Sivut

perjantai 5. joulukuuta 2014

Siniset simmukat.

Olen välillä sanonut ääneenkin, että tietämättömyys on hyvä asia aina välillä. Elämä olisi paljon helpompaa, kun ei tiedä eikä ajattele liikaa. Itse olen ollut turhan huolestunut lapsi, ajattelen liikaa. Se ei kerro kyllä mitään älykkyydestä omalla kohdallani, mutta silti joskus sitä toivoisi olevansa karvan verran tyhmempi jopa. Miettikää miten kivaa olisi, kun ei ajattelisi ja eläisi hetkessä? Sehän olisi upeaa.

Joskus taas tietämättömyys puraisee omaan nilkkaan sen verran, että alkaa ärsyttämään. Joskus sitä on jopa kaikkensa tehnyt, että ei pääsisi puremaan, mutta sitten jotain kautta napsaisee ja kokee olonsa niin huonoksi ihmiseksi. Niinkin on päässyt käymään ja mokat monesti sellaisia, että niitä ei pysty korjaamaan ja niistä täytyy ottaa mahdottoman suuri vastuu. Kun moka on tehty, niin ei auta itku markkinoilla enää siinä vaiheessa. Niin kuin sanonta kuuluu, että jos on jo p*skat housussa, niin turha marmattaa.

Ensimmäisen kerran tuntui tulleen p*skat housuun, kun olin elellyt sijoituskoiran kanssa vuoden verran. Sijoituskoiran ideahan on se, että sille teettää oikea omistaja pennut jossain vaiheessa ja koiran kanssa elänyt ihminen ei ole virallinen omistaja. Oli suurta kohellusta astutus-asioiden kanssa, kun omistaja ei ikinä suunnitellut niitä ja sysäsi kaiken vastuun niskoilleni. Olisin varmaan joutunut ilmaiseksi astuttamaan, kasvattamaan pennut ja hoitamaan ihan kaiken. Hommaan en ryhtynyt ihan mukisematta ja lopulta kävi vaihteeksi niin, ettei koiralle oltu edes sulhasta etsitty. Oli vähän tyyliin "etsi itse" ja oli lupailtu höpöjä, koska ei ollut uroksia lähimaillakaan sovitusti käytettävissä. Juhlimme syksyllä koiran syntymäpäiviä ja onneksi sijoitussopimus raukeaa, jos ei ole koiraa käytetty neljään ikävuoteen mennessä! Onneksi kävi näin, koska en ollut samaa mieltä koiran jalostuskäytöstä ja en olisi todellakaan omasta pussistani maksanut satasia pentujen kasvattamiseen ja lääkärikäynteihin.

 photo lellarit2_zps18bd97d0.jpg

Seuraavan kerran oli p*skat housussa siinä vaiheessa, kun oli selvitty nuorimmaisen koiran kanssa järjettömästä tuhoamisvimmasta. Oletinkin, että sieltä pukkaa sellaisia rotuja, jotka on hirviöitä lapsena. Ei ollut yllätys, vaikka olinkin hermoraunio koiran syötyä sängyn ja tsiljoona paria kenkiä. Ja kaiken irtaimiston. Kakarana se joskus käveli vastaan iso lasinsiru suussa ja toisen kerran lamppu suussa. En ymmärrä kuinka se pääsi niihin edes käsiksi, mutta toisaalta 4kk:n iässä se sai jo revittyä hattuhyllyltä kaiken alas... Sillä oli sellaista juopon tuuria matkassa, tai no tohelon tuuria. Huhujen mukaan sen sisarus söi kaksi sukkaa ja kakkasi ne kokonaisina.

Myöhemmin alkoi myös selvitä, että koiralla ei ole mikään kovin hyvä hermorakenne. Kävimme kouluttajallakin, jonka neuvoilla pärjättiin pari kuukautta, kunnes teho lakkasi. Koulutusmetodit oli sellaiset, että olisi pitänyt koko ajan koventaa panoksia, että koira pysyisi ruodussa ja sitä en ruvennut tekemään. Minulle riitti se, että varalla oli paineilmaa, josta lähti koiran mielestä inhottava ääni. Kun sen teho loppui ja räyhääminen jatkui, niin oltiin taas sormi suussa. Syyttelin itseäni, että miten ihmeessä olen osannut kasvattaa koiran niin kieroon ja hermostuneeksi. Olen kuitenkin kohtuudella pärjännyt yleensä koirien kanssa, jos niitä on tavannut muualla tai täällä on ollut sellaisia hoidossa. Myös alkoholisoituneen naisen ahdistunut koira alkoi meillä lopulta rentoutua ja siitä muuttui leikkisä veijari, vaikka siinäkin oli toki ongelmansa aluksi. Se koira oli sentään purrut omistajaansa sekä muitakin.

 photo lellarit_zps5fa3495b.jpg
Normipäivä, 11 chihuahuaa ja yksi amhuahua kusetettavana.

Minulla on yhdet maailman pisimmistä hermoista, joka on ollut nuorimmaisen koiran kanssa hyvä asia. Olen luonteeltani jopa apaattisen rauhallinen, joka sekin sattumalta vain plussaa tuollaisen koiran kanssa. Kun koira oli nuorempi, niin pistin monia asioita nuoruuden häröilemisen piikkiin. Mutta koiralle tulee koko ajan ikää lisää ja hermostuneisuus sekä siitä johtuva oireilu ei ota hellittääkseen. Kyselin koiran sukulaisten omistajilta, että onko vastaavaa näkynyt, mutta lähes kukaan ei sanonut huomanneensa. Jotain pientä hermostumista, mutta ei huhujen mukaan sen vakavampaa. Mietin, että olenko kylvänyt vahingossa koiraan pelkotilan, joka ei ota hellittääkseen. Yritin kaivella ja miettiä, että mikä laukaisee pelkotiloja ja mitä olen tehnyt väärin. Olen tehnyt varmasti monia asioita väärin, mutta meillä on yleisesti pyörinyt enimmäkseen nössöjä koiria, jotka ovat olleet hermostuneita eikä kukaan ole ollut silti ihan hysterian partaalla. Miksi tämä koira ei voi rentoutua, miksi teen koko ajan kaiken väärin ja miten olen niin huono omistaja, että vain minun koirani oireilee eikä kenenkään muun samasta suvusta?

Hissukseen on alkanut selviämään, että koiralla ei olekaan mikään kapea ja pieni sukupuu. Kun oli kulunut puolisen vuotta koiran kotiutumisesta, niin luinkin jo myyntifoorumilta, että koiran emällä oli teetetty seuraava pesue. Isänä vaan vielä haastavampi rotu. Vahinkoja sattuu, mutta ei vaikuttanut kovin vahingolta mistään suunnasta tarkasteltuna. Kun juttelin erään kouluttajan kanssa, niin sain selville, että koirani sisaruksilla on ollut käytösongelmia ja tämä kyseinen henkilö tiesi paikan, josta olin koirani ostanut. Kuulemma jo ainakin kuuden vuoden ajan sieltä on pukannut koiria myyntiin ja lähes jokaisessa pesueessa oli jotain ongelmaa. Kouluttaja osasi kertoa, että myös rotukoirat joita taustalta löytyy oli suurimmaksi osaksi ns. viripäitä tai maanantai-kappaleita.

... Kun olisi vaan tiennyt. Tiesin, että koira tulee olemaan tuurilla haastava, mutta en ollut ihan varautunut näin suuriin haasteisiin. Oletin, että sieltä tulee enemmänkin sellaista perusnössöyttä ja sitten mahdollisia yrityksiä päästä kalifiksi kalifin paikalle. Ja aktiivista tuhoamista, kun miettii mitä rotuja nuoressa koirassa on ja mitä on sen rotuisista kuullut. Mutta se, että tyhmänä luotin kanssaihmisiin ja heidän sanaansa, että kaikki on hyvin. Pennut terveystarkastettu ja paperi siitä mukaan, vanhemmat herranterttuja. Jostain syystä luulin myös, että oli kyseisen talouden ensimmäinen pentue. Jos joku olisi sanonut, että sieltä tulee pentuja tasaiseen tahtiin ja on taustalla sitä sekä tätä ongelmaa, niin en todellakaan olisi ottanut sitä riskiä, että ostaa pennun ja toivoo parasta. Mutta kuten sanottu, niin ne p*skat on jo housussa eikä auta enää tässä vaiheessa hakata päätä seinään.

Koirassa on paljon hyviä puolia ja se on mahdottoman rakas, mutta sydän särkyy ajatellessa sitä, että jo pelkkien geenien takia sillä on paha olla. Haluaisin saada koiran rentoutumaan, koska ei sen mielestä ole hauskaa räyhätä ja olla kireä kuin viulunkieli. Koira on stressaantunut ja voi huonosti enkä ole voinut asiaa helpottaa. Käy koiraa kovasti sääliksi, ei tässä ehdi oikeastaan itseään sääliä, kun koiralla varmasti on pahempi olla.

 photo uusisohva2_zps2bc839db.jpg
Seniilimummo ja armas koltiainen.

Meille tulee viikonloppuna kylään kouluttaja/harrastaja, joka tietää koirani sisaruksia sekä sukulinjaa. Tietää valitettavasti, koska hyvistä leppoisista tapauksista ei olisi varmasti kuullutkaan. Toivottavasti tämä emäntä saa hyviä ohjeita siihen, että miten koira pystyy rentoutumaan ja miten sitä tulisi käsitellä. Tarvitsen paljon neuvoja, koska tuntuu, että olen hukassa. Siihen lisäksi vielä kiukku siitä, että näillä nykyisillä faktoilla menin lankaan ja hankin koiran, jonka syntyminen merkitsi vain rahaa kasvattajalle eikä oltu mietitty muuta. Jos löytyisi jostain saunavihta, niin kyllä hakkaisin aika railakkaasti itseäni selkään kostoksi siitä, että olen niin tyhmä.

Mutta koitetaan ajatella positiivisesti. Toivon joulupukilta sitä, että pian koiran kanssa ei tarvitsisi pelätä kenenkään terveyden puolesta ja samassa taloudessa asuvat lemmikkieläimet olisivat myös turvassa. Toivon siis maailmanrauhaa, mutta tänne meidän kotiimme.

Mukavaa joulun odotusta ja vaikka postaus olikin nihkeän negatiivinen, niin olkaa silti ylpeitä siitä, jos olette tehneet hyvät taustatutkimukset salapoliisina ja adoptoineet sellaisen lemmikin, jonka omistamisesta voitte riemuita ja kehtaatte näyttää kaikille, että kahtokaa miten ihana :) PUSMOI! :*