Sivut

lauantai 19. lokakuuta 2013

Kun lapsi maaleja sai.

Nahka repeää, kun ulkona on niin nättiä!

Kiitos syksy, lenppari vuodenaikani on juurikin lokakuussa, kun ei sada välttämättä tukaaneja taivaalta ja on värikästä. Eikä vielä ihan jäädy pihalla, jos seisahtuu hetkeksi paikoilleen. Pipokelit tuli jo kyllä elokuussa ja nyt tarvii jo pian mamikset farkkujen alle.

 photo hekeoke2_zpsaa4b754b.jpg
Oh dear.

Lokakuu on muutenkin aika paras, koska tässä kuussa on halloween. Kakarana halusin aina tovereiden kanssa järjestää juhlat sen kunniaksi, nyt isona ostan vaan joka vuosi salaa muutaman pienen kurpitsan kotiini. Ja jos on jotkut pienet kokoontujaiset, niin saatan ehkä kenties hieman meikata. Mutta on jäänyt se hulluilu vähemmälle, vaikka haluaisinkin aivan hullaantua! Minusta tuntuu, että tänä vuonna käväisen kekkereissä ja sitten kotona katson jonkun kauhuleffan, joka on sopivan vanha ja kliseinen ajaakseen asiansa.

Lapsena meillä oli joka vuosi huisit juhlat, joissa pukeuduttiin ja joskus oli myös joitakin leikkejä. Ja rämeboolia, joka on edelleen varmaan yksi suosikeistani! Se on siis spritea, hieman vihreää mehukattia ja murskaa kiiviä sinne päälle lillumaan. Koska kiivimoska kelluu, niin siihen voi asetella myös pikkuruisia muovihämppiksiä, kunhan ei vaan vahingossa juo niitä. Sen voi tietty terästääkin jollain sen boolin, mutta en ole sellaista koskaan kokeillut. Mietin, että tänä vuonna voisin ehkä keksiä jonkinlaisen rämeboolin version sinisen elintarvikevärin avulla. Kiivejä kun voisin syödä vaikka kilokaupalla, ellei ne alkaisi kirvelemään suussa.

Partneri toi minulle maaleja, en osaa kasvomaaleja käyttää, mutta on pitänyt vähän kokeilla silti:

 photo jeretitan_zps01c8fd70.jpg

 photo harleyjuttu_zps70523d4b.jpg
Koska Harley Quinn on söpö.

Haluaisin, että Suomessa peruttaisiin vaikka pääsiäinen ja otettaisiin halloween tilalle. Jotenkin se pääsiäinen on aika turha, vaikka arvostankin mahdollisia arkipyhiä. Muistan kuinka lapsena kävin pari kertaa virpomassa ja ei herranen aika, kun oli kylymä! Muistan menneeni pitkissä kalsareissa hangessa kissaa esittämässä (olin pukeutunut kuin ninja) ja kukaan ei edes arvostanut, kun käytiin ovella. Ja päiväkodissa oli joskus myös pääsiäisjuhlat ja äiti meikkasi minusta pisamaisen noidan, mutta joudun sinä päivänä eristykseen ja arestiin, koska en suostunut nukkumaan päivänokosia. Pääsiäinen ei siis ole suosikkejani, vaikka mignon-munia voisin syödäkin sata kiloa.

Tavoitteeni tämän vuoden halloweeniksi:

~ Yhdet juhlat tuttavien luona
~ Nestemäisen lateksin korkkaus (juhliin tai huvikseen)
~ Partnerille maailman paras synttärilahja (se on syntynyt viimeinen päivä lokakuuta, koska sankari)
~ Pienet kurpitsat olohuoneessa vaniljakynttilän vieressä
~ Yksi kauhuelokuva, joka on sen verran hyvä, että sen jaksaa katsoa loppuun saakka
~ Piirrän jotain aiheeseen liittyvää, tai edes luonnostelen (en ole taas muistanut piirtää aikoihin)

 photo harleyjuttu3_zps0b2872bf.jpg

Jos pystyn edes osan tavoitteista suorittamaan, niin olen aika ylpeä itsestäni. Ei ole oikein ollut itselle aikaa tai mahdollisuuksia tehdä jotain mitä itse huvituttaisi tehdä, joten kaipaankin jotain sellaista kipeästi. Tykkään töistäni, mutta kyllä ne imee mehut. Ja sitten vielä kotona on koiran poikanen, joka vaatii ison määrän rellestystä ja ulkoilua, niin hankala laittaa mihinkään väliin sitä omaa aikaa. Ja omalla ajalla meinaan turhuuksien tekemistä.

Ainoa asia mikä harmittaa on se, että kesästä saakka olen ollut enemmän tai vähemmän kipeä. Keväällä sairastin kaikki kulkutaudit, mutta joku jäi muhimaan kesällä. Töistä olin pois kesällä jonkin verran ja vedin antibiootteja, luulin parantuneeni. Mutta kauhia flunssan ja kuumeen veivaus, saattanut olla parin viikon välein kuumetta ja ontelot huutaa hoosiannaa. Oli pakko mennä lääkäriin ja sanoa, että nyt selvitetään mikä on homman nimi!

Minulta otettiin molemmista kädestä verikokeita, kurkkua kaiveltiin ylikasvaneella vanupuikolla ja makasin myös ekg-vehkeeseen kytkettynä. Tulehdusarvoja ei löytynyt suuressa määrin verestä, mutta lääkäri sanoikin ettei välttämättä niitä näy, jos kytee esmes poskiontelossa. Jollain vehkeellä se ultrasi onteloita ja sanoi, että ovat aika kiukkuisen ja tukkoisen näköiset. Korvat myös tukossa ja kurkku punertaa, vaikkei kurkkukipua olekaan. Varuiksi otettiin myös verikoe, jossa näkyy olenko allerginen jollekin, eli onko arvot x ja y kohonneet. Lääkäri sanoi, ettei usko kyllä minun olevan eläimille allerginen ja allergiatestejä ei suositellut. Kysyi vaan, että mitens työpaikan sisäilmanlaatu? Muistin, että oli juuri taannoin mittaajat käyneet, mutta en tietty tiedä mitkä oli tulokset. Sanoi, että voi hyvin olla pitkittynyt kytevä sairastelu sen takia, koska ilmanlaatu siellä on huono ja pyörii jotain hituja.

Tällä hetkellä siis antibioottikuuri ja kortisonia sieraimiin. Olen jo tositositosi väsynyt sairastamiseen, kun oikeasti saatan olla neljä päivää tukossa, kuumeessa ja flunssassa, sitten seuraavalla viikolla kuume voi kohota yhtenä päivänä yli 38 asteen. Ja sitten taas hetki ihan ok ja pian jälleen uusii. Tällä hetkellä ei ole löytynyt tulehdusarvoja (kuulemma poskionteloiden kanssa ei välttämättä veressä näykään) eikä muutakaan jännää. Toivon mukaan kuitenkin antiloopit tepsii!

Loppuun vielä kuva koiranpoikasesta, joka kasvaa huisia kyytiä. Boo täytti 15-viikkoa ja painaa suunnilleen 15 kiloa, eli menee viikkojen mukaan paino. Sitten kun se on 60 viikkoa, niin kilojakin on salee 60. Mutta sen näkee sitten, huomaan vaan hissukseen, ettei se enää mahdu ihan niin hyvin syliin ja joutuu sängyssä enemmän raivaamaan tilaa itselleen!

 photo booihku_zpsddfbc66e.jpg
<3

PUSMOI :*

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Boodog saint, BOOm shakalaka, Scooby-Boo, Bones, Honkles...

Koiran poikanen nimeltä Boo on syntynyt vauhti kallossaan. Tuntuu siltä, ettei sinne kalloon sitten muuta mahdukaan!

Boo 14-viikkoa oli tutustumassa koirapuistoiluun ensimmäisiä kertoja:


 photo bones2_zps4286cbca.jpg
Maaninen kepinsyöjä.

 photo piriboo8_zps9008cb67.jpg
Huuli rullalla.

 photo piriboo_zps018e9a15.jpg
...

 photo piriboo3_zps6c545335.jpg

 photo syysboo_zps6807fd3a.jpg
Syksy <3

 photo piriboo5_zpsdc843f17.jpg

 photo piriboo6_zpsa5e27a65.jpg

 photo piriboo7_zps3900f1ec.jpg

 photo piriboo4_zps30bf16e7.jpg

 photo somaboo_zpsaa6faef0.jpg
Awwwwwies...

Voin kyllä kertoa, että äiti on vähän väsynyt tuollaisen honkkelin kanssa. Ihmeen varhain se aloitti jo rasittavuuden, toivottavasti sitten sen kunniaksi lopettaakin sen hieman aikaisemmin! Uroksena tosin ne kaksi hernettä päässä saattaa kohdata vasta parin vuoden iän jälkeen, mutta toivotaan meille parempaa onnea.

Eräänä iltana Boo esimerkiksi kiskaisi verhon alas parvekkeen oven edestä. Sitten samana iltana ja yönä se haukkui tälle ovelle, koska sitä ei siinä ennen ollut siinä ja siellä oli haamu (eli oma peilikuva). Boo myös joskus haisteli puun juurta innoissaan, kunnes sai slaagin, kun puussa ollut orava alkoi kiroilemaan.

Eniten hävettää kyllä ehkä se, että Boo kasvoi maalla ja sei ole vielä tottunut kaupunkilaisiin ihmisiin. Partnerikin naureskeli, että koiramme on rasisti, joka vihaa vammaisia ja lapsia. Lempparini oli se, kun vastaan tuli pyylevä naisihminen ja Boo ei tiennyt oikein mikä se oli, joten haukahteli sille. En kehdannut sanoa, että...
"Anteeksi kovin, olet vaan niin lihava, että pentu ei oikein nyt ymmärrä mikä olet ja mitä meinaat!"

Mutta näillä mennään. Ainakin adoptioäidillä kunto kohoaa, kun tommonen rellestäjä vaatii niin paljon hyppelehtimisiä, lenkkejä ja tekemisiä. Se on kamala, mutta ihana.

PUSMOI ja terveisiä Boolta :*

Ei saa juosta sakset kädessä.

 photo hekevanha_zps40b5bb5a.jpg
Löytöjä: kuva yli 10 vuoden takaa, 
kun olin erilainen nuori ja tykkäsin pappakalsaripaidoista.
Tykkäisin ehkä edelleenkin.

Jos sanoisin, että minulla on ollut "elämä" ja siksi en ehdi bloggaamaan niin usein, jekuttaisin. Koska elämäni koostuu töissä olemisesta ja sitten arki-iltaisin saattaa olla muutakin tekemistä, ei mitään jännää, mutta se ehkäisee kirjoitteluvimmojani. Ja nyt viikonloppuisin on ollu aina jotakin, ettei silloinkaan jaksa!

 photo boosoma_zps3aba7c94.jpg
Boo 13-viikkoa.

Tuntuu, että me ollaan joka viikonloppu Circuksessa katsomassa keikkoja. Viimeksi partneri oli menossa tovereidensa kanssa katsomahan Gazettea, en ollut itse menossa, koska se genre ja bändi ei ole ihan minun juttu. Mutta partnerin veli rykäisi lipun sen verran halvalla, että läksin sitten mukaan.
Odotukset ei olleet minulla kovin korkealla, koska viimeksi katsoessani muita bändejä samassa paikassa oli miksaus tosi kehnoa enkä ymmärrä miksi. Nyt miksaukset sentään oli aikalailla kunnossa ja taisin kuulla pari menevääkin kappaletta. Partneri veljineen bailasi niin lujaa vieressäni, että oikeastaan se oli paljon riemukkaampaa kuin sen itse keikan katseleminen :D

Ennen keikkaa olin käymässä myös toverin luona, koska se maskeerasi muutamasta ihmisestä zombiet kuvauksia varten. Sain silmääni sakset ja sitten me pyörittiin turhan kylmässä ulkoilmassa poseeraamassa tyhjien katseiden kanssa sekä makasimme myös välillä asfaltilla. Minusta tuollaiset tekemiset on tosi kivoja ja toveri maskeeraakin tosi hyvin. Vielä kun oli saanut hyvän valokuvaajan superlinsseillään kuvaamaan meitä, niin tadaa!

Maskeeraja: Nyoko Cottoncandy
Kuvaaja: Jari Murtomäki
(Koskin kuviin rajaamalla hieman sun muuta, mutta alkuperäiset photoshopit on silti läsnä.)

 photo ksompie2_zpsf95d966f.jpg

 photo ksompie6_zpsa553c696.jpg

 photo ksompie7_zps6e8e9880.jpg
Peruskoulun kaverikuva, joku söi jonkun eväät ja harmitti.

 photo ksompie4_zpse309481f.jpg

 photo ksompie_zpscf1f42d5.jpg

 photo ksompie8_zps9601a6fa.jpg

 photo ksompie3_zps03a64b82.jpg

... Mietittiin jo uutta photoshoottia, kun eräs tuttuni haluaisi kenties olla mukana ja toverin kanssa sitten ideoidaan joku fiksu teema. Tai vähemmän fiksu.

Ei tässä juuri nyt muuta asiaa, koska en vaan keksi ja kello on jo yö.

PUSMOI ja nauttikaa syysväreistä :*