Sivut

keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Kalju olotila.

Syksystä nauttiminen alkaa vaihtua toisenlaiseen syksyyn, kun puista lentelee kaikki lehdet pois. Tosi alaston olo parvekkeellakin, kun käväisee savukkeella ja näkee muiden parvekkeet ja voi vakoilla tarhatätejä. Mutta tuleekin sitten sellainen syksy, että on kylmää ja harmaata sekä kuivaa, sekin on jea. Nyt tässä välissä on vaan limanuljaska-lehtien syksy, eli satelee vettä ja astelee semmosessa lehtivellissä, joka ällöstyttää. Mutta eipä tuo mitään, nautiskellaan vielä kun voi ennen niitä talvipakkasia ja loskia.

Ei ole sattunut mitään jännittävyyksiä lähiaikoina. Mitä nyt olen hoksannut, että ailahtelevasta mielialasta huolimatta tykkään elämässäni joistakin asioista ihan täysillä. Vieläkin vaihtuisi vuosi, koska oletan, että ensi vuosi on huimasti parempi vuosi.

Näin muuten jokin aika sitten pihalla jotain kurpitsakukkasia. En tiedä mitä ne on, mutta ihan kuin se kasvattaisi joka syksy ilmaa täynnä olevia kurpitsoja. Aika herttainen.

Photobucket


Ja koiran kanssa ollaan pelleilty ihan urakalla sekä koirapuistossa, että kotona. Inhottaa vaan, kun jokainen karvaeläin päättää heittää kaikki karvansa pois samaan aikaan ja päivässä valkeat lakanat on täynnä mustaa karvaa. Ihan kuin nukkuisi pedissä, joka on päällystetty untuvalla. Kuulemma saisi ihan hyvät rahat kissojen ja koirien karvoista, jos niitä keräisi ja tekisi langaksi, muttei sitä nyt semmosta jaksa. Joskus jaksaa vaan laittaa niitä eläimille peruukeiksi.

Photobucket


Tänään on pikkasen jännittänyt, kun partneri lähti piiiiitkälle lennolle Koreaan, mutta toivottavasti kaikki sujuu hyvin. Ei sitä kyllä malta nukkua ennen kuin tulee yöpuhelu, että on saapunut perille. Ensi kerralla menen kyllä varmasti mukaan, vaikka veri ei osaakaan vetää ulkomaille, kun ei ole koskaan itse reissannut. Joten olen nyt vaan tällein hengessä mukana!

Ja löysin kaupastakin taannoin niin hienot kengät, että seuraavassa entryssä aika varmasti flesoan niillä. Piti löytää talvikengät, eli löysin kengät joilla just ja just selviää syksyn yli. Mutta ei se haittaa, koska materia kuitenkin ilahduttaa aina ja halvalla sain. c:

Vielä lopuksi ilahduttava kukkanen, joka päätti alkaa kukkimaan kesken syksyn ja viettäkää kaikki kivaa, koska syksy on parasta aikaa vuodessa. Itsekin ostan tällä viikolla pieniä kurpitsoja kaupasta ja katson kauhuelokuvia, että pääsee ihan haamujen meininkiin.

Photobucket

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

This is halloween, tidididi.

Olen tosiaan aloittanut jo kesän lopusta ja ekasta syyshajusta saakka fiilistelyn, koska pian on halloween. Vaikka jankutan sitä kuukausikaupalla, niin jotenkin olen aina sata kertaa paremmalla tuulella, kun ajattelen halloweenia. Lapsena se oli maailman paras juhla ja vaikka nykyään sitä ei enää juhlikaan samalla tavalla, niin on se tunnelma. Ne syksyn hajut ja puiden värit, ach. Eilen bongasin jo kukkakaupasta pieniä kurpitsoja, joita täytyy aina saada joka halloweeniksi. Kai traditiot on ihan hyväksi, vaikka ne traditiot olisikin pikkusia kurpitsoja pöydällä istuksimassa. Joudun olemaan kyllä yksin halloweenin, mutta vietän sen kaksi kertaa. Reippaasti ennen oikeata halloweenia katson partnerin kanssa toivottavasti huonoja kauhuelokuvia ja olen villasukat ojossa, ja sitten oikeana halloweenina pyörittelen vaikka kurpitsoja hyppysissä ja katson lisää niitä kauhuleffoja.

Photobucket

Ja halloweenista toiseen asiaan, joka on oikeasti vähän synkempi. Eli koira kävi eläinlääkärissä keskiviikkona ja lääkäri oli sitä mieltä, että patti tuntuu rasvapatilta, mutta otti kuitenkin useita näytteitä varmuuden vuoksi. Ja parin viikon sisällä paljastuu, että onko patti rasvaa vai täytyykö huolestua. Omistajalle on aika murheellista tuollaiset mystiset patit, joista ei voi satavarmasti tietää, että mitä ne on. Koiraa ei kyllä patti haittaa ollenkaan ja on pirteä peipponen, eli ainakaan se ei ole sairaana millään tavalla. Oletettavasti siis jännitän ihan turhasta, mutta täytyy sitä nyt stressata kuitenkin. Toivottavasti näytteet paljastaa, että siellä ei ole mitään liian jännittävää meneillään. Ja koiraparka oli huppelissa, koska se jouduttiin rauhoittamaan. Ja sai korviin antibiootit, kun hiivatulehduksen jälkeen korvat jotenkin altistui jollekin ja siellä on pieni pöpö. Onneksi koira on niin reipas, ettei tarvitse edes oikein yrittää jemmata antibiootteja, vaikka korvien putsaaminen sitä inhottaa kyllä varmaan maailman eniten. Minun raukka ja armas, onneksi korvat tulee pian kuntoon ja peukut persauksissa, että patti oli vain säikäytys.

Ei tässä mitään jännittävää. Pitäisi ottaa kuvia, että voisi laittaa niitä tänne, mutta saitte nyt vaan halloween-aiheisen muualta varastetun kuvan. Se on taustakuvanani ja ehkä maailman söpöin.

tiistai 5. lokakuuta 2010

Energiaa ja huolia.

Jotkut päivät on hyviä ja jotkut huonoja. Eilen olisi tehnyt mieli vajota maan alle ja tämäkin päivä alkoi kehnosti, mutta aurinko alkoi sitten paistamaan risukasaankin. Ahkeruuspuuskan vuoksi nyt pyörii tiskikone, pesukone ja kämppä imuroitu. Jos vielä järjestelisi tänään hieman, niin olisi upiaa. Ja sitten voisin kehua itseäni parhaaksi ja palkita itseni vaikka... No vaikka sillä, että sitten voin nuuskia puhdasta asuntoa. Lattiat on itkeneet pesemistä jo pidemmän aikaa, pitäisi varmaan siihenkin panostaa lähiaikoina. Jos puuska ei lakkaa, niin sitten nekin täytyy pestä tänään.

Energiaa selkeästi on kerääntynyt varastoon, koska ennen puuskaa teki mieli nukkua päiväkausia. Ja koko eilinen meni melkein nukkuessa, kun nukuin myöhään ja sitten vielä sammuin illalla kolmeksi tunniksi. Oli aika mystistä, että miten pystyi pientä ihmistä väsyttämään niin paljon ja olin jo varautunut siihen, että tänään harmittaa ainainen väsymys edelleen. Mutta väsymys meni pois ja siksi onkin siivouspileet.

Photobucket

Olin sunnuntaina hyvin huolissani siitä, että löysin koiralta jälleen saman patin minkä olin aiemminkin tunnustellut. Tuntui aiemmin ihan vaan rasvapatilta, jolla ei sinänsä mikään kiire. Kuitenkin olin tuntevinani patin lähettyvillä jotain mystistä massaa, joka huoletti. Itku oli herkässä, koska mietin, että mitä tekisin, jos koiralla olisikin jotain vakavampaa. Aloin miettimään, että ilman koiraa ei olisi äidistäkään enää jäljellä arjessa muistoja samalla tavalla ja hysteria oli valmis. Koira on kuitenkin pirteä kuin peipponen ja viettänyt jopa hulluja päiviä, ettei se kyllä ainakaan omasta mielestään sairasta. Nyt olen itse kuitenkin rauhoittunut ja huomenna aamulla koira menee lääkäriin, jossa pattia puristellaan ja koiraa tutkitaan. Toivottavasti ei löydy mitään liian jännittävää. Koiraparka ei saa edes aamiaista, koska jos se pitää rauhottaa, niin ei maha tykkää :c No mutta se saa sitten erittäin ison lounaan.

Hoksasin myös, että minun pörriäiset on maailman kauneimpia, höpsöimpiä ja rakkaimpia.

Photobucket

Photobucket

Photobucket