Aamunaama Vantaassa.
Ja kun päässä tuntui hiusvärien järkytys, niin sitten vielä alkkistädin kaveri oli soittanut jättääkseen viestin, että alkkistädin entinen kämppis ei suostu luopumaan Stellasta. En tiedä mitä sanamuotoja oli käyttänyt, mutta oli vaan sanonut, ettei suostu. En viitsinyt soittaa takaisin, kun viestin kuuntelin, sillä ketutus hiipi niin korkealle. Kerkesin selvittää, että missä koira on nykyään ja kenellä se on nykyään, sain juoneen mukaan alkkistädin kavereita ja sitten erittäin epämiellyttävä alkkissetä on sitä mieltä, että ei aio antaa koiraa pois. Onhan se nyt sinänsä ymmärrettävää, ettei kukaan nyt koiraa vaan anna pois. Mutta kun tässä tapauksessa se koiran ja alkkiksen suhde on sellainen, että koiralle ei ns. anneta mitään vaan sen paikka on olla seurana, ilman virikkeitä, ilman kunnon ruokaa ja kunnon hoitoa. Ja kiintymys koiraan on kans lähinnä sitä, että ison egonsa kanssa alkkis pissii reviirinsä nurkkiin ja häätää kaikki veks, eli apua ei oteta vastaan ja koiraa pidetään itsellä ihan vaan sen periaatteen vuoksi. En tiedä mikä on järkevä periaate tässä tilanteessa, kun koiraa ei osata hoitaa, ei viitsitä viihdyttää ja sitä vaan roudataan narun perässä istumaan penkin viereen, että nykyinen omistaja voi litkiä viinaa. Vaikka tiesin jo etukäteen tämän, että alkkis ei periaatteensa vuoksi suostuisi koirasta luopumaan, niin oli sellainen puolen prosentin toivomus kuitenkin :x
Sitten muihin pinnallisempiin asioihin: Monet naisihmiset harrastaa kaunistautumista ja nykymaailmassa on kaikenlaisia mahdollisuuksia saada ulkomuotonsa kuntoon. Yksi tapa on meikkaaminen, sitten on kaikenlaisia jatkeita, että tukka ja ripset näyttää tuuheilta sekä pitkiltä. Yksi asia kuitenkin on tiukasti naisten päässä ja sitä yritetään tavoitella -> luonnollisuus. Ihmiset haluaa tietää, että miten meikata niin ettei meikkiä huomaa ja millaiset pidennykset laitattaa ripsiinsä, että ne näyttää naturelleilta. Netissäkin on paljon ohjeita tyylillä "näin meikkaat niin että ihanku ei olisi meikkiä ollenkaan". Saatan olla vähän yksinkertainen, kun minusta tuntuu hoopolta, että joku haluaa ehostaa itseänsä niin, ettei kukaan edes huomaa mitään. Keksin mielikuvitushahmot Martan ja Bertan, jotka käyvät töissä kahvin ääressä keskustelua. Voisin keksiä tästä parista useita muitakin tarinoita vastaisuudessa, kun yritän jotain havainnollistaa.
Martta: "Laitatin 140e ripsienpidennyksiin, eiksoo tosi luonnolliset?"
Bertta: "Joo, en edes huomannut mitään eroa."
Martta: "Ja meikkasin tänään aamulla kaksi tuntia, että näyttäisin siltä kuin ei olisi ollenkaan meikkiä!"
Bertta: "Aijaa, en huomannut, että olisit kammannut naamaa ollenkaan."
