Ylihuomenna alkaa koulu ja käyn vähän ylikierroksilla sen takia. Kun odotan innolla, ihan kuin joskus ala-asteella, mutta siihen plussana vielä jännitys uudesta paikasta ja uusista luokkalaisista. Onneksi tällä kertaa ei tarvinnut muuttaa hevonpersauksiin koulun perässä, niin ehkä pysyy hulinat hallinnassa. Ja hyvin todennäköistä, että luokallani on lähinnä 15-vuotiaita poikia, eli niissä ei ole mitään jännittämistä.
Käytiin isäpapan kanssa ostamassa jo kivasti pari vihkoa ja kansiota, sorruin myös paketilliseen Hello Kitty -lyijäreitä. Ja kauhistelin sitä, kun penaalit maksaa tuurilla 15 euroa! Olin aika ihastunut siihen johonkin CharmKitty -hässäkkään, niihin vihkoihin sun muihin, kun lapsetti. Mutta en todellakaan ala maksamaan miljoonia koulutavaroista, olen sen verran täti kuitenkin. Tai sitten tulee jossain vaiheessa tavaroihin level uppia, kun innostun, mutta alustavasti selvitään 3 euron hippipenaalilla ja halpisvihkosilla. Kunhan värit on vaan kivat, rumiahan en jaksais kahtellakaan. Innostuttaa kuitenkin kauheesti tommonen koulukrääsä: Kuten sanoin, ihanku ala-asteella olisi :D
Ja olen kuvannut vaan iPhonella taas, jonka rakeiset kuvat aiheuttaa minulle raivarit. Mutta ei se mitään. Ja koska muutkin, niin tässä oikein muodikas kuva muotiplokiini:
(Menossa pissattaan koiria, rouva jo odottelemassa hissin ovien avautumista.)
Tuolta näytän 20/7. Ja sitten 2/7 näytän vielä perseemmälle ja toiset 2/7 näytän melkein edustavalle.
Ja sitten eräänä yönä haistoin kamalan lemun. Sellainen, että jossain palaa. Se tuli olkkariin se haju, eli menin nuuskimaan kaikki paikat kämpässäni ja perse pystyssä kaikki sähkölaitteetkin. Paikallistaminen oli mahdotonta, mutta haisi niin maan perhanasti. Sitten menin savukkeelle ja hoksasin, että haju tulee jostain sieltä pihalta. Menin nuuskimaan sitten rappua, ei ollut naapurissa kukaan syttynyt palamaan. Näin sitten kuitenkin unia, että oli tulipalo alakerrassa ja minun lattiaan tuli reikä, jota ei voinut paikata kuukausiin... Seuraavana päivänä oli uutinen, että tuossa naapurissa oli palanut roskakatos, ilmankos tuoksahti.
Reportteri-Heke, viimeisenä paikalla:
(Huomatkaa koiran korva, kun agentti-Bisse aikoi selvittää, kuka on auton sulattanut ja palon sytyttänyt.)
Siinä onkin sitten suurimmat jännittävyydet, että roskakatos palaa yöllä idässä. :D
Ja sitten olen tavannut alkkiksia, kun ne on tuossa sittarin lähellä pyörineet. Piti torstaina tulla niiden koira hoitoon, mutta ei se omistaja saanut lähdettyä sairaalaan kuitenkaan. En sinänsä ole yllättynyt, mutta harmittaa vaan. Olen siis tämän koiraa sivusilmällä vahtinut ja paijannut, että sillä on kaikki kunnossa. En tiedä nyt oikein mitä teen asian kanssa, kun koira saa "jotain" ruokaa ja vaikka ei lenkkeile, niin kaikki päivät se istuu pulsuseurassa pihalla. Periaatteessa siis koiraa kuitenkin hoidetaan ja ulkoilutetaan, vaikka sitten maalaisjärjellä ei kuitenkaan ihan natsaa tuo koiranpito. Sen omistaja tykkää koirasta kovin, mutta sen holhoaminen on aika vaativaa sille, kun sillä on alkoholismin lisäksi kaikki muutkin sairaudet. Eilen soittelin sille tädille lanssia, kun pää oli auki ja stressasin taas koira sylissä siinä, että mitähän nyt...
Salaa toivoin, että lanssi olisi vienyt tädin sairaalaan ja olisin jäänyt siihen nököttämään koira sylissä, ja täti ei olisi koskaan kysellyt koiraa takaisin. Olen varmaan kamala ihminen :x Mut sai täti ainakin paikattua päänsä, jotain hyvää sentään.
Vein sitten Stellan lenkille omieni kanssa illalla, kun alkkikset siinä pitkin pihaa spurguili menemään. Se tulee hyvin juttuun muiden koirien kanssa, mutta on tosi arka. Sitten se varuiksi räksyttää vieraille, mutten sinänsä ollenkaan ihmettele. Se kuitenkin tykkää ihmisistä, on vaan epävarma. Son kyllä ihana, mutta turha tässä on lähteä toivomaan, että sen omistaja alkaa raittiiksi ja se saa sellaista aktiivisen nuoren koiran elämää kokea, rohkaistua ja kasvaa isoksi tasapainoisessa ympäristössä. Mutta ehkä se joskus vielä tulee meille hoitoon, saa hetkeksi kaverikoiria joiden tekemisiä seurata ja liikuntaa, sekä oikeata ruokaakin.
Pienet muhinnat ennen iltalenkkiä. <3
Ja oma nuoriso on nyt ollut vähän... Känkkäränkkänä. Ewok on siinä vissiin 9kk ikäinen nyt ja sillä on vähän uhmaa ilmassa. Onneksi sei kuitenkaan ole vallan kaamea, mitä nyt joskus päättää lenkillä, että hän ei kävele. En ala sitä kanniskelemaan enkä aio hävitä tahtojen taistoa, niin ihmiset varmaan tuijottelee kauhuissaan, kun perässä raahautuu söpö pieni koira ja marmatan: "Omin jaloin, tai raahaudut". Se ei ole väsynyt, kyllä sen jalat toimii oikeasti, se vaan perseilee. Yhtenä päivänä kaikki lenkit oli tuommosta ja kasvatin kaksi harmaata hiusta sen kanssa, mutta kyllä se nyt taas on sitten ollut paremmalla tuulella. Näille tytöille on kans naistenvaivat saapumassa, eli voin vaan kuvitella, kun Ewokissa pörrää ekan juoksun hormonit ja uhmaikä samaan aikaan, notta ymmärrettäväähän tuo känkkäränkkäily on. :D
Kissa oli kans samoihin aikoihin Louis "kaikki paskaks" Hirvasvuopiona. Olin hyvää hyvyyttäni laittanut ruoaksi lihoja ja muuta kivaa, niin soli sitten sitä mieltä, että ihan perseestä tommonen. Kävi kupilla, nuuski, ja alkoi sitten heittelemään tavaroita alas. Siitä kyllä huomaa heti, jos ruoka on hanurista: Lentelee tavarat, pureksitaan varpaat ja sormet, karjutaan ja riekutaan. Mielelläni vaihtelen noiden ruokia, ettei aina vaan nappulaa, mutta Louis on eri mieltä näistä aterioista. Minusta se annos näytti ihan hyvälle, Hildellekin kelpasi, mutta eeeeiii. Louis on sitä mieltä, että kun hän tykkää yhdestä nappulasta, niin täytyy saada sitä yhtä nappulaa. Ei se nälkään kuole ilman nappulaa, mutta tekee kyllä kaikkensa, että saisi minut murrettua :D Ei sille voi kyllä kuin nauraa, vaikka ihan heti aamusta se tavaroiden viskominen ei olekaan ehkä maailman hauskinta.
Ja rottakuulumisia: Kuten jotkut tietää, niin tyttörotilla menee aikansa, ennen kuin muuttuvat kesyrotiksi. Nyt ne täyttää syksyn aikaan vuoden ja alkaneet olla jo sellaisia syliporsaita, joita voi väännellä ja käännellä. Nuoruudessaan ne on sellaisia, että vilkkaasti kirmaavat kaikkialla, mutta käsittely ei kiinnosta yhtään. Poikarotat saattaa jo kirppuiän jälkeen rauhoittua, mutta nyt on nuo minun leidit alkaneet muistuttamaan pullarottia. :) Hyvä vaan.
Ei tässä sen kummempaa. En perseledejä nähnyt eilen illalla, kun liian aikaisin vähän toljottelin. Jaksan huvittua kyllä uudestaan ja uudestaan niiden meteoriittien nimestä, enkä koskaan osaa kirjoittaa sitä oikein!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti