Sivut

keskiviikko 29. elokuuta 2012

Fruits & Berries sekä hyvä meno.

lolspop
Maailman paras tikkari!

Valoa tunnelin päässä. Olenkin puhunut pitkään muutosta, kun Jere saapuu tänne tavaroineen ja nyt se on aivan loppusuoralla. Jeren koti on puunattu ja tyhjennetty, vielä on tekemistä täällä, mutta silti huomaa jo pienen järjestelyn jälkeen, että kaiken rojun alla on... KOTI. Ilahduin jo siitä, että Jere järjesteli eteistä, josta tuli erilainen maton ja Jeren tavaroiden ansiosta, koska se näyttää joltain meidän yhteiseltä. Ettei se näytä enää vain _minun_ eteiseltä. Jos joku ymmärtää mitä tarkoitan. Koko asunto saa sitten sellaisia sävyjä Jerestä, kun sen tavarat leviää tänne ja se on iloinen tunne. Siinäkin mielessä, etten koe olevani vastuussa koko asunnosta enää. Oli todella vaikea aikoinaan antaa Jeren edes tiskata täällä, mutta kun nyt ihan visuaalisestikin näen Jeren asioita täällä, niin se saa kyllä kotiutua täysin. Kai se on joku ihmeellinen aivojen kemian asia, että ei osaa kuvitella yhdessä asumista ennen kuin näkee ne kaikki toisen tavaratkin. Ja en edes ole saanut pakokauhua, vaikka olen huono sitoutumaan, mutta sitoudunkin parhaaseen ystävääni, joten ei tunnu missään! Tai no tuntuu, mutta positiivisesti!

mustacio
Jeren mustacio oli melkoinen ja viimeiset kesäauringot silmämunissamme.

Ja en tiedä mikä siinä on, mutta 25.8. oli joku tapahtumien päivä. Harmi sinänsä, kun oli monta tapahtumaa, mutta piti valita niistä yksi. Oli kirpputoria, tupareita, koirahommia jajajaja... Mutta menimme anoppilaan isän ja hänen vaimonsa kanssa, sillä minun ja Jeren vanhemmat ei ole koskaan nähneet toisiaan. Vähän jännitti, mutta oikeasti tiesin, että koska molemmat puolet on rentoja ja leppoisia, niin tuskin alkaa mikään ruokasota. Ja ruokasodan aikana olisi nuoriso vaan paennut pöydän alle jemmaan. Kaikki meni kuitenkin hyvin, kai niillä oli yhteisiäkin asioita ja keskustelivat paljon. Ja ruoka oli hyvää sekä jälkiruoka myös, oms noms. Nyt on päästy siitäkin "pakollisesta" tapahtumasta ja kyllä sen verran hyvin tulivat toimeen, että ehkä joskus kokoonnumme uudestaan. Itsekin osasin olla anoppilassa todella rennosti ja juttelin kovasti, vaikka ensimmäisillä kerroilla en pukahtanutkaan. Ja katsoimme reissukuvia sekä eläinkuvia, Jeren isä vaan kyseli "mikähän tämä on?" ja toimin tietosanakirjana eläintarhan eläimistön kanssa :D
Onneksi on mukavat appivanhemmat ja onneksi isänikin on todella mukava ihminen, vaikka oma perheeni ei ole suuri, niin ehkä laatu korvaa määrän. Isän kanssa me ollaan tosi samanlaisia, voidaan keskustella jostain asiasta vaikka tuntikausia ja pohdiskella, sekä sitten huumorintajukin monesti on samankaltaista. Visioikaa siis minä, mutta 60-vuotiaana pitkänä parrakkaana miehenä, minun isä on sellainen (vaikka ehkä hieman hillitympi versio ellei vallan riehaannu). Minulla ja äidilläkin oli yhteiset jutut, mutta äiti oli sellainen temperamenttinen nollasta sataan kiihtyvä sekä muutenkin erilainen kuin minä, perin siis isäni puolelta sellaisen rauhallisuuden ja leppoisuuden, kiihdyn vain joskus ja jouluna negatiivisilla viboilla. Perin äidin kiinnostuksenkohteet (äitee oli mm. eläintenhoitaja ja valokuvaaja ammatiltaan, sekä piirsi ja laittoi hiuksia/meikkiä varsinkin mallinhommia tehdessään) ja isän luonteenpiirteet.
Kumpaa vanhempaa te lukijat muistutatte vai molempia?

Olen myös yrittänyt ryhdistäytyä meikkaushommissa. Yleensä en meikkaa tai laita tukkaani saati pukeudu siististi, kun olen niin mukavuudenhaluinen. Sain kuitenkin ideoita, kun lakkasin Jeren varpaisiin vesimelonit ja tein sitten silmiini myös vesimelonit. Huomasin, että meikkaaminen on edelleen hauskaa, se on vaan sellainen kausittainen hupini. Siitä onkin jo aikaa, kun viimeksi huvitin itseäni jollain tavallisesta poikkeavalla meikillä. Nyt sitten yritän käydä hedelmiä ja marjoja läpi meikeissäni, kun se tuntui hauskalle idikselle! Ja yritän saada vielä inspiraatiota siitä, että vielä on liru kesää jäljellä. Jos jollain on ehdottaa marjoja tai hedelmiä, niin saa kommentoida ja toteutan sitten parhaani mukaan :)

Fruits & Berries!


PhotobucketPhotobucket
Watermelon.

PhotobucketPhotobucket
Blueberries.

Photobucket
Pineapple! (Hieman tylsä, mutta menköön.)


Nyt PUSMOI :* kaikille, jakakaa inspiraatiota ja muistakaa ihastella itseänne!

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Muuttorumbailua vielä, sekä hamstereita!



Meidän uusi hittipiisi, koska gorillatanssi ja gugu gaga gugu gaga. Ei me osata Jeren kanssa kyllä tanssia kovin hyvin, mutta yritys on kova.

Viime viikolla keskiviikkona Jere tuli tovereineen pakun kanssa meille pariin otteeseen, joten tänne saatiin suurin osa tavaroista. Tuntuu hieman ahtaalta, sillä nyt ollaan jo seuraavassa viikossa, mutta ei voi järjestellä sen kummemmin, kun kaksi sohvaa on tiellä. Onneksi sohvat lähti tänään jeesuspaikkaan (eli jonnekin nuorisokeskukseen), niin voimme tällä viikolla järjestellä mm. senkit oikeille paikoilleen. En ihme kyllä ole kuin kertaalleen kolauttanut itseni, vaikka täällä on senkkejä väärillä paikoilla ja muutenkin ruuhkaisaa. Kunhan päästään vessaan ja jääkaapille, niin selvitään. En ymmärrä miten ihmisillä onkin tavaraa ökynä, tässäkin on melkein 60 neliötä ja tuskaa änkeä tänne kaksi ihmistä samaan aikaan. Ok, lemmikit vie kans jonkin verran tilaa, mutta niitä en voi syyttää hamstrauksistani ja epäorganisoidusta asunnosta, jossa asiat on vaan "jossain" sen kummemmin sitä suunnittelematta.

Photobucket

Ja kuten ehkä joku lukikin, niin aiemmin kesällä hain kampaajakoulutukseen, jonne en päässyt. Tuuri muutti suuntaansa, joten pääsin haastatteluun kynsiteknikko-koulutukseen, jossa saisi samalla vakkariduuninkin. No en päässyt sinnekään. Siihen liittyi joko jotain mystisyyksiäkin tai sitten väärinymmärryksiä. Mutta kuitenkin alkaa jo tuntumaan siltä, että minun täytyy olla todella epämiellyttävän ja inhottavan oloinen, kun vaikka kuinka hakisin paikkoihin jotka kiinnostaa minua 110%, niin siltikään ei tärppää. Haastatteluissa ja kokeissa istun ryhdikkäästi, hymyilen, olen asiallinen ja kohtelias sekä sen verran puhelias, etten vaikuta tuppisuulta. Koitan olla myös oma-aloitteinen, että jos on isompi määrä porukkaa, niin istun ihan eteen ja viittailen sekä kyselen, jotta jään mieleen positiivisesti. En tiedä miten minun luonne kuitenkin tuntuu kauhistuttavan kaikkia työnantajia tai opettajia, tai sitten naamassa on joku vika. En tosin aikoinaan Jurvassa opiskellessani saanut yhtäkään kaveria koulusta, joten vetoaisin ehkä enemmän siihen ällöttävään luonteeseeni, jota en ole itse huomannut ällöttäväksi. Olen halunnut uskoa, että olen ihan miellyttävä ja tulen lähes kaikkien kanssa toimeen, mutta ehkä olen sokea itselleni. Kysyin Jereltä, että mikä minussa on niin ällöttävää etten saa töitä tai opiskelupaikkaa, niin se väitti, etten ole ällöttävä. Tosin, ei se uskaltaisi sanoa, jos olisin ällöttävä :D

... Olen siis pohtinut, että mikä minussa on vikana? Miksi en itse näe sitä vikaa, jonka kaikki muut näkee? Onkohan minulla salaa joku narsistinen persoonallisuushäiriö, että yrittäessäni olla kiltti ja kohtelias, niin sanonkin tietämättäni kaikkea rumaa ja tahditonta? Koska en ole edes haissut pahalta haastatteluissa, siitä olen aika varma. Jotain luotaantyöntävää minussa kuitenkin on, vaikka omasta mielestäni olen sellainen harmiton palloposki, joka ei näytä edes uhkaavalle. Tiedän myös sen, ettei kaikki vihaa minua vaan osa pitää minua jopa mukavana sekä hauskana, niin en vaan saa kiinni siitä erheestä, joka aiheuttaa sen ettei tärppää mikään asia mitä haluaisin. En haluaisi viettää koko ikääni vaan kotivaimona, joka ei tee mitään, niin alkaa kohta turhauttamaan haeskelu ja yrittäminen joka ei tuora tulosta :x ! Täten suunnitelmani on voittaa lotossa ja perustaa oma yritys, jotta maksan sitten itselleni palkkaa ja työllistän itseäni. Harmi, ettei ole vielä tullut sitä muutamaa miljoonaa, mutta ehkä sitten ensi viikonloppuna. Tai sitä seuraavana.

Hilpeämpiin asioihin:
Minulla oli sadan metrin mittainen juurikasvu, joten vietin aikaani värjäämällä Jeren tukkaa sekä omaani. Nukahdin Fudget päässä sen jälkeen ja jostain syystä juurikasvuun laitettu värinpoisto ei valkaissutkaan ihan samaan malliin kuin yleensä, joten tukka on nyt sini-keltainen... Voin viettää ruotsalaispäiviä, kunnes väri tasoittuu. En kyllä ymmärrä, että mikä juttu siinä on, että sama värinpoisto joskus vetää väriä tukasta ihan railakkaasti veks, nyt sitten yritän miettiä mitä teen juurelle, kun kuitenkin tuntui mömmö kivan polttelevalta siinä enkä haluaisi värjätä heti uudestaan :x Jeren tukka sentään on ihan jees. Ja sen varpaat myös, sillä se sai kynsiinsä vesimelonit. Itse en ole kynsihaastetta edes tehnyt, sillä kilahdin keltaisiin kynsilakkoihin. Joten kuvassa vaan ihan muunlaiset kynsihaasteeseen liittymättömät kynnet (jotka lakkasin pimeässä, sen on vähän näköisetkin). Pitäisi varmaan tilata Ebaysta jossain vaiheessa geelausvälineet, kun uhmakkaasti haluan alkaa maailman parhaaksi kynsientekijäksi kotioloissa. Vaikka siihen on kyllä matkaa, niin en pidä sitä mahdottomana tavoitteena.

Photobucket

Ja koska en keksi sen suurempia tarinoita tässä pientä muuttokuormaa odotellessa (Jere ja sen yöroudaukset), niin laitan vaan muutaman kuvan lopuksi. En ole edes muistanut kantaa pokkaria mukana tai kuvata mitään, joten pahoittelen juorujen puutetta sekä kuvien puutetta. Pitää selkeästi tällä viikolla olla ahkerampi ja tehdä jotain muutakin jännää kuin syödä ja nukkua!

Photobucket
Ewokin iloilme koirapuistossa.

Photobucket

Photobucket

Photobucket

PS. Meille muutti kahden campbellin kaveriksi samalta kasvattajalta niiden puoliveljet (sama isä), joten nyt niitä on sellainen maailman söötein hamsterikasa isossa dunassa <3 Toivottavasti joku niistä on isona kaunis, tekee mieleni kokeilla edes kerran käydä hamsterinäyttelyssä, kun viimeksi kävin sellaisissa joskus kakarana (jolloin se oli ihan erijännää). Oletettavasti siellä on tällein aikuisena eritylsää, mutta voi olla, että yllätyn positiivisesti!

Photobucket
Seitikki (sininen), Kuukunen (sininen), Vahvero (sininen fawn) ja Jeren lenppari Kääpä (vaaleansininen semivalkonauhainen).

keskiviikko 15. elokuuta 2012

Yksi uusi lenppari.

Ajattelin kertoa teille ripsistäni, tai ehkä siitä, että mitkä ripsivärit on toimineet minun ripsiini.

Lähtötilanne: Ripseni ovat tummat, mutta suorat ja lyhyet. Niitä on jonkin verran, mutta ei se auta, kun ne ei sojota kohti taivaita. Taivuttaessa ne pysyy kiharalla noin vartin vedenkestämättömällä ripsivärillä, mutta en jaksa hinkuttaa vedenkestäviä pois naamastani iltaisin. Satunnaisesti käytän myös vedenkestäviä, mutta suosin veden...kestämättömiä.

Huomasin, että ripsivärini vetelee viimeisiään, kun olin käyttänyt Lumenen Blueberry Curlin lähes loppuun. Käytän kaikki ripsivärit loppuun, ellei ne ole todella huonoja. Tuokin oli ihan ok, mitä nyt ei silläkään pysy ripset kiharalla, kun ei ole vedenkestävä. Menin markettiin ihastelemaan valikoimaa ja pohtimaan, että mitä seuraavaksi laittaisin ripsiini. Huomasin, että ripsivärit on nykyään tosi kalliita! Olenko se vain minä joka muistaa väärin, mutta eikö ennenvanhaan ollut tarjouksia, että sai kaksi kympillä tai korkeintaan kaksi 15 eurolla? Ja yksi ripsiväri oli alle kympin. Nyt sitten valikoimaa katsellessa kauhean moni ripsiväri hiveli hinnaltaan 20 euroa. Ja koska olen köyhä pihi, niin en halunnut ostaa mitään kallista, kun en ollut edes ihan varma mitä haluan.

Löysin kuitenkin aika hyvän löydön, kun katselin uutuuksia. Rimmel on niitä kohtuuhintaisia markettimerkkejä, jolta saa hyviäkin tuotteita. Huomasin hassun putkilon, jossa oli yksi ripsiväri ja kaksi harjaa. Hintakaan ei ollut suuri, joten otin sen kokeiluun. Ja jo parissa päivässä sitä käyttäessäni huomasin, että laitoin pennoseni oikeaan kohteeseen. Vaikka ripsiväri ei ole vedenkestävä, niin se pitää silti ripseni kiharalla. Ei ne hivele taivaita, mutta pysyy paremmin kiharalla sillä kuin millään muulla aikaisemmalla ripsarilla. Maybellinen Falsies oli aika lähellä samaa kiharuutta, mutta se aina sotkeentui syystä x silmäpusseihini (vedenkestäväkin). Tämä Rimmel ei sotkeennu ja se lähtee helposti pois naamasta: Tuplajea! Ja olen ihan testannut urakalla tätä ripsaria siinä mielessä, että olen nukkunut se naamassa päiväunia (:D) ja on ollut ihan lämmin ilmakin. Vaikka otsa tuntuu hikoavan ja naama muutenkin hikoavan, niin ripsiväri ei ole ympäri naamaa. Kävelin myös sateessa tässä ripsivärissä ja sen jälkeen poskipäähän oli tipahtanut kaksi pientä murua, eli ei edes leviä kosteassakaan, kunhan ei koko naamaa kastele.

Rimmel Glam'Eyes Day 2 Night

Photobucket
Pidentävä suti on tuuheuttavan sisällä ja kun pidentävää sutia kiskoo pois toisen sisältä, jää matkalle liiat ripsivärit. Kun taas "tuplasudilla" väriä tarttuu enemmän sutiin, suti on paksumpi ja saa tuuheutta. Jännä homma, kun yleensä tuplaripsarit on kaksipäisiä, tässä siis ripsiväriä on sellaisen normaalin purnukan verran eikä kahta pikkupurkkia!

+ Kaksi ripsivärisutia (toinen nappaa vähemmän väriä ja pidentää, toinen nappaa enemmän ja tuuhentaa)
+ Ei sotkeennu tai rapise
+ Pitää lyhyetkin ripset kiharalla, vaikkei ole vedenkestävä
+ Hinta oli kohtuullinen (alle 12e)
+ Voi laittaa useita kerroksia, eikä ripset paakkuunnu
- Pidentämiseen tarkoitettu suti tuntuu vähän huteralta ja pitkältä, mutta toimii onneksi silti
- On melko juoksevaa, eli sillä sotkee helposti laittaessa (mutta lähtee myös helposti pois)

Tätä ostan kyllä uudestaankin! Normaalisti harjoittelen aina uuden ripsivärin kanssa jonkin aikaa ennen kuin päätän onko se hyvä, mutta tämä oli hyvä jo heti ensimmäisellä käytöllä. Uskon myös, että tämä toimii kaikenlaisien ripsien kanssa, ei tarvitse olla tietynlaiset ripset saadakseen aikaan hyviä tuloksia. Ja aikaisemmin mainittu Falsies on myös aika hyvä ripsiväri, jos jollain ei ole korkeita poskipäitä tai sellaisia silmäpusseja, jotka yleensä nappaa ripsivärit itseensä. On kuulkaas todella hankala löytää sellaisia ripsivärejä, jotka pitää ripset taivutettuina JA jotka saa illalla pois ilman ankaraa jynssäämistä.

Noin muuten ripsiväreistä, niin olen kokeillut lyhyiden ripsien kanssa monenlaisia. Pidentävät monesti toimii ihan hyvin, mutta ne jättää kuitenkin jotain puuttumaan. Koska laitan ripsiväriä yleensä paljon, niin haluan ripsien näyttävän isoilta ja pitkiltä, jolloin pidentävät välillä tekee sellaisen efektin kuin olisi kolme pitkää ripseä ja paakkuuntuu. Olen kokeillut sellaisia ripsivärejä, joissa on valkoinen mössö pidentämiseen ja sen jälkeen laitetaan normaalia ripsiväriä tuuhentamiseen. Ne on ihan ok, mutta ei minusta todellakaan hintansa väärti (jopa 20e). Nimittäin jokainen kokeilemani sellainen jättää ripset sen näköisiksi, että ne olisi olleet pitkät, mutta saksilla olisi leikattu lyhyemmiksi. Eli ripsien kärjet näyttää neliskanttisilta eikä sellaisilta pitkänhuiskeilta. Olen kokeillut myös kuivaa kuitupölyä ripsiini, jota siis laitetaan ripsivärien välissä pidentämään, kun niiden kuitujen pitäisi tuuhentaa ja pidentää ripsiä useita millejä. Olen saanut sellaisilla aikaiseksi vaan lyhyet pörheät turkikset silmieni päälle, todella kaukana siitä pitkänhuiskeasta ja kauniista tuloksesta :D Oli vaan kasa lyhyttä karvaa, joka tuntui menevän joka suuntaan ja sitten oli vielä silmätkin täynnä niitä kuituja! Ja sitten rapisi sellaisia mustia kuituja pitkin poskia koko päivän ajan. En tiedä toimisiko sellainen nestemäisessä muodossa, sitä en ole kokeillut, mutta kuivana ne ei ainakaan skulaa minulla laisinkaan.

Onko teillä armailla lukijoilla suosikkiripsaria, josta ette luovu?

PUSMOI :*

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Muuttojuttuja.

Olen uhannut bloggailla tiheämmin, mutta nyt taas ajatuksen on olleet muualla. Jos en ole syönyt ja katsonut Supernaturalia, niin ollaan Jeren kanssa oltu muuttohulinoissa. En tiedä ollaanko me saatu mitään kauheasti aikaiseksi, mutta ainakin ollaan suunniteltu! Ollaan siirrelty huonekaluja ja terraariojuttuja, sekä tuotu kämpilleni pariin otteeseen Jeren tavaroita autolla. En edelleenkään käsitä miten me mahdutaan tänne, mutta ajattelin ninjan elkein lennättää huonekaluja ympäriinsä Jeren kanssa, kunnes ne sitten löytää paikkansa, siihen saattaa mennä viikko tai kuukausi, kun ei haisuakaan missä on kenenkin paikka. Nyt on jo minulla datauspiste lähes valmiina (pitää siirrellä vielä eri seinälle), liskot ja sänky sijaitsee hyvissä paikoissa sekä Jeren datauspiste hurisee olohuoneessa. Ja vaikka kehun siirtäneeni tavaroita ja olleeni ahkera, niin oikeasti Jere on tehnyt suurimman osan, kun en tällein naisena ota osaa sen vekottimien johdottamisiin ja kantoapuni on heikonlaista, kun on tämmöiset äärivahvat spagettikädet. 

hekebluis

Ajattelin koko ajan, että tässähän on vielä hyvin aikaa miettiä muuttohommia, mutta hemskutti se kuukausikin vaan sujahtaa nopeasti. Ja sekin vielä, että ensi viikolla Jere muuttaa tänne pakun kanssa, notta ei tässä ole kuin muutamia päiviä enää aikaa! Yhteenmuutto tuntui kaukaiselle, mutta nyt se oikeasti sitten toteutuu. Olen vähän järkyttynyt, mutta ihme kyllä olo on levollinen ja onnellinenkin. Jos olisin muutamia vuosia sitten ajatellut, että asun jonkun partnerin kanssa saman katon alla, niin olisin vaan nauranut ajatukselle räkäisesti. Siis ei todellakaan, enhän minä asu kenenkään kanssa ellei ole pakko ja yleensä sellaista pakkoa ei tule eteen. Olen sellainen koppakuoriainen, että mielelläni pidän asiat itselläni ja en ole kaikille kanssaihmisille avoin. Mutta ei kai sille mitään voi, että vaikka kuinka yritinkin koppakuoriaistella Jeren kanssa, niin sitten lopulta laskin sen muurin ja huomasin, ettei tarvitse olla kuin oma itsensä. Meistä muodostui sitten armastajaisten lisäksi parhaat ystävät ja partnerit. Minusta sana partneri on ihana, kun se kuvastaa suhdetta jotenkin tiiviimmin kuin se, että sanoisi toista miesystäväksi. Partnerista tulee mieleen ystävyys, luottamus, lojaalius ja kuinka yhdessä mennään vaikka läpi harmaan kiven. Kourimiset sitten tulee kaupanpäälle!

Sitä olen siis touhunnut. Täten en ole bloggaillutkaan, vaikka olisi mm. kehuttavana yksi ripsari ja postissakin odottelen uusia meikkivoiteita arvosteltavaksi.

Keskiviikkona tänne meille on vika roudaus pakun kanssa, jonka jälkeen voimme asettua aloillemme hissukseen. Minusta tuntuu, että torstai menee nukkuessa ja laiskotellessa. Laiskottaa jo nyt, vaikka ei olla edes päästy kunnon vauhtiin ja siirrelty kodinkoneita. Onneksi minun kodinkoneet saa uudet kodit, kun ne toimii ja sain ne itse ilmaisiksi, niin hyvä pääsee kiertämään! Vielä pitäisi keksiä, että minne laitan ison kasan vaatteita, joita en haluaisi välttämättä viedä ilmaisiksi minnekään kiertoon, vaan voisin pyytää niistä muutamia euroja (osa käyttämättömiä). Pitäisikö tänne blogiin laittaa kirppis pystyyn? :D Tai sitten roudaan tavarat tässä kuussa olevaan puistokirppikseen Kallioon, kun siellä viimeksikin oli aika paljon porukkaa ja toivottavasti sitten pääsisi suurimmasta osasta eroon.

jeremuuttajaios
Muuttaja-ajelija-jajaja.

Lisää juttuja sitten, kun ehtii istua alas ja pohtia muutakin kuin tavaroiden paljoutta tai huonekalujen roudaamista. PUSMOI :*

perjantai 3. elokuuta 2012

Moi kaikki läskit ja laihat!

"Hei lopeta jo toi syöminen, kun olet niin läski!"

... Kuulostiko pahalta?

"Hei söisit joskus jotain, kun olet niin laiha!"

... Entäs tämä?

Photobucket

Taas feispuukissa pyörii näitä pullaville naisille suunnattuja hienoja rykäisyjä, joissa kauhistellaan laihuutta ja kehutaan, että oikeat naiset on pyöreitä. Tai että oikeilla naisilla on jotain mistä saa kiinni. Eikö laihat ole oikeita naisia, hä? Jotenkin tosi törkeää, että koko ajan pullavat ihmiset nälvii laihempiansa ja väittävät samalla olevansa altavastaajia, kun kauneusihanteet on laihojen puolella. Ei tosielämässä ole altavastaajia, ellei sitten itse tee toisista alempiarvoisia. Oikea elämä on vähän eri asia kuin media ja julkiset hahmot. Mallin ammattikin on työ, jossa toimitaan tietyn näköisenä henkarina vaatteille, ne tienaa rahaa siitä. Ja koska ammatti on julkinen, niin osa olettaa sen olevan se kauneusihanne, kun lehdissä näkyy näitä ammatikseen hoikkina pysyviä naisia. Kuka silti voi päättää sen, että mikä on todellisessa elämässä kenenkin kauneusihanne? Et voi mennä sanomaan toiselle, että sen ihanne on väärä tai toisen ihanne on oikea. Kyllähän laihuutta näkyy, mutta niin näkyy lihavuuttakin. Ihmisiä on kaiken kokoisia, en tiedä miten joku sellainen asia voi olla niin häiritsevä jonkun mielestä.

Pyylevät ihmiset tuntuu olevan sotajalalla median takia. Tai väitetään, että yritetään muuttaa kauneuskäsityksiä ja kuinka media vääristää kaiken plaplapla. Mutta ihan kuin se luonnostaan hoikka Martta 40kg olisi syypää siihen, että nyt tällä hetkellä on julkisissa ammateissa hienoa olla laiha. Mutta on hyvä purkaa tähän Marttaan sitten paineita marmattamalla, että laihuus on väärin ja rumaa. Tai jos ei suoraan Marttaan, niin marmattaa voi muutenkin kovaan ääneen. Ei kenelläkään tule mieleen, että laihoillakin on tunteita ihan samalla tavalla kuin lihavillakin. Ja normaalipainoisillakin on käsitykseni mukaan ihan kyky tuntea erilaisia fiiliksiä.

Joskus myös kauniit ihmiset saa osakseen skebeliä sen takia, että ovat kauniita. En tiedä onko se kateutta, mutta ehkä joku alkukantainen tarve kuitenkin heikentää toisen asemaa, jotta itse näyttäisi kosijoiden silmissä paremmalta? Useat näyttävät naiset sitten onkin kevytkenkäisiä tai mitä lie, jos joku tavallinen pieruverkkareissa lötköttelevä nainen heitä kommentoi. Jos miettii vaikka venäläisiä naisia, niin niistähän kaikki aina puhuu ja haukkuu. Itse en ole huomannut muuta eroa suomalaisissa ja venäläisissä naisissa kuin sen, että venäläiset naiset pukeutuu useammin ajatuksen kanssa ja laittaa itseään kauemmin peilin edessä. Missä vaiheessa naisellisuudesta tuli inhottavaa? Viime talvena itse asiassa mietin bussissa istuessani, että onpas laittautuneita naisia, kun muutama venäläinen nainen tuli sinne istuksimaan ja niillä oli hienot talvitakit, korut korvissa ja korkokengät. Olin sillain ihan vähän kateellinen siitä, että olen itse niin laiska ettei minulla ole korkealla prioriteeteissa tarve olla näyttävä. Mutta ihmiset onkin erilaisia, jotkut on mukavuudenhaluisia ja jotkut taas kokee olonsa parhaimmaksi tällingeissä. En usko, että tässä on mitään kytköstä persoonallisuuteen tai seksuaalisiin taipumuksiin.

Voin kertoa nyt kaikille salaisuuden: Me kaikki naiset ollaan oikeita naisia. Ei ole olemassa vääriä naisia laisinkaan. 


PUSMOI kaikille laihoille, läskeille ja tavallisille :*

keskiviikko 1. elokuuta 2012

Reikiä.

Photobucket

Ajattelin kertoa lävistyksistä, kun en niistä yleensä sen kummemmin juttele. Jotkut muut huomaa tatuointini tai lävistykseni, mutta niihin tottuu sen verran nopeasti itse, ettei tule edes ajatelleeksi. Ja koska olen ollut rakastunut poskikoruihini, niin ajattelin sitten ihan tehdä höpötys-koosteen kokemuksistani lävistysten kanssa sekä kertoa mitä kaikkia koruja minulla on kropassani killunut.

Kun olin 13-vuotias menin äitini kanssa lävistysliikkeeseen, jossa lävistettiin kieleni. En yhtään muista mistä keksin kielilävistyksen, saattoi olla, että tuttavapiirin minua jonkin verran vanhemmat naisihmiset alkoi ottamaan kielikoruja, joten halusin myös samanlaisen. Eikä se edes näkyisi, niin se oli sinänsä "helppo" ottaa. Äitini ei ideaa kannattanut, mutta tuli mukaan kauhistelemaan :D Ja ei, en tiedä miten mikään järkevä lävistysliike lävistää alle 16-vuotiaita, mutta näin siinä kuitenkin kävi. Liike oli itse asiassa Harness, joka on ainakin ennenvanhaan ollut yksi Helsingin laadukkaimmista paikoista. Myöhemmin kävin samassa paikassa ottamassa huulikoruja, ensin huulen alapuolelle keskelle, sitten myöhemmin alahuulen sivulle. Myöskin smileyn kävin siellä ottamassa.

Sen verran voin sanoa, että smiley (tulee jänteeseen etuhampaiden yläpuolelle) ja kieli on sellaisia, että ne tuntuu vähiten siinä tehdessä. Luulisi, että ne paikat olisi herkkiä, mutta oikeasti se neula tuntuu enemmän, kun se menee paksun ihon läpi. Smiley ei ollut yhtään kipeä edes ottamisen jälkeen, se oli ehkä maailman helpoin lävistys. Kieli paisui muutamiksi päiviksi ja laskeutui sitten alle parissa viikossa taas normaaliksi. Huulikorujen kanssa on tullut sellainen neljän päivän jomotus, jonka jälkeen ne asettuu ja turvotuskin laskee. Mikään noista ei ole tehnyt kipeää eikä koskaan tullut ongelmia, ei edes smileyn kanssa, jotka saattaa kasvaa ulos muutamassa kuukaudessa.

559618_3563803545174_413453626_n
Pikku-Heke, huomatkaa pähein tukkaväri.

Myöhemmin sitten kävin toisessa liikkeessä ottamassa nännikorut sekä menin kaverille "harjoitusnaamaksi" lävistysliikkeeseen. Kaveri laittoi sitten ylähuulen sivuun, nenän sivuun, napaan ja silmien väliin korut. Napa on edelleen näistä jäljellä ja se on täydellisen suorassa, vaikka oli tämän tekijän ensimmäinen! Jotkut on sanoneet, että nännien lävistäminen on kamalinta ikinä, itse en kokenut sitä mitenkään erityisen kamalaksi. Tavallaan varasin jo päässäni sellaisen huvipuistoissa olevan vasaralaitteen, jossa nousee kipu tiettyyn pisteeseen saakka ja olin varautunut siihen kellon pirinään. Kuitenkaan kipu ei koskaan yltänyt lähellekään sitä päässäni keksimää maksimia. Lävistäjä ihmetteli, että kuinka niin pokkana siinä olen, mutta tosiaan ei se nyt hirveää ollut. Tissit oli kyllä kauhean rumat viikon ajan, kun tuntuivat olevan mustelmilla ja näyttikin siltä, että olen jättänyt tissit auton alle :D Minulla oletettavasti meni verisuonia juuri siinä kohdassa, eli tuli samanlainen efekti kuin jos jättää sormensa paksun oven väliin ja katkeaa verisuoni. Nams. Ylähuuli parani samalla tavalla kuin alahuuletkin, bridge oli ketterä ja kivuton. Nenänsivu oli kettumainen, koska se oli rustoa ja se sitten tuntui siellä silmien takana hermoja pitkin. Ei sattunut, mutta melkein tuli yksi kyynel! Ja sitten myöhemmin unissani olin rieponut nenän sivusta korun veks enkä laittanut takaisin, kun se tuntui jotenkin häiritsevältä, ei oikein minun juttuni. Nännikoruiksi valitsin renkaat, joka ei ollut kovin hyvä vaihtoehto, sillä ne ei koskaan asettuneet. Ne kyllä parani, mutta sitten alkoivat kasvaa ulos. Ei ne varmaan olisi ulos asti päässeet koskaan, mutta eivät kuitenkaan koskaan sataprosenttisesti asettuneet ja otinkin ne sitten jossain vaiheessa pois.

Photobucket
Yksi kaveri sanoi, että nenäni on muumi silmineen päivineen, onhan se!

Joskus sitten otin ylähuulen keskelle tapin ja se on yksi suosikeistani. Jouduin ottamaan sen veks, kun jouduin leikkaukseen ja sairaalassa piti sitten ottaa lävistykset poies. Napa meni edelleen leikkauksen jälkeen, mutta huuli meni umpeen niiden muutaman päivän aikana. Se harmitti kovin, sillä minusta ylähuulen keskellä olevat tapit on todella sööttejä. Takaisin en sitä kuitenkaan laitattanut, en ole ihan varma miksi en. Sen laittaminen oli huulikoruista ikävin, sen jälkeen ketutti koko loppupäivän, kun se vihlaisi samalla tavalla nenän ja silmien taakse kuin rustolävistys. Ei siis kipua ja tuskaa, vaan samantyyppistä kuin jos kolauttaa kyynärpään pöytään. Onneksi se kuitenkin lakkasi se ketutus jo seuraavaksi päiväksi, sitten oli taas se neljän päivän kolotus ja kaikki taas hyvin.

Photobucket

Sitten kasvoin lävistyksistä yli, kunnes otin poskikorut :D Olin vuosia haaveksinut, että olisi kiva laittaa surface-korut poskipäihin tai laittaa ihan tavalliset poskikorut. Päätin sitten keväällä, että no miksikäs ei ja menin laitattamaan ne. Tuntui samalta kuin huulikorujen laittaminen, ei ollut kauhiata. Paraneminen kestää vaan pidempään, kun posket on sisäpuolelta niin pehmeitä, ettei nuo korut saa samanlaista tukea siihen olemiseensa. Onnistuin toisen poskenkin hermostuttamaan, mutta onneksi se rauhoittui kun lutrasin paskanmakuisella Corsodylillä muutamia päiviä. Posket edelleenkin parantuu, niissä menee varmaan sama aika kuin joissain muissakin paikoissa kuten navassa, että kuukausia kuluu ennen kuin löytävät täydellisen olemuksensa. Mitään oireita ei siis ole, kunhan vaan on tuntuma, että vielä ne etsii paikkaansa tässä elämässä. Ja minusta poskikorut on maailman sööteimmät, vaikka jotkut on sitä mieltä että muutuin rumaksi, mutta so not.

Lävistykset ei varmaan ole enää niin iso juttu kuin "villissä nuoruudessani" alle 10 vuotta sitten, mutta ei onneksi tarvitsekaan olla trendikäs. Tuntuu hassulta, että jotkut nonparellit poskissa tuntuu niin omalta. Ne jotka ei ole niitä ällönneet on kyllä sanoneet, että ne sopii hyvin vaikka poskikorut ei kaikille sovi. Pullaposkiini ne uppoaa kivasti ja tykkään NÄIN paljon. Tulevaisuudessa en varmaan himoitse mitään naamalävistyksiä, korviin olisi kiva saada jossain vaiheessa tragukset (korvan nypykkään) ja ehkä joskus voisin kokeilla microdermaleita rinnuksiin. Nyt olen kuitenkin tähän mennessä saavuttanut kaiken haluamani lävistysrintamalta, joten eipä ole enää sellaisia suuria himoja. Ja alahuulen keskelle tehty reikä pysyy auki varmaan aina ja ikuisesti, joten olen ruuvannut siihen huulikorun, jota en saa enää pois... Olkoon sitten :D

Photobucket

Pikainen listaus nyt lävistyksistä, joita minulla on tai on ollut:

- Kieli
- Smiley
- Huuli x 4 (alahuuli, ylähuuli)
- Silmienväli (bridge)
- Nenänsivu
- Nännit
- Napa
- Posket


En tiedä voiko lävistyksistä oikein muuta sanoa. Jotkut tykkää, jotka ei. Jotkut rakastaa ja jotkut vihaa. Kunhan vaan laittaessa huolehtii siitä, että tekijä tietää mitä on tekemässä ja kaikki välineet on hygieenisiä. Hyvä puoli lävistyksissä on se, ettei niitä tarvitse pitää koko ikäänsä ja vaikka minullakin on muutama arpi naamassa, niin ei niitä edes huomaa ellei tiedä katsoa. Ja ei ne minua häiritse, sillä en ole koskaan antanut minkään korun aloittaa uloskasvua, jotta jäisi isompia arpia. Ylähuulen sivussa oleva pieni arpikin näyttää kauneuspilkulta.
Jos jotain paikkaa pitää suositella, niin Helsingissä oleva Lävistysliike on kiva. Ennen sinne menemistä varataan aika, sitten siellä on ainoana asiakkaana eli saa kaiken huomion. Ja mitään ei tehdä kiireessä ja tyypit on tosi leppoisia.

Tämmöstä tänään, nyt reippaalle iltalenkille koirien kanssa ja PUSMOI :*