Sivut

perjantai 28. joulukuuta 2012

Terveisia Seoulista!

Ollaan nyt Jeren kanssa Koreassa. Ja pahoittelen, etta umlautit puuttuu kirjaimista, mutta en jaksa bloggailla iPadilla, joten yrittakaa kestaa.

Lentomatkani oli 21.12. ja jannitti hieman. Oltiin edellisena iltana viety partneri isan kanssa lentokentalle ja sen kone oli sitten 3h myohassa. Odoteltiin isan kanssa siella jonkin aikaa, mutta piti palata kotiin viela valmistelemaan asioita, niin en voinut siella ihan kovin myohaan hengailla. Onneksi partneri kuitenkin paasi perille ja lento oli sujunut hyvin, mita nyt pomppinut kone viimeisen tunnin aikana hieman.

Itse pikapakkasin viela seuraavana paivana ja vastaanotin partnerin veljen meille aamuvarhaisella vahtimaan lemmikkeja. Heitin vaan laukkuun jotain ja ehka turhankin paljon kaikenlaista, jonka olisi toki voinut ostaa marketistakin paikanpaalta. Kaytiin mummolassa viela isan kanssa ennen kuin menin kentalle ja sitten onneksi minun lentoni oli lahes ajoissa. En ole ennen matkustellut kuin naapurimaissa, joten lentokokemukseni ovat kans aika rajoittuneita. Joskus ala-asteella lensimme Ivaloon luokkaretkelle, jolloin korvat huusi hoosiannaa ja aloin parkumaan. Nyt olin varautunut ostamalla apteekista Earplanesit, jotka auttoi tosi paljon! Hieman jannitti ilman lentoa, mutta pian huomasin, etta ainoa jannityksen asia oli se, etta miten sita jaksaa istua 8,5h ahtaassa tilassa ja keksia tekemista. Oli hienoa nahda sitten Kiinan auringonnousua lentokoneesta, kun ajelimme kohti aamua ja nakyi vuoria seka asutusta sen jalkeen. Ja viruttelin valilla seka koomasin, niin kyllahan se lento siina meni. Nukkuminen oli aika mahdotonta, vaikka ihan alussa melkein nukuin. Lentokoneissa pitaisi olla kylla sellaiset makuuvaunut tai hytit!

407178_4655767603593_595125393_n

Jere tuli minua vastaan sitten kentalle, kun oli paivaa aikaisemmin mennyt yhdeksi yoksi naapurikylaan hotellille. Olin aika vasynyt, mutta oli sitten ihanaa paasta viela tunnin bussimatkan paasta hotellille Seouliin. Nukuinkin kepeat viiden tunnin paivanokoset. Ja samana paivana mentiin viela sitten Coexiin, eli yhteen suurimmista maanalaisista kauppakeskuksista. Ostettiin lahinna karkkia, koska loysin TimTameja ja muuta hyvaa :D Kierreltiin ja melkein eksyttiinkin.

382038_4655732282710_846004462_n

Ollaan kans kayty Lotte Worldissa, joka on siis yksi suurimmista ellei suurin sisahuvipuisto. Siella oli jouluteema ja haluttiin menna katsomahan mita kaikkea siella on. Laitteisiin oli ihan kasittamattomat jonot, joten emme paasseet moisiin, mutta yritimme pelata onkimispeleja ja saada sushi-pehmoja seka tarkkailtiin maailman menoa. Ostettiin sentas uusi kapipara-san edelliselle kaveriksi! Ja syotiin erityisen hyvia herkkuja, jotka oli fiksusti aseteltu kolajuoman paalle kuppiin ja pilli sinne alas, etta tarvitsi vain yhden kaden napostelemiseen. Ja siella oli myos jouluparaati, jossa oli ihan hullut vekottimet menemassa pitkin katua ja kaikki ihmisetkin oli taynna ledi-valoja. Oli kylla hieno paikka, viela kun olisi mahtunut laitteisiin, niin olisi ollut erityisen upeata.

25020_4655724322511_2132343972_n

418133_4655817884850_1635557071_n

Me ollaan kans karsitty pakkasista kuten suomalaiset, taalla on parhaimmillaan ollut -15 astetta ja se on tuntunut erittain kauhialle. Silloin ollaan yritetty olla sisatiloissa ja pakoilla pakkasia. Onneksi naapurissa on kahvila, joka on auki 24/7 ja josta saa kiivimehua <3 Siella ollaan syoty aamiaistakin pari kertaa, erittain herkullista. Caffe Bene on ketjun nimi ja se on kylla uusi suosikkini tunnelmaltaan ja sen takia, etta sinne voi menna mihin aikaan vain. Ja koska meilla ei hotellilla toimi wi-fi kunnolla, niin taytyy vissiin menna sinne aina sitten dataamaan, kun menee hermot. Taydellisinta kiivimehua sai kylla yhdesta toisesta paikasta, harmi ettei se ole aina auki. En nimittain ole tottunut uuteen unirytmiin ja uuteen aikaan, vaan nukun ihan paattomasti erilaisina vuorokaudenaikoina. Paatin kylla, etten stressaa, nukun kun nukuttaa ja miettii sitten loman jalkeen itsensa ajastamista!

553654_4663492676715_1765245250_n

537641_4655826685070_412428060_n

Olemme maistelleet paikallisia valipaloja ja ruokia, tuntuu kylla silta, etta kaikki muiden maidenkin ruoat tehdaan saman makuisiksi kuin paikalliset ruoat. Ja paikalliset ruoat on sellaisia, etta kaikki uitetaan chilitahnassa ja ne ei oikein muuten maistu millekaan muulle. En ole kovasti tulisen ruoan peraan eika Jerekaan tykkaa korealaisesta ruoasta, niin katselemme enemmankin japanialaisia ravintoloita seka tosi jenkin kuuloisia ketjuja. Koklasin ekaa kertaa elamassani KFC:n ruokaa, mutta meikan hampparin kana oli chilinen ja siella oli viela chilikastiketta :D Koklasin myos mongolialaisia paistettuja nuudeleita, mutta nekin poltteli korvissa saakka... En tieda miten aina onnistun, kun Jere ei ole saanut samaisista paikoista mitaan tulista. Sanoinkin sille, etta sen pitaa alkaa tilaamaan ruokani, kun en selkeasti osaa. Vaikka sitten toki puhallellen ja hikea pyyhkien syon sita ostamaani ruokaa, silla olen polvasti.

262668_4655727322586_1625919871_n

548708_4655735562792_854251837_n

Taalla on panostettu paljon jouluun, katukuvassa nakyy hurjat maarat somisteita ja mita lie oikein taiteellisia valoplajayksia. Joka paikassa myos soi joulumusiikki, yleensa ihmeellisen hyva eika masentava. Nyt alkaa joulumusiikit jo hiipumaan, kun ollaan sesonki ohitettu, mutta valoja nakee varmaan viela jonkin aikaa. Pimealla liikkuessa on aika huisin nakoista, kun joko on hulppeat valot puissa/seinissa tai sitten pienten kujien kyltit valaisee raikeydellaan.

Ja koska Coex on huisin iso, niin siella on myos Coex Aquarium. Menimme eraana pakkaspaivana tutkimaan, etta millaisia otuksia siella olisi. Koko kauppakeskus oli hullussa jouluruuhkassa, mutta onneksi akvaariossa paasi liikuskelemaan ja ihastelemaan kaloja. Siella nain hienoja sarvikaloja, luita poikki napsaisevia suokonnia seka pallokaloja. Siella oli myos muutamia huisin kokoisia kaloja seka merikilppareita! Suosikiksi jai kylla manaatit, jotka meni hullua kyytia pitkin pohjaa ottaen vauhtia topposillaan ja jahdaten salaattia <3 Ja osa kaloista asui mita oudoimmissa akvaarioissa, pari asui vessanpontossa ja osa jaakaapissa. Naista oli siis tehty niille akvaariot. Ja suurin osa toki asui ihan liian pienissa akvaarioissa, mutta se nyt ei ole mikaan yllatys. Suurin akvaario oli kylla huisin kokoinen, sen ali ja lapi paasi kavelemaankin. Ja korealaiset tykkaa jonotella kaikkialle, ne oli jonossa yhden akvaarion kohdalla ja mietittiin, etta mita siella tapahtuu. Niin jonosta aina eka pyllahti istumaan siihen akvaarion eteen ja otti/otatti kuvia samsungillaan. Me ei oikein ymmarretty, niin me vaan katsottiin niita kaloja :D

163392_4660300916923_35812015_n

188664_4660766368559_701621470_n

Kavimme myos pohjoisemmassa metroilla pujotellen, kun siella on suuret kauppakeskukset vaatteille ja kraasalle. Korealainen vaatetyyli ei ihan ole minun makuun, vahan niin kuin joko unisex-vaatteita tai sitten sellaisia, etta olisi puettu 5-vuotias tytto toimistohommiin. Loysin kuitenkin taas hauskoja sukkia seka yhden paidan. Varmaan ostan taalta kannykkaani suojalompsan, laukun ja lisaa naamatuotteita. Ja joku myyja tuli jotain tyrkyttelemaan, sitten se oli sillain "Uaaa!" ja tokki poskiansa, taalla ei muuten nae kellaan lavistyksia, joten se ilahtui niista. Noin muuten olen jo seilannut melkein kaikki meikkiliikkeet lapi ja ostanut naamalleni pesuja, meikkia seka rasvoja. Mutta taalta saa parhaat kosmetiikat, joten taytyy ostella! Seka kynsilakkoja on tullut kans hommattua. Mitaan alyttomia maaria en ole viela kaikkea haalinut, mutta kylla tassa kerkeaa. Mutta kun hintataso kynsilakoissakin on se joku pari euroa, niin ei voi olla ostelematta... Ihan kuin niita mukamas edes tarvitsisi lisaa.

15635_4673243640483_694125665_n

165010_4673249000617_1718069131_n

15797_4673321522430_68762354_n

Olemme kayneet myos kirjakaupassa, varasimme leffateatterista uudeksi vuodeksi paikat Ayumi Hamasakin live-konserttiin (hieman outoa, mutta mika ettei), seikkailleet pierunhajuisilla kujilla, kylpeneet ammeessamme, maistelleet ruokia ja muhineetkin. Viela olisi puolet jaljella! Alkaa koti-ikava hieman hiipimaan, kun haluaisi kapertya iltaisin lemmikkien kanssa sohvalle tai sangylle muhimaan, mutta aika menee kuitenkin nopeasti. Pian paasee jo pusuttelemaan kaikki elaimet, paitsi ne, jotka pusuttelusta suuttuisi.

Paljon terveisia Suomeen! Me ollaan kuvattu taalta videoita, mutta ne suostuu uppautumaan vain Feispuukkiin, eli en voi pasteilla fiksusti tanne blogiin niita. Kun saavumme Suomeen, niin koitan saada ne sinne Youtubeen asti, sitten voin linkittaa ne kaikki kerralla tanne katsottavaksi.

PUSMOI ja hyvaa uuden vuoden odotusta, alkaa puhkoko omia silmianne tai kenenkaan muunkaan silmia :*

379556_4668093471732_1043594949_n

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Talvitöppösiä, joulujuttuja ja talvimyrskyjä.

Photobucket

En tiedä mikä siinä on, mutta viime aikoina julkisilla kulkiessa on sattunut samaan kyytiin useita kertoja kehitysvammaisia tai mt-ongelmaisia. Ei siinä mitään, mutta on tullut hankalia tilanteita eteen. Joskus olin menossa bussissa kotiin, kun istahdettuani torkkumaan alkoi toisella puolella istunut mieshenkilö laulamaan ärrävikaisena Maailman Ympäri 80:ssä Päivässä -sarjan tunnusmusiikkeja kovaan ääneen. Koita siinä nyt olla naama pokkana, kun sitten hetken hiljaisuuden jälkeen jatkui taas: "Siis viiiiislaa vaaaaaaan!" Harmitti, etten itse muistanut miten niiden laulujen sanat menee.

Ja samassa bussissa on useampana kertana ollut Burgerimies. Keksin sille tämän nimityksen, kun ekan kerran sen ollessa samassa bussissa se kertoi kovaan ääneen kuinka ei todellakaan mene mäkkäriin vaan menee heseen, kun hesestä saa jumbomegahampurilaisen hintaan 4,95e. Se tykkää selostaa aina tekemisiään ja mitä ei tee, joskus on myös luetellut tiliotteitaan koko bussimatkan ajan ja kertonut ostoksensa. Kukaan ei siis kuuntele, mutta tämä kertoo itselleen näitä asioita. Taannoin bussissa oli taas Burgerimies ja se sitten kertoi kundeille ja friiduille, että:

"Hemmetin hemmetin hemmetin hemmetti, NÄIN ON!" 
Äidit aina neuvoo lapsilleen, ettei saa tuijottaa eikä saa varsinkaan nauraa, mutta on ollut todella vaikea pitää pokkaa näissä tilanteissa. Yritän ajatella purjon pesemistä tai jotain muuta, ettei naama repeä kahtia.

Photobucket
Innosta puhkuen lenkille menossa...

Photobucket
 
Kun olen ollut hoitamassa tsihaun poikasia, niin emme ole välttyneet haavereilta. Kaikki pennut on kunnossa, samoin aikuiset koirat, mutta kerran kanssaihmiset vahingoittuivat pentujen söpöyden takia. Tulin kahden pennun kanssa sisäpihalle, jossa seisoi pari mummoa. Sitten ne huuteli siinä:

"Katso miten pieniä ja söpöjä, ihania!"
... Ja jostain syystä ne sitten kumosi toisensa rytinällä pensaan viereen. Emme siis koirien kanssa koskeneetkaan, mutta mummot lakosivat koirien somuuden vuoksi. Menin nostamaan sitten mummoja ylös, vanhemmalle mummolle ei onneksi käynyt mitään, mutta toisen ranne sojotti ihan väärään ilmansuuntaan. Neuvoin, että menee näyttämään sitä vikkelään lääkärille, joka kiskoo sen paikoilleen. Vanhempi mummo sitten siinä mietti, että eikö sitä rannetta voisi vaan jättää niin... Juu ei. Mummot sitten siinä moikkasi pentuja yhtä innoissaan kuin ennen kaatumistansakin, toinen vaan sen jälkeen lähti ajamaan lekuriin ranteensa kanssa :D Pennut on siis aiheuttaneet yhden sairaalareissun tähän mennessä, mutta onneksi ei käynyt pahemmin! Olkaa ihmiset varovaisia, jos näette jotain suloista. Tällekään tilanteelle ei SAISI nauraa, mutta kyllä sitten jälkeen päin huvitti, kun ei kellekään sattunut mitään liian dramaattista.

Kyllä ne kanssaihmiset kaikessa kirjavuuksissaan ja kommelluksissaan tuo arkeen säpinätä!


Noin muuten äksöniä oli hieman viime viikon viikonloppuna, kun perjantaina oli Jenlaynin musavideon julkistamiset. Olin silloin paikalla, kun sitä kuvattiin ja oltiin vähän ensin huolestuneita, että mitä tuleman pitää. Mutta lopullinen versio oli varsin hyvä! Menimme siis Espooseen bändin pikkujouluihin, jotka samalla toimi musavideon juhlistamisena. Oli ihan kivaa, pääsi sosialisoimaan sillain sopivasti ja ihmiset vaikutti kaikki kohtuullisen rennoilta. Kotiinkin päästiin vasta joskus puoli kahden aikaan yöllä, kun oli musiikkifiilistelyä, juoruilua ja ruokaa. Tässä vielä lukijoillekin musavideo, kappalekin on aika hyvä, vaikken tästä genrestä niin välitä:




Seuraavana päivänä laiskotti, mutta mentiin sitten kuitenkin k-pop kekkereihin, eli Annyeong!Partyihin. Meidän on pitänyt mennä sinne sata kertaa, mutten itse ollut koskaan saanut aikaiseksi. Ne on järjestetty monta kertaa aikaisemminkin, mutta laiskuus on vienyt voiton. Mentiin sinne partnerin veljen ja tämän naisystävän kanssa kokeilemaan, että olisko ne hyvät kekkerit. Oli siellä ihan jees, mutta häiritsi kovin, että taustalla pyörivät musavideot oli aina vääriä siihen soivaan kipaleeseen nähden. Ja ollaan niin snobeja partnerin kanssa, että mietittiin kuinka kotona on paljon parempi äänentoisto :D 

Kyllä siellä tuli hyviäkin kappaleita ja me ei osata tanssia niinku YHTÄÄN, eli vedettiin jotain vammailua siellä vaan, kun muut osasi ulkoa musavideoiden tanssimuuvsit. Osattiin me vissiin yksi muuvsi, mutta aika heikosti meni. En ole oikein tanssivaa sorttia, en ole koskaan käynyt baareissa tanssimassa enkä tanssi ikinä tosissani. Ja sekin vielä, että tuollainen olisi varmaan hauskempaa, jos joisi viinaa, että silmät voisi vähän sojottaa eri suuntiin ja kehtaisi bailata keskellä lattiaa kuin viimeistä päivää. Oli kyllä ihan hauskaa, kun naurettiin toistemme muuvseille, mutta jos mennään vielä uudestaan vastaaviin juhliin, niin täytyy opetella ne piisien oikeat tanssit ja vetää niitä sitten sopivan keharisti siellä muiden 
joukossa. 

hekekoreapileisiinmenos

En ole sen kummempaa touhunnut. Vietin Itsenäisyyspäivää läskeilemällä ja alkaa jo jännittämään matka. Matka meinasi peruuntuakin, eli tässä on ollut vähän häsellystä. En nauti maailman eniten siitä ajatuksesta, että minut teljetään purkkiin 8h ajaksi eikä sieltä pääse pakoon, mutta olen vaikka sitten hevostainnuttimissa koko lennon ajan, jos muu ei auta. Toivottavasti pystyisi edes torkkumaan siellä, vaikka siellä meneekin elokuvia ja voi pelata jotain sekä ajattelin pakata pari kirjaa mukaan. Muistan kuinka puuduttavaa oli matkat Seinäjoki - Helsinki ja se sentään kesti vain ~3h, niin olen varmaan mahdottoman kärttyisen väsynyt jetlagi-tapiiri sitten lentomatkan jälkeen. Ostoslistalla olisi vielä ne korvatulpat, jotka tasaa painetta. Kun olin lentokoneessa viimeksi korvat huusi hoosiannaa ja kun kone laskeutui hieman tavallista nopeammin, niin itkin sitten itseni uneen niiden korvien kanssa... Se on asia joka huolestuttaa minua, kun taitaa olla hieman tavallista ahtaammat korvat ja niissä tuntuu heti paineet ja kaikki. Kuulemma kannattaa myös vetää nenäsuihketta (ihan nenään toki) joitakin päiviä ennen lentoa, että on röörit auki, vaikkei olisi kipeänä. Sitäkin aion kokeilla.   

Vielä ennen lähtöä pitää mummolassa käydä syömässä ruokaa, missasin jo anoppilan juhlat, kun kärsin flunssasta. En ole vielä ostanut mitään mummolle, isälle tai isän vaimolle, pitäisi varmaan nyt sitten parissa päivässä keksiä jotakin... Ja päästä eroon flunssasta, sillä ei yhtään kiinnostaisi olla lennolla räkätaudissa! 
Itse tosin toivon vaan joka vuosi sisätöppösiä joululahjaksi (mahdollisimman pehmeitä ja lämpimiä) tai muuta vastaavaa joulukrääsää, joka menee samantien kyllä käyttöön. Tänä vuonna en edes oikein keksi mitään muuta lahjatoivetta itselleni kuin ne töppöset, ne riittää ihan hyvin. Jos minulla on jotain erityisiä toiveita, niin ostan ne itse itselleni. Ja reissusta varmaan löydänkin kenties jotain kivaa, ainakin monta paria sukkia, jos ei muuta :D Ja partnerinkin lahjon mielummin reissussa. 

Ajattelimme reissussa olla sen verran ahkeria nörttejä, että voisi tehdä joka päivä vlog -videon, jonka uppaamme sitten Youtubeen. Eli blog, mutta vlog, eli videoblogi. Kuvattaisiin tekemisiämme, syömisiämme ja mitä kaikkea näemme reissun aikana. Sitten editoitaisiin sopivaksi pätkäksi ja jakaisimme sen maailmalle. En tiedä katsoisko sitä kukaan, mutta ainakin voisi itse sitten katsoa vuoden parin päästä niitä pätkiä ja muistella rakkaudella. Pitää kokeilla editointihommia jo ennen lähtöä jonkin verran, että sujuisi siellä paikanpäällä sitten mahdollisimman smoothisti se tekeminen. Kun armas Youtubekaan ei hyväksy aina kaikkia tiedostomuotoja ja joskus herjaa niistäkin, joiden pitäisi toimia, niin voisi etukäteissäätää ja kiroilla kunnes saa kaiken toimimaan. 
Haluaisiko joku tätä blogia lukeva nähdä tämmösiä videoita? 
Ja jos haluaa, niin mitä videoissa voisi näkyä? Jotain muutakin siis kuin paljasta pintaa. 

Ei tässä nyt muuta, nautiskelen niin kauan kun ei ole liikaa pakkasta ja maa on valkeana. Hyvää joulun odotusta kaikille ja PUSMOI :*

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Varpunen pienoinen...

hekelumessa
Lunta vaakasuoraan päin näköä, koska Antti-Tuisku.


Arki sujuu aika tavallisesti, käyn edelleen lastenhoitoreissuilla ja sitten viihdyn kotona. Pitäisi ottaa asiaksi kyllä ajatella joulusuunnitelmia, kun lähdemme ennen joulua kauaspois ja pian alkaa härdelli mummolassa. Pitää silittää noin miljoona joululiinaa, laittaa kuusi ja valot jajajaja. Kaikki sen takia, että sinne tulee "vieraita", eli oikeastaan ne kaikki samat ihmiset, jotka käy siellä arkenakin. Mutta mummolle on tärkeää, että sitä joulukrääsää on ja liinoissa ei ole ryppyjä. Mummo ei itse enää jaksa laittaa joulua kotiinsa, eli me isän kanssa autetaan. Ja mummolle traditiot on tärkeitä, se haluaa ehdottomasti ne joululiinat, kynttilät ja muut hässäkät vaikkei sinne edes kokoonnu kovinkaan montaa ihmistä niitä ihastelemaan. Siinä me sitten isän kanssa kuunnellaan neuvoja, kun mummo huutelee miten mikäkin asia pitää tehdä. Tiedättekö sen tunteen, kun joku asia on tehty viimeiset 50 vuotta samalla tavalla, niin se pitää tehdä tismalleen niin edelleenkin? Oikopolut tai modernit ratkaisut ei käy. Ensi viikolla varmaan alkaa järjesteleminen, mutta onneksi siitä saa palkinnoksi mummolle iloisen mielen.


Photobucket
Jeesus ratikassa.

Synttäreitäni liki on myös partnerin vanhempien luona joulukekkerit, kun partnerin isoisä täyttää vuosia ja samalla varmaan on sen suvun jouluateria. Aloin hieman stressaamaan, että jos sinne menen, niin mitä vien tuliaisiksi. En oikeastaan tunne kovinkaan hyvin tätä sukua, joten varmaan saavat tylsästi jotain syötävää herkkua kaikki. Tulee vaan vähän tyhmä olo ojennella niitä suklaarasioita, kun niitä nyt voi itsekin ostaa kaupasta eikä niissä ole mitään jännää. Viime vuonna me partnerin kanssa askarreltiin itse kortit, sen voisi tehdä tänäkin vuonna, niin olisi edes jotain yritystä! Ei ne kovin hienoja kortteja olleet, kun kaksi rähmäkäpälää liimailee, mutta ajatus on tärkein :D Ja kyselin partnerilta, että mitä sen vaari haluaisi synttärilahjaksi, mistä se tykkää. "Viinasta". No juupa...
Huomasin juuri korostaneeni vain jouluaiheisia juttuja. Ja loppujen lopuksi joulu ei oikein kiinnosta. Jouluni koostuu siitä, että saan katsoa pari överiä jenkkijoululeffaa ja syödä vähän lanttulaatikkoa. Olisi kiva kyllä kuulla, että mitä muut ihmiset tekee jouluisin? Osa menee baariin kavereiden kanssa, osalla on iso suku jonka kanssa ollaan, jotkut menee kotikotiin... 

Mitä sinä arvon lukija teet yleensä jouluisin, mikä/mitkä on juttu/jutut jotka on ehdottomia jouluna?

Ja voisin vielä kirota maailmaa sen verran, että vaikka olen flesoillut kuinka en saa lähes koskaan flunssaa, niin minuun tarttuu sitäkin paremmin nähtävästi muut taudit. Ensin oli krapulatauti, josta kärsittiin partnerin kanssa ja isä myös kärsi samasta. Taannoin isäpappa kertoi viettäneensä päivän oksutaudissa ja samaten myös useat hänen kollegansa. Siinä sitten mietittiin, että "ei se nyt enää tartu, hehheh". Mutta mitä kävikään, heräsin yhtenä aamuyöllä siihen, että vatsalaukku oli kurkussa ja mönki siellä. Ihan kuin ei olisi parempaa tekemistä kuin hamstrata itselleen kaikki ne sairaudet, jotka liittyy pahaan oloon :x Saakelson. Hävettää sekin, että olisi muutakin tekemistä kuin sairastelu, kun olen tosiaan lastenhoitajana joka arkipäivä ja sairastelun takia on joutunut jo pari kertaa perumaan hoitokeikkaa. No, toivottavasti loppuvuosi olisi sellainen, että pysyisi jotenkin kunnossa. Kuitenkin saan sen noron jolla uhkaillaan, tuurilla juuri ennen matkaa Seouliin!

Meille tuli viime viikonlopuksi hoitoon kaverin koira Riepu, kun se piti palauttaa perjantaina, mutta saikkuni takia se jäikin sitten tänne. Otan tietty hyötykäyttöön sen, että kaverilla on koiria, joista on mahdollista saada meidän koirille koirakavereita. Kun ei meillä kummemmin ole mitään koirakavereita, mitä nyt naapureiden koiria moikkaillaan. Ja meillä ei ole ollut hoitokoiriakaan pitkään aikaan, niin saavat omatkin vähän vaihtelua arkeensa. Jos ei jaksa koko viikonloppua myrskyttää hullua kyytiä, niin toivottavasti päästään sitten kolmen koplan kanssa rellestämäänkin pihalle. En pidä ylenpalttisen tärkeänä sitä, että koirani rakastaa kaikkia vieraita koiria, mutta nautiskelisin siitä, että niillä on jotain vakituisia tovereita. Oli kiva, kun meillä oli se alkkisten koira Stella, joka sitten rellesti koirieni kanssa ja olivat hyviä ystäviä keskenään. Sekä oli ihan hauska, kun viime talvena yhden toisen kaverin koira oli täällä jonkin aikaa hoidossa. Naapurissani ei asu ketään sydänystävääni, jolla olisi koiria, joten tämmöinen taktiikka on ihan toimiva, jos vaan saa muiden koiria lainaksi :D Ja olen ivaillut, että partnerilla on uusi tyttöystävä, kun Riepu on ihastunut siihen ja partnerikin on sillain "mä haluan taluttaa Riepua!" <3 Vaikka Riepu palautettiinkin, niin se on kuulemma aina ja ikuisesti tervetullut tänne uudestaan.

hekeriepu

Muhijaiset.

Kettumaisempia juoruja on sellaiset, että me oltiin kriiseissä partnerin kanssa, kun ei tiedetty peruuntuuko meidän Seoulin reissu. Katseltiin lentojen paikkatilanteita ja huomattiin, että partneri ei mahdu millekään lennolle paluumatkalla järkevästi, vaan sen pitäisi jäädä viikoksi keskenään sinne odottelemaan, että pääsee kotiin. Oltiin jo tehty varasuunnitelmia, jos matka peruuntuu, mutta sitten onneksi selvisi, että partneri pääsee id-lipullaan myös bisnesluokassa takaisin, jos koneessa ei ole liikaa painoa. Huh. Oltiin jo perumassa koko reissua ja olin varautunutkin siihen, että jäädään Suomeen. Mutta parempi näin, päästään todennäköisesti lähtemään! Eri lennoilla me kyllä varmaan lähdetään sinne, mutta partneri sitten hakee minut lentokentältä, kun menee päivää aikaisemmin ja nukkuu lentokentän vieressä olevassa hotellissa yön. Sitten suuntaamme samaa matkaa Gangnamiin, tyylikkäästi.

Muuta liian jännää ei ole tiedossa, pikkujouluja vietetään partnerin bändin ja bonusihmisten kanssa perjantaina ja lauantaina olisi kans tekemistä, jos perse nousee peiton alta. Olen oikeastaan ihan sosiaalisella tuulella, kun en ole aikoihin tehnyt mitään siihen viittaavaa. Arkipäivisin herään, aamunaamailen, kusettelen koiria ja sitten menen kaverin luo kusettelemaan koiria. Sitten tulen kotiin, kusettelen koiria lisää ja muhin vaan kotona. Niin ja jos oikein hurjaksi ryhdyn, niin käyn mummolassa. Sosiaalinen elämäni on siis nollissa, mutta ehkä se kaipaa virkistystä! Viihdyn toki mahdottoman hyvin kotonakin, kun olen tämmönen kotihiiri, mutta tietteks... Joskus tekee ihan hyvää olla ihmisten ilmoillakin ja jutella muille kuin koiranpoikasille. 
Mutta koirapisnekset kuitenkin jatkuu, vaikka onkin vapaata itsenäisyyden kunniaksi velvollisuuksista, mutta eräs tuttu tuo mummokoiransa meille hoitoon siksi aikaa, kun menee siskonsa kanssa laivalle. Voisin perustaa kotiini koirieni lastentarhan, harmi ettei täällä vaan ole tarpeeksi tilaa sellaiselle :D

Photobucket

Photobucket

Blogi on kans ollut melko hiljainen, kun yksi osa-alue elämästäni on ollut hissukseen. Vedin pari viikkoa ilman meikkiä ja pipo päässä, sekä en ole muutenkaan jaksanut laittautua. Tykkään meikkaamisesta, mutta talvella aamukiireessä ei vaan huvituta. Kun tänään oli vähän enemmän aikaa, niin heti vedin naamaan sotamaalit etten unohda miten meikataan :D Ja koska partneri meni serkkunsa yo-juhliin ja jäi yöksi vanhemmilleen Tuusulaan, niin tietty innostuin leikkelemään omaa tukkaani vähän, ettei se näytä niin petolinnun perseelle syysripulissa. En ole ihan varma onnistuinko seivaamaan edes lörähtänyttä tukkamallia, mutta aina pitää tehdä se erhe, että leikkelee itse peilin edessä, jotta sen jälkeen voi hieman kiroilla. Muutenkin hurjastelin nukkumalla 3h päiväunet, syömällä suklaata ja hengaamalla mamiksissa koko illan. Ei minua kannattaisi jättää yksin, kun rupean näin railakkaaksi.

Mutta hyviä pakkaspäiviä ja joulun odotusta kaikille lukijoille, PUSMOI :*