Sivut

lauantai 28. toukokuuta 2011

Hammashoitoa nukutuksessa, hell yeah.

Moi. En olekaan päivitellyt vähään aikaan, kun on ollut meininkejä. Stressistä riemuun, kaikenlaista. Nyt kuitenkin ajattelin tehdä postauksen ihan erikseen siitä, että kävin nukutuksessa hammashoidossa. Siitä useat ihmiset kyselee netissä, utelee kokemuksia ja sen sellaista. Jos nyt sitten tästä olisi jotain apua niille, jotka haaveksii niinkin kalliista huvista.

Leikkauksen jälkeinen naama illalla, hehe...

Photobucket

Lähtötilanne: Suunnaton pelko hampaan pintaa raapivaan metalliin, eli siihen piikkiin ja poraan. Kipua ei peljästytä, mutta noita asioita. Piti etsiä hyvä hammaslääkäri, joka olisi ihan oma eikä vaihtuisi sekä olisi aivan ihana. Tämmöinen löytyi ja klinikalla mahdollisuus nukutushoitoon.

Suunnitelma: Löytää kiva hammaslääkäri ja sellaiset ammattilaiset kenen käsiin luottaa henkensä ja hampaansa, sekä lainata rahaa sukulaisilta, jotta pystyy asian hoitamaan. Laina saatu, lääkäri löydettiin naapurista.

Tuloksena se, että kaksi viisaudenhammasta poistettiin (olivat niin hankalat, että ilman nukutusta tuskin olisi edes saatu pois). Jossain vaiheesta toista oli ottamassa pois kirurgi, hammaslääkäri, hoitaja ja anestesialääkäri. Jälkimmäinen totesi, ettei ole ihan sen alaa, mutta piteli kuitenkin kuulemma rohkeasti kielestäni kiinni. Voin vaan kuvitella, että millaista rykimistä se homma oli, kun tunnissa piti saada ne viisurit pois ja molemmat oli niin mutkikkaasti, että nukutusaikaa piti pidentää niiden takia. :x Mutta nyt ne on saatu veks, reiät korjattu ja puolen vuoden kuluttua seuraava tarkastus. Vielä on hampaiden silottamista ja tikkien poistoa, sitten on suu taas hyvässä kunnossa.

Asiasta saa tosiaan kysyä lisää vaikka kommentoimalla, jos kiehtoo :)

Photobucket

Seuraavan päivän poskia. Nams.

Photobucket

Ja selkeästi arvostin poskineen päivineen asioita, kun Jere leikki iphonella.

Photobucket

Pahoittelen kuvien huonoa laatua, on ollut vaan puhelin sopivasti kädessä eikä ole jaksanut kosketella järkkäriä. Hyviä kuvia sitten, kun posket laskeutuvat ja keksin järkevää kuvattavaa. :D

Tosiaan keskiviikkona oli se "leikkaus" ja nyt on lauantai. Torstaina päivällä palauduin kotiin ja Jere tuli kanssani muhimaan. Ja muhittiin tosi ankarasti varsinkin perjantai, ei taidettu oikeastaan pedistä liikkua muualle kuin koirien kanssa ulos ja sitten kauppaan sekä hakemaan take away -mättöä. Katsottiin puoli kautta Nip/Tuckia ja oli kyllä parasta. Silloin kun posket on turvoksissa ja saa vaan muhia, niin sängyssä pysytteleminen ja haliminen on aika ihkua. Jerekin sai sitten levätä pari päivää, kun sillä taas alkoi työhommat parin vapaan jälkeen.

Tänään pelattiin angry birdsiä ja son kyllä maailman fiksuin peli ikinä. Veetuttaa sillain sopivasti. Ja nyt sitten dataan, muhin vielä huomennakin ja maanantaina varmaan alkaa jo turvotus ja mustelmat (toivottavasti) hälvenemään hissukseen, että jaksaa ja kehtaa seikkailla maailmalla. Onneksi Jere juoksutti koiria puistossa ja kävi niiden kanssa juoksulenkillä, niin ei tarvi stressata. Itse vaan tepastelen tässä kunnossa pienempiä remmilenkkejä ja toivon, että puistossa olisi joku koira juoksuttamassa omiani, onneksi tänään olikin :)

Ei tässä muuta jännää, vielä videopostaus aiheesta:



Kuulostan hieman oudolle, koska suu ei liiku normaalisti ja tietty naama on kuin pullataikina. Mutta toivottavasti joku riemastuu asiasta, että selitän miten homma tuommosessa etenee.

lauantai 21. toukokuuta 2011

Mistä inspiroidun, mikä on jees?

Olen miettinyt nyt pari päivää nyhjötellessä, että mikä saa minut inspiroitumaan. Ja mistä saan ideoita ja mikä piristää. Kun itselle yritti niitä asioita muistuttaa pelastautuakseen jatkuvalta nyhjäämiseltä, niin voishan sitä kenties blogiin kirjoittaa niitä kans? Joo-o.

Miten päivä alkaa parhaiten?
- Saa herätä omia aikojaan, ja huomaa heränneensä kuitenkin ajoissa. Sitten nokan eteen on mahdollista hankkia battery stripped, jauhekappussiinoa, starbucksin herkkukahvia tai vaniljateetä. Sen jälkeen koirat alkaa heräilemään, tanssii joutsenlampea ja säveltää siihen omat ääniefektinsä, jolloin nekin saavat aamiaista ja voidaan mennä pissalle. Vielä jos saa pirkan viidakkomuroja, niin yeaaah.

Mikä ilahduttaa, minkä takia tulee inspis?
- Kun huomaa ottaneensa kuukauden ajan vaan paskoja kuvia, niin semmonen yksi hyvä kuva siellä seassa auttaa jaksamaan harrastuksen ylläpitämistä. Ja blogi kans, koska tänne pitää niitä kuvia laittaa. Ja joskus selaan deviantarttia kateuksissani, mutta saan sieltä kuitenkin ideoita, jotka muutan omassa päässäni erilaisiksi -> saatan jopa piirtää. Hyvät elokuvat, musiikki, luonto...
Muistan taannoin heränneeni kuuden aikaan aamulla, jolloin aloin heti musafiilistelemään omasta mielestäni hyviä kipaleita, eikä ne ole koskaan varmaan kuulostaneet paremmalta. Ja yhtenä yönä satoi vettä, haisi kesälle ja vähän kans syksylle, jolloin oli ihanaa vetää syvään henkeä ja hengailla siellä koirien kanssa yksin. Tai no kolmisin.
Haaveksiminen on sellainen asia, mitä rakastan. Olen nytkin paremmalla tuulella sen takia, että huvikseni haaveilin tänään siitä millaisen kodin hankin, kun ensi lauantaina voitan lotossa. :D Tulevaisuuden hyvät haaveet, toiveet ja sen sellaiset piristää mieltä, vaikka toteutuminen ei välttämättä olisi edes täysin mahdollista.
Inspiroidun herkästi myös muiden inspiksestä ja minuun tarttuu lattea mieli kans muilta. Jos joku keksii jonkun omasta mielestään siistin asian, on innoissaan ja pirtsakkana, niin se saattaa iskeä minuunkin omalla tavallaan. Tulee sellainen tarve, että hei, nyt kans keksin jotain hauskaa itselleni.

Photobucket

Mitä mietin muodista, materiasta sun muusta?
- Rakastan materiaa, jos olisin varakkaampi, niin tuhlaisin varmaan kamalasti eurosia johki neitijuttuihin. En tosin seuraa muotia enkä tiedä tarkalleen mikä on trendikästä. Mutta en ole muotia vastaan, se tuo tullessaan myös minulle sopivia vaatteita. Jos saisin päättää tyylini ja jaksaisin ylläpitää samaa tyyliä koko ajan, niin olisin tatuoitu pin-up -tyttö, jolla vähän enemmän meikkiä kuin ihan taviksilla ja tukka hauskasti. Se on sellainen "luukki", jota arvostan varmaan eniten. Mutta laiskana en pysty pysymään jossain tyylissä, joka vaatii tekemistä. Vaatekaapista löytyy kyllä sellaista old school -henkistä vaatetta enkä halua olla ihan harmaa ja tavis, mutta olen kuitenkin aika tavis.
Tykkään kamalasti hiusmössöistä, meikeistä, kynsihommista ja kalsareista. Niitä minullon nyt jo aika paljon, mutta ei niitä voi koskaan (kai) olla liikaa. Vaatteita tarvitsee kans aina mukamas johonkin. Eli olen sinänsä omalla tavallani pinnallinen, kun arvostan materiaa, mutta toisaalta olen suurimman osan ajasta jossain pieruverkkareissa tukka pystyssä enkä tarvi mitään meikkiä mennäkseni ostoksille.
Ja on jotain sellaisia ihmisiä, joiden tyyliä ihailen vaikken välttämättä just samalla tavalla itse pukeudu. Laitan tänne väliin aina kuvia, joista voi sitten päätellä jotain tai olla päättelemättä. :D

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Mikä on kaunista, mikä on taidetta?
- Jos minulta kysytään, niin minusta taidetta on hienosti piirretyt sarjakuvat. En siis ihan ymmärrä välttämättä jotain öljyvärimaalauksia ja vanhoja legendoja niissä, mutta ymmärrän mm. tussauksen jalon taidon sekä sen, että pystyy venyttämään ihmisen fysiikkaa tai keksimään päästään ties mitä olentoja. Olen onnistunut nyt muutaman vuoden ajan välttämään marvelin suurkulutusta, mutta olisi kyllä pakko saaha Marvel Zombies joku päivä ostettua. :D
Minusta ihmisellä on myös ainoastaan oma itsensä, oma kehonsa, joten tatuoinnit on minusta kauniita, jos ne sopii kantajalleen. En kannata pelkkää luonnollisuutta, vaikka siinäkään ei tietty mitään vikaa ole. Jokainen on kaunis, kun tuntee itsensä kauniiksi. Joku tuntee itsensä kauniiksi, kun on täynnä tatskoja ja toinen silloin, kun on kieltäytynyt ottamasta itseensä mitään keinotekoisia koristuksia. Minusta semmonen ristiriita olemuksessa on ehkä kaikkein hienointa, siksi varmaan pidän kauniina rockabilly/pin-up -tyyliä, johon on yhdistetty tatskoja. Että tavallaan ollaan leidejä, vaikka tatskaa saattaa olla kuin rokkistaralla. Tai että pukumiehen kauluspaidan olla onkin selkä ja kädet täynnä tatskaa, kukaan ei vaan tiedä sitä.

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Mikä/kuka on idolini, mitä idolisoin tai fanitan?
- No inspistä voi saada melkein mistä vaan. En tiedä fanitanko täysillä oikeastaan yhtään mitään, on varmaan jotain tiettyjä asioita kuitenkin. Oikeastaan ehkä eniten idolisoin niitä, jotka on vähän erilaisia ja silti omia itsejään. Hankala selittää, mutta siis todella sinut itsensä kanssa, ja se erilaisuus ei ole tekemällä tehtyä. Esimerkiksi erikoiset kasvonpiirteet ja itsevarmuus on sellainen, joka kiehtoo minua. Ja niitä ihmisiä myös arvostan todella paljon, joille on tullut paskaa niskaan urakalla, ja silti ne on selvinneet asioista katkeroitumatta ja kiukkuuntumatta. Sellaiset siis, jotka jaksaa uskoa johonkin hyvyyteen edelleen eikä maailman pahuus ole nielaissut mukanaan. Ja sellaiset aikuiset ihmiset, jotka ei koko ajan ole vakavissaan, vaan uskaltaa nolata itseänsä, nauraa itselleen ja pelleilläkin.
Jos puhutaan ihan oikeasta fanituksesta, niin musiikillisesti fanitan varmaan eniten Mike Pattonia. Jos joku on joskus kuullut Faith No Moresta tai Mr. Bunglesta, niin tietää sitten mitä meinaan. Genrettömyys ja omituisuus on siis mukavaa. Ulkomuodollisesti olen kateellinen taasen niille, jotka jaksaa ylläpitää näyttävämpää tyyliä kuin ihan tavikset. Kateellisuus ei onneksi ole katkeruutta, saatan vaan ihastella ja hymistä itsekseni, että jaksaispa kans!

Photobucket



... Mutta ei tässä kai nyt muuta. Tuli tarve tilata ensi kuussa Marvelin sarjiksia ja voisi kohta piirtää. :D Eli vissiin auttaa inspiksen ajatteleminen, kun inspis tulee sitten ihan oikeasti.

XOXOXO, Heke

keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Keltainen toukokuu @ Hellsingi.

Mitäsmitäs.

Suomi voitti jääkiekossa, en seurannut lätkää ollenkaan, mutta taisi sunnuntaina pihalla kuulua muutama karjuminen. Oli kyllä aika makeeta, kun pissatteli rauhassa koiria ja sitten koko Helsinki tuntui huutavan samaan aikaan. Taijettiin kuulla koirien kanssa eka maali. Ja sitten mekkalasta päätellen oltiin pihalla myös viimeisen erän aikaan. :D En ihan ymmärrä lätkäinnostusta, mutta ei siinä. Suomalaiset ei voittaneet mitään, hyvät pelaajat voitti, sitten kaikki juhlii asiaa dokaamalla aivot irti päästään. Myös se meidän edustava joukkueemme. Jea.

Piti mennä kuvaamaan maanantaina keskustaan ihmisten hulinaa, mutta jotenkin jumiuduin vaan Vallilaan. Menin katsomaan Jeren bändin treenejä ja kuvasin siellä kans ihan inasen. Kuulosti ihan jeessille, vaikka soittivatkin kuulemma päin kettuja. Mutku kuuntelee samassa huoneessa, niin hankala erottaa sen ison mekkalan seasta erheitä. Eli ihan hyvin se meni, kuvasin videotakin :)



Jere tuli meille muhimaan, kirottiin taas elektroniikkaa, mutta AH: Oma koneeni toimii taas <3 Siirreltiin kans pöytiä ja sohvia, yksi sohva meni tuonne ns. makkariin missä on vaatekaapit ja siirsin tietokoneen sängyn viereen olohuoneeseen. Teen siis tuosta "makkarista" varmaan elukkahuoneen ja pukeutumis- meikkaushuoneen, jahka jaksaa ajatella lisää. Tänään vielä siivoskelen vähän ja pohdin, että tarvisko jossain vaiheessa hankkia jotain kalustetta.

Kävin lääkärissä kainaloni kanssa. En muista mainitsinko siitä, että kainaloa särki ja nyt sitten särkee alliakin. Lääkäri tunnusteli, hieroskeli ja kopeloi tissitkin. Menin verikokeisiin ja soittelen huomenna aamulla sinne, että onko veritulppa vai ei. Se näyte valmistuu onneksi päivässä, muut tulehdushommat sitten myöhemmin. Todennäkösesti olen vaan jotenkin saanut jänteen tulehtumaan. Se on sitä Heken tuuria, että onnistuu näissä asioissa. En o edes itseäni telonut (kai), mutta pakko olla aina joku vaiva :D

Ensi viikolla sitten nukutukseen ja hammashoitoon, jeaaaa. Tai no jea, kunnes sitten herään sen jälkeen ja kiukuttelen viikon täysillä.

Käytiin tänään kans testaamassa Korea House, eli ruokaaruokaa. Otin tosin ihan pienen annoksen sushia, tai no ei se ole siellä sushia, vaan jotain merilevään käärittyä hommaa, koska korealaiset. Mutta suunnilleen sama asia. Ei ollut mitään erikoista, mutta Jere, Niko ja heidän isäpappansa testasi sitä ateriahommaa mikä aiotaan isolla porukalla hankkia lauantaina, ja kelpasi hyvin. Siihen kuului alkuruoka, pääruoka ja jälkkäri. Ja sitten keittokin, jos tilaa isomman satsin. :D Lauantaina pitäisi siis mennä Jeren, Jeren veljen ja bändiläisten kanssa syömään sinne. Ainakin ruokaa saa siellä ihan älyttömät kasat, notta maharaja kerkeää tulla vastaan ennen kuin se loppuu.

Ei tässä nyt mitään kovin jännää. Ajattelin tänään seikkailla koirien kanssa ja datailla iloisesti. Joten laitan enää vaan muutaman kuvan tähän viihdykkeeksi.

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

(Hieman salakuvasin, kun yksi uitteli koiraansa Hakaniemessä ja koira iloisena jahtasi jättikokoista kepukkaa c: )

maanantai 16. toukokuuta 2011

Xombies vol.2

Ajattelin laittaa vielä muutaman kuvan, kun kuvasin Lissua ja sekin vähän minua. Nauttikaa, tai älkää.

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket


Mietin tässä, että pitäisikö mennä keskustaan juhlimaan jääkiekkovoittoa. Tai no, ei tosiaan voisi vähempää kiinnostaa, mutta jos kameraa ulkoiluttaisi ja kuvaisi ihmisten riemua. :D

Xombies.

Eilen olin kotona miettimässä saamattomuuttani, kunnes kaveri muistutti, että olisi ZombieWalk illemmalla. Kiva siinä sitten hösätä, että öö, mitä laittaisi päälle :D No kerkesin repiä kaapista vaatteita ja meikkasin, niin minusta tuli glamour-zombie ja menetin zombiewalk-neitsyyteni.

Pakko sanoa, että oli hauskaa. Matka ei ollut pitkä, mutta ideana siis kerätä zombeiksi pukeutuneita ihmisiä kasaan ja sitten kaikki kulkee letkassa keskustassa. Oli vissiin joku 120 ihmistä paikalla. Menin siis Lissun kanssa edustamaan sinne, se esitti Tuksua hieman laihempana versiona ja minä tosiaan olin vaan horon näköisenä siellä. Ja Ewok oli myös mukana, koska se oli zombiekoira. Olin siis köyhästi vaan pukenut sille vanhat verkkosukkahousuni ja tehnyt niihin reikiä... Muttei se ole niin tarkkaa.

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Oli siis hauskaa. Ja kun tapahtumasta ei sillain informoida suuresti, niin vastaantulijat oli ihan innoissaan ja huvittuneita, että mitä oikein tapahtuu :D Ja voin kertoa, että jos haluaa tuijottelua, niin ei kannata alkaa gootiksi tai erilaiseksi nuoreksi, kannattaa meikata itsensä zombiksi ja mennä metroon.

Tässä vielä yksi makee kuva:

Forget the Glamour, eat brains.

Ei tässä nyt oikein muuta jännää :D

Photobucket

Photobucket

perjantai 13. toukokuuta 2011

Puffis-toveri ja muita ökkömönkijäisiä.

Moi. En ole jaksanut päivitellä mitään, koska ei ole tapahtunut oikein mitään. Oma kone on p*skana edelleen, nyt se meni hoitoon ja jos siinä on "vaan" näytönohjain kakkana, niin ei tarvi ostaa uutta konetta. Sitten isän läppäristä (jota olen käyttänyt) kosahti virtajohto ilman näkyvää syytä, joten meni 60e uuteen. Ja PS3 kans vähän kettuilee. On ollut siis lähinnä elektroniikka-säätämistä ja -ketutusta. Ja tänään sen kunniaksi kans nukuin melkein koko päivän, tosin varmaan kans pakenin vähän sitä, että tänään on perjantai 13. päivä.

Käytiin keskiviikkona Jeren kanssa vihdoinkin siellä Tropicariossa. Ollaan uhattu jo vaikka kuinka kauan reissata sinne, mutta ollaan vähän saamattomia. Siellä oli kyllä tosi kivaa ja oli paljon suurempi paikka mitä oletin. :)

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Ihastuin eritoten niihin isoihin varaaneihin, jotka oli aivan mahtavan näköisiä. En ole sellaisia nähnyt ennen niin läheltä ja oli makeeta. Menin varta vasten tutkimaan, että onko Tropicariossa atheris-käärmeitä. Olihan siellä, mutta just sillä hetkellä oli sellainen pois terraariosta hoitohuoneessa. Tai sitten karannut, lappu vaan laitettu hysterian välttämiseksi...

Ja nauratti vähän, kun Jere ei oikein vissiin ole matelijoiden ja käärmeiden suosiossa. Varaanit näytti sille pyllyä, puffis säpsähti säikähtäen ja teijuvaraani heräsi päikkäreiltään pöllämystyneen hulisevana :D Se puffis kyllä nauratti, kun tuijotteli muina käärmeinä ja Jeren nähdessään sillai "hui!". Ja kun tietää niiden maineen, niin oli se nyt hieman hupaisaa. Soli kyllä hieno kärmes. Ja oli siellä kans niin isoa kärmestä, että suurimmat varmaan painoi kolme-neljä kertaa minun verran.

Photobucket

Photobucket
Jere ja Puffis tekivät sovinnon.

Photobucket

Siellä oli myös muutama ötökkä ja samsakko hengaamassa. Sekä lintu terraariossa (?) joka oli kyllä hieno, mutta oli vähän mystinen paikka linnulle asua. Suurimmalla osalla elikoista oli tosi hienot oltavat ettei siinä mitään, valittamista löytyi aika harvasta kohdasta. Kun käytiin joskus SeaLifessa, niin siellä 90% kaloista oli huonoissa oloissa. Suosittelen siis Tropicariossa käymistä, kun siellä on iso osa elikoistakin onnellisia. :)

Tässä nyt pläjäys vielä kuvia sieltä:

Photobucket
Puffis-modeling.

Photobucket
Jere kaloineen.

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Yritin parhaani mukaan muistella noissa elikkokuvissa, että julkaisin vaan minun ottamiani kuvia. Vaikkei Jereä haittaisikaan se, että julkaisen kuvia, mutta kuitenkin. Oli siis hauskaa.

Sen jälkeen tepasteltiin kesäisessä Helsingissä ja päätettiin etsiä joku kapakka, jossa on terassi auringossa. Ei kuitenkaan jaksettu etsiä, joten mentiin vaan olutbaariin. Join jahvaa ja Jere tilasi kans ison kasan naposteltavaa. Maistoin maailman parasta mozzis-tikkua <3 Olisko kapakka ollut William K.

Photobucket

Muuten tosiaan olen ollut vähän apaattinen. En ole saanut mitään suurta aikaiseksi. Menin tosin datanomi-koulun haastatteluun ja se meni minun mielestä tosi hyvin! Olin oma ihana itseni, kehuskelin ominaisuuksiani sopivasti jne. Ja se täti sanoi, että olisi voinut juoruilla kanssani vaikka iltaan asti, mutta se joutui vielä muitakin haastattelemaan :D Toivottavasti pääsisi sinne, koska meni päällekkäin lähihoitaja-kokeen kanssa ja valitin sitten datis-jutun, koska se kiinnostaa noin 500% enemmän. Edustin siis parhaani mukaan. Peukut perseessä ny sitten, tulos selviää 16.6.

Suurin saavutukseni on ollut ehkä se, että keksin yksi yö leikata Ewokille kesätukan. Hiustenleikkuu-sakset sun muut oli Jerellä, mutta ei se haittaa, olihan täällä kotona fiskarsit. Ei mennyt ihan niin kuin strömsössä, mutta kyl se nyt saa luvan kelvata. Ei huljutukka kerää kaikkia puita mukanaan ja kuumassa selviää nyt mini-armas paremmin. Nuo sen kanankoivet kyllä vähän naurattaa, lupaan kuvata ne joku päivä :D Se näyttää jättipää-oravalta, kun en raaskinut leikata sen hienoa bonjovi-tukkaa kuitenkaan.

Ja päätin, etten kahteen kuukauteen osta uusia vaatteita, ellei ne ole alusvaatteita. Ostan vaan kirppikseltä, jos tarvin jotain. Ja yritän suunnitella ruokiani aina viikon etukäteen, en osta kaupasta halvalla paljon kaikkea (varsinkaan herkkuja), en osta sokerisia limuja ja yritän pysytellä muutenkin kaidalla tiellä ruoan kanssa. Olen hieman taas pulskistunut, kun tykkään vissiin veivata painoni kanssa muutaman kilon väliä. Kuitenkin on kropassa ihan jees olo, saisi vaan pikkasen tiivistyä ja pikkasen läskiä lähteä. Ostin tosiaan muutaman kesävaatteen ja ne saa riittää koko kesäksi tollain ihkauusina vaatteina. Kuvissakin näkyy leopardikuvioiset shortsit, jotka ostin. Oli kamala reisihäpeä koko päivän sitten, mutta tiivistän ne liikunnalla :x Ostin kans pitkän hameen ja mekon, kyllä nyt saa luvan pärjätä!

Eli yritän ruveta olemasta kuluttaja-juhlija ainakin hetkeksi aikaa. Saa nähdä sitten, että miten käy...

Lopuksi vielä pari kuvaa risuista ja kirsikkapuista. Ostin kaupasta maistijaisiksi muutaman kirsikan ja testaan huomenna, että onko ne nams. Ja huomenna kans yritän saada inspiksen takaisin, kun se on ollut mahdottoman hukassa koko tämän päivän. Yritän vielä tänään vaikka vähän järkätä kämppää, että on hyödyllisempi olo. Jee.

Photobucket

Photobucket

Toivottavasti tuuli lakkaisi, että saahaan kesä takasin! Ja saisi alkuviikosta paistaa ainaki arska nätisti ja olla kivan lämmin, kun Jere saa kandinsa valmiiksi nyt viikonloppuna ja sitten meidän täytyy juhlia asitä.

T. Heke ja isopää-orava

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Mitä kuuluu koirille? + Pikkasen muutakin.

Pienet kuulumiset: Olen tänään ollut aika kyllästynyt ja ollut kans pihalla paljon. Ollaan seikkailtu Ewokin kanssa mm. nurmikoilla piknikkiä viettäen ja leluilla leikkien. Ja sitten myös Bisse on ollut mukanamme, kun ollaan ihan lenkkeilty. Kuitenkaan ei ihan siltikään ole ollut hauskaa, kun on ollut turha päivä muuten. Pyöräilin pari kilsaa, kun ajattelin opetella pyöräileen, mutta tuo pyörä on kamala ajaa :D Täytyy vissiin säätää tankoa ja satulaa, sekä laittaa vaihteet kuntoon...

Mutta niin, ajattelin nyt sitten ihan syvällisemmin esitellä koirani, jos jotain sattuu kiinnostamaan. Tiivistän niiden elämäntarinaa, seikkailuja ja ruokavaliota sellaiseen sopivaan mittaan, etten jaarittele miljoonan sanan verran.


Anubis Hirvasvuopio, eli Bisse, seropi-narttu 9v.

Bisse tuli meille vähän niin kuin vahingossa. Oltiin käymässä äidinäidin hautajaisissa keväällä ja siellä oli kaksviikkoisia koiranpentuja. Ne oli vasta sellaisia karhun näköisiä pienillä makaronijaloilla, kaikki varattuja. Oli pihasta lähtenyt koira seikkailulle ja palatessaan sitten tuliaisena toi sikiäneen mahansa ja sitten lopulta pentukasan.

Mentiin loppukesästä/syksyllä uudestaan käymään, jolloin oli vielä kaikki koirat paikalla. Istuttiin portailla äidin kanssa ja mietittiin, että pitäskö ottaa yksi mukaan Helsinkiin. Pyysin sitten äidin veljeltä nätisti, että saisko viedä tuon ainoan töpöhäntäisen, ainoan pystykorvaisen ja ainoan melkein kokonaan mustan mukani. Sain luvan, joten me kiikutettiin semmonen pikkuvanha koiratyttö junalla Helsinkiin. Bisse oppi sisäsiistiksi pissimällä kaksi kertaa sisälle, jonka jälkeen ainoat pissat on olleet jotain hulinapissoja jne. Oli siinä siis puolensa, että otti pihakoiran, joka sattumalta kuvitteli sisätilojen olevan upea asia ja ulkotilojen pissapaikka c:

Photobucket

Bisse oli usean vuoden lähes kokonaan äidin vastuulla, vein toki sitä lenkille sun muuta, mutta koska olin varhaisteini Bissen meille tullessa, niin äiti otti tavallaan sen automaattisesti "itselleen". Kun äiti alkoi menemään huonompaan kuntoon, niin otin vastuuta koirasta enemmän ja taas enemmän, jonka jälkeen Bisse onkin nyt sitten minun perintökoirani. Ja mystisesti myös Bisse laihtui viitisen kiloa, kun aloin siitä huolehtimaan, kun se sai jopa ihan koiranruokaa... Äiti varmaan oli edellisen koiran lopettamisen takia vähän höpelö Bissen kanssa ja lelli piloille, koska tunsi morkkista siitä lopettamisesta. Bisse oli meidän ensimmäinen sekarotuinen, kun äiti oli harrastanut rotikoita aikaisemmin.

Nyt Bisse täyttää tässä kuussa 9 vuotta. Se on sellainen rouvaskoira, joka kyllä kaahaa ja leikkii niin ankarasti, ettei siitä aina uskoisi sen olevan jo hieman varttuneempi. Sen sisällä elää sellainen ikuinen lapsi. Bisse nauttii sängyssä ja sohvilla muhimisesta, hyvästä ruoasta ja nietoksista. Talvisin se uiskentelee hangessa kuin mikäkin karvainen hauki ja sitten kaahaa edelleen kovin vikkelään puistoissa. Sukupuusta tiedetään vain se, että emänemä oli labbis. Loput onkin sitten suuri arvoitus, jotkut ovat veikanneet porokoiraa ja jotkut kelpietä.

Luonteeltaan Bisse on erittäin pehmeä ja häseltäjä, jos on vieraita tilanteita. Ollaan kuitenkin karaistuttu asiassa jonkin verran, kun otin asiakseni totuttaa sitä elämän menoihin. Vaikka aikuisiällä se vasta sai kokemuksia eri asioista, niin kohtuullisen hyvin se on suhtautunut niihin. Bisse mekastaa juostessaan ja huutelee ovikellolle tai jos joku tulee ovesta, mutta muuten ääniskaalaan kuuluu lähinnä kaikkea muminasta oopperalaulantaan. Se on puheliain koira mitä tiedän enkä ole ainoa, joka on niin todennut :D

Photobucket

Photobucket

Bisse on minun armas pölhö, jonka kanssa me joskus jaetaan jopa joku aivoyhteys. Nukutaan usein saman peiton alla ja mumistaan. Se on vaan mahdottoman rakas, vaikka joku voisi sanoa sitä kans maailman nössöimmäksi ja idiooteimmaksi, mutta minulle se on vaan... ihana :)



Zelina vom Bolonkastern, eli Ewok, tsvetnaya bolonka, reilu 7kk.

Ewok oli vähän niin kuin osittain vahinko. Oltiin puhuttu Jeren kanssa, että joku pieni kiva koira olisi mukava Bisselle seuraksi loppuvuodesta. Jostain syystä sitten meille tulikin jo talvella kiva pieni koira... Ja vähän liiankin pieni, oli kyllä totuttelemista.

Luin netistä tästä rodusta ja huomasin, että siinä on samaa meidän Bissen kanssa. Siis sellainen pehmeys ja helppous, jonka joku toinen taas voisi tulkita hankaluudeksi. Bolonkat on tehty ihmisiä varten ja ne onkin suomennettuna sylikoiria. Kyllä Ewok sylissäkin viihtyy, mutta kyllä sen pehmonallen ulkomuodon alla asuu ihan oikea koirakin.

Menin tutustumaan rotuun erään melkein naapurin luokse, istuin lattialla 3h kahden aikuisen ja Ewokin seurassa. Ewok oli tullut tälle leidille omaksi, mutta sen tiineenä oleva narttu ei hyväksynyt vanhempaa pentua, joten Ewok sai siltä nenilleen. Uteliaisuuttani kävin katsomassa, että millaisista koirista on ihan oikeasti kyse. Ei ollut välttämättä tarkoituksena hankkia vielä toista koiraa, vaikka kyllähän sen tietää, kun ajattelee päässään "menen vaan katsomaan"... :D Ihastuin varsinkin toisen vanhemman koiran leppoisaan luonteeseen, joka kumosi kaikki käsitykset kamalista lamppuharjoista ja hulisevista pikkuräksyistä. Ei mennyt kuin pari päivää, niin Jeren kanssa mentiin sitten adoptoimaan Ewok.

Photobucket

Photobucket

Ewok oleskeli viikon aika hissukseen, mietin, että onko se tosiaan olevinaan niin rauhallinen ja ujo. Mutta höpsis, sitten kun se hoksasi ettei sitä täällä jakseta kovinkaan sorsia, niin se puhkesi kukkaan -> alkoi olemaan pentu. Oli ihanaa kuulla ensimmäisen kerran, kun se piti ääntä ja sitten roikkui tukassani pörisemässä. Oli kiva huomata, että se pystyi rentoutumaan ja olemaan oma itsensä. Pentuvaihetta ei kuitenkaan edes ollut kauan jäljellä, kun Ewok oli jo 4kk ikäinen tullessaan Saksasta Suomeen ja sitten meille. Bisse ensin ihmetteli, että mikä tuo tuollainen orava on, joka änkee samalle ruokakupille, mutta hyväksyi tenavan nopeasti.

Nyt Ewok alkaa olemaan jo hissukseen nuori nainen. Vielä sille ei ole tullut ensimmäisiä juoksuja, mutta niitä odotellessa. Se tuskin enää kasvaa oikeastaan ollenkaan ja paino huitelee ehkä siinä ~3kg tai vähän alle. En ole punninnut, ihan vaan näppituntumalla arvioin. On siis pienen pieni, vaikka itse olenkin jo tottunut siihen ja tuntuu lähes normaalille, että se on niin pikkanen. Luonteeltaan Ewok on pehmeä ja suostuteltavissa, vaikka edelleen on sitä pentumaisuutta sen verran, ettei aina ehdi kuunnella. On todella ihmisrakas ja haluaisi moikata kaikkia ihmisiä, myös meluavia lapsia. Jos lapset leikkii pihalla, niin olisi kamala hinku mennä sinne sekaan suukottelemaan ja juoksemaan ympyrää.

Photobucket

Photobucket

Ewok on myös ahne, josta on hyötyä sekä haittaa. Haittana se, että jos hajamielinen omistaja jättää lattialle roskapussin, niin sieltä kaivetaan currykastikkeen jämät ja kakitaan sitten beessiä kakkaa. Ja positiivisena asiana se, ettei tarvi kamalasti miettiä millä motivoida. Ewok seuraa pihalla perässä tai vähän matkan päässä, jos täällä ei olisi autoja tai muita koiria (joita Ewok voi säikkyä), niin mentäisiin aina alasti (ilman hihnaa) pihalla. Ewok ei räksytä ja on pihalla lähes mykkä, ellei sen kanssa ala leikkimään. Se on oppinut jo vähän juttelemaan takaisin, eli valittaa välillä minulle maailman pahuuksista. Haukahtelee silloin ihmeellistä kiekumista, jos en tarpeeksi nopsaan ehdi laittaa ruokalautastansa lattialle. :D

Olen kyllä erittäin tyytyväinen siihen, että melkein vuotta etuajassa otinkin Bisselle kaverin. Tuntuu kuin Ewok olisi ollut täällä aina, vaikka eihän me olla sen kanssa mukamas edes kovin kauan tunnettu. Kuitenkin se luottaa minuun 98% ja minä siihen, on sellainen hyvä aivojen aaltoilu välillämme. Ewok on siis meille juuri hyvä koira, menee sopivasti joskus siihen hermo, naurattaa sen temmellykset ja sitten vielä se nukkuu tupeena tukassa. Voin suositella tämmöstä sellaisille ihmisille, jotka asuu kerrostalossa eikä halua mekkaloivaa koiraa, mutta koiran joka jaksaa olla pihalla tuntikausia väsymättä. Eikä toisaalta valita siitä, jos "täytyy" muhia sohvalla kilpaa omistajan kanssa.

Photobucket

Photobucket

Lisää tietoja bolonkoista saa googlen avulla, ja tässä pari linkkiä:

http://tsvetnayabolonka.homestead.com/

http://www.mydarlingdogs.com/

http://www.bolonka-welt.de/

http://en.wikipedia.org/wiki/Bolonka


(Noin 98% suomenkielisestä infosta on sellaista, joka kannattaa vaan sivuuttaa eikä vaivata aivojaan niillä bolonka-miksauksilla ja ties millä.)



Ja ömmm, mitä nämä syö?

Ewok on 95% barffaaja, eli syö rehuja ja lihaa. Joskus kuitenkin tietty maistaa jotain kotiruokaa, joka on sitten se -5% täydellisestä barffauksesta. Yleensä aamulla me syödään vähän kevyemmin ja illalla raskaammin. Aamulla lautaselle ilmestyy esimerkiksi kasviksia (pilttejä, itse muussattuja ja pakastettuja), inasen lihaa ja joskus jopa raejuustoa/maustamatonta jogurttia (hylana). Illalla sitten syödään lihaa, joka on sekoitusta sisäelimistä ja muunlaisesta lihasta. Lohta ja muuta kalaa sekoitetaan joukkoon myös tasaisin väliajoin. Esimerkkinä ilta-annoksesta vaikka tämmönen: Kanan sydän, kalkkunamassaa ja inasen vielä naudan jauhelihaa. Annokset on siis melkoisen pieniä, en osaa sanoa painoa tai kokoa, mutta ehkä puolisen desiä kerralla. Ja joskus jos ollaan riekuttu, niin syödään pieni välipalakin. Suosittelen pienille koirille kuivattua lihaa, jota saa eläinkaupasta. Täällä päin Helsinkiä on vähän nihkeässä sellainen, mutta Vuosaaren Kolumbuksen eläinkaupasta sellaista saa. Se kulkee kätevästi kans pihalla taskussa.

Bisse on koko ikänsä melkein ollut nappulalla ja "p*skamössöllä", kun äiti syötti sille ties mitä. Vaihdoin sitten hissukseen Bissen ruokavalion laadukkaaseen nappulaan ja nyt Bissen ruokavalio on 50%/50%, puolet nappulaa ja puolet lihaa sekä kasviksia. Nappulana meillä toimii Jahti&Vahti kanariisi, joka on parhaaksi todettu. Sopii meidän rouvan mahalle. Sitä ennen oltiin Hau-Haulla hetki (kanariisi), mutta se sitten ei kuitenkaan natsannut täydellisesti. Joskus ollaan kans syöty James Wellblablan kalkkuna/kana-vihannes napuskaa, joka kans sopi kivasti. Bisse syö aamulla kans hieman kevyemmin kuin illalla. Nappulaan sekoitellaan sitten aina satunnaisesti ties mitä, lihaa ja kasviksia. Iltaruoasta esimerkkinä vaikka tämmönen: Puolet nappulaa, reilu 1/4 maustamatonta kanaa raakana ja siihen lirauksena esmes kasviksia taikka jogurttia/raejuustoa.

Sen kummemmin me ei siis syödä. En ole rouvaa viitsinyt vaihtaa kokonaan barffaukseen, sillä testien perusteella parhaiten sopii tuollainen sekaruokavalio, jossa on parhaat ominaisuudet molemmista tavoista ruokkia.


... Tässä pieni selostus siis koirista. Jos on kysyttävää tai jotakin, niin saa kommentoida. Me eletään ihan tavallista elämää, kaksi kotikoiraa ja niillä on yksi ja puoli omistajaa. :D Ja pahoittelen, ettei Bissestä ole enempää kuvia tai tuon parempia, mutta se on mahdottoman hankala kuvattava. Se ei tykkää kamerasta ja ne ainoat saadut kuvat on sellaisia, että se näyttää maailman eniten pelleltä.

Nyt voisinkin vetäytyä petiin kissojen ja koirien kanssa, kun huomenna täytyy reippaana mennä pääsykokeisiin/haastteluun :| Hui!