Sivut

maanantai 26. elokuuta 2013

Persvammanen ja koululainen.

Olen nähtävästi ollut bloggaamatta hetken, joten voisinpa skarpata.

 photo tralalapieni_zps525b2800.jpg

Koulun ja työn puolesta on sujunut mukavasti ja jouhevasti, vaikka ensiksi tuntui, että on ihan jäässä eikä muista enää mitään, kun on ollut kaksi viikkoa lomalla. Ja pääsin kans ensimmäistä kertaa oppisopimuksen aikana koulun penkille istuskelemaan muutamaksi päiväksi. En ole koskaan ollut hyvä koululainen, mutta nykyään opetusmetodit on niin erilaisia kuin 10 vuotta sitten. Ihan ensiksi opiskeltiin opiskelemista, jonka aikana tuli ilmi, että enää ei opeteta niin kuin opetettiin minun aikanani: oppilaat osallistuu ja oppii eri tavalla, opettaja ei vaan toitota luokan edessä faktaa ja jaa tehtäviä. Olin äimistynyt, koska koko peruskouluni ajan sekä ammattikouluissa pyörähtäessäni on aina opettajat opettaneet tietyllä samalla kaavalla. Ja läpi pääsi, jos istui hiljaa 6-8h pulpettinsa ääressä. Nykyään vissiin halutaan panostaa enemmän opiskelijoiden viihtyvyyteen ja oppimiseen, aika positiivista! Vaikka nyt aikuisena pystyykin hieman paremmin keskittymään opiskelemiseen, niin helpottaahan se huomattavasti, jos ja kun opettaja sisäistää oppilaiden erilaisuuden ja sen, että jokainen oppii eri tavalla.

... Huvitti hieman, kun vaihdettiin sitten partnerin kanssa kuulumisia, että miten oli mennyt päivä. Partneri kertoi tehneensä kriisiviestintä-suunnitelmaa, kirjoittaneensa sen lähes valmiiksi ja muuta fiksua. Minä olin sitten näytellyt Päivänsäde ja Menninkäinen -aiheisia asioita ja leikkinyt ryhmäleikkejä.

Tässä ryhmäleikkien tuoksinnassa huomasin, että selkäni on kipeä. Se kipuili ja angstasi, mutta yritin silti olla niin kuin normaalisti. Kuitenkin seuraavalla viikolla se päätti kipeytyä siihen malliin, että vaikka minulla on melko korkea kipukynnys, niin joutui hammasta puremaan eikä päässyt kävelemään. Töissä olin kipeän selkäni kanssa ja klonkkusin menemään, mutta seuraavana päivänä huomasin, ettei todellakaan auttanut se liikkuminen yhtään. Siitä sitten lääkäriin, jossa olikin lähetteen lähetteen lähete reumaklinikalle ja testeihin. Kävin siis terveyskeskuksessa lääkärillä, joka totesi, ettei ole iskias ja ei tiedä mikä on, määräsi kolmiolääkkeitä ja hoitaja pisti persuuksiin kaksi ruiskullista lääkettä. Sen lisäksi piti vielä seuraavana päivänä mennä eri paikkaan labrakokeisiin ja röntgeniin. Se kuulosti aika uhkaavalta, mutta nytpä on sitten kuvattu ja tulossa myös fysioterapeutille tekemistä. Sen enempää en tiedä vielä, koska tuloksia tulee vasta jonkin ajan kuluttua, mutta toivottavasti ei mitään vakavaa ja fysioterapeutti osaa pyörittää selkälihojani, jotta kipu lähtee.

Ärsyttää toki kauhiasti, koska eihän kukaan tykkää olla kipeä ja sekin vielä, että on usean päivän joutunut väkisinmakaamaan. Se alkaa kyllästyttää melko pian, koska se ei ole edes vapaaehtoista laiskottelua. Ja kun en yhtään tiedä, että saanko venyttää selkää tai saanko liikkua, koska lääkäri käski pysyä paikoillaan eikä kukaan vielä tiedä, että mikä on vikana :x Arrrr.

Positiivisiakin juttuja on tapahtunut, olemme viettäneet mm. Distant Worlds - iltamat, joissa miehet fiilisteli Final Fantasy -musiikkeja orkesteriversioina ja olen saanut postitse materiaa. Yksi kiva materia on uusi laukkuni, joka tuli tarpeeseen. Kaikki pienet olkalaukkuni on hajonneita tai rupsahtaneita, koska suurin osa niistä on ollut tuliaisia Thaimaasta, eli laatu ei päätä huimaa. Alennuksesta löysin internetsin syövereistä itselleni uuden käsilaukun, jonne mahtuu puoli elämää ja se on hiano!

 photo laukku_zps9e7de94e.jpg
Joskus Backstreetistäkin saa sellaisia asusteita, jotka kelpaa ei-niin-gootille meikälle!

Postista hain myös Amerikan tuliaisia, kun tilasin vihdoin lisää mineraalimeikkejä. En ole koskaan ollut ilahtunut mineraalimeikeistä, paitsi eräästä tietystä meikkipuuterista, joka oikeasti peittää ja näyttää naamassani hyvältä. Ilmaiset postarit sitten houkutteli liikaa ja tilasin pari isoa purkillista Meow Cosmeticsilta tätä meikkipuuteria, jossa on vaihtoehtoina kolme eri peittävyyttä ja valitsin kaikista peittävimmän. Olen kokeillut muitakin mineraalimerkkejä, mutta Meow Cosmeticsin peittävin on ainoa, jonka kelpuutan. Väriskaalakin on nimetty kissarotujen mukaan ja värejä on huisin paljon. Vaaleimmat kaikista ovat todella vaaleita, joita minäkin melko vaaleana voisin käyttää vain keskitalvella kaamoksen aikaan ja siltikin tarvitsisi poskipunaa elävöittämään. Ja tulokseksi itselle tämä mineraalimeikki jättää ainakin samettisen pinnan, ei tuki naamaani ja pysyy koko päivän. Jotkut tosi kuivasta ihosta kärsivät eivät nauti kyseisestä tuotteesta, mutta minusta ihan totaalikuivalle iholle ei kannattaisi mitään puuterimaista laittaakaan.

 photo mijau_zps1cc322b9.jpg
Grrrau tai kurnau.

Lopuksi voisin vielä laittaa kuvia, joita on tullut napsittua, koska en keksi nyt enempää tarinaa. Tai keksisin, mutta ajattelin jakaa ne hieman aihepiireittäin, ettei yksi postaus ole sekametelisoppa!

 photo ewokleidipieni_zpse2a35af7.jpg
Filosofi-Ewok.

 photo arskalouis_zps9661def2.jpg
Aurinkokissa.

 photo opsis2_zps17f4e432.jpg  photo opsis_zps855fc706.jpg
Tukka huonosti, mutta kaikki hyvin!



PUSMOI ja nauttikaa viimeisistä kesäauringoista :*

2 kommenttia:

  1. Au, melkeen omaan selkään sattuu tuota lukiessa. Toivottavasti ei oo mitään vakavaa :/

    Jouduin kans joskus vuosia sitten lekurille ja kuvauksiin ja moniin muihin testeihin, kun selkä kipuili usein ja pahasti. Löyty sellasta mitä ei aikuisiällä niin vaan korjatakaan enää, nimittäin skolioosi. Jos se olis huomattu jo pienenä, niin siihen olis voitu vaikuttaa ja käskeä selän kasvaa ihan oikeaan asentoon, nyt siellä on mutkaa vähän väärään suuntaan :( Ei onneksi pahasti mutta sen verran että se voi kipuilla herkästi. Vuosien varrella sen kanssa on vaan oppinu elämään, tietää mistä se saattaa suuttua niin osaa varoa sellasia juttuja ja jotkut lihastensukulaiset siellä on kans saaneet vahvistusta niin on kivuttomampaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on niin hyvä tuuri, että mummolla on skolioosi ja isällä selkärankareuma... Pitää siis tutkia reumakokeillakin nyt, että näkyykö mitään ja röntgen sitten kertoo, että ei kai mikään ole kiemuralla. Toivottavasti olisi joku sellainen ongelma, johon tasainen fysioterapeutilla käyminen ja itseviruttelu auttaisi! Koska hauskaa ei ole lainkaan olla invalidi ja kivulias parikymppisenä, mutta olenkin vähän tämmönen, jolla on kaikessa Aku Ankan tuuri.

      Poista