Sivut

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Vuosi 2012.

Photobucket Photobucket Photobucket Photobucket Photobucket Photobucket Photobucket Photobucket Photobucket Photobucket Photobucket Photobucket Photobucket Photobucket IMG_0256 IMG_8898 Photobucket Photobucket Photobucket lavenderi Photobucket Photobucketjen2 Photobucket Photobucket 419417_4653387104082_1985819069_n

Mitä siitä nyt sanoisi? Vuosi 2012 oli ihan hyvä, ei tapahtunut mitään liian jännittävää. Oli rakkautta ja vastoinkäymisiä, rauhallista ja ihan pikkasen hulinaa. Muutin avoliittoon, tai no partneri muutti tänne ja se oli tavallaan iso askel, sillä en olisi voinut ennenvanhaan ikuna kuvitellakaan haluavani asua kenenkään kanssa. Vuonna 2012 siis aloin avohoidoksi, toivottavasti tullaan toimeen aina ja ikuisesti sekä saadaan joskus vielä unelmakoti.

Vuodelta 2013 toivon sitä, että vihdoinkin löytäisin paikkani tässä yhteiskunnassa joko opiskelun tai työn myötä ja että läheiset pysyisi terveinä ja onnellisina. Haluan, että vanha mummoni olisi vielä pitkään hyvässä kunnossa. Haluan, että isällä ja sen vaimolla menee hyvin ja saavat ihania muistoja myös tänä vuonna. Ja sekin vielä, että toivottavasti lemmikit pysyy kaikki hyvässä kunnossa ensikin vuonna, vaikka yhdellä kissalla ja yhdellä koiralla mittariin tulee kevään aikana jo 11 vuotta.

Ja toivottavasti tulisi myös parempi kesä, että pääsisi onkimaan ja kävelemään pitkiä kesälenkkejä öisin koirien kanssa. Ja toivon inspiraatiota sekä jaksamista sekä itselleni, että kaikille muille. Motivaatiota toteuttaa itseään sekä suorittaa myös ne asiat, mitkä ei huvituta.

Tavoitteena vuodelle 2013 olisi olla onnellinen, ahkera sekä ylittää itsensä. Toivottavasti kanssaihmiset saavat mitä toivovat tänä vuonna.
Hyvää uuden vuoden alkua, PUSMOI :*

PS. Ensimmäinen askel kohti tulevaisuutta on se, kun pitää valkata nettilukion kautta itselleen pari kurssia. Todella tomerasti nyt aion edes vähän opiskella, vaikka tulisikin jotain muuta hommaa samaan aikaan, koska haluan joskus vielä hyvin epäviehkon hatun palkinnoksi!

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Takaisin Suomessa, whuhuu!

Palasimme Seoulista perjantaina. Elimme jännityksessä, että pääseekö partneri samalle lennolle tai pääseekö edes viikon päästä takaisin Suomeen. Kävi kuitenkin ihan tosi hyvin ja saatiin vierekkäiset paikatkin! Oli kyllä tuskaista olla koneessa kymmenisen tuntia, kyllä se aika sitten siinä kuluu, mutta ähisin ja puhisin sekä voivottelin, kun alkaa jossain vaiheessa tympimään. Partneri taas jännittää huisisti lentämistä, vaikka on matkustellut tosi paljon lentäen, joten sillä lähinnä kädet hikosi kauhusta meikän vääntelehtiessä tylsyyksissään. Selvisimme kuitenkin hengissä ja ensimmäinen ateriamme Suomessa oli pitsat ja nautimme siitä, että ei ollut pakkasta :D Seoulissa paukkui sellaiset -17 astetta välillä, joten tuntui aivan keväältä, kun Helsingissä oltiin plussan puolella.

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Reissu sujui mukavasti, vaikka kerkesinkin lällättämään suomalaisille niiden pakkasista ja saatiin sitten sinne meille Seouliin sen verran rapsakka keli, ettei uskallettu mennä eläintarhaan tai turistinähtävyyksiin kalisemaan... Mutta kulutimme aikaa sisähuveissa, kuten tutustumalla erilaisiin kauppakeskuksiin ja muihin shoppailupaikkoihin. Vaatekauppojakin kolusimme, mutta suurin osa vaatteista oli vääränlaisia tai huonoa laatua, niin sieltä on tosi hankala saada ostetuksi mitään. Enemmän siis perehdyimme krääsään, eli pimppasin puhelimeni hienommaksi (on pitänyt ostaa siihen päälle lompsakko jo aikoja sitten) sekä ostelimme naposteltavaa. Kyllähän sitten hienot merkit oli halvempia kuin Suomessa, mutta ei silti niin halpoja, että olisi tullut osteltua sellaisia. Partneri osti yhdet conversen tennarit, mutta minulle ei löytynyt aleista sopivaa kokoa, joten suurin ostokseni taisi olla koiran talvitakki sekä se, kun ostettiin kolmas matkalaukku jotta tulijaisetkin mahtuu paluumatkalle.

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Kahdessa viikossa ehdittiin tutustua lähiympäristöön ja pari kauppakeskusta tuli tutuiksi. Olisi mennyt kyllä kuukausia, että oltaisiin ehditty maistella kaikki lähistön kiinnostavat ruokapaikat, mutta parhaamme yritettiin. Korealainen ruoka ei ole hyvää, sillä eivät osaa käyttää mausteina muuta kuin chilitahnaa, mutta muunlainen aasialainen ruoka sekä jenkkiruoka kelpasi mahoihimme erittäin hyvin. Olen kans vähän katkera siitä, ettei täällä Suomessa ole miljoonanlaisia erilaisia kahviloita ja ne ei ole auki 24/7. Seoulissa oli yhdellä kadulla tuurilla 7 kahvilaa, joissa olikin sitten valinnanvaraa juomisen ja syömisen kanssa. Oli kyllä outoa, ettei siellä ollut paljoakaan isoja marketteja, mutta sitten ihan pikkuruisia marketteja löytyi joka kulman takaa ja nekin oli lähes aina auki. Suuri rakkautemme oli Ministopin kanavartaat <3 Sellaisia kun saisi Suomesta, niin makustelisin tosi usein välipalaksi.

Photobucket 

Photobucket
Ramens!

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket
Johnny Rockets, törkysen hyvä hamppari ja sieltä sai oreo-keksi -pirtelöä!

Photobucket

Photobucket
Aamupaloja.

Photobucket

Photobucket
Japanialaista currya.

Yleinen käsitykseni aasialaisista oli sellainen, että ne on kohteliaita ja sellaisia ylikilttejä, mutta käsitykseni ei ollutkaan ihan oikeanlainen :D Seoulissa nimittäin oli tapana julkisilla paikoilla autoillessa ja jalkaisin kulkea tyylillä "nopeat syö hitaat" ja "pois alta bitches".
Autoilu näytti ihan hullulta, kun ruuhkassa pujotteli hurjapäisesti autoja ja tööttäilivät menemään. Ihan kuin olisi ollut Intiassa, kaikilla vaan kalliit autot, että ne pääsee ne 80 asteen kulmassa olevat vinot tiet ylös saakka. Matkustimme muutaman kerran taksilla ja kyllä ne korealaiset ajaa hyvin, mutta se taktiikka on vaan aika... eksoottinen. Niillä on aina kiire kaikkialle, jos ei muuta tekemään, niin jonottelemaan.
Kaupassa taas sitä sai kokea, ettei siellä ole kenelläkään omaa ilmatilaa, vaan kävellään päin jos joku sattuu olemaan tiellä. Olin luullut, että Suomessa ollaan ruuhkassa tympeitä, mutta tuolla sai joko väistellä ninjana tai sitten jäädä muiden alle. Yritin kans yhtä röyhkeästi edetä ruuhkassa eikä ketään kiinnostanut, mutta en oikein kokenut sitä taktiikkaa omakseni. Ihme, ettei ne vedä toisiansa kuonoon siellä, sillä minä ainakin olin ihan hiilenä välillä, kun kaikki vaan käveli melkein ylitseni! Ja kun korealaiset ei ole mitään pieniä vaan saman kokoisia kuin suomalaisetkin, niin kyllä siinä pystyy alle jäämään ja kun ei edes kehtaa jyrätä takaisin, niin on aika häviöllä ruuhkassa.

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Aiheutin myös satunnaista kummastusta kanssaihmisissä. Naureskelin välillä, kun olimme yleensä ainoat länsimaalaiset metrossa tai jossain, sitten jotkut tuijotti vähän turhan pitkään. Joskus tuntui siltä, että osa ihmisistä kävelee jotain tolppaa päin, kun eivät osanneet edes kohteliaasti tuijottaa. Kun istuin esimerkiksi leffateatterin aulassa penkillä eräs vanhempi täti käveli hitaasti ohi ja pää kääntyi melkein 180 astetta. Mutta kenelläkään ei näkynyt siellä lävistyksiä tai mitään muutakaan erikoista, sitten vielä se, että silmäni ei ole vinossa, niin joillekin aiheutin joko ilahduksia tai kammotuksia. Eräs vaatekaupan myyjä pomppi ja hihkui sekä tökki poskiansa minut nähdessään :D
Taksikuskina toiminut vanhempi setämies sitten kyseli kans mistä ollaan kotoisin, sitten katsoi minua ja kysyi mistä minä olen kotoisin. Sen jälkeen viittomakielellä viittelöi minun naamaani ja näytti sitten Jerelle vinhasti peukkua... Samana päivänä joku vanha mies kans tuli ostoskeskuksessa kysymään mistä ollaan kotoisin ja halusi tietää lävistyksieni suuren merkityksen, eikä se edes osannut englantia, niin en voinut kertoa ettei niillä ole mitään syvällistä merkitystä. Nyt siellä varmaan osa luulee, että suomalaisilla viiraa päässä, kun ne näyttää tältä ja tekevät salaisia merkintöjä naamaansa. Elelen kuitenkin siinä uskossa, että olen niin hemmetin kaunis ja upea, että siksi kaikki katseli kauhuissaan!

... Joka toisella nurkalla oli kans muuten mainoksia kauneuskirurgiasta, osa kuvista aiheutti aikamoista järkytystä minussa. Mutta kuitenkin hyvällä tavalla, käsittämättömän lahjakkaita ne kirurgit siellä päin, melkein teki mennä itsekin koklaamaan :D Mietin vaan, että varmaan aika freessi olo niillä kuvien naisilla sen leikkelyn jälkeen, kun osalta oli muokattu koko naama täysin uudestaan. Mutta tosi nättejä silmiä ne osaa siellä päin leikellä, taitaa siellä Koreassa olla maailman parhaimmat kirurgit noin muutenkin, ainakin huhujen mukaan. Siellä tosiaan leikellään miehet, naiset ja tuurilla lapsetkin, kun se kauneusihanne on aika kaukana siitä miltä ne oikeasti näyttää. Minusta se kauneusihanne on aika hajuton ja mauton, mutta siihen ne siellä pyrkii. Meni vähän asiasta kukkaruukkuun, mutta ihan suosituksena, että jos joku meinaa mennä leikeltäväksi, niin voi reissata Seouliin!

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Oletin kans, että Seoulissa olisi nuorisossa näkynyt vähän jotain räväkkää, mutta siellä kaikki yritti mahdollisimman hyvin maastoutua massaan. Kun Suomessa taas nuorisossa näkee niitä, että jos ne ei muuta keksi, niin värjää tukkansa shokkiväreillä ja rei'ittää naamaansa. Koko reissun aikana näin yhden lävistyksen jollain muulla kuin itselläni ja yhdet vaaleanpunaiset hiukset. Vaikka korealaisessa poppikulttuurissa näkyy kaikenlaista räväkkää, niin se ei ole yhtään iskostutunut normaaleihin ihmisiin ja niiden olemukseen. Olin vähän pettynyt, kun tykkään tarkkailla ihmisiä ja mitä ne touhuskelee, niin sitten ei ollutkaan niin kovin paljon katseltavaa. Olihan nytkin hauska seurata näitä kanssaihmisiä, mutta olisi ollut vielä jännempää nähdä erilaisia variaatioita tyyleistä sekä tavoista. Tykkäsin kyllä korealaisista muuten paitsi ruuhkassa, kaikki myyjät oli kilttejä ja avuliaita, vaikka eivät olisi osanneetkaan englantia.

Käytiin kans elokuvissa. Tai no mentiin leffateatteriin katsomaan Ayumi Hamasakin uuden vuoden keikkaa. Kokemuksena melkoinen, sillä äänentoisto oli kamalaa kuraa ja ääni särki korvissa koko ajan. Urheasti kuitenkin oltiin koko keikka siellä kuuntelemassa, vaikka välillä täytyi pitää korvista kiinni :D Vieressäni japsitytöt itki ja partnerin vieressä pojat lauloi innoissaan mukana. Niitä ei äänentoisto haitannut. Olin kyllä pettynyt, kun Ayumi ei ollut yhtään iskussa ja sitten sekin vielä, että jostain syystä streamin ääni oli vaan kauhia. Oli keikkana kyllä ihan hieno, oli sirkusjuttuja ja akrobatiaa väliosingoissa. Enkä ollut koskaan ennen katsonut keikkaa teatterissa, kuulemma Suomessakin järjestetään joskus vastaavia ja ne ylihinnoitellaan. Odotin vähän liikoja, sillä oletin äänentoiston olevan oikeasti samanlaista kuin leffoissa yleensä, mutta kun ei niin ei. Niin me vietettiin meidän uusi vuosi, kun koko kaupunki hiljeni ja ihmiset ajeli kauemmas harrastamaan uusia vuosiansa. Siellä on tapana kiivetä vuorelle katsomaan ensimmäistä auringonnousua, mutta pakkasta oli liikaa ja lähistöllä ei ollut tämmöstä kukkulaa, jossa olisi kekkeriä järjestetty.

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Kokemuksena reissu oli aika jees, suhtauduin lentomatkoihin ihmeellisen rennosti ja lähinnä odottelin vaan innolla ilmaista ruokaa. Ja Seoul on kiva paikka seikkailla, mutta kannattaisi mennä sinne kesäaikaan tai muuten lämpöisempinä keleinä, kun nyt tosiaan siellä ei raaskinut kamalasti kovilla pakkasilla ulkona liikkua. Pitää ehkä joskus käydä uudestaan ja kiertää kulttuurilliset nähtävyydet sekä hilpaista vuoristoonkin, kuitenkin jo Seoulissa on yli 30 kappaletta vuoria, joita voi mennä tutkimaan. Haluan käväistä monissa Aasian isoissa kaupungeissa, joissa vaikuttaa kans amerikkalainen kulttuuri (kaksi kärpästä yhdellä iskulla), eli ehkä seuraavaksi olisi hauska käydä vaikka Hongkongissa! Bangkok olisi kans hieno paikka käydä, olen jo ennen käymistä uhannut muuttaa tunnin matkan päähän sieltä johki kivaan rivariin tai omakotitaloon, niin voi pitää iguaani takapihalla valtoimenaan eikä koskaan tule kylmä :D

Mutta koti on aina koti, ihanaa oli päästä Suomeen ja omaan kotiin. Kaupassakaan kukaan ei kävellyt päin ja sai muhia lemmikkien kanssa. Partnerin veli oli hienosti hoitanut eläinlaumaa, kaikki hengissä ja pulskeina ottivat meidät vastaan. Voin vaan kuvitella kuinka stressaavaa on joutua hoitamaan noin monia lemmikkejä, kun ei ole aiempaa kokemusta, mutta tosi hienosti tämä mieshenkilö selvisi! Olen kans iäti kiitollinen moisesta, koska tosi kiva saada tuttu kotiinsa hoitamaan ettei tarvitse täysin vieraita ihmisiä päästää tänne rellestämään. Täällähän saa toki rellestää, mutta tiedä vaikka olisi hävinnyt tietokoneet, telkkari ja pleikkari, jos palkkaisi jonkun vieraan kotiinsa kahdeksi viikoksi ilman valvovaa silmää. Pointsit siis Nikolle, hän oli kovin urhea hoitajainen :) Ja olen toki maailman kiitollisin muillekin, kun pieni koira meni toverille hoitoon ja sitten konnaliskot sekä hamsterit toiselle toverille.

Photobucket

Photobucket

Ihana kuitenkin olla kotona. Ainoa huono puoli siinä on, että me ollaan otettu partnerin kanssa osaa kuntokuuriin, joka alkoi jo muilla. Pitäisi siis alkaa kuntoilemaan ja syömään terveellisesti, joka tuottaa varmaan inasen hankaluuksia, mutta parhaamme yritämme! Rouvaskoira ottaa kans osaa kuntokuuriin, kun partnerin veli on hoitanut sitä liiankin hyvin ja koira muistuttaa hieman merinorsua... :D

Nyt PUSMOI ja ihanaa Suomi ihanaa :*