Sivut

perjantai 3. lokakuuta 2014

Tukkataikaa ja setämiehiä.

Olen ollut hukkapaikassa jonkin aikaa, ainakin, jos blogista voisi jotain päätellä. Oikeasti olen kuitenkin ollut vaan olevinani kiireinen. Tämä siksi, että olen aamut töissä ja illat koulussa. Vapaa-aikaa arkisin on vain pari-kolme tuntia vuorokaudessa. Ja usein käytän mielelläni siitäkin ajasta osan nukkumiseen!

On aika hankala saada nukkumarytmi fiksuksi, kun pitää päättää, että missä vaiheessa haluaa viettää sitä vapaa-aikaansa. Tykkään olla hereillä iltaisin, eli nukun kahdessa osassa. Joudun heräämään aamuisin ennen kuutta, mutta nukkumassa saatan olla vasta puolen yön jälkeen. Tämä siksi, että muhin sohvalla koivet ojossa illalla koulun jälkeen ja yritän rentoutua. Töiden jälkeen kotiin tullessani nukun sitten päiväunet, joista saan tuurilla pari tuntia lisää unta. Fiksumpi käyttäisi päivällä aikansa siihen rentoutumiseen, mutta olen jo pitkään elellyt tällä tavalla, että otan univelat pois päivällä, jos vaan ehdin. Jos en ehdi, niin sammun sohvalle!

 photo 10445913_10203891014227164_1673306407860074546_n_zpsa1f941db.jpg
Järkevät muistiinpanot teoriakokeeseen. Joka meni läpi!

 photo 10644976_10203912082713863_4190202714381860446_n_zps436fceb8.jpg
Partneri asiakkaana.

 photo 10649619_10204042450412974_4101042153619595267_n_zpsbf1ae4a3.jpg
Kampausasiakas, ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä.


Minulla ei oikeastaan ole uusia uutisia, paitsi ehkä hiuksiin liittyen. Minulla oli puolipitkä tukka vielä kesällä, mutta eräänä päivänä marssin töiden jälkeen leikkuuttamaan tukkani lyhyeksi. Olin haikaillut jo pidempään lyhyttä tukkaa, mutta miettinyt, että kehtaako sitä kuitenkaan. Kun kehtasin, niin teki mieli rallatella menemään ja olin hyvin tyytyväinen. Minulla oli ennenkin ollut tukka, joka oli toiselta puolelta pidempi ja toiselta puolelta lyhyempi, joten oli sinänsä tuttu ja turvallinen malli.

Kun innostuin sitten lisää, niin partneri joutui ajelemaan tukkaani pois. En malttanut odotella, että tilaukseni ihmisten järkevistä ajeluvehkeistä saapuu, joten koska olin lainannut kaverilta koirien ajeluvehjettä, niin samalla vaan sitten omakin pää. Piti ensin vetää vain sivukaljua, mutta partneri totesi, että se näyttäisi tyhmältä. Sen jälkeen päädyin siihen tulokseen, että laitetaan sitten sellainen nakutukka, josta olin kuvissa muiden päässä tykännyt! Ei se minulle sovi, mutta ei se mitään. Ainakin tuntuu pikkutukka pehmoiselta kuin unelma ja oli aika raikas olo.

 photo 10703921_10203945384866396_8736516578935368724_n_zps380ca3ed.jpg

 photo 1937487_10204027595401608_3509657912229656555_n_zps55b84c32.jpg

Vaalensin vielä tukkaani hitusen, kun oli aikaisemmin ruskea tujahtanut päähän lähes mustana, joka ei ollut tarkoitus. Mietin, että pitäisikö olla punapäisempi, mutta päädyin kuitenkin aika tavalliseen vaaleanruskeaan. Jossain välissä pitäisi vielä vaalennella ja saada siihen kylmempi sävy. Ja jälkimmäisestä kuvasta huomaa, että kun innostuin haluamaan ajellun pään, niin samallahan sitä kulmakarvatkin voipi ajella veks. Itse asiassa blondasin ne ensin, mutta ajelin muutaman päivän päästä.

Kun menin sitten tovereiden kanssa hohtominigolfaamaan, niin toinen totesi, että näytänpä pirtsakan kesäiseltä: näytän siis vissiin freessimmältä ilman kulmakarvoja, kun omat kulmat tuppaa kasvamaan aika matalana ja kiukkuisina.


Juttelin partnerin kanssa siitä, että olisi kiva joskus lähteä reissuun, mutta monesti sitä missaa monia nähtävyyksiä, kun ei tunne paikkoja. Partneri sanoi, että sillä oli penpal -kavereita nuorempana, joiden kanssa internetitse keskusteli. Mietin, että olisikohan edelleen vastaavia sivustoja ja löytyikin muutama. Ilahduin, että porukka oli aktiivista, mutta pian sitten alkoi kiukuttamaan. Minun motivaationa oli liittyä sivustolle ja kiusata kanssaihmisiä suomalaisilla herkuilla, koska halusin vaihdella maistiaisia eri maista. Sellaista pienten ylläripakettien lähettelyä, joihin laitetaan jotain omasta maasta ja mielellään jotain kerrassaan omituista.

Sain paljon viestejä ja osa oli asiallisia, mutta lopulta homma meni siihen, että piti vaan ruksittaa keskusteluja pois. Toki kaikista sosiaalisista medioista löytyy setämiehiä, mutta kukaan muu ei ottanut yhteyttä kuin ne setämiehet! Okei pari muutakin, mutta tasan yksi naishenkilö otti yhteyttä ja sekin suomalainen, jonka kanssa juttelin koirista :D Kun lähettelin viestejä naisille, joilla oli samankaltainen musiikkimaku tai jotain samoja kiinnostuksen kohteita, niin ei mitään. Samaten jos lähetin miehille viestiä, että "hei meillä on samat lempparileffat, haluaisitko käydä kanssani kehittävää keskustelua?", niin ei mitään.

Halusin myös tutustua sen takia ihmisiin, että pääsisi jossain reissupaikassa kenties näkemään nähtävyyksiä, jotka ei ole suunnattu turisteille: saaria, pieniä reissuja ja salaisia paikkoja. Mutta tämmöinen naiivi suhtautuminen sosiaaliseen kanssakäymiseen ei ole mahdollista. Kun sain yhden kanssa keskustelua aikaiseksi, niin lopulta homma meni siihen, että hän loukkaantuneena blokkasi meikän: sen takia, kun sanoin että hän vaikuttaa epäilyttävältä. Koko ajan kyselee partneristani, että onko se kotona, olenko yksin ja yritti kysyä turhan henkilökohtaisia kysymyksiä. Sekin normaalilta vaikuttava ihminen paljastui setämieheksi.
Haluan laittaa kaikki internetin setämiehet samaan kasaan, perustan valtion nimeltä Instaban ja lykkään sinne!

Ehkä pitää vain tyytyä siihen, että jos ja kun lähtee jonnekin reissuun, niin yrittää jotain muuta kautta selvittää paikkoja. Ja jos haluaa jotain maistaa, niin tilaa itse internetsistä. Olisi ollut vain jotenkin herttaista vaihtaa tietoja, ruokia ja kuulumisia. Ihan noin niin kuin täysin platonisesti ja kepeästi. Mutta maailmassa mikään ei ole platonista ja kepeää. Ei edes internets.

Joten nakutukkani kanssa toivotan kaikille hyvää syksyn jatkoa, palailen toivottavasti taas pian kertomaan juoruja elämästäni, jota ei ole. Varokaa myös setämiehiä!

PUSMOI :*