Sivut

keskiviikko 31. elokuuta 2011

Aivot nurin, koitetaas kerätä ne lattialta.

En ole tehnyt mitään jännittävää. On joutunut laittamaan elämässään arvojärjestystä uusiksi, se on iso muutos, mutta se ei näy päälle päin.

1. Oma terveys
2. Koti
3. Koulu/työ


Äsken vielä se meni ihan toisin päin tuo järjestys, mutta taisin vihdoin uskoa, että kannattaa toteuttaa asiat noin päin. Eihän sitä oltu kuin rautalangasta väännetty koko ajan, että hitsi hei Heke, et viittis nyt suurella uhmalla ja sankarillisella fiiliksellä edetä, kun ekana katsotaan mitä terveys sanoo. Nyt opin sen asian, vihdoinkin.

Nyt tässä alkaa olla henkinen ja fyysinen ummetus kärsitty, joten bloggaaminenkin sujuu inasen. En ole tehnyt muuta kuin ajatellut, joten ei ole jännittävää kerrottavaakaan. Paitsi se, että katsoin läpi Game of Thronesin ja soli kyllä hulppea sarja. Toista kautta odotellessa, suosittelen. Seuraavaksi voisin aloitella Sons of Anarchya.

Ja olen tietty pelleillyt uudella lelullani, sillä ostin sen suuresti himoitun Canonin s95 -pokkarin <3 Pussaan sitä ensimmäiseksi aamulla ja viimeiseksi illalla, ainakin melkein!

En keksi mitään kovinkaan järkevää kirjoitettavaa, joten plänttään vaan kuvia tähän postaukseen erinäisistä asioista, joita olen vaan sattunut kuvaamaan viikon sisällä.

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket
(Ei kerrota Jerelle, että julkaisin tämän.) <3

Photobucket
Taiteellinen näkemykseni Jeren varpaissa.

Photobucket

Photobucket

Photobucket
Salakuva!

Photobucket


... Ja nyt projektina yrittää saada torakat sikiämään. Ne maksaa pensasmustikoita eläinkaupassa ja niitä tarvitsisin vaikka viisi päivässä syötettäväksi elikoille. Joten nyt yritän saada pienen torakkalauman tekemään useita lapsia. Ensimmäinen yritykseni on asuttaa niitä kylppärissä lämpöisessä. Ne on kaikki kyllä edelleen keskenkasvuisia, että saa vähän odotella tuloksia. :x Mutta kerron sitten niiden kavereiden kuulumisia, vaikka kaikkia ällöttää ja ketään ei kiinnosta!

Photobucket
Vauvakasa.

Photobucket
Ne on melkein niin somia, ettei raaskisi edes kellekään syöttää...


Sitten bonuksena vielä yksi kehitysvammakuva:

Photobucket

:---D Pus!

sunnuntai 28. elokuuta 2011

Meiccihommaa.

Ajattelin nyt hemskutti soikoon toteuttaa uhkaukseni ja laitan sen meikkipostauksen, että miten tehdään mahdottoman yksinkertaisesti fiftari-meikki. Tähän menee aikaa noin vartti, ellei ala säätämään. Yritin ottaa kuvan melkein joka vaiheesta, mutta ei nyt ihan kaikkia tullut kuvattua. Ja osassa tarkennus on ketuillaan, mutta saa kelvata! Nih.


1. Elikkäs, ensin aloitin peittelemällä sysimustat silmäpussit maybellinen moussella (peittää hervottoman hyvin).

Photobucket

2. Tämän jälkeen puuderoin naaman meow cosmeticsin mineraalimeikillä ja puuhkealla sudilla.

Photobucket

3. Sen jälkeen otin töppöseen vaaleanruskean kulmakynän ja piirsin ilmekarvojen rajat (näyttää idiootille, mutta on erittäin kätevä keino saaha ne suunnilleen samanlaisiksi).

Photobucket

4. Sen jälkeen maalasin ilmekarvat kokonaan tummanruskealla ja ohuella sudilla, suosittelen sudiksi sellaista kapeaa ja kulmikasta.

Photobucket

5. Sitten otin valkoisen rajauskynän ja laitoin sitä ilmekarvojen alapuolelle ja kulmaluuhun. Siten saa vähän jykevämmän ja terävämmän reunan ilmekarvojen alaosaan. Sitten sormella häivyttelin nämä valkoiset.

