Sivut

lauantai 28. tammikuuta 2012

Tietokoneonkelma, täydellinen kanakeitto ja malli-Vladimir.

On pitänyt päivittää jo aikapäiviä sitten, mutta pitkitin hommaa ja sitten oma tietokone päätti, että nyt ei enää leikitä Heken kanssa. Se on kenkkuillut alusta saakka, mutta nyt sitten se poltti päreensä ja samaten omistaja poltti sen kanssa aivonsa, sillain lopullisesti. Uusi kone metsästyksessä, tällä hetkellä lainassa isäpapan miehinen pinkki miniläppäri, jolla ei ole kiva datailla ja sitten nyt viikonlopun aikana oletettavasti lainaan tulee oikea läppäri. Tämän minikoneen kanssa on tuskallista yrittää muokata kuvia tai tehdä mitään mikä vaatisi kykyä pörrätä suurella voimalla, joten suurin osa kuvaamisista tulee sitten esille seuraavissa entryissä.

Uhkasin ostaa ensin läppärin, mutta oletettavasti päädyn pöytäkoneeseen. Pyörin vielä parin mallin välillä, ensi kuussa sitte voisi harkita tilaavansa. On se kans, kun tietokone on tullut tärkeäksi jokapäiväisiin asioihin, vaikka ihan hyvin menee muutama päivä dataamatta, tuntuu vaan oudolle. Aloitinpahan kutomaan pipoa ja on tässä tällä viikolla ollut muutenkin tekemistä, ettei koneen kosahtaminen nyt niin paljon sydäntäni särje. Lompakkoa särkee jo etukäteen, mutta minkäs teet!

Koklasin ekaa kertaa tehdä keinokynsiä, tässä ekoja yritelmiä. Ihan hyvin se meni, vaikka tosiaan amatöörinä tein tippejä kynsiin. Jälkimmäiset sitten lakkasin, mutta lakkaus meni pieleen, joten niistä on kuva vain liimaamisen ja hiomisen jälkeen:

Photobucket

Photobucket

Olen saanut inspiksiä, että voisi kokata. Tein valkosuklaamustikka-muffinsseja, ne oli ihan jees, mutta täytyy sitä reseptiä muokata vielä enemmän mieleiseksi. Kyllä ne on alas menneet eikä ole liian makeita, mutta ne tarvitsee vielä... Jotain. Sitten himosin kamalasti limakeittoa, sitä mitä saa kiinalaisista ravintoloista alkuruoaksi. Tein siis sellaista, tosin hieman suomalaisempaa versiota ja heitin reseptin päästäni, joten ei se nyt sitte oikeastaan kovinkaan paljon muistuta sitä alkuperäistä ideaa. Mutta pakko sanoa, että se on maailman parasta kanakeittoa! Olen syönyt sitä jo pari litraa ja litra vielä olisi jäljellä, huomenna vien mummolaan vähän ja syötän Jerelle, että hekin kokevat tämän makuelämyksen.

Heken limakeiton resepti

- Kanasuikaleita (hunajaisia tai maustamattomia)
- Kananmunia
- Maissia (pirkka purkki)
- Kevätsipulia
- Mausteita oman maun mukaan

1. Paista kanasuikaleet pannulla, jos ovat alastomia (maustamattomia), niin mausta mieleisillä kanamausteillasi.
3. Laita vesi kiehumaan kattilaan ja lisää kanaliemikuutio/kasvisliemikuutio, mahdollisesti liraus soijaa tai osterikastiketta.
4. Valuta maisseista suurin osa nesteestä poies ja heitä ne ja kanat kattilaan
5. Rievo käsin kevätsipulista vihreää osaa isot kasat kattilaan, lisää mausteita halutessasi (esim. thai red currya, yrttejä, chiliä, paprikaa...)
6. Kiehuttele jonkin aikaa, että kaikki maut muhistuu keskenään ja maista sitten, että onko liemi mieleistä.
7. Kun liemi on mieleistä ja kaikki on muhistuneet (~20min), niin riko sekaan 3-4 kananmunaa keiton litramäärästä riippuen, voit rikkoa ne lasiin ja sekoittaa mössöksi ja sitten heittää keittoon (muista vispata äkkiä, ettei muodostu isoa munakasta vaan kananmuna leviää kaikkialle)
8. Ihastele hetken aikaa ja sitten nauti, maistuu tosi hyvälle!

PS. Tämä aika varmasti toimii myös soijasuikaleiden kanssa, kun ne muhistuttaa pehmeiksi ja mureiksi, käy siis kasvissyöjillekin ja karppaajille.

Ollaan kans katsottu Jere kanssa RuPaul's Drag Racea, joka on kyllä hauskimmasta päästän reality-kisoja. Suosittelen, jos kiinnostaa mm. maskeeraus ja pöhlöt jutut. Kyl sitä kateuksissaan on välillä, kun niin hulppeasti ne itseään laittaa. Yritin Jereäkin vähän laittaa, mutta ripsiliima oli loppunut ja Jereä ei saa tökkiä silmämuniin... Ja Jere sai idean, että ostaa kitaran, joten se saapui tänne eräänä päivänä uuden hienon sähkökitaran kanssa. Soitin sitten eläimille lauluja, vaikken osaa kyllä sointuakaan. Opettelemme sitten jossain vaiheessa rokkistaroiksi!

Photobucket
... :D

Photobucket

Photobucket
Bisse fiilistelee.

Ja toki juhlimme lisää isän synttäreitä, kun oli mummon luona uudet juhlat sukulaisille. Mentiin sinne Jeren kanssa myöhässä vähän, mutta napostelin täytekakkua ja pasteijaa intopinkeänä. Onhan tuollaiset vähän jäykkiä kohtaamisia, mutta tällä kertaa jopa muistin nämä ihmiset, kun olivat pari vuotta aikaisemmin olleet mummon synttäreillä samalla kokoonpanolla. Ja mummo oli hyvällä tuulella ja laittautuneena, se nautti kovin moisista kekkereistä. Sen jälkeen isä lähtikin tällä viikolla Phuketiin vaimonsa kanssa, käyvät myös Singaporessa. Pyysin tuliaisina tietty bb creamia, muita kauneudenhoitotuotteita ja vaatetta, jos sattuu löytämään. Ja sitten sieltä saa kans halvalla laukkuja ja lompakoita, minulla on nytkin GOOSIN lompakko käytössä, joka vissiin on olevinaa niinku Guess, muttei sinne päinkään :D Hyvin toimii ja näyttää kivalle, sehän on pääasia.

Photobucket
Mummi c:

Photobucket
Näitä lisää plz, koska parasta. Onneksi ebay ja posti on ystäviä <3


Tällä viikolla Vapi meni takaisin Liisalle, eilen vein hevonkuuseen koiraa, eli bussimatka oli melkein tunnin. Olin hetken Liisan seurassa, jonka jälkeen menin Kapiparamiehen kanssa pieneen pubiin Haagaan istumaan. Olinkin kotona joskus seitsemän jälkeen vasta, kun pubissa oli lämmin ja meillä oli salaisia juonia ensi kesän ohjelmaksi. Vähän meinasin eksyä sinne Haagaan tai jonnekin, oli pirun kylmä, mutta lämmin kopin kokoinen pubi oli hyvä paikka pistäytyä.

Tänään sitten reissasin taas hevonkuuseen, mutta onneksi sain keskustasta kyydin. Mentiin Vladimirin kanssa kuvauksiin, kun tarvittiin kissaa ja kania olemaan malleina. Ja koska Vlad on upein, niin tietty se sitten omistajineen raahautui paikalle. Siellä oli myös siamilainen Elmeri, josta lähti niin hauskat maukaisut, että jaksoi huvittaa koko päivän. Vladia jännitti, mutta siitä saatiin kaiketi hyviä kuvia ja sitten me Markuksen kanssa huiskittiin eri puolilla Elmerille, että se saataisiin keskelle kuvaa. Toinen huiski kissanlelua ja toinen rapisteli namupussia, kissasta tuli siis varmasti tosi upeita kuvia. Kuvauskohteena oli Minna Parikan kengät, joten sitten sain ihailla isoa kasaa hulppeita kenkiä ja varsinkin muutamat ihastutti ihan kovasti. Ja Minna itsekin oli mukava leidi.


Vapi ja Ewok o kyl hurmaavia pygmejä, jaksan päivittäin edelleen ilahtua siitä, että Ewok on maailman hauskin vempula:

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Huomenna sitten kohti mummolaa, jonne vien maailman parasta kanakeittoa ja seuraa. Illalla olisi miitti, jonne menen ehkä, jos energiaa riittää. Sunnuntaina sitten kaverin tukan kanssa säädän ja pohditaan ehkä meikkiäkin, kun sen siskon häät on ensi kuussa ja siellä pitää olla nättinä. Tulee hyvä mieli, kun kykyihini luotetaan sen verran, että pyydetään tuollaisiin projekteihin. Ja varsinkin, kun tykkään erityisesti hiuksen kanssa säätää, niin mikäs sen mukavampaa :)

Ei tässä kummoista, on ollut hulinaa tarpeeksi ja yritän päihittää unitaudin. Mutta tämmöset pakolliset hulinat teettää sitä, ettei ehdi kärsiä narkolepsiasta. Toivottavasti unirytmi ja unentarve normalisoituu pian, ainaski luulisi, kun tässä on pari päivää jo yrittänyt olla ihmisiksi.

Suukkoja kaikille vielä rottasilta :*

Photobucket

tiistai 17. tammikuuta 2012

Humppakestit, Travie & muuta mukavaa

Hullut bileet oli lauantaina! Isä siis oli vuokrannut jonkun kunnantalon tms. kekkereilleen, sitten sinne tuli paljon väkeä ja oli ohjelmaa ja kaikkea. Ja se tapasi lapsuudenkavereitaan joita ei ollut nähnyt melkein vuosikymmeniin. Ja siellä oli ruokaa ja sitten soi koko ajan hunppa, valssi tai tango. Ja ainiin, pari jenkkaakin soi. :D

Photobucket

Oli hieman aamunaama, kun piti lauantaina lähteä koirineen päivineen junalle, kun olin mennyt nukkumaan vasta aamuvarhaisella. Liemi haki Ewokin hoitoon ja mentiin sitten Bissen (ja Jeren) kanssa Lempäälään. En ollut ennen matkustanut maitojunassa pidempiä matkoja, joten oli inasen ahdasta siinä, kun koira kuitenkin riekkui lattiantasolla. Ja loppumatkalla oli joku maailman höpöttäväisin tanskandoggi-täti selittämässä lapsistaan ja koko suvustaan, taidettiin sit tietää nimeltä puolet niistä, vaikkei edes oltu varmoja mistä se selittää. Mutta ei se Lempäälä ollutkaan kaukana, aina on tullut vaan ajatelleeksi, että se on "siellä jossain", mut helpostihan sinne menee junalla. Varsinkin, kun isä asuu vaimoineen aseman vieressä!

Photobucket

Oltiin ennen kolmea jo juhlapaikalla ja sitten päästiin isän luokse nukkumaan joskus klo 23 jälkeen. Oli vähän ohjelmaa, ruokaa kolme kertaa ja koko ajan soi iskelmät tai vastaavat. Ei ollut ihan minun bileet, mutta siellä oli keski-ikäset fiiliksissä tanssimassa. Ja hyvin osa tanssikin. Ja sitten keskustelin isän vaimon tyttären kanssa paljon, kuinka niiden suvun humppabileet on tulleet sille tutuiksi jo kakarana :D Mut ihan hauskaa oli, en o ennen ollut koskaan semmosissa kekkereissä. Isä kans oli onnellinen ja sehän on pääasia. Mut kyllä siinä viiden tunnin jälkeen alkoi jo vähän jenkat ja humpat tulemahan korvista, vaikka se jenkkaus näyttikin joltain maailman vauhdikkaimmalta circle pitiltä, kun nykyvanhuso meni niin kauheeta kyytiä!

Photobucket

Photobucket

... Sitku me nuoriso oltiin nukkumassa isän luona, niin kauheella ryminällä vanhuso tuli viien aikaan kotio vasta. Heräsin siihen ryminään ja siellä ne rellesti vielä hetken aikaa, juttelimme ja taisi muutama ollut ottanut vähän enemmän sitä viinaa. Ja aamulla niiden piti mennä siivoamaan se juhlapaikka, varmaan promillet vielä veressä ja kiva herätä parin tunnin unien jälkeen. Mut vanhana sitä vissii jaksaa! Me nuoret tosiaan nuokuttiin jo alkuillasta, mentiin ennen puoltayötä nukkumaan ja torkuttiin siihen saakka, että juna melkein kerkesi lähteäkin. Tai no, Jere jäi junasta, minä ja koira ehdittiin :D

Photobucket

(Hirveä hösä, kun torkuttiin melkein ohi ja lähdin etukäteen, sitten isän vaimo oli vahingossa pölliny Jeren puhelimen ja Jere jäi etsimään sitä, joten se myöhästyi ja tuli seuraavalla junalla. Yeah.)

Sitten hajin Ewokin keskustasta mukaan, oli kuulemma ollut kohtuullisen kiltisti ja ollut söpö. Ja sitten bonuskoirankin otin mukaan Liisalta, kun Vapster tuli meille hoitoon. Liisa menee valloittamaan Lontoon, onnea matkaan! Vapster on hieman ihmeissään, että mikä juttu tämä on, kun joutuu olemaan vieraisilla. Mutta onneksi sillä on sen ihkaoma hiiri, jonka kanssa se pötköttelee ja sitten tulee välillä kertomaan minulle juttuja. Lahjon sen ruoalla ystäväkseni ja onneksi se on kyllä mahdottoman kiltti ja kiva koira. Ja olen jo keksinyt, että sille kelpaa kaikki mikä otetaan jääkaapista, joten ovelasti jemmasin sinne koirannappulaakin, että mukamas otan sieltä ihmisten herkkua ja annan sille, vaikka onkin jahti&vahtia... Bwahah.


JA, olen maailman paras. Tai no ehkä kolmenneksi paras. Sain idean, että paras ystäväni kun fiilistelee vähän samoja juttuja kuin itse, ja me joskus bailattiin Gym Class Heroesia ja pohdittiin Travie McCoyn komeutta, niin otanpas ystävän salaa mukaan keikalle maanantaina. Edelleen jälkimmäinen uppoaa ja musa on ihan semi-ok eikä keikka ollut kovin kallis, niin piti salaa houkutella ystävä keskustaan ja viedä se Tavastialle. Tuli vaan tarve, että haluan tehdä Ellulle jotain kivaa, toivottavasti tykkäsi! Tosin mennessä Ellu oli huolissaan, että minne ihmeeseen me sitä roudataan :D Hyvin ne kyllä veti, kannatti lähteä ja vaikkei Jerekään lämpeä bändille, niin viihtyi hyvin.

Photobucket

Ei tässä sen kummempaa. Kirjoittaminen on vähän vaikeata, kun tein köyhän miehen kynsijatkeet eikä o vielä tottunut. Mutta aiheesta lisää seuraavassa jaksossa... PUSMOI :*

lauantai 14. tammikuuta 2012

Höpsis.

Huutakaa hurraata ja kumartakaa ahkeruuttani, kun jaksoin viimein tehdä tuohon yläpalkkiin paremman osion kanille ja marsuille \o/ Olikin niin vaivalloista, että olishan voinut aikaisemminkin jaksaa, mutta höpsis.

Olen yrittänyt vannottaa, että alan kanniskelemaan kameraa aina mukanani ja otan järkeviä kuvia. Siihen voi kans todeta, mutta höpsis. En jotenkin enää osaa kantaa järkkäriä ikinä mukana, sitten katson sitä haikeana kotona huonossa valossa, että tjahas. Tämä Suomen ns. talvi on tosiaan ollut ruma, märkä ja pimeä. Ja jostain syystä mitään ei tapahdu, vaikka käyn tuijotuskisaa järkkärin kanssa. Mutta toivottavasti saadaan pian aurinkoisempia pakkaspäiviä, että tuntuu jotenkin järkevämmältä kantaa mukanaan muutakin kuin iPhonea tai pokkariani. Koska tulee melkein morkkis, kun järkkäri pölyttyy ja uusi salarakkaani canon s95 saa olla kaikessa mukana.

Photobucket
Pikku-Jere innoissaan.

Ja joskus kysyttiin, jos viitsin kertoa miten toteutuu smokey eyes -meikki, niin ajattelin jakaa kanssanne yhden taktiikan. Tapojahan on monia, mutta kokeilemalla selviää, että mistä tykkää eniten ja mikä on itselle helppoa. Lyhyesti ensin selitän tekstin kautta, että miten kannattaa toimia:

- Älä meikkaa muuta naamaa ennen kuin saat silmät valmiiksi, koska jos sotket tummaa luomiväriä pitkin poskia, niin sitä on hankalampi jynssätä irti, jos poskissa on jo meikkiä
- Pohjusta silmät, eli tee silmäpusseista ilmekarvaan saakka meikkipohja, jotta silmämeikki tarttuu siihen
- Tarvitset pehmeän mustan rajauskynän, valkoista tai ihonsävystäsi pari astetta vaaleampaa luomiväriä, pehmeä meikkisivellin, jämäkkä meikkisivellin, keskitummaa luomiväriä haluamassasi sävyssä, ripsientaivuttimen ja ripsiväriä

Askel 1:

Ota käteen pehmeä musta kajalkynä/rajauskynä, väritä sillä yläluomi luomivakoon saakka tai siitä ihan inasen korkeammalle. Rajaa kans alaluomi läheltä ripsirajaa samalla mustalla. Sen jälkeen tarkista, että etusormi on puhdas ja hinkuttele kajalia sormella tasaiseksi yläluomesta sekä alaluomesta (alaluomeen käy tosin vanupuikko ehkä paremmin). Jos mahdollista, niin pidä tummin sävy lähellä ripsiä, ja yritä saada sävy vaalenemaan mitä korkeammalle hinkuttelet. Itse hinkuttelen reippaasti yli luomivaon, koska silmät on laiskat eli liikkuvaa luomea ei näy paljoakaan.

Askel 2:

Tämän jälkeen olet varmaan jo päättänyt, että mikä keskitumma sävy olisi mieluinen ja sopisi silmiesi väriin. Dippaa jämäkkää meikkisivellintä väriin ja taputtele sitä liikkuvalle luomelle. Sen jälkeen käännä jämäkkä sivellin pystyasentoon ja dippaa väriin, sitten painele väriä alaluomen rajauksen päälle. Ota pehmeä sivellin käteen, dippaa sitä jälleen keskitummaan sävyyn ja luomivakoa pitkin vedä sellaista tuulilasinpyyhkijä -liikettä ja yritä saada aikaiseksi liukuvärjäystä -> niin että mitä korkeammalle mennään, niin sitä vaaleammaksi väri muuttuu. Väriä voi levittää luomivaon yläpuolelle, mutta silmien mallista riippuen ei kuitenkaan kannata riemastua ja vetää ihan ilmekarvoihin saakka.

Askel 3:

Pyyhi pensselit, jonka jälkeen dippaa jämäkkää pensseliä valkoiseen/vaaleaan luomiväriin ja painele silmän sisänurkkaan. Tämän jälkeen ota pehmeä pensseli, dippaa samaan vaaleaan ja laita sitä ilmekarvojen alapuolelle samanlaisella tuulilasinpyyhkijä -liikkeellä -> näin saat keskitumman sävyn rajaa pehmennettyä ja sitten vaalennettua kulmaluuta.

Askel 4:

Rajaa mustalla kynällä myös silmän sisäpuolelta, eli ns. vesirajasta (sisänurkkaa ei tarvitse, ellei halua). Taivuta ripset 2-3 kohdasta ja laita ripsiväriä. Jos tuntuu siltä, että ripset on liian lyhyet (kuten itselläni on aika nysät), niin laita ensin ohut kerros ripsaria, tanssi vaikka vartti Elvis Presleyn tahtiin, jonka jälkeen sitten taivuta hellästi uudelleen ripsiä juuresta ja laita toinen kerros ripsiväriä yläripsiin.

Vapaaehtoinen askel 4,5:

Jos tuntuu siltä, että luomiväri on turhan yksitoikkoinen, niin aina voi keskelle luomea vaikka taputtaa vaaleampaa sävyä, että saa enemmän vivahteita. Violetin päälle vaikka hopeaa, kuparin päälle kultaista jne.


Askel 5:

Tämän jälkeen tarkista, että kuinka paljon olet naamaa sotkenut, eli kuinka paljon on luomiväriä poskilla. Jos ei ole paljoakaan, niin riittää, kun pyyhkäisee pois isolla sudilla. Jos kuitenkin olet sotkenut enemmän, niin kannattaa pyyhkäistä esmes meikinpoistoliinalla silmien alta. Tämän jälkeen voi naamaan laittaa haluamansa meikin, oli se sitten mineraaleja, meikkivoidetta tai mitä lie. Tummien silmien kanssa suosittelen, että ei käytä kovin räikeää poskipunaa, aurinkopuuterikin jo riittää.

Photobucket

Kävin muutens katsomassa Jenlaynin keikan Lissun kanssa, ja siinähän se meni. Jere oli hyvä rumpali, vaikka kuulemma ekan piisin aikana paskoi toisen pedaalin, muttei sitä tämmönen amatööri edes huomannut. :D Ja Liisa oli meillä sitä ennen koiransa Vapin kanssa, koska Vapster tulee meille sunnuntaina hetkeksi hoitoon, kun Liisa menee valloittamaan maailmaa. Jätettiin keikan ajaksi koirat keskenään ja kaikki oli palatessamme edelleen hengissä. Vapster on aikamoinen persoona, odottelen innolla, että se ilahduttaa arkeani hetken aikaa ja änkee syliin peräaukko edellä.

Photobucket
"Täähä o iha menevää, laulajaa vaa o perseestä!", totesi joku vieressä istunut muusikko.

Photobucket

Photobucket
Vapster, Ewok ja Liisa tekee viiksei.

Photobucket
Kieli keskellä poskea pätevästi prillit päässä. Ja Jere kaivaa penistä esiin tai jotakin.

Huomenna (tänään) isän kekkereille Lempäälään. En keksinyt isälle mitään lahjaa, muttei se kuulemma tarvitse. Unirytmi on ketuillaan, eli ehkä keksin vielä tässä yön aikana jotain tai vien nyt ainakin kukkasia. Mitä keski-ikäiskekkereihin yleensä viedään lahjaksi, jos ei viinaksia? Koska ei haisuakaan!

Mut ei tässä kettää, tässähän sitä oleskellaan ja muhitaan. PUSMOI :*


Photobucket
Kerkesin ilahtua jo Cesar Millan -äänikirjasta, mut oliki toisen kirjan nappula... :c

tiistai 10. tammikuuta 2012

Saikuttelua.

Pahoittelen, etten ole ollut mikään erityisen lahjakas kirjoittaja, kun olen ollut viime viikosta saakka kipeänä. Jaksan aina yllättyä siitä, että kuinka hanurista on olla flunssassa, joten olen keskittynyt kauhistelemaan tilannetta. Marsupäivityskin oli väsätty kuumeessa, mutta lupaan kuvata parempia kuvia vielä joskus!

Viime viikon torstaina tunsin nenäni takana, että flunssa hiiviskelee. Tiedän aina siitä kolotuksesta, että kohta olen kipeänä. Sitten sitä tavallaan odottelee vaan ja yrittää välttää nukkumista, kun seuraavana aamuna herää kipeänä. Onneksi vielä perjantaina toimintakyky säilyi sen verran, että sankarillisesti roudasin heinää ja purua jättisäkit kotiin, vaikka ne tuntuikin painavan universumin verran.

Photobucket

Photobucket

Nyt ollaan onneksi voiton puolella, olenkin varmaan hikoillut pöpöjä paljon veks, kun herään aina omissa liemissäni. Yök. Ja unirytmi on huonosti, mutta ei siinä mitään, kun meillä näkyy nykyään Animal Planet, niin sohvalla katselin sitten telkkaria öisin, jos ja kun uni ei tullut. Sunnuntaina meinasin kaupassa oksentaa ja pyörtyä, mutta sitten pääsin onneksi istumaan pihalle pakkaseen ja jäädyttämään pyllyni betoniporsaaseen. Lapsena soli helppoa, kun joku aina passasi ja toi ruokaa, kun muhi peiton alla. Nyt aikuisena joutuu itse viemään koirat ulos ja menemään kauppaan, vaikka olisi pää kainalossa. Onneksi eilen pääsi kävelemään jopa yli kilsan koirien kanssa, sen verran kroppa jaksoi, eli vissiin ihan kunnon tauti iski invaliudesta päätellen. Ja koirat rrrrakastaa lunta, Ewok tajusi kans sen upeuden nyt kun lunta tuli Helsinkiin saakka jonkin verran ja Bisse taas on ollut aina nietoskoira.

Toivottavasti paranen vilkkaasti, koska ei olisi aikaa saikuttaa ja toisekseen, koirat haluaisi kirmata kovin. Olisittepa nähneet, kun yöllä unohdin Ewokilta valjaat sen keritsimisen jälkeen ulos mennessämme ja se juoksi aamuyöllä hirveää kyytiä persaus maata hipoen, kompastui välillä, spinnasi ympyrää ja pörisi :D Onneksi Jere tulee tänään kylään, niin uskallan sitten tepastella rohkeammin, kun joku on ottamassa koppia jos meinaa veri paeta päästä.

Tällä viikolla torstaina olisi Jeren keikka, jonne pitäisi mennä. Sitten lauantaina isän synttärit Lempäälässä. Jälkimmäinen on ihan yökyläreissu, jonne tulee Bisse mukaan. En ole keksinyt, että mitä isä haluaisi lahjaksi. Ainoa asia mitä keksin on se, että piirtäisin jotain, koska se olisi tehty ajatuksella. Harmi etten tiedä yhtään mikä piirros olisi kiva tai mitä osaisin, kun en ole piirtämisessä kovin lahjakas. Ehkä hahmottelen tänään tai huomenna, jos näyttää siltä etten osaa mitään, niin pakko turvautua johki muuhun lahjukseen.

Olen siis kuluttanut yli puoli viikkoa siihen, että niistän, yskin, hikoilen ja haisen. Tietty tulen kipeäksi heti, kun piti mm. järkätä kämpässä huonekaluja uudestaan. Voisin kyllä tällä viikolla kutoa ne verhot noihin hyllyihin, koska sei ole iso homma ja ehkä sitten inspaannun hissukseen siirtelemään tavaroita. Nyt ei vielä kunto ehkä kestä sitä, että alan "minä itte" -tyylillä kanniskeleen isoa sänkyä ja liskon turhanpainavaa vesivaneriterraariota. Onneksi tuolla järkkäämisellä ei ole kiire, paitsi joku henkinen kiire, kun tuli pakottava tarve vaihdella paikkoja.

Katsoin kans saikutellessa loppuun semmosen sarjan kuin My Boss My Hero. Soli ihan ok, ei mikään maailmoja mullistava. Mutta jos haluaa katsoa jotain pölvästiä, niin se on ihan jees. Tykkäsin pääjehun ylinäyttelemisestä. Son siis japanialaista "draamaa", mutta kyl se meikästä oli enemmänkin komediaa. Ja kiitoksia siitä, kun nykyään tekstitykset saa latausten mukana melkein kaikkialta. Mutta suuri epäkiitos sille, että ps3 media server ei pyöritä erillisiä tekstityksiä ja näyttöni on lirun kokoinen.



27-vuotias menee takaisin lukioon, vetää hulluja ilmeitä ja himoaa vanukasta. Sarjan idea tuollain tiivistettynä. Tuommonen sopii katsottavaksi mm. viikonloppuisin, kun muhistelee villasukissa koivet ojossa ja ei halua keskittyä mihinkään vakavaan.

Photobucket

Odottelen loppuviikkoa innolla, koska pääsee näkemään armaksen rumpaloimassa ja sitten pieni seikkailu. Ei tässä sen jännempää, PUSMOI :*

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Marsuja, marsvins, guinea pigsters.

Kuten joku tarkkasilmäinen on huomannut, niin kuvissa on esiintynyt karvaisten marsujen lisäksi karvaton marsu. Tämä karvaton marsu on ihkaoma, ja tälle karvattomalle kaverille saapuikin kaksi ystävää pitämään seuraa. Meillä asuu siis kolme (3) marsua, kaikki poikia ja kaikki lähes karvattomia. Oinas on baldwin, kaksi muuta ovat laatua skinny. Kahdella muulla on vielä käytössä edellisen kodin nimet, Svante ja Smulan, mutta Jeren pitää viettää niille kastajaiset joku päivä, jos nuo nimet ei meinaa pyöriä kielen päällä ketterästi. Kuulemma Piri ja Esso olisi hyviä nimiä... Öhms.

Jos nyt siis lyhyesti selitän marsuistani, kun Oinas on varsinkin saanut sekä positiivista että negatiivista huomiota virtuaalimaailmassa!

Kääretorttu Oinaanpoikanen, syntynyt 2011, baldwin -uros.
Oinas tuli meille puoliksi vahingossa, kun kaverilleni etsin kaljuja marsuja ja kekkasin kasvattajan, jolla oli myytävänä sellaisia. Marsuja tuli Helsinkiin kaksi, joista toinen jäi meille ja toinen meni kaverille naisiin. Oinas sitten oli meillä ihan tyytyväinen, kun sai huudella hoitomarsuille aidan yli, mutta naisten mennessä takaisin omaan kotiinsa alkoi Oinas tylsistyä. Ja koska Oinaan kaveri meni naisiin, muttei keksi mitä niille tekisi, niin piti alkaa metsästään jostain muualta Oinaalle ystävää. Onneksi vastauksia tuli ja saimme sitten pari skinnya Oinaan ystäviksi.

Svante ja Smulan ovat isä ja poika, molemmat skinnyja. Vanhempi on syntynyt vuonna 2009 ja nuorempi 2010. En ole vielä hirveän kauan heihin tutustunut, mutta non kesympiä ja rauhallisempia kuin Oinas. Käsittely sujuu ketterästi ja herrat on niin hölmön näköisiä, ettei niille voi kuin hymyillä. Ja bonuksena saatiin heidän mukanaan design-loota, josta otan parempia kuvia sitten, kun se löytää oikean paikkansa. Tarvitsee ensin sijoitella huonekaluja uudestaan, ja flunssan takia moinen projekti keskeytyi.

Photobucket

Meille tosiaan tuli hoidokiksi karvaisia marsuja, joista kasvoi semmonen idea, että mitäpä jos itsellekin? Ne oli semmosia yksinkertaisia viipottajia, ei mitenkään kauhean fiksuja eläimiä ja jutteli äänekkäästi. Taisin ihastua siihen niiden tapaan jutella toisilleen ja karjua minulle, kun halusivat lisää herkkuja. Harvemmat jyrsijät päästelee niin paljon ääniä, joten kun marsut korvat lepattaen kertoi juttujaan, niin olihan se aika hurmaavaa.

Marsujen elämäntehtävä on syödä, juoda, kakkia ja höpöttää. Kaikessa yksinkertaisuudessaan. Ja niisson se saaliseläimen vietti aika juurtuneena, eli ne ei välttämättä ole mitään ihmisrakkaita ja sosiaalisia samalla tavalla kuin rohkeammat eläimet. Kyllä ne moikkailee, oppii tunnistamaan ja oppii vaatimaan asioita, mutta niitä ei välttämättä voi pyöritellä samalla tavalla sylissä kuin vaikka rottia. Riippuu toki kans marsusta, että miten sitä on pikkuisesta saakka kohdeltu, että kuinka paljon nauttii räpeltämisestä. Oinas tosiaan onneksi sai kavereita, kun sei sen kummemmin pidä lääpinnästä, niin se saa läheisyyttä nahkakumppaneiltansa. Siksi marsuja kannattaakin olla aina enemmän kuin yksi, kun ne ymmärtää paremmin toisiaan kuin kummallisia ihmisiä. Nuo skinnyt ja baldwinit erottaa toisistaan siitä, että skinnyilla on karvaa vielä päässä ja töppösissä, mutta baldwineilla on vain pari viiksikarvaa jäljellä.

Erona karvamarsuihin nämä kaljummat syö, juo ja kakkii enemmän. Karvattomuudessa ei ole muita haittapuolia kuin se, että täytyy syödä enemmän ja olla vilkkaampi aineenvaihdunta, kun pitää lämmittää itseään. Mutta hyvin kaljut marsut selviää ihan huoneenlämmössä, jos marsut taas asuisivat viileämmässä, niin joku spottivalo varmaan lämmittäisi sopivasti. Ja kun sanon, että kaljut kakkii paljon, niin ne kyllä ihan oikeasti kakkii varmaan painonsa verran vuorokaudessa :D Ensin alusena oli käytössä sanomalehdet, mutta niitä piti vaihtaa parin päivän välein kakkapissan kerääntyessä, eli vaihdoin puruun, joka imee paremmin. Siltikin siivousväli on tiheämpi mitä olisi karvamarsuilla, kun tosiaan käsittämätön määrä sitä skebeliä tulee. Ja ruokaa menee melkoisesti, mutta positiivisena puolena se, ettei tarvi niin tarkkaan vahtia miten paljon kaloreita näille syöttää, kun kuluttavat energiaa niin paljon. Hyvin voi heittää sekaan peruspelletin lisäksi jotain muuta, kunhan välttää väriaineita, sokeria ja mausteita. Meillä nyt talveksi saavat pähkinöitä ja auringonkukansiemeniä, että ihokin pysyy kimmoisampana.

Photobucket

Photobucket

Kaljujen marsujen kanssa kannattaa myös tarkkailla ihoa. Itse kerrostalossa asuvana huomaan, että niidenkin nahka kuivuu talvella siinä missä muillakin otuksilla ja itsellä, eli tarvitsevat rasvausta. Apteekista saa hajuttomia ja mauttomia rasvoja, itsellä on aqualania, sillä se sopii kans omalle iholleni tosi hyvin. Ja kaljuja marsuja kannattaa kylvettää, sillä iho tosiaan kerää likaa melkein paremmin kuin turkki, eli vaahtokylpyjä kannattaa järjestää välillä. Jos marsu sietää, niin hieroo hellästi pehmeällä kynsiharjalla likaa pois tai toinen vaihtoehto on ennen kylpyä rasvata marsu paksulla rasvalla ja sillä tavalla hieroa likaa veks. Ja sitten kylpyyn moisen jälkeen. Uskoisin, että öljyt toimii kans ihon kosteutukseen sekä lian poistamiseen. Kunhan muistaa, ettei hajustele marsuja kemikaaleilla.

Photobucket

Mutta ihan perusmarsuja nuo kaljutkin on paria poikkeusta lukuunottamatta. Jotkut sanoo, että saattavat olla vauhdikkaampia ja se varmaan liittyy siihen vilkkaaseen aineenvaihduntaan, marsukin ehkä sitten on vilkkaampi. Kunhan jaksaa usein siivota asumusta, pitää kupissa paljon ruokaa ja pitää ihon puhtaana sekä pehmeänä, niin siinä onkin perushoito. Meillon pellettinä altrominia, exceliä tai genesistä vaihtelevasti. Lisänä voi heittää sekaan mahdollisimman lisä- ja väriaineettomia kanien tai marsujen sekoituksia, sekä hetelmiä kuivattuna. Ja tietty sitten kans tuoretta rehua, joka voi olla lähes kaikkea muuta paitsi juureksia ja sitrushedelmiä. Nakujen kanssa ei tosiaan tarvi ihan niin tarkkaan vahtia linjoja, kun nei meinaa lihota, eli voi syöttää omenaa ja muita makeampia sekä lihottavampia rehuja. Meillä herkkuja on Punnitse & Säästä -kaupasta noudetut kuivatut hetelmät, ja omistaja sitten aina sortuu ostamaan suklaacashew -pähkinöitä sieltä vaikka olisi kuinka dieetillä, koska mums.

Photobucket

Alunperin suunnitelmissa oli, että Oinas menisi kans naisiin, mutta katsoo nyt. Itselle riittää vallan hyvin kolme vempulaa tänne mekkaloimaan, mutta jos joskus Oinaan aikuistuttua löytyy sille kaunis daami, niin lainaan kyllä mielelläni sitä lapsientekopuuhiin. Itselle ei varmaan tule naisia tänne, sillä vaatii pitkäjänteisyyttä kasvattaa karvattomia ja varsinkin baldwineja, että sukupuuhun tulee uutta verta koko ajan. Se tarvitsisi liikaa aikaa ja tilaa, joten me ollaan ihan lemmikkipuuhissa, ellei mieleni muutu muutaman vuoden päästä. ;o

Tämmöstä marsujuttua nyt. Jos jollain on jotain kysyttävää, niin saa toki kysyä. Eurosta vetoa, että jotain unohdin sanoa, mutta ehkä nyt kaikki melkein tietää mitä marsut on. Suukkoja kaljukoplalta, PUSMOI :*

tiistai 3. tammikuuta 2012

Hyväntekijät ja DIY-uhkauksia.

Aina tasaisin väliajoin ihmiskunta herää siihen, että lol apua, nyt kuolee pandat. Olen katsonut joskus jotain sarjaa, jossa kaksi miestä menee seikkailemaan samoihin paikkoihin missä toinen kävi 20 vuotta aikaisemmin, jos löytäisivät ne samat eläimet ja voisivat kuvata. Olikohan se Last Chance to See -niminen sarja. Jotkut lajit oli kerenneet jo kuolla kokonaan sukupuuttoon, eli eivät voineet mennä paikkoihin tutkimaan niitä. Osan populaatio taas vähentynyt huomattavasti, että etsiminen oli haastavaa.

Ihmiset ei tosin tee mitään ellei ole pakko, niin mitäs jos jokaisella valtiolla olisi omat pakotteensa lajejaan kohtaan? Voisko etukäteen tehdä jotain, kahtella karhujen ja ilvesten perään suojelevaisesti? Ei tarvis sit itkeä ku on jo ne paskat housussa.

Meikällähän ei ole koulutusta eikä varoja muuttaa mitään asioita, kunhan tässä jeesustelen. Ja ensi kuussa lahjoitan vähän rahaa tapiirien suojeluun tänne:

Tapir Specialist Group

Tuleepahan sitten hetkeksi hyvä mieli ja voin pyörittää sädekehääni lanteilla vimmatusti! Sitten son niinku hula-saint-hoop.


Joskus kans ihmiset sanoo minua eläinrakkaaksi, kun minulla on lemmikkejä. Itse määrittelen eläinrakkauden ihan toisella tavalla mitä suurin osa. Jos olisin oikeasti eläinrakas, niin minulla ei olisi lemmikkejä enkä koskaan söisi lihaa. Kaiken ylimääräisen rahan laittaisin eläinten suojeluun sun muuhun, nykyselteen kun se raha menee omien lemmikkien elättämiseen. Minusta ei ole eläinrakkautta ottaa lemmikkejä, tai voi se jollain tavalla olla, muttei kuitenkaan. Ei lemmikit ole koskaan varmaan tarvinneet minua niin paljon kuin minä niitä. Ellei lasketa niitä muutamia, jotka on tulleet kierrosta, kissatalolta jnejne.

Olen huomannut, että lemmikit antaa sellaista rakkautta mikä on harvinaista saada toisilta ihmisiltä. Jos ne tykkää minusta, niin ne on ehdottoman rehellisiä siinä asiassa. Ne ei osaa jekuttaa samalla tavalla kuin kanssaihmiset, eläinten tykkäämiset ja inhoamiset on selkeitä ja rehtejä. Se on jotenkin erittäin virkistävää vaihtelua, jos oleskelee ihmisten seurassa ja sitten palaa kotiin, jossa joku on vastassa ja on jotenkin niin... Puhdas. Vailla taka-ajatuksia, elää hetkessä, rakastaa jos on rakastaakseen ja sitten ne vielä saa omistajan tuntemaan itsensä tärkeäksi. Kehtaan tunnustaa olevani tavallaan riippuvainen siitä, että on elämässä tämmöstä rehellisyyttä ja rakkautta. Täten en osaa kuvitella etteikö minulla olisi mummonakin vaikka kissa tai pari, joita paijaan samalla, kun heilun kiikkustuolissa ja kudon sukkia.

Ja sekin, että koti ei ole koskaan tyhjä vaan täynnä elämää. Sanon aina, että meillon vähän niinku suurperheen arki, vaikkei lapsia ole. Kun tekee ruokaa, on tyyppejä kannustamassa ja sitten sängyllä muhiessa viereen mönkii kissaa tai koiraa vaatimaan rakkautta. Sitten ne kans pelleilee ja leikkii ympäriinsä, joskus joutuu komentamaan ja joskus menee itse mukaan siihen melskaamiseen. Koti on täynnä elämää eikä joudu olemaan koskaan yksin. Olen semmosessa feng shui -tilassa, jos kotona on lemmikkejä. Joillekin rauha ja koti meinaa sitä, ettei siellä kuulu inahdustakaan ja on aivan yksin, minulle taas koti tarkoittaa sitä, että ovelle juoksee vastaan pölhökustaita toivottamaan tervetulleeksi.


Nonni, ny jeesustelin ja voimmekin katsoa kuvia, jotka kaivoin iphonestani:

Photobucket

Photobucket
Tykkään Ewokin asennosta, joka vihjasee, että calm down there's nothing to see! Ja kivat kurapetterit...

Photobucket
Armaita loskassa.


Lupasin vähän itselleni, että jos muut tekee uuden vuoden lupauksia, niin pitää varmaan minunkin. Lupasin, etten ostele vaatteita tai krääsää ainakaan pariin kuukauteen. Kalsareita tai sukkia ei lasketa, mutta en saa tehdä mitään heräteostoksia. Tämä kans potkii minua sen verran persauksille, että kaivan sen ompelukoneen käyttöön pölyttymästä ja teen itse kellohameen. En välttämättä osta uusia vaatteita piiiitkään aikaan noin niinku normaalistikaan, mutta nyt on alennuksia ja on paljon pienempi kynnys ostaa kaapin täytteeksi kaikkea turhaa.

Kävin ostamassa kangasta, jotta teen verhoja hyllyyn. Ostin kans heijastinnauhaa, että koirat ja minä voidaan hohtaa pimeydessä, kun sitten on kaikilla paremmat aivastimet. Olin kauhuissani kankaiden hinnoista, tulee oikeasti paljon halvemmaksi ostaa Perä-Kiinassa tehtyjä hennesin riepuja. Kuitenkin nyt on ihan periaatekysymys, että ompelen ainakin pari hametta ihan itse. Onneksi eräs toverini lupasi lainata kaavoja, kun son opiskellut moista alaa, niin en välttämättä ompele asioita väärin päin. Yleensä kyllä onnistun siinä silti, vaikka olisi kuinka hienot kaavat ja ohjeet.

Ensi viikon viikonloppuna olisi isän kekkerit, jonne menen ja Jerekin ehkä tulee mukaan. Isä täyttää pyöreitä (eli 30v.) ja on ihan jossain vuokratussa paikassa ne kekkerit. Siellä on musiikkia, ruokaa, juomaa ja jotain ohjelmaa. Sanoin isälle, että ei laita koko illaksi ja yöksi iskelmää soimaan, että voin kans bailata, niin kuulemma siellä soi jazziakin :D Mennään Bissen kanssa siis lauantaina päivällä Lempäälään, oleskelemme inasen isän kämpillä, hiivin kesteihin ja sitten palaudun talovahdiksi Bissen kainaloon. Ewok-parka joutuu olemaan sen yhden yön hoidossa, mutta ehkä se selviää hengissä.
Ja onneksi joulupukki toi mekon, niin kehtaa mennä juhlimaan!

Ei tässä sen jännempää. Lupaan kuvata ahkerammin, se olkoon toinen uuden vuoden lupaukseni.
PUSMOI :*