Elegantti Boo.

Olen viettänyt mukamas hiljaiseloa, eli aivot ei ole keksineet mitään mistä kirjoittelisi blogiin. Selkä kremppasi, tuli stressi ja kriisi, mutta nyt selkä taas toimii. Ainakin jollain tavalla. Uraputkeni oli vaakalaudalla ja en tiedä millaisella laudalla se tällä hetkellä on, mutta ainakin hieman tasapainoisemmalla. En vielä tiedä, että voinko opintojeni jälkeen tehdä sitä työtä mihin opiskelen, mutta peukut persuuksissa, että selkä jaksaa!

Seuraava entry on numero 300, voisin sen kunniaksi skarpata ja keksiä turinan. Olemme partnerin kanssa miettineet, että miten "normaalit" ihmiset ehtii ja jaksaa tehdä kaikenlaisia makeita juttuja sekä harrastaa projekteja, kun me olemme niin laiskoja. Jos on töissä viisi päivää viikossa, niin tuntuu, ettei elämään mahdu muuta. Ja loppuajan sitä nukkuu päiväunia taikka muuten lataa akkuja. Vuorokaudessa saisi olla enemmän tunteja, että ehtii nukkumaan tarpeeksi ja touhuamaan tarpeeksi!

Siihen saakka kunnes keksin turinan, niin ihastelkaa kuvia siitä hetkestä, kun Boo melkein 7kk tapasi koirapuistossa veljensä Arminin sekä muita hilpeitä kanssakoiria:

... Kaunis koirani.

Huuli edellä ja koira perässä.

Bromance <3

Boon lörppis.

PUSMOI ja Boolta terveisiä :*