Sivut

tiistai 31. heinäkuuta 2012

Enkeksinytotsikkoalaisinkaan.

Photobucket

Yritin luoda 2NE1:n CL:n meikkiä, mutta se ei todellakaan toimi, ellei ole pienet ja vinot silmät. Sellaisiin saa tehtyä ihan hullun hienoja kissarajauksia, jotka voi vetää överiksi. Minun silmät on isot laatikot eikä oikein minkään malliset, joten ei ihan toiminut tämä tyyli. Kehtasin kuitenkin mennä tuon näköisenä kauppaan ostoksille. Jos kuitenkin satut omistamaan hienot pienet kissansilmät, niin tuommonen näyttää varmasti mahtavalta!

Photobucket
Ruskeat rajaamiset mustan sijasta taasen toimii vallan hyvin, suosittelen.


Minulle iski myös lievä hiuskriisi. Se on vaalea, mutta siinä alkaa taas olemaan melkoinen juurikasvu. Uhkasin värjätä sen hattaran väriseksi, mutta en nyt yhtään tiedä. Tekisi mieleni tehdä taas perinteiset, eli vetää siiliksi muualta paitsi päältä. Mittailin, että mikähän olisi pisin säätö noissa ajeluvempeleissä. Koska en todellakaan nauti siitä, että tukka on luonnonkaareva, jolloin heti kun se kasvaa sellaiseksi hieman pitkäksi, niin tulee mm. korvien eteen sellaiset juutalaishaivenet (eli menee kiehkuralle) ja niskavillat myös lepattaa eri ilman suuntiin. Heti kun Jeren silmä vältti, niin otin isän hiustenajelukoneen käyttööni ja vetäisin tukkaa pois! Kasvatan kuitenkin polkkatukkaa, eli tukka on päältä pidempää, niin ei kai se mitään, jos vähän alempia hiuksia ajelee, eihän? Ja ei ainakaan tarvitse harmitella niitä party in the back -niskavilloja tai juutalaishaivenia taas kuukauteen pariin :D Tarvitsen kyllä uuden blondauksenkin, ihanasti kajastaa juurikasvu varsinkin lyhyemmällä puolella. Ohensin myös tukkaani itsekseni. Lyhyessä tukassa on se huono puoli, että pitäisi käydä kampaajalla kahden kuukauden välein ja olen niin pihi, etten halua maksaa niin usein useita kymppejä siitä, että tukka pysyy hyvänä. Joten mielummin pilaan sen itse kotioloissa!

IMG_7788

IMG_7780-1
Anteeksi ettei ole photoshoppia, niin näette ihoni jokaisen finnin ja huokosen, sekä duckfacen toki.

Kävin myös rouvaskoiran ja tätikissan kanssa eläinlääkärissä. Menin ensimmäistä kertaa Viikkiin (ok joskus kakarana ollut siellä aikoinaan äidin kanssa) ja minut neuvottiin ensin hevosten luo, sitten seikkailin joidenkin takapihojen kautta, kunnes löysin oikean paikan. Tätikissa oli yskinyt pitkää yskää pari viikkoa, mutta lopetti sen, kun kerroin varanneeni sille lääkäriajan. Ja tietty se oli oireeton sitten siellä lääkärissä, mutta tutkittiin kuitenkin. Pelkäsin, että sillä olisi astma tai sydänvaiva, mutta keuhkot ja sydän toimi hyvin. Kilpirauhaset ja kaikki oli kunnossa, myös äänihuulet. Olin satavarma, että Hilde vetää kaikkia turpaan siellä, mutta ihmeen kauniisti se oli, vaikka olikin hankala asiakas. Onneksi olin vaan dramatisoinut jotain karvapalloyskää ja tätikissa sai terveen paperit :)
Rouvaskoiralla taas on ollut joitakin vuosia toisessa korvassa uusiutuva korvatulehdus. Se oli puhjennut taas, joten ajattelin koittaa Viikin kautta saada siihen hoitoa. Siellä kun on kaikenlaista vempelettä, JOS tarvitsee tehdä jotain muuta kuin saada antibioottia. Puhelimessa ehdottivat korvan huuhtomista rauhoituksessa, mutta sitä ei kuitenkaan sitten tarvinnut tehdä. Saatiin lääkkeet ja Bisse oli sitten häpäisty, kun ronkittiin korvat ja koko muukin kroppa, sen jälkeen vielä tuikattiin pyllyyn kuumemittari. Mutta oli kuulemma rouvalla hienot hampaat, ei meinannut uskoa kun sanoin, ettei me olla hammaskiveä koskaan poistatettu! Ja viljelystä saamme lisää tietoa loppuviikosta. On kans kuulemma aika todennäköistä, että siinä murheenkorvassa on epätasainen ja rosoinen sisäosa, jonka takia se kerää niitä bakteereja. Se selittäisi melko hyvin sen, että miksi vain toisessa korvassa on ja miksi uusiutuu niin herkästi.
Hienoa kuitenkin, että kokonaisvaltaisessa tarkastuksessa meidän 10-vuotiaat oli hyvässä kunnossa ja molemmat jopa ikäisiksensä upeita <3

Olen myös kokenut itseni valaaksi, kun olen kerännyt tässä kesän aikana mahaani röllykän. Nimesin sen röllykäksi, tietteks sen mahan, joka tulee lihomisesta ekana ja sen saa vielä onneksi helposti pois. Mietin myös, että voisi talveen mennessä kutistua vähän, niin saisi shoppailtua sieltä Aasiasta vaatteita helpommin. En ole lihava, mutta haluaisin timmiytyä. Juoksupyörässäni olen tänään juossut, kun vaikka kävelisin kuinka niin se ei oikein vaikuta timmiyteen tai painooni mitenkään. Pitää varmaan siispä juosta ja fillaroita. Ja oikealla pyörällä en pysy pystyssä, niin tuo tuettu juoksupyörä on ihan hyvä ratkaisu :D Jos saan kutistettua itseäni hieman jouluun mennessä, niin voin sitten läskeillä urakalla siellä Seoulissa, omsnoms.

Yritimme myös kuvata salamaksia, kun Helsinkiin saapui ukkonen noin vartin ajaksi, mutta emme ehtineet ikuistaa yhtäkään. Ne meni sen verran kaukaa ja sitten pakenivat äkkiä pois. Oli kyllä ihana ilma, kun oli hellettä, satoi vettä ja sitten oli yöllä sellainen ihanan kostean kuuma. Ja vaikka emme saaneet kameralla tallennettua yhtäkään salamaa, niin pokkaristani löytyi tämmönen niiden epäonnistuneiden salamakuvien joukosta:

IMG_7760
En ole edes varma onko tuossa minä vai Jere, mutta ainakin SALAMAkuva. :D


Huomenna armas iPhoneni menee korjattavaksi. Naapurissa oli kohtuullisen hintainen paikka, jossa saa lasin vaihdettua. Mietin, että pitäiskö vastaisuuden varalle opetella itse vaihtamaan se lasi, kun tulee aika kalliiksi se ettei osaa. Ainakin viimeistään sitten, kun lasi hajoaa kolmannen kerran, niin voisi yrittää ostaa Ebaysta hienot ohjevideot ja välineet. Ja iJutuista tuli mieleen, että olen alkanut tulemaan tosi hyvin juttuun minun Macin koneen kanssa. Sen logiikka ei aina ole yhtä hyvä kuin minulla, mutta nyt se tuntuu jo täysin omalta. Ja nyt on hienoa, kun voi laittaa telkkarinkin näytöksi, niin sitä kautta voi katsoa typeriä musavideoita sun muuta vielä suuremmalta skriiniltä, ach.

IMG_7810
Poor iPhone.


Loppuun vielä kuvat liskosta ja... liskosta! PUSMOI :*


IMG_8898
Fred: "Foods!"

IMG_7720
Iguaanin lenpparipaikka, somisteväliseinä, jonne se hiipii torkuille aina valtoimenaan ollessaan.

maanantai 30. heinäkuuta 2012

Kesähulluus sekä leivonnaisia!

Huomasin, että olen kirjoittanut yli 200 bloggausta. Unohdin bailata sitä silloin, kun putkahti kahdessadas-turina, mutta kai sitten juhlin, kun olen kirjoittanut 250 turhaa bloggausta? Pitää keksiä miten juhlistaisi. Jos lukijoita olisi enemmän, niin olisi kiva leikkiä vaikka arpajaisia ja olisi palkinnonjakoa, mutta noin pienellä määrällä tulisi yksi kommentti ja sitten se palkinto menisi tälle henkilölle. Se olisi vähän jännempää, jos saisi arpoa isomman porukan kesken. Kaikella rakkaudella muutamille lukijoilleni, mutta kyllä ehkä ymmärrätte mitä meinaan! Olisi kiva arpoa kanssaihmisille lempparituotteitani kauneuspuolelta, mutta ehkä sitten 17 vuoden kuluttua, kun lukijoita on sata.

IMG_0256
Koirankusettaja.

En ole tehnyt mitään jännää. Aika paljon olen hengannut partnerin kanssa ja ollaan mietitty, että mitä kämpälle tekisi. Jere toi tänne viime viikon viikonloppuna tietokoneensa, kailottimensa ja pöytänsä. Ne on tyylikkäästi keskellä olohuonetta täysin kaiken läpikulkemisen tiellä ja ne on vielä siinä jyrsimien ja kanin edessä, etten voi siivota niiden pahnoja ketterästi, jea. Mutta onneksi olen ninja.
Olohuoneeni feng shui on aivan kamala, hakekaa joku kaksi nahkasohvaa täältä äkkiä pois! Ne on ruman väriset, mutta hyvät istua ja aitoa nahkaa, niin ne olisi hyvät koirien tähystyssohviksi. Ei vaan ole kenellekään kelvannut, ei edes ilmaiseksi. Heitän ne parvekkeelta, jos ne ei ensi kuussa meinaa lähteä täältä kenenkään matkaan. Murheensohvat, mutta niillä on vielä kuukauden ajan mahdollisuus työllistyä jossain muualla, kunnes minulla menee niihin hermo lopullisesti. En tarvitsisi niistä vastalahjaksi kuin pari battery sugarfreetä, mutta siltikään kukaan ei halua niitä. Paitsi, jos kantaisin ne ovelle saakka. Anteeksi, mutten todellakaan lähde niitä itse roudailemaan, kun ei ole autoa eikä korttia, eikä sitä perskärryäkään.

Ja roudasin tänne viime viikolla iguaanille väliaikaisen asumuksen, joka on hienosti vaatekaapin edessä. Onneksi siellä on vaan Jeren vaatteet, niin minun ei tarvi kulkea alasti. Sillekin pitäisi keksiä joku fiksu paikka. Jos iguaani osaisi tehdä tyytyväisen ilmeen, niin se varmaan tekisi sellaisen. Se saa toki vielä suuremman asunnon, mutta tuo toimii väliaikaisesti. Toisaalta, kun katsoo iguaania suoraan edestä päin, niin se näyttää tyytyväiselle, sivusta taas katkeralle. Kai se on tulkintakysymyksiä. Ainaski basilika edelleen maittaa ja naurattaa vähän, kun käärin kaiken basilikaan sillain kurmee-tyylillä, koska jekutan liskoparkaa syömään kaikkea ei-niin-hyvää. Vaikka iguaani oli vasta toisena kiinnostuksen kohteena isompien lihansyöjien jälkeen (varaanit, teijut) niin on tuo adoptiolapsi kyllä melkoinen vempula. Ei voi suositella kyllä sinänsä kenellekään, kun mekin joudumme uhraamaan yhden kokonaisen seinän ja puoli huonetta sen tulevalle terraariolle, mutta jos on tiluksia niin mikä ettei. Se on keksinyt jo lempparipaikkansakin, se aina kiipeää virutellessaan somisteväliseinän päälle tarkkailemaan. Meidän täytyy hankkia kissoille JA iguaanille kiipeilypuu, molemmat varmaan nauttisi sellaisesta kovin :) Ja vaikka iguaani on iso, niin ne on pirun ketteriä, sellainen ehtii katonrajaan nopsaan ja täten korkea kissojen kiipeilypuu olisi sille varmasti mieluisa joko terraarioon tai sen ulkopuolelle. Tai kaksi kappaletta, joista toinen toimisi sitten terran ulkopuolella kissoillekin. Kaikki on tähän mennessä siis sujunut hyvin!

Ja joku muu voisi puolestani järjestellä kaiken, sillä kiinnostukseni on tällä hetkellä miinuksilla. Huonekalut voisi vaan leijailla paikoilleen tai muuttua kätevimmiksi. Onneksi on vielä kuukausi aikaa repiä tukkaa päästänsä järjestelyn kanssa. Emme tosiaan saaneet vaihdossa suurempaa asuntoa, kun meille ei kelvannut pirinisti-alueet, niin ahtaudumme kaksistaan tänne kaksioon. Onhan tämä iso kaksio, mutta me eletään niin leveilevästi Jeren kanssa molemmat, että tuntuu pian ahtaalta. Tekisi kohta mieli hankkia parvisänky, että olisi kätevämpää, mutta minulla on kiipeämiskammo, niin en pääsisi sieltä ainaskaan koskaan alas :D Pitäisi aamuisin soittaa palokunta paikalle hakemaan minua sieltä! Mutta sellaisella saisi ihan huisisti lisää tilaa, harmi ettei niitä myydä "puolikorkeina" ja 160cm leveinä. Isä sanoi, ettei sellaisen voi rakentaa, mutta siihen menee isoja rahoja. Varsikin, kun unelmani olisi sijoittaa sen alle vielä kiinteitä kaappeja mm. petivaatteille.

Nauroin muuten, kun Jere kertoi, että meidän Seoulin hotelli on Gangnamissa. Ihan siksi, kun ollaan bailattu tätä vaikka kuinka ja paljon pari viikkoa:


Keltainen lehdistö kans huomasi PSY:n, vaikkakin viikkoja myöhässä.

Viime torstaina oli ilmainen kirpputori Kalliossa puistossa. Mentiin sinne toverin kanssa myymään leivoksia ja tietty tein omat leivokseni vasta aamulla, kun olen mattimyöhäinen. Kerkesinkin tehdä vain kahdet herkut. Tein muffnieseja, eli muffinsseja brownie-reseptillä ja ei tullut mieleen, että ne perhanat lössähtää keskeltä, kun keskiosan kuuluukin jäädä hieman raa'aksi. Laitoin pelastuksena vaan mansikat niiden keskelle. Ja sitten yksi vuoka minttu-suklaa-brownieta, joka möi kuin häkä. Tai no, kaikki meni ja sitten joku tuli vielä kojuumme "täältä sai sitä jotain mudcakea eiksni!" Ja Jennykin kehui makua, itse en yleensä maistele leivoksiani, mutta kai teen ihan hyviä. Aiomme mennä ensi kuussakin samaan paikkaan, jolloin teemme enemmän suolaista leivottavaa sekä teen varmaan kaksi peltiä brownieseja, toiset minttua ja toiset jotain muuta. Tervetuloa maistelemaan! Ja Jennyn cake popsit maistui tooooosi hyvälle, vaikken tykkää edes leivoksista, ellei ne ole lähes pelkkää suklaata, rasvaa ja sokeria. Mutta niissä oli sellainen mansikkatikkumainen herkkumaku, oms noms. Pakko opetella tekemään itsekin niitä, ne on makunsa lisäksi vielä ihanan näköisiäkin.

herkkuja

... Meneminen kirppikselle ei mennyt kyllä ihan kuin strömsössä, Jennyn ja Chrisin hakiessa minut me mentiin sitten etsimään vuokrattua termaria kahville. Koko paikka oli kiinni ja Jennyn hermostuessa ja soitellessa niiden perään, niin se tipautti minun iPhonen asfalttiin. Ja juuri se etuosa edellä, että paskoontui päreiksi se lasi siitä :x Vahinkoja sattuu, toivottavasti keksimme halvan paikan korjauttaa sen, kun Chriskin kertoi, että Lontoossa se maksaa 20 puntaa ja applen liike vastasi, että maksaisi 300e. Wtf. No ainaski saatiin sitten termari sieltä paikasta, joka oli "kiinni". Jonka jälkeen mentiin keittämään 10 pannullista kahvia ja oltiin sata vuotta myöhässäkin kirppikseltä. Ensi kerralla olemme ehkä ajoissa emmekä hajoita mitään :D Tai ainakaan emme anna Jennyn koskea mihinkään arvokkaaseen, jos se viettää epäonnenpäivää.

Ja ihan sillain randomkuva siitä, että tykkään Jumbon sittarin patongeista:

patonkeja
:D

Ja en kestä meikän hamstereita. Ne sai nimikseen Kuukunen ja Vahvero. Niillä on maailman pienimmät karvatöppöset ja ne painaa varmaan gramman, kun tottunut rottiin. Ne on maailman suloisimpia. Muistan, että miksi minulla oli kakarampana hamstereita ja miksi juuri campbellit oli lenppareita. Ne on tomeria, mutta nämä sienisankaritkin on kilttejä. Olen jo rakastunut niihin. Ihanaa ottaa pieneen kätöseen hamsteri, joka antaa vähän pussata mahaan ja nenään, sitten niille voi keksiä kaikenlaisia pahvirakennelmia. Olen todella tyytyväinen noihin poikiin siis, naama varmaan repeää, jos ja kun hankin niille vaimot ja ne tekee lisää maailman pienimpiä hamstereita. Kasvatusta tosin vain omiin tarpeisiin, mutta kuitenkin. Lupaan kuvata pämpstereitä taas joku päivä, nyt olen ollut tosi laiska kameran kanssa. Sienisankareilta kuitenkin terveisiä kaikille!

Tässä vielä pari kuvaa meidän Baywatch-lenkkeilystä helteellä, kyllä se aurinko taitaa aivot sulattaa...

IMG_0271

IMG_0255

Suomen kesässä on ollut nyt varmaan neljä kesäpäivää yhteensä, nautitaan aina näistä satunnaisista lämmöistä kuin hullut puurosta, PUSMOI :*

lauantai 21. heinäkuuta 2012

Pämpsters!

Joskus 2000-luvun alussa minulla oli yli 30 hamsteria. Jotkut kaukaiset ja vanhat tuttavuudet voi tämän muistaakin. Sittemmin hamstereita ei ole oikeastaan ollut paljoakaan, varmaan tuli sellaiset överit siitä harrastamisesta aikoinaan. Kuitenkin minua on aina viehättänyt venäjänkääpiöhamsteri campbellit eniten, varsinkin värimuotojen valikoiman takia. Kääpiöhamstereiden kasvatus väheni hybridi-ongelman takia ja sitten ei ollutkaan enää valikoimaa väreissäkään. Ja hybridit ovat siis sellaisia, että kaksi rotua risteytyy keskenään ja sehän ei ole soveliasta. Osa luovuttikin eikä enää jatkanut harrastamista, kun geenitestaus maksaa pensasmustikoita eikä voinut olla enää varma, että onko ne omat hamsterit jostain kaukaa sittenkin sekarotuisia vai ei. Muutama ponteva onneksi on alkanut taas harrastamaan ja kasvattamaan campbellejakin muissa väreissä kuin normaali tai argente.

Joku myös ehkä tietää, että tykkään eniten sinisen sävyisistä eläimistä ja suklaan sävyisistä eläimistä. Ihan vaan katselin keskustelua jyrsijöistä ja siellä oli kuva kasasta sinisen sävyisiä campbelleja. Olin ihmeissäni, notta oikeastiko sellaisia saa taas!? No eikun seuraavalla viikolla hakemaan meille pari uroota. Toivottavasti jossain vaiheessa saan jostain ostettua niille naiset, että voi sitten kotosalla pitää aina muutamaa sinistä/dovea/jne. sävyistä hamsteria. Ja jos vielä saisi valkonauhaisina tai täplikkäinä, niin ai että. Jerelle yritin valottaa myös hamsterikasan hienoutta, se on siis se tunne, kun laittaa käden pehmeiden hamstereiden sekaan, kun ne nukkuu tai on muuten vaan jossain nurkassa kasassa. Kun kaverilla oli hamsteripesue, niin heti ekana tietty olin sillain "HAMSTERIKASA!" ja käsi sinne, se on vaan sellainen onnen ja autuuden tunne! Sitä oli ikävä niiden laumahamstereiden kanssa.

Ei tässä siis muuta kuin se, että katsokaa nyt miten ihanaksia!

sininen_2
Sininen poika.

sininenfawn_2
Sininen fawn poika.


Näillä ei ole vielä nimiä, olisiko jollain ehdotuksia? Ajattelin selata sienien nimiä, ne on maailman hauskimpia. Mutta muitakin ehdotuksia saa kertoa :)

PUSMOI ja terveisiä natiaishamstereilta :* <3

perjantai 20. heinäkuuta 2012

BB? Blemish Balm/Beblesh Balm.

Kuten otsikkokin väittää, niin nyt postaus niistä aasialaisista BB-creameista.

Olen jonkin aikaa jo käyttänyt lähinnä vain BB-creameja meikkivoiteenani, en muista tarkalleen milloin luovuin markettien tököteistä, mutta on siitä varmaan ainakin pari vuotta? Tilasin kokeiluksi SkinFoodilta BB:tä ja sitten huomasin sen olevan valkoiselle talvi-iholleni loistava, kun se kosteutti eikä  rapissut naamasta pois vaikkei ennen meikkaamista uisi kosteusvoiteissa. Eikä myöskään hionnut pois lämpimässä, puuteriakaan ei tarvinnut kuin nenänpäähän. Ja iho tuntui hengittävän. Sen jälkeen sitten tilasin Misshaa, joka oli paljon peittävämpää ja rakastuin siihen. Ensin mietin, että eihän se ole yhtään niin hyvä kuin SkinFood, mutta huomasin paksuuden johtuvan siitä, että sillä saa melkein kaiken erheen naamasta piiloon. Silti se ei tunnu läheskään niin paksulta kuin peittävät markettimeikit. Ja olen vaalea, joten on hankala löytää sopivia sävyjä, kun usein Suomessa ne on tosi kellertäviä ja olen keltainen muutenkin, niin olen sitten kalma-simpsoni, jos laitan naamaan keltaisuutta korostavia värejä. Mielummin yritän etsiä neutraaleja värejä, että pienet punoitukset saa hieman taitettua ja keltaisuus ei ole pääväri. Monesti se on joko-tai, eli voi ostaa pinkkivalkoista tai keltavalkoista sävyä marketista.

BB:n idea on vähän samankaltainen kuin mineraalimeikeissä, eli se sekoittuu oman ihon sävyyn ja näyttää paremmalta, kun sen antaa olla iholla viitisen minuuttia. Osa näyttää melko harmaaltakin, kun ottaa käteensä sen pisaran ja kauhistelee, mutta useimmat sitten iholla muokkautuu oman ihon värisiksi. Ja BB-creameissa on suurimmassa osassa hoitavia ainesosia: Osa hoitaa ryppyjä, osa kosteuttaa, lähes kaikissa on suojakertoimet aurinkoa vastaan ja valikoimaa näissä hoitavissa puolissa löytyy. Varsinkin SkinFoodilla on usealle eri iholle tarkoitettuja meikkejä, osa kuivalle, osa vanhemmalle jne. Ja olen tosiaan huomannut, että näillä käyttämilläni merkeillä ei iho mene tukkoon samalla tavalla kuin niillä, joilla ennen meikkasin. Varmaan ne hoitavat ainesosat sitten ainakin aiheuttaa sen tunteen iholle, että sitä ei rääkkää samalla tavalla kuin tavallisten meikkivoiteiden kanssa.

Ennen käytin lähinnä Maybellinea, sillä se oli markettihommista ainoa josta sain välillä oikean sävyn, mutta peittävimmät oli sitten mattapintaisia -> kuivatti ihoani. Ja kun kokeilin kosteuttavampia ja ohuempia, niin suurin osa sitten kiilteli naamassa viimeistä päivää parin tunnin kuluttua. Tällä hetkellä täydellisen ihon salaisuuteni (ok ei kukaan ole täydellinen) on BB + mineraalimeikki. Eli laittaa alle BB-creamia kerroksen, jonka päälle sitten laitan vielä mineraalimeikkiä. Jätän homman puuteroimatta kuivan ihon takia ja vaikka pakkelikerros on sinänsä paksu, niin kuitenkin iho hengittää sieltä läpi. Tilasin Lily Loloa kaverin kanssa, jonka jälkeen huomasin ettei se yksinään ole kummoista, mutta BB:n päälle laittaessa saa vaikka juhlatilaisuuksia varten melko upean ihon ilman, että se näyttää Tikkurilan mainokselta. Normaalisti toki käytän vain BB:tä ja sipaisen ehkä talkkia päälle, mutta kaikenlaisia eksoottisia yhdistelmiä täytyy kokeilla!

IMG_7673_2
BB + mineraalimeikki näyttää tältä.

Mutta niin, ajattelin kertoa vähän nyt niistä BB-creameista mitä käytän, sillain eriksensä ja sen sävyn/laadun mukaan mikä on käytössä. Lähtökohtana vaalea, hieman kellertävä ihonsävy, jossa myös punoituksia. Ja iho on pintakuiva, mutta tukkeutuessaan tai rasvoittuessaan keksii finnejä. Huokosiakin tarvitsee peittää.


IMG_7703_2
Missha, Skin79, SkinFood 1 & 2


Missha Perfect Color B.B. Cream (sävy 21)
Tämä on paksuin niistä kolmesta suosikkimerkistäni, mutta ei kuitenkaan levittämisen jälkeen tunnu paksulta naamassa. Sävy on harmaa, mutta se natsaa sitten kuitenkin minun ihoni kanssa hyvin, kun alkaa imeytymään ja lämpenemään siinä naamassa. Tässä on plussana se, että sävyjä on jonkin verran vaikkei kuitenkaan ihan miljoonaa ja tätä saa vielä vaaleampanakin. Joillakin tämä voi jäädä naamaan harmaaksi, jos laittaa liikaa tai ei ole omassa ihossa sävyjä joita voide taittaisi. Tämän pitäisi ehkäistä ryppyjä, SPF 30 (eli voi huoletta olla auringossa) ja peittää erheet. Tämä on vissiin saanut mainetta ja kunniaa naisten keskuudessa Aasiassa ja on tosi yleinen merkki, eli se jo kertoo siitä, että tämä toimii. Jos tietty haluaa mahdollisimman ohutta ja luonnollista, niin tämä saattaa olla hieman liian paksu sellaiseen, kun tämä ei ole laisinkaan "juoksevaakaan". Yksi pumppaus riittää koko naamaan eikä tarvitse aina sitäkään, tämmöinen perustuubi kestää varmaan puoli vuotta käytössä, ellei enemmänkin. Tällä meikkaan naamani, kun se kenkkuilee ja tarvitsee hieman enemmän peittävyyttä. Ja vaikka tämä on paksummasta päästä BB-creameja, niin ketterästi tämän levittää sormissa pitkin nassua!

Skin 79 Super BB Triple Functions
Tämä on uusin tuttavuuteni, se tuli vasta äskettäin postissa, mutta on ollut ahkerassa käytössä. Tässä on kyllä se huono puoli, ettei tätä saa useassa sävyssä. En tiedä mitä tämä tekee ruskettuneemman ihon kanssa, mutta minulle tämä ainoa sävy on passeli. Ja kuten muissakin, niin tämän pitäisi sitten imeytyessään mätsätä ihonvärin kanssa. Tätä voi suositella ainakin vaaleille ja semivaaleille kasvoille. Koostumus tuntuu unelmalta ja sitä on ihana levitellä naamaan. Naama ei tarvitse puuterointia tämän jälkeen, ellei ole rasvoittuva iho. Tässäkin luvataan ryppyjen ehkäisyä, SPF on 25 ja sitten on mystinen "whitening". Aasiassa on iso hitti saada naama mahdollisimman valkoiseksi, joten useat meikit ja rasvat sisältää jotain mukamas-valkaisua, mutta en ole huomannut sen vaikuttavan minun luonnostaan vaaleaan naamaan mitenkään. Oletettavasti tummemman ihon kanssa sitten voi huomata sen, että vaalea meikki vaalentaa naamaa (OHO!). Tämä puteli on kans maailman upein ja pumppu on pieni, niin saa aina juuri sopivan määrän. Olen vähän rakastunut, enkä niin vähän. Kestää kiiltämättä naamassa koko päivän. Tämä on ohuempaa kuin Missha, mutta paksumpaa kuin Skinfood, eli minulta löytyy jokaiselle päivälle sitten oma paksuus näissä, kun hamstraan.


SkinFood Good Afternoon: Green Peach Tea BB (sävyt 1 & 2)
Minulla oli aikaisemmin käytössä SkinFoodilta Aloe Vera BB, mutta ajattelin kokeilla samalta merkiltä toisenlaista. Se Aloe Vera oli kevyttä ja kosteuttavaa, sekä sopivan vaaleaa varsinkin minun talvi-iholleni siinä vaaleimmassa sävyssä. Tilasin nyt sitten kahta sävyä tätä BB:tä, eli vaaleinta ja siitä sitten seuraavaksi vaaleinta. Tätä mainostetaan sellaisena, joka estää naaman öljyyntymistä ja pitää naaman mattapintaisena. Muistin, että nämä ovat aika kevyitä ja juoksevia meikkejä, niin uskalsin kokeilla tämmöstäkin vaikka iho on pintakuiva. Ja hyvin toimii, ei kuivahda ja ei tarvitse puuteriakaan päällensä. Ja SkinFoodin tuotteet tuoksuu aina ihanilta, juuri siltä mitä paketissa lukeekin. Tuoksu kestää kyllä vain levityksen ajan, mutta kuitenkin. Niitä voisin haistella tuntikausia ja arvatkaas: Nämä tee-BB:t tulee pienissä teepaketeissa! Nämä ei ohkaisuutensa puolesta peitä toki kaikkia erheitä, mutta peittävät kuitenkin paremmin kuin testaamani markettien BB:t (tosin olen testannut niitä vain käsiini useasti, en tiedä voiko niitä sitten kerrostaa naamassa). En tiedä tykkäänkö enemmän Aloe Verasta vai tästä Green Peach Teasta, mutta molemmat toimii kyllä ja vaalein sävy on oikeasti tosi vaalea. Ainakin Aloe Veraa voin suositella kuivalle iholle ja tämä Green Peach Tea sopii sitten hieman rasvoittuvammallekin iholle (tai omalleni kesäaikaan). Kahdesta vaaleimmasta sävystä saan kesänaamalleni sopivan sävyn, ykköstä sitten käytän varmasti talvella. Tämän pitäisi kans sisältää oikeasti vihreää teetä ja persikkaa, jotka hoitavat ihoa. Ainaski tuoksun perusteella sisältää kaikkea herkullista!

IMG_7709_2
Sama rivi, eli: Missha, Skin79 ja SkinFood sävyt 1 & 2

Bonuskehaisut: The Face Shop
Vaikken ole vielä testannut The Face Shopin BB:tä, niin pakko tähän samaan syssyyn kehua niiden puhdistusaineita. Acne Solution pesee naaman todella puhtaaksi ja sitten muut Cleansing Foamit on aina olleet todella ihania naamassa. En tietty ole niin ahkera, että jaksaisin jynssätä samalla pesuaineella naamaa kaksi kertaa päivässä ja tutkia vaikutuksia, mutta näistä on jäänyt hyvä fiilis. Suosittelen kokeilemaan, osa Cleansing Foameista ei maksa Ebayssa kuin muutamia hassuja euroja. Ja sellainen törttö on tosi riittoisa. Keksin Jereltä itse asiassa tämän kaupan, kun se kävi Koreassa ja osti sieltä naamanpesuvärkkejä. Se ihastui ikihyviksi, niin minäkin. Jokainen tilaamani pesumoska on käytetty alusta loppuun hartaudella, ei ole tullut vielä kertaakaan pettymyksiä.

Ja koska nyt joku miettii, että mistä repii näitä tuotteita, niin yksi sana: Ebay.

Toivottavasti tästä oli nyt jotain apua niille, jotka miettii mikä tämä BB-villitys on. En voi kehua niitä marketeista saatavia uutuuksia, sillä en ole vakuuttunut niistä käsiini testatessa ja siksi ei ole tullut ostettua. Nämä mistä puhuin on sellaisia, joita ei saa Suomesta, mutta niitä on helppo tilata ulkomailta. Ja hinnat liikkuu siinä 6-12e, eli eivät ole tyyriitäkään. Tällä hetkellä ainoa markettimeikki joka viehättää on se uusi Lumi-sarja, jossa naamaan saa hehkua ja se samalla peittää erheet. Mutta toisaalta minun BB:t tekee jo sen saman, niin miksi sitä ostelisi kalliimpaa ja mahdollisesti iholle huonompaa tuotetta. Mutta minulla on joku juttu, että haluan laajan skaalan vaihtoehtoja, joten täytyy varmaan sortua kokeilemahan sitä Lumia.

Jos jollain on kysyttävää, niin voin selventää sitten, jos huonosti höpelsin jotain. En osaa tehdä meikkikritiikkejä ja en ole koskaan kokenut 60 euron meikkivoiteita, eli jonkun mielestä voin puhua ihan palturia. Ainaski nuo BB:t on hinta-laatu-suhteeltaan erittäin jees. Suosikiksi kohoaa juuri nyt Skin79, mutta se vaihtelee minulla aina kausittain, se suosikki meinaan.

PUSMOI kaikille ja eikun Ebay laulamaan! :*


PS. Tässä lähikuva vielä silmästä, johon tein kissarajaukset väärin päin:


IMG_7692_2

tiistai 17. heinäkuuta 2012

Vempeleitä ja liskoja.

Läppärini, jonka Jeren kiva veli antoi minulla ilmaisiksi, on hieman kenkku. Meillä on muuten hyvä suhde, mutta tämä läppäri ylikuumenee herkästi. Ja kaatuu herkästi. Jos tekee liian monta asiaa samaan aikaan, niin tulee kriisi. Lähes kaikista asioista tulee kriisi. Ihan kuin yrittäisi seurustella naisen kanssa, jolla olisi koko kuukauden jokaisena päivänä pahat pms-oireet. Ei voi ymmärtää mitä siellä päässä liikkuu, miksi se herkistyy tyhmistä asioista ja miksi se raivostuu niin herkästi! Olemme pärjänneet tässä kuitenkin, sillä edellinen kone heitti veivinsä kokonaan ja läppäri on auttanut minua pitämään itseni tarpeeksi elämättömänä. Olen läppärille ikuisesti kiitollinen, mutta kohta koittaa autuus. Pian ei enää hernemaissipaprikaa koneen persauksien alle, sillä...


Jere saapui ritarillisesti valkealla MAC Minillään!


Photobucket


Piti ensin hankkia minulle joku toimiva läppäri, jolla voin datailla menemään. Kun Jerellä repesi perse sen kanssa, että vanha läppäri kaatuili menemään. Joten kun tsekkailimme läppäreitä, niin tietenkin sinkosin katsomaan pientä maccia ja katsoin, että voi miten sievä. Jerekin salaa rakastui sellaiseen, joten sitten uuden näytön saapuessa saan käyttöön sievän ja pienen vempeleksen. Vähän varmaan täytyy totutella, kun olen joskus viimeksi kakarana leikkinyt macin tietokoneilla, mutta jos tulen toimeen iPhoneni kanssa, niin kaiketi koneenkin kanssa. Sitku voitan lotossa, niin ostan MacBook Pron ja mehustelen sitä. Mehustelen nyt tätä minimäkkiäkin varmaan seuraavat kaksi vuotta vähintään!


Posti toi myös SkinFoodilta kivoja asioita. Tilasin pari BB-creamia, ajattelin kokeilla muutakin kuin sitä aloe veraa, jota olen käyttänyt. Nyt paketista saapui peach green tea -BB:tä kahdessa eri sävyssä ja ai hitsi ne tuoksuu ihanalle. Ja sitten vielä paketti oli täynnä kaikkia näytteitä, nuuskin niitä innoissani ja en osaa edes kuvitella miten onnessani olen, kun pääsen käymään vuodenvaihteessa ihan SkinFoodin liikkeissä. Koskaan en ole kokeillut mitään huonoa The Face Shopilta tai SkinFoodilta. Vaalein sävy noissa SF:n creameissa on minulle sopiva talvella (eli tosi valkea) ja sitten siitä seuraavaa tummempaa sävyä sotkiessani vaaleampaan saan täydellisen kesäsävyn naamaani. Ja tämäkin oli kevyttä ja ihanan tuntuista kasvoilla. Posti toi myös testiksi kehuttua Skin79:n beebeetä, jota sitten myös kokeilen, että onko se niin hyvä kuin väitetään. Huomasin myös, että länsimaalaiset ns. laatumerkit on alkaneet valmistamaan BB-creameja, joskus rikkaana voisi niitä kokeilla. Ne halvemmat marketissa myytävät on minun makuun liian vähän peittäviä ja osa myös aivan liian tummia. Ja hinta korkeampi kuin aasialaisissa, jotka taas on laadultaan noin 88392372% parempia. 
Lupasin myös tehdä postauksen BB-creameista, kun monet kysyy minulta mitä ne on. Voisin kuvata ihan järkkärillä, että miltä ne näyttää iholla ja yrittää kuvailla, että miltä ne tuntuu. Etten nyt jää jaarittelemaan ja fiilistelemään liikaa.


Photobucket
Mihinkään liittymätön kesäkelikuva.

Kaverikin käväisi kylässä ja haki vanhoja vaatteitani käyttöönsä, joten ehkä nyt olen sitten aisoissa vaatemäärän kanssa, vaikka piti päästä eroon isosta osasta niitä. Jere kuitenkin aikoo änketyä vaatekaappiini, joten en käsitä miten voikin minulla olla niin paljon vaatetta, että on haastavaa saada pari hyllyä tyhjilleen. Kalsaritkin tursuilee laatikosta yli ja oli tosi kiva kaivaa yksi hyllyllinen todetakseen "ai mulla on tämmönenkin, hei tääpäs onki hieno, hei tätä en o käyttänyt kuin kerran, hei mikä tämä on" ... :D Me naiset. Sitten kuitenkin kaivaa päällensä sieltä kaapista ne tutut ja turvalliset vaatteet. Niinku Jerekin sanoi, että minulla on aina päällä farkut ja t-paita, vaikka oli hyllyllinen eroottisen pinkeän kireitä kynähameita. Rakastan kynähameita, mutta sitten en kuitenkaan käytä niitä. Mitä ihmettä? Perustelin sen sillä, etten käytä korkokenkiäkään. Pitäskö tässä siis nyt ostaa lisää kenkiä vai vähentää vaatemäärää, hä? Kesäaletkin oli niin hyvät, että olen ostanut kaksi mekkoa, töppöskengät, paitoja... Ohois.


Meille myös perjantaina tuli hoitolapsi, josta mainitsinkin ohimennen. Kaverilla on iguaaninpoikanen, joka kaipasi pariksi viikoksi hoitopaikkaa. Iguaani jää ehkä tänne asustelemaan pysyvästi, katselemme pari viikkoa, että miten kaikki sujuu. Ainakin tähän mennessä on sujunut hyvin, sillä sitä ei kiinnosta muut lemmikit ollenkaan. Suurin huoleni oli, että miten se reagoi kissoihin ja koiriin, mutta ne vaan katsoo ja haistaa toisiaan, sitten kyllästyy toisiinsa. Tiesin, ettei minun eläimet kiusaa iguaaneja, mutta en ollut ihan varma, että suuttuuko iguaani siihen uteliaisuuteen. En ole saanut liskolta turpaani, vaikka huhujen mukaan olisi ailahteleva ja hieman aggressiivinen. Lähinnä on heltta ojossa eikä tykkää siitä, jos nostelen sitä häkistä pois. Yleensä se antaa nostella ja käsitellä, kun noukin sen jaloittelun jälkeen ja sitten se kiipeää reppuselkääni, josta sitten kuljeksimme takaisin häkkiin. Kun huomasin, ettei se tykkää siitä, että menen sen reviirille sitä nostelemaan, niin jätin vaan häkin luukun auki ja sanoin, että jaloiteltkoon jos siltä tuntuu. Mentiin päikkäreille ja heräsin siihen, kun lisko oli kulkenut olohuoneesta makuuhuoneeseen ja kiipesi ryminällä vaatekaappia pitkin. Sitten se meni koisimaan Jeren kalsareihin :D Aika hauska vempula! Nauratti vähän, kun iguaani roikkui selässäni ja yritin saada sitä kotiinsa, sitten pyysin Jereä tökkimään sitä kankkuun, että se liikkuisi niin Jere huudahti "no en varmana koske!" Mutta onneksi Jere kuitenkin keräsi rohkeutensa ja uskalsi koskea liskon häntään. Jos joku ei vielä tiennyt, niin jokainen herppi (matelijat, sammakot, jne.) inhoaa Jereä, en tiedä mikä siinä on. Koko Tropicariokin kettuuntui Jereen siellä käydessämme.

Photobucket Photobucket

Tässä vielä seuraava osio kynsihaasteeseen, jossa oli ideana oranssit kynnet seuraavaksi. Kokeilin erilaisia, mikään ei natsannut, joten maalasin kynnet vaan tummalla oranssilla lakalla (Wet 'n Wild) ja sitten töpöttelin hieman kultaista lakkaa kärkiin sekä painelin glitterluomiväriä siihen päälle. Ei kovin hienot, mutta sai luvan kelvata!

Photobucket

Photobucket


Mikäs tässä ollessa, olen syönyt, juonut (batterya, kahvia) ja viettänyt aikaa kotona. Mummolassakin kävin, kun hain mummolle reseptejä ja lääkkeitä, oli sellainen ravaamispisnes. Ja sitten tietty ahmin kitusiini siellä munavoita karjalanpiirakalla sekä vedin muhevat päikkärit. Ruoasta tuli mieleen, että Jere on muuten maailman paras kokki! Ajattelin opetella myös tekemään ruokaa, voisi ottaa haasteeksi jonkun uuden reseptin opettelemisen, kun aina toistan samoja vanhoja hyväksi todettuja. 
Haastetta lisää myös se, että kaverin kanssa menen kirppikselle myymään. Ja me aiotaan myydä LEIVOKSIA. Menen leipomaan kaverin luokse ennen kirpparia ja en yhtään tiedä mitä siitä tulee, se saa olla se joka laittaa ainekset kulhoon, minä sekoitan. En ole jauhopeukalo ollenkaan, osaan tehdä vain brownieseja, niitäkin vain yhdenlaisia (onneksi maailman parhaita). Mietin, että ottaisinko haasteen vastaan ja tekisin myyjäisiin sitten pari brownieta myytäväksi? Ehkä. Kannattaa tsekkailla, Helsingin Kalliossa tosiaan tämän kuun loppupuolella ilmainen kirpputori ulkoilmassa, sinne siis voi mennä myymään juttujansa eikä tarvi ajatella pöytävuokria!

Photobucket
Jeren tekemä natsosalaatti, varokaa ettei tule nälkä!


PUSMOI kaikille, toivotaan että sade lakkaa ja saisimme kesän elokuussa, silloin olisi Jerellä lomakin! :*

tiistai 10. heinäkuuta 2012

The Distillers.

Kuuntelin pitkästä aikaa The Distillersiä. Joku voi muistaa bändin muutamien vuosien takaa, minulle se oli iso hitti joskus ollessani 15-vuotias. Edelleenkin kappaleet on aika meneviä, sitten laulisti Brody Dalle teki uuden bändin nimeltä Spinnerette, josta uupuu vähän sitä karskia käheyttä, mutta sekin ihan kuunneltavaa.
Ja minusta Brody Dalle oli maailman viehkoin punkkarinainen ja sillä oli maailman viehkoin ääni. Taitaa se kyllä edelleenkin omistaa parhaan käheän äänen sekä onhan se edelleenkin todella kaunis. Otin pari pensseliä käteen ja tein maailman yksinkertaisimman meikin, jonka nimi voisi olla...


"Brody Dalle menossa brunssille sunnuntaina 
aamupäivällä ja hillitsee hieman itseään"



Photobucket
Photobucket
Photobucket

1. Levitä koko luomelle ja sisänurkasta ilmekarvaan saakka vaaleanrusehtavaa luomiväriä. Sitä voi kiskoa kans hulppeasti ulkonurkasta kauemmas. Muista myös laittaa samaa väriä koko alaluomelle sekä sisänurkkaan. Voi tuntua väärältä laittaa luomiväriä sisänurkasta ilmekarvaan saakka, mutta se kannattaa.
2. Rajaa silmän ulkonurkat mustalla kajalilla ja suttaa se sudilla utuiseksi. 
3. Lisää luomen keskelle tummanruskeaa luomiväriä ja sekoita se sointumaan ekana levitettyyn vaaleanruskeaan. Laita myös alaluomea pitkin tätä tummanruskeaa.
4. Dippaa kapea suti mustaan luomiväriin ja lisää mustaa niihin kohtiin jotka rajasit kajalilla, sekä ulkonurkkaan syvyyttä tuomaan. Mustaa voi läträtä sen verran kuin parhaalta tuntuu, joko tehdä tosi tumman meikin tai sitten sellaisen päivänvaloa kestävän ja tavallisemman.
5. Taita ripset ja laita paljon mustaa ripsiväriä. Koko lookin idea on se, ettei se saa olla täydellinen, joten tässä ei vaan voi kämmiä! Siksi ilmekarvatkin voi vaan huitaista sinne päin, ei haittaa jos ripsarit vähän leviää päivän mittaan jne.

Photobucket

Huuliin laitoin ensin vain huulirasvaa, sitten keskelle vähän punaista huulipunaa. Siten saa huulet näyttämään samalta kuin silloin, kun on laittanut huulipunaa ja pyyhkäissyt sen pois. Sellainen "pureskelin vähän huuliani ja ne hieman punertaa" -tyyppinen. Punainen huulipuna ei sovi minulle kovin hyvin, mutta kokeilin sellaisenkin kanssa. Minulla ei todellakaan ole niin rokkarit huulet, että pystyisin mitenkään näyttämään samalta kuin joku Brody Dalle tai Courtney Love, joten suosin ehkä enemmänkin punaista vain pin-up -henkisesti tai en laisinkaan. Jos meinaa olla vähän grunge, niin muistaa vaan taputella punaiset huulet kiillottomiksi ja mattapintaisiksi paperilla! Tai värjää ne vaan huulenrajauskynällä kokonaan.

Photobucket

Maailman helpoin meikki. Aikuisten oikeasti menee noin 10min koko hommaan eikä tarvitse käyttää aivosoluja tai olla taiteellisesti lahjakas. Itse asiassa minulle sopii varmaan parhaiten tämän tyyppiset meikkaukset, en vaan yleensä meikkaa noin. Minulla ei ole liikkuvaa luomea näkyvillä hirmuisesti, eli tuollaiset pitkälle leviävät luomivärit sekä tummat sutut ripsien juuressa toimii. Tämä meikki kyllä toimii ihan jokaisessa silmässä, ettei siinä. Voisi alkaa useamminkin meikkaamaan tuollain, joku glamour-grunge-homma saattaisi olla makuuni.


Bonuksena vielä kuva aamummalta, jolloin naama oli normaalimpi. Vähän silmäpussinpeittämistä, mineraalimeikkiä, huulirasvaa ja taivuttamattomiin ripsiin ripsiväriä. Niin pienillä asioilla sitä saa itsensä näyttämään jo ihmiselle! Yleensä tosin kuljen ilman meikkiä, mutta olisi varmaan kohteliasta edes yrittää tasoittaa valkean ihon erilaisia jänniä sävyjä, kerta tukkakin on niin kamala sekametelisoppa keltaisine raitoineen :D


Photobucket

PUSMOI :*

maanantai 9. heinäkuuta 2012

Läksijäiset, harmaat hiukset ja tättärää.

Kas hei.


Sankarillisesti keksin ratkaisun siihen miten saa harmaat hiukset ja olen kans käväissyt toverini läksiäisissä, jotka oli mukavat, mutta oikeastaan myös masentavat. Sen lisäksi ollaan Jeren kanssa haistu kilpaa, katsottu elokuvia ja aloitettiin katsomaan sarjaa jne. Siinä onkin aika tiivistettynä loppuviikko viime viikosta, tällä viikolla tapahtuu jotain asioita, mutta en tiedä vielä kuinka jänniä asioita!


mummolassa
Edustavimmat ikkunanpesijät.


Viime viikolla ravasin mummolassa siivoamassa, kun mummo kärkkyy jo 90-vuotisuuttaan eikä itse pysty siivoamaan kovinkaan paljon. Siellä me isän kanssa sitten tiskattiin ikkunoita, pestiin lattioita, imuroitiin, hakattiin mattoja jajajaja... Ihan sillain kesän kunniaksi. Se on välillä vähän haastavaa, sillä mummo on tehnyt asiat viimeiset 60 vuotta samalla tavalla, joten siivoamista ei voi suorittaa apinanraivolla kuten omassa kodissaan, vaan asiat pitää tehdä perinteisesti, ettei tule kriisiä. Isoin osa ajasta meni järjestelemiseen, sillä pienesineitä ja huonekaluja on sen verran, että täytyi sitten nostella ja yrittää muistaa, että mikä kuului mihinkin. Mummo kans keksi, että viime jouluna joku kauhia ihminen oli sotkenut hänen astiakaappinsa, joka jouduttiin järjestelemään myös uudestaan (johon menisi oikeasti 2min, mutta kun pitää olla tietty järjestys, niin menee 2h). Onneksi mummo oli jo aloittanut järjestelemistä, sain palkinnoksi yhden kivan somistekulhon ja sitten jonkun kymmeniä vuosia vanhan sokerikulhon, joka taitaa olla arvokaskin. Rakastan sellaisia juttuja, jotka muistuttaakin 20-70 -luvun asioita, ne kuosit ja kaikki <3


Perjantaina menimme Jeren kanssa keskustaan työn/siivouksen jälkeen, jossa kokoontui varmaan tusina ellei enemmänkin ihmistä, koska armas Ellu muuttaa Irlantiin tiistaina. Siellä oli tuttuja ja tuntemattomia, oli mukava istua puistossa hyvässä kelissä. Mitä nyt muut on t-paitasillaan ja itse jäädyin villapaidassakin, mutta anastin sitten Joonan takin ja tutisin. Unohdin ottaa satamiljoona kuvaa, mutta oli ihan mukavaa. Juttelin pitkästä aikaa monien tuttujen kanssa sekä siellä oli meininki aika jees muutenkin. Jerekin tapasi tuttujaan, joita ei tapaa kovin usein. Piirit on pienet, yhteisiä tuttuja on kaikilla ja joskus niitä tapaa tuollaisissa tilanteissa. On tosi surku, että Ellu muuttaa kauas, mutta toisaalta olen tosi ylpeä siitä. En tiedä kehtaisinko itse tehdä noin, ajatuksena kuulostaa hienolta, mutta aikuisten oikeasti ei ole mikään helppo homma vaihtaa asuinpaikkaansa, jos se on vieläpä eri maassa. Onneksi lentoliput ei maksa aina törkyisesti, niin lennän sitten varmana ensi vuonna Dubliniin tutustumaan Ellun huudseihin!

Photobucket
Kaljamiehet ja yksi kaahaava lapsi.

Photobucket
Brontosaurus! Erkki on hyvä lapsi, se veti rinkiä niin, että ensin istui jokaisen syliin muutaman kerran, sen jälkeen teki rinkiä jakelemalla kaikille ruohoa :D


Photobucket
Taiteellinen lahjakkuuteni pääsi esiin Joonan varpaissa, huomatkaa mannekiinin viisas ilmekin.


Toivottavasti vielä tulee olemaan lämpimiä kesäpäiviä, en ole kerennyt nauttia niistä sosialisoimalla paljoakaan. Koko ajan on vaan odottanut, että milloin se kesä tulee. Nyt viikonloppuna oli onneksi kesä, oli ihanaa haistella eilen yöllä kesäyötä ja painaa muistiinsa ne tuoksut. Jos saisin päättää, niin joka yö olisi kostea ja lämmin kesäyö, jossa ei liiku kamalasti kanssaihmisiä ja voi tepastella koiruuksien kanssa nuuskien kaikenlaisia ihmeellisiä asioita. Täytyy siis muuttaa sinne Bangkokiin jonain päivänä, siellä ainaski olisi kesä 24/7 ja aika varmana joka yö! Kannatan myös sitä, että Jeren lomakuukausi eli elokuu saisi olla vielä lämmin, että voidaan mennä istumaan virvokkeiden ja tovereiden kanssa jonnekin muutaman kerran. Mielellään jonnekin, jossa on hienostuneet vessat. 
Ja uhkasin käydä tänä kesänä Särkänniemessä Tampereella ja Linnanmäki vieläkin odottaa korkkaamistaan. Koko kesäkuu meni vähän harakoille, kun koko ajan vaan odottelin kesän saapumista enkä suostunut uskomaan, että kesäkuussa oli jo olevinaan kesäkelit. Ja oikeasti en muuten edes tykkää huvipuistolaitteista ollenkaan, minusta ne on idioottimaisia, vaarallisia ja kamalia. Mutta tykkään huvipuistoista, siitä atmosphääristä mikä niissä vallitsee. 


Lauantaina me nukuttiin melkein koko päivä, en ymmärrä miten onkaan mahdollista olla niin lahjakas nukkumisessa. Kerettiin me katsoa kyllä viikonlopun aikana Ghostbustersit, joita Jere ei ollut ennen nähnyt (!?). Katsottiin myös Tohtori Outolempi, mutta minulla menee sen ohjaajan elokuvat yli hilseen, joten en arvostanut sitä ihan älyttömästi. Oletettavasti se leffa on ollut aikoinaan ihan ässä siihen tilanteeseen, mutta tällein jälkikäteen katsottuna on hankala visioida sen vaikutusta. Aloimme myös katsomaan Supernaturalia ekasta kaudesta alkaen, voidaan sitten viihdyttää itseämme sillä, kun sitä on tullut jo liian monta kautta. Jere on missannut Dean Winchesterin ja auton eikä sen mielestä kolme ekaa jaksoa olleet edes huonoja. Itse olen katsonut viisi ja puoli kautta kyseistä sarjaa, kun sarjan piti loppua viidenteen kauteen, mutta jatkui taas niin vähän jäi... Wikipedian mukaan pitäisi tulla vielä pari kautta, mitä ihmettä!? 


Sekin vielä, että keksin miten Fudge (violet toning shampoo) toimii parhaiten. Leikkii, että se on hiusväriä. Siltikään se ei levity kyllä samalla tavalla kuin hiusväri ja jää vähän epätasaisuuksia, mutta kun käyttää sitä kostutettuun tukkaan ja levittää kuin hiusväriä, antaa vaikuttaa sata vuotta, niin tukka on siniharmaa. Täytyy tilata ihan harmaata kestoväriä, mutta sillä välin tuo värjääminen shampoolla näyttää sujuvan aika hyvin. Pölvästinä kostutin tukkaa aina liikaa, kun se iskeytyy kuivaan tukkaan maailman parhaiten ja joskus vähän liiankin hyvin. Mutta koska kostutus ei koskaan voi olla täydellisen tasaista tai shampoo ei levity kuin hiusväri, niin saan slaagin muutaman kellertävämmän raitani kanssa. Tässä kuitenkin kuvatodisteita siitä, että oikealla asenteella hopeashampookin toimii. Seuraavaksi laitan rutikuivaan tukkaan, vaikka leviääkin tosi nahkeasti silti ja otan kans kuvan ehkä jollain muulla kuin puhelimella.


Photobucket

Loppukevennyksenä vielä Louis, joka istui perseelteen sohvalla pleikkariohjaimen kanssa, kun halusi katsoa elokuvia ja sarjoja.


Photobucket

PUSMOI :*

torstai 5. heinäkuuta 2012

Miesten muna yö.

Meikillä saa ihmeitä aikaiseksi. Tässä pientä esimerkkiä siitä, että mitä tapahtuu, kun lätkii silmiin keinoripsiä ja vielä suurentavat piilolinssit. Ja hyi, en kyllä koskaan käyttäisi keinoalaripsiä montaa tuntia, oli tosi epämukavat! Tykkään sellaisista irtotupsuista, mutta tuollaiset kokonaiset tuntui aika... Mielenkiintoisilta. Kai kaikkeen tottuu, mutta en kyllä ehkä halua ihan kaikkeen tottua.


Piilolinssejä tilasin Candylens.com -sivulta, kuvissa näkyy Princess Mimi: Sesame Grey, jotka on oikein kauniit silmiä suurentavat harmaat linssit. Värilliset linssit antaa siinä mielessä vapautta meikkaamiseen, ettei tarvitse miettiä mikä sopii omaan silmien väriin, kun väriä voi vaihtaakin. Hintaakaan ei noilla linsseillä ole paljoa, 12kk linssit saa usein 20 eurolla. Ja nämä on todella mukavan tuntuisetkin, en voi kuin suositella, jos haluaa tuhlata rahansa turhuuksiin.

Photobucket
En jaksanut odottaa ripsiliiman kuivumista ennen kuvaamista sekä ilmekarvatkin eri paria, mutta ei se mitään!

Photobucket Photobucket Photobucket

Jotkut katsoo aasialaisia naisia ja miettii, että miten ne onkin niin kauniita... Salaisuus on keinoripset ja piilolinssit, usein myös liimaavat luomiansa saadakseen luomivakosen tai sitten maksavat leikkauksesta piljoona jeniä, että silmät näyttää suuremmilta. Näin siis monissa naistenlehdissä ja julkisuudessa, luonnonkauniita aasialaisia on myös niin kuin länsimaalaisiakin, siellä vaan jekkumeikki ja leikkaukset on paljon yleisimpiä kuin täällä meillä.
Jekkumeikki toimii ihan kyllä länsimaalaisiinkin silmiin, kuten kuvista huomaa. Tuollaista voisi käyttää ehkä Halloweenin aikaan, jos maastoutuu vaikka nukeksi. En ole vielä ihan niin ahkera, että jaksaisin päivittäin käyttää mitään keinoripsiä ja kuten alussa jo kirosin, niin alakeinoripset tuntuu pyllynreiälle, kun ei ole tottunut sellaisiin. Yläripsien tyveen laitettavat keinoripset on jo niin tutut, että ne tuntuu vaan hetken aikaa kärpäsille silmissä kunnes tottuu. Mutta pointsit niille, jotka jaksaa keinoripsiä käyttää päivittäin sekä ylä- että alapuolella, he ovat oikein urhoollisia.


Tässä tämmöstä, piti vaan koklata kun piilolinssit saapui, että miten niiden kanssa toimii, kun laittaa liikaa liimaa silmämunien läheisyyteen ripsineen päivineen.


PUSMOI :*

keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Vaalea tukka ja kynsilakka.

Kuningasideoista typerin: 
Miten saada tummanruskea tukka vaaleaksi?


Alkuun minulla oli tukassani suunnilleen oma väri, varmaan ehkä jossain latvassa oli ruskeaa väriä yksi kerrostuma. Sain hienon idean, että olisko edes päheetä, jos olisi sellainen melkein valkoinen tukka. Mielellään kylmän sävyinen, oikein sellainen helmiäisenharmaanhopea! En sitten yhtään vammaisempaa projektia keksinyt, joten päätin aloittaa yrittämisen. Tällä hetkellä tavoite ei ole enää kaukana, mutta ei aivan ole vielä valmista. Pikaiseen voin kertoa, että millä tukkaani käristin, että siitä saatiin tummuus pois. 


Photobucket


Ensin ilahduin, kun Schwarzkopf Blondella oli sellainen väri, jossa luki "platinum" ja kuvassa oli hienosti photoshopattu harmaanvalkoinen tukka. No ei siinä, väriä päähän. Värissä itsessään ei ollut tosin mitään kylmään taittavaa, mukana tuli vaan pussukka sellaista sinistä töhnää, joka piti laittaa hiusnaamioksi, että tukka olisi "hopeinen". No eipä se pussukka kamalasti auttanut, vaikka muhistelin se päässä jonkin aikaa. Tukka vaaleni kyllä paljon, kun ei ollut alla värejä. Soli sellainen iloinen kanariankeltainen muutamalla hailakalla oranssin sävyllä. Sellainen aika karmivan näköinen. Sitten äkkiä kauppaan seuraavana päivänä, sillä tukka oli sen verran muikea, ettei se päässä olisi kehdannut mennä ihmisten ilmoille kuin peruukissa.


Sen jälkeen katsoin hyllystä mikä näyttäisi olevan harmain vaalea kestoväri. No huomasin sitten sävyn Stockholm merkkiä Preference, joka oli sävyn Helsinki vieressä. Helsinkiä oli kehuttu, mutta ruotsalainen näytti vielä valkeammalta. Jekutushommia, kuulemma mitä lähempänä markettivärin numero on tasan kymmentä, niin sitä kylmempi sävy. Se Helsinki olisi siis ollut oikeasti kylmempi sävy, mutta ne kuvat paketeissa hämää. Kun laitoin Stockholmia päähän, niin jösses notta kirveli. Aikoinaan olen blondaillut tukkaani, mutta nyt ekaa kertaa kirvelsi sen verran lahjakkaasti, että pystyin olemaan vain vartin väri päässä. Oli vissiin ollut aikamoiset kemikaalit molemmissa väriaineissa. Onneksi kuitenkin ruotsalainen sävy taittoi kanariankeltaista siinäkin ajassa, ettei ollut niin karu. Sen jälkeen lisää sitä ekan värin sinistä moskaa päähän, hengailua sen kanssa pariin otteeseen 20-30min ja ei ollut paha. Hunajanvaaleahko tukka.


Photobucket

Sen jälkeen annoin tukan rauhoittua 2-3 viikkoa kaikessa rauhassa. Päännahka kuitenkin huusi hoosiannaa muutaman päivän ajan kahden värin jälkeen, joten en uskaltanut rääkätä. Kun juurikasvua oli hieman, niin päätin ostaa sitten värinpoistoainetta, jolla saisi juurarin pois ja vaalennettua hieman muutakin tukkaa, sillä puuttui vielä ehkä noin 3 astetta vaaleutta, että sitä voisi oikeasti lähteä taittamaan sellaiseksi minkä halusin. Hengasin värinpoiston kanssa 40min ja se tuntui paljon viehkommalta päännahassa kuin sellaiset kestovärit, jotka vaalentaa rajusti. Tukka oli kellertävän valkoinen, sen enempää en uskaltaisikaan vaalentaa pelkällä blondauksella. Valkoista tukkaa nimittäin ei oikein ole olemassakaan, aina se vaalennus pukkaa ainaski hailakkaa keltaista sinne sekaan. Ja ei kun lisää Fudgea päähän, eli Fudge Violet Toning Shampoo on iloinen asia, kun tukka kellertää. Nyt tukka alkaa muistuttamaan jo vähän sitä mitä hain. Mutta vaatii kylmyyttä edelleen, ehkä fudgeläträys auttaa. Ostin myös Wellan semikestoväriä, joka oli vaaleanhopeaa, mutta se sävytti ehkä yhtälailla kuin Fudge, sitä vaan piti päässä kuin hiusväriä. Mutta kyllä sekin siis auttoi, mutta ei ole mikään tarpeellisin systeemi. Samaa väriä ei ollut tummemman harmaassa sävyssä, koska muotiblogit vie kaikki kanssaihmiset kans etsiin harmahtavia sävyjä! Ni! Hemskutti sellaisia.
... Ja löysin kaapista yli kaksi vuotta vanhan Stargazerin pinkin värin, jonka olin varma olleen auki ja kuivahtaneen. No liraus vettä ja shampoota, tadaa, se elää! Täytyy koklata hattaratukkaakin jossain vaiheessa ;O Varmaan menee hermo kohta keltaisiin sävyihin jotka ei suostu lähtemään pois, niin ties millaisia sateenkaaren värejä isken päähäni.


Photobucket


Sen verran voin sanoa, että vaalentavissa kestoväreissä on se huono puoli, että ne ei tunnu olevan lainkaan riittoisia. Värinpoistoainetta riittäisi vaikka naapureillekin, kun taas ne ekat värit riitti juuri sopivasti minun tukkaani. Onhan minulla paksu tukka, joka on sellainen kunnon hevonharjas, mutta pituutta todella niukasti. Jos kukaan muu on niin tyhmä, että menee kokeilemaan tämmöstä projektia, niin pidemmät hiukset vaatii kyllä sitten niitä purkkeja aika monia. Uskoisin, että reiluun polkkaankin saa kulumaan kaksi purkkia tosi ketterästi. Suosittelen siis värinpoistoaineita, jotka on riittoisia ja sitten sen jälkeen noita sävyttävämpiä kestovärejä, joissa vaalennusteho ei välttämättä ole niin suunnaton. 


Sitten kun kyllästyn valkeampaan tukkaan, niin haluaisin siihen ehdottomasti harmaata. Siis sellaista tummaa hopeaa harmaata. Katselin jo Ebayta sillä silmällä, kun Suomessa ei kauhiasti ole sävyjä, jotka tekisi tukasta harmaan. Yleensä harmaasta halutaan pois. Pitää myös käydä kampaamoliikkeissä etsimässä Wellan 050 -sävyä, joka on kuulemma aika jees harmaaksi. Sitä ehkä saa jostain suomalaisesta kaupasta, eli täytyy jossain vaiheessa hieman etsiä. Ja unelmatukassani olisi harmaata ja hieman hattaraa sekaisin. 
En ole päässyt yli näistä sävyistä:



Photobucket

Ja löysin internetistä kynsihaasteen, jonka voisin toteuttaa. En päivittäisenä, mutta viikottaisena tai sellaisena "kunhan taas jaksan". En ole lakannut kynsiäni kovin ahkerasti, olen ollut laiska ja erittäin epänaisekas viime aikoina. Mutta ainaskin listassa olisi sitten ideaa kynsien lakkaamiselle, ei tarvitsisi väriä tai teemaa itse keksiä. Eli alan hissukseen tekemään haastetta, vaikka en todellakaan ole hyvä keksimään kynsiini jänniä kuviota saati maalailemaan niitä lakoilla, mutta kuitenkin.

Photobucket

Ensimmäiseksi siis punaiset kynnet. Alla lakkana Seppälästä hankittu hyvähalpa Flormar, jota saa parilla eurolla kans jostain Tarjoustalosta ja joskus Anttilastakin. Ihan kiva glitterinen punainen, sitten kyllästyin yksivärisyyteen ja sudin erittäin huonosti pari viirua ja täplää kynsiin, ihan sellaisella mustalla koristelulakalla, jossa kapea suti (sekin taisi olla Seppälästä). Ja tadaa, eka lakkaus suoritettu. Kun alkavat sitten kulumahan, niin toteutan seuraavan :)


Photobucket

Ei tässä muuta tällä kertaa, nautitaan kesäkeleistä tämä viikko ja toivottavasti kesä jatkuu vielä pitkään!


PUSMOI :*

sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Onnea äitee!

Photobucket


Moi.
Nyt on jotenkin tyhjä olo, kun odottelin vaan koulun tuloksia. Ja sitten kun sain tietää etten pääse sinne, niin jäi se koko 1,5 vuotta tyhjäksi. Olen vähän jo kyllästynyt siihen, että tulevaisuus on vaan tyhjää täynnä! Tietteks, joku elämäntehtävä, koulu tai työ täyttää sitä tyhjiötä, mutten nyt ollenkaan keksi, että mitä tyhjiöön laittaisi. Työhommat siinä mielessä ei viehätä, kun osa-aikaisena voisin olla, mutta sellaisia ei meinata palkata. Kesällä on kesätyöntekijät, jotka valittiin jo aikaisin ja nyt on sellainen vähän kehno sauma muutenkin. Pitää mennä työkkäriin ja kysyä, että pääsiskö sinne vammaispuolelle. Kuulin huhua, että siellä on sellaisia harjoitteluita, että vaikka siellä perseilisi, niin ne katsoo vaan "aijaa tuo o vammanen, ei sit mitään" :D Se tuntuu siis turvalliselta, kun normisti sitä töissä pinnistelee jokaisen mehupisaransa, ettei vaan jäisi kiinni paniikkihäiriöstä tai ahdistuksesta. Joka sitten taas ahdistaa lisää. Haluaisin marssia jonnekin rehellisesti ja todeta, että minussa on vikoja ja puutteita, mutta toivottavasti teillä riittää ymmärrys. Kamala stressi, kun pelkään, että joudun vaan suorittamaan ja tekemään, sekä jollain tavalla ns. salailemaan asioita aina ja ikuisesti, töissä ja koulussa. Vähän kuin sellainen roolisuoritus, jonka pitäisi sitten kestää mahdollisimman kauan, ettei käy köpelösti.
... Vaikka tiedän, että joskus vielä varmaan löydän sen lokeroni sun muuta, niin turhauttaa ujosti! Ja vaikka tiedän, että minussa on positiivisiakin puolia, olen esmes ihana, niin silti pöh.




Äidillä oli kans eilen syntymäpäivä, ikää olisi tullut 65 vuotta. Se olisi siis ollut melkein merkkipäivä. Koko päivä oli kyllä vähän huono. Mietin aiemmin tällä viikolla äitiä ja muistelin kaikkia hauskoja juttuja mitä yhdessä keksittiin. En tiedä tuliko se koko päivän laimea fiilinki takaraivosta synttäreiden takia, vai oliko muuten vaan. Ehkä oli vaan sattumaa. En ole ottanut tavaksi sytyttää kynttilöitä tai mitään merkkipäivinä äidin kunniaksi, joten en tehnyt sitä tälläkään kertaa. Olisi kyllä kiva, jos hautapaikka olisi lähellä, niin voisi käydä viemässä sinne kukkasia ja istua hetken tuollaisina hetkinä. Kuitenkin hautapaikka on Pohjammaalla, jossa en ole käynyt sitten uurnanlaskun jälkeen. En usko oikein siihen, että vainaja tietää, jos haudalla käy tai jos siellä ei käy, minusta on tärkeämpää, että äiti on välillä ajatuksissa. En enää näe painajaisia kovinkaan usein tai mieti koko ajan asioita niin kuin äiti olisi vielä vieressä, mutta kauan siinä menee, että pystyy luopumaan elämänsä tärkeimmästä henkilöstä. Muistan, kun ekat kuukaudet vanhassa kodissa äidin kuoleman jälkeen meinasin aina kysyä vaikka kaakaota tehdessäni "otatko sä kans?" tai jos tein voileipiä, niin meinasin tehdä aina ylimääräisiä. Joskus ääneenkin sitten kysyin, tuli vähän tyhmä olo, kun oli vaan niin tottunut siihen, että äiti on läsnä. 


Häiritsi myös tosi kauan se, että kaikki asiat mitä olisin halunnut kysyä jäi kysymättä. Tai ainakin tuntui siltä. Olisin halunnut tietää ehkä enemmän äidin nuoruudesta sun muusta. Ja jos joku asia tai tavara oli hukassa, niin ei ollut ketään keneltä kysäistä, että minne se on laitettu. Ihminen kangistuu kaavoihin, joten oli haastavaa, kun ei saanutkaan vastauksia mihinkään ja joutui itse selvittämään asiat. En muista kyllä siitä kesästä paljoakaan, kun loppupeleissä meni ihan jossain suruhuuruissa koko homma. Muistan olleeni vihainen, surullinen, iloinen ja töttöröö. Mutta tarkkoja muistikuvia ei ole. Toisaalta sitä ei koskaan haluaisi kiintyä mihinkään, jos ja kun sattuu jotain tuollaista että menettää jonkun liian aikaisin, mutta nyt sitä on tyytyväinen, että oli äiti. Yritin Jeren hätistää kauas pois, koska oli koko ajan pelko siitä, että se kuitenkin kaikkoaa jossain vaiheessa ja helpompaa olisi "katkaista napanuora" ajoissa, ettei tunnu niin pahalta. Ja halusin suojella sitä perseilyltäni, kun en tosiaan ollut mitenkään mahtavaa seuraa ja tiesin, että menee kauan ennen kuin normalisoidun. Jere kuitenkin jäi ja se oli paikalla silloinkin, kun löysin äidin menehtyneenä ja auttoi minua sinä päivänä. Kaikista omituisinta oli se, että edellisenä iltana Jere sanoi rakastavansa minua ensimmäisen kerran. Ja seuraavana päivänä äiti oli aamulla kuollut. Ihan kuin äiti olisi tavallaan myös odottanut, että ennen kuin menetän yhden rakkauden, niin saan toisen siihen tilalle. En tiedä uskonko moiseen, mutta siltä se vähän vaikutti. Jere on kyllä mahtava, kun se on pysynyt rinnuksissani, vaikka on sattunut tuollaisiakin kamaluuksia ja on heitetty eteen tyyliin kaikki paska, mitä vaan voi heittää.
Rakkaudet Jerelle ja muistelot äidille <3


Olipas vakavan kuuloista asiaa... Jos siirrytään turhempiin juttuihin?


Yksi tuttu luopui siitä ideasta, että tekisi meikkauksia, joten möi minulle hyvään hintaan kasan tarpeettomia meikkejänsä. Hain siis perjantaina 10 kiloa meikkihommia keskustasta, ja sitten levitin kaiken sängylle, jotta voisin kieriä niissä. En sentään kierinyt, mutta nyt voin testata vähän kynsileimausta ja on huulipunasävy kuukauden jokaiselle päivälle. Mitään en ole vielä kerennyt kokeilemaan, kun olen hengannut aikalailla au naturel, mutta tosi hieno homma saaha kasvua meikkikokoelmiinsa. Jos nimittäin joku tarvitsee jonkinlaisen meikin, niin ei minulta kaikkea löydy, mutta hissukseen alkaa sävyskaala laajenemaan. Yksi tärkeä asia olisi se, että olisi enemmän sävyjä meikkivoiteissa. Tai no teen aina niin, että sekoitan tavallista meikkivoidetta bb-creamiin, että se tuntuu paremmalta, mutta kuitenkin. Kaikki sävyt on tällä hetkellä niitä mitä itse käytän, eli valkeita. Onneksi on helppo sekoittaa vaaleammasta tummempaa, eli tarvitsisi varmaan pari ylimääräistä tummempaa sävyä sotkettavaksi vaaleampiin vielä. Sitten uusi sutipaketti jostain Ebaysta, kun olen lahjakkaasti osan hukannut, osan tuhonnut ja osa nyt sitten on vaan kärsinyt käytössä. Mutta visioikaa miten naantalin aurinkona olin, kun laskin huulipunia silmät sikkuralla ja sydämiä vaan leijaili pääni yläpuolella :D Tarvitsen kyllä nyt sitten reissun johki Kodin Ykköseen, että voin saada nuo järjesteltyä viksusti. Vinkkinä muillekin, että siellä lasten puolella säilytysosastolla on kaikkia muovisia vetolaatikkojuttuja, joihin voi tunkea mm. eläinkrääsät tai sitten vaikka meikit. Hintaakaan niillä ei ollut paljoa ja toinen niistä oli kasattava, eli voi valita kuinka monta lokeroa tarvitseekaan. 


Photobucket
Miten jotkut ihmiset voi näyttää kauniilta hymyillessään? 
Minen todellakaan kuulu niihin, terv. keharikaveri


Elämä tässä vaan rullailee ja etenee. En ole tehnyt mitään suurta ja merkittävää, hieman hankkinut kesämateriaalia alennusmyynneistä, mutta ne voin esitellä sitten toiste. Ja olen ollut Vantaalla sekä mummolassa, jälkimmäisessä ollaan tehty isän kanssa kesäsiivouksia. Aina kun on ollut lämmin, niin olen nautiskellut pitkistä ilta-/yölenkeistä koirien kanssa ja haistellut kesää. Ollaan Jeren kanssa myös suunniteltu mitä asunnolle tehdään, kun se tulee tänne kans asumahan syyskuussa, mutta olen ollut melkoisen laiska sitten lopulta järjestelemään. Pitää viettää dyykkajaiset tässä kuussa, että pääsen eroon turhista vaatteista ja tavaroista. Tervetuloa sitten kaikki! Ja paras toveri muuttaa ulkomaille pian, niin sen läksiäiset on pian myöskin. En yhtään tiedä mitä läksiäisenä pitää antaa lahjaksi, jotain mikä ei vie paljoa tilaa matkalaukussa? Ja ensi kuussa meille tulee hoitolapsi pariksi viikoksi, toivottavasti kaikki sujuu ketterästi. Jos kaikki sujuu liiankin hyvin, niin se on mahdollisesti adoptiolapsemme sitten. Mutta siitä lisää sitten, kun hoitolapsi on paikanpäällä.


Ja en ole jaksanut nahistella, vaikka on ollut jostain syystä tavallista enemmän tilanteita, että minua haastellaan. Kun isä kiukkusi, niin ostin sille lehmäkarkkeja. Paras ratkaisu on antaa siis karamellia, jos jotain harmittaa. En jaksaisi kuitenkaan alkaa jakelemaan tikkareita ihan kaikille, mutta en osaa muutenkaan käsitellä mökötystä. Voisin potkia vaan omenoita, niinku lokit tekee.


Photobucket


PUSMOI kaikille, toivottavasti kesä alkaa nyt heinäkuussa ja saahaan olla lämpöisesti :*


PS. Vesimeloni-bileet.