Ymmärrän, että ihmiset ei kaikki halua ylilyöntejä tai mitään överiä, mutta onhan se nyt tyhmää maksaa kymppejä ja satasia siitä, että tekee jotain kauneutensa eteen eikä kukaan edes huomaa! Itseä ainakin ärsyttäisi. Ja en tiedä onko se joku puolustuspuhe kaiken meikkaamisen ja lisäkkeiden rinnalle, että joku niistä näyttää ns. luonnolliselta. Jos sitä ei kilometrin päästä huomaa, niin ei se tarkoita sitä, että se olisi luonnollinen asia. Koska sitä ei ole ihmisellä luonnostaan, vaan se on maalattu/liimattu/teipattu tyyppiin kiinni. Itse ainakin ottaisin ripsienpidennykset mahdollisimman pitkinä ja hieman övereinä, että olisi sellainen olo, notta NYT on jotain tapahtunut ja kannatti maksaakin. Tai jos laittaisin hiusjatkeita, niin totta kai haluaisin niiden olevan tuuheat ja uhkeat, ei välttämättä luonnollisena hiirenhäntänä roikkuvat ruippanat. Itse en siis maksaisi mistään huomaamattomasta asiasta penniäkään, mielummin selkeä ero ja positiivinen parannus potenssiin kolmetoista!
Ei Jerekään ymmärrä välttämättä mitä kaikkea teen naamalleni, että nassu on joskus paremman näköinen. Kyl se on sillain heterolla tavalla kiinnostunut maskeerauksesta jne., mutta jos ei itse harrasta itsensä meikkaamista, niin eihän sitä voi tietääkään. Tyyliin joskus se on ihmetellyt, että miten minun silmät on vaihtaneet väriä kirkkaammiksi ja selitän, että kun laitan ruskean sekaan hieman karpaloista sävyä, niin vihreys näkyy paremmin. Ja olin kuulemma komea viimeksi siellä käydessäni, jolloin mietin, että ju tarkoituksella, kun uuden vaalean tukkani kanssa yhdistin sellaista kermankultaista luomiväriä pronssiseen, että silmät pompsahtaa esille ja sopii tukan kanssa. Kaikella on tarkoituksensa, kaikki tämä on suuren vaivan takana! Kaikki tämä on epäluonnollista korostamista, kannatan toki luomunaamojakin, mutten sillain ymmärrä mikä hitti on käyttää paljon aikaa siihen, että "peittelee jälkensä" meikatessansa ja vetoaa siihen, että on silti naturelli, vaikka on kilo tavaraa naamassa. NIH.
Ihan sillain kaikille selvennyksenä: On upeaa, että ei tarvitse meikata päivittäin ja jos kokee olonsa hyväksi ilmankin meikkiä. Ja ei ole pahaa siinä ettei meikkaa paljoakaan. Mietin vaan näitä kalliita hankintoja, jotka halutaan kuitenkin luonnollisina ja huomaamattomina. Saman rahan voisi käyttää vaikka hyvään ruokaan tai Fazerin vanilja-mansikka-suklaaseen <3
Pääsykokeet kampaajakoulutukseen oli eilen. Menin sinne yhdeksäksi aamulla, aika sankarillista päästä niin ajoissa hereille ja kerkesin vähän kammata naamaakin. Siinä sitten meillä oli infotilaisuus, josta selvisi kuinka rankka koulu on ja siellä oli pari sellaista kettumaista asiaa, mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä. Kuunneltiin siis paikan omistajan horinoita, sitten saatiin sellainen A4-kokoinen lappu, joka oli kirjallinen pääsykoe. Siinä piti piirtää, oli pikkasen matikkaa ja sitten piti kirjoittaa essee. Oli ihmeen helppo koe, odotin, että sieltä tulee noin viisi sivua matikkaa tai jotakin. Ja sitten vielä kun haastatteluajat jaettiin, niin sain ajan vasta iltapäiväksi ja piti kulkea se lappu mukana ja palauttaa vasta haastatteluun mennessä. Olipas sillain fiksua, kun piti laskea ilman laskinta ne laskut, mutta sit sai kuitenkin hengata paperin kanssa tuntikausia :D Monet muutkin siis itseni lisäksi. Tarkastin laskimella ne laskut, koska jekuttaja olen. Tosin, ei tainnut olla kuin yksi ajatusvirhe siellä. Ja meinasin infon aikana saada pienen slaagin, mut sit ajattelin vilkkaasti sillain "fengshuifengshuifengshui..." niin päihitin panikoinnin. Ihan hyvä, että osaan nykyselteen sillain ajatella jo pois moiset, vaikka tietty lääkkeet estää niitä yltymästä, mutta kuitenkin.
Sillä välin kun odottelin haistatteluaikaa, niin kohtasin pari "maalaista", jotka tuli pyörähtämään Helsingissä. Istuttiin terassilla kylmissämme, sitten sisällä lämpimissämme ja katseltiin koruja sun muita neitikrääsiä. Näitä tovereita en ollut kohdannut ennen, mutta kyllä ne oli sen verran leppoisia mitä oletinkin! Löysin taas joku piljoona vanha kulta + helmiä -yhdistelmäkoruja ja minulla on niihin suuri heikkous. Lompakko kuitenkin sanoi, että pitää hillitä. Ja jokainen hulppea hiuspanta somistuksineen upposi jemmaan päähäni, kun vaikka tukka on lyhyt, niin se vissiin silti imaisee suuruudellaan kaikki. Pitäisi hankkia sellainen oman pään kokoinen rusettipanta, sit se rusetti lepattaisi vaan tuulessa ja solisi niin överi, että olisi hyvä.
Sitten pienen pyörähtelyn jälkeen takaisin haistatteluun, joka oli puolisen tuntia myöhässä. Ei kysyneet mitään vaikeita, paitsi sen, että minkä ikäinen olen :D En koskaan muista. Oli hieman noloa, että joutui arvuuttelemaan omaa ikäänsä, mutta kun en juhli synttäreitäkään ikinä, niin ei sitä voi muistaa. Kaiketi annoin ihan hyvän kuvan, mutta en osaa ollenkaan sanoa kouluun pääsemisestä, kun sinne haki 500 ihmistä ja pääsee 30 ihmistä, enkä tiedä kuinka hyvä taso siellä on, kun en muita tunne. Todennäköisyys pääsemiseen on siis hyvin pieni, mutta ainakaan ei tule niin paha mieli, jos ei pääsekään.
Ja eläinpäivitystäkin:
Luulin, että meidän Bob (hognose, eli siankärsäkäärme) ei kasva ikinä. Kerkesin jo luulla, että se jää kastemadoksi koko loppuiäkseen, mutta ihan kuin se olisi vetänyt jonkun kevätspurtin :o Se alkaa kohta jo näyttämään käärmeeltä, on pullea ja ei jaksa enää hyökkäillä sekä pöhistä ihan niin paljoa. Ei se kyllä haitannut, se on itse asiassa sympaattinen, kun yrittää olla pelottava. Tuo taitaa ollakin yksi niistä käärmelajeista, joista tykkään kovin. Hankkiminen tapahtui ulkonäön perusteella, koska niillä on samanlainen nenä kuin minulla, mutta on ne muutenkin kivoja. Sopivan säpsäköitä. Ehkä eräs kaveri joskus tuo näitä lisää Suomeen, niin Bob voi saada ystäviä <3
Lisko-toveri Fred (parta-agama) on kans innostunut kesästä. Mietin taannoin, että sehän on jo viisivuotias, eli sillä on enää muutama vuosi aikaa viihdyttää minua. Ihmeen hyvin se on selvinnyt siihen nähden, että se on kitukasvuinen ja puolikas häntäkin raukalla. Se kasvuikänsä ajan oli kehnosti pidettynä, eli ei koskaan kasvanut massavaksi. Eli se on niinku isopääagama, se on uusi laji jonka Fred ihan itse keksi. Son jotain niinku kääpiöpartiksen ja tavallisen väliltä kokonsa puolesta. Se on viime aikoina kuolannut viinirypäleiden ja koppakuoriaisen palasia sekä kävi taannoin ankarasti käsiksi parsakaaliin, vaikka vihaa oikeasti kaikkia rehuja paitsi jäävuorisalaattia ja herneenversoja :D Mutta ihan hyvä, että lisko on aktiivinen ja reipas rupuisuudestaan huolimati.
Rakkauksia kaikille, PUSMOI :*
Meikän bileet, kun pääsykokeet tehty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti