Tuossa aina välillä Jeren kanssa höpistiin toisesta koirasta, että olishan sellainen kiva ottaa vaikka loppuvuodesta. Koska ei ole mennyt ihan niin kuin Strömsössä Bisselle kaverin etsiminen, niin ajattelin ottaa sen tehtäväksi "jossain vaiheessa". Kyllä sitä välillä tuli selattua myynti-ilmoituksia sekä rodullisista että roduttomista, mutta reaktiot oli sellaisia, että oli ne kivoja, mutta ei tullut innostusta. Kunhan tavallaan kartoitti, että millaisia koiria on tällä hetkellä tarjolla eikä ajatuksena ollut kenenkään adoptoiminen.
Toivomuksena olisi, että koira olisi aika paljon samankaltainen kuin Bisse, eli rauhallinen ja mukavuudenhaluinen, mutta kuitenkin energiaa riittäisi mennä myös talvella pidempiä lenkkejä ja se ei olisi mikään hankala puettava tai laitettava. Ja pehmeä luonteeltaan, että se sopisi hyvin meidän perheeseen eikä tulisi mitään erimielisyyksiä nykyisten lemmikkien kanssa. Jere mainitsi sanan "bichon", mutta epäilin sitä, kun on tullut tavattua aikalailla laidasta laitaan pieniä ja valkoisia koiria. Osa sitten olisi todella hankalia tässä perheessä, mutta kyllä olin tavannut rauhallisempiakin yksilöitä hyvillä hermoilla. Se jäi vähän siihen aivoon pyörimään se rotu, että pitäisköhän harkita sellaista, kun ne minusta kauniit pienet pystykorvat saattaisi olla liian teräviä ja vietikkäitä.
Voin kertoa, että kun selaa ilmoituksia varsinkin epä-lemmikkiaiheisissa paikoissa, niin huijareita on liikkeellä. Varmaan 95% pienten koirien ilmoituksista oli pentutehtailijoilta, jotka huonolla suomenkielellä yritti myydä niitä "rotukoiriansa" 500e hintaan ja joskus halvemmallakin. Mietin, että eikö niissä paikoissa ole ollenkaan ylläpidon sensuuria, vai eikö ne vaan siellä tajua. Ja sitten oli rekkaamattomia rotukoiria vaikka kuinka, jotka sitten on jätetty rekisteröimättä ties mistä syystä, ja ei jaksa alkaa selvittämään olisko syy mahdollisesti järkevä, tuskin. Vähän siinä turhauduin, vaikka en mitään etsimällä etsinytkään. Mutta missä piileskelisi hyvin hoidetut ja kivaluonteiset pienet koirat, joilla ei olisi joko ulkonäköpaineita ja liian jalostettuja ominaisuuksia tai liian mystisiä sukupuita?
Sitten törmäsin ilmoitukseen, jossa oli maailman kaunein pieni suklaanruskea pentu. Sydän muljahti pari kertaa ja piti palata katsomaan ilmoitusta useammankin kerran. Naapurissa vielä asuisi myyjä, joten pitihän sitä soitella ja kysyä, että pääseekö tutustumaan sinne. Menin jo seuraavana päivänä istumaan kolmeksi tunniksi seuraamaan pennun ja aikuisten saman rodun edustajien touhuja. Nehän oli ihania pieniä koiria, paksut turkit ja varsinkin tämän leidin uroskoira oli ihanan rauhallinen ja rento, vaati hierontaa ja oli todella ihmisläheinen. Ihan kuin niille olisi melkein rauhoittavia syötetty, kun olin niin tottunut siihen, että pienet koirat menee tuhatta ja sataa :D
Valitettavasti leidi joutui pennusta luopumaan, kun sen vanhempi narttu oli viimeisillään raskaana ja ei hyväksynyt pentua ollenkaan. Pentu ei saanut leikkiä tai olla oma itsensä, kun tuli koko ajan sanomista ja joskus jopa hampaasta. Ystävystyin leidin kanssa ja huomasin, että tässä on nyt sellainen tilanne, että on vähän pakko adoptoida se pieni kaunis tyttöpentu, joka aiheutti sellaisia sydämen muljahduksia mitä ei ole aikoihin mikään eläin aiheuttanut. Jerekin tuli mukaan pentua hakemaan ja taisi tykästyä aikuisenkin luonteeseen, saati sitten siihen pieneen, joka ujosti halusi tehdä tuttavuutta. Siitä tuli meidän yhteinen karvainen adoptiolapsi, joka jo ensimmäisenä päivänä sai aikuiset ihmiset hihittämään ihastuksissaan ja aiheutti suurta tarvetta varjella ja hoivata tuota pientä eläintä.
Tsvetnaya bolonka, ruskea valkoisella tassulla ja rinnuksella, nimeltään Zelina vom Bolonkastern ja kutsumme häntä Ewokiksi.
Ewok oli tullut Saksasta asti Suomeen, joten pitkän matkan on neiti reissannut. Ewok on tullut kasvattajalta, joka on mukana järjestäytyneessä toiminnassa saada tämä rotu virallistettua Euroopassa. Pentu on laitettu rekisteriin, jossa pidetään yllä bolonkojen määrää ja sukupuita. Paperit on sille kirjattu ja pentu numeroitu, eli periaatteessa on kaikki valmiina sitä varten kun sitten joskus tulee siunaus tsvetnaya bolonkan viralliselle rekisteröinnille. Ja Ewokin tädin kanssa suunniteltiin, että jossain vaiheessa yhteistyössä tehdään bolonkoille sivusto, joka toimii kerhoperiaatteella: Kerätään suomalaisia harrastajia samaan paikkaan ja vähän kartoitetaan, että kuinka paljon täällä meitä onkaan. Ja sitten varoitellaan juurikin noista pentutehtaiden sekoitus-bolonkoista, joita ihmiset tuntuu ottavan tyhmyyksissään. Vaikka rotua ei ole vielä virallistettu kennelliitossa tai muuallakaan, niin silti on olemassa erittäin hyvin järjestäytyneitä vastuullisia kasvattajia Saksassa ja Venäjälläkin, joten kyseessä on oikea rotukoira ja ajattelin ottaa tehtäväkseni kyselijöille kertoa, että oma tsvetnaya bolonkani on oikealta kasvattajalta kotoisin ja jos pystyn sillä tavoin estämään edes parin x-rotuisen bolonkan ostamisen joltain hämärältä diileriltä, niin hyvä.
Mutta niin, Ewok on tommonen otus, ettei tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa. Se on päivä päivältä yhä enemmän rentoutunut uudessa kodissaan ja on reipas lenkeillä. Ajellun tukkansa kanssa se ei vielä kykene ihan kamalan pitkiä aikoja juoksentelemaan, mutta sitten se laitetaan laukkuun, jossa se saa katsella näkymiä Bissen kävellessä pidempää matkaa. Ihan ensin Ewok ei tiennyt, että uskaltaako se leikkiä vai tuleeko sanomista, mutta nyt siitä on kuoriutunut oikea riiviö. Ja se on vaan hyvä, antaa toisen olla pentu vielä sen hetken aikaa minkä tarvitsee, onhan se vasta 4kk ikäinen. Mutta Ewok on siitä kiva, että vaikka sen kanssa leikin ja se riekkuu tukassani roikkuen, niin se myös osaa rauhoittua "käskystä". Eli osaa ymmärtää sen milloin omistaja lopettaa leikin ja on aika palata siihen rauhalliseen mielentilaan. Ollaan kans yritetty opetella hihnan käyttöä, mutta penska haluaisi kirmata vaan alasti ja on ilmassa pientä boikotointia, vaikka kyllä se jo ihan hyvin sujuu aina satunnaisesti.
Saan nyt sitten vielä pari-kolme kuukautta nauttia sen hirviömäisyydestä, kunnes varmaan tulee ensimmäiset juoksut ja pieni rauhoittuminen. Siihen asti me kohelletaan kuin torvelot, vaikka tietty opitaan kans uusia asioita ja käytöstapoja. Toivottavasti Ewokista kasvaa hyvä pieni seurakoira, joka on kohtelias ja hyväntuulinen. Ainakin parhaani yritän, nyt ei ehkä ihan heti vielä voi visioida sitä aikuisena ja fiksuna. :D Se joutuu raahautumaan omistajan mukana seikkailuihin, että pehmeä luonne tottuu erilaisiin paikkoihin ja ihmisiin/eläimiin. Ollaan käyty jo naapurissa kylässä tervehtimässä toista pikkukoiraa sekä eläinkaupassa haistelemassa lattioita ja moikkaamassa myyjiä. Tänään vielä mennään mummolaan käymään, niin ipana saa nähdä kuinka hauska on käydä siellä ja saada lässytyksiä kivalta mummilta. Ainakin tähän mennessä ujostelemisen jälkeen Ewok on sitten rohkaistunut ja ollut iloinen näistä uusista paikoista. Totutellaan kans julkisiin kulkuvälineisiin ja hoitotoimenpiteisiin. Kyllä siitä vielä hyvä tulee, kun parhaani yritän sen kanssa ja vaikka tekisi mieli lelliä piloille, niin se on joutunut nyt jo kärsimään huomion puutteesta ja joutunut ratkaisemaan itse asioita.
Tämmöstä siis tänne kuuluu, pientä penturiekkumista aina välillä ja sitten kans muiden eläinten kanssa pyörimistä. Hilde on hieman ihmeissään, että mikä kamalan ruma pentu tuo onkaan, mutta kiertelee vaan kaukaa ja joskus suhahtaa, jos Ewok tulee liian lähelle. Ja Bissekin otti ihan hyvin vastaan, ne molemmat Louisin kanssa suhtautuu aika neutraalisti ja antaa Ewokin pussailla. Uskoisin, että kuukauden kuluttua jo kaikki on keskenään tasapainossa, kun jo nelisteen nukkuvat samassa sängyssä ilman ongelmia :)
Jos jotain kiinnostaa, niin tässä on pari linkkiä bolonka-aiheisille sivuille:
http://www.vombolonkastern.de/
http://www.bolonka-welt.de/
http://tsvetnayabolonka.homestead.com/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti