Hyväntekijät ja DIY-uhkauksia.

Aina tasaisin väliajoin ihmiskunta herää siihen, että lol apua, nyt kuolee pandat. Olen katsonut joskus jotain sarjaa, jossa kaksi miestä menee seikkailemaan samoihin paikkoihin missä toinen kävi 20 vuotta aikaisemmin, jos löytäisivät ne samat eläimet ja voisivat kuvata. Olikohan se Last Chance to See -niminen sarja. Jotkut lajit oli kerenneet jo kuolla kokonaan sukupuuttoon, eli eivät voineet mennä paikkoihin tutkimaan niitä. Osan populaatio taas vähentynyt huomattavasti, että etsiminen oli haastavaa.

Ihmiset ei tosin tee mitään ellei ole pakko, niin mitäs jos jokaisella valtiolla olisi omat pakotteensa lajejaan kohtaan? Voisko etukäteen tehdä jotain, kahtella karhujen ja ilvesten perään suojelevaisesti? Ei tarvis sit itkeä ku on jo ne paskat housussa.

Meikällähän ei ole koulutusta eikä varoja muuttaa mitään asioita, kunhan tässä jeesustelen. Ja ensi kuussa lahjoitan vähän rahaa tapiirien suojeluun tänne:

Tapir Specialist Group

Tuleepahan sitten hetkeksi hyvä mieli ja voin pyörittää sädekehääni lanteilla vimmatusti! Sitten son niinku hula-saint-hoop.


Joskus kans ihmiset sanoo minua eläinrakkaaksi, kun minulla on lemmikkejä. Itse määrittelen eläinrakkauden ihan toisella tavalla mitä suurin osa. Jos olisin oikeasti eläinrakas, niin minulla ei olisi lemmikkejä enkä koskaan söisi lihaa. Kaiken ylimääräisen rahan laittaisin eläinten suojeluun sun muuhun, nykyselteen kun se raha menee omien lemmikkien elättämiseen. Minusta ei ole eläinrakkautta ottaa lemmikkejä, tai voi se jollain tavalla olla, muttei kuitenkaan. Ei lemmikit ole koskaan varmaan tarvinneet minua niin paljon kuin minä niitä. Ellei lasketa niitä muutamia, jotka on tulleet kierrosta, kissatalolta jnejne.

Olen huomannut, että lemmikit antaa sellaista rakkautta mikä on harvinaista saada toisilta ihmisiltä. Jos ne tykkää minusta, niin ne on ehdottoman rehellisiä siinä asiassa. Ne ei osaa jekuttaa samalla tavalla kuin kanssaihmiset, eläinten tykkäämiset ja inhoamiset on selkeitä ja rehtejä. Se on jotenkin erittäin virkistävää vaihtelua, jos oleskelee ihmisten seurassa ja sitten palaa kotiin, jossa joku on vastassa ja on jotenkin niin... Puhdas. Vailla taka-ajatuksia, elää hetkessä, rakastaa jos on rakastaakseen ja sitten ne vielä saa omistajan tuntemaan itsensä tärkeäksi. Kehtaan tunnustaa olevani tavallaan riippuvainen siitä, että on elämässä tämmöstä rehellisyyttä ja rakkautta. Täten en osaa kuvitella etteikö minulla olisi mummonakin vaikka kissa tai pari, joita paijaan samalla, kun heilun kiikkustuolissa ja kudon sukkia.

Ja sekin, että koti ei ole koskaan tyhjä vaan täynnä elämää. Sanon aina, että meillon vähän niinku suurperheen arki, vaikkei lapsia ole. Kun tekee ruokaa, on tyyppejä kannustamassa ja sitten sängyllä muhiessa viereen mönkii kissaa tai koiraa vaatimaan rakkautta. Sitten ne kans pelleilee ja leikkii ympäriinsä, joskus joutuu komentamaan ja joskus menee itse mukaan siihen melskaamiseen. Koti on täynnä elämää eikä joudu olemaan koskaan yksin. Olen semmosessa feng shui -tilassa, jos kotona on lemmikkejä. Joillekin rauha ja koti meinaa sitä, ettei siellä kuulu inahdustakaan ja on aivan yksin, minulle taas koti tarkoittaa sitä, että ovelle juoksee vastaan pölhökustaita toivottamaan tervetulleeksi.


Nonni, ny jeesustelin ja voimmekin katsoa kuvia, jotka kaivoin iphonestani:




Tykkään Ewokin asennosta, joka vihjasee, että calm down there's nothing to see! Ja kivat kurapetterit...


Armaita loskassa.


Lupasin vähän itselleni, että jos muut tekee uuden vuoden lupauksia, niin pitää varmaan minunkin. Lupasin, etten ostele vaatteita tai krääsää ainakaan pariin kuukauteen. Kalsareita tai sukkia ei lasketa, mutta en saa tehdä mitään heräteostoksia. Tämä kans potkii minua sen verran persauksille, että kaivan sen ompelukoneen käyttöön pölyttymästä ja teen itse kellohameen. En välttämättä osta uusia vaatteita piiiitkään aikaan noin niinku normaalistikaan, mutta nyt on alennuksia ja on paljon pienempi kynnys ostaa kaapin täytteeksi kaikkea turhaa.

Kävin ostamassa kangasta, jotta teen verhoja hyllyyn. Ostin kans heijastinnauhaa, että koirat ja minä voidaan hohtaa pimeydessä, kun sitten on kaikilla paremmat aivastimet. Olin kauhuissani kankaiden hinnoista, tulee oikeasti paljon halvemmaksi ostaa Perä-Kiinassa tehtyjä hennesin riepuja. Kuitenkin nyt on ihan periaatekysymys, että ompelen ainakin pari hametta ihan itse. Onneksi eräs toverini lupasi lainata kaavoja, kun son opiskellut moista alaa, niin en välttämättä ompele asioita väärin päin. Yleensä kyllä onnistun siinä silti, vaikka olisi kuinka hienot kaavat ja ohjeet.

Ensi viikon viikonloppuna olisi isän kekkerit, jonne menen ja Jerekin ehkä tulee mukaan. Isä täyttää pyöreitä (eli 30v.) ja on ihan jossain vuokratussa paikassa ne kekkerit. Siellä on musiikkia, ruokaa, juomaa ja jotain ohjelmaa. Sanoin isälle, että ei laita koko illaksi ja yöksi iskelmää soimaan, että voin kans bailata, niin kuulemma siellä soi jazziakin :D Mennään Bissen kanssa siis lauantaina päivällä Lempäälään, oleskelemme inasen isän kämpillä, hiivin kesteihin ja sitten palaudun talovahdiksi Bissen kainaloon. Ewok-parka joutuu olemaan sen yhden yön hoidossa, mutta ehkä se selviää hengissä.
Ja onneksi joulupukki toi mekon, niin kehtaa mennä juhlimaan!

Ei tässä sen jännempää. Lupaan kuvata ahkerammin, se olkoon toinen uuden vuoden lupaukseni.
PUSMOI :*