Photobucket

6. Tämän jälkeen kannattaa ottaa typerä ilme ja imeskellä poskia sisää, koska sudilla viuhdoin hieman aurinkopuuteria, että nassu saa väriä ja poskipäät näkyy paremmin.

Photobucket

7. Sitten iloinen hymy ja poskipalluroihin poskipunaa, itse käytin vaaleanpunaista, koska olen niin kalvakka, että se näyttää ihan kivalle. Vaihtoehtoisesti voi käyttää punaisempaa, jos naaman sävy sen sallii.

Photobucket

8. Sitten puuderoin isolla sudilla kaiken paikoilleen. Puuderoin vasta tässä vaiheessa, kun ilmekarvatkin pysyy naamassa paremmin, jos niiden yli on puuteroitu.

Photobucket

9. Sitten valkoista luomiväriä yläluomelle ja alaluomelle, ihan reippaasti vuan.

Photobucket

10. Pehmeään ja pyöreään sutiin otin tummanruskeaa, jota pyörittelin ulkonurkkaan ja luomivakoon. Ja reippaasti kans luomivaon yläpuolelle.

Photobucket

11. Ruskeaa kannattaa tummentaa laittamalla samalla tyylillä inasen mustaa samalla pehmeällä sudilla. Ellei halua sitten olla mukamas luonnollisen näköinen. Ja rajasin mustalla eyelinerilla yläluomen vain, alaluomeen en koskenutkaan.

Photobucket

12. Sitten taivuttelee ripset useasta kohtaa erittäin ojoon ja kaareviksi, jonka jälkeen laittaa suunnilleen sata kerrosta ripsaria yläripsiin. Alaripsiin riittää vähempikin.

Photobucket

13. Laitoin huuliin vaseliinia, jonka jälkeen väritin ne punaisella huultenrajauskynällä. Tai se muistuttaa sellaista pehmeää liitua enemmänkin, mutta värittää nyt sellaisella mikä sattuu löytymään. Huulipunat sottaa kovin ja yleensä en käytä, ellen sitten laita rajauskynällä väritettyihin huulin päälle vielä inasen.

Photobucket

Thada!

Ja joo, tämmösiä en kuvaile ehkä kovin vakavissani, mutta tämmöstä pyydettiin ja ehkä auttoi jotenkin jotakin jossain tilanteessa. :D

Photobucket



Ja tässä vielä tukan vaiheet...

Takuta etutukkaa huljakkaasti pystyyn ja suihki lakkaa päälle. Näyttää hetken aikaa fiksulle.

Photobucket

Sen jälkeen ota harja ja kampaa ihan etummaisia hiuksia suoraksi ja sileäksi. Sitten taita tukka taakse päin ja kiinnitä pinneillä niin, että jää semmonen kiva tötterö. Ja lakkaa päälle taasen.

Photobucket

Huivi sitten bonarina, jos sattuu löytymään!



Seuraavan postauksen voisin tehdä niin, että siinä olisi jotain asiaakin. Ehkä.

Laitetaan kuitenkin vielä bonuksena H&M:n ihana rusehtavan-glitterihtävän-kullahtava-karkkifoliohtava kynsilakka, jolla tein leopardeja kynsiini:

Photobucket

maanantai 22. elokuuta 2011

Vakavamielistä....

Moi.

Olen taas onnistunut pilaamaan oman inspiraationi, nyt kyseessä koulu. Joka alkoi viikko sitten. Osaan siis viikossakin jo tuhota oman motivaationi liiallisella ajattelulla! Ei ollenkaan hyvä.

Olen miettinyt ja miettinyt, että miksi tuntuu niin oudolle olla siellä. Okei, siellä on muut suunnilleen kaikki juuri peruskoulusta päässeitä, joista osa on myös räkänokkia. Mutta sitten kun alkoi selvenemään paremmin meidän lukujärjestykset, niin mietin, että lol apua. Ei muuten mitään, ihan normaalia koulussa olemista, mutta kun visioin ihan eri tavalla amis+lukio -homman. Oletin, että minulla on joku päätösvalta jossain, mutta ei. Jos noudatan vaan sitä lukujärjestystä joka annetaan kaikille, niin pystyn kirjoittamaan jossain vaiheessa vain pakolliset. Ja sitten tuolla koulussa reaali olisi suoriltaan fysiikka. Ja opettajat kertoivat, että jos haluan kirjoittaa jotain muuta, niin omalla ajalla sitten aikuislukioon opiskelemaan. Millä omalla ajalla? Menee tunti suuntaan koulumatkoissa, jos pääsen neljältä, niin ehdin ehkä juuri juosta viideltä alkavalle tunnille tuohon naapurin aikuislukioon. Minulla on koiria, minulla on tarve saada vapaa-aikaa ja minä olen... ihminen, joka ei pysty kaikkeen.

Olisihan sitä voinut fiksusti selvittää, että mikä juttu amislukio on oikeasti. Mutta kun pääsin kouluun, joka oli vikana listallani ja olin vaan, että aijaa no menen sitten sinne. :D Tiesin vain osoitteen ja linjan, eli ict-asentajaksi pitäisi tulla, mutta haaveksin sitten päässäni jo etukäteen siitä, että saan kirjoittaa ja opiskella niitä aineita lukiopuolella mitä haluan. Mutta höpsis. Meillä on jo valmiiksi valittu linjaus siihen, pakko kirjoittaa tuolla koulussa ne neljä hommaa. Mutku haluaisin kirjoittaa vaikka kuusi hommaa ainaski, enkä jotain fysiikkaa. :c Arvatkaa vaan tuntuuko ihan kamalan kauhealle jossain keuhkojen takana, kun harkitsen sitä, että lähtisin tuolta koulusta ja keksisin jotain muuta. Olen haaveillut vuosia siitä, että pääsen kouluun.

Jos menisin aikuislukioon, jossa saisin oikeasti opiskella ja sitten kirjoittaa ne mitä haluan, niin son ehkä taloudellisesti p*skin vaihtoehto. Ensinnäkin, se pitäisi tehdä salaa. Sossu ei maksa mitään tukia työttömälle, jos se on aikuiskoulutuksessa. Ja kela ei maksa, koska sitä ei lasketa täysipäiväiseksi koulutukseksi. Eli joutuisin keplottelemaan niin, että olisin 3-4 vuotta työttömänä/saikulla saamatta töitä, että pystyisin saamaan tukea opiskeluun ja ehtisin opiskella, mutten saisi asiasta kertoa sossuun. En halua edes ajatella miten ällöttävä olo olisi, kun periaatteessa suorittaessaan kursseja olisi ylpeä itsestään ja onnessaan, kun saa opiskella mitä haluaa pakollisten lisäksi, mutta pitäisi elää ison jekun sisällä vuosikausia. Ja jos työkkäri patistelisi duuniin, niin saisi sitten oikein vekkulisti keksiä kans siinä tilanteessa jotain tekosyitä siihen, että miksi tekisi vain projektimaisesti töitä joskus ja jouluna, eikä päivittäin 8h ajan... Hemmetti. Ja minulle on luvattu jo opintolainat/tuet/yms tuohon kouluun missä nyt käyn.

(Päätöstä en siis ole tehnyt suuntaan enkä toiseen, mietin vaan vaihtoehtoja ja kaikki näyttää p*skalle. Jos haluaisin tulevaisuudeltani vaihtoehtoja ja paremmuutta, niin täytyisi tosiaan keplotella työttömänä. Mutta on oikeasti kans hienoa, että on saanut jostain koulupaikan enkä todellakaan haluaisi räkiä snobisti sinne sillain "tää onki iha perseestä en ala tätä meen muualle".)

Se siitä narinasta, jos jollain on jakaa ajatuksia siihen liittyen tai omia kokemuksia, niin saa laittaa kannustuskommentin ja keksiä, että mitä teen homman kanssa. Koska tässä halkiaa pää.


...Nyt sitten pinnallisempiin ja iloisimpiin asioihin!

Ensinnäkin, ostin ekaa kertaa hennesistä kynsilakkaa, kun toveri-Elde sanoi, että sen lakka on aika hyvää. Pakko sanoa, että kun on turvautunut Seppälän halpoihin lakkoihin, niin samalla hinnalla saa erittäin paljon parempaa laatua H&M:stä. Ihastuin harmaaseen kynsilakkaan heti, oli pakko saada se. Ostin kans vähän kuparihtavan ruskeaa, pitää testatakin sitä tänään, kun en malta olla räpeltämättä. Kaksi kerrosta riittää ja harmaaseen tuli nätti kiiltävä pinta. Pahoittelen kuvassa römpsöttäviä kynsinauhan päällä olevia lakkoja, mutta ehkä joku huomaa niiden ohella kuinka pirun makee harmaa lakka on kynsissä.

Photobucket

Pitää hamsteroida lisää jossain vaiheessa hennesistä lakkoja, jos kaikki on kohtuullisen hyviä. Hinta oli alle 5e, eli ihan kokeilemisen arvoisia, jos joku sattuu etsimään uutta lakkamerkkiä ja narisee, kun halpikset ei ole hyviä.

Ja harmittaa, kun Nicki Minaj ei tee parempaa musiikkia. Muuten fanittaisinkin, kun se on sellainen sopivan överi ja löytyy kans perseimplantit. Kyllä sitä musiikkia nyt kuuntelee, vähän niinku jos olisi menossa pilvenpiirtäjässä hissillä, muttei kovinkaan kummoista. Mietin, että halloweenina voisin pukeutua Nickiksi. Se olisi tosi hauskaa, jos vaan jaksaisi vaivautua. Koska tarvisi maksaa paha suihkerusketus ja sitten vielä asusteiden ja peruukin avulla näyttää hassulle. Olisi se kyllä mukavaa, katsoo nyt jaksaako. Tai jaksaako kukaan edes pitää sellaisia halloween-kestejä. Tai sitten olen vaan vitivalkoinen Nicki Minaj, katsoo nyt miten kehtaa vaivautua!

Photobucket
Tässä oli Nicki Minaj -meikit hillittynä, mutta koska iPhone, niin ne ei näy ja näkyy vaan ilme ja huulipuna.

Ja me ollaan Jeren kanssa katsottu Rockyja. Hitsi mikä ihana Rocky. Ollaan katsottu jo neljä, seuraavana olisi tiedossa viides ja huonoin. Ja sitten vielä se uusi, joka on kyllä kans hyvä. Mutta ensimmäinen Rocky on oikeasti ehkä yksi parhaista ja hurmaavimmista leffoista. Olen tosiaan vähän sellainen, että arvostan kliseisiä vanhoja äksönpätkiä ja sitten tuommoisia, jotka ei todellakaan toimisi uutena elokuvana nykypäivänä. Ja tuli mielitekoja mennä salille, kun elokuvia katsoi. :D Ihania ihania, suosittelen kaikkia katsomaan, jos on onnistunut nolosti missaamaan ne täysin.

Photobucket

Ja ei tässä nyt mitään muuta kummallista. Lupaan ladata järkkärin tällä viikolla ja kuvata jotain hienompaa. Harmi ettei ole mitään fiksua tapaa kuvata ostoksia, sillä löysin sittarista 12 eurolla cargo-housutkin. Ne on vähän niin kuin haaremihousut, mutta ei kuitenkaan, koska ne on reisarihousut. Niissä varmaan muhistelen koko syksyn ja koen oloni vallan naiselliseksi. Ja odottelen, että posti tuo ylläreitä, kuvaan nekin sitten kunhan ne saapuu.

Bonuskuvana isäpapan kanssa hississä poistumassa mummolasta viime viikolla:

Photobucket


Ja viehättävimpänä bonuksena video Stellanssista ja Bissestä, kun leikkivät. Stellans ei ole tullut vielä uudestaan hoitoon, samaa sarjaa kuin edellinenkin video. Mutta se tulee taas loppukuusta tänne ja saan lainaksi sille suihkepannankin, ettei se karju täällä. On maailmassa ihania ihmisiä, kun ne viitsii olla avuliaita ja lainata ilmaiseksikin suihkepantaa, ihan hyvää hyvyyttään. Mutta:



(Muistakaa kuunnella, kun Stellanssin tekohampaat kolisee :'D)

Suukkoja kaikille, toivottavasti saan pääni kasaan opiskeluhommissa ja keksin ratkaisun, joka ei aiheuta morkkista. :*

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Olen koululainen.

Hertsileijaa.

Koulu alkoi maanantaina. Menin sinne upeasti, myöhästyin ekasta bussista, mutta kerkesin vielä seuraavalla. Osasin jäädä oikeassa paikassa poiskin, koska iPhonessa on maailman paras kartta-gps ja sen avulla sitten vieraissa paikoissa toljotan, että missä jään pois. Sitten tepastellen kouluun ja "yllärinä" varmaan 95% ihmisistä 15-vuotiaita poikia. Meidän luokalle tuli kaksi tyttöä lisäkseni ja sitten siellä taitaa olla yksi tai kaksi täysi-ikäistä. Minä olen yksi, sen lisäksi on 21-vuotias tyyppi ja sitten joku hiljainen, jonka ikää emme tiedä. Me sen tyypin kanssa jutellaan ja höpötetään, kaikki muut istuu kuin kirkossa. Tiistaina odoteltiin luokan edessä, sitten kysyin "paljonkse kello on?" ja sitten KUKAAN ei vastannut mitään :D Kaikilla oli kännykät kädessä ja jotain ne datasi ja pelasi, muttei kukaan uskaltanut kertoa kellonaikaa.

Meidän opettaja käy aika hitaalla, mutta sen sukunimi onkin Pohtio. Se saattaa jäädä kesken lauseen haaveilemaan, vaihtelee aihetta yllättäen ja on muutenkin vähän semmonen erikoinen. Muut opettajat vaikuttaa kyllä ihan normaaleilta, ja kahden vuoden kuluttua meillä taitaa olla koulussa jopa kivaa. Tämä eka vuosi on sähköoppia ja muuta karseeta, mutta ehkä selviydyn siitä kuin tapiiri.

Photobucket

Meillä on lukiopuolella pitkä matikka, ei ole valinnanvaraa sen kanssa. Ja reaalissa pitää kirjoittaa fysiikka. Olen pistänyt nokkani juuri sellaiseen alaan, mikä on minulle vaikeaa. Mutta toisaalta on kans motivaatio yrittää parhaansa ja oppia, vaikkei helppoa olekaan. Ja meitä pelotellaan jo heti aluksi kirjoituksilla. Sekin vissiin normaalia, mutta ihan kuin osaisin ajatella viikkoa kauemmas jossain opiskeluissa. Pitäisi nyt muka jo henkisesti varautua siihen, mutta ehkä tässä vielä ehtii. Ja niin, oli pakko saaha sooda-kalenteri (ne on ihan parhaita) ja revin kaapista jonkun ikivanhan national geographicin laukun, kunnes keksin jotain katu-uskottavampaa!

En ole ottanut kuviakaan, koska ei o jaksanut. Ensi kerralla sitten. Ja ensi kerralla puhun kans enemmän joutavia, se on lupaus.

Meillä oli Stellans tosiaan hoidossa viime viikonloppuna, tai perjantaista tiistaihin. Sen piti olla yksi yö, mutta vähän sitten jäi... Se tulee taas loppukuusta hoitoon ja en tiedä, että milloin se palautuu kotiinsa. Toivottavasti ei palaudu ikinä, niin saisin keksittyä Stellanssille elämäntehtävän. Koska en haluaisi, että sen elämäntehtävä on asua alkkisten kanssa.

Tässä video Stellanssista, kun se sai kylvyn ja sitten riehaantui:



Mutta tämä oli tämmönen diipadaapa-päivitys, jossa vaan kerroin aloittaneeni koulun. Koulumatkoihin menee 45min suuntaansa ellei enemmänkin ja osaan vissiin kans nukahtaa bussiin. En ole ennen tiennytkään, että osaan. Ja lukujärjestys sanoo, että kolme päivää viikossa on rankkaa ja kahtena päivänä alkaa vasta puolenpäivän aikaan. Opiskelen siis ict-asentajaksi ja lukiota samalla. Pitää ensi vuonna vielä kävästä naapurin iltalukiossa koulun lisäksi, että saisi luettua biologiaa kirjoittamista varten. Huhhahhei, mutta minulla on ehkä sielussani joku ahkera ja toimelias opiskelija, se pitää vaan ruumiinavauksella kaivaa sieltä.

Mietin kans bussissa, että kun paluumatkalla ei nukuta, niin mitä sitä tekee ilman musiikkia istuessaan. Istuin siinä kuskin takana näkövammaisten paikalla, ja siinä oli sellainen musta pleksi. Peilasin siitä siis itseäni ja yritin koko matkan opetella heiluttamaan sieraimiani ilman, että muu naama liikkuu. En ole koskaan oppinut sitä kunnolla. Ja kun kuski kuunteli J-Lo:n "on the floor"ia, niin salaa pinnistelin pakaroitani musiikin tahtiin.
Mitä te teette bussissa?

Hyvää syksyn jatkoa ja suukkoja kaikille :*

lauantai 13. elokuuta 2011

Perseledejä, stressiä ja materiaa.

Moi.

Ylihuomenna alkaa koulu ja käyn vähän ylikierroksilla sen takia. Kun odotan innolla, ihan kuin joskus ala-asteella, mutta siihen plussana vielä jännitys uudesta paikasta ja uusista luokkalaisista. Onneksi tällä kertaa ei tarvinnut muuttaa hevonpersauksiin koulun perässä, niin ehkä pysyy hulinat hallinnassa. Ja hyvin todennäköistä, että luokallani on lähinnä 15-vuotiaita poikia, eli niissä ei ole mitään jännittämistä.

Käytiin isäpapan kanssa ostamassa jo kivasti pari vihkoa ja kansiota, sorruin myös paketilliseen Hello Kitty -lyijäreitä. Ja kauhistelin sitä, kun penaalit maksaa tuurilla 15 euroa! Olin aika ihastunut siihen johonkin CharmKitty -hässäkkään, niihin vihkoihin sun muihin, kun lapsetti. Mutta en todellakaan ala maksamaan miljoonia koulutavaroista, olen sen verran täti kuitenkin. Tai sitten tulee jossain vaiheessa tavaroihin level uppia, kun innostun, mutta alustavasti selvitään 3 euron hippipenaalilla ja halpisvihkosilla. Kunhan värit on vaan kivat, rumiahan en jaksais kahtellakaan. Innostuttaa kuitenkin kauheesti tommonen koulukrääsä: Kuten sanoin, ihanku ala-asteella olisi :D

Ja olen kuvannut vaan iPhonella taas, jonka rakeiset kuvat aiheuttaa minulle raivarit. Mutta ei se mitään. Ja koska muutkin, niin tässä oikein muodikas kuva muotiplokiini:

Photobucket
(Menossa pissattaan koiria, rouva jo odottelemassa hissin ovien avautumista.)

Tuolta näytän 20/7. Ja sitten 2/7 näytän vielä perseemmälle ja toiset 2/7 näytän melkein edustavalle.


Ja sitten eräänä yönä haistoin kamalan lemun. Sellainen, että jossain palaa. Se tuli olkkariin se haju, eli menin nuuskimaan kaikki paikat kämpässäni ja perse pystyssä kaikki sähkölaitteetkin. Paikallistaminen oli mahdotonta, mutta haisi niin maan perhanasti. Sitten menin savukkeelle ja hoksasin, että haju tulee jostain sieltä pihalta. Menin nuuskimaan sitten rappua, ei ollut naapurissa kukaan syttynyt palamaan. Näin sitten kuitenkin unia, että oli tulipalo alakerrassa ja minun lattiaan tuli reikä, jota ei voinut paikata kuukausiin... Seuraavana päivänä oli uutinen, että tuossa naapurissa oli palanut roskakatos, ilmankos tuoksahti.

Reportteri-Heke, viimeisenä paikalla:

Photobucket

Photobucket
(Huomatkaa koiran korva, kun agentti-Bisse aikoi selvittää, kuka on auton sulattanut ja palon sytyttänyt.)

Siinä onkin sitten suurimmat jännittävyydet, että roskakatos palaa yöllä idässä. :D


Ja sitten olen tavannut alkkiksia, kun ne on tuossa sittarin lähellä pyörineet. Piti torstaina tulla niiden koira hoitoon, mutta ei se omistaja saanut lähdettyä sairaalaan kuitenkaan. En sinänsä ole yllättynyt, mutta harmittaa vaan. Olen siis tämän koiraa sivusilmällä vahtinut ja paijannut, että sillä on kaikki kunnossa. En tiedä nyt oikein mitä teen asian kanssa, kun koira saa "jotain" ruokaa ja vaikka ei lenkkeile, niin kaikki päivät se istuu pulsuseurassa pihalla. Periaatteessa siis koiraa kuitenkin hoidetaan ja ulkoilutetaan, vaikka sitten maalaisjärjellä ei kuitenkaan ihan natsaa tuo koiranpito. Sen omistaja tykkää koirasta kovin, mutta sen holhoaminen on aika vaativaa sille, kun sillä on alkoholismin lisäksi kaikki muutkin sairaudet. Eilen soittelin sille tädille lanssia, kun pää oli auki ja stressasin taas koira sylissä siinä, että mitähän nyt...

Salaa toivoin, että lanssi olisi vienyt tädin sairaalaan ja olisin jäänyt siihen nököttämään koira sylissä, ja täti ei olisi koskaan kysellyt koiraa takaisin. Olen varmaan kamala ihminen :x Mut sai täti ainakin paikattua päänsä, jotain hyvää sentään.

Vein sitten Stellan lenkille omieni kanssa illalla, kun alkkikset siinä pitkin pihaa spurguili menemään. Se tulee hyvin juttuun muiden koirien kanssa, mutta on tosi arka. Sitten se varuiksi räksyttää vieraille, mutten sinänsä ollenkaan ihmettele. Se kuitenkin tykkää ihmisistä, on vaan epävarma. Son kyllä ihana, mutta turha tässä on lähteä toivomaan, että sen omistaja alkaa raittiiksi ja se saa sellaista aktiivisen nuoren koiran elämää kokea, rohkaistua ja kasvaa isoksi tasapainoisessa ympäristössä. Mutta ehkä se joskus vielä tulee meille hoitoon, saa hetkeksi kaverikoiria joiden tekemisiä seurata ja liikuntaa, sekä oikeata ruokaakin.

Photobucket

Photobucket

Pienet muhinnat ennen iltalenkkiä. <3


Ja oma nuoriso on nyt ollut vähän... Känkkäränkkänä. Ewok on siinä vissiin 9kk ikäinen nyt ja sillä on vähän uhmaa ilmassa. Onneksi sei kuitenkaan ole vallan kaamea, mitä nyt joskus päättää lenkillä, että hän ei kävele. En ala sitä kanniskelemaan enkä aio hävitä tahtojen taistoa, niin ihmiset varmaan tuijottelee kauhuissaan, kun perässä raahautuu söpö pieni koira ja marmatan: "Omin jaloin, tai raahaudut". Se ei ole väsynyt, kyllä sen jalat toimii oikeasti, se vaan perseilee. Yhtenä päivänä kaikki lenkit oli tuommosta ja kasvatin kaksi harmaata hiusta sen kanssa, mutta kyllä se nyt taas on sitten ollut paremmalla tuulella. Näille tytöille on kans naistenvaivat saapumassa, eli voin vaan kuvitella, kun Ewokissa pörrää ekan juoksun hormonit ja uhmaikä samaan aikaan, notta ymmärrettäväähän tuo känkkäränkkäily on. :D

Kissa oli kans samoihin aikoihin Louis "kaikki paskaks" Hirvasvuopiona. Olin hyvää hyvyyttäni laittanut ruoaksi lihoja ja muuta kivaa, niin soli sitten sitä mieltä, että ihan perseestä tommonen. Kävi kupilla, nuuski, ja alkoi sitten heittelemään tavaroita alas. Siitä kyllä huomaa heti, jos ruoka on hanurista: Lentelee tavarat, pureksitaan varpaat ja sormet, karjutaan ja riekutaan. Mielelläni vaihtelen noiden ruokia, ettei aina vaan nappulaa, mutta Louis on eri mieltä näistä aterioista. Minusta se annos näytti ihan hyvälle, Hildellekin kelpasi, mutta eeeeiii. Louis on sitä mieltä, että kun hän tykkää yhdestä nappulasta, niin täytyy saada sitä yhtä nappulaa. Ei se nälkään kuole ilman nappulaa, mutta tekee kyllä kaikkensa, että saisi minut murrettua :D Ei sille voi kyllä kuin nauraa, vaikka ihan heti aamusta se tavaroiden viskominen ei olekaan ehkä maailman hauskinta.

Ja rottakuulumisia: Kuten jotkut tietää, niin tyttörotilla menee aikansa, ennen kuin muuttuvat kesyrotiksi. Nyt ne täyttää syksyn aikaan vuoden ja alkaneet olla jo sellaisia syliporsaita, joita voi väännellä ja käännellä. Nuoruudessaan ne on sellaisia, että vilkkaasti kirmaavat kaikkialla, mutta käsittely ei kiinnosta yhtään. Poikarotat saattaa jo kirppuiän jälkeen rauhoittua, mutta nyt on nuo minun leidit alkaneet muistuttamaan pullarottia. :) Hyvä vaan.

Ei tässä sen kummempaa. En perseledejä nähnyt eilen illalla, kun liian aikaisin vähän toljottelin. Jaksan huvittua kyllä uudestaan ja uudestaan niiden meteoriittien nimestä, enkä koskaan osaa kirjoittaa sitä oikein!

sunnuntai 7. elokuuta 2011

Sikailua, laiskotusta, horoja ja... kaikkea.

On ollut laiska olo, mutta silti kävin torstaina miitissä tuossa melkein naapurissa. Oli grillajaiset, yritin napostella vähän, mutta en kuitenkaan kahvikuppineurooseissani kovinkaan paljon saanut syötyä. Mutta ihan kivaa oli, mitä nyt yhdet sankarit heitti voltin pirttipöydän ja -tuolien kanssa. :D Ne penkitkin oli kiinni siinä pöydässä, mutta silti ne sai sen kumoon, heti kun selkämme käännettiin. Ja Ewok oli tietty mukana meiningeissä, maha täynnä kaikkia herkkuja ja sitten nukkuikin sikeästi jo kotimatkalla.

Photobucket

Photobucket


Ja sitten tänään/eilen eli lauantaina oli päivällä SlutWalk. Ideana ihan ok, mutta Suomessa ehkä hieman turha tapahtuma. Ajattelin mennä kuitenkin ja haaveksin siitä, että jonain päivänä muuallakin maailmassa on yhtä vapautunutta kuin Suomessa ja kuinka saataisiin täällä päin kulttuurierot raiskausten osalta kuriin.

Kuvattiin Jeren kanssa siellä jonkin verran, tapasin paikanpäällä Noran ja Erkin, sitten tepasteltiin siinä jättikokoisessa hautajaiskulkueessa (:D) puistoon saakka. Sitten kaikki hajaantui. Olin jotenkin pettynyt siihen, että ei ollut mitään metakkaa ja kukaan ei varmaan tiennyt miksi sellainen iso kasa ihmisiä edes kävelee jossain keskustassa. Olisi pitänyt kaikkien pukeutua horoiksi tai sitten olla äänentoistoa sen verran, että olisi megafonista kuulunut mitä vittua me oikein siellä tepastellaan.

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Sitten siellä seassa oli muutamia, jotka tuntui etsivän Tuska-festareita sieltä ja osa oli menossa animeconiin cosplayjaamaan. En tiedä miten ne sinne eksyi, mutta kai ne sitten marssi kuitenkin siellä. :D Ja tuollaiset tapahtumat houkuttaa aina kaikenlaista väkeä, jos ei muuten, niin jotkut sitten tykkää paraatihengessä pukeutua. Tuon walkin pointilla on monta eri näkemystä, itse tosiaan halusin antaa tukeni sille asialle, että raiskaus on aina rikos ja siihen ei ole olemassakaan mitään lieventäviä asianhaaroja, kuten uhrin pukeutumistapa.

Photobucket

Photobucket

Photobucket
Minä ja Nora, takana lukee jotain esinahasta saletisti.

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket
Arvatkaa vaan häiritsikö ihan kamalasti, kun jollain lepatti tamponin naru tuulessa ja se käveli meidän edessä jonkun vartin...


Mutta ei mitään muuta jännää, odottelen jo koulun alkamista ja sitä, että kuinka kiireessä ja vittuuntuneena joudun aamuisin ja iltapäivisin kulkemaan julkisilla. Olen niin hidas kaikessa ja aina vähän myöhässä, joten tulee viisi päivää viikosta ketuttamaan kahdesti päivässä :D Muttei se kai mitään. Kai sitä oppii ottamaan nekin reissut sitten rennosti tai nukkumaan matkat. Ensi viikolla ajattelin keksiä jostain jonkun hyvän koululaukun, kun mashimaro-laukkuni on kärsinyt ja kestänyt ihan tarpeeksi. Siihen on oksennettu, pissitty ja miitissä siihen kaatui kaljat. Hyvin se on palvellut, mutta son vaan vähän sen näkönen, että joutunut kokemaan kovia...

Jere on muhistellut meillä hyvin, kun sillä on tämä kuukausi lomaa. Arvostan, vaikka röyhtäilen koko ajan, nukuskelen ja dataan. Mutta kyllä me hyvin tultaisiin juttuun, vaikka asuttaisiin saman katon alla. Tuolla se katsoo ties monennetta tuntia luontodokkareita ja selostaa niitä minulle <3

Tässä vielä pari random-kuvaa, ihan vaan sen takia, kun kuvia nyt sattuu vaan olemahan!

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket