Muuttojuttuja.

Olen uhannut bloggailla tiheämmin, mutta nyt taas ajatuksen on olleet muualla. Jos en ole syönyt ja katsonut Supernaturalia, niin ollaan Jeren kanssa oltu muuttohulinoissa. En tiedä ollaanko me saatu mitään kauheasti aikaiseksi, mutta ainakin ollaan suunniteltu! Ollaan siirrelty huonekaluja ja terraariojuttuja, sekä tuotu kämpilleni pariin otteeseen Jeren tavaroita autolla. En edelleenkään käsitä miten me mahdutaan tänne, mutta ajattelin ninjan elkein lennättää huonekaluja ympäriinsä Jeren kanssa, kunnes ne sitten löytää paikkansa, siihen saattaa mennä viikko tai kuukausi, kun ei haisuakaan missä on kenenkin paikka. Nyt on jo minulla datauspiste lähes valmiina (pitää siirrellä vielä eri seinälle), liskot ja sänky sijaitsee hyvissä paikoissa sekä Jeren datauspiste hurisee olohuoneessa. Ja vaikka kehun siirtäneeni tavaroita ja olleeni ahkera, niin oikeasti Jere on tehnyt suurimman osan, kun en tällein naisena ota osaa sen vekottimien johdottamisiin ja kantoapuni on heikonlaista, kun on tämmöiset äärivahvat spagettikädet. 



Ajattelin koko ajan, että tässähän on vielä hyvin aikaa miettiä muuttohommia, mutta hemskutti se kuukausikin vaan sujahtaa nopeasti. Ja sekin vielä, että ensi viikolla Jere muuttaa tänne pakun kanssa, notta ei tässä ole kuin muutamia päiviä enää aikaa! Yhteenmuutto tuntui kaukaiselle, mutta nyt se oikeasti sitten toteutuu. Olen vähän järkyttynyt, mutta ihme kyllä olo on levollinen ja onnellinenkin. Jos olisin muutamia vuosia sitten ajatellut, että asun jonkun partnerin kanssa saman katon alla, niin olisin vaan nauranut ajatukselle räkäisesti. Siis ei todellakaan, enhän minä asu kenenkään kanssa ellei ole pakko ja yleensä sellaista pakkoa ei tule eteen. Olen sellainen koppakuoriainen, että mielelläni pidän asiat itselläni ja en ole kaikille kanssaihmisille avoin. Mutta ei kai sille mitään voi, että vaikka kuinka yritinkin koppakuoriaistella Jeren kanssa, niin sitten lopulta laskin sen muurin ja huomasin, ettei tarvitse olla kuin oma itsensä. Meistä muodostui sitten armastajaisten lisäksi parhaat ystävät ja partnerit. Minusta sana partneri on ihana, kun se kuvastaa suhdetta jotenkin tiiviimmin kuin se, että sanoisi toista miesystäväksi. Partnerista tulee mieleen ystävyys, luottamus, lojaalius ja kuinka yhdessä mennään vaikka läpi harmaan kiven. Kourimiset sitten tulee kaupanpäälle!

Sitä olen siis touhunnut. Täten en ole bloggaillutkaan, vaikka olisi mm. kehuttavana yksi ripsari ja postissakin odottelen uusia meikkivoiteita arvosteltavaksi.

Keskiviikkona tänne meille on vika roudaus pakun kanssa, jonka jälkeen voimme asettua aloillemme hissukseen. Minusta tuntuu, että torstai menee nukkuessa ja laiskotellessa. Laiskottaa jo nyt, vaikka ei olla edes päästy kunnon vauhtiin ja siirrelty kodinkoneita. Onneksi minun kodinkoneet saa uudet kodit, kun ne toimii ja sain ne itse ilmaisiksi, niin hyvä pääsee kiertämään! Vielä pitäisi keksiä, että minne laitan ison kasan vaatteita, joita en haluaisi välttämättä viedä ilmaisiksi minnekään kiertoon, vaan voisin pyytää niistä muutamia euroja (osa käyttämättömiä). Pitäisikö tänne blogiin laittaa kirppis pystyyn? :D Tai sitten roudaan tavarat tässä kuussa olevaan puistokirppikseen Kallioon, kun siellä viimeksikin oli aika paljon porukkaa ja toivottavasti sitten pääsisi suurimmasta osasta eroon.


Muuttaja-ajelija-jajaja.

Lisää juttuja sitten, kun ehtii istua alas ja pohtia muutakin kuin tavaroiden paljoutta tai huonekalujen roudaamista. PUSMOI :*