Lunta vaakasuoraan päin näköä, koska Antti-Tuisku.
Arki sujuu aika tavallisesti, käyn edelleen lastenhoitoreissuilla ja sitten viihdyn kotona. Pitäisi ottaa asiaksi kyllä ajatella joulusuunnitelmia, kun lähdemme ennen joulua kauaspois ja pian alkaa härdelli mummolassa. Pitää silittää noin miljoona joululiinaa, laittaa kuusi ja valot jajajaja. Kaikki sen takia, että sinne tulee "vieraita", eli oikeastaan ne kaikki samat ihmiset, jotka käy siellä arkenakin. Mutta mummolle on tärkeää, että sitä joulukrääsää on ja liinoissa ei ole ryppyjä. Mummo ei itse enää jaksa laittaa joulua kotiinsa, eli me isän kanssa autetaan. Ja mummolle traditiot on tärkeitä, se haluaa ehdottomasti ne joululiinat, kynttilät ja muut hässäkät vaikkei sinne edes kokoonnu kovinkaan montaa ihmistä niitä ihastelemaan. Siinä me sitten isän kanssa kuunnellaan neuvoja, kun mummo huutelee miten mikäkin asia pitää tehdä. Tiedättekö sen tunteen, kun joku asia on tehty viimeiset 50 vuotta samalla tavalla, niin se pitää tehdä tismalleen niin edelleenkin? Oikopolut tai modernit ratkaisut ei käy. Ensi viikolla varmaan alkaa järjesteleminen, mutta onneksi siitä saa palkinnoksi mummolle iloisen mielen.
Jeesus ratikassa.
Synttäreitäni liki on myös partnerin vanhempien luona joulukekkerit, kun partnerin isoisä täyttää vuosia ja samalla varmaan on sen suvun jouluateria. Aloin hieman stressaamaan, että jos sinne menen, niin mitä vien tuliaisiksi. En oikeastaan tunne kovinkaan hyvin tätä sukua, joten varmaan saavat tylsästi jotain syötävää herkkua kaikki. Tulee vaan vähän tyhmä olo ojennella niitä suklaarasioita, kun niitä nyt voi itsekin ostaa kaupasta eikä niissä ole mitään jännää. Viime vuonna me partnerin kanssa askarreltiin itse kortit, sen voisi tehdä tänäkin vuonna, niin olisi edes jotain yritystä! Ei ne kovin hienoja kortteja olleet, kun kaksi rähmäkäpälää liimailee, mutta ajatus on tärkein :D Ja kyselin partnerilta, että mitä sen vaari haluaisi synttärilahjaksi, mistä se tykkää. "Viinasta". No juupa...
Huomasin juuri korostaneeni vain jouluaiheisia juttuja. Ja loppujen lopuksi joulu ei oikein kiinnosta. Jouluni koostuu siitä, että saan katsoa pari överiä jenkkijoululeffaa ja syödä vähän lanttulaatikkoa. Olisi kiva kyllä kuulla, että mitä muut ihmiset tekee jouluisin? Osa menee baariin kavereiden kanssa, osalla on iso suku jonka kanssa ollaan, jotkut menee kotikotiin...
Mitä sinä arvon lukija teet yleensä jouluisin, mikä/mitkä on juttu/jutut jotka on ehdottomia jouluna?
Ja voisin vielä kirota maailmaa sen verran, että vaikka olen flesoillut kuinka en saa lähes koskaan flunssaa, niin minuun tarttuu sitäkin paremmin nähtävästi muut taudit. Ensin oli krapulatauti, josta kärsittiin partnerin kanssa ja isä myös kärsi samasta. Taannoin isäpappa kertoi viettäneensä päivän oksutaudissa ja samaten myös useat hänen kollegansa. Siinä sitten mietittiin, että "ei se nyt enää tartu, hehheh". Mutta mitä kävikään, heräsin yhtenä aamuyöllä siihen, että vatsalaukku oli kurkussa ja mönki siellä. Ihan kuin ei olisi parempaa tekemistä kuin hamstrata itselleen kaikki ne sairaudet, jotka liittyy pahaan oloon :x Saakelson. Hävettää sekin, että olisi muutakin tekemistä kuin sairastelu, kun olen tosiaan lastenhoitajana joka arkipäivä ja sairastelun takia on joutunut jo pari kertaa perumaan hoitokeikkaa. No, toivottavasti loppuvuosi olisi sellainen, että pysyisi jotenkin kunnossa. Kuitenkin saan sen noron jolla uhkaillaan, tuurilla juuri ennen matkaa Seouliin!
Meille tuli viime viikonlopuksi hoitoon kaverin koira Riepu, kun se piti palauttaa perjantaina, mutta saikkuni takia se jäikin sitten tänne. Otan tietty hyötykäyttöön sen, että kaverilla on koiria, joista on mahdollista saada meidän koirille koirakavereita. Kun ei meillä kummemmin ole mitään koirakavereita, mitä nyt naapureiden koiria moikkaillaan. Ja meillä ei ole ollut hoitokoiriakaan pitkään aikaan, niin saavat omatkin vähän vaihtelua arkeensa. Jos ei jaksa koko viikonloppua myrskyttää hullua kyytiä, niin toivottavasti päästään sitten kolmen koplan kanssa rellestämäänkin pihalle. En pidä ylenpalttisen tärkeänä sitä, että koirani rakastaa kaikkia vieraita koiria, mutta nautiskelisin siitä, että niillä on jotain vakituisia tovereita. Oli kiva, kun meillä oli se alkkisten koira Stella, joka sitten rellesti koirieni kanssa ja olivat hyviä ystäviä keskenään. Sekä oli ihan hauska, kun viime talvena yhden toisen kaverin koira oli täällä jonkin aikaa hoidossa. Naapurissani ei asu ketään sydänystävääni, jolla olisi koiria, joten tämmöinen taktiikka on ihan toimiva, jos vaan saa muiden koiria lainaksi :D Ja olen ivaillut, että partnerilla on uusi tyttöystävä, kun Riepu on ihastunut siihen ja partnerikin on sillain "mä haluan taluttaa Riepua!" <3 Vaikka Riepu palautettiinkin, niin se on kuulemma aina ja ikuisesti tervetullut tänne uudestaan.
Muhijaiset.
Kettumaisempia juoruja on sellaiset, että me oltiin kriiseissä partnerin kanssa, kun ei tiedetty peruuntuuko meidän Seoulin reissu. Katseltiin lentojen paikkatilanteita ja huomattiin, että partneri ei mahdu millekään lennolle paluumatkalla järkevästi, vaan sen pitäisi jäädä viikoksi keskenään sinne odottelemaan, että pääsee kotiin. Oltiin jo tehty varasuunnitelmia, jos matka peruuntuu, mutta sitten onneksi selvisi, että partneri pääsee id-lipullaan myös bisnesluokassa takaisin, jos koneessa ei ole liikaa painoa. Huh. Oltiin jo perumassa koko reissua ja olin varautunutkin siihen, että jäädään Suomeen. Mutta parempi näin, päästään todennäköisesti lähtemään! Eri lennoilla me kyllä varmaan lähdetään sinne, mutta partneri sitten hakee minut lentokentältä, kun menee päivää aikaisemmin ja nukkuu lentokentän vieressä olevassa hotellissa yön. Sitten suuntaamme samaa matkaa Gangnamiin, tyylikkäästi.
Muuta liian jännää ei ole tiedossa, pikkujouluja vietetään partnerin bändin ja bonusihmisten kanssa perjantaina ja lauantaina olisi kans tekemistä, jos perse nousee peiton alta. Olen oikeastaan ihan sosiaalisella tuulella, kun en ole aikoihin tehnyt mitään siihen viittaavaa. Arkipäivisin herään, aamunaamailen, kusettelen koiria ja sitten menen kaverin luo kusettelemaan koiria. Sitten tulen kotiin, kusettelen koiria lisää ja muhin vaan kotona. Niin ja jos oikein hurjaksi ryhdyn, niin käyn mummolassa. Sosiaalinen elämäni on siis nollissa, mutta ehkä se kaipaa virkistystä! Viihdyn toki mahdottoman hyvin kotonakin, kun olen tämmönen kotihiiri, mutta tietteks... Joskus tekee ihan hyvää olla ihmisten ilmoillakin ja jutella muille kuin koiranpoikasille.
Mutta koirapisnekset kuitenkin jatkuu, vaikka onkin vapaata itsenäisyyden kunniaksi velvollisuuksista, mutta eräs tuttu tuo mummokoiransa meille hoitoon siksi aikaa, kun menee siskonsa kanssa laivalle. Voisin perustaa kotiini koirieni lastentarhan, harmi ettei täällä vaan ole tarpeeksi tilaa sellaiselle :D
Blogi on kans ollut melko hiljainen, kun yksi osa-alue elämästäni on ollut hissukseen. Vedin pari viikkoa ilman meikkiä ja pipo päässä, sekä en ole muutenkaan jaksanut laittautua. Tykkään meikkaamisesta, mutta talvella aamukiireessä ei vaan huvituta. Kun tänään oli vähän enemmän aikaa, niin heti vedin naamaan sotamaalit etten unohda miten meikataan :D Ja koska partneri meni serkkunsa yo-juhliin ja jäi yöksi vanhemmilleen Tuusulaan, niin tietty innostuin leikkelemään omaa tukkaani vähän, ettei se näytä niin petolinnun perseelle syysripulissa. En ole ihan varma onnistuinko seivaamaan edes lörähtänyttä tukkamallia, mutta aina pitää tehdä se erhe, että leikkelee itse peilin edessä, jotta sen jälkeen voi hieman kiroilla. Muutenkin hurjastelin nukkumalla 3h päiväunet, syömällä suklaata ja hengaamalla mamiksissa koko illan. Ei minua kannattaisi jättää yksin, kun rupean näin railakkaaksi.
Mutta hyviä pakkaspäiviä ja joulun odotusta kaikille lukijoille, PUSMOI :*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti