Viime viikon torstaina tunsin nenäni takana, että flunssa hiiviskelee. Tiedän aina siitä kolotuksesta, että kohta olen kipeänä. Sitten sitä tavallaan odottelee vaan ja yrittää välttää nukkumista, kun seuraavana aamuna herää kipeänä. Onneksi vielä perjantaina toimintakyky säilyi sen verran, että sankarillisesti roudasin heinää ja purua jättisäkit kotiin, vaikka ne tuntuikin painavan universumin verran.
Nyt ollaan onneksi voiton puolella, olenkin varmaan hikoillut pöpöjä paljon veks, kun herään aina omissa liemissäni. Yök. Ja unirytmi on huonosti, mutta ei siinä mitään, kun meillä näkyy nykyään Animal Planet, niin sohvalla katselin sitten telkkaria öisin, jos ja kun uni ei tullut. Sunnuntaina meinasin kaupassa oksentaa ja pyörtyä, mutta sitten pääsin onneksi istumaan pihalle pakkaseen ja jäädyttämään pyllyni betoniporsaaseen. Lapsena soli helppoa, kun joku aina passasi ja toi ruokaa, kun muhi peiton alla. Nyt aikuisena joutuu itse viemään koirat ulos ja menemään kauppaan, vaikka olisi pää kainalossa. Onneksi eilen pääsi kävelemään jopa yli kilsan koirien kanssa, sen verran kroppa jaksoi, eli vissiin ihan kunnon tauti iski invaliudesta päätellen. Ja koirat rrrrakastaa lunta, Ewok tajusi kans sen upeuden nyt kun lunta tuli Helsinkiin saakka jonkin verran ja Bisse taas on ollut aina nietoskoira.
Toivottavasti paranen vilkkaasti, koska ei olisi aikaa saikuttaa ja toisekseen, koirat haluaisi kirmata kovin. Olisittepa nähneet, kun yöllä unohdin Ewokilta valjaat sen keritsimisen jälkeen ulos mennessämme ja se juoksi aamuyöllä hirveää kyytiä persaus maata hipoen, kompastui välillä, spinnasi ympyrää ja pörisi :D Onneksi Jere tulee tänään kylään, niin uskallan sitten tepastella rohkeammin, kun joku on ottamassa koppia jos meinaa veri paeta päästä.
Tällä viikolla torstaina olisi Jeren keikka, jonne pitäisi mennä. Sitten lauantaina isän synttärit Lempäälässä. Jälkimmäinen on ihan yökyläreissu, jonne tulee Bisse mukaan. En ole keksinyt, että mitä isä haluaisi lahjaksi. Ainoa asia mitä keksin on se, että piirtäisin jotain, koska se olisi tehty ajatuksella. Harmi etten tiedä yhtään mikä piirros olisi kiva tai mitä osaisin, kun en ole piirtämisessä kovin lahjakas. Ehkä hahmottelen tänään tai huomenna, jos näyttää siltä etten osaa mitään, niin pakko turvautua johki muuhun lahjukseen.
Olen siis kuluttanut yli puoli viikkoa siihen, että niistän, yskin, hikoilen ja haisen. Tietty tulen kipeäksi heti, kun piti mm. järkätä kämpässä huonekaluja uudestaan. Voisin kyllä tällä viikolla kutoa ne verhot noihin hyllyihin, koska sei ole iso homma ja ehkä sitten inspaannun hissukseen siirtelemään tavaroita. Nyt ei vielä kunto ehkä kestä sitä, että alan "minä itte" -tyylillä kanniskeleen isoa sänkyä ja liskon turhanpainavaa vesivaneriterraariota. Onneksi tuolla järkkäämisellä ei ole kiire, paitsi joku henkinen kiire, kun tuli pakottava tarve vaihdella paikkoja.
Katsoin kans saikutellessa loppuun semmosen sarjan kuin My Boss My Hero. Soli ihan ok, ei mikään maailmoja mullistava. Mutta jos haluaa katsoa jotain pölvästiä, niin se on ihan jees. Tykkäsin pääjehun ylinäyttelemisestä. Son siis japanialaista "draamaa", mutta kyl se meikästä oli enemmänkin komediaa. Ja kiitoksia siitä, kun nykyään tekstitykset saa latausten mukana melkein kaikkialta. Mutta suuri epäkiitos sille, että ps3 media server ei pyöritä erillisiä tekstityksiä ja näyttöni on lirun kokoinen.
27-vuotias menee takaisin lukioon, vetää hulluja ilmeitä ja himoaa vanukasta. Sarjan idea tuollain tiivistettynä. Tuommonen sopii katsottavaksi mm. viikonloppuisin, kun muhistelee villasukissa koivet ojossa ja ei halua keskittyä mihinkään vakavaan.
Odottelen loppuviikkoa innolla, koska pääsee näkemään armaksen rumpaloimassa ja sitten pieni seikkailu. Ei tässä sen jännempää, PUSMOI :*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti