Siivouksen jälkeinen railakkuus ja kola!
Viime viikon perjantaina Jerelle kokoontui sen bändiläisiä ja pari muutakin ihmistä illanistujaisiin. Muistin taas, ettei se sosialisointi nyt niiiin kamalaa ole. Tiedätteks, kun ennen sosialisointia tuntuu siltä ettei lainkaan huvita ja jännittääkin vähän, mutta oikeasti kanssaihmiset voi olla tosi mukavia ja niiden seurassa voi viihtyä. Kyllä viihdyin, keikka pyöri telkkarissa ja juttelin ihmisille, joita en tunne. Oletan vaan aina, että vieraammat ihmiset ei voi olla leppoisia, mutta oikeasti aina on löytynyt joukosta joku, joka ymmärtää keskustella kanssani kiveksien laskeutumisesta sun muusta järkevästä. Viime vuonna kun rynniköin toisenlaisiin kekkereihin, niin sielläkin vaan keskustelin siitä kuinka alan parittamaan paria aasialaisen tyyppistä mieshenkilöä thaimaalaisina rattopoikina keski-ikäisille naisille. Jos porukassa on ihmisiä, jotka tajuaa huonoja juttujani, niin viihdyn. On sitä joskus sattunut niinkin, että juttuni ei ollenkaan avaudu kenellekään ja pakenen vaan parvekkeelle tupakille koko ajan, mutta harvemmin sellaista tapahtuu. Oli siis ihan hauskaa, kekkerit ei kyllä olleet mitkään suunnattomat, kun tyypeillä keikka seuraavana päivänä, mutta kesä ja kanssaihmiset \o/
Pitäisköhän itsekin pitää kesäjuhlat?
Viime vuonna ainakin sellaiset kesäkekkerit oli oikein mukavat. Oli helle ja valvottiin osan kanssa ensimmäiseen metroon saakka. Oi niitä aikoja, nykyään tuntuu niin harvinaiselle moiset valvomiset, kun on vanha ja laiska. Teininä sitä oli hereillä vaikka 24h eikä tuntunut missään muualla kuin nauruhermoissa. Muistelen rakkaudella edelleenkin niitä kesäaamuja, kun kavereiden kanssa käveltiin ekalle metrolle tai Pikkoloon kello 7 aamulla. Oli vaan niin makee fiilis, kun ei ollut vielä vastuuta aikuisten jutuista ja kaveriporukka oli niin läheinen, ja vailla huolenhäivää. Oi niitä aikoja ja niin edelleen!
Edustavaa.
Vielä edustavampaa, aamunaama, tukka hyvin, koira hyvin... Oikeasti ei ollenkaan hymyilytä aamuisin, mut vähän yritin!
Lupasin raportoida, että mitä tapahtuu, kun laittaa päähän hyvää hopeashampoota, jos tukka on hunajaisa. No, ekalla kerralla laitoin Fudgen päähän lillumaan siksi aikaa, kun ajelin sääriä ja tein muita naisasioita suihkussa. Pesin pois ja sävy oli hieman viileämpi. Seuraavalla kerralla tungin pään lavuaariin, pesin silikonittomalla ja laimennetulla shampoolla pään, pyyhekuivasin ja iskin sitten taas Fudget muhimaan. Tällä kertaa sitten tepastelin pitkin kämppää shampoo päässä ja touhusin, vaikutusaikaa oli ehkä 20min. Pesun jälkeen sävy oli kääntynyt aika paljon viileämpään. Ei se tietty nyt sillain väriä vaihda kokonaan, pitäisi olla vielä pari sävyä vaaleampi tukka, että siitä saisi oikeasti hopeaan vivahtavan. Mutta ehkä sitten seuraavalla blondauskerralla juurien lisäksi laittelen hetkeksi kans muulla vaalennusta, niin alkaisi jo muistuttamaan sitä sävyä mitä himoan. Helmiäisenvalkoisehkohopeahko olisi se väri mikä olisi hulppein, mutta sen saavuttaminen vaatii vielä varmaan pari kuukautta värjäyksineen ja sävytyksineen. Kyllä, on hieman hankalaa omistaa tummanruskea tukka, johon ei meinaa tarttua tosi kylmänharmaanvaalea kestovärikään ja joutuu blondaamaan like a boss, kunnes tapahtuu mitään minkä voisi saaha näyttämään hopeiselle :D
Ne jotka valittaa maantienvärisestä tukastaan tai harmaasta tukasta on pölhöjä, koska minusta sellainen olisi paras tukkasävy, kun sitä voisi pitää tummana sekä vaaleana ilman järkyttävää lätrinkiä. Ja sellainen harmaanvaaleanruskea on muutenkin kaunis sävy, se ei tarvitsisi kuin pari raitaa ja thada ~
Tässä esimerkkejä siitä mihin ajattelin pyrkiä (kiitos google):
(Tiedän ettei tukkavärillä saa naamaa komeammaksi, mutta aina voi yrittää!)
... Ja sitku kyllästyn moiseen, niin haluan hattaran värisen tukan. Sellaisen oikein ällön vaaleanpunaisen. Pinkki ei ole koskaan ollut suosikkivärejäni, mutta murrettu vaaleanpunainen on kyllä aika naseva.
Suomi myös juhlisti tässä juhannusta, joten toivottelen viiveellä kaikille hyvät jussit! Itsellä ei ole mökkiä eikä meillä ole muutenkaan ollut tapana juhlia juhannusta mitenkään erityisesti. Mietin, että jos olisin mennyt katsomaan kokkoa jonnekin, mutta google ei osannut kertoa olisiko jossain lähellä. Olisi ollut ihan kiva mennä koirien kanssa kävelylle ja samalla vilkaista kokkoa. Oli myös mahdollisuus mennä samalla luokalla peruskoulussa olleen tuttavan juhliin, mutta ne oli jossain Vantaalla hevonkuusessa ja laiskotti. Ja tietty satuin olemaan kotonani, joten matka tuntui ikuisuuden kestävältä verrattuna siihen, jos sinne olisi hilpaissut Jereltä.
Vietettiin sitten lopulta Jeren kanssa juhannusta päikkäröiden ja leffoja katsoen. Ja Jere kokkasi jollain salaisella reseptillä kanatortilloja, se oli ihan hyvä juhannusruoka. On jääkaapissa makkaroita, mutta ne ei ole tänään ainakaan viehättäneet. Varsinkaan, kun emme omista grilliä. Makkara on vähän sama kuin kalapuikot, ettei niissä ole kuin jauhoa lähinnä, mutta jos ne on rapsakoita, niin kyllä ne uppoaa. Oikeastaan varmaan voisi vaan syödä niitä grillihiiliä suoraan pussista ja litkiä ne alas sytytysnesteellä, koska nehän niissä makkaroissa hyvälle maistuu...
Ennen kaikkea laiskuutta me kuitenkin ahkeroitiin ja siirrettiin sänkyni (160cm parisänky) olohuoneesta makuuhuoneeseen. Oli pitänyt tehdä se jo alkuvuodesta saakka, mutta laiskuus iskenyt, kun se makkari on toiminut rottien huoneena. Ja siellä oli terraarioita, sohva ja ties mitä sälää. Meni puoli elämää järjestää sieltä kaikki huitsiin, että saisi sängyn mahtumaan sinne. Ja toiset puoli elämää meni siihen, että sai tavaroita sinne makkariin. Nyt vielä pitäisi tässä viikonlopun aikana järjestää olohuone, jonne tulee eläinnurkkaus ja sitten sohvat leijailee vähän eri paikkoihin. Voitte kuvitella minua sitten kiroamassa, koska inhoan järjestelyä. Voisin vaan jynssätä paikat lattiasta kattoon kernaasti, mutta aina on tavarat tiellä. Nyt onneksi tulee sentään sen verran looginen järjestys, että kani ja rotat elää omassa nurkassaan, niin ei ole joka puolella sitä hötöä mitä ne sieltä häkeistään potkii pihalle. Ja kun sänky on makkarissa jemmassa, niin jänes voi kirmata vapaana ilolla, kun ei tarvi vahtia sen tekemisiä. Joku ehkä tietää, että leikkaamattomat uroskanit harrastaa sänkyyn pissimistä, joka ei ole oikein viehkoa. Nyt sitten Vlad voi riemuloikkia kaikkialla, kunhan laittaa vaan makkarin oven kiinni :) Se kuitenkin osaa muuten käyttää vessaa, mutta sänkyni on ihana ruikkupaikka!
(Ja olisittepa muuten nähneet, että mitä tapahtuu, kun antaa matalan sängyn olla kaksi vuotta paikoillaan eikä siivoa sieltä alta tunteella. Sieltä löytyi kaikenlaisia yllätyksiä ja yksi ylimääräinen karvaeläin. Lupasin ja vannoin, että tästä lähtien kerran puolessa vuodessa kippaan kaikki matalat kalusteet ympäri ja jynssään! Muistuttakaa siis jouluna.)
Ja minua pyydettiin kans kuvaamaan asioita, joista nautin Helsingissä. En ole kerennyt kameraa ulkoiluttamaan kovin, mutta olen räpsinyt kuvia idästä. Yksi toverikin sanoi, että on pitänyt itää aina Helsingin pyllynreikänä, mutta on nauttinut alueesta ihan täysin rinnoin, koska niin nättiä. Pakko sanoa, että kyllä toveri on oikeassa. Olen asunut ghettossa täällä 6-vuotiaasta saakka ja samalla pihallakin asuntoja vain vaihdellut, joten on tullut tutustuttua idän kauniiseen puoleen. Vieressä porvarialueita koirien lenkittämiseen, että voi haaveksia lottovoitosta, on rantaa ja puskaa ja kaikenlaista. Sekä ihan vieressä on hyvät kauppamahdollisuudet ettei tarvitse edes koskaan mennä keskustaan. Täällä on säilytetty kivat ulkoilureitit ja puut, joten ei voi valittaa. Hulinaakaan ei ole ollut koskaan naapurissa eikä muutenkaan muualla kuin kapakoiden edessä, joten en keksi mikä olisi vikana. Halvat kämpät, paljon ulkoilualueita, ketterät mahdollisuudet liikkua Helsinkiin ja Vantaallekin saakka... Aika jea! Joten olen kuvaillut vain ulkoillessani kivoja paikkoja, jotka tulee vastaan ja joita jaksaa pysähtyä katselemaan. Ja niitä on PALJON. Jeren naapurusto on ihan ällöttävää ulkoilemiseen, joten en siellä tykkää edes lenkitellä koiria. Arvostan eniten sitä, että pääsee kävelemään kivoja reittejä, joissa puskia ja rauhallisuutta. Ja muut koiranpissattajatkin on 99% mukavia täällä päin, ei ole niistäkään kauhutarinoita kerrottavaksi. Juhannusyökin oli aivan ihana, oli lämmintä ja hiljaista sekä löysimme rusakon <3
Suukkoja kaikille ghettosta PUSMOI :*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti