Sivut

keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Pääsykokeet, pari toveria ja Hurja-Bob.

Olipa taas fiksuja ideoita mm. se, että blondaa tukkaansa peräkkäisinä päivinä. Olen tehnyt niin toki ennenkin ja ongelmitta, mutta sitten kun vetäsi ensin Blondella ja sen jälkeen Preferaanssilla, niin menikin hilpeästi pää vereslihalle. Kun lätkin sitä Preferaanssia päähän, niin silmät vuosivat ja mietin, että huhhahhei kuinka tujua voikaan olla. Kestin vartin ajan se päässäni, jonka jälkeen oli pakko pestä ja päännahka kirkkaanpunaisena kajasti. Sain onneksi vähän taitettua keltaista veks, sen jälkeen vielä taas joku 30min se ekan värin sininen hiusnaamio päässä, niin pääsin hunajan sävyyn asti. Voisi ostaa kylmän sävyistä violettia shokkiväriä, jota lirauttaisi aina ihan inaisen shampoohon, niin saisi vielä taitettua keltaista vähän poies. Ja oli järkevää yrittää ns. villasukkamuhintaa jota teen jaloille talvella, eli laitoin pään täyteen pepantteenia, että aivo paranisi. Mutta liikaa tukkaa päässä, joten ei osunut varmaan päännahkaan saakka yhtään mikään. Sitku pepantteeni haiseekin ihan villasukalle, niin pää haisi puoli päivää lampaalle. Kyl se aika jämäkkää vahaa on kans! 


Photobucket Photobucket
Aamunaama Vantaassa.


Ja kun päässä tuntui hiusvärien järkytys, niin sitten vielä alkkistädin kaveri oli soittanut jättääkseen viestin, että alkkistädin entinen kämppis ei suostu luopumaan Stellasta. En tiedä mitä sanamuotoja oli käyttänyt, mutta oli vaan sanonut, ettei suostu. En viitsinyt soittaa takaisin, kun viestin kuuntelin, sillä ketutus hiipi niin korkealle. Kerkesin selvittää, että missä koira on nykyään ja kenellä se on nykyään, sain juoneen mukaan alkkistädin kavereita ja sitten erittäin epämiellyttävä alkkissetä on sitä mieltä, että ei aio antaa koiraa pois. Onhan se nyt sinänsä ymmärrettävää, ettei kukaan nyt koiraa vaan anna pois. Mutta kun tässä tapauksessa se koiran ja alkkiksen suhde on sellainen, että koiralle ei ns. anneta mitään vaan sen paikka on olla seurana, ilman virikkeitä, ilman kunnon ruokaa ja kunnon hoitoa. Ja kiintymys koiraan on kans lähinnä sitä, että ison egonsa kanssa alkkis pissii reviirinsä nurkkiin ja häätää kaikki veks, eli apua ei oteta vastaan ja koiraa pidetään itsellä ihan vaan sen periaatteen vuoksi. En tiedä mikä on järkevä periaate tässä tilanteessa, kun koiraa ei osata hoitaa, ei viitsitä viihdyttää ja sitä vaan roudataan narun perässä istumaan penkin viereen, että nykyinen omistaja voi litkiä viinaa. Vaikka tiesin jo etukäteen tämän, että alkkis ei periaatteensa vuoksi suostuisi koirasta luopumaan, niin oli sellainen puolen prosentin toivomus kuitenkin :x


Sitten muihin pinnallisempiin asioihin: Monet naisihmiset harrastaa kaunistautumista ja nykymaailmassa on kaikenlaisia mahdollisuuksia saada ulkomuotonsa kuntoon. Yksi tapa on meikkaaminen, sitten on kaikenlaisia jatkeita, että tukka ja ripset näyttää tuuheilta sekä pitkiltä. Yksi asia kuitenkin on tiukasti naisten päässä ja sitä yritetään tavoitella -> luonnollisuus. Ihmiset haluaa tietää, että miten meikata niin ettei meikkiä huomaa ja millaiset pidennykset laitattaa ripsiinsä, että ne näyttää naturelleilta. Netissäkin on paljon ohjeita tyylillä "näin meikkaat niin että ihanku ei olisi meikkiä ollenkaan". Saatan olla vähän yksinkertainen, kun minusta tuntuu hoopolta, että joku haluaa ehostaa itseänsä niin, ettei kukaan edes huomaa mitään. Keksin mielikuvitushahmot Martan ja Bertan, jotka käyvät töissä kahvin ääressä keskustelua. Voisin keksiä tästä parista useita muitakin tarinoita vastaisuudessa, kun yritän jotain havainnollistaa.


Martta: "Laitatin 140e ripsienpidennyksiin, eiksoo tosi luonnolliset?"
Bertta: "Joo, en edes huomannut mitään eroa."

Martta: "Ja meikkasin tänään aamulla kaksi tuntia, että näyttäisin siltä kuin ei olisi ollenkaan meikkiä!"
Bertta: "Aijaa, en huomannut, että olisit kammannut naamaa ollenkaan."



Ymmärrän, että ihmiset ei kaikki halua ylilyöntejä tai mitään överiä, mutta onhan se nyt tyhmää maksaa kymppejä ja satasia siitä, että tekee jotain kauneutensa eteen eikä kukaan edes huomaa! Itseä ainakin ärsyttäisi. Ja en tiedä onko se joku puolustuspuhe kaiken meikkaamisen ja lisäkkeiden rinnalle, että joku niistä näyttää ns. luonnolliselta. Jos sitä ei kilometrin päästä huomaa, niin ei se tarkoita sitä, että se olisi luonnollinen asia. Koska sitä ei ole ihmisellä luonnostaan, vaan se on maalattu/liimattu/teipattu tyyppiin kiinni. Itse ainakin ottaisin ripsienpidennykset mahdollisimman pitkinä ja hieman övereinä, että olisi sellainen olo, notta NYT on jotain tapahtunut ja kannatti maksaakin. Tai jos laittaisin hiusjatkeita, niin totta kai haluaisin niiden olevan tuuheat ja uhkeat, ei välttämättä luonnollisena hiirenhäntänä roikkuvat ruippanat. Itse en siis maksaisi mistään huomaamattomasta asiasta penniäkään, mielummin selkeä ero ja positiivinen parannus potenssiin kolmetoista!


Ei Jerekään ymmärrä välttämättä mitä kaikkea teen naamalleni, että nassu on joskus paremman näköinen. Kyl se on sillain heterolla tavalla kiinnostunut maskeerauksesta jne., mutta jos ei itse harrasta itsensä meikkaamista, niin eihän sitä voi tietääkään. Tyyliin joskus se on ihmetellyt, että miten minun silmät on vaihtaneet väriä kirkkaammiksi ja selitän, että kun laitan ruskean sekaan hieman karpaloista sävyä, niin vihreys näkyy paremmin. Ja olin kuulemma komea viimeksi siellä käydessäni, jolloin mietin, että ju tarkoituksella, kun uuden vaalean tukkani kanssa yhdistin sellaista kermankultaista luomiväriä pronssiseen, että silmät pompsahtaa esille ja sopii tukan kanssa. Kaikella on tarkoituksensa, kaikki tämä on suuren vaivan takana! Kaikki tämä on epäluonnollista korostamista, kannatan toki luomunaamojakin, mutten sillain ymmärrä mikä hitti on käyttää paljon aikaa siihen, että "peittelee jälkensä" meikatessansa ja vetoaa siihen, että on silti naturelli, vaikka on kilo tavaraa naamassa. NIH.


Ihan sillain kaikille selvennyksenä: On upeaa, että ei tarvitse meikata päivittäin ja jos kokee olonsa hyväksi ilmankin meikkiä. Ja ei ole pahaa siinä ettei meikkaa paljoakaan. Mietin vaan näitä kalliita hankintoja, jotka halutaan kuitenkin luonnollisina ja huomaamattomina. Saman rahan voisi käyttää vaikka hyvään ruokaan tai Fazerin vanilja-mansikka-suklaaseen <3


Pääsykokeet kampaajakoulutukseen oli eilen. Menin sinne yhdeksäksi aamulla, aika sankarillista päästä niin ajoissa hereille ja kerkesin vähän kammata naamaakin. Siinä sitten meillä oli infotilaisuus, josta selvisi kuinka rankka koulu on ja siellä oli pari sellaista kettumaista asiaa, mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä. Kuunneltiin siis paikan omistajan horinoita, sitten saatiin sellainen A4-kokoinen lappu, joka oli kirjallinen pääsykoe. Siinä piti piirtää, oli pikkasen matikkaa ja sitten piti kirjoittaa essee. Oli ihmeen helppo koe, odotin, että sieltä tulee noin viisi sivua matikkaa tai jotakin. Ja sitten vielä kun haastatteluajat jaettiin, niin sain ajan vasta iltapäiväksi ja piti kulkea se lappu mukana ja palauttaa vasta haastatteluun mennessä. Olipas sillain fiksua, kun piti laskea ilman laskinta ne laskut, mutta sit sai kuitenkin hengata paperin kanssa tuntikausia :D Monet muutkin siis itseni lisäksi. Tarkastin laskimella ne laskut, koska jekuttaja olen. Tosin, ei tainnut olla kuin yksi ajatusvirhe siellä. Ja meinasin infon aikana saada pienen slaagin, mut sit ajattelin vilkkaasti sillain "fengshuifengshuifengshui..." niin päihitin panikoinnin. Ihan hyvä, että osaan nykyselteen sillain ajatella jo pois moiset, vaikka tietty lääkkeet estää niitä yltymästä, mutta kuitenkin.


Photobucket


Sillä välin kun odottelin haistatteluaikaa, niin kohtasin pari "maalaista", jotka tuli pyörähtämään Helsingissä. Istuttiin terassilla kylmissämme, sitten sisällä lämpimissämme ja katseltiin koruja sun muita neitikrääsiä. Näitä tovereita en ollut kohdannut ennen, mutta kyllä ne oli sen verran leppoisia mitä oletinkin! Löysin taas joku piljoona vanha kulta + helmiä -yhdistelmäkoruja ja minulla on niihin suuri heikkous. Lompakko kuitenkin sanoi, että pitää hillitä. Ja jokainen hulppea hiuspanta somistuksineen upposi jemmaan päähäni, kun vaikka tukka on lyhyt, niin se vissiin silti imaisee suuruudellaan kaikki. Pitäisi hankkia sellainen oman pään kokoinen rusettipanta, sit se rusetti lepattaisi vaan tuulessa ja solisi niin överi, että olisi hyvä.
Sitten pienen pyörähtelyn jälkeen takaisin haistatteluun, joka oli puolisen tuntia myöhässä. Ei kysyneet mitään vaikeita, paitsi sen, että minkä ikäinen olen :D En koskaan muista. Oli hieman noloa, että joutui arvuuttelemaan omaa ikäänsä, mutta kun en juhli synttäreitäkään ikinä, niin ei sitä voi muistaa. Kaiketi annoin ihan hyvän kuvan, mutta en osaa ollenkaan sanoa kouluun pääsemisestä, kun sinne haki 500 ihmistä ja pääsee 30 ihmistä, enkä tiedä kuinka hyvä taso siellä on, kun en muita tunne. Todennäköisyys pääsemiseen on siis hyvin pieni, mutta ainakaan ei tule niin paha mieli, jos ei pääsekään.


Ja eläinpäivitystäkin:
Luulin, että meidän Bob (hognose, eli siankärsäkäärme) ei kasva ikinä. Kerkesin jo luulla, että se jää kastemadoksi koko loppuiäkseen, mutta ihan kuin se olisi vetänyt jonkun kevätspurtin :o Se alkaa kohta jo näyttämään käärmeeltä, on pullea ja ei jaksa enää hyökkäillä sekä pöhistä ihan niin paljoa. Ei se kyllä haitannut, se on itse asiassa sympaattinen, kun yrittää olla pelottava. Tuo taitaa ollakin yksi niistä käärmelajeista, joista tykkään kovin. Hankkiminen tapahtui ulkonäön perusteella, koska niillä on samanlainen nenä kuin minulla, mutta on ne muutenkin kivoja. Sopivan säpsäköitä. Ehkä eräs kaveri joskus tuo näitä lisää Suomeen, niin Bob voi saada ystäviä <3


Photobucket Photobucket


Lisko-toveri Fred (parta-agama) on kans innostunut kesästä. Mietin taannoin, että sehän on jo viisivuotias, eli sillä on enää muutama vuosi aikaa viihdyttää minua. Ihmeen hyvin se on selvinnyt siihen nähden, että se on kitukasvuinen ja puolikas häntäkin raukalla. Se kasvuikänsä ajan oli kehnosti pidettynä, eli ei koskaan kasvanut massavaksi. Eli se on niinku isopääagama, se on uusi laji jonka Fred ihan itse keksi. Son jotain niinku kääpiöpartiksen ja tavallisen väliltä kokonsa puolesta. Se on viime aikoina kuolannut viinirypäleiden ja koppakuoriaisen palasia sekä kävi taannoin ankarasti käsiksi parsakaaliin, vaikka vihaa oikeasti kaikkia rehuja paitsi jäävuorisalaattia ja herneenversoja :D Mutta ihan hyvä, että lisko on aktiivinen ja reipas rupuisuudestaan huolimati.


Photobucket


Rakkauksia kaikille, PUSMOI :*


Meikän bileet, kun pääsykokeet tehty.

perjantai 25. toukokuuta 2012

Kesäfiilis, tukkakämmi ja ihania koiruuksia.

Mietin yksi päivä, että saako jo laittaa talvitakin kaappiin. Kyllä se kesä tuli kuitenkin yllättäen, kun oli jo tavallaan turtunut siihen talveen ja kylmään. Kesä yllättää aina suomalaiset, ihme ettei siitä keksitä otsikoita. Ja kesästä olenkin saanut nauttia, pitää kiittää koiria siitä, että niiden kanssa tulee haisteltua kesän hajuja ja seikkailtua. Ollaan oltu päivittäin melkein puistossakin, moikkailtu muita koiria ja sitten nuuskittu pöpelikköjä. Olishan se hienoa, että olisi itsellä joku motivaatio lähteä keskenäänkin lenkille, mutta oikeasti varmaan jäisi nuuskimiset paljon vähemmälle, jos ei koiria olisi. Ja nyt jo on voinut pari kertaa haistaa ja tuntea nahoissaan kesäyön. Ei ole maailmassa mitään parempaa kuin kesäyön lenkki koirien kanssa! Vielku olisi yöt sellaisia +18, niin kyllä kelpaisi.


Photobucket

Photobucket

Photobucket


Olen kyllä muuten ollut vähän antiaktiivinen. Sitä saattaa kuljeksia ja lenkkeillä, mutta sosiaalinen elämä ja vastaavat touhut on olleet aika nollissa. Jerelläkin oli paljon kiireitä, muhittiin nyt muutama päivä ja keksin, että voisi alkaa elvyttämään sosiaalisia kontakteja. Reviirini kattaa koiranpissatuspaikat, Jeren ja mummolan. Sitä väliä kuljen ja niiden kanssa hengaan, mutta on aika harvinaista, että teen jotain muuta. Tykkään ihmisistä, mutta jostain syystä vaan on tuntunut vähän vaivalloiselta ahdistella niitä. Ja on sillain tullut rykästyä ja tehtyä jotain, mutta aina silloin kukaan muu ei lähde juttuun mukaan :D Istuin siellä kirsikkakekkereissäkin kaksistaan koiran kanssa ja kun vappuna menin keskustaan, olisin ollut siellä yksin, jos Jere ei olisi ollut siellä. Huomasin, että se ei toimi, notta huutaa vaan "mä meen!" ja muut seuraa perässä. Tarvisin selkeästi jotain pack leaderin voimia, että saisi muut liikkeelle. Tietty voisi jekuttaa sillain: "Mä meen, on muuten litroittain ilmaista viinaa kaikille!"


Jere osti kaksi mato-onkea, joten ajattelin mennä onkimaan joku päivä ehkä jo tällä viikolla, toivottavasti joku tulee kanssani. Me oltiin eilen isän kanssa mummolassa, joten mentiin sitten illalla tarkistamaan, että onko matoapajat samassa paikassa kuin 15 vuotta sitten. Tosiaan, viimeksi 15 vuotta sitten pengoin kastematoja ja ongin, mutta ihan hyvä sitä on verestää taitoja. Mentiin sitten jättilapion kanssa salaiseen apajaan ja siellähän oli ainaski sataviissataa matoa. Ja sitten siinä kun peräsuoli pitkällä kyykin ja vilautin rekkamiehen lihapullia, niin pisti ainaski sataviissataa hyttystä takamukseen ja otsassakin oli sellainen viehko patti. Ei tietty tullut mieleen mennä pyllisteleen yhtään aikaisemmin, kun illalla ne hyttyset herää suurissa verenhimoissaan ahdistelemaan. Mut nyt on purkissa kastematoja, ehkä sunnuntaina kerkeää onkimahan? Olishan sitä voinut mennä johki kalastuskauppaan ostamaan syöttejä, mutta siitä puuttuisi sitten se fiilis, kun ei ole rypenyt siellä kurassa ja mullassa naamaansa myöten! Ei voi sanoa, että ihan itse metsästi ja kun ongetkin on valmiita eikä oksista tehtyä, niin täytyy sitä nyt jotain aitoa vaivaa nähdä. Sitten kokkaan ahvenkeiton tai syötän särkiä lemmikeilleni. Uskoisin, että olisi aika hitti, jos tekisi ns. roskakaloista kasviskeiton, heittäisi sinne inasen lihalientä ja syöttäisi sekä rotille että koirille. Ja itselle sitten paistettuja ahvenia, ehkä pari ylihintaista miniuuttaperunaa ja mums.


Bailasin kans ihan kamalasti tuossa taannoin. Kävin kaverin tykönä siistimässä vappuna reuhkaani, kun se opiskelee kampaajaksi yhdessä yksityisessä koulussa. Tsekkasin sen paikan sivuja, että varmistin missä se sijaitsee, jolloin sieltä pomppasi silmämunaani: "Haku käynnissä". No mikäs siinä, tein hakemuksen johon turisin rehellisesti ja pontevasti itsestäni sekä siitä, että mitä harrastan ja mikä kiinnostaa. Sain kutsun pääsykokeisiin, ne valitsi hakemusten perusteella sitten ihmisiä niihin haastatteluihin ja kokeisiin, eli rempseästi pääsin toiselle kierrokselle! Meinasin alkaa itkemään, kun tuli mailissa kutsu kokeisiin, ne on sitten ensi viikolla ja sitä ennen pitää kerrata matematiikkaa, että kaikki laskut siirtyy takaraivon pölyisistä sopukoista eturaivoon, notta osaa vastata mahdollisimman ketterästi. Ja haastattelu toivottavasti menee kans ihan hyvin, osaan olla aika miellyttävä. Jos matematiikkaa kertaan, niin en tiedä mitään muuta syytä diskaamiselle kuin sen, että oli oikeasti parempia hakijoita. Koulutus kestää 1,5 vuotta ja teen siellä sitten lähes koko ajan asiakastöitä orjana firmalle. Mutta ei siinä mitään, normaalisti tuollainen koulu maksaa 8000e ja tämä maksaa 1500e. Sitten voikin miettiä, että mistä repii sen aloitussumman syyskuun alussa, kun tarvihtee silloin maksaa puolet kuluista. Kyl sen varmaan jostakin repii, pistän säästöpurkkiin kaikki mitä irtoaa ja elän vaikka koko kesän niillä ahvenilla :D


Photobucket


... Jonkun mielestä ei välttämättä ole niin iso asia päästä keskinkertaiseen koulutukseen, mutta meikälle se on tosi iso juttu. En siis ole vielä päässyt, mutta on annettu mahdollisuus. Ammattikouluissa se mahdollisuuden antaminen on vähän nihkeää kauneudenhoitoalalla, kun on niin iso ryysis. Ja uskoisin, että pääkoppani sietää paremmin tuollaista työssäolemista ja jatkuvaa tekemistä, kuin sellaista 8h päivässä teorian kuuntelemista. Pitää vielä sitten kesän aikana varmistaa, että kaikki lääkkeet on kunnossa (paniikkihäiriöön siis), että ei tule mitään ongelmia. Mutta pitäkää kaikki peukut persauksissa, että pääsen kunnialla pääsykokeista läpi ja olisi mahdollisuus opiskeluun. On jo pieni voitto päästä pääsykokeisiin, mutta maailman suurin voitto olisi vielä vetää ne kokeet hyvin. Haluaisin jo aloittaa oman elämäni, kun ei ole vieläkään sitä ehtinyt tekemään. Ja vihdoinkin on ala, joka kiinnostaa ja jonne on edes se puolen prosentin mahdollisuus päästä. Vaikka Jere on sanonut, että se vaikka elättää meikän, jos en koskaan keksi mitä teen tai pysty tekemään mitään, niin hyi moiselle ajatukselle. Jokainen ihminen tarvihtee oman juttunsa ja on kans hienoa, että Jere kannustaa minua, vaikka duunarihommat ei olekaan rahakkaita hommia. Mutku se tietää, että tuollaiset kiehtoo minua ja tykkään niistä, niin se sitten tanssii kanssani voitontansseja, jos vaan voitto tulee.


(Josta tulikin mieleeni, että minua pyydettiin tekemään häämeikkiä. Olen aina tosi herkistynyt siitä, että kykyihini luotetaan. Olen kuitenkin vain itseoppinut pulliainen ilman mitään koulutuksia meikkaamiseen, mutta jos jotain miellyttää tyylini, niin se on aina tosi iso kohteliaisuus!)


hattivattiuks


Ja tämän viikon muita tehtäviä on vielä se sängyn raijaaminen makkariin. Niinku oikeasti. Se on ollut jo matkalla kuukausia, mutta aina on tullut eteen se ongelma, että ne tavarat sieltä makkarista pitäisi keksiä jonnekin. Suurinta huolta aiheuttaa liskon koti, joka painaa noin tuhatsataviissataa kiloa. Ja sänky on 160cm leveä runkopatjainen, eli se pitää kans tahdonvoimalla lennättää sinne. Mutta kun olen sen verran pösilö, niin nämä on niitä Minä Ihan Itse -asioita. Tänään voisi jo aloittaa projektia, koska Jerellä on alkukesän kunniaksi kamalat siiteallergiat ja jos saisi sängyn paikkaan, jossa ei asu eläimiä, niin se oletettavasti saisi herätä hieman raikkaamman tuntuisena, kun meillä yöpyy. Kun kanikin vetää kitusiinsa heinää olkkarissa, ja heinä on poimittu kukinnan aikaan. Vaikka Jere ei normaalisti ole täällä allerginen, niin nyt kun ne siitteet kiusaa, niin alkaa kiusaamaan kaikki muukin siihen kaupanpäällisinä. Äidillä oli sama juttu, jos sillä oli astma pahana, niin se oli allerginen mansikoille, mutta sitten jos ei ollut yleisesti allerginen olo, niin mansikat oli sen herkkua. Mystinen on ihmisen ruumis! ... Mutta jotta ajatus ei harhautuisi, niin tänään jo siirtelen kaikki ketterät asiat pois makkarista ja laitan ne vaikka keittiöön, sitten suurjynssäys ja sänky voi levitoida sinne. Sen jälkeen voin murehtia sitä, että miten tavarat mahtuu takaisin. Halusin sohvasta eroon, mutta ainoa tarjous oli sellainen, että kun ilmaiseksi annan veks niin pitäisi vielä vuokrata peräkärry ja viedä se ovelle saakka. Sain tänään mailiakin, että "olisivat odottaneet suklaan kanssa", kun yritin miettiä joitakin päiviä miten saisi ketterästi peräkärryn isälle lainaksi ja miten sen saisi ajelemaan sohvan kanssa paikkaan x, vaikka sohvasta ei saisi rahaa. Hankkivat sitten sohvan muualta, kun ei minusta kuulunut. No toivottavasti joku vei ilmaisen sohvan omilla rahoillaan ja omilla ajoillaan perille saakka :D


Lauantaina anoppilaan kans appiukon 50-vuotiskekkereihin. En tiedä mitä sinne hankkisi, kun kukkaset on aika turhia, niin kai ostan sitten tummaa suklaata ja kortin. Lähes tuntemattomat keski-ikäiset on tosi hankalia juhlistajia, kun ei yhtään tiedä mitä ne haluaisi. Kai niille riittää, että ilmestyy paikalle, mutku kuitenkin ahnehdin herkkuja siellä, niin voishan jotain viedä. Kun sei juo alkoholiakaan, niin ei voi viedä viinipulloa kohteliaisuuksissansa. Tumma suklaa on varmaan ihan hyvä, huhujen mukaan se kelpaa. Vähän jännittää, kun anoppila on aina anoppila, vaikka kuinka yrittäisi ottaa asian rennosti. Kai sitä laittaa sinne juhliin hameen ja epämukavat sukkahousut, että näytän melkein ihmiselle ja edustavalle.


Sain kans kesäidean, eli ostin kaupasta blondausväriä ja tuikkasin sen päähäni. Löysin jotain uutta Blonde -merkkistä väriä, jossa uhattiin, että tuloksena on platina tai hopea sävy siihen vaalennuksen lisäksi. Se vaalensi aika railakkaasti luonnostaan tummanruskeaa tukkaani ja sitten siinä tuli mukana sellaista tummansinistä töhnää, joka laitettiin hiusnaamioksi. Ohjeiden mukaan sitä tulisi pitää 3min, mutta itse tietty hengasin 20min ajan se päässäni, koska tummanruskeasta blondatessa tukkaan tulee kivat räikeänkeltaiset vivahteet. En tiedä vielä pistänkö tukkaa sellaiseksi tuhkanvaaleaksi vai hattaran väriseksi. Vaaleanpunainen on ollut aina heikkouteni ja nyt sitten perustelin blondaamisen itselleni tarpeeksi hyvin. Tyhmä idea, mutta: Kesällä tukka paskottuu ja pää hikoaa, jos tukka on kuollut, niin se ei paskotu niin nopsaan. Niin ja sekin vielä, että kestäisi kuitenkin sata vuotta kasvattaa tukkaa pitkäksi ja kyllästyisin ennemmin tai myöhemmin, jonka jälkeen rykäisen. Nyt soli vaan sitten ennemmin! Tietenkin nyt tukka on sellainen kanarianlinnun värinen, joten peruukki päässä kunnes saa lisää väriä...


Photobucket


Pitäkää itsenne ihanina ja nauttikaa kesäpäivistä, PUSMOI :*

Photobucket

tiistai 22. toukokuuta 2012

Tsvetnaya bolonka - Melkein rotukoira

Kun kävelen kadulla Ewokin kanssa, niin sitä ihastellaan ja ihmetellään, että mikä se on. Aina yritän kertoa sitten mahdollisimman selkeästi ja kattavasti, vaikka kenelläkään tuskin jää rodun nimi edes mieleen. Jos joku osaa venäjää, niin tsvetnaya bolonka on suoraan suomennettuna "värillinen sylikoira". Eli siinä on sallittu kaikki muut värit paitsi valkoinen ja valkoista ei saisi olla turkissa enempää kuin 20%. Ewokilla on vähän rinnuksissa valkeaa ja sitten valkoinen töppönen, eli se vielä sopii värinsä puolesta rotumääritelmään. 


Photobucket


Jos yrittää suomeksi etsiä tietoa bolonkoista, niin törmää sellaiseen pieneen nysään artikkeliin wikipediassa. Siellä on tosin ihan asiaakin, mutta ei ole kauheen kattavasti. Ja muuten löytyykin sitten vaan jotain mystisiä legendoja siitä, että joku on hakenut bolonkan Virosta tai ostanut jostain huoltoasemalta auton takaluukusta. Suomeksi ei siis kauheasti ole infoa, joten englanniksi ja saksaksi (sekä venäjäksi) kannattaa yrittää hakea, jos osaa jotain niistä kielistä. Yleensä jos joku myy Suomessa mitään bolonkaa, niin kyseessä on sekarotuinen. Ja sekä Venäjällä että Virossa käytetään bolonka -nimitystä pienistä koirista, jotka kaukaisesti muistuttaa jotain bichon-johdannaista. Näitä tulee aina tasaisin väliajoin Suomeen, vaikka ihmisiä infottaisiin etteivät ottaisi koiria virolaisista pentutehtaista halvalla. 


Suurin ongelma on siis saatavuus, jos haluaa paperillisen koiran. Saksassa ja Venäjällä jalostetaan rotua ja on hyviä kasvattajia, mutta sitten on kielimuuri ja se matkustaminen, jos pennun haluaa hakea. Itsellä kävi tuuri, kun Ewok tuli harrastajalle, mutta sitten sen narttukoira ei hyväksynytkään pentua ja se sijoitettiin meille. Itse ei siis tarvinnut reissata, mutta harvemmin kukaan tuo koiria Suomeen sijoitettavaksi, joten todennäköisin vaihtoehto on se, että joutuu itse hakemaan. Kyllä niitä syntyy aina joskus Suomessakin, mutta täytyy sitten vähän tietää mistä kyselisi, kun mainostus ei ole kovin suurta. Olen miettinyt, jos saisi joskus aikaiseksi tehtyä jonkun foorumin tai vastaavan bolonkoille, jonne voisi sitten saattaa yhteen kaikki suomalaiset harrastajat. 
(Yritin tehdä alustavia sivuja, mutta ne sai kovasti vihaa niskoilleen, niin se vähän sitten jäi. Mutta lupaan infota, jos ja kun saan aikaiseksi.)


Photobucket


Itselläni on vain yksi bolonka ja kokemus siis perustuu sen kanssa elelemiseen ja siihen, että mitä on muilta kuullut ja muualta lukenut. Tiivistelen nyt sitten ominaisuuksia ja juttuja rodusta sen verran, että mitä tiedän ja mitä olen Ewokista oppinut.


LUONNE:
Ewok on ihan hirmuisen ihmisrakas, haluaisi moikata ja suudella kaikkia. Se ei vierasta vaikka ihminen olisi vauva tai vanhus, tai vaikka ihminen olisi rattaissa tai menisi rollaattorilla. Kaikki on kivoja, jos niiltä saa vähän rakkautta. Muut koirat saattaa jännittää, mutta kun niihin saa tutustua rauhassa, niin nekin on ihan kivoja. Positiivisena puolena se, ettei Ewok räksytä tai hauku kenellekään/ketään eikä bolonkat ole muutenkaan taipuvaisia siihen. Nimensä mukaan tykkäävät olla sylissä, eli sopii sohvaseuralaisiksi ja muutenkin muhimaan mahan päälle. Kuitenkin jaksavat mennä tuntikausia pihalla isompiensa perässä ja energiaa löytyy, että ei ne laiskimuksia ole. Miellyttämishalua ei löydy älyttömän paljon, mutta kun keksii mikä koiraa kiinnostaa maailman eniten, niin se kyllä tekee sirkustemppuja. Esmes Ewok on hulluna ruokaan, joten se vetää vaikka volttia ja piruettia, kunhan on palkintona herkkuja. 
Ne palvoo omistajaansa sillain hissukseen, ettei tee kaikkea mitä käsketään jos ei satu huvittamaan, mutta haluavat olla kuitenkin koko ajan lähellä. Ne osaa olla myös jääräpäisiä, joten jos haluaa jonkun tottelevaisen koiran, joka toimii kuin unelma, niin bolonka ei välttämättä sovi sellaiseksi. Jos koiraa ei huvita eikä se halua, niin se kyllä tekee kaikkensa ettei tarvitsisi. Esimerkkinä se, että ulkona sataa ja on märkää, niin ei millään vaan huvittaisi kävellä lenkkiä, mutta sitten täytyy vaan pakottaa koira liikkumaan ja toimimaan. Ei väkivalloin, mutta kannustamalla ja patistamalla. Ja kotonakin ne osaa vaatia ja käskyttää, mutta sitten pitää pokkana muistaa olla lellimättä piloille, kun ei sitä aina voi kukaan saaha tahtoansa läpi. Ei edes, vaikka yrittäisi olla kuinka soma ja pieni. Ja plussana on se, että kun koira palvoo sillain sopivasti, niin vapaanapito on sujuu ketterästi, kun koira ei poistu koskaan näkyvistä.


ULKONÄKÖ:
Bolonkan tulisi olla sellainen 3-kiloinen ja pörheä eläin. Kolmisen kiloa on se ihanne, mutta rodussa löytyy kans hieman kookkaampia, kun rotu ei ole vielä vakiintunut tiettyyn muottiin. Korkeutta on sellaiset ~25cm ja selän tulisi olla jalkoihin nähden hieman pitkä, mutta ei kuitenkaan mallia mäyräkoira. Luut ovat hieman jämerämmät kuin vaikka venäjäntoylla, eli bolonkat eivät mene kovin helposti rikki. Mutta koska jalat ovat lyhyehköt, niin ne ei pääse hyppelehtimään sohville ja sängyille ilman avitusta. Joten ei tarvitse huolehtia siitä, että koira salaa hyppisi sohvalle tai sängylle sotkemaan.
Turkissa havitellaan sellaista isohkoa kiharaa, joka olisi pehmeää kuin untuva. Ewokilla on turkki aika huono, se on jo liian untuvaa, eli takkuuntuu todella herkästi. Hyvä turkki on sellainen, jossa on selkeät kiharat ja turkissa on myös kiiltoa. Kiilloton untuva ei ole tavoiteltu piirre, mutta koska rotua edelleen jalostetaan, niin sinne pesueisiin eksyy myös sattumia. Rotua on jalostettu niin eri tyyppisistä turkeista, että osalla on huonot kutrit ja osalla hyvät. Kutrit tarvitsee kuitenkin joka tapauksessa hoitoa. Parhaana tukka pysyy, kun sitä pesee viikon-parin välein hyvällä shampoolla ja läträä perään vielä hoitoainetta. 
Kuonon tulisi olla pieni ja siro ja silmien isot, kirkkaat ja pyöreät. Nenän väri vaihtelee tukan väristä riippuen ja samaten silmien tummuus. Kuonon mitta olisi ihanteellisesti kolmisen senttiä kasvoista ja muihin rotuihin verrattaessa yorkshirenterrierillä on samankaltaiset kasvot kuin bolonkalla tulisi olla. 


TERVEYS:
Vielä ei ole todettu mitään periytyviä sairauksia, tai sitten niistä ei puhuta julkisesti. Mutta tavallisimmat pikkukoirien sairaudet ei kierrä bolonkoja kaukaa, vaan niitä saattaa ilmestyä niillekin. Vikaa voi tulla silmiin, hampaisiin ja polviin. Useilla pikkukoirilla ongelmana on hampaat tai se, että ne kasvavat vinoon tai niitä puuttuu. Parhaiten hampaita vahvistaa se, että koira jo pentuaikana saa hankalaa pureksittavaa. Joskus joutuu silti kiskaisemaan maitohampaita poies, kulmahampaita kannattaa varsinkin tarkkailla. Sekä jos koiran liikkumisessa tapahtuu muutoksia tai se vaikuttaa hieman epänormaalilta, tai jos silmissä alkaa tapahtumaan muutoksia. Kun koira on kasvanut aikuisen mittoihin, niin on fiksua viedä se silmäpeilattavaksi ja luustokuvattavaksi, jotta pystyy varmistamaan koiran olevan terve.

(Pitäisikin nyt kesällä viedä Ewok kuvauksiin, whuhu.) 
Yleisesti ottaen bolonkat ovat terveitä, mutta koskaan ei voi taata pentua hankkiessa, että se pysyisi terveenä loppuikänsä. Iso osa sairauksista saattaa ilmetä vasta koiran ollessa aikuinen, on mahdollisuus pienen koiran kanssa tapaturmiin jnejnejne. Kannattaa kysyä aina sukupuusta, että onko jotain sairauksia ilmennyt sukulaisissa, jotta tietää sitten varautua tai olla ostamatta koiraa. Terveen pennun tunnistaa siitä, että se oletettavasti roikkuu sukassa naskalihampailla ja on reipas, sekä mikään paikka ei vuoda eritteitä. Jos mahdollista, niin pyydä kans penskan vanhemmat näytille, että näkee vähän, notta millaisista otuksista pentu on putkahtanut ja millaiset geenit sillä on. Sekä tietty se, että molemmat vanhemmat vaikuttaa terveiltä, aktiivisilta ja muutenkin mukavilta.


poikais

poikais2

Miksi ostin tsvetnaya bolonkan? 
No, se oli oikeastaan puolikas vahinko. Viime vuoden alussa puhuin Jerelle, että millaisen koiran se haluaisi, jos ostaisimme Bisselle kaverin. Se sanoi, että olisi kiva joku sellainen söötti seurakoira, joku bichonin kaltainen. Katselin sitten internettiä ja selvittelin mahdollisia rotuja, että mikä olisi sellainen mikä sopisi perheeseen. Kuitenkin täällä asuu kaksi kissaa ja koira, niin täytyi kans niiden kautta miettiä. Sitten törmäsin kuvaan, jossa oli sellainen maailman hauskimman ja sööteimmän näköinen koira, sitä myytiin sijoitukseen. Soitin sitten kysyäkseni, että mikä ihmeen bolonka. Sen jälkeen sitten puhuin puhelimessa myyjän kanssa vaikka kuinka ja kauan, kerroin tilanteestamme ja perheestämme sekä siitä, että täällä on jo rouvaskoira, kissoja jnejne. Sain mennä tutustumaan rotuun, kun ilmoittajalla oli kaksi aikuista bolonkaa ja sitten tämä pentu. Tutkin pari päivää nettiä vinhasti ja verestin saksankielentaitojani löytääkseni mahdollisimman paljon infoa. 
Sen jälkeen tapasin myyjän ja istuin varmaan kolme tuntia keskellä olohuoneen lattiaa, keskusteltiin koirista ja siitä, että millaisia bolonkat ovat. Siinä sitten veti toinen aikuisista ketarat ojoon syliini ja vaati maharapsutuksia, toinen hiukan epäili ja pentu sitten meuhkasi sen minkä uskalsi sen toisen aikuisen valvovan silmän alla. Pentu oli maailman ihanimman näköinen, mutta epäilin vielä sinne mennessäni, että natsaako meidän kanssa. En kuitenkaan halunnut ottaa mitä tahansa koiraa vain sen takia, että se on söpö ja pieni. Kuitenkin siinä istuessani ja kun olin jo infoakin hakenut, niin tuntui koko ajan oikeammalta juuri se rotu. Sopivan pehmeä, kuitenkin jääräpäinen ja sellainen sopisi hyvin yhteen rouvaskoiran kanssa.
.... Sitten soitin Jerelle, että kävin katsomassa koiraa. Kysyin, että tuleeko se parin päivän päästä mukaani katsomaan koiraa, että sen täytyy se kans hyväksyä. Otettiin varuiksi rahat mukaan (kiitos Jere sponsoroinnista) ja mentiin sitten vielä kurkkimaan uudestaan. No sitten toinen aikuisista veti ketarat ojoon Jeren syliin ja istuskeltiin taas kauan lattialla koiria katsellen. Mystisesti sitten Jereltäkin tuli siunaus ja mentiin kotiin sellaisen ehkä maailman pienimmän koiranpoikasen kanssa. Sitä sanoimme sitten "ewokinpoikaiseksi" ja muistan sen vetäneen hirsiä ekana iltana Jeren mahan päällä. Ja koska pentua oli toinen aikuinen koira ahdistellut, niin se oli ensimmäisen viikon ujosti täällä ja totutteli olemiseensa. Muistan vieläkin sen, kun ekan kerran se alkoi päästelemään ääniefektejä ja meinasin alkaa itkemään, kun soli niin ihana!


Photobucket


Ja niin siinä sitten kävi. Ei kaduta vieläkään, vaikka olikin vähän yllättävä käänne. Meidän piti hankkia koira sen vuoden lopussa, mutta sellainen tulikin jo vuoden alussa. Ewok on natsannut kyllä tosi hyvin kaikkien muiden kanssa, jopa tätikissa sietää sitä ettei saa kriisiä. Ja rouvaskoira vaikutti ensin siltä, ettei sitä voisi vähempää kiinnostaa, mutta sitten salaa otti kuitenkin pienen koiran siipiensä suojaan ja nyt sitten vahtii sitä pihallakin, ettei kukaan vaan kiusaa. Ewokista kuoriutui sellainen minimonsteri ja iso persoona. Se on kans välillä niin pölvästi, etten kyllä keksi mitään muuta koiraa, joka sopisi meille paremmin. Se yrittää vaatia tahtoansa läpi erikoisilla ääniefekteillä ja muutenkin jaksaa joka päivä muistuttaa minua siitä, että se on vaan paras. Se on myös hurmannut monet muut, isä ensin kauhisteli, että hyi kauhee toinen koira ja nyt sitten aina kaappaa Ewokin syliin ja mummolassa nukkuu sen kanssa päikkäreitä... Ja anoppilassa Ewok keksi, että eräs kulho on maailman kauhein asia ja sitten se hiiviskeli takakoivet maailman pisimpinä kohti kulhoa, koska se oli erittäin jännä. Ja tämän jälkeen kun anoppi otti kulhon ja sanoi vievänsä sen pois häiritsemästä, niin Ewok marssi tomerasti vielä perässä varmistaakseen, että kulho varmasti meni ja jäi sinne varastoon. 


Tässä nyt tämmöinen kirjoitus Ewokista ja bolonkoista yleisesti. Jos jotain vielä joku asia kiinnostaa, niin saa kysyä sähköpostitse tai laittaa kommenttia. Osa on sitä mieltä, että tsvetnaya bolonka ei voi olla rotukoira koskaan tai ikinä, mutta kai minulla on sitten paperillinen sekarotuinen :) Rodulla on onneksi yhdistyksiä ja kasvattajia, jotka pitävät yhtä, niin toivottavasti vielä jonain päivänä saahaan kennelliitoltakin siunauksia. 


Suukkoja kaikille Ewokilta :*


poikaissss

torstai 17. toukokuuta 2012

Huolia, ksompeja, liskoja...

Löysin tämmösen iPhonestani, sopivan ylivaloittunut, että näytän komeemmalle kuin oikeasti olenkaan:

Photobucket


Olen ollut jaskat ujosti housussa (ei onneksi kädessä), kun sain kuulla naapurilta huhua, että alkkistäti on kuollut. Se sanoi joskus useaan kertaan, että jos sille koskaan ikinä käy mitään, niin koira tulee minulle. No ei tässä nyt ole haisuakaan missä Stellans menee, pitää yrittää etsiä se jostakin ja muistuttaa alkkiksia, että mitä alkkistäti halusi. En tiedä suostuuko ne siitä ikinä luopumaan, kun ei ole missään paperilla kirjattuna tätä asiaa, mutta aina pitää yrittää. Jos vaikka kolme ihmistä muistaisi alkoholisoituneista aivoista huolimatta, että alkkistäti on kovaan ääneen asiaa kailottanut, niin ehkä Stellans saataisiin meille. Nyt vaan sitten ei hajua missä se menee, sillä alkkistädin mulkvistihko kämppis ei voi asua enää siinä kämpässä, kun se oli alkkistädin asunto. Se siis liihottaa jossain, mutta onneksi alkkikset tuntee toisensa ja kesä on pian, niin löytyy joku joka tietää jostain jotain. Stressaan vaan tietty tukkani harmaaksi, vaikka asiahan ei minulle edelleenkään kuulu, mutta jos yhden hyvän asian voi tehdä aina joskus, niin haluan sen tehdä. Tutuissani on useita, jotka ottaisi varmaan mielellään Stellanssin itselleen ja se sitä ennen olisi meillä jonkin aikaa "arvioitavana" ja tarkastelisin, että mitkä asiat on korjattavissa ja mitkä ei. Se oli viime kesänä vielä herttainen koira sen kaiken pelkonsa alla, toivottavasti talven aikana ei ole alkanut täysin sulkeutuneeksi tai aggressiiviseksi. Koskaanhan se ei minulle ollut äksy, omistajalleen ja omistajan kavereille kyllä. Ja se tulee tosi hyvin juttuun meikän leidikoirien kanssa, niin saisi viettää hermolomaa täällä kunnes keksisimme mitä teemme. Kunhan se nyt vaan jostain löytyisi... :x


Jos nyt mietitään positiivisia ja hauskoja asioita, niin ensi viikonloppuna on ZombieWalk. Se alkaa taas Helsingin keskustasta Narinkkatorilta lauantaina, tervetuloa kaikki mukaan! Pähkäilen vielä, että olenko sihteeri vai geisha. Ja harmittaa etten ole mies, koska sitten olisin ehdottomasti ollut jeesus. Se on niinku kuuluisin zombietarina mitä voi olla, mutta ihme kyllä ei ole jeesuksia kauheesti zombeina näkynyt. Ja naisena se ei olisi niin hyvä läppä, Jerekin viettää sen päivän isänsä synttäreillä, niin on miespula, kun ei ole ketään jonka jeesukseksi pukisi! Lisää tietoa tästä löytyy sitten ihan googlettamalla, emme protestoi mitään ja on vaan tommoinen hauska rykäisy. Viime vuonna lapsetkin oli innoissaan ja ne ketkä ei tästä tienneet oli sitten vähän hoomoilasina, kun sata ksompia vaan tepasteli öristen vastaan keskustassa. Maailma kaipaa tämmösiä randomeja juttuja.
Viime vuonna:


Photobucket


Puolikkaana ajatuksena tuli myös ilmi maailmankattavaa matelijamyyntiä selatessa, notta olisi Tukholmasta haettavana kauluslisko. Joku saattaa tietää, että olen haaveksinut sellaisesta jo vuosia, mutta Suomessa kukaan ei niitä kasvata. Ja ne yksilöt mitä Suomessa on saattaapi olla osittain kans luonnosta pyydystettyjä ja on tullut kuultua huhua, ettei kaikki Suomeen tuotavat herpit ole menneet edes tullin läpi luvallisesti. Nyt olisi tilaisuus adoptoida moinen, joten lähetin jo alustavaa kyselyä. Täytyy siis katsoa, jos ostaisi vitriinin ja alkaisi modailemaan isoa terraariota tuonne makkariin, siinä oliski sopivan ärsyttävä projekti. Ja olen jo suunnitellut aika melkoiset väkerrelmät päässäni sekä pirkkaniksit kosteuden pitimiksi. Olen Jerelle uhitellut, että kaulusliskot, varaanit ja teijut on sellaisia asioita, jotka joku päivä vielä adoptoin. Onneksi son sitä mieltä, että voin hankkia vaikka miniaasin jos siltä tuntuu, kunhan se saa harrastella sitten omia juttujaan. En kyllä tiedä mikä siinä on, että Jere ei tule yhtään juttuun herppien kanssa. Tropicario on mielenkiintoinen paikka, kun Jere on mukana, koska siellä varsinkin huomaa tämän herppien katkeruuden sitä kohtaan... Mutta peukut persauksissa, että jutut sujuisi ja meille adoptoituisi vielä kesän aikana nuori kauluslisko <3 Jos joku ei tiedä mistä puhun, niin tässä erittäin selventävä video:



Sain haasteen, joten toteutan sen. Ja laitan sen vielä sitten kiertämäänkin. Eli Kristi haastoi minut, joten tässä kysymykset ja niihin vastaukset. Tässä on ideana se, että itse saa tietyt kysymykset ja sen jälkeen keksii 11 uutta kysymystä muille. Ja pitäisi haastaa 11 bloggaajaa, mutta mielummin teen niin, että jokainen tämän lukenut saa sitten vastata jos siltä tuntuu. Ja voi vastata vaikka kommenttiboksiin tuonne alas, jos ei ole omaa blogia tai ei jaksa bloginsa kautta vastailla :)


1. Jos nouset aamulla sängystä väärällä jalalla, onko koko loppupäivä pilalla?
- Ei välttämättä, ihan hyvin voi ilahtua jo hetken päästä heräämisestä ja onkin sitten hyvä päivä!
2. Minkä lahjan olet viimeksi jollekin tuttavallesi ostanut?
- En muista paketoineeni mitään kuin jouluna, silloinkin yleensä vaan laitan lahjat kassiin. Ostan kyllä Jerelle välillä yllätyksiä, jotka on pieniä asioita kuten energiakola tai salmiakkia.
3. Onko sinulla iso suku?
- Pohjammaalla asuu jonkin verran sukuja, mutta ei se tietääkseni ihan järjettömän iso suku. Isän puolen sukua kans tiedän ja tunnen, mutta niitäkin on sellainen... Sopiva määrä. En ole hirveästi sukulaisten kanssa tekemisissä, joten en edes osaa tarkkaa lukumäärää kertoa.
4. Kuunteletko musiikkia kotona?
- Joo. Ennen kuuntelin aina kuulokkeilla, mutta sitten opin kuuntelemaan ihan kaiuttimistakin. Terveisiä naapureille, jos joskus soi joku törkeän kamala, mutta onneksi en kovaa luukuta.
5. Osaatko peittää hyvin tunteesi?
- Osaan aika hyvin. Se on sellainen koppakuoriaistelu, jonka koen suojaavan maailman pahuuksilta.
6. Onko elämäsi nyt sellaista kuin haluaisit sen olevan?
- Ei ole, mutta onneksi on mahdollisuus hissukseen muuttaa sitä parempaan. Peukut siis persauksissa, että joskus vielä olen tyytyväinen!
7. Käytätkö paljon sähköpostia?
- En tiedä mikä on paljon, mutta en kai kovin paljon. Kyllä sitä kauttakin saa asioita hoidettua, mutta ei aina ole mitään pisneksiä meneillään. 
8. Mitä haluaisit joskus kokeilla?
- Monet muut varmaan sanoisi, että benji-hyppyä tai laskuvarjoloikkia, olen niin nössö, että haluaisin kokeilla kaikkea antivaarallista. Niinku vaikka studiokuvaamista, jos studion saisi jostain lainaksi ja sinne raahaisi jotain kivoja eksoottisia eläimiä.
9. Mitä epäitsekästä olet tehnyt lähiaikoina?
- Eilen tein kahvia ja leipiä sekä kiikutin keksejäkin isälle sekä mummolle! Olen hyvä lapsenlapsi ja lapsi, kun pidän ne kahveissansa.
10. Kuinka monta erilaista shampoopurkkia sinulla on nyt käytössä?
- Kaksi. Ja pari muunlaistakin on, mutta ne vaan hengaa eikä ole käytössä. Halleluja XZ:n omenalle ja vanilla cafélle.
11. Pelaatko Facebook-pelejä, jos niin mitä?
- Joskus pelasin joitakin, mutta en ole piiiitkään aikaan pelannut yhtikäs mitään. Koska kuitenkin joku kuluttaa pelaamiseen 8h päivässä ja päihittää minut pisteissään!



Ja tässä sitten kysymykseni muille, niitä on 11 kappaletta ja yritin olla viekas ja keksiä mukavia!


1. Mikä on sinun iltatraditio tai aamutraditio, josta et haluaisi luopua ja teet sen aina samalla tavalla?
2. Mihin sinulle menee eniten aikaa vuorokaudessa?
3. Suurin paheesi, josta et edes haluaisi luopua?
4. Jos minkä tahansa eläimen voisi ottaa lemmikiksi ja se olisi eettistä, niin minkä lemmikin haluaisit?
5. Mihin sijoittaisit miljoona euroa?
6. Turha asia, mitä ilman et tulisi toimeen? (Tai mitä ilman et haluaisi tulla toimeen.)
7. Jos hallitsisit koko maailmaa, niin mikä olisi ensimmäinen muutos, jonka tekisit?
8. Asia jota haluaisit harrastaa, mutta et syystä x harrasta?
9. Jos joutuisit syömään viikon yhtä ruokaa, niin mikä se olisi?
10. Tämän hetken intohimo, jonka haluaisit ostaa, muttet ole vielä ostanut etkä ehkä tiedä kehtaiskohan sitä ostaakaan?
11. Missä asennossa nukut?

tiistai 15. toukokuuta 2012

Internetin ihmeellinen maailma.

Uusia asioita oppii aina, kun on käytössä internet. Uusia tuttavuuksia tämän vuoden puolella on olleet mm. käteenkakkiminen ja kyykkyvatkaus. Jotkut ei välttämättä ole näistä kuulleetkaan, mutta nämä asiat on askarruttaneet monia ihmisiä netin keskustelupalstoilla. En valitettavasti ole itse ollut läsnä palstoilla, joista nämä jutut on lähteneet, mutta on sitä tullut spekuloitua ja naureskelua vähän kauempaa noille jutuille.


Mitä on käteenkakkiminen?
- Siitähän julkaistiin joskus kirjakin, siis siitä, että miten paljon kakka vaikuttaa elämäämme ja miten kakkaamisia harrastetaan sun muuta. Piti se kirja hankkia, mutta unohtui, nyt taas palasi mieleeni. Kirjan mukaan menee tuhansia ja taas tuhansia litroja vettä siihen, että peitellään kakkimisen ääniä. Ja paperia tuhlataan turhaan sen takia, että pytty pitää vuorata pehmeäksi, ettei mikään loiskahda. Näistä tavoista on varmaan aika moni jo kuullut, eikös? Mutta käteenkakkiminen oli ihan uusi juttu, taisin oppia sen just tänään. Tai en ole käytännössä kokeillut itse, mutta siis kuulin siitä. Siinä käteen kasataan paperia, otetaan kakka vastaan ja lasketaan se pyttyyn. Näin kukaan ei kuule mitään loiskahtamisia, koska on kuulemma kuitenkin epävarmaa ja vaarallista vuorata vain pytty, kun voi mennä kakka ohi ja voi kuulua ääniefekti. 
Kaikkea sitä ihmiset oikeasti keksii, ettei vaan kukaan tietäisi niiden tekevän jotain niinkin luonnollista kuin kakkimista :D Okei, eihän se ole koskaan miellyttävää ja mukavaa puuhaa, eikä varmaan halua kertoa koko maailmalle milloin menee kakalle, mutta joku raja sentään. Tuli ihan kylmät väreet, kun joskus jotain keliakia-testiä varten lääkäri käski kakkimaan viilipurkkiin ja lusikoimaan näytteen, soli ihan kauheen ällöttävää ja kamalaa. En todellakaan kakkisi käteeni huvikseni, mielummin loiskin menemään saakeli.


Mikä on kyykkyvatkaus?
- Tätä on kans mietitty keskustelufoorumeilla, osa kauhistelee ja osa sanoo, että se on ainoa oikea tapa. Juttu vissiin lähti siitä, että joku oli ollut uimahallissa ja siellä suihkujen puolella joku nainen oli kyykännyt, pessyt häpynsä ja noussut taas ylös pesemään tukkaansa. Oli suuri kiista siitä, että saako julkisilla paikoilla ja muiden läsnäollessa tiskata intiimialueitansa kyykkimällä polvet korvissa, vai pitäisikö sen olla kiellettyä. En ollut koskaan edes tullut ajatelleeksi, että kukaan huomaa mitä muut tekee jossain uimahallin suihkussa tai punttiksen suihkussa, mutta kai sitä sitten joku tarkkailee. Kyykkyvatkauksen puolestapuhujia on useita, sillä ei kuulemma muuten hetuloita saa puhdistettua kunnolla ja siellä alkaa kasvamaan koiperhoset ja pölypallerot. Osa taas oli sitä mieltä, että kyykkyvatkausta ei tulisi harrastaa missään olosuhteissa, jos on muita läsnä. Ja osa ei ollut koskaan kyykkyvatkannut. 
Eiksoo nyt aika sama, vaikka joku vatkaisi niin vimmatusti jossain uimahallissa, kun siellä nyt kasvaa kaikenlaisia sieniä ja ties mitä lattioilla? Ja kuitenkin jokainen pesee jollain tavalla intiimialueensa, niin mitä sitä hienostelemaan. En sillain itse kyllä tiedä kuinka paljon vatkaukset voi häiritä, kun en käytä julkisia suihkuja. Tietty jos samaan aikaan pitäisi jotain pulputtavaa ääntä tai pöristelisi kuin lapsi traktorin kanssa, niin saattaisin katsoa vähän pitkään.


Otappa hörppyä!
- Yksi kolmas suosikkini keskustelupalstoilta oli se aihe, jossa pohdittiin Linnanmäen vesilaitetta. Tai siis sitä missä istutaan siinä isossa renkaassa ja jonka nimeä en koskaan muista. Joku kyseli, että käykö muille synnyttäneille niin, että pilde hörppäisee sitä vettä siitä penkiltä ja sylkee sen sitten pois jossain vaiheessa? Öööms, tähän väliin sitten aloin miettimään sitä, että meikäkin on istunut siinä laitteessa, notta mitä ihmettä. Ja hyi. Ensinnäkin, miten kukaan onnistuu menemään siihen vekottimeen ilman kalsareita ja joku hame korvissa, että pilde voi edes koskea siihen penkkiin. Ja toisekseen, vaikka olisi synnyttänyt tusina lasta, niin ei sitä noin vaan hörpitä vettä kitusiinsa... Mutta ehkä näinkin voi tapahtua, tämä visio ei kyllä innostanut ollenkaan menemään laitteeseen. Enää koskaan. Ikinä.


Pahoittelen tätä postausta jo kirjoittaessani, koska kukaan ei välttämättä olisi halunnut tietää näistä tavoista ja tapahtumista. Mutta maailmaan mahtuu kaikenlaista kulkijaa, onneksi internet kertoo näistä kulttuurieroista, jotta voimme olla avoimia ja hyväksyä erilaisuuden!


PUSMOI :*


PS. Meillä saa kakkia luvan kanssa ilman vesihanan lorisuttamista ja vuoraamista. Tervetuloa.

maanantai 14. toukokuuta 2012

Lush

Kävin eräänä päivänä keskustassa ja sitten oli pakko mennä Lushin liikkeeseen haistelemaan. Olin paahtanut siitä ohi jo useaan kertaan enkä ollut uskaltanut mennä, koska kuitenkin törsäisin sinne kaikki rahani. Nyt rohkeasti sitten menin kuitenkin tutustumaan tuotteisiin livenä, kun netin kautta sitä oli jo katsellut useaankin kertaan!


Heti kun sinne asteli sisälle, niin koko liike tuoksui. Joku herkempi voisi saaha siitä päänsärkyä, mutta hajut oli kuitenkin mietoja ja itse rakastan tuoksuja. Kävelin liikkeen useaan kertaan ympäri haistellen, siellä oli kaikkea ihanaa. Olisi tehnyt mieli hukuttaa sinne rahaa satasia, mutta sellaisia rahoja ei ole olemassakaan, niin ostin vain muutaman asian. Mutta ihania naamioita sinne jäi odotteleen ostamisia sekä vielä muutama saippua. Keskityin vain ihonhoitotuotteisiin tällä kertaa.


Nappasin mukaani kauan haaveilemani Fresh Pharmacy -saippuan, jonka on tarkoitus toimia hyvin naaman puhdistamiseen ja on kuulemma auttanut niitäkin, joilla on paha akne. Elän siinä toivossa, että se rauhoittaa huokoseni ja kosteustasapainoa nassussani. Se on aika hajuton, siinä on vähän jotain sörsseliä seassa ja näyttää kakunpalaselle. Sillä pesee kasvoja kyllä mielellään, muistuttaa palasaippuaa, mutta ei kuivata niin paljoa. Sen lisäksi ostin kasvovettä, oli paria erilaista, mutta päädyin siihen hieman kosteuttavampaan, koska ihoni on pintakuiva. Suihkeena on nyt siis hankittuna Breath Of Fresh Air, joka ei narise ihan niin paljoa iholla kuin ihan tavalliset kasvovedet. Kyllähän jokainen saippua ja kasvovesi vähän kuivattaa, mutta tuleepahan puhdas olo naamaan ja skebelit lähtee. 


Ja kosteutukseen ostin Full Of Grace -kasvoseerumin, joka näyttää saippuapalalta, mutta kun sitä hieroo käsiin niin se tuntuu kevyelle hierontaöljylle. Sitä olen laittanut naamaani yöksi ja sitten meikin alle. Ainoa asia missä se ei toimi on silmien ympärillä meikin kanssa, kun se tosiaan muistuttaa öljyä ja sitten päivän mittaan meikin kanssa se onnistuu levitteleen mm. ripsarit. Muuten iho ei kyllä kiillä tai rasvaannu sen kanssa, kunhan vaan laittaa eri voitehet silmien ympärille, niin pysyy pehmeänä ja kimmoisana, muttei öljyisenä. Ja tätä ei tarvi tosiaan läträtä litroittain naamaan, riittää, että pyöräyttelee hyppysissä pari kertaa. Koska liian iso määrä sitten tuntuu öljyiselle. Sopii vallan mainiosti pintakuivalle iholleni, varmaan kuivuudesta kärsivien kannattaa kokeilla talveksi ainaski vastaavaa. Koska suositellaanhan niitä ruokaöljyjäkin pakkasella, niin miksei sitten jotain, jonka kuuluisi hoitaakin ihoa.


Ja sitten sain näytteeksi Karma -saippuan, joka on kuulemma ensimmäisiä tuoksuja ja saippuoita. Ensin haistoin, että hyisss haisee ihan Indiskalle ja sellaiselle huonolle, mutta hitsi se tuoksuukin ihan niille tikkarikarkeille ja papukaijapillitikkareille (jos joku niitä muistaa) iholla! Ja tuoksuu koko päivän. Kyllä siinä on sellainen mausteinenkin tuoksu, mutta son kuitenkin aika kaukana jostain suitsukkeista, kun sillä on pessyt ihon. Kun saippua tuoksuu aina erilaiselle iholla kuin paketissa, ja tietty tuoksut vaihtelee ihmisestä riippuenkin, niin kuin hajuvesienkin kanssa. 


-> Näitä kaikkia muutaman päivän kokeilleena voin sanoa, että kyllä ne puhdistaa hyvin, sillä iho kukkii :D Voi kuulostaa epäloogiselta, mutta kun vaikka kuoriikin ihoa ja alkaa pesemään paremmin, niin "paska pukkaa ulos" ja se on aika normaalia. Toivottavasti kuitenkin asettuu nassu tässä parissa viikossa ja pukkaa huonoudet poies vilkasta tahtia. Ja ainaski nuo tuotteet on tosi riittoisia (ok kasvovesi voi loppua jossain vaiheessa vikkeläänkin), niin saapi pestyä naamaansa varmaan kuukausia niillä. Hinnat ei ole törkeitä, mutta aika kalliita nuo on kuitenkin. Netin kauttakin näitä voi tilata ja kasvosaippuat oli aika tuoksuttomia, että jos on herkkä tuoksuille eikä pääse haistelemaan paikanpäälle, niin sellaisia uskaltaa kyllä ostaa.


Nettikauppa:  LUSH


Eli menetin sitten ns. Lush-neitsyyteni. On sitä hehkutettu jo kauan, mutten ole tosiaan ennen tuotteita koklannut. Ainaski tähän mennessä on jäänyt hyvä maku suuhun. Ja tuoksuja sun muita voisin sieltä ostella, kun tuo Karma -saippuakin oli ensin hyi ja sitten se yhtäkkiä muuttuikin tosi hyväksi hajuksi, niin jos rikkoisi rajojansa kokeilemalla kaikenlaista. Olen todella tarkka hajuistani, yleensä pidän joko pehmeistä vaniljoista tai sitten raikkaista punaisista kukkasista, niin kyllä oli hassua haista jollekin mausteisemmalle. "Nyt jännittää, sanoi Heke kun eri hajuista saippuaa osti". Ja kaikki tuotteet on luonnontuotteita eikä yhtäkään eläintä ole rääkätty tehdessä. Sopii siis tiedostavimmillekin ihmisille.


Ei tässä muuta, hehkutin vain, että Lush haiseepi hyvälle. Pahoittelen, etten ottanut kuvia tuotteistani, mutta sivuilla on paremmat kuvat ja saisin satikutia, jos sieltä kopsaisin suorilteen blogiini. Kun ei ne saippuat sun muut nyt niiiiin jännän näköisiä ole, vaikka vaikutus voisi olla jännä. Ainakin mielialaa kohottavat tuoksuinensa.


PUSMOI :* ja pian on kesä, odottakaamme sitä innolla!

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Musiikkia, reissu-Ewok ja sen sellaista.

Olin aloittanut kirjoitteleen blogiin joku sata kertaa, sitten jättänyt kesken ja oli joku viisi aloitettua kirjoitusta, joita piti muokata ja joihin piti lisätä. No mitään semmosia jaksanut, kirjoitan lyhyesti kaikki jutut uudestaan. :D Mut tietteks, kun on päässä aihe ja kirjoittelee, sitten seuraavana päivänä muistaa hämärästi mitä kirjoitti, mutta sitten ei osaa jatkaa. Ja sitten parin päivän päästä ei edes muista mistä kirjoitti, eli ei jaksa jatkaa. 


Tämä loppuviikko on ollut ihan menevä, yleensä muhin kotona aina kun mahdollista, mutta nyt olen ollut jopa lähes aktiivinen. Ennen perjantaita kyllä muhin urakalla, kun Jere oli täällä muutaman päivän välttelemässä vastuitaan, niin koisittiin päikkäreitä ja katsottiin elokuvia. Perjantaina sitten kävin Kannelmäessä hakemassa toverilta käärmeelle nakkeja (eli hiirenraatoja), sitten käväsin äkkiä kotona ja taas menoksi, kun menin toverin kanssa kahville. Ja lauantai sekä sunnuntaikin oli ohjelmoitu sellaisiksi, että pitää nostaa persaus pois sohvalta tai naama pois tyynystä.


Tämä kahvitoverini Ellu aikoo muuttaa heinäkuussa Irlantiin, jolloin iskee kyllä ikävä. Ei välttämättä ekassa viikossa ehdi tulla ikävä, mutta kuukauden jälkeen tarvis varmaan jo kipeästi kahvitteluseuraa. Ollaan tunnettu ala-asteelta saakka ja kaverustuttiin parhaiksi kavereiksi yläasteen alussa. Edelleenkin Ellu on yksi parhaimmista tyypeistä maan päällä, joten sääli, että se muuttaa kauas. Onneksi lentokone kulkee ja lupasinkin mennä sinne Irlantiin sitten sen kanssa kalsariostoksille. Onpa tekosyy nähdä maailmaa, kun joutuu sinne saakka mennä morjenstaan. Ja siellä olisi paree olla kans Starbuckseja. Ja Ellu aloitti oman bloginsa, jonne kirjoittaa stressaamisestaan ennen maailmalle lähtöä ja sitten raportoi sinne, että miten siellä Irlannissa sujuu. Jos joku haluaa lukea, niin tässä linkki, jota kannattaa käydä sitten välillä vaklaamassa ainaski loppukesästä:

Emerald Isle Adventures


Lauantaina sitten suuntasin päivällä Espooseen katsomaan Jenlaynin keikkaa. Ne veti siellä jossain kulttuuritapahtumassa keikan, joka meni itse asiassa tosi hyvin. Pari kämmiä, jotka ottivat huumorilla. Ewok kannusti kanssani vähän kauempana, kun musiikki oli niin kovalla, mutta yhden balladin ajan Ewok kehtasi katsellakin lavalle. Oli aika tuulinen ja kylmä päivä, mutta sitten hiivittiin kirjastoon lämmittelemään ja mentiin anastamaan ilmaista ruokaa. Ewok oli kans lainsuojaton, kun kirjastoon ei saisi viedä koiria, mutta työntekijöitä ei sit ollenkaan haitannut vaikka se oli siellä "artistien" takahuoneessa syömässä kinkkua. Muhittiin sitten siellä, meidän piti mennä Jeren kanssa sushille sen keikan jälkeen, mutta sitten se meni viemään pedaalejansa sun muita veljelleen, että sekin ehtisi vetää keikan samana päivänä. Ahkerat kaksoset. Mentiin sitten siispä kotiin, jonka jälkeen oli pakko hautautua peiton alle, kun haaveilin Thaimaan lämmöstä ja Suomen tuuli oli purrut luihin ja ytimiin! Vedettiin Ewokin kanssa sitten pienet päikkärit, että jaksoi kuunnella naapureiden bailausta yöhön saakka.


tsenleinit tsenleinit2


Tänään sunnuntaina oli äitienpäivä, se oli vähän sellainen pölhön oloinen päivä, kun aamusta alkaen feissarissa kaikki jaksoi muistuttaa, että äidit on ihania ja menevät moikkaamaan äitiänsä jne. On se hyvä, että ihmiset osaa arvostaa sitä mitä on, ei siinä. Mutta kun itsellä ei enää ole äitiä, niin onhan se ollut sillain mielessä koko päivän, että epistä kun monilla muilla on. Äidin kanssa me ei kyllä koskaan erityisesti juhlistettu äitienpäivää, se sai välillä kyllä herkkuja tai muuten vaan enemmän rakkautta, mutta ei ollut mitään hösäämistä. Joten heräsin vaan aamulla toteamaan, notta v*tut ja sitten menin Ewokin kanssa naapuriin katsomaan kirsikankukkasia. 


Tänään oli Hanami -kekkerit japanialaisessa puutarhassa, jossa piti kirsikoiden kukkia ja siellä oli tapahtumaa. Oli siellä paljon ihmisiä, tosi hieno ulkoilualue ja sitten eri yhdistykset mainosti suomalaista rakkautta japanialaisiin. Halusin sieltä sushia tai nuudeleita, mutta sushit oli törkyhintaisia ja tunnissa nuudelit oli myyty loppuun. Kaksisteen oltiin siellä sitten Ewokin kanssa, kun kukaan ei innostunut/kerennyt mukaan ja syötiin sitten kahteen pekkaan kaikki cookieset, mwah! Oke no syötiin kolme, ja Ewok olisi halunnut vaihtaa nappulansa cookieen, mutta sai maistaa vaan lirauksen. Siinä me avattiin puistokausi, mutta edelleen oli vähän liian kylmä, joten reissuun meni yhteensä varmaan parisen tuntia. Ja kirsikankukkaset ei olleet kerenneet aukeamaan kunnolla, niin otin sitten kuvia lähinnä Ewokin kesänaiseudesta. 


Photobucket Photobucket Photobucket Photobucket


On ollut siis ujosti tekemistä, mutta saisi olla jo vähän enemmän kesä. Ei keksi mitä laittaa päälle, kun liikkuessa tulee kuuma ja sitten jäätyy, jos on paikallaan. Mutta puistossa tarkenisi varmaan jossain talvitakissa istua, ensi viikonloppuna kuulemma kesälämmöt saapunee, jolloin ehkä voi istua kauemmin kuin tunnin fiilistelemässä. Ja pian tulee kesäyöt, niin voi mennä sitten tuonne Marjaniemeen heittelemään yöllä leipiä. Tai heitän itse jotain upposämpylöitä, mutta kuitenkin. Käytiin jo vähän etukäteen fiilistelemässä Marjista (kuten edellinen entry paljastaa). Pitää etsiä kans salaiset koirarannat, jonne voi mennä, kun ostin uudet biksutkin. En ole ihan varma, että peittääkö se alaosa koko persaukseni, muttei se kai ole niin justiinsa.


Muttei tässä muuta asiata, kävin taannoin Lushissa shoppaamassa, voisin muutaman päivän koklaamisen jälkeen kertoa mitä ostin ja miltä ne tuntuu naamassa. Sekä kuvata kans uudet biksuni! Ja jotain. Ehkä kans omaa naamaani, olenhan ihana.


PUSMOI :*

keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Marjis.

Moi. En tiedä jaksaako minulla olla mitään asiaa, mutta laitan kuvia vähäsen. Kesä tulee! Kohta pääsee onkimahan ja sitten voi oikeasti kahlatakin meressä!



Photobucket Photobucket Photobucket Photobucket Photobucket Photobucket Photobucket Photobucket

Ja sitten tietysti....

Photobucket

PUSMOI :*


PS. Ensi kerralla kerron sit jonkun tarinan ja meikkaan, ettei kaikki tiedä meikän olevan ruma ja pyörivän tuon näköisenä pitkin kyliä koirien kanssa. Ja tarina taas kuulostaisi siltä, että päässäni kaksi hernettä kohtaavat joskus.

lauantai 5. toukokuuta 2012

Neitimäisyyksiä ja kenties miehimäisyyksiä.

Photobucket
HOJOO! ... Ja yksi kysymys.


Miksi naiset sitä ja miksi miehet tätä? Jaksan edelleen kummastella, että tehdään sukupuolieroja. Tai siis kun onhan suurin osa ihan huumoria, mutta taas on kävellyt vastaan sellaisia yleistyksiä, että huhhui. Ja sitten aina jokainen nainen sanoo olevansa ihan muunlainen mitä naiset on, ja miehet sitten kans yleistää itsensä pois yleistyksistä. Kuka sitten on sellainen nainen mistä aina puhutaan ja mille naureskellaan, jos kukaan ei tunnusta?


... Ju leikin pienenä dinosauruksilla enkä ole koskaan oikein innostunut prinsessa-jutuista. Leikin kerran tarhassa nukeilla ja sen jälkeen saatiinkin porttikielto sinne leikkipaikkaan, kun oltiin sitten leikitty lääkäriä amputoimalla jalkoja ja käsiä, sekä teipattiin ne nuket jollain sähköteipillä kasaan. Tykkäsin kyl nukkeleikistä sen yhden päivän ajan! Ja teininä halusin olla mies, en edelleenkään kauheasti tehnyt mitään neitimäisiä asioita, mutta kyllä sitä alkoi naisekkaasti katsomaan mitä päällensä laittoi ja kampasi naamaansa. Ja nykyselteen tykkään ottaa parhaat palat molempien sukupuolien jutuista. Mutta minussa on kyllä niitä naisellisia piirteitä, mitä kukaan nainen ei koskaan kehtaa tunnustaa omistavansa. Aina naiset on sitten omasta mielestään ihania, yksinkertaisia eikä ollenkaan sellaisia ääripää-vitsien naisia. Voin listata nyt sitten oman naiseuslistani, jossa paljastan olevanikin sellainen neiti, että oksat pois.


~ Rakastan vaniljanhajuisia tuoksukynttilöitä, olen tänäänkin nuuskinut koko ajan ja sitten vielä uitin naamaa lakanoissa, joihin olin laittanut uutta huuhteluainetta. Naiset kuulemma harrastaa tuoksukynttilöitä ja hajuvesiä, tunnustan. Sit vielä siihen päälle pitää nuuskia kaupassa läpi kaikki pesuaineet, että kaikki haisee mahdollisimman viehkolle. Huomasin joskus, että ostoskärryissä kaikki pesuaineet oli vielä pinkeissä purkeissa!


~ Vietän aikaa suihkussa kernaasti 30-45min, koska tykkään läträtä kaikilla kivasti tuoksuvilla saippuoilla ja naamanpesuaineilla, sitten vielä neuroottisesti ajelen ihokarvojani siellä. Ja sen jälkeen koskettelen sileitä sääriäni innoissani koko illan, vaikka en vilauttaisi niitä kenellekään.


~ Kun meikkaan, niin tunnen oloni komeammaksi ja siistityksi, en tiedä teenkö sitä itseni vai muiden takia, kun kuitenkin rempeästi tavallisella meikittömällä lahnanaamalla kehtaan liikkua julkisilla paikoilla. Nautin kuitenkin meikkaamisesta kovin, vaikka joskus sitä jaksaa tehdä kerran viikossa tai kahdessa.


~ Lakkaan kynsiäni ja teen niihin vaikka kiehkuroita, sellaista näpertämistä missä en nyt ole mikään maailman lahjakkain, mutta minusta kauniit kynnet nyt vaan on... kauniita! Aamutakissa suihkun jälkeen harottelee varpaita ja liimaa niihin timangeja, niin kyllä se jostain syystä ilahduttaa.


~ Puoli riemua on pakkaus ja ulkonäkö, en varmaan ostaisi mielelläni mitään, jos sen pakkaus ei miellytä. Täten minulle saa myytyä p*skaa nätissä purkissa. Jos kaupassa on vierekkäin joku tosi söpö asia ja joku ihan tavallinen vastaava asia, niin tartun heti siihen söpöön asiaan.


~ Haluan tuntea oloni joskus naiselliseksi ja viehkoksi, siihen auttaa onneksi se, että kiskoo jalkaan sukkahousut/stay-upit ja pukeutuu hameeseen tai mekkoon. En koe välttämättä oloani rumaksi tennareissa ja riepaleisissa farkuissa, mutta sellainen sopiva epämukavuus korostaa naisekasta olotilaa (:D)


~ Murehdin painoani ja ulkonäköäni, on erikseen kauniit päivät ja sitten rumat päivät. Joskus olen sellainen lihava mursu joka vierii paikasta toiseen, joskus sitä ihailen itseäni peilistä ja vedän pari hyvää seksikästä poseerausta todetakseni, että ai vitsi näytän hyvältä. Kuitenkin stressaan kilojani ja jaksan valittaa niistä, kun haluaisin olla hoikempi tai no... timmimpi.


~ Jos joku kehuu minua kauniiksi, niin saan siitä hetkeksi pienen egobuustin. Ja tämä toimii paremmin, jos joku tuntematon kehuu. Jereä ei lasketa, kun se on sen velvollisuus. Meinaan siis sellaista asiallista kehua eikä mitään limaista, kyllä jotenkin sitä sitten alkaa kävelemään hetkeksi ryhdikkäämmin ja tykkää itsestään, vaikkei sitä kehuja ja huomiota kalastelekaan tarkoituksella.


~ Laitan isän vaihtamaan meikän kämppään lamppuja! Siihen on kyl melkein järkevä selitys, sillä meillä on sellaisia lasikupulamppuja ja pelkään kaikkia painavia lasiesineitä, koska satavarmana ne räjähtää ja hajoaa, joten täten olen laittanut miehet hommiin. Mutten kyllä osaisi varmaan vaihtaa autoon renkaita tai korjata mitään elektroniikkaa, paitsi sitten kun olen niin jääräpäinen ja olen sitä mieltä, että "minä itse" vaikken osaakaan ja asiaan menee aikaa noin viistoista kertaa kauemmin mitä pitäisi. Ja kyllä, teen todella usein tuota, että Minä Ihan Itse, vaikka pääsisi paljon helpommallakin ottamalla apua vastaan.


~ Tykkään vaaleanpunaisesta, kimaltelevista asioista ja muutenkin sööteistä jutuista. Suosikkini on yhdistää sellaiset johkin rumaan tai ällöttävään, tulee sellainen kiva efekti (esmes Cupcake Cultin paidat!). Vaatekaapissani ei ole älyttömiä määriä mitään tyttövärejä, mutta sitten sukissa ja meikeissä sekä kynsissä käytän niitä mielelläni. Niin ja haluaisin, että tukkani kasvaisi hattaranvaaleanpunaisena. Ja kaikki söötit hiluvitkuttimet on ihania, pitäisi varmaan joskus opetella tuunaamaan kameroita ja puhelimia helmillä sun muilla...


En tiedä mitä häpeämistä siinä on, että on välillä neiti tai käyttäytyy kuin nainen. Onhan sitten naiseuksissa ja mieheyksissä ne ääripäät, jotka ei välttämättä ole mitenkään viehkoja piirteitä, muttei kukaan ole täydellinen. Mutta kauhean moni nainen väittää, ettei ole ollenkaan naisellinen vaan on erittäin miehinen, rento ja ihana. En tiedä miten siitä on tullut sellainen hieno asia, että nainen haluaa olla miehinen eikä suostu tunnustamaan edes itselleen salaisia tarpeitaan. On maailmassa  miehisiä naisia ja naihisia miehiä, mutta on sitten noloa, jos on tyttömäinen. Poikamaisuus on nyt sitten sellainen tavoiteltava asia. Haluaisin kyllä nähdä sen tilanteen, kun alkaa olemaan niin päin, että miehet tavoittelee tyttömäisyyttä! Mitä tyttömäisempi niin sen viehättävämpi persoona! 


Pointtina siis, että olkaa miehiä, naisia, naismiehiä tai miesnaisia. Ihan sillain olkaa mitä vaan, kunhan ei tule tarvetta esittää olevansa jotakin muuta tai häpeilee, jos omistaakin piirteitä jotka ei ole niin arvostettuja :)


Tässä vielä sitten muutama rekkiskuva, kun piti saaha paidasta kuvaa ja näytin kuulemma bodarilta, mutta pelkkää läskiä noi habat on:

Photobucket Photobucket
Tässä kuvassa sanoin "HIIII" ja maha ojossa, onneksi en ole vammainen yhtään ja silmätki menee vinoon, kun on kuunnellut liikaa korealaista poppia.

Photobucket
Ei, en tiedä mitä smägmää tukassa on, oletettavasti lakkaa.

Leikkasin kans pitkät kynteni jälleen lyhyiksi. Niiden kanssa on vähän sama kuin hiuksissakin, että kun kasvaa pitkäksi niin pitää "lyhentää latvoista", että ovat paremmassa kunnossa. Eli kasvatan aina pitkät kynnet, sitten leikkaan ne nysiksi ja kasvatan uudestaan. Ja pointsit Seppälästä saataville hajustetuille kynsilakoille, ne on maailman oudoin juttu, mutta kyllä ne tuoksuu parikin vuorokautta lakkauksen jälkeen! Ja ainakin yksi väri (sellainen lillertävänsinertävähköhkö jossa kimaltaa liraus vaaleanpunaisehkoa) on tosi naseva, hintakin taisi pyöriä siinä ~4e. 


Photobucket
Varvaksia, on ne lakatkin epäsymmetriset, mutta ei kerrota kenellekään. Ja kyllä, vaikka olen 170cm ellen korkeampikin, niin varpaani ja jalkani on kääpiöt!


Loppukuusta tai ensi kuun alussa on Bissen ja Vapin synttärikekkerit. Jos on kiva keli, niin haluaisin mennä puistoon koirien kanssa ja paikalle kutsuttakoon kaikki kivat koirakaverit. Ja tarjottavaksi teen tai ostan jotain kivaa koiranherkkua, joka kelpaa useimmille koiramasuille. Toivottavasti sinne tulee sitten väkeä, koska olisi kiva istua ringissä ja höpötellä, sitten synttärivieraat ja synttärikunkut saisi hyvää ruokaa. Ja voisi ihmisillekin järjestää piknikkiä. Jos keli on huono, niin pitää varmaan meille kutsua sitten kaikki karvalliset ja karvattomat kaverit. Mietin kans kuumeisesti, että olisi kiva järjestää tai olla mukana jossain kesän avajaisissa. Tekisi sata tortillaa, boolia sekä olisi kans limutarjoilut tämmösille meikäläisille, jotka ei alkoholia juo. 


Photobucket


Nyt sitten istuksin sisällä kesämekossa, vaikkei pihalla todellakaan tarkene vielä moisissa. Mutta hetkittäin tulee sellainen tilanne, että kun ei tuule tai sada vettä, niin tuntee kesän luissa ja ytimissään. Jotenkin suuri reissukuume kans, mutta persaukisena ei lähdetäkään yhtäkkiä minnekään. Jos sitä maakuntamatkailua? Ruotsiin? Viroon? Saksaan haluaisin mennä laivalla ja autolla, mutta en ole vielä ylipuhunut isääni sellaiseen reissuun.


Hyvää kesän odotusta kaikille, muistakaa armastaa itseänne ja joskus toisiannekin! PUSMOI :*


PS. Tänään alkoi vissiin terveelliset elämäntavat, kun kassalla karkkipussi hajosi ja en sitten ostanut sellaista. Joten jääkaapissa on porkkanoita ja rypäleitä. Jos laihdun kesäksi 5kg, niin olen sankaritar, pitäkää peukkuja!

tiistai 1. toukokuuta 2012

I'm captain G!

Aijaa vappu!


En muista mitä tein viime vuonna vappuna, taisin olla kotona. Ja sitten kun sitä nuorena meni joka vappu keskustaan istumaan puistoon, niin jotenkin on alkanut tulla koko juhla sitten korvista ulos. Muistan, että joskus sitten 18-kesäisenä puistossa istuessani painuin kotio klo 22, sitä ennen oli joutunut peittelemään pyyhkeellä kavereiden perseitä niiden kustessa kirkon portaille, hyppelehti kadulla oksennusten yli ja yritti torjua humalaisten iskuyrityksiä. Siinä kotimatkalla mietin, että ei hemmetti, ei enää pysty! Sen jälkeen olen vissiin kerran käynyt keskustassa vappuna, olin siellä tunnin ja sitten mentiin jo Jeren kanssa klo 23 nukkumaan. 


Tänä vuonna tein vähän niinku saman -> olin keskustassa reilun tunnin ja sitten hiivin kotiin. Kävin katsomassa virtsassa lainehtivaa puistoa, en bongannut ketään tuttua mistään fiksusta hengauspaikasta ja sitten en osannut edes suunnistaa rockabilly -kekkereihin. Eli saattelin Jeren bussille, jonka jälkeen halusin vaan kotiin muhimaan. Mutta vaikka en juo viinaksia, niin kengät haisee hyvälle, kun metrossa sitten vastapäätä istunut tyyppi heitti oluet jaloilleni. No, kengät pyykkikoneeseen je pestään niistä pois suomalainen juhlakulttuuri!



Photobucket Photobucket Photobucket
(Vaikkei kuvista huomaa, niin minulla olikin turkoosit glitterillä kuorrutetut ilmekarvat, lälläspöö!)


Jos joku ei vielä siis hoksannut, niin en juo alkoholia. Minulla ei ole mitään vakaumusta sen kanssa, mutta joskus ymmärrys ei riitä sellaiseen perseilyyn, jota alkoholi saattaa aiheuttaa. Kyllä ihmiset osaa juoda kohtuudella, pitää hauskaa, olla leppoisassa nousussa ja herätä aamulla vain puoliksi koomassa, mutta... Vappu, juhannus ja kaikki vastaavat juhlat jotka sattuu asettumaan kivojen ulkoilmojen ajaksi on aika ällöttäviä. En taas muistanut ettei sitä kannata mennä keskustaan, kun erilaiset eritteet on sitten pitkin katuja ihan kuin keskiajalla. Jotenkin kammoksun sellaista tohvelieläimeksi taantumista, olin ällöstynyt vaikka kuinka ja kauan (edelleenkin) siitä, että romanituristit kakkii keskelle katuja ja puistoja. Tai kun me ollaan kerta sivistyneitä olevinamme, niin sitten sitä tulisi ylläpitää kans juhlapyhinä. Edes sen verran, että jos on vessahätä tai oksettaa, niin voi mennä sitten veskiin. Tai jos juo, niin ei sitten häiritse kaikkia kanssaihmisiä ja karju kitarisat lepattaen. Jos asiallinen käytös olisi alkoholin sydänystävä, niin en kokisi itseäni snobiksi muutamaa kertaa vuodessa.


Mutta se siitä vapusta, meikällä olisi pari päivää sitten avattu karjala -tölkki jääkaapissa, jota en saanut juoduksi ja joku breezeri. En tiedä uskallanko edes avata sitä breezeriä, vaikken siis viinaksia vastusta sieluni sopukoita myöten, mutku ne tuntuu mahassa samalle kuin joisi etikkaa raakana. Ehkä vedän hullut perseet sillä yhdellä laimealla pullolla ja menen ärjymään kadulle aggreissa.


Muita kuulumisia sen verran, että Oinas muutti kaverin luokse. Kun sille tuli tänne pari skinnya tovereiksi, mutta sitten kahdella oli kuppikunta ja Oinas jäi sitten viimeiseksi. Se sai herkuista vaan jämät ja tuntui, että hoikistuikin siellä joukossa ja oli yksin nurkassa. Kaksi muuta bailasi sitten keskenään, joten erotin Oinaan ja sitten se alkoikin lihoamaan ja olemaan rauhallisempi. Sanoin kaverille, että kokeilee mitä Oinas sanoo nyt sitten sen laumasta, niin siellä on kaikki mennyt hyvin! Oli palautusoikeus, jos se lauma on kans Oinaalle liian tomera, mutta siellä se kuulemma melkein ohjastaa paria muuta ja ovat kaikki onnellisina samassa kasassa. Olishan sitä voinut testata kotioloissakin hankkimalla tänne muutaman eri lauman ja hakuammuntana sitten yhdistellä, mutta tuntui fiksummalle koittaa tuollain tuttavan kautta. Pääsen kuitenkin Oinasta katsomaan aina kun haluan, ja kyllä marsu kaverin tarvitsee. Mutta loppu hyvin ja kaikki hyvin, joskus sitä pitää vaan ajatella lemmikin parasta ja kokeilla ratkaisuja, jotka ei välttämättä omistajalle ole niin mieluisia. Nyt jo ikävä Oinasta, vaikka se on ollut vain viikon poissa, mutta kyllä se rakas nakupelle silti on. Onnea hänelle uuteen kotiin!


Photobucket
<3


Ja molemmilla koirilla on naistenvaivat. Ewok ei oikein oireile mitenkään, mutta auta armias, kun on nyt viimeinen viikko menossa Bissellä... Se kuksii Louisia innoissaan lähes koko ajan, tai sitten ujeltaa ja kertoo panetuksestaan. Niin ja lenkillä ei välttämättä ehdi kuunnella omistajaa ollenkaan. Mutta ei se mitään, onneksi tämmöstä perseilyä on vaan kerran-pari vuodessa, ehkä selviämme. Ja sitten Bisse keksi uuden tavan ilmakuksia, kun viime vkl se kuksi kissaa ja piereksi samaan aikaan tahdissa. Kun se hulisee menkoissaan, niin sitä kans pierettää samalla. Se on kans tehnyt kivoja vinkupieruja pitkin lattiaa (terveisiä naapureille) ja sitten ihmetellyt, että miksi MINÄ pieren. Nyt siis on kissan kimpussa koira, sitten kans bubu. Kuvasin upean videon bubusta, joka juoksi kissan ympärillä jonkun 3min hurjaa kyytiä, mutta syystä x video ei toimi eikä uppaudu. Joten jaan teille vain videon siitä, kun bubu lopulta väsähti:



Ja jotta olisin vielä ilahtuneempi lemmikeistäni, niin käytiin Ewokin kanssa Jennyn luona viime viikolla. Ewok tykkää kaikista ihmisistä ikään ja kokoon katsomatta, ei vierasta edes pyörätuoleja tai rollaattoreita, joten oli jännä nähdä mitä se tekee, kun on vauva samassa kämpässä ja ovat vuorovaikutuksessa kauemmin kuin sen muutaman minuutin mitä pihalla on tottunut tekemään. Olipas Ewok tosi kauniisti, vaikka Jonah välillä otti vähän karvasta kiinni, niin sitten koira vaan meni vähän kauemmas. Ja tietty piti vauva ensiksi suudella läpi, jokainen varvas ja sääret ja kädet. Ja sekin vielä, että Ewok on tehnyt usein jännäpissoja vieraisilla ollessa, mutta viime viikolla sei pissinyt mummolaan eikä Jennylle kertaakaan \o/ Ja mummolassa oltiin tuntikausia, joten olen nyt tosi ylpeä. Naistenvaivaisena vielä pidätteli vieraisilla, joten on se kyllä fiksu koira. Jollekin voisi tuntua kummalliselle riemu moisesta pidätyskyvystä, mutta meillä se oli edistysaskel ja tarkoittanee sitä, että edelleen koiran rauhallisuus ja itsetunto kasvaa eikä tarvi asioita jännittää.


jonahiewok jonahiewok2

Bonuksena vielä monsteri-Ewok automatkalla...

Photobucket

Ei tässä oikein mitään muuta jännää. Vapun kunniaksi kävin kans eilen parturissa kaverin tykönä ja nyt ei kasva enää ohimoilla juutalaiskiehkuroita. Ja suunnitelmissa katsoa Game Of Thronesia tänään kalsarisilteen sekä kokkailla. Noin muuten elämä varmaan etenee vähän laiskanpulskeasti, odottelen vaan tuleeko kouluista tietoja sun muuta. Mutta kun ne asiat on nyt poissa omista käsistä, niin ei voi oikein muuta tehdä kuin viskoa käsiä ilmaan ja odotella.


Ja olen popittanut korealaista poppia ihan hullua kyytiä. Ja ne jää iäksi päähän. Koska emme sitten heränneetkään mennäksemme Korea -kekkereihin Glorialle, niin piti sitten kotona kuunnella. Salaa kans tanssin yhtenä yönä G-Dragonin heartbreakeria, kun persaus ei ole enää niin jumissa.


Pistän vahingon kiertämään:




Ja sitten kun kuuntelin tuota Nu'Estia niin huomasin, että toi yksi räppääjä on tosi komia. Tuli vähän pedo-olo, kun google kertoi sen olevan 16-vuotias. Eiks 16v. ole laillista Koreassa.... Oliskohan?



PUSMOI :*