Sivut

torstai 28. elokuuta 2014

Säntäilyjä ja kuvaamisia.

Koska vietän hyvin villejä viikonloppuja, niin olin taannoin tapahtumassa nimeltä Seropisäntäilyt. Se järjestettiin Hyvinkään vinttikoiraradalla ja ideana oli se, että kolmen koiran tiimit jaetaan muutamaan luokkaan kokonsa puolesta, sitten kolme koiraa kirmaa 80m niin lujaa kuin kykenevät. Kun kaikki kolme koiraa on kirmanneet, niin sitten lasketaan tiimin yhteinen aika ja katsotaan, että ketkä olivat nopeimpia.

Lähti vähän puolikkaasta ideasta, että kyllähän me Boon kanssa lähdetään. Kaverilla on koira, joka sinkoaa hullua kyytiä ja se on voittanutkin kisoja, mutta tähän kisaan tarvitsi sekarotuisen. Jokaisessa joukkueessa piti olla vähintään yksi sekarotuinen. Meidän Boo sai kunnian olla Runaway Boysin sekis!

Joukkueeseemme kuului siis Boo, sitten Luka (belgianpaimenkoira) ja Tempo (hollanninpaimenkoira). Me menimme maksi-luokkaan, joka lähti siitä 55cm säkäkorkeudesta, jonka Boo reteesti ylittää varmaan kahdellakymmenellä sentillä. Ei ollut mitään supermaksi-luokkaa ja jos oikein näin, niin Boo taisi olla korkein osallistuja.

Stressasin ujosti, vaikka kisa oli leikkimielinen. Kuitenkin kaikki sujui kohtuudella ja koira leikkien kirmasi luokse. Ja jäi toki sitten radalle leikkimään kanssani läpsyhippaa... Se olisi varmaan juossut mielellään kilometrin ja ihmetteli, että miksi pitää jo 80 metrin jälkeen lopettaa hyppelehtiminen ja kirmaaminen. Mutta kaikki kuulemma nauroi sen honkkeloivalle juoksutyylille jo spurtissa, joten sellainen pieni radalla väärään suuntaan loikkiminen vähän niin kuin kuului asiaan.

Kuvista suuri kiitos Lauralle, itsehän en mitään kuvannut, joten voin näyttää tämmösiä ammattitaidolla kuvattuja otoksia!

 photo ponessoma_zps904ca280.jpg
Kuva: Laura Hanni

 photo santailyt_zps8351adbd.jpg
Kuva: Laura Hanni
Edustavat Pihpöset, syön makkaraa ja 
olin ottanut Estebaninkin mukaan maskotiksi.


Siinä me sitten nökötettiin kirmauksen jälkeen, mutta yllättäen palkintoja jakaessa meidän tiimin nimi kuulutettiin. Tultiin maksiluokan kolmansiksi! Vaikka aika otettiinkin manuaalisesti ja kukaan meistä ei varmaan ihan noin nopea ollut, niin onhan se aika kuitenkin "suunnilleen". Aika lujaa meidänkin iso veijari meni siihen nähden, että suunnilleen samoissa ajoissa pyöri monet huisisti pienemmätkin koirat c:

Palkinnoksi saatiin lähinnä viljaa ja sokeria, olin niin kiva, että jätin ne Estebanin omistajan luokse, kun meillä koirat moisista vaan piereksii. Ajatus on tärkein, saatiin me sentään myös kumipallo!

 photo santailoo_zpsba37c6c2.jpg
Laura teki meille myös hulppean diplomin!

 photo ponekirmaa_zpsb5463359.jpg
Boo menossa väärään suuntaan, 
kuvaaja: Kaisa Koivisto


Oli kyllä hauskaa käydä ensimmäistä kertaa ikinä jossain koiratapahtumassa, jossa oma koirakin tekee jotakin. Olen joskus hengannut messuilla, jossa muiden koirat pyörii näyttelyttämässä itseään, mutta en ole omieni kanssa edes sellaista harrastanut. Boolle juokseminen on kuitenkin se lemppariharrastus, joten varmaan ensi keväänä sitten taas kisojen alkaessa mennään kokeilemaan. Jos vaan päästään, kun sekarotuisia harvemmin päästetään. Helsingissä ei ole mitään mahdollisuutta kokeilla vinttikoirarataa, jos ei ole vinttikoiraa, niin treenaaminen näyttää aika heikolta. Kyllä Boo luokse kirmaa, mutta olisihan se hauska kokeilla treenaamistakin!

Mutta hienoa, että sekarotuisille järjestetään joskus tapahtumia. Ryhdyn barrikaadeille toki sen vuoksi, että saisi olla enemmänkin ja haluamme saada osamme myös treenipaikoista. Kyllähän koulutustreeniä löytyy kaikille, mutta kun puhutaan harrastuksista jotka voi olla virallisempiakin, niin siinä vaiheessa ei olekaan aina ihan helppoa vaan alkaa harrastamaan. Kyllä Hyvinkäällä saisi sekarotuisetkin käydä vinttikoiraradalla, mutta se on turhan kaukana sitä varten, että menisi sinne treenailemaan. 


Oli siis hauska kokemus ja olen kokenut muutakin hauskaa!

Kesän alussa olimme autiotaloissa pyörimässä ja tuttavani kuvaili siellä minua sekä erästä toista naishenkilöä. Muistan, että laskin sitten illalla jaloistani noin 18 hyttysen pistosta. Ja harmitti, että niin hulppeat puitteet oli pilattu sotkulla. Mutta oli mukavaa ja harvemmin minua kuvataankaan, joten sinänsä poikkeava tilanne. Pyörin sitten myös koivet ojossa pitkin ruostunutta sängynrunkoa sun muuta, mutta niitä kuvia sitten ehkä kenties jakoon myöhemmin. Nyt minulla on vain maistiainen.

 photo modeling_zpsba2e269e.jpg
Joskus täytyy olla tai ainakin näyttää olevansa rappiolla.
Kuva: Terhi Honkonen


Kuvattiin viime viikonloppuna lisääkin Terhin kanssa. Tällä kertaa ihan sisätiloissa. Alkuperäisestä ideasta hieman poikettiin, kun en koe omimmaksi alakseni fantasia-meikkauksia ja huomasin kotoa lähtiessäni näyttäväni noidalta. Sitten myöhemmin silakalta. Ja avaruusoliolta. Mutta kuvista tuli törkyisen hienoja, voin vilauttaa sellaista, jahka Terhi ehtii niitä käydä läpi! Ja lisää kuvia autiotaloista!

 photo silakka_zpsccf0928e.jpg

Nyt PUSMOI ja koittakaa selvitä karusta herätyksestä arkeen ja syksyyn, vaikka vettä tulvii ja vilu menee luihin sekä ytimiin :*

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Hengissä ollaan!

 photo pla_zps31ff426e.jpg

Voihan hellekesä ja vatelmaveneet. Ei ole tullut bloggailtuakaan. Olisi hienoa voida sanoa, että on ollut niin mahdottoman aktiivinen ja tehnyt kaikkea UPEAA, mutta juuei. Olen ollut töissä, aloitin koulun ja helle ei houkutellut touhuamaan mitään liian aktiivista. Sen verran olen viitsinyt, että parit ruokakekkerit on tullut koluttua tuttavapiirissä, mutta siihen se onkin jäänyt.

Emme ole edelleenkään "ehtineet" Linnanmäelle ja sekös harmittaa!

Olen ehtinyt olla muutaman illan koulussa, mutta en ole siellä kovasti vielä viisastunut. Emme ole nimittäin päässeet edes aloittelemaan opintojamme, mutta ensi viikolla sitten alkaa teoriat. Yritän avata aivojani sen verran, että sinne mahtuu teoriat hiuksen anatomiasta ja kampaustekniikoista, vaikka valitettavasti usein silmät alkaa seisomaan päässä, jos kuuntelee liian pitkään. Olen kokenut hyväksi tavaksi kuunnella luennot piirtämällä samaan aikaan tai kirjoittamalla ne samat asiat vihkoon. Olenkin aika hyvin somistellut edellisien opintojen muistiinpanoja tikku-ukoilla ja joskus jopa piirsin tuhatjalkais-ihmis-hybridin. Muistan myös joskus nuorena kirjoittaneeni usean sivun novellin nimeltä "Pertsa taikametsässä", kun istuin kuuntelemassa opetusta.

... Joku voisi olettaa, että kirjoittaminen ja piirtäminen vie huomion pois siitä asiasta, mutta itsellä on vaikeuksia keskittyä pelkkään kuuntelemiseen. Jos kädet tekee jotain muuta ja ajatuksissa on kenties vielä joku muu juttu, niin jostain syystä se puhe tarttuu muistiin ujosti paremmin.

Mutta koska en nyt vielä postaa mitään järkevää, vaikka pari järkevää ideaa onkin tuloillaan, niin laittelen vain kuvia siitä, kun olimme Tuusulassa anoppilassa syömässä ja meidän vuoden ikäinen koltiaiskoira veti rallia!

 photo pone5--_zpse8c4eeff.jpg

 photo pone4--_zps931b4eee.jpg

 photo pone--_zps1ac08a18.jpg

 photo kokkiapulais2_zps83ea4508.jpg

 photo pone3--_zpsb32f7305.jpg
Maailman komein ja uljain Boo.

Tämä bloggaus oli pieni harjoitelma sitä varten, että skarppaan ja seuraavaksi sitten tuleekin jotain kauneudenhoitoon liittyvää. Olen ollut vaan laiskanpulskea kameran kanssa, joten suurin vaiva on ollut kuvata teemaan liittyviä juttuja.

Mutta nauttikaa vielä hetken aikaa kesän auringonpaisteista ja siitä, ettei tarvitse pitkiä kalssareita housujen alle, PUSMOI :*