Sivut

lauantai 31. tammikuuta 2015

Hitti vai huti?

Pitkästä aikaa! Ei ole ollut edes mitään hyvää tekosyytä olla bloggaamatta. Olen usein avannut bloggerin ja tuijottanut tyhjää "uusi teksti" -ikkunaa eikä mitään ole tullut ulos. Ei siis mitään. Hankala keksiä mikä olisi sopivan kepeä aihe jauhettavaksi. Voin tunnustaa, että vapaa-aikaa on rajoitetusti ja mitään hulppeaa ei ole kerrottavana siitä, että miten aikani käytän. Perusarki koostuu nukkumisesta, työstä ja koulusta. Mitä sitä muuta enää ehtii?

Ajattelin kuitenkin jakaa kansalle pari kokeiluani, jotka joko menivät kuin strömsössä tai sitten eivät. Ihan pinnallisiin kauneudenhoitoon liittyviä asioita, ei sen jännempää.

...

Otin joulukuun alussa ripsienpidennykset. Olin miettinyt, että pakko sitä on kokeilla, mutta en ollut viitsinyt maksaa ylimääräisistä karvoista pensasmustikoita. Koska oli tarjous, niin ajattelin laitattaa. Pelkäsin, että kun ne kerran laittaa, niin enää ei voi olla ilman. Monelle on nimittäin niin käynyt ja toivoin, että siitä ei tulisi jokakuukautisellista rahareikää kuitenkaan.

Itse toimenpide ei ollut kovinkaan rentouttava, vaikka näin voisi luulla. Joku kaksi tuntia nyplää ripsiä ja välillä tuntui, että jotain se sieltä repi, kun harjasi niitä läpi. Toki sanoin, että haluan övereimmät mitä löytyy ja sillä mentiin. Mukavuus oli samalla tasolla kuin hammaslääkärin tarkastuskäynti. Nyps nyps, räps, nyps, läts. Ja toki silmät siitä ujosti säikähti, mutta onneksi eivät liiaksi. Hyvältä ne näytti ja oli tosi taianomainen olo niillä räpsyillä, jotka huljui silmissä, vaikka muuten näytinkin olmilta.


 photo 10393580_10204454519954455_7526331261755619432_n_zps3fe06c37.jpg

En edes muistanut kuvata niitä kuin kertaalleen.

Arkena en yleensä meikkaa, näytän tosiaan olmilta ja tähän ne ripset toimi vallan hyvin. Oli vähän laittautuneempi olo ja muutkin huomasivat, että ne oli aika nätit. Tykkäsin niiden ulkomuodosta, johon loppuikin sitten ne positiiviset asiat... 


Sitten KUN meikkaan, niin puhutaan Tikkurilan ulkomaaleista ja siitä, että todellakin tungen silmiini mm. rajauksia ja erilaisia luomivärejä. Vaikka tätä tapahtuu harvemmin, niin alkoi risomaan ihan urakalla ne ripsienpidennykset: ei niitä voi puhdistaa. Aina kun ne vähänkin kastui, niin tippui ripsiä ja auta armias, kun yritti öljyttömillä tuotteilla kaivaa hellästi pois jotain rajauksia sieltä ripsien läheltä. Eihän siitä tullut mitään. Niitä ei saisi kastellakaan, joten koko naaman peseminen tuntui olevan aikamoinen taidonnäyte, kun yrittää suihkussa pyörittää naamanpesut jotain kautta ja pyyhkiä sitten pois hipaisematta ripsiä. Kyllä niitä periaatteessa voisi kastella, mutta itsellä ainakin niitä irtosi, kun lopulta meni hermo ja pesin naamani ihan normaalisti.


Sitten kun mietin, että ei tule kesää ja haluan ne pois, niin lillutin öljyssä. Öljyllä normaalisti puhdistan meikit, joten jo se vesimäisten öljyttömien tuotteiden käyttö risoi. Otin öljyt esiin ja kohdistin niillä ripsiin kyrsiintymiseni. Eihän ne toki sitten lähteneetkään siinä vaiheessa, kun halusi niiden lähtevän. Pari päivää lilluttelin ties missä öljyissä ja toki siinä sitten läks omia ripsiä samalla. Kun sitten jäi muutama pitkä haituva, niin reteesti leikkasin ne saksilla lyhyemmiksi. Tällä hetkellä edelleen odotan ripsieni kasvavan täyteen mittaansa. Ne oli aika törkeät nysät tämän poisto-operaation jälkeen: en voi suositella!


Mutta vaikka kuulostaa siltä, että eihän ne voi olla hankalat, niin tässä muutama pointti, jotka ovat minulle jostain syystä tärkeitä asioita:


1. Haluan kaivaa silmiäni. 


2. Haluan pestä naamani normaalisti enkä vanulappuja käyttäen.


3. Suihkussa tahdon kastella myös naaman, koska siellä usein kuorin kasvoni.


4. Poistan meikit öljyllä, koska siinä menee noin puolitoista minuuttia pellemaskista huolimatta, joten se nyssyttäminen jollain vanupuikolla ripsirajasta vetisellä poistoaineella hermostutti, kun ei sillä edes saanut kaikkea pois (ja ripsiä irtosi silti)


5. En osaa varoa jatkeita muutenkaan.


Ensin oikein reippaana kohtelin jatkeita hyvin, mutta se vanulappusäätö oli rasittavaa. Ehkä jos joskus on reissu jonnekin helteeseen tai Suomeen luvataan samanlainen kesä kuin viime vuonna, niin jatkeet voisi ottaa. Koska silloin ei edes halua laittaa meikkiä. Mutta sittenkin pesisi naamani normaalisti ja saattaisin kiroilla, kun ripsiä jää lavuaariin. Ymmärrän sinänsä näiden kätevyyden, mutta selkeästi minulla on joku naamanhinkuttamis-neuroosi, johon ripsienpidennykset ei vaan sovi.


Muut tuntuu tykkäävän ja monilla näen meikkiäkin niiden kanssa, mutta itselle se ei vaan natsaa. Sekään ei ollut pahin se meikin poistaminen, vaan yleisesti se ripsien jatkuva varominen. Kyllä ne pysyi hyvin ja olivat niin tuuheat, ettei ne häpykarvoja muistuttavat irronneet ripset sinänsä luukissa näkyneet, mutta itseä vaan ärsytti. Tuntui hyvin epänormaalilta, että joka pesulla irtoaa ripsiä. Ei niitä normaalisti irtoa ja tule joku sulkasato naamakarvojen takia.



... Tämä oli minun kokemukseni ja en ehkä vaan tajunnut. Mielummin käytän omia lyhyitä ripsiäni arjessa ja sitten liimaan keinoripsiä naamaan sellaisella liimalla, jonka saa irti illan päätteeksi. Kauniitahan ne pidennykset on ja sinänsä harmi, etten tajua, mutta toisaalta eipähän tullut sitä rahareikääkään. Voin käyttää ne rahat johonkin muuhun koukuttumiseen, kuten Vitaliksen nut mix -muromysliin!


PUSMOI ja palaan taas toivottavasti pian höpöttelees jotain turhuuksia :*