Sivut

torstai 29. elokuuta 2013

Hanstereita!

Hamsteribileet!

Joku ehkä muistaa, että olen maininnut meillä asuvista hamstereista aiemmin blogissani. Niitä asustelee siis edelleenkin, lajina venäjänkääpiöhamsteri campbelli ja sitten bonushamsterina dyykattu syyrialainen.

Viime keväänä meille kotiutui Ruotsista muutama hamsteri, sitten kesällä partneri haki vielä lisää ja taannoin meille kotiutui ihan supisuomalainen miehenköriläskin. Keväällä hankituille hamstereille oli suuria suunnitelmia tiedossa, koska haluan pitää kotonani vuosikausia sinisiä, doveja ja mustia hamstereita eikä kasvattajat tykkää niitä lähiseuduilla kasvattaa. Ideanani oli siis kasvattaa itse, että saan pidettyä kotona hamstereita, jotka ovat kivan värisiä ja hyväluonteisia. Tavoitteena ei ole alkaa kasvattajanimelliseksi kasvattajaksi tai suurentaa "bisneksiä", kunhan vaan aina pari kertaa vuodessa putkahtaa pari pesueellista ja ne mitä en kotona pidä saavat sitten löytää kodin jonkun kivan ihmisen lemmikkeinä.

Meille syntyi ensimmäinen pesue 8.8.2013 ja pienistä nakeista on tullut jo suuria ja reippaita hamstereita! Tai no pensasmustikkaan verrattuna ne on aika pikkuruisia, mutta huisia kyytiä nuo hamsterit kasvaa. Olen ihan innoissani, että pitkästä aikaa meillä hulisee tuollaisia lapsukaisia. Kotiin jää kaksi ja toiset kaksi menee tutulle.


Kotiin jäävä dove-tyttö, jonka partneri nimesi Heisenbergiksi:

 photo heisenberg2pieni_zps10965c9c.jpg

 photo heisenbergpieni_zps01727347.jpg

Musta umbrous poika:

 photo vauvaumbrous2pieni_zpsb253d221.jpg

 photo vauvaumbrouspieni_zps08b45711.jpg

Dove poika:

 photo vauvadovepieni_zpsd8ff8f4f.jpg

 photo vauvadove2pieni_zps27415e1e.jpg

Kotiin jäävä musta poika:

 photo vauvamusta2pieni_zps87faafcd.jpg

 photo vauvamustapieni_zpsd897195e.jpg

... On nuo vaan niin mahdottoman sööttejä!

Mutta ei ole riemulla rajaa, kun kurkkasin toiseen laatikkoon, jossa yksi tomera emäntä oli jo muutaman päivän ollut mahdottoman pullea ja sieltä löytyi viisi nakkia. Eli 26.8.2013 päivänvalon näki toinen poikue, jossa tuurilla olisi sitten laikukkaita lapsia, jos äitiinsä tulevat.

 photo nakkejapieni_zpsc6cde628.jpg

 photo nakkeja2pieni_zps960a16ec.jpg
Äitee hoivaa hienosti.

Olen naureskellut ja ihastellut meille muuttanutta poika-hamsteria, joka on oikeasti yksi suurimmista campbelleista mitä olen koskaan nähnyt. Hyvin syönyt, mutta muutenkin mahdottoman massiivinen. Ja koska hän on niin photogeeninen ja selvä XL-malli, niin tässä piljoona kuvaa pojasta, joka sai nimekseen Huell:

 photo huell3pieni_zpsd46dd68f.jpg
Huell on sonni.

 photo huellpieni_zps22fd7025.jpg

 photo huell4pieni_zpsa94d314e.jpg

 photo huell5pieni_zpsd8afe3f7.jpg

 photo huell2pieni_zpsb5bbe116.jpg


Tässä hamsterikuulumisia ja lisää kuvia luvassa, kun ensimmäinen nakkisatsi on vielä suuremmaksi kasvanutta ja kun seuraava satsi alkaa näyttämään jo hamstereilta :)

PUSMOI ja olkaa söpöjä :*

tiistai 27. elokuuta 2013

Isona minustakin tulee hattara.

Bongasin internetsistä Nicki Minajin kuvia ja halusin pakkeloida naamani pitkästä aikaa, kun olin vaan selkäni kanssa muhinut peiton alla tukka pystyssä. Kuten olen sanonut, niin minusta tulee isona turhan valkea, pienipyllyinen ja pienitissinen Nicki Minaj. Valitettavasti musiikillisesti kyseinen henkilö ei ihan iske, mutta tekisi mieli laittaa se hyllylle istumaan koristeeksi ja se voisi siinä sitten vaihdella peruukkejaan sekä meikkejään. Ja näyttäisi aina sellaiselle karamellioksennukselle. Ihana!

 photo hekeminaj_zps79ac9fe3.jpg

 photo hekeminajsilma_zps3384ca5b.jpg

Tästä kuvasta sovelsin itselleni meikin:

 photo c1199803-47b9-4b7e-865b-0dc2fc08b4d4_zps522591f0.jpg

... Ja kun puhun soveltamisesta, niin tarkoitan sitä. Olen niin vaalea, ettei minulle pysty laittamaan tosi hailakkaa huulipunaa niin, että se näyttäisi läheskään noin makialta. Ja kuvissani on sävyeroja, mutta pyrin kyllä tähtäämään, että luomiväri olisi enemmän lämmin pinkinpurppura kuin violetti, vaikka lähikuvassa se näyttääkin violetilta.

Minusta ei saa yhtä sievää tekemälläkään, mutta inspiraatiota sitä kehtaa rupikonnatkin hakea hieman ylväämmän näköisistä kanssaihmisistä!

Sitten meikkauksen jälkeen lähdimme lähikauppaan partnerin kanssa ja käskin sitä ottamaan järkkärin mukaan, kun olen jaksanut kammata naamani ja ei olla ulkoilutettu parempaa kameraa aikoihin.

 photo urmys1_zps7688e5fd.jpg

 photo hekepylly_zps3f90c299.jpg

 photo urmys4_zps6b951739.jpg

 photo urmys8_zpsef9778f4.jpg

 photo armasmelkois2_zps989fed82.jpg


Ei tässä muuta, pitäkää itsenne ihanina ja inspiroitukaa, PUSMOI :*

maanantai 26. elokuuta 2013

Persvammanen ja koululainen.

Olen nähtävästi ollut bloggaamatta hetken, joten voisinpa skarpata.

 photo tralalapieni_zps525b2800.jpg

Koulun ja työn puolesta on sujunut mukavasti ja jouhevasti, vaikka ensiksi tuntui, että on ihan jäässä eikä muista enää mitään, kun on ollut kaksi viikkoa lomalla. Ja pääsin kans ensimmäistä kertaa oppisopimuksen aikana koulun penkille istuskelemaan muutamaksi päiväksi. En ole koskaan ollut hyvä koululainen, mutta nykyään opetusmetodit on niin erilaisia kuin 10 vuotta sitten. Ihan ensiksi opiskeltiin opiskelemista, jonka aikana tuli ilmi, että enää ei opeteta niin kuin opetettiin minun aikanani: oppilaat osallistuu ja oppii eri tavalla, opettaja ei vaan toitota luokan edessä faktaa ja jaa tehtäviä. Olin äimistynyt, koska koko peruskouluni ajan sekä ammattikouluissa pyörähtäessäni on aina opettajat opettaneet tietyllä samalla kaavalla. Ja läpi pääsi, jos istui hiljaa 6-8h pulpettinsa ääressä. Nykyään vissiin halutaan panostaa enemmän opiskelijoiden viihtyvyyteen ja oppimiseen, aika positiivista! Vaikka nyt aikuisena pystyykin hieman paremmin keskittymään opiskelemiseen, niin helpottaahan se huomattavasti, jos ja kun opettaja sisäistää oppilaiden erilaisuuden ja sen, että jokainen oppii eri tavalla.

... Huvitti hieman, kun vaihdettiin sitten partnerin kanssa kuulumisia, että miten oli mennyt päivä. Partneri kertoi tehneensä kriisiviestintä-suunnitelmaa, kirjoittaneensa sen lähes valmiiksi ja muuta fiksua. Minä olin sitten näytellyt Päivänsäde ja Menninkäinen -aiheisia asioita ja leikkinyt ryhmäleikkejä.

Tässä ryhmäleikkien tuoksinnassa huomasin, että selkäni on kipeä. Se kipuili ja angstasi, mutta yritin silti olla niin kuin normaalisti. Kuitenkin seuraavalla viikolla se päätti kipeytyä siihen malliin, että vaikka minulla on melko korkea kipukynnys, niin joutui hammasta puremaan eikä päässyt kävelemään. Töissä olin kipeän selkäni kanssa ja klonkkusin menemään, mutta seuraavana päivänä huomasin, ettei todellakaan auttanut se liikkuminen yhtään. Siitä sitten lääkäriin, jossa olikin lähetteen lähetteen lähete reumaklinikalle ja testeihin. Kävin siis terveyskeskuksessa lääkärillä, joka totesi, ettei ole iskias ja ei tiedä mikä on, määräsi kolmiolääkkeitä ja hoitaja pisti persuuksiin kaksi ruiskullista lääkettä. Sen lisäksi piti vielä seuraavana päivänä mennä eri paikkaan labrakokeisiin ja röntgeniin. Se kuulosti aika uhkaavalta, mutta nytpä on sitten kuvattu ja tulossa myös fysioterapeutille tekemistä. Sen enempää en tiedä vielä, koska tuloksia tulee vasta jonkin ajan kuluttua, mutta toivottavasti ei mitään vakavaa ja fysioterapeutti osaa pyörittää selkälihojani, jotta kipu lähtee.

Ärsyttää toki kauhiasti, koska eihän kukaan tykkää olla kipeä ja sekin vielä, että on usean päivän joutunut väkisinmakaamaan. Se alkaa kyllästyttää melko pian, koska se ei ole edes vapaaehtoista laiskottelua. Ja kun en yhtään tiedä, että saanko venyttää selkää tai saanko liikkua, koska lääkäri käski pysyä paikoillaan eikä kukaan vielä tiedä, että mikä on vikana :x Arrrr.

Positiivisiakin juttuja on tapahtunut, olemme viettäneet mm. Distant Worlds - iltamat, joissa miehet fiilisteli Final Fantasy -musiikkeja orkesteriversioina ja olen saanut postitse materiaa. Yksi kiva materia on uusi laukkuni, joka tuli tarpeeseen. Kaikki pienet olkalaukkuni on hajonneita tai rupsahtaneita, koska suurin osa niistä on ollut tuliaisia Thaimaasta, eli laatu ei päätä huimaa. Alennuksesta löysin internetsin syövereistä itselleni uuden käsilaukun, jonne mahtuu puoli elämää ja se on hiano!

 photo laukku_zps9e7de94e.jpg
Joskus Backstreetistäkin saa sellaisia asusteita, jotka kelpaa ei-niin-gootille meikälle!

Postista hain myös Amerikan tuliaisia, kun tilasin vihdoin lisää mineraalimeikkejä. En ole koskaan ollut ilahtunut mineraalimeikeistä, paitsi eräästä tietystä meikkipuuterista, joka oikeasti peittää ja näyttää naamassani hyvältä. Ilmaiset postarit sitten houkutteli liikaa ja tilasin pari isoa purkillista Meow Cosmeticsilta tätä meikkipuuteria, jossa on vaihtoehtoina kolme eri peittävyyttä ja valitsin kaikista peittävimmän. Olen kokeillut muitakin mineraalimerkkejä, mutta Meow Cosmeticsin peittävin on ainoa, jonka kelpuutan. Väriskaalakin on nimetty kissarotujen mukaan ja värejä on huisin paljon. Vaaleimmat kaikista ovat todella vaaleita, joita minäkin melko vaaleana voisin käyttää vain keskitalvella kaamoksen aikaan ja siltikin tarvitsisi poskipunaa elävöittämään. Ja tulokseksi itselle tämä mineraalimeikki jättää ainakin samettisen pinnan, ei tuki naamaani ja pysyy koko päivän. Jotkut tosi kuivasta ihosta kärsivät eivät nauti kyseisestä tuotteesta, mutta minusta ihan totaalikuivalle iholle ei kannattaisi mitään puuterimaista laittaakaan.

 photo mijau_zps1cc322b9.jpg
Grrrau tai kurnau.

Lopuksi voisin vielä laittaa kuvia, joita on tullut napsittua, koska en keksi nyt enempää tarinaa. Tai keksisin, mutta ajattelin jakaa ne hieman aihepiireittäin, ettei yksi postaus ole sekametelisoppa!

 photo ewokleidipieni_zpse2a35af7.jpg
Filosofi-Ewok.

 photo arskalouis_zps9661def2.jpg
Aurinkokissa.

 photo opsis2_zps17f4e432.jpg  photo opsis_zps855fc706.jpg
Tukka huonosti, mutta kaikki hyvin!



PUSMOI ja nauttikaa viimeisistä kesäauringoista :*

lauantai 10. elokuuta 2013

Hoitotätinä olemista, hattaraa ja materiaa.

Pthui!

Vietin tuossa muutaman päivän koiravahtina toverin luona, kun se keräsi mainetta ja kunniaa ulkomailla näyttelyissä. Sain puljuuttaa koiranpoikasta, joka oli maailman mahtavin kaveri ja kaikessa rasittavuudessaan mahdottoman ihana! Koiranpennut haisee ihanalle, en tiedä miten niistä tulee sellainen paperiliiman tai erikeeperin tuoksu, vaikka ne söisi samanlaista ruokaa kuin aikuiset. Ja sen tukka oli pehmeä ja sillä oli salaa sellainen staffin hymy, vaikka on vaan puoliksi amstaffi ja loput siinä onkin sitten chihuahuaa. Puljuutellessani poikasta vannotin partneria useaan otteeseen, notta "kai mää saan tämmösen, kai mää saan, kato nyt, kai mäki saan kato miten ihana, haista sen hengitystä, kai mää saan kans?"

 photo esepieni_zpsf96140f3.jpg

 photo ese5pieni_zpse481c9df.jpg

 photo ese3pieni_zps72a364da.jpg
Ese on hirviömonsteri ja silti niin ihana.

Tapasin myös toteemieläimeni, kun toverin luona oli yksi bonuskoira hengailemassa. Valitettavasti en hoksannut edes ottaa ainuttakaan kuvaa siitä, mutta visioikaa sellainen karhua muistuttava, rauhallinen mutta herkästi innostuva rouvakoira, joka on puoliksi labradori ja puoliksi shar pei. Se oli ihan täydellinen otus, toivottavasti saan tavata sen uudestaankin <3

... Naurattaa muuten, että tämä samainen toveri käy ulkomailla usein ja joka kerta, kun olen jostain sisustuselementistä kysynyt, että mistä sellaisia saa, niin vastauksena on aina ollut joku kaukomaa. Kun kysyin toverilta, että mistä sen toveri on saanut tuollaisen Heken toteemieläimen, niin kuulemma roudannut Australiasta! Herranen aika, pitääkö minunkin lähteä niin pitkälle löytääkseni toteemieläimeni ja sielunsisareni :D Ei siinä, sinne voisin reissata aika kernaasti, jos vaan olisi yhtäkkiä paljon rahaa. Saisipahan kykkiä puskien juurella bongailemassa herppejä ja sitten paeta tyynen rauhallisesti turhan hasardeja sellaisia.

Meiltä hajosi tuossa kesän alussa telkkari, tai no siitä meni särki liittimiä emmekä voineet nauttia enää Netflixin tarjonnasta tai kuluttaa aikaa pelaten pleikkarilla. Partneri mietti pitkään ja hartaasti, että minkä telkkarin haluaa vai haluaako tykin, mutta lopulta se sitten päätyi sellaiseen siroon 55" kokoiseen töllöttimeen. Nyt on sitten ollut iloista, kun saa katsella Breaking Badia isolta ruudulta ja kokeiltiin jo 3D-lasejakin. Kaikenlaisia höpötyksiä noissa uusissa telkkareissa onkin, mutta onpas ehkä maailman kätevin vehjes! Ja nyt sitten voin katsoa Animal Planetia kutoessani.

 photo telkkari_zpsa346e425.jpg
Riepukin oli onnellinen telkkarista, joka näyttää aika kookkaalta ei-niin-siroon 170cm korkeaan meikään verrattuna.

 photo telkkari2_zps29eac35a.jpg


Ja tässä nyt vähän Instagramin satoa viime viikolta:

 photo instag5_zps677a440c.jpg
Tennarit Hennesin lasten osastolta 5e.

 photo instag4_zps5e3d5d49.jpg
Talvisukkia pieneläimille.

 photo instag2_zps8f1ae477.jpg

 photo instag_zps2d16d8b5.jpg

 photo instag3_zpsc2199257.jpg

Ja koska minulla ei ole mitään suurenmoista asiaa tällä(kään) kertaa, niin loppuun vielä kuva siitä, kun paplaroin itseni. Olen tykästynyt ihan kympillä taas tähän vaaleanpunaiseen tukkaan! Ja kun lueskelin enemmän kemikaaleista mitä hiusväreissä käytetään, niin terveellisintä on valkaista tukkaa ja sävyttää suoraväreillä. Joten mikäs siinä, tässähän sitä pelleillään ja kokeillaanpa sitten seuraavaksi vähän kylmempää vaahtokarkkisävyä, jahka tässä jaksan lillutella hoitoaineita sekä värejä päänupissani.

 photo paplari_zpsea2ac0c6.jpg

Seuraavassa postauksessa sitten pitää muistaa hehkuttaa hamsterin poikasia! Meille syntyi ensimmäinen nakkipesue tällä viikolla, hienot neljä pulskaa nakkia, joista kaksi näyttäisi olevan tummia (mustia) ja kaksi muuta jotain vaaleampaa. Olen ihan intopinkeänä, kun viimeksi yli kymmenen vuotta sitten kasvatin hamsteripesueen aikuisuuteen saakka ja ainahan se on yhtä ihanaa. Noiden penskojen äitikin on vallan ihana luonteeltaan ja tyyppi on hyvä (eli siis hamsterin muoto ja malli), joten toivon mukaan sitten saan kotiin jätettäväksi jonkun kohtuullisen kauniin kaverin, kenties jopa kaikki jää sitten kotiin, jos en osaa valita kuka olisi hulppein.

Nyt PUSMOI ja nauttikaa kesän viimeisistä rippeistä :*

torstai 1. elokuuta 2013

Neonvärejä ja goottivessa.

Kesälomani alkaessa sää viileni ihan tyhmäksi, mutta tein silti ihan kivoja asioita. Oltiin tosiaan kylässä Tuusulassa tiluksilla toissaviikolla ja menin sitten vielä Asuntomessuille. En ollut koskaan käynyt moisilla messuilla, mutta alkoi kiinnostamaan, kun kuulin huhua täysin mustasta goottivessasta. Oletin, että kämpissä olisi sellaisia övereitä sisustamisia ja olemuksia, mutta oikeastaan suurin osa oli hajuttomia ja mauttomia. Bongasin kuitenkin joitakin miellyttäviä yksityiskohtia, joita sitten pokkarilla kuvasin itselle inspiraatioksi, vaikkei tätä vuokrakämppää voikaan oikein maalata tai tapetoida mielensä mukaan. Ja pakko sanoa, että se Villa Sisu oli tosi hieno, tämä hevikämppä siis goottivessoineen!

 photo messu14blog_zps70664e96.jpg

 photo messu15blog_zpsbd968546.jpg
Maailman ihanin lattia!

 photo messu17blog_zps38277f35.jpg

 photo messu10blog_zps94f902d9.jpg

 photo messu2blog_zps7fef7f48.jpg

 photo messu4blog_zps044811e6.jpg
Iloinen teline oksentaa veskipaperia.

 photo messu7blog_zps0db8ce12.jpg

Tykkään synkästä ja tykkään väripilkuista. Meidän kodissa ei mahdu eikä kykene sisustamaan, kun täällä on liian paljon tavaraa, liian vähän säilytystilaa ja vuokra-asuntoon ei kannata laittaa synkkiä tapetteja kauhialla vaivalla, koska ne joutuu kuitenkin riepomaan pois lähtiessään. Mutta mukava katsoa, kun joku on keksinyt jotain viehkoa omaan kämppäänsä, ehkä joskus sitten unelmarivarissani saan maalata, tapetoida, kaakeloida ja keksiä jotain hulppeata!

Ja asiasta kukkaruukkuun, vihdoinkin menin vaihdattamaan poskikoruni. Piti jo viime syksynä laittaa niihin pienemmät palleroiset ja lyhentää, mutta se oli niitä asioita, että "no ensi viikolla sitten...", eli asia vaan unohtui. Töissä kolhin naamaani aina välillä, jolloinka pitkät korut ja isot pallot saa osumaa, joka taas saa posket hermostumaan. Nyt sitten on sellaiset korut mitä alunperin halusinkin, pienet, somat ja ihanat <3 Olen jokaiselle hehkuttanut, että hei kai huomasitte kuinka söötit, katsokaa nyt kuinka ihanat! Ketään ei kovinkaan kiinnosta, mutta olen itse tosi tyytyväinen.
Kai olikin ihan hyvä juttu silloin aikoinaan rei'ittää posket, kun edelleen jaksan ilahtua niistä näin kovin. Tuli myös salainen intohimo ottaa uusia lävistyksiä, mutta en tiedä minne laittaisin. Vuosia on pyörinyt mielessä myös tragukset ja mummoni mielestä idea vaikutti ihan hyvältä, niin ehkä sellaiset sitten?

 photo hekerosvo_zps9ed4cd06.jpg

Oltiin kans merirosvopiknikillä, mutta emme viettäneet siellä koko iltaa, koska en osaa enkä kykene pissimään pensaaseen. Sattumalta meikkasin partnerin merirosvoksi, kun se muisti, että oli aiheeseen sopiva tapahtuma samana päivänä. Itse en oikein osannut olla merirosvona, mutta aloin kaipaamaan kaappiini sellaisia isopuhvihihaisia kauluspaitoja, JOS tulee eteen tilanne, että fiilinki on kuin merirosvoneidolla. Mistähän sellaisia saisi?

 photo esteban_zpsaccf8b17.jpg
Mehikaano.

 photo rosvotpieni_zpsc129c564.jpg
Florence ja Esteban.

 photo hekerosvo2pieni_zps0124f206.jpg

Joku on ehkä huomannutkin, että meillä on pyörinyt juhannuksesta saakka bonuskoira nimeltänsä Riepu. Tapasin sen ensimmäistä kertaa joku 10 vuotta sitten ollessani kaverin tykönä koiravahtina. Nyt Riepu on ollut meillä aina hoidossa välillä, viihdyttelemässä Ewokia ja tietty meitä ihmisiäkin. Kaverin kanssa sovittiin, että Riepu on meillä nyt sitten vakituisesti, yhteishuoltajuudessa. Kaveri saa sen pusuteltavaksi aina kun haluaa, mutta Riepu viettää meillä eläkepäiviään. Kun olen yrittänyt katsella meille koiranpoikasta eikä vaan ole natsannut, niin tämähän on hyvä ratkaisu. Ja partneri rakastaa Riepua mahdottomasti, se on kyllä maailman kiltein ja herttaisin koira :) Yhtenä iltana tuossa taannoin otin rouvan syliin ja halailin sitä huomatakseni, että jösses kuinka paljon meikäkin sitä koiraa rakastaa. Mutta kokonaan en uskaltanut vastuuta ottaa tästä rouvasta, on sen verran vielä muistissa oma rouvaskoira ja sen menetys. Riepu kyllä lupasi elellä vielä viisi vuotta ainaski, lyötiin kättä päälle.

 photo hekepieru3_zps650287b1.jpg

Ja tukkakriisini oli saavuttanut sellaisen kliimaksin, notta oksat pois. Tukkaa ei voinut pitää auki, koska malli oli kamala lyhyestä hieman pidemmäksi kasvanut mäkkaiver, joten pyysin toveria avuksi. Se leikkasi sitten niskavillat veke ja sain pienen polkkatukan. Koska tukan värikään ei miellyttänyt minua, niin häsläsin sen kanssa. Minusta sellainen My Little Pony -vivahde on ihan jees! Ja kasvatan edestä vielä tukkaa paremmaksi polkaksi, niin sen jälkeen olen tyytyväinen. Ja siihen asti läträilen itseäni hempeillä väreillä toivon mukaan keksin seoksen täydelliseen vaaleanpunaiseen.

 photo pinkki_zps11921bd3.jpg

 photo pinkkihius_zpseaf1e504.jpg

Väri on tuollainen ysärin neonpinkki, vaikka yritin kyllä tähdätä sellaiseen kylmempään sävyyn. Mutta ei se mitään, kyllä tukka tuosta kulahtelee ja voi sävytellä. Se hyvä puoli suoraväreissä on, ettei mikään ole pysyvää. Vaikka tukka valkaistui hyvin, niin sieltä pukkaa enemmän keltaista mitä odotinkaan, mutta elellään nyt hetken aikaa tällä ällöttävällä sävyllä. Joka on kyllä ällöttävyydessään salaa hurmaava! Kun partneri näki tuon pehkon, niin sain maailman kauneimman kohteliaisuuden: olin kuin kävelevä cupcake.

Mutta nyt PUSMOI ja :*