molemmat loppui mystisyyksiin. Nyt en edes kerennyt tehdä työsopimusta, kun tuli jo mystisyyksiä, joihin en voinut suhtautua ihan neutraalisti ja ottaa vaan kaikkea vastaan positiivisella asenteella. Oli vähän sellainen tilanne, että joko sanon takaisin ja pidän itsekunnioitukseni tai sitten vaan olen hiljaa ja jää iäksi kalvamaan se, että joku on vaan niin väärässä ja kehittelee ihan omat juttunsa. Koska valitsin ensimmäisen, niin pitää vissiin alkaa lähettelemään miljoonat työpaikkahakemukset. Sen verran olin tuohduksissa, että jo kirjauduin aikuislukion sivuille, jossa voi suorittaa netitse koko lukion ja tällä viikolla marssin työkkäriin, jos pääsisin jonnekin vammaiskursseille. Pidetään ne raudat tulessa!

Photobucket
Ylikasvanut reuhka, jota kasvatan, muttei jaksaisi, mitä sille tekisin?

Positiivisena asiana se, että olen nyt arkisin sitten muutaman tunnin työllistetty. Olen lastenhoitajana toverin luona sillä välin, kun se ahkeroi töissä. Työnkuvaan kuuluu lasten viihdyttäminen, niiden kanssa ulkoileminen ja ajattelin näyttää niille Helsingin kulttuuria. Lapset on 4kk:n ikäisiä tsihaun poikasia, eli ne on vielä hauskempia kuin ihmislapset. Ja siitä tulee mahdottoman hyvälle tuulelle, kun katsoo temmeltäviä koiranpoikasia. Olemme jo reissanneet vähän ratikalla sekä hienosti käytiin hakemassa kaikille passitkin eläinlääkärissä, vaikka pienet saikin melkein kankkuunsa pistoksia. Mutta selvisivät kuin reippaat tsihaut tästä koitoksesta.
Mutta on siis tosi mukavaa saada rytmiä arkeen, vaikka en päässytkään "oikeisiin töihin", joten mielelläni otin vastaan tämän lastenhoitamisen. Ja tulevaisuudessa sitten tutustutamme nämä vekarat ainaskin Ewokkiin, niin se saa itsensä kokoisia leikkikavereita!

Photobucket
Tsihau sanoo yök.

Positiivisuutta varjosti kuitenkin krapulatauti, joka iski. Nihkeä olo taisi iskeä Jereen ensin ja se kärvisteli silti töissä. Kuitenkin sen oli sitten pakko ottaa saikkua ja meikä otti kans, sillä edellisenä iltana oli ollut törkynen krapula ja se jatkui vielä aamulla. En tiedä mikä virus se voisi olla, mutta toivottavasti ei jää junnaamaan pitkäksi aikaa :x Teki mieli kyllä päästä aivohuuhteluun, vatsahuuhteluun ja suolihuuhteluun, sen verran hieno olo oli. Pääkipu, vatsakipu ja hyvä ettei vaippoja tarvinnut käyttää. Ja olkaa hyvä vaan tästäkin informaatiosta. Joskus olin joulun aikaan kolme viikkoa krapulassa äidin kanssa, vieläkään ei haisua mikä se tauti oli, mutta toivottavasti selviämme nyt vähemmällä. Isot kasat kaikkia vatsalääkkeitä, niin kai sitä elämän oli vähän pakko voittaa jossain vaiheessa.

Ja joulu on mielessä, kun yhtäkkiä on alkanut tulvimaan jouluasioita joka paikkaan. Kauppakeskuksissa on jouluvalot ja keskustassa liikkuessa sitä bongailee kaduiltakin ties mitä somisteita. En ole yhtään joulufiiliksissä, kun en osaa odotella sitä kuukautta etuajassa. Yleensä hoksaan joulun siinä vaiheessa, kun se on jo mennyt. Minulle joulu on se yksi päivä sekä se, että saa katsoa amerikkalaisia hömppäjouluelokuvia. Tänä vuonna en ole jouluna Suomessa ja selvitykseni mukaan Seoulissa on jouluhuvipuisto, niin sinne on ehdottomasti mentävä! Ja siellä on erilaisia tapoja jouluksi sekä uudeksi vuodeksi, yritetään noudattaa niitä paikallisten tyylillä. Uutena vuotena on tapana katsoa vuoden ensimmäinen auringonnousu kukkulan päältä ja sinne virtaa siis isot kasat ihmisiä tuijottelemaan. Kuulostaa hieman järkevämmältä kuin se, että ryyppää aivot pellolle lähikapakassa, niin kuin täällä Suomessa on tapana :D Laitoin jo aiemmin kuvia siitä, että miltä Seoulissa näyttää jouluna, mutta tässä vielä pari kuvaa lisää googlen kautta haeskeltuna:

seoul-20071196874000city-hall-christmas

01-international-lights
Siellä on koko kaupunki aivan täynnä valoja, täytyy sitten ottaa piljoona kuvaa ja piljoona videota!


Tuntuu jotenkin ufolta, että reissu lähestyy, vaikka matkaa varatessa siihen oli vielä tosi kauan aikaa. En ole koskaan matkustanut kauas, korkeintaan kävässyt laivalla lähimaissa. Niin ja joskus ala-asteella luokkaretkellä käytiin bussin kanssa Norjan puolella. En tiedä kuinka iso kulttuurishokki iskee, mutta olettaisin nauttivani siitä, että pääsee kerrankin tutkimaan maailmaa. Ainoana huonona puolena se, että joutuu eroon kodistansa ja lemmikeistänsä, niitä alan kaipaamaan varmaan jo seuraavana päivänä. Pisin aika minkä olen ollut erossa lemmikeistäni on siinä vuorokauden verran, eli kaksi viikkoa tuntuu huisin pitkältä ajalta! Onneksi on kaikille hoitajia ja Jeren veli oletettavasti tulee tänne asustelemaan ja vahtimaan niitä, jotka ei hoitoon mene. Silti varmaan olen ikävissäni ja huolissani, vaikka kuinka tietäisi, että elukat on hyvässä hoidossa saamassa rakkautta.
Puhun asiasta ihan kuin äiti, joka on synnyttänyt lapsen ja pääsee ekaa kertaa tuulettumaan, mutta ei oikeastaan tiedä haluaisiko, mutta haluaa silti :D
... Pitäskö kuitenkin ostaa joku pieni valkoinen minikuusi tänne kotiin, että olisi jotain turhaa joulukrääsää?

Jouluhulinat on muutenkin alkaneet, kaikki yrittää miettiä täydellisiä lahjoja lähimmäisilleen ja vähemmän läheisille. Itse päätin, että marssin yhteen kauppaan ja ostan sieltä perheelleni lahjat: Eli menen Lushiin ja jokainen saa hyvää saippuaa tai muuta kivaa pakettiinsa. Ollaan kuitenkin aikuisia kaikki, eli emme törsää toistemme lahjoihin paljoa, mutta on kiva antaa yksi pieni yllätys jokaiselle. Uskoisin, että kenelle tahansa kelpaa hyvä saippua/shampoo/rasva, kun vaan vähän tietää kenelle on hankkimassa ja osaa ostaa oikeanlaisen. Itse voisin uida päivät pitkät Lushin saippuoissa (varsinkin karma-saippuassa), joten haluan jakaa tätä addiktiotani eteen päin.

Ei tässä mitään liian kummallista, olen ollut vähän laiska bloggaamaan, kun päivät menee samaa kaavaa. Ja jos ei mene, niin oletettavasti ne päivät on sellaisia, että olen nukkunut liikaa ja hengaan vaan tukka pystyssä pieriksissä. Pitäisi tänä viikonloppuna nähdä parasta toveria, joka saapui Irlannista Suomeen hetkeksi kyläilemään ja se toivottavasti on muikeaa! Ja suunnitelmissa on Luonnontieteellinen museo, eli pääsen taas ihastelemaan sikiöpurkkeja, jotka haluaisin kaikki omalle seinälleni.

Tässä siis vaan pari bonuskuvaa kärmeksestä, muurahaiskokoelmastani (tilasin ylihintaisilla postareilla Saksasta muurahaisia, koska minusta tulee Suomen paras muurahaiskasvattaja) ja MSI-paidastani:

Photobucket

Photobucket
Perse pystyssä ihastelen muurahaisten toimia, pitäisi vielä uskaltaa siirtää niitä isompiin lootiin, että yhdyskunnat kasvaa. On ne somia!

Photobucket
Siistein bändipaita.

Photobucket
Bob <3

PUSMOI ja koittakaa selvitä tästä synkästä syyskelistä, joka todennäköisesti jatkuu seuraavat 5kk :*

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Llama llama duck.

Eräänä ei-niin-kauniina päivänä kävelin kauppaan, kun tavoitteena oli tuhota juurikasvu. Hypähdin sitten äkkiä hyllyyn kiinni, kun oli olemassa marketissa sävytettä, jossa luki "soft rose" ja se oli VAALEANPUNAINEN. Epäilin tovin, että ei voi toimia, mutta otin sen mukaani kuitenkin. Kuvassa naisella oli sellaiset helmenvaaleanpunaiset hiukset, erittäin makiat, mutten ollut varma mitä se väri sitten tekee aikuisten oikeasti tukkaan, kun ei ole photoshoppia tai muutakaan kikkaa oikeassa elämässä.

Heti blondaamisen jälkeen pesaisin tukan shampoolla ja laitoin sitten tätä sävytettä kuin hiusväriä, vaikka se oli hoitoainetta. Ja vaikka paketissa luki, että saa pitää korkeintaan 5min äskettäin vaalennetussa tukassa, niin en uskonut. En koskaan kuuntele ohjeita, joskus kannattaisi, joskus ei. Kun sitten katselin Jereä pelaamassa Bulletstormia ja katseltiin kans stand-uppia, niin tunnin vaikutusajan jälkeen huuhdoin sävytteen pois ja vielä inasen huuhtaisin shampoolla, kun sävyte oli hoitoainetta ja tukka oli tahmainen. Tukka oli sen jälkeen ihan hattaranvaaleanpunainen, iskeytyi blondattuun tukkaan täysillä ja ilahdukseni oli suuri!

savyte

Photobucket

Huonona puolena on se, että väri ei pysy päässä, vaikka iskeytyykin hyvin -> kahdessa pesussa on jo lähes kaikki kaikonnut. Sopii tietty kokeiluun, jos ei ole ihan varma mitä haluaa, mutta ihan ehdat suoravärit pysyy paremmin. Tai jos viitsii, niin sitten joka pesulla pitää tätä hoitoainetta päässä jonkun 5-10min, mutta en usko siihen, että väri levittyy tasaisesti, jos sitä käyttää kuin hoitoaineena eikä läträä jakaus jakaukselta tarkasti. Ja tämä maksaa kuitenkin saman verran kuin hiusväri, niin se on aika kova hinta, kun ei kuitenkaan pysy siinä tukassa kuin kaksi pesua. Ja se purnukka ei kauaa kestä.

Positiivinen yllätys: Marketin vaaleanpunainen sävyte toimii hetkellisesti rievottuun ja kärsineeseen vaaleaan tukkaan, jos joku kaipaa hieman vaihtelua vaalean tukkansa kanssa, niin kantsii koklata. Tosin mitä paremmassa kunnossa tukka on, niin sitä kauemmin sitä tarvitsee pitää. Tuskin tarvitsee tuntia pitää juuri blondatun tukan kanssa, mutta otin asian vakavasti ja halusin olla epäonnistumatta.
Outo asia tuossa sävytteessä on se, että se tosiaan vetäisee tukan sellaiseksi "ysärin vaaleanpunaiseksi", jos sellainen värinimi olisi olemassa. Eli alla on enempi kellertävää sävyä ja oranssia sävyä kuin mitään kylmää. Tietty voi sekoitella hopeashampoohon tai johonkin, että väri ei jää niin ysäriksi. Mutta kun väri tosiaan lähtee karkuteille hetkessä, niin ei kannata kuitenkaan liikaa nähdä vaivaa. Kun toista kertaa itse pesin tukkaa, niin pesin sen hopeashampoolla, mutta ei se kerennyt enää taittamaan sitä vaaleanpunaista, kun oli jo 98% siitä sävytteestä kadonnut matkan varrella.

Mitäs muuta... Me käytiin tällä viikolla Jeren kanssa keikalla. Olen vähän pettynyt itseeni, kun olen niin antisosiaalinen enkä tykkää ihmisten joukkokokoontumisista, mutta teki ihan hyvää käydä ihmisten ilmoilla. Nosturissa soitti Mindless Self Indulgence, jota kuuntelin joskus nuorempana hieman enemmän, mutta edelleen aika hyvä bändi. Tykkään hieman oudosta musiikista, josta ei välttämättä saa ihan kunnolla sävelestä kiinni eikä voi ennustaa mitä seuraavaksi tulee, jos ei ole kappaletta kuullut ennen. Oli ihan hauskaa, ei ollut ryysistä anniskelupuolella ja bändi lämpeni sitten muutamien ekojen piisien jälkeen hauskaksi viihdepläjäykseksi! Kiva joskus nähdä sellaisiakin bändejä, joiden tarkoitus ei ole olla vakavasti khuul vaan voi olla pömppis ojossa sukkahousut paitana heittämässä herjaa lavalla.



Olen ajatellut muutenkin hieman tavallista enemmän sitä, että kuinka antisosiaalinen olen. Se on jotenkin jäänyt päälle sen jälkeen, kun sairastuin paniikkihäiriöön ja sen takia jouduin pitkille sairaslomillekin. Eli siinä tuli kaupantekijäisinä erilaisia ahdistuksia, jotka kohdistui väkijoukkoihin, julkisiin paikkoihin jne. Nyt kun pystyn kuljeskelemaan ja olemaan, niin jotenkin silti aina vetäydyn omiin oloihini. Viihdyn kotona, mutta tekisi varmaan hyvää leikkiä ihmisten kanssa. Jereä ei lasketa ihmiseksi, kun se asuu täällä. Täytyy varmaan ensi viikolla ryhdistäytyä ja pyytää jotain tuttavia kahvittelemaan. Joskus nuorena sitä ravasi useasti viikossa kahvilla kavereiden kanssa, juorusi turhuuksia ja kävi ikkunashoppailemassa. Nyt se tapa on jäänyt ja sen haluaisin elvyttää! En pelkää pettyväni kanssaihmisiin, mutta kai sitten ujosti pelkään sitä, että ne pettyy minuun.

Tänä viikonloppuna oli Lemmikkimessut, jonne menin lauantaina päivystämään Suomen Herpetologisen yhdistyksen ständille. Olen vähän enemmän niin kuin Herpille Koti -ringin puolella, mutta nytpä sitten sain liityttyä ihan herppiyhdistykseenkin. Huomasin nimittäin, että ne lehdet on todella laadukkaita, eli mielellään niistä maksaakin ja on muutenkin toiminnassa mukana. Aina löytyy ihmisiä, joille herpit on vieraampi asia ja jos pystyy jakamaan tietoutta, niin se on jees. Naapurissa oli toki enempi sitten herppejä nähtävillä ja tapasin kaulusliskonkin, joka on yksi unelmieni liskoista <3 

Messuilla oli myös muutakin kuin lemmikkejä, eli menin sitten haistelemaan navettahajuja, kun oli lampaita, lehmiä, vuohia... Kaikenlaisia maatilan eläimiä. Kaikki muut näytti kyrsiintyneiltä paitsi laamat ja alpakat, mutta ne olikin lenppareitani. Yksi oli niin korkea päänsä kanssa, että se oli minuakin pidempi ja hieno kuin mikä. Jere lupasi, että saan kaksi vuohta ja kaksi alpakkaa sitten joskus, kun asutaan maatilalla :D Kelpaisi kyllä varsinkin pari sellaista kääpiövuohta, sillä minusta ne on maailman siisteimpiä ja makeimpia maatilan otuksia. Kaninäyttely on kans suosikkini, tällä kertaa en bongannut pienirexejä, mutta näin taas ihania hermeliinejä, jotka on maailman hauskimman näköisiä. Uhittelin vähän, että meidän Vladimir saa sellaisen vaimokseen, jos ei löydy täydellistä toista pienirexiä.

Photobucket
Oiiiii!

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Loppuun vielä dramaattisia kuvia siitä, kun tänne saapui yösumu ja piti mennä ottamaan kuvia haamumaisemista.

Photobucket

Photobucket

PUSMOI :*

tiistai 6. marraskuuta 2012

Ollakko vai eikö olla vaaleanpunainen!

Jos jotain kiinnostaa, niin ajattelin kertoa teille, että kuinka yksinkertaista on saada pastellisävyjä hiuksiin. Olen joskus aikaisemmin kertonut jo matkastani tummanruskeasta tukasta harmaanvaaleaan, joka oli kivinen, mutta sen arvoista. Valitan, että kuvat on iPhonella otettuja ja huonolaatuisia, mutta ehkä niistä saa vähän selvää.

Suoravärejä saa ns. erilaisten nuorten kaupoista sekä netistä tilaamalla, joskus teinarina käytin Schwarzkopfin Igora -värejä, joita käyttäisin edelleenkin, mutta niitä ei meinaa saada mistään. Mutta niitä voin ehdottomasti suositella, jos joku sellaisia jostain bongaa. Nyt olen käyttänyt Directionsin Lavender -sävyä enemmän tai vähemmän. Purkki on armottoman pieni ja lyhyenkin tukan kanssa on hyvä, jos saa sen pienen purkin riittämään koko tukkaan. Kerran laitoin naftisti sitä koko tukkaan ohjeiden mukaan, mutta tukka näytti enemmänkin raidalliselta, sillä kostean tukan värjääminen on aina haastavaa. Parilla vinkillä saat pastellisävyn tummemmasta väristä tai saat sen levitettyä paremmin, nämä naurettavan yksinkertaiset ohjeet haluan jakaa kanssanne!

Photobucket

Mitä tehdä, jos haluaa suoraväristä vaaleamman sävyn?

- Suoravärit on siitä kivoja, ettei ne reagoi oikein minkään kanssa ja niitä voi sekoitella keskenään. Parhaimmaksi ja yksinkertaisimmaksi tavaksi olen todennut sen, että pesee ensin tukan jollain hyvin pesevällä (ja tukkaa kuivattavalla) shampoolla. Itse pesaisen Jeren Tresemmellä, jolla normaalisti en pese luonnostaan karheaa tukkaani, koska se jää pörrölle. Tällä shampoolla kuitenkin saa pestyä shitit paremmin pois tukasta ja silikonia/vastaavia aineksia on vähemmän kuin silottavissa tuotteissa. Tietty voi kokeilla myös jotain mikä ei ole shampoota, esmes mäntysuopaa, mutta yleensä tukkaan tarttuu väri jo ihan normaalin shampoo-pesun jälkeen.

Sitten kun on pessyt tukan valitsemallaan hyvin pesevällä shampoolla, hengailee pyyhe päässä ja kuivaa tukan. Kun ottaa kauniiseen käteensä sen sävyn, josta haluaa vaaleamman kuin se on, niin ei tarvitse törsätä kuin pari euroa marketissa -> kannattaa ostaa halpaa ja aika mietoa hoitoainetta. Sillä voi jatkaa väriä erittäin ketterästi sekoittelemalla vaikka tekolautasella. Yksi ruokalusikallinen suoraväriä riittää pariin desiin hoitoainetta. Tietty sen mukaan, että kuinka tumman tai vaalean siitä mössöstä haluaa. Itse ostin jotain Rainbown mietoa hoitoainetta, joka haisee huonolle, mutta sitä voi löräyttää huoletta isot kasat kuppiin. Kun on sekoitellut hoitoainetta ja suoraväriä sellaisen satsin joka riittää tukkaan, niin ei kun värjäilemään. Hoitoaine tekee väristä myös helposti levittäytyvän, eli värjääminen sujuu ketterästi.

Mutta koska hoitoaine on siinä värin "tiellä", niin itse hengaan vaikka parikin tuntia väri päässä, että se iskostuu sinne hiuksiin. Suoraväreissä suurimmassa osassa ei ole mitään ylenpalttisen haitallista, mutta kannattaa varmistaa myyjältä vielä, että saako kyseistä väriä pitää kauemmin kuin 30min päässä. Päähän voi kierittää elmukelmua tai sitten vaan antaa sen olla. Kampailee välillä läpi ja pyörittelee tukkaa, että väri menee tasaisemmin.

... Ja tadaa,
pesemisen jälkeen tukka on pastellinsävyinen ja shokkiväristä riittää useampaankin värjäyskertaan! Mahdottoman helppoa, mutta kukaan ei vaan puhu tästä ääneen kovinkaan usein, joten ajattelin itse kirjoittaa aiheesta. Jos haluaa vaikka vaaleanpunaisen tukan, niin ostaa tummaa pinkkiä suoraväriä ja siitä riittää vaikka kuinka pitkäksi aikaa, kun laimentaa hoitoaineella. Ei tarvi kerran viikossa kuluttaa kokonaista purkkia ja hoitoaine sopii jatkeeksi myös pienemmässä määrin, jos ei haluaa juurikaan vaalentaa suoravärin sävyä, mutta haluaa, että se levittyy paremmin :)

PS. Ohjeissa lukee, että kosteaan tukkaan. Olen huomannut varsinkin vaaleampien värien kanssa, että sillä saa aina raidat tukkaansa eikä väri mene tasaisesti. Suosittelen siis värin jatkamista sekä kuivaa tukkaa, jos meinaa käyttää pastellisävyjä.

jeejeejee

Toivottavasti joku koki tämän asian hyödylliseksi. Huomasin kyllä, että marketissa myydään vaaleanpunaista sävytettä (omgness) ja piti ostaa. Se maksoi saman verran kuin hiusväri, joka yllätti negatiivisesti, mutta menkööt. Sen tulisi sävyttää vaaleaa tukkaa vaaleanpunaiseksi, purkissa lukee soft rose. Oli tullut myös uutta erittäin blondaavaa väriä, joten täytyy taistella juurikasvu karkuteille. Toivottavasti sävyte toimii, täytyy koittaa pitää sitä päässä joku sata vuotta, jos siitä tarttuisi ujo vivahde. Jos ei toimi, niin haukun sen maanrakoon ja valitan vielä hinnastakin!

savyte

Ei tässä muuta, PUSMOI :*