Sivut

sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Zelina vom Bolonkastern.

(Ajattelin nyt ihan virallisesti esitellä perheemme uuden jäsenen, joka kotiutui tämän viikon tiistaina.)

Tuossa aina välillä Jeren kanssa höpistiin toisesta koirasta, että olishan sellainen kiva ottaa vaikka loppuvuodesta. Koska ei ole mennyt ihan niin kuin Strömsössä Bisselle kaverin etsiminen, niin ajattelin ottaa sen tehtäväksi "jossain vaiheessa". Kyllä sitä välillä tuli selattua myynti-ilmoituksia sekä rodullisista että roduttomista, mutta reaktiot oli sellaisia, että oli ne kivoja, mutta ei tullut innostusta. Kunhan tavallaan kartoitti, että millaisia koiria on tällä hetkellä tarjolla eikä ajatuksena ollut kenenkään adoptoiminen.

Toivomuksena olisi, että koira olisi aika paljon samankaltainen kuin Bisse, eli rauhallinen ja mukavuudenhaluinen, mutta kuitenkin energiaa riittäisi mennä myös talvella pidempiä lenkkejä ja se ei olisi mikään hankala puettava tai laitettava. Ja pehmeä luonteeltaan, että se sopisi hyvin meidän perheeseen eikä tulisi mitään erimielisyyksiä nykyisten lemmikkien kanssa. Jere mainitsi sanan "bichon", mutta epäilin sitä, kun on tullut tavattua aikalailla laidasta laitaan pieniä ja valkoisia koiria. Osa sitten olisi todella hankalia tässä perheessä, mutta kyllä olin tavannut rauhallisempiakin yksilöitä hyvillä hermoilla. Se jäi vähän siihen aivoon pyörimään se rotu, että pitäisköhän harkita sellaista, kun ne minusta kauniit pienet pystykorvat saattaisi olla liian teräviä ja vietikkäitä.

Voin kertoa, että kun selaa ilmoituksia varsinkin epä-lemmikkiaiheisissa paikoissa, niin huijareita on liikkeellä. Varmaan 95% pienten koirien ilmoituksista oli pentutehtailijoilta, jotka huonolla suomenkielellä yritti myydä niitä "rotukoiriansa" 500e hintaan ja joskus halvemmallakin. Mietin, että eikö niissä paikoissa ole ollenkaan ylläpidon sensuuria, vai eikö ne vaan siellä tajua. Ja sitten oli rekkaamattomia rotukoiria vaikka kuinka, jotka sitten on jätetty rekisteröimättä ties mistä syystä, ja ei jaksa alkaa selvittämään olisko syy mahdollisesti järkevä, tuskin. Vähän siinä turhauduin, vaikka en mitään etsimällä etsinytkään. Mutta missä piileskelisi hyvin hoidetut ja kivaluonteiset pienet koirat, joilla ei olisi joko ulkonäköpaineita ja liian jalostettuja ominaisuuksia tai liian mystisiä sukupuita?

Sitten törmäsin ilmoitukseen, jossa oli maailman kaunein pieni suklaanruskea pentu. Sydän muljahti pari kertaa ja piti palata katsomaan ilmoitusta useammankin kerran. Naapurissa vielä asuisi myyjä, joten pitihän sitä soitella ja kysyä, että pääseekö tutustumaan sinne. Menin jo seuraavana päivänä istumaan kolmeksi tunniksi seuraamaan pennun ja aikuisten saman rodun edustajien touhuja. Nehän oli ihania pieniä koiria, paksut turkit ja varsinkin tämän leidin uroskoira oli ihanan rauhallinen ja rento, vaati hierontaa ja oli todella ihmisläheinen. Ihan kuin niille olisi melkein rauhoittavia syötetty, kun olin niin tottunut siihen, että pienet koirat menee tuhatta ja sataa :D

Valitettavasti leidi joutui pennusta luopumaan, kun sen vanhempi narttu oli viimeisillään raskaana ja ei hyväksynyt pentua ollenkaan. Pentu ei saanut leikkiä tai olla oma itsensä, kun tuli koko ajan sanomista ja joskus jopa hampaasta. Ystävystyin leidin kanssa ja huomasin, että tässä on nyt sellainen tilanne, että on vähän pakko adoptoida se pieni kaunis tyttöpentu, joka aiheutti sellaisia sydämen muljahduksia mitä ei ole aikoihin mikään eläin aiheuttanut. Jerekin tuli mukaan pentua hakemaan ja taisi tykästyä aikuisenkin luonteeseen, saati sitten siihen pieneen, joka ujosti halusi tehdä tuttavuutta. Siitä tuli meidän yhteinen karvainen adoptiolapsi, joka jo ensimmäisenä päivänä sai aikuiset ihmiset hihittämään ihastuksissaan ja aiheutti suurta tarvetta varjella ja hoivata tuota pientä eläintä.

Photobucket

Tsvetnaya bolonka, ruskea valkoisella tassulla ja rinnuksella, nimeltään Zelina vom Bolonkastern ja kutsumme häntä Ewokiksi.

Ewok oli tullut Saksasta asti Suomeen, joten pitkän matkan on neiti reissannut. Ewok on tullut kasvattajalta, joka on mukana järjestäytyneessä toiminnassa saada tämä rotu virallistettua Euroopassa. Pentu on laitettu rekisteriin, jossa pidetään yllä bolonkojen määrää ja sukupuita. Paperit on sille kirjattu ja pentu numeroitu, eli periaatteessa on kaikki valmiina sitä varten kun sitten joskus tulee siunaus tsvetnaya bolonkan viralliselle rekisteröinnille. Ja Ewokin tädin kanssa suunniteltiin, että jossain vaiheessa yhteistyössä tehdään bolonkoille sivusto, joka toimii kerhoperiaatteella: Kerätään suomalaisia harrastajia samaan paikkaan ja vähän kartoitetaan, että kuinka paljon täällä meitä onkaan. Ja sitten varoitellaan juurikin noista pentutehtaiden sekoitus-bolonkoista, joita ihmiset tuntuu ottavan tyhmyyksissään. Vaikka rotua ei ole vielä virallistettu kennelliitossa tai muuallakaan, niin silti on olemassa erittäin hyvin järjestäytyneitä vastuullisia kasvattajia Saksassa ja Venäjälläkin, joten kyseessä on oikea rotukoira ja ajattelin ottaa tehtäväkseni kyselijöille kertoa, että oma tsvetnaya bolonkani on oikealta kasvattajalta kotoisin ja jos pystyn sillä tavoin estämään edes parin x-rotuisen bolonkan ostamisen joltain hämärältä diileriltä, niin hyvä.

Photobucket

Mutta niin, Ewok on tommonen otus, ettei tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa. Se on päivä päivältä yhä enemmän rentoutunut uudessa kodissaan ja on reipas lenkeillä. Ajellun tukkansa kanssa se ei vielä kykene ihan kamalan pitkiä aikoja juoksentelemaan, mutta sitten se laitetaan laukkuun, jossa se saa katsella näkymiä Bissen kävellessä pidempää matkaa. Ihan ensin Ewok ei tiennyt, että uskaltaako se leikkiä vai tuleeko sanomista, mutta nyt siitä on kuoriutunut oikea riiviö. Ja se on vaan hyvä, antaa toisen olla pentu vielä sen hetken aikaa minkä tarvitsee, onhan se vasta 4kk ikäinen. Mutta Ewok on siitä kiva, että vaikka sen kanssa leikin ja se riekkuu tukassani roikkuen, niin se myös osaa rauhoittua "käskystä". Eli osaa ymmärtää sen milloin omistaja lopettaa leikin ja on aika palata siihen rauhalliseen mielentilaan. Ollaan kans yritetty opetella hihnan käyttöä, mutta penska haluaisi kirmata vaan alasti ja on ilmassa pientä boikotointia, vaikka kyllä se jo ihan hyvin sujuu aina satunnaisesti.

Photobucket

Saan nyt sitten vielä pari-kolme kuukautta nauttia sen hirviömäisyydestä, kunnes varmaan tulee ensimmäiset juoksut ja pieni rauhoittuminen. Siihen asti me kohelletaan kuin torvelot, vaikka tietty opitaan kans uusia asioita ja käytöstapoja. Toivottavasti Ewokista kasvaa hyvä pieni seurakoira, joka on kohtelias ja hyväntuulinen. Ainakin parhaani yritän, nyt ei ehkä ihan heti vielä voi visioida sitä aikuisena ja fiksuna. :D Se joutuu raahautumaan omistajan mukana seikkailuihin, että pehmeä luonne tottuu erilaisiin paikkoihin ja ihmisiin/eläimiin. Ollaan käyty jo naapurissa kylässä tervehtimässä toista pikkukoiraa sekä eläinkaupassa haistelemassa lattioita ja moikkaamassa myyjiä. Tänään vielä mennään mummolaan käymään, niin ipana saa nähdä kuinka hauska on käydä siellä ja saada lässytyksiä kivalta mummilta. Ainakin tähän mennessä ujostelemisen jälkeen Ewok on sitten rohkaistunut ja ollut iloinen näistä uusista paikoista. Totutellaan kans julkisiin kulkuvälineisiin ja hoitotoimenpiteisiin. Kyllä siitä vielä hyvä tulee, kun parhaani yritän sen kanssa ja vaikka tekisi mieli lelliä piloille, niin se on joutunut nyt jo kärsimään huomion puutteesta ja joutunut ratkaisemaan itse asioita.

Tämmöstä siis tänne kuuluu, pientä penturiekkumista aina välillä ja sitten kans muiden eläinten kanssa pyörimistä. Hilde on hieman ihmeissään, että mikä kamalan ruma pentu tuo onkaan, mutta kiertelee vaan kaukaa ja joskus suhahtaa, jos Ewok tulee liian lähelle. Ja Bissekin otti ihan hyvin vastaan, ne molemmat Louisin kanssa suhtautuu aika neutraalisti ja antaa Ewokin pussailla. Uskoisin, että kuukauden kuluttua jo kaikki on keskenään tasapainossa, kun jo nelisteen nukkuvat samassa sängyssä ilman ongelmia :)

Photobucket

Jos jotain kiinnostaa, niin tässä on pari linkkiä bolonka-aiheisille sivuille:

http://www.vombolonkastern.de/

http://www.bolonka-welt.de/

http://tsvetnayabolonka.homestead.com/

perjantai 28. tammikuuta 2011

Upeuksia!

Mietin tänään, että onpahan sitä kaikenlaista jännää tulossa tänä keväänä eteen. On siis paljon sellaisia positiivisia asioita sosiaalisista kanssakäymisistä kaikenlaiseen muuhunkin. Sitä on vähän niin kuin onnensa kukkuloilla, kun pystyy taas tekemään kaikkea ja nauttiikin siitä.

Tänään kävin silmän kanssa lääkärissä ja lääkäri totesi, että se on aika tiukassa se iriitti siinä simmukassa asumassa. Eli vielä joutuu jonkin aikaa käyttämään tippoja, mutta ne meneekin jo melkein rutiinilla... Sitten taas kolmen viikon päästä tarkastus sen silmän kanssa, josko se vaikka olisi siihen mennessä ryhdistäytynyt. Sinänsä inhottavaa, että se on niin tiukassa, mutta ei se onneksi enää ole kipeä tai ärtynyt, ne muutamat solut vaan on siellä huomaamatta.

Ja siinä kun odoteltiin isän kanssa lääkäriä, niin isä kertoi saaneensa idean vaimonsa kanssa. Ne ajatteli passittaa minut kesätöihin Thaimaahan :D Olin sillain, että mitähän ihmettä! Mutta niillä on siellä sekä suomalaisia ystäviä ja sitten thaimaalaisia, joten ne olivat vaan pohtineet, että jos haluaisin mennä sinne asumaan kesällä 1,5kk ajaksi ja tekisin töitä heidän thaimaalaisen ystävän liikkeessä. Se ystävä omistaa kauneussalongin, jossa tehdään kynsiä, hiuksia ja kaikenlaisia kosmetologisia hommia. Menisin sinne sitten oppimaan ja tutustumaan. Olisi ehkä maailman upein mahdollisuus saada työkokemusta ja sitten vielä asuisi vieraassa maassa jonkin aikaa. Ne oikeastaan tarvitsisi sinne liikkeeseen ahkeraa työntekijää, kun nyt se pyörii vähän suvun voimalla. Ja sitten tietty se, että tulkkaisin turistien ja thaimaalaisten välillä, jos sattuu tulemaan tuttuja skandinaavisia kieliä. Ja oppisin tukkahommia. Voisi tässä keväällä käydä kynsikurssin Suomessa, niin olisi tavallaan samantien valmis töihin!

Mutta en just nyt keksi, että mikä olisi upeampaa kuin tuollainen mahdollisuus kesätyönä! :) Ensimmäisenä huolenaiheena oli eläinikävä, mutta isä asuisi asunnossani sen aikaa ja vahtisi hyvin. Ja toisena huolena Jeren ikävöinti, mutta ehkä se pääsisi sitten käymään siellä joskus puolessa välissä reissuani. Tai sitten me joudutaan irkkaamaan ankarasti päivittäin.
Tästä jutusta olen siis erityisen iloinen. Jos se toimii, niin saan aika melkoisen kokemuksen. Olen aika otettu, että isä vaimoineen haluaa järkätä minulle tuollaisen tilaisuuden, kun tietävät kuinka paljon tykkään noista "neitihommista" ja kuinka olen hakenut kosmetologiksi ja kampaajaksi ammattikouluihin useampaan otteeseen.

Muutenkin kuuluu ihan hyvää, tänään kävin yläkerran tädin luona kylässä moikkaamassa Fideliä (kääpiöpinseri) ja vein sinne sitruunapannan kokeiluksi. Ja tuliaisina muutaman kanankaulan. Onneksi on kivoja tätejä naapureina, kun tosiaan toiselta tädiltähän joulun aikaan sain tietokoneen, tai siis ostin sen pojalta sellaisen, ja muutenkin on kiva jutella heidän kanssaan. Tulen selkeästi melkein paremmin juttuun vanhempien ihmisten kanssa kuin itseni ikäisten :D

Ja tässä vielä pieni Ewok:

Photobucket

Olisi ensi kuussakin paljon tekemistä ja hulinaa, mutta katsoo nyt, että mitä ehtii tekemään. Toivottavasti kaiken, mutta saa sitten nähdä.

Ja projektina olisi tehdä tämän uuden tuttavuuteni kanssa yhteistyössä kotisivut bolonka-rodulle, koska suomenkielistä tietoa on armottoman vähän. Ja kaikki luulee, että bolonkat ovat sekarotuisia pikkukoiria, jotka tulee pentutehtailta. Kyllähän asia on niinkin, että bolonkoina myydään ties mitä pieniä risaisia koiria, mutta haluaisin sivut sitäkin varten, että ihmisiä valistetaan tästä asiasta. Kyllä me varmaan jotain saadaan jossain vaiheessa aikaiseksi, jos Jere vielä käyttää aivoviljaansa ja tekee pohjan sivuille, joita sitten ylläpidän. Ihan kiva projekti tuollainen, ainakin on syy sitten perse pystyssä kuvata bolonkoja :D

Mutta nytton vaan sellainen jeejee-olo, toivottavasti pääsee hyviin kesätöihin ja toivottavasti muutenkin on kiva tuleva kevät!

keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Ewokit valloittaa maailman.

"Ewoks were sentient diminutive furry bipeds native to the forest moon of Endor. They were most notable for helping the Rebel Alliance defeat the forces of the Galactic Empire at the Battle of Endor, allowing the shield generator there to be destroyed, and in turn, the second Death Star.

Ewoks were curious individuals that stood about one meter tall; they were omnivorous and used spears, slings, and knives as weapons; they also used hang gliders, battle wagons, and bordoks as vehicles. Although extremely skilled in forest survival and the construction of primitive technology like gliders and catapults, the Ewoks had yet to progress past stone-level technology when discovered by the Empire. They were quick learners, however, when exposed to advanced technology with simple mechanical processes and concepts.

Some Ewoks were removed from their planet and taken as pets or slaves. Others left voluntarily out of a sense of curiosity, especially after the Battle of Endor led to the establishment of New Republic trading posts on the Forest Moon."

http://starwars.wikia.com/wiki/Ewok


Photobucket

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Koiria, rotuja, näyttelyitä, showta, lakkaa... Anteeksi kuinka?

Tässä on ollut muutamia hyviä päiviä takana, jopa ollut energiaakin touhuta. Ja me ollaan se energia käytetty koiran kanssa siihen, että omistaja haluaa alkaa dieetille ja koira haluaa päivittäin mennä vakoilemaan rikkaita ihmisiä Marjaniemeen, eli molemmille jotakin. Ja ollaan kans tavattu viime päivinä paljon kivoja koiria puistossa, jossain vaiheessa siellä ei melkein ollut ketään, mutta tänäänkin oli riemuidiotismi huipussaan ja ihanaa nähdä, kun Bisse on niin iloinen ystävistä :) Haastelee leikkimään kuin mikäkin pentu, koska kukaan ei ole kertonut sille, että sen täytyisi jossain vaiheessa alkaa elämään kuin rouvaskoira.

Sen takia olenkin sitten tehnyt tutkimustyötä ja vähän yrittänyt saaha lähistöltä ihmisiä (eli koiria) lähtemään Bissen kanssa leikkimään. Tutkimustyönä on erilaiset koirarodut tulevaisuuden varalle sekä tavallaan jalan laittaminen ovien väliin, että saisi uusia tuttavuuksia. Ja ne tuttavuudet olisi kivoja varsinkin Bisselle, joka kaipaa seuraa vaikka viihtyykin tietty kanssani eikä valita, mutta on vaan kiva nähdä se parhaimmillaan lajitoverien kanssa. Huomenna menen tutkimaan yhden koirarodun lähistölle. Siinä iso kiinnostus oli se, että rotukoira ollakseen sitä ei ole vielä rekattu Suomeen ollenkaan. Ei ole mikään mystinen mustanpörssin homma, vaan uudempi rotu, jota ei ole vielä edes keretty "pilata".


















Kannatan siis nimettömiä kasvattajia oikeastaan enemmän kuin kennelliittoon kuuluvia. Varmasti liittoon kuuluvissa on myös sellaisia, jotka uskaltaa kyseenalaistaa määritteet roduille eivätkä purematta niele kaikkia säädöksiä, mitä vaadittaisiin koirilta. Minulla on äitini vanha kirja joltain 70-luvulta, jossa on koirarotujen historiaa ja mustavalkoisia kuvia koiranäyttelyistä ja koirista. Sitä selasin läpi ja oli kyllä sen näköisiä koiria, ettei heti tunnistaisi samaksi roduksi millaisia nykyään näkee. Osa roduista kehittyy koko ajan vaan enemmän käyttökelvottomiksi eikä kenelläkään ole pokkaa yrittää pelastaa rotuja kuolemantuomiolta. Tietty se vaatisi sitä, että sukutaulun puhdistumiseen menisi vuosikausia, ettei risteytys näy enää siinä. Mutta sellainen toisi pientä elvytystä rotuihin, jotka on menneet jo niin överiksi, että seuraava askel olisikin jo kehitysvammaiset koirat.




















En todellakaan nyt siis tuomitse KAIKKIA rotukoira-harrastajia tai -kasvattajia, ei kaikki ole itsekkäitä ja leiki jumalaa, mutta on seassa niitäkin, joille mikään ei tunnu riittävän. Minusta rodun jalostaminen tarkoittaisi terveempää, pitkäikäisempää ja ehkä siinä sivussa sitten bonuksena tulisi se kauneus, joka on katsojan silmässä. Sekarotuisissakin on näkyvillä aika räikeästi tapauksia, joissa pienet myy hyvin, eli niitä voi tehdä koko ajan kuin tukussa ja kerätä ostajilta rahat. Kultaisen keskitien löytäminen on hankalaa epärehellisten ihmisten keksiessä uusia keinoja tuhota koiran olemista lemmikkinä.

Tässä kaikessa paasauksessani oli nyt siis yksinkertaisesti kyse siitä, että antakaa koirienne olla koiria, rakastakaa ja hellikää. Antakaa niille vapaus olla mitä ne sitten ikinä ovatkaan puutteineen tai vikoineen. Älkää vaatiko koiriltanne liikaa älkääkä luulko niitä pieniksi lapsiksi. Älkää myöskään kohdelko niitä kuin elottomina esineinä, joita pakkomielteisesti voi muokata mielensä mukaan. Kukaan ei ole täydellinen ihminen ja omistaja, mutta tehköön kukin parhaansa :)

Pusut siis kaikille koirille rotuun, kokoon ja ulkomuotoon katsomatta. Olkaa rehellisiä itsellenne ja koirallenne, niin kaikki varmasti tulee sujumaan lopulta hyvin, vaikka jotkut ratkaisut surettaisivatkin.

lauantai 22. tammikuuta 2011

Romantiikka-päivät ja laiskuuden kliimaksi.

En ole tänään saanut aikaiseksi muuta kuin vähän paperihommia ja päivänokoset. Ja aamulla herätin Jeren kouluun vetämällä sen sormesta. Annoin kyllä tavallaan itselleni luvan kanssa vielä yhden mahdottoman laiskan päivän ja ryhdistäydyn huomenna. Tai ainakin normalisoidun peruslaiskaksi, etten vaan ole maha ojossa hesen kerrosateria vatsalaukussa oikomassa koipiani sohvalla/sängyssä.

Muutamat päivät vietin Jeren kanssa eikä me vissiin tehty edes mitään. Katsottiin ankarasti Nip/Tuckia ja muuta turhanpäiväistä, mutta viihdyttiin. Oltiin pöhköjä, mutta sen lisäksi jaksettiin suunnitella tulevaisuuksia tälle keväälle. Oli ideana, että jos ihan läpällä lähtisi Jeren talviloman aikaan jonnekin reissuun. Kuitenkin se kehittyi vitsikkäästä heitosta ihan melkein jo faktaksi, kun selvitin, että isä olisi sen viikon Helsingissä arkipäivät, eli olisi lemmikeille luotettava hoitaja. Ja isä saisi lomaa mummosta.
Löydettiin kans ehkä maailman hienoin hotellihuone, joka sattui olemaan kovasti alennuksessa. Eli tavoitteena olisi lähteä maaliskuussa Amsterdamiin tekemään "jotain". Oletettavasti Jere on kamera ojossa ja itsekin ihastelen sitten uutta ja vierasta paikkaa, kun olen elämäni aikana käynyt vain Tallinnassa ja Tukholmassa, sekä joskus kuudennella luokalla leirikoulussa Norjassa.

Sitten kans oli ajatuksia ilmassa siitä, että joskus pitäisi keksiä miten mahdutaan Jeren kanssa saman katon alle. Se tulee olemaan hieman haastavaa, koska täytyy ottaa huomioon muitakin seikkoja. Mutta ehkä joskus sitten :)

Noin muuten yleisesti aivot on vähän jumissa enkä voi kehuskella sillä, että olisin ollut aikaansaava ihminen. Käytiin me Jeren kanssa mummolassa eilen juoruilemassa sekä tapasin isää pitkästä aikaa. Isäpappa siis tuli tällä viikolla takaisin Thaimaksesta ja sain muutaman tuliaisenkin. Ja Jerelle upposi hyvin jotkut mystiset thaimaalaiset kookospallerot.

Mummolassa on kiva olla ja käydä, yöpyminen siellä on myös jees. Mutta toisaalta vahingossa välttelen sitä, että olisin siellä yksin yötä, koska olen saanut siellä jo kertaalleen aamusydärin. Taisi olla itsenäisyyspäivän aikaan, kun heräsin aamulla siihen, kun mummon herätyskello raikasi. Se vaan huusi ja huusi mummon makuuhuoneessa, tietty minulla sydän kurkussa, että taasko joku kuolee minun käsiin :x Mutta onneksi mummolla oli vaan huono kuulo, joten tarvi vaan sammuttaa kello ja mennä takaisin nukkumaan. Mutta jollain tavalla pelkään kauheasti, että mummolle sattuu jotain, kun olen siellä yksin yötä. Kai jotkut pienet traumat jääneet, vaikka viihdynkin siellä ja mummo on oiva keskustelukumppani. Voisi kyllä silti mennä vaikka sunnuntaina sinne hengaamaan ja olla yötä, koska minun traumat nyt saa vaan muhia jossain takaraivossa ja yritän olla kiinnittämättä niihin huomiota.

Jotta homma ei menisi kokonaan asialliseksi, niin näytän vielä yhdet kynnet, jotka tein, kun edelliset olikin liian rumat.

Tarvitset:
- Aluslakkaa / päällyslakkaa
- Vaaleanpunaista kynsilakkaa
- Kultaista kynsilakkaa
- Meikkisienen
- Pinkkiä kynsilakkaa
- Mustaa kynsilakkaa
- Hammastikun / ohuen siveltimen
- Glitter - lakkaa

Ensin laitoin läpinäkyvää aluslakkaa kynsiin, jonka jälkeen päälle vaaleanpunaista. Kuten kuvassa näkyy, niin kannattaa muistaa se aluslakka, koska omat kynteni kellertää sen vuoksi, kun laiskana jättänyt sen vaiheen usein välistä :x

Photobucket

Sen jälkeen laitoin kultaista lakkaa meikkisudin päähän, jonka jälkeen töpöttelin sen avulla kultaa kynsien kärkiin ja puoliväliin. Sillä tavoin, että näyttää liukuvärjätyltä. Saa töpötellä aika monta kerrosta, mutta tuolla tavoin se lakka kuivuukin nopsaan kynnen kärkeen, eli ei tarvitse odotella kuin muutama minuutti ennen uutta töpötystä.

Photobucket

Photobucket

Ja koska minulla on aina tapana tehdä leopardikynnet, niin mitä sitä suotta vaihtamaan. Lätkin pinkillä lakalla länttejä ympäri kynsiä sattumanvaraisesti.

Photobucket

Kun pinkki on kuivahtanut, niin dippaan paperiin mustaa kynsilakkaa pienen läjän ja kastelen hammastikkua siihen. Hammastikulla sitten piirtelen mustia rajoja laikkuihin. Ja tietty sitten glitter - lakan kanssakin sama homma, eli tippa paperille ja tikulla tökin laikkujen päälle. Sitten antaa kuivua kaikessa rauhassa ja läpinäkyvä lakka päälle.

Photobucket

Tadaa ja sillain!

Pitäisi varmaan keksiä jotain uutta kynsihommaa, kun teen aina samankaltaisia. Se on semmonen pieni harrasteeni, että kun katson illalla telkkaria, niin väkertelen samalla. Nyt kun en edes voi meikata, niin olen kynsien kanssa hienostellut. En tosin kaipaa meikkaamista ollenkaan. Voisi alkaa elämään ilman meikkiä, mutta pihinä haluan kyllä käyttää niitä, kun niistä on maksettukin :D En aikaisemminkaan meikannut todellakaan koko ajan, mutta nyt olen ollut 2-3 viikkoa ilman meikkiä ja tuntuu vaivalloiselta ajatella ripsiväriäkin. BB cream on ollut pari kertaa käytössä ja voin kertoa, että arvostan. Ja lupaan postata siitä joskus tarinankin.

Ja lupaan kyllä kans sen, että joskus vielä meikkaan ;) Sitku jaksaa.

PS. Jos joku lukee tätä blogia, niin saa muuten ehdotella aiheita, notta mitä kuvaisin tai mistä kirjoittaisin.

maanantai 17. tammikuuta 2011

Kynsilakkaa ja Veltto Tapiiiri.

Alkaa oikeasti kohta kyllästyttämään saikuttelu. En tiedä paljonko olisin saanut sairaslomaa iriitin takia, mutta nyt reilussa viikossa alkaa jo mennä hermo koko hommaan. Jos jollain ei ole tämmöistä ollut, niin voin vikkelästi kuvailla miten tämän kanssa sujuu...

Eli, toinen silmä (iriitti-silmä) joutuu olemaan viisi viikkoa laajennettuna ja siihen laitetaan voidetta ja tippaa. Ja koska silmä on laajennettuna, niin näköni on aika huono. Ja koska vammasilmällä ei näe kunnolla, niin toinen silmä rasittuu kamalasti ja silmät väsyy koko ajan. On kans puhti poissa ja en ollenkaan ihmettele, kun googlesin mitä kaikkea nuo tipatkin sisältää. En saa harrastaa liikuntaa enkä saisi datailla tai katsoa telkkaria, mutta pitäskö tässä nyt seinää toljottaa viisi viikkoa? Höpsis höpsis.

Piti mennä torstaista asti mummolaan, mutta oli hedaria huonon näön takia ja sitten yleistä velttoutta havaittavissa. Pääsin käymään siellä siis vasta eilen (sunnuntaina). Oli ihan mukavaa, juoruttiin ja napostelin munariisi-pasteijoita. Kuitenkin semmonen kökkö olo ollut muutaman päivän, eli ei ollut freessein fiilis. Nukuin mummolassa päiväunet, kun silmät väsyy jo siitä, että tuijottaa jonkun naamaa keskustellessa. Ja auta armias, kun koiraa pissattaa valoisassa, kun hanki hohkaa silmiin. Tänäänkin siellä meni suunnilleen sokkona päivällä :x Ei huvita edes lähteä piiiitkille kävelyille, kun näkö on huonona ja ärsyttää se jatkuva "skarppaus".

Kiitos kun sain avautua. Vielä jäljellä kuuria varmaan joku neljä viikkoa ainakin. Uhkaan valittaa vielä monesti tästä asiasta ennen kuin silmä normalisoituu :D Hemskutti.

Jos minulla on tylsää, harmittaa ja kaipaan jotain tekemistä, niin lakkaan kynsiä. Sitä on kiva ollut kiroilla niiden kanssa, kun tietty näe kunnolla mitä niiden kanssa säätää. Minun neitimäinen henkireikä tylsyyteen on siis haastava reikä. Ajattelin kuitenkin laittaa nyt blogiin pari ideaa, mitä joku tätä lukeva voi käyttää avuksensa, jos haluaa lakata kynsiin hauskoja juttuja. Oma lenppari on helppo, eli leopardikynnet.

Näissä kuvissa on käytetty tämmösiä:
- Alus- ja päällyslakka, läpinäkyvä
- Valkoinen lakka
- Hopean-violetti lakka
- Violetti lakka
- Musta lakka
- Hopeinen glitter-lakka
- Hammastikkuja

Ihan ensimmäinen vinkki: Käy pissalla ennen kuin alat lakkaamaan kynsiä :D

Ensin laittaa aluslakkaa, joka voi siis olla suunnilleen mitä tahansa läpinäkyvää lakkaa. On erikseen pohjustukseen ja päällystykseen lakkoja, mutta kunhan vaan on joku sellainen, jota voi laittaa ennen värillistä lakkaa. Ei sillä sinänsä ole sen suurempaa tarkoitusta, kunhan estää vaan kynsiä värjäytymästä. Itse olen joskus niin laiska, etten ole sitä laittanut ja kynnet kellertää kivasti, kun lakan ottaa pois. Tälläkin hetkellä ne kellertää, mutta laiskuudesta täytyy kärsiä.

Photobucket

Pohjalakan jälkeen laitoin kerroksen valkoista lakkaa. Ei ole mitenkään täydellisesti ja aina sohin yli laidan, mutta ylimääräiset voi ottaa pois kostuttamalla vanupuikkoa kynsilakanpoistoaineeseen tai sitten menee suihkuun, että ihoon jääneet mössöt irtoaa hyvin.

Photobucket

Sen jälkeen pari kerrosta sitä hopeista, jossa on violettia sävyä. En osaa sanoa, että mikä väri tuo oikeastaan olisi, löysin sen jostain Seppälän alennuslaatikosta. Luulin hopeisemmaksi, mutta onhan tuo ihan... hauskan värinen. Ja kerroksia sitten voi laittaa sen verran, että on itse sävyyn tyytyväinen.

Photobucket

Sitten tein violetilla lakalla laikkuja. Pyörittelin lakan omasta sudista ylimääräisiä pois ja painelin vaan pitkin kynsiä epäsymmetrisiä laikkuja. Näyttää tosi fiksulta tässä vaiheessa, mutta kyllä se kuvio siitä syntyy hissukseen.

Photobucket

Kuvassa näkyy huonosti, mutta laitoin tavalliselle paperille hopeaglitter-lakkaa pisaran ja sitten hammastikulla tökin kimalletta noihin laikkuihin, ihan vaan huvikseni, että kiiltelisi hieman enemmän.

Photobucket

Sen jälkeen otan hammastikun ojoon ja laitan mustaa lakkaa paperille reilun pisaran. Dippaan hammastikkua mustaan lakkaan ja piirtelen osittaisia reunoja laikuille, sekä teen pilkkuja kohtiin, jotka näyttää tyhjiltä. Ei kannata tehdä koskaan vain pyöreitä laikkuja tai niin, että musta rinkula menee kokonaan ympäri. Kun ei leopardeillakaan mene, niin näyttää paremmalta.

Sitten päälle vielä läpinäkyvä lakka, ja tadaa! Huomatkaa kuinka sotkuinen lakkaaja olen, varsinkin tällein silmävammasena :D Mutta yleensä lakkaan illalla kynnet, että kun menen aamulla suihkuun, niin nuo sotkut tosiaan irtoaa lähes itsestään. Kunhan nyt suurin osa osuu kynteen, niin on ihan hyvä. Pahoittelen, etten jaksanut ottaa kuvaa siitä, kun reunat on siistiytyneet, mutta ehkä kuitenkin idea nyt menee perille.

Postaan vaikka myöhemmin tänään toiset kuvat, kun tein uudet kynnet tylsyyksissäni. Nekin on leopardikuviota, mutta käytin "töpötys" -meininkejä alla olevien värien kanssa. :)

Ei tässä mitään sen kummempaa juorua kyllä. Vuorotellen tyrskyttää lunta ja vettä, inhottava huuruinen ilma. Ja olen laiskamatonen, joten aloitan vasta pian pienen siivoamisen, kun olen vältellyt sitä hyvin koko päivän harrastamalla nukkumista.

Eli mo.

sunnuntai 16. tammikuuta 2011

Turhaa puppaa.

Kuten tuossa jossain aikaisemmassa entryssä hehkutin, niin ostin halvalla paljon hiustuotteita. Eilen menin kuumaan pitkään suihkuun ja mietin, että voisin kokeilla luonnonlaineikkaaseen tukkaani BC:n kiharavoidetta, jonka tarkoituksena on tehdä kiharoista kauniimmat ja eloisat. Tukkani on siis kuin hevonharja ja hieman säkkärällä, jos annan sen vaan olla. Ajattelin, että jos nyt sitten nauttii niistä säkkäröistään, jos ne vaikka menisi nätisti!

Purkin takana luki:
"Kauniit ja kestävät kiharat, luonnollinen kiilto."

Kuulostipa hyvältä, eikun märkään tukkaan vaan voitehia. Ja tadaa...

Photobucket

Photobucket

Olenko se vaan minä, vai eikö tainnut mennä niin kuin Strömsössä...?

Plussana kyllä se, että voide oikeasti pehmensi hiuksia, vaikka ne ei todellakaan näytä pehmeiltä. Vielä edessä siis löytää jonain päivänä joku hoitotuote, joka saa tämmösen petolinnun perseen syysripulissa edustavammaksi.

Kohta tukka pystyssä mummolaan käymään. Ehkä sitä kuitenkin laittaa pipon päähän, kun tämä reuhka muuten peittää kanssaihmisiltä näkyvyyden. :D

PS. En ala, kun silmätipat valuu aina silmästä nenään, sitten nenästä suuhun. Joutuu vielä viikkoja maistelemaan karseita makuja kurkussa ja en tykkää ollenkaan. Sitten yrittää poistaa makua juomalla jotain, niin semmonen karsea kakkamainen tippamaku sekoittuu hyvään mehuun ja... hyi.

lauantai 15. tammikuuta 2011

No jos edes nyt vähän yrittää...

Pahoittelen rumaa ulkoasua, joka tosin on paljon parempi kuin entinen, joka oli _karsea_. Ja viiden minuutin itserakas bannerisöhellyskin löysi tiensä blogiin.

Lupaan, että joskus vielä teen tästä hienon, nyt ei vaan jaksa. :D

perjantai 14. tammikuuta 2011

Iloista, ainakin puoliksi.

Hemskutti, kun on silmät väsyneet. Kamppailen siis edelleen silmämunan kanssa, joka ei enää onneksi ole saakelin kipeä, mutta eilen sammuin vahingossa niin, etten muistanut laittaa siihen yöksi pelastavaa rasvaa. Nyt sitten alkoi tämä päivä silmän kanssa kehnosti. Ja koska en näe toisella silmällä kunnolla, niin varmaan siksi kärsin kamalasta hedarista, kun yksi silmä tekee kaiken työn. Ja joutuu kohdistelemaan enemmän kuin tarvii. Varmaan samanlainen homma kuin jos tarvitsisi lasit, mutta ei käytä. Kivat kuitenkin, koska en voi avittaa silmiä mitenkään ja hedari varmaan tulee olemaan läsnä usein.

Mutta mikäs tässä ollessa. On ollu viihtyisää ja kivaa hengailla partnerin kanssa. Ollaan katsottu elokuvia ja pelattu. Jeremias osti Blurin ja itse Bioshock kakkosen. Ja tyylikkäästi yritin pelata ensimmäistä Metal Gearia, mutta pakitin vaan ryömien siellä, nauratti hieman liikaa :D Tuli pieni hysteria. Mutta lupaan, että joskus pelaan sen nauramatta läpi! Vielä jonain päivänä. Ja katsoimme kans Kaunottaren ja Hirviön tänään. Oli jotenkin omituista muistaa legendaarisimmat lausahdukset lapsuudesta saakka. Varmaan lapsena katsonut kasetilta noin 8402 kertaa senkin leffan... Mutta oli edelleen ihan hyvä c:

Piti tänään mennä ruokajuhliin, mutta ei oikein väsyneet silmät ja hedari halua hellittää. Nukuin pienet iltanokosetkin, mutta ei ne mitään auttaneet. Toivottavasti huomenna ei ole näin epäfreessi olo. Vaikka tuurilla on vielä 5 viikkoa samanlainen pääkipu ja silmämunan kenkkuilut :x En ala. Mutta seuraaviin ruokajuhliin täytyy kyllä mennä. Nyt vaan olen kotona kuuntelemassa HIMiä spotifaista, jonne sain vihdoinkin kutsun. Aika kätevä, vaikka se ei löydäkään kaikkia piisejä mitä kaipaisin.

Mutni, katsokaas mitä dyykkasin roskiksesta:

Photobucket

Photobucket

Ihan söpöjä töppösiä kesäksi sieltä löytyi. Muuta ei oikein sieltä irronnut, mutta nuo valkoiset on ainakin sellaiset, että varmasti tulee käyttöön. Sopivan kokoisiakin, täytyy vaan toivoa, että nuo on ns. pientä kokoa 38 tai sitten joutuu laittamaan pohjallisia.

Ja olen shoppaillut joulun jälkeen hieman. Ja kirppikseltä tosiaan löytyi halvalla kivoja asioita. Otin äsken niistä huonoja kuvia, mutta toivottavasti niistä saa sentään jotakin selvää. Ja löysin Zaran alennuksesta ihan liian kireän kynähameen (uh) ja ihanan mekon. Ja sitten kirppikseltä löytöinä oli kans yksi kahiseva hame. En tiedä mikä sen nimi olisi suomeksi, mutta sellainen kuplahame, että kiristetty alahelmasta, että se menee vähän pyöreästi.

Photobucket
Jakku 3e kevääksi kirppikseltä.

Photobucket
Joku random "takki", joka joustaa hyvin ja näyttää hyvältä päälläni. 3e.

Photobucket
Ihanin jakku koskaan, on oikeasti tumman vispipuuron värinen ja ihanat noi pörröt. 3e.

Photobucket
Mekkopaita Seppälän lasten osastolta.

Photobucket
Ihana mekko Zarasta, oliskohan ollut 20e.


Siinä muutama kuva ostoksista. Arvostan varsinkin kynähametta ja tuota mekkoa ihan sikana. Ostin uudet sukkahousutkin, että voin käyttää heti, kun ei ole paljoa pakkasta. Ja sitten tuo pörrökauluksinen jakku on niin ihanan leidi ja ihme kyllä sopii hyvin, vaikka on kokoa 36. Ja ostin vielä yhden mustan jakun, jossa oli puolipitkät hihat ja vaatii kavennuksen. Olen oikeasti ihan hulluna vaatteisiin, vaikka rahassa en uikaan, niin tuo Valtteri on vähän hasardi paikka mennä ostoksille. Ajattelin kyllä taas joku päivä mennä sinne, jos sitten olisi varautunut paremmin ja saisi kotiin kannettua kivan mustan talvitakin. Niitä siellä oli isot määrät, mutta en tosiaan pystynyt minnekään sellaista änkemään.

Ihmettelen kans trendejä sun muita. Jotenkin nykyään tyrkytetään, että jokaisella on "oma tyyli". Aloin miettimään asiaa ja minulla ei kyllä ole yhtä tyyliä. Ei niinku todellakaan. Minulla on oikeastaan kolme eri tyylisuuntausta, joita joskus myös sekoittelen. Hienoin on sellainen, että tykkään kynähameista ja sellaisista ajattoman naisellisista vaatteista, joihin kuuluu myös osittain retrot asialliset vaatteet.
Siitä seuraava on normaali tyyli, eli farkut ja joku paita. Paita on yleensä joku kohtuullisen asiallinen ja farkut on kireät. Niiden kanssa sitten tennarit jalassa yleensä.
Ja kolmantena se tyyli, mikä on eniten käytössä: Rekkis. :D Tykkään nimittäin myös kovin t-paidoista, boyfriend-farkuista ja hassuista vaatteista. Saatan löytää jotain todella hassua joka on epätyylikästä, mutta se hauskuus on pakko saada päälleen. Käy sääliksi ihmisiä, joilla ei ole ollenkaan huumorintajua pukeutumisessaan, koska minulle elämän suola on se, ettei tarvi olla niin vakavissaan. Eikä minua edes nolota, vaikka näyttäisin pelleltäkin!

Ja en siis todellakaan jaksa seurata muotia, joskus on kivoja juttuja myynnissä kaupoissa ja joskus ei. Ostelen aika usein sellaista perusvaatetta, joka ei ole juuri täysin muodikkainta ikinä. Koska aika turhaa ostaa jotain, joka on juuri sillä hetkellä muodikasta, koska tulisi kriisi, kun sellaista ei voisi käyttää enää puolen vuoden kuluttua. Ja muutenkin olisi rankkaa, jos joutuisi koko ajan seuraamaan muotia. En väitä ettenkö ollenkaan katsoisi vaatteita nenääni pidemmälle, mutten tosiaan jaksa ajatella, että mikä olisi muodikkain ratkaisu. Ratkaisen ostosasiat yleensä mukavuudella, halpuudella ja sillä, että koen vaatteen omakseni. Ja onneksi en ole myöskään hurahtanut niihin noloihin muotihommiin, että olisi heilumassa takaraivossa joku takaliehutukka tai käyttäisin jotain vaatteita, jotka näyttää siltä kuin ne olisi revitty tarjoustalosta vuonna '92 vain sen takia, koska sellaista kaupataan muodikkaana.

Pyhä yksinkertaisuus siis on se, ettei tarvi olla pyhän yksinkertainen! Ottakaa rennosti, ei tarvi tosiaankaan olla tyylikäs ollakseen mukava ihminen.

Kiitos rakas päiväkirja, kun sain avautua :D

Viime aikoina siis on tiivistettynä sujunut hyvin, olen hankkinut materiaa ja olen yrittänyt opetella nyt, ettei tarvi ostaa kaikkea vaikka halvalla saakin. On jotenkin kamalan vaikeata jättää hyvät diilit väliin. Ja sama kaupassa käydessä, ei ole pakko olla kotona valikoimaa kuin buffetissa, kun en kuitenkaan saa kaikkea syötyä. Tuntuu vähän orvolta, kun on jääkaapissa sen verran tavaraa vaan, että saa tehtyä yhden tietyn ruoan. Mutta ajattelin totuttautua tähän ja olla hamstraamatta ylimääräistä.

Ja yritän kans olla suklaalakossa. Se lipesi tänään, kun ostin makuunista pienen pussin karkkeja. Huomasin syödessäni, ettei ne kyllä nyt olekaan yhtään niin hyviä. Olen alkanut päästä riippuvuudesta eroon. Ostin lidlistä vaan ison pussin hedelmäkarkkeja, joka säilyy ainakin viikon ja vie makeanhimoa pois. En ole suuri syömäri hedelmäkarkkien ollessa kyseessä, joten olen saanut rajoitettua herkutteluani hieman \o/ Ja en laske lakkoon minun erikoiskahvejani. Ne on kuitenkin pieni paha siihen verrattuna, että ostaisi suklaalevyn ja vetäisi sen kerralla.

Koska NAMS!

Photobucket

Älkää vaan kokeilko tuota daimia, koska siihen jää koukkuun. Lidlistä puuttui minun vaniljakappussiino, niin maistoin tuota kalliimpaa versiota marketista ja sitten piti ostaa toinenkin paketti hieman eri makua. Ai saakeli, että ne on ihanan makuisia. Ja sallittakoon tuollainen herkku minulle, vaikka jatkankin suklaalakkoa.

Mut pitäkää hauskaa ja pitää itsenne höpelöinä!

sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Silmämunan seikkailut.

Keskiviikkona silmä kutisi ja illalla tuli tosi kipeäksi. Torstaina sattui olemaan loppiainen enkä halunnut mennä reissaamaan kauas kipeän silmän kanssa, eli en mennyt tunneiksi päivystykseen pulsujen kanssa, vaan odottelin sitten perjantaihin saakka. Perjantaina sitten terveyskeskukseen lääkärille, joka oli semmonen inisevä mieslekuri ja tutki silmät useaan kertaan. Vaikutti tosi epävarmalta, mutta totesi sitten iriitin mitä epäilinkin, eli värikalvon tulehduksen. Sain reseptit lääkkeisiin, mutta se halusi, että menen vielä Meilahteen silmäklinikalle mikroskoopin alle. No lauantaina sitten Meilahteen seilasin bussilla...

Keskiviikko:

Photobucket

Eksyin koko ajan siellä, ihan hirveästi rakennuksia. Ja mietin, ettei sitä voi olla helppo löytää, joten vedin suurta rinkiä vaikka se oli ihan vieressä. Olin siellä jo yhdeksän jälkeen aamulla uneliaana, mutta lääkäriä ei ollut paikalla kuin vasta parin tunnin kuluttua. Eli seilasin sitten bussilla Valtteriin, jossa kävinkin ekaa kertaa. Siellä oli sikana ja ihan hirveesti kivaa tavaraa halvalla, harmi ettei ollut jotain matkalaukkua mukana :D Ostin sieltä kangaskassin minkä survoin täyteen ja olkalaukku oli kans täynnä. Myöhemmin pistän kuviakin ostoksista blogiin, kun jaksan kuvata ne. Ostin jakkutakkeja ja yksi niistä on i-ha-na! Muttani.

Valtterista sitten takaisin Meilahteen ja eksyin (:D) jälleen kerran. En vaan oppinut, että se on siinä bussipysäkin vieressä. Odottelin siinä sitten haisevan pariskunnan vieressä ja juoruttiin, niillä oli tosi söpö koira mukana siellä. Sinne sai siis ottaa koiransakin mukaan, jos vaan haluaa ja se viihdytti meitä siinä sitten suloisuudellaan. Ja papatettiin muiden kanssa, että kyl koirat on hygieenisempiä kuin ihmislapset. Ei siinä, hetken päästä mies meni lekurille saamaan laajennustippoja ja takaisin tullessaan kertoi lääkärin kyselleen, että onko se ollut tekemisissä lasten kanssa. Nii-i, ne muksut kuulemma levittää silmätulehduksia nykyään, saastaiset pienet...! Oli rivissä istumassa joku neljä ihmistä värikalvon tulehduksissa, mikä lie epidemia iskenyt meihin. Lääkäri sitten jossain vaiheessa kurkisteli silmääni ja määräsi uudet lääkkeet, vaikka diagnoosi oli sama. Kuulemma ne sen määräämät oli parempia. En suotta edellisenä päivänä ollut käynyt apteekissa tuhlaamassa rahaa lääkkeisiin, jotka ei kelpaakaan sitten seuraavana päivänä... Jes. No ei auttanut muu kuin vinguttaa korttia apteekissa ja ostaa lisää.

Nyt on sitten kolmesti päivässä laajennustippaa ja kerran tunnissa toista tippaa, sitten vielä yöksi voidetta. Kamala läträäminen. Ja silmät tulee olemaan eri paria ainakin viisi viikkoa, kun toinen näyttää nyt siltä, että olisin vetänyt jotain aineita ja toinen on normaali. Kivasti vaikuttaa näkemiseen aika negatiivisesti, kun toisella ei pysty oikein tarkentamaan mihinkään, kun iiris on niin jättikokoinen. Mutta tommosia tippoja kuulemma tarvii, ettei iiris jää sellaiseksi nuppineulan pään kokoiseksi, koska se sitten on vakavampi homma. Ei onneksi enää satu ja särje koko aikaa silmään, mutta eri paria!

Photobucket

Inhottavaa, ettei näe viiteen viikkoon kunnolla, mutta ehkä se on parempi kuin se, että silmä ei toimisi enää koskaan kunnolla. Ja kattelee nyt, että jos uusiutuu iriitti, niin sitten täytyisi mennä reumatutkimuksiin. Isälläkin selkärankareuma ja iriitti voi olla siitä oire, niin kivakiva... Mut nyt ei kuulemma hätää, koska vasta eka kerta, voi olla ihan sattumanvaraista.

Mutta nyt voisi katsoa huonoja sarjoja, koska en viitsi pelata puolinäköisenä mitään jänniä pelejä. Ja illalla siivoan, koska näen sentään sen verran hyvin, että ehkä osaan käyttää imuria ja tiskikonetta :D Peace!

keskiviikko 5. tammikuuta 2011

R-Patz!

Moi. Kävin tuossa Vantaalla kääntymässä, eli Jeren luona. Siellä oli mukavaa, koira oli seuranani ja tehtiin oikeastaan ei-yhtään-mitään. Käväistiin vähän shoppaamassa ja löysin farkkuleggingsit (jea!) ja kynähameen (jea!) ja kynämekkohameksen (jea!). Ja sitten napostelin Amarillossa ja osaan jo melkein syödä julkisella paikalla isosta kahvikuppineuroosista huolimatta. Ja sitten tänään oltiin veljesten kanssa järkeviä, kun päätin meikata Jeren ja se näytti ihan Robert Pattinsonilta. Ei niin ällöltä, mutta kuitenkin. Kuolin nauruun, kun laitoin vielä tukan sellaiseksi kuolleen oravan näköiseksi. Tyylikkäitä otoksia tuli!

Photobucket

:----D

Photobucket

Ja noilla taidoilla en sitten ole päässyt kampaajakouluun tai kosmetologiksi. Luulis nyt, että koska olen lahjakas tekemään miehistä kalmankalpeita ja muutenkin vampyyrin näköisiä, notta sellaisia suuria taitoja vaadittaisiin kouluissa. Buahaha.

Otin kans kuvia lenpparijutuistakin, koska lenpparipaita ja lenpparikengät.

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Olen kyl aika tyytyväinen siihen, että keksin vaatekaupasta sellaisia vaatteita mitä olen kaivannut. Olin jo ihan valmis luovuttamaan leggingsien osalta saati sitten, että löytyisi jostain Zarasta ne kaikki hyvät jutut. Tai hyvin istuva mekko kohtuullisella hinnalla. Aika iloista kuitenkin, että sieltä kaappasin mukaan. Sinne jäi vielä vaikka mitä, täytyy kokeilla oman lähistön Zaraa, jos siellä olisi samoja, kun himoan vielä valkoista kudottua hametta.

Oikea silmäni päätti kyllä tänään alkaa vammaamaan, toivottavasti ei tulehdu. Jos aamulla vielä särkee ja se kettuilee, niin soittelen terveyskeskukseen ja narisen. Nyt siitä on vähän näkö sumentunut, muttei pahasti. Ja räikeän punainen eikä voi liikuttaa vikkelästi taikka painaa yläluomea sormella ollenkaan. Aijaijai.

Mut ajatellaan positiivisesti silti. Isäkin meni Thaimaan lämpöön ja tuo sieltä aika varmasti kivoja tuliaisia palatessaan c: Hyvin pääsivät perille, vaikka jännäkakat housussa tarkistelen uutisia aina, jos joku läheinen lentää. Ja tekstasin heti, että miten niillä menee siellä. Onneksi tuli viestiä takaisin, että turvallisesti maankamaralla.

Joten vielä pari kulissikuvaa meidän R-Patz -hysteriasta :D

Photobucket

Photobucket

Koirakin katu-uskottava teinivampyyri... Karvamatolla vaanimassa uhrejaan ja etsimässä mattoon uponneita murusia.

Ja hehkutan vielä, että Jere on armas <3

Photobucket

Photobucket

lauantai 1. tammikuuta 2011

Karvapallojen juhlaa.

Keksin, että puhdistan hiusharjani ja teen sitä aivan liian harvoin. Sitten huomasin, että vähän aikaa pyörittämällä siitä tukkakasasta saa tiiviin pallon, jolle täytyisi liimata silmät. Katsoin kans, että kissa vaikutti uteliaalta ja annoin sen haistella minun hajuista palleroa, sehän ilahtui siitä kovin! Siinä sitten Hilde veti karvapallon kanssa rallia, josta ei valitettavasti ole kuvia, mutta voitte visioida.

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Hilden uusin lenpparijuttu. :D

Joulu entry vol. 2 + Uusi vuosi

Olin niin paljon hässäkkää tietokoneiden kanssa, että siksi viivästyi aika hyvin päivitys lahjoista, että mitä kaikkea sitä saikaan aaton aattona mummolassa paketeista.

Olin ollut aika kiltisti, joka paketteja oli jonkin verran. Kuvasin osan lahjoista avattuna, siinä ei ihan kaikkia ole, koska osa meni suoraan käyttöön.

Photobucket

Listaan siis nyt, mitä kuvassa näkyy:

- Töppöset
- Kehykset (minulla jo samanlaiset sinisenä)
- Huiveja oikeasti 60-luvulta (toisessa upiat old school -ruusut)
- Lakanat parisuhdepeittoon ja tyynyihin
- Superit pitkät kalsarit ja poolopaita koiran pissatukseen
- Terminator 2 bluurei
- Lahjakortti Viking Linelle
- Pitsinen yöpaita vuosimallia "mummon nuoruudessa saama"
- Pitkät sukat
- Koruja
- Lasinen somistelautanen
- Hajuvesi

Kuvasta unohtui vielä samettinen musta oloasu, jossa pieruverkkarit ja huppari. Karkit ja ruoat on lähes tulkoon jo syöty ja blenderi käytössä :) Oli paras yllätyslahja saada blenderi, koska rrrrakastan smoothie-juomia. Olen jo muutaman kerran maistellut ja on ihana aloittaa aamunsa marjaisella jäisellä juomalla. Varmaan ihan terveellistäkin. Ja kai sillä saa tehtyä oikeastaan mitä vaan, joskus voisi tehdä soossit koiran kongiinkin ennen pakastamista! Ja banaanipirtelöä litroittain.

Ja sain kans lahjaksi pari itse valitsemaani hiustuotetta. Ei saisi tulea HairStorea, mutta kun se on selkeästi halvin paikka ja siellä oli ennen joulua jo tarjouksia. Kuitenkin innostuin joulun jälkeen vielä lisää, kun siellä sai tavaraa eurolla ja kahdella... Piti sitten hamstrata, jos vaikka saisi tämän reuhkan jossain vaiheessa kuriin. On onni omistaa luonnonlaineikas tukka, johon ei meinaa tepsiä mikään, mutta ainakin saa haistella ja laittaa siihen kaikenlaista mössöä. Toisarvoinen asia on se mitä ne tukalle tekee, mutta kunhan on vaan ihanan paljon purkkeja ja purnukoita :D Mwahah.

Photobucket

Mutta nyt palataan nykyhetkeen. Vietän kotona uutta vuotta yksin, tai no eläinten kanssa. Jere muhi täällä eilen ja katseltiin 3h putkeen jotain japanilaisten joulushowta, joka oli siis musiikkiohjelma. Ihan hullut vilkkuvat lavasteet ja muutenkin kiva katsoa. Ei Suomessa vaan niin isoja ja hassuja viihdeohjelmia. Jos en saa nukutuksi, niin ajattelin katsoa vielä tämän yön aikana korealaisten joulujuhlat. Ja sitten onkin huomenna tai ylihuomenna jaossa taas uuden vuoden musiikkijuhlia ulkomailta. Ne on kivoja taustalla soimassa, kun raikaa iloinen pop-musiikki ja glitterit räiskyy niin, että silmät meinaa nyrjähtää ympäri.

Eilen myös värjättiin hiuksia ja koira keksi, että sillä menee maha ympäri raa'asta luusta. Se vissiin ahnehti ihan liikaa ja vuorokauden ajan pitänyt kahden tunnin välein viedä sitä pihalle. Siksi en lähtenyt juhlimaan uutta vuottakaan, koska ei tommosta maharaukkaa uskalla jättää hetkeksikään. Onneksi se ilmoittaa aina hädästänsä ja on nyt saanut nukutuksikin jonkin aikaa varpaissani. Voi parkaa, ensi kerralla se saa maistaa luuta vain 10min kerrallaan jos sitäkään. En tiedä oliko vika luussa vai koiran mahassa, joka ei muistanut sulattaa sellaista oikein. Ainakin tässä nyt oppii taas sen, että miten koiran pentujen kanssa tulisi olla :D Samanlaista ravaamista, paitsi ne ei välttämättä osaa sanoa "iik" hädän hetkellä.

Photobucket

Onneksi on sentään lunta. Alkoi masentamaan, kun joku jo hehkutti "jee päivät lyhenee ja kesä tulee". Muut on innoissaan, mutta itse tykkään nysvätä pimeässä ja olla hangessa. En arvosta älyttömiä pakkasia, mutta lumihanget ja -sade on ihanaa ja se, kun on pakkasta semmonen korkeintaan -12 astetta. Kun tulee kesä, niin joutuu muka kulkemaan pihalla melkein alasti ja hikoontua koko ajan. Eikä edes voi mennä sitä kaikkea pakoon peiton alle, kuten talvella. Mutta ehkä kevät ei masenna, jos sitä vaikka asentoituisi iloisella mielin valoon ja lämpöön. Nyt ei vaan huvittais!

Photobucket

Mutta ei tässä mitään jännää. Jos tavoitteeksi ottaisi vaikka sen, ettei valvo ihan aamuun saakka ja huomenna lupaan itselleni olla koivet ojossa. Ei siinä ettenkö olisi jo tarpeeksi ollut, mutta kun on ihan virallinen vapaapäiväkin ja kaikkea.

Ainiin, minua kaivattaisiin jo takaisin töihin \o/ Siis ei painostamalla, mutta minua kehutaan siellä vielä ja toivotaan, että palaan sinne heti tervehdyttyäni. Lämmittää kovin mieltä, että kelpasin niin hyvin eikä ole mitään katkeruuksia pitkästä sairaslomasta. Sinne sitten vissiin siis, kunhan tulee terveen paperit käteen. Ihan hyvä, koska sitten on rahaa ja voi elää vähän paremmalla elämänlaadulla sekä kokea itsensä jopa hyödylliseksi. Vielä en ole ihan valmis töihin, mutta vuosikin vaihtui, niin ei kai tässä enää hirveitä aikoja mene siihen valmiuteen :)

Hyvää uutta vuotta kaikille, toivottavasti on hyvä vuosi ja kaikki laihtuu ja lopettaa tupakoinnin!