Sivut

sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Päästäiset.

Ihanaa, kun aamulla herätessä on jo valoisaa ja töihin mennessäkin näkee eteensä, ettei eksy matkalla! Vaikka silmiä särkeekin välillä se valkeus ja arska, niin kyllä se kevät oravittaa. Ja vaikka persaus tuntuu jäätyvän iltaisin ja aamuisin, niin päivällä sentään voi ujosti tuntua siltä, että ihan kuin aurinko lämmittäisi!

 photo heks2-1_zpsa728eb80.jpg
Töihinmenijäis.

Yritin järjestellä meikkejäni vain huomatakseni, että minulla on jossain ihan varmasti joku jemmapaikka, sillä meikeistä osa puuttui. Sain sentään suurimman osan laitettua työkalupakkeihin (miehisiin vaaleanpunaisiin), mutta nyt häiritsee sitten, että minne kummaan olen voinut loput laittaa... Ja tietty tulee sellaisia tarpeita, että haluaa käyttää jotain tuotetta, jota ei ole käyttänyt muutamaan kuukauteen ja sitä ei vaan löydy mistään! Pitäisi ostaa joku kunnon lipasto noille meikeille ja muulle krääsälle, koska ne vaan pyörii pitkin kämppää ja sitten käy näin, että jotkut asiat on hukkapaikassa enkä tiedä löytyykö se hukkapaikka koskaan... Löysin kyllä onneksi meikän Meow Cosmeticsin mineraalimeikkivoidepuuteri-jutun (mikskä sitä sanotaankaan?) suuren kaipuun jälkeen. En tiedä miten, mutta se löytyi 7 vuotta vanhasta meikkipussistani, johon en ollut koskenut vuosiin :D
... Pitääkin joku kerta tilata lisää samalta merkiltä noita mineraalimeikkejä, koska se on ainoa meikkipuuteri mineraaleissa, josta tykkään. Tilaan peittävintä (valittavan kolme erilaista: hailakka, vähän peittävä ja peittävin) ja se antaa iholle sellaisen samettisen pinnankin vielä. Ja se oikeasti peittää, muita mineraaleja joutuu kokemuksieni mukaan kerrostamaan seitsemän kertaa, että ne peittäisi. Paljon kehuttua Lily Loloakin olen kokeillut ja se toimii vain värillisenä puuterina siihen BB-creamin päälle. Joko en osaa, tai sitten puuterimaiset meikkivoiteet ei vaan ole minun juttuni, poikkeuksena tuo Meow Cosmetics.

... On muuten omituista, kun kärsin ihon kenkkuilemisesta jonkin aikaa ja olinkin ilman meikkaamista sinä aikana, niin heti kun aloin meikkaamaan päivittäin ihon kunto parani! Olen ajatellut, että juju, ei se BB tuki ihoa niin pahasti kuin meikkivoide ja päälle huitastu talkki/mineraalipuuteri tuskin kanskaan, mutta kaiketi se BB kans hoivaa ihoa sopivasti ja pitää pintakuivan nahkani hyvänä, kun alkoi heti näpyskät katoamaan. Ei sitä uskoisi, että meikkaaminen auttaa ihon huonouksiin, mutta ainakin voin itse suositella päivittäistä meikkaamista, jos käytössä on korealaiset bb-creamit eikä tuki nassua paksulla puuterillakaan :D

 photo heks3_zps0ab48756.jpg

Ja asiasta kukkaruukkuun, oli tuossa taannoin anopin syntymäpäivät. Oli tosi haastavaa keksiä lahjaa, sillä partnerikaan ei tiennyt oikein mitä oma äitinsä kaipaisi. Niillä on oma hieno koti, äiti matkustelee ja pitää herkuista, mutta on kuntokuurilla. Ostin sitten lähes terveellistä naposteltavaa kaupasta ja passitin partnerin hakemaan meikinpohjustusvoiteen. Ihan siksi, että se tuote pelastaa monta sellaista päivää, kun haluaa, että se meikki pysyy naamassa. Partnerin äiti ei paljoa meikkaa, mutta osaa arvostaa tämmöisiä pieniä kauneusjuttuja, niin ehkä se menee käyttöön saakka. Toivottavasti.

Juhlien teemana oli Aasia, sillä anoppi oli juuri reissannut Indonesiassa ja Singaporessa. Se tosiaan matkustelee paljon ja halusi nyt sitten sukulaisillekin tarjota "maistiaisia" sieltä. Eli haettiin hullut kasat kiinalaista ruokaa, partneri kokkasi currya ja sitten siihen lisäksi vielä paistoi veljensä kanssa rotileipiä. Ja en ole koskaan syönyt täydellisempää jälkiruokaa kuin viime lauantaina, siis HUH. Sainkin sitten reseptin siihen tuorejuustohässäkkään, pitää joskus yrittää tehdä itse siitä samasta juustokakku :)
Paikalla oli paljon partnerin sukulaisia ja olinkin suurimman osan jo nähnyt joissakin muissa kekkereissä. Oli mukavaa ja Ewok oli myös saanut kutsun, joten hän sitten sai suuresti huomiota ja rakkautta vierailta. Ewok käyttäytyi tosi hienosti juhlien ajan, kai se on sitten muuttunut aikuiseksi koiraksi, kun ei koheltanut vaan oli kuin mikäkin täydellinen rauhallinen seurakoira. Ja palkinnoksi sai maistaa currya, jota se rakastaa yli kaiken, sekä vähän täytekakunpalastani kermavaahtoa. Myös anoppi ja appiukko rakastavat Ewokkia, se on kans hienoa, että anoppi saa siitä mitään allergiaoireita, vaikka onkin koirille allerginen. Uhkasin, että roudaan kenties niille joskus sitten Saksasta tai jostakin oman bolonkan lellittäväksi! Mutta oli siis todella hyvää ruokaa, hyvää seuraa ja sitten jäätiin partnerin kanssa yökylään. Illalla väsytti ja muhittiin katsoen Modern Familya.
Oli myös ihana herätä aamulla anoppilassa ja kävellä ulos savukkeelle tepastelemaan, kun joka suunnassa näkyi peltoa melkein satoja metrejä. Tuli sellainen pieni haaveksiminen, että olisi hienoa asua itsekin joskus paikassa, jossa voi vaan marssia omalle pihalle ja koira voi valtoimenaan tepastella siinä mukana. Ja kesäaikaan tuo on varmasti vielä hienompaa.

 photo ewokajelee2_zps7c584c36.jpg
Ewok ajelemassa mummolaan.

Minua jännitti soveltuvuuskokeet, jotka oli tällä viikolla. En tiennyt yhtään, että millaista koetta meille tyrkytetään, vaikka yritin vähän googlettaa millaisia kokeita alalle yleensä on. En ollut varma, että onko meillä alaan liittyviä kysymyksiä ja pitäisikö jotenkin varautua. Ajattelin vaan miettiä etukäteen, että jos pitää kirjata omia vahvuuksia, heikkouksia ja luonteenpiirteitä, niin ne sitten putkahtaa paperille helposti. Meillä oli sitten kaksi tuntia paperihässäkkää, kun tehtiin useita psykologisia kokeita. Kuulemma niitä käytetään nykyään usein, kun valitaan opiskelijoita, koska niistä näkee ihmisen persoonan ja olemuksen paremmin kuin kysymyksistä, jotka voi opetella etukäteen ja joihin voi päntätä oikeat vastaukset.
Ensin olin sillain, että nämähän on ihan helppoja juttuja. Sitten hetken päästä tuntui siltä, että alkaakin mennä hieman vaikeaksi... Oliko ne kompakysymyksiä? Vai oliko ne yksinkertaisia? Vai oliko ne naamioitu kompakysymyksiksi, mutta olikin oikeasti yksinkertaisia? Tai jos ne oli kompakysymyksiä, jotka oli yksinkertaisia, mutta oikeastaan sitten tarkemmin ajateltuna pitäisi ajatella enemmän, jotta ne oliskin kompakysymyksiä, jotka näyttää vaan yksinkertaisilta, HÄ? Oli joitakin minuutteja aina aikaa täyttää paperi ja papereita oli useita. Kun käänsin paperini ympäri, niin pari kertaa stalkkasin vieressä olevan vastauksia ja mietin, että jestas nyt meni ihan päin kukkua omat vastaukset, koska ne oli ihan erit!
Olin aika stressaantunut ja mietin, että jos meni päin kukkua, niin ei sitten kyllä mahda mitään, koska en olisi paremmin osannut edes vastata ja parhaani tein. Pääsin kokeen jälkeen parin tunnin päästä haastatteluun, jossa vissiin joku psykologi istutti hakijoita 10min/per nenä ja kysyi jotain perusasioita. Kun menin sinne, niin tämä setämies otti koepaperi -kasani selattavaksi eteensä ja aloitti lauseen: "Nämä testithän meni sinulla kirkkaasti keskimääräistä..." tässä vaiheessa olin sillain, että voieivoiei "... paremmin!" Kiekaisin, että aijahas, oikeasti vai? Sitten se kysyi jotain peruskysymyksiä olemisestani ja elämisestäni, kiittelimme ja lähdin pois. Oli kyllä hyvä mieli, että ainakin meikä veti kokeen hyvin. Pitää toivoa, että jotkut muut sitten vähän huonommin, että pääsen oppisopimuksella oppimaan :)

Ja sekin jännittää vähän, että jos pääsenkin oppisopimuksella oppimaan, niin meidän nykyisessä ryhmässä ei kukaan ole puhunut mitään siitä, että haluaisivat toimia minun ohjastajina. Pitäisi ehkä vaihtaa ryhmää tai kenties koko työpaikkaa muualle. Se olisi tosi tyhmää, sillä olen jo kiintynyt ryhmääni :c Pitää varmaan uskaltaa vähän jo udella, että olisiko kukaan valmis uhraamaan aikaansa minun opettamiseen. En tarkalleen tiedä mitä se ohjastaminen pitää sisällään, kai se on vähän niin, että toimin kuten ennenkin, mutta olen hieman enemmän kaikessa mukana ja mokani on sitten tämän ohjastajan vastuulla. Saa siitä vähän rahaa sitten tämä ohjastajakin lisää, mutta ei ole kukaan koko työpaikalla vielä puhunut siitä, että onko joku tietoinen tästä hommasta ja miten se ratkaistaan. Jännää, että kukaan ei oikein tiedä mistään mittään!

Mutta näillä mennään. Ja tulevaisuudessa olisi vielä partnerin bändin Jenlaynin kannustamista, sillä pääsivät bändikilpailussa jatkoon! Seuraavaksi sitten semifinaali, jonne täytyy itsekin mennä paikalle ja muistaa äänestää. Se on yleisöäänestys, eli vähän kisa siitä, että kuka saa eniten kavereitaan paikanpäälle... Harmi sinänsä, kun Jenlaynilla ei ole niin paljoa kaveriporukkaa, että sinne tulisi järkyttävät määrät lössiä, mutta yrittävät parhaansa kuitenkin :) Teuvo Lomankin oli kuulemma edellisellä keikalla moshannut lujaa sekä bändi sai kehuja muilta bändeiltä. Hyvä Jenlayn! Seuraavaksi sitten semifinaalista finaaliin, jos vaan on tarpeeksi genrestä tykkääviä paikanpäällä!






Olen muuten tosi nirso noin musiikillisesti. Oikeastaan kuuntelen kaikenlaista, mutta harvasta musiikista oikeasti tykkään sydänsopukoitani myöten. Olen viime aikoina kuitenkin yrittänyt keksiä kuunneltavaa, joka tuntuisi sielussakin hyvällä ja muistin Skindredin pitkästä aikaa. Se ensimmäinen levy on kyllä hyvä, suosittelen kokeilemaan, jos yhtään kuulostaa hauskalle idealle metallin ja reggaen yhdistäminen :D Partneri myös kuuntelutti minulle suomalaista bändiä, josta totesin: "Jos nämä poijjaat ei o Pattonia kuunnelleet kasvaessaan, niin en tiedä kuka on". For The Imperium on siis bändi, jossa oli paljon vaikutteita Pattonin projekteista, eli se tuntuu uppoavan minulle kohtuullisen hyvin! Näitä voin suositella yhtä hankalille ihmisille kuin minä, jotka tykkää friikistä musiikista, mutta eivät meinaa löytää hyvää sellaista.

Aika on tässä siis mennyt töissä, stressatessa hitusen koe-juttuja, keväästä nauttien ja rymistelin kans eräänä päivänä aivan itse kämpän jäjestystä uusiksi. On muuten tosi kettumaista siirtää yksin sellaista joka suuntaan lötköävää 160cm runkopatjaa, mutta onnistuin vaan kiskaisemaan siinä rytäkässä yhden verhon alas sekä heittämään kilon hamsterinruokaa pitkin lattiaa. Nyt on siis dataan "eläinhuoneessa" enkä makkarissa, tänne kärräsin suurimman osan otuksista ja peti muutti olohuoneeseen. Onhan se kiva katsoa pedissä haamusarjoja sekä tuntuu tilavammalta herätä, kun ennen se iso sänky oli täällä makkarissa, jossa asuu mm. iguaani lootineen ja oli vähän ahdasta. Vielä kun saisi vähän raksailtua noiden elukoiden asumusten kanssa, niin kaikki olisi buenosti!

 photo hekemijashilur_zps54393315.jpg
<3

Mutta hyvää kevättä ja päästäistä kaikille tasapuolisesti, muistakaa hemmotella ihteänne ja nauttikaa auringosta! PUSMOI :*

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Vatkataan vatkataan.

Suuria uutisia!

Tänään kävi ilmi, että toimin mainoskasvona. Olen siis saanut tehtäväkseni mainostaa erästä naisten asiaa ja puhua monien naisten puolesta!

Joku kävi ihmettelemään suuresti, että mikä on kyykkyvatkaus. Sehän oli aikoinaan lapsifoorumeilla melkoinen vitsikäs asia. Olen nyt tämän asian puolestapuhuja ja YLPEÄ SIITÄ!

Laittakaa siis googleen kuvahaun hakusanaksi "kyykkyvatkaus"!

... En ole hetkeen ollut näin huvittunut :D
Suosittelen kaikille, että jos kirjoittaa blogiinsa jostain vähänkään epämääräisestä, niin google saattaa kostaa sen. Täytyy varmaan alkaa kyykkyvatkaamaan, koska muuten tämä edustustyö menee ihan harakoille.

maanantai 4. maaliskuuta 2013

Kevään pilkahdus.

Vaikka meillä onkin nyt ollut suru-uutisia, niin ajattelin taratella ihan arkisia juttuja.

Kun aloitin työkokeilussa, niin odotukset oli korkealla, mutta sitten toisaalta epäilytti, että mitä tästä seuraa. Minulla ei ole ollut kovin hyvä tuuri työpaikkojen taikka harjoitteluiden kanssa, joten peukut persauksissa sitä vaan toivoskeli, että kollegat on kohtuullisen mukavia tai edes hajuttomia ja mauttomia. Mutta pakko sanoa, että olen mahdottoman tyytyväinen koko työpaikkaan ja vaikka työ oli ihan uusi juttu, niin olen viihtynyt todella hyvin! Kollegat on avoimia ja mukavia sekä minut on otettu tosi hyvin vastaan, vaikka olenkin uusi ja vaikka en osaakaan vielä melkein mitään. On jaksettu opastaa ja neuvoa, sekä annettu kans sopivasti vapautta niissä jutuissa, joissa kykenen jo toimimaan lähes keskenäni. On ollut todella kivaa, huhtikuussa sitten selviää, että pääsenkö oppisopimuksella jäämään samaan työhön ja samaan paikkaan. Yritän parhaani ja jos sillä ei pääse sopimukseen käsiksi, niin sitten ei mahda mitään, mutta olen aika positiivisissa tunnelmissa!

Meille kans järjestetään "teemapäiviä", eli annetaan kotitehtäviä ja tavataan. Kaksi tämmöstä on ollut ja en tiedä tuliskohan vielä kolmas tapaaminen. Tiedossa ainakin haastatteluja ja muita ristikuulusteluja ennen kuin päätetään, että ketkä kaikki saa oppisopimuspaikan. Mutta jokainen harjoittelija on eri paikassa töissä vaikka kokoonnutaankin satunnaisesti saman katon alle, eli mitään kisailuakaan ei ole ollut ja oli hauska jakaa kokemuksia samasta työstä, joka kuitenkin poikkeaa sitten riippuen siitä, että missä paikassa on töissä. Niin ja meille kans jaettiin alaan liittyvää infoa sun muuta, joka on jees. Pitäisi varmaan lukaista itsekseenkin kenties muutama kirja aiheesta.

Ja arkisin tosiaan huitelen naama nakuna enkä ole jaksanut meikata lähes laisinkaan. Joskus jaksaa sutaista pikkasen nassua tasaisemmaksi ja laittaa ilmekarvat hyvin, mutta siinä se onkin. Ach sitä autuutta, kun välillä viikonloppuisin saa viipyä kuumassa suihkussa, laittaa kasvonaamion ja sitten pakkeloida hartaudella. Tokihan se pakkelointi muuttuu vaikeammaksi, kun sitä tekee harvemmin, mutta on se silti ihan mukavaa! Tällein naisihmisenä tarvin kuitenkin sellaisia iltamia, että lakkaan varpaankynsiä ja puristelen huokosia, mutta nyt ne ajoittuu sellaiseksi kerran pari viikossa tapahtuvaksi hienoudeksi.

 photo hekejes2_zps090111f6.jpg

 photo hekejes_zps67ede81d.jpg

Ja muuten rip blondi tukka, sillä vaikka siinä oli hyvätkin puolensa, niin en jaksanut. Oma tukkani on tummanruskea, joka vaikeutti sitä värjäämistä siinä mielessä, että olisi täytynyt polttaa tukkaa tasaisin väliajoin ja sitten hopean ja vaaleanpunaisen kanssa oli vielä kaikki se sävytyslilluttaminen... Kysyin isältäni, että millä värillä värjään tukan ja se päätti, että vaaleanruskealla. Yritän kasvattaa polkkatukkaa, joten olkoon nyt sitten vaaleanruskeana ja katsoo, jos jaksaa kesällä huitasta siihen vaaleaa sekaan vai hiivinkö takaisin liki omaa väriä. Olisi tosi kiva, jos tukka olisi luonnostaan vaaleanruskea, koska sen kanssa olisi helppo leikkiä tummilla ja vaaleilla väreillä, kun sitten ei ole oikein kumpaakaan eikä tarvis täten taistella juurikasvun sun muun kanssa koko ajan!

 photo paituuksia_zps1ff51ed4.jpg
Random kuva uudesta lenppari t-paidastani.

Positiivisina tapahtumina mainittakoon se, että pari-kolme viikkoa sitten (ajantajuni on hieman hukassa) meille tuli hoitoon kolme bonuskoiraa, kun toveri meni koulutukseen viikonlopuksi. Meillä oli siis pe-ma välisenä aikana viisi koiraa, kun rouvaskoirakin oli vielä läsnä. Koirista kaksi oli hoitolapsia viime vuoden puolelta, eli mitäs ne nyt olisi suunnilleen puolivuotiaita chihuahuan poikasia ja sitten piti varta vasten pyytää partnerille Riepu (rouvasharjakoira) kans :D Oli aika hulinaa, kun oli kaksi poikasta menossa ja ne silakoi pilakoi menemään. Sanon niitä silakoiksi, sillä ne pärskii sääriä vasten ja sitten huomasin kans sen, että niitä täytyi äyskäröidä välillä takaisin olohuoneeseen, kun ne uivat kuin lohet esteiden yli. En kehdannut pitää niitä ihan koko kämpässä, koska ne pisti suuhunsa kaiken ja voin vain kuvitella mikä riemu olisi revennyt kissojen kusilootasta... Oli huisia istuksia yhden hengen sängyllä (meidän sohvalla) niin, että kaksi ihmistä ja viisi koiraa änki sinne peiton kera muhimaan. Itselle pari koiraa on ollut ihan sopivasti sekä satunnaiset hoitolaiset, mutta tulipas hauskaa vilskettä ja vilinää yhdeksi viikonlopuksi!

Kävin myös tapaamassa toisen toverin jäniksiä, kun sille tuli kaksi jänistä, jotka sitten kohtasivat romanttisesti ja syntyi iso kasa nakkeja. Nakkeja on viisi ja ne oli sellaisia nyrkin kokoisia ja nukahtelivat kädelle. Yritin kurkistella niiden helmojen alle, suurin osa näytti tytöiltä, joka oli tälle toverille positiivinen uutinen. Ja ihan kuin niille olisi liimattu liian iso pää liian isoon kroppaan, sekä koska niiden isä on puuhkea, niin kakaroillakin oli jo hienot karvatöppöset <3

Meidän Vladimir kävi taannoin pallien poistossa, jotta sille saataisiin naisystävä ja ehdin jo varata kääpiöjäniksen sille vaimoksi, muuten varmaan adoptoisin toveriltani palleroisen. Mutta varmaan tämän viikon lopulla haemme sitten tämän hienon sinisen tytön Vladin kaveriksi, se on huisin kaunis ainakin kuvissa. Oli tosi vaikea yrittää löytää mistään pienirexejä naarasversioina, joten päädyin sitten kääpiöjänikseen, koska ne yleensä on vähän kans sellaisia marakatteja ja aktiivisia sekä uteliaita, niin se voi valloittaa sitten Vladin kanssa maailman. Ja kyllä se Vlad varmaan ilahtuu lajitoverista, kun nyt on tähän mennessä vaan saanut kuksia kissaa ja pyöriä sen kintuissa.

Ja minulla on kevättä ihan hurjasti tisseissäni, haluaisin sisustaa kaiken uudestaan ja heittää huonekalut parvekkeelta alas, että voisi ostaa uusia. En tiedä mikä siinä on, kun vuosia olen halunnut tummia kalusteita ja kammonnut valkoista, niin nyt sitten himoan valkoisia huonekaluja. En tiedä mikä viiraa päässäni, mutta valitettavasti ei ole varaa pistää ihan koko kämppää uusiksi, niin ajattelin joku päivä roudailla sängyn takaisin olohuoneeseen (se ravaa akselia makkari - olkkari kenties turhankin usein, kun en osaa päättää) ja makkarista tulee eläinten huone, jossa sitten saa ne jäniksetkin mennä menemisiään, kunhan vaan laittaa oveen jonkun portin siksi aikaa, kun en ole kotona. Ja koska olen sottapytty, niin haluan kaikesta rojusta eroon! Pitää käydä kaikki laatikot ja vaatteet läpi, heitän roskan pois ja yritän saada läjän myytävää tavaraa jonnekin kirppikselle. Joku keväthullut on iskenyt meikäläiseen, mutta toivottavasti se aiheuttaisi mm. suursiivouksen.

Laitetaans loppuun vielä kuva vaaleanruskeasta tukasta ja siitä päivästä, kun jaksoin meikata itseni melkein kauniiksi:

 photo hekejes4_zpsecc7a081.jpg

Toinen sieraimeni kärsii flunssasta, vaikka juuri taannoin kiduin kahden viikon lenssussa. Toivottavasti ei muutu pahemmaksi ja selviän säikähdyksellä! Ja lupaan ottaa vastaisuudessa muitakin kuvia kuin naamastani tai paidastani, nyt on vaan ollut laiska fiilinki ja ensi kerran alkaa vasta näkymään aurinkoakin täällä Suomessa. Kun aurinko päättää paistella useammin, niin varmaan tulee kuvattua jotain jännempääkin.

Nyt PUSMOI ja pukekaa ihtenne lämpimästi ja toivotaan yhdessä kevään pikaista saapumista :*

PS. Nyt olen suoltanut kohta 250 tekstiä, miten tätä pitäisi juhlistaa, ehdotuksia?