Kävin Halloween-juhlissa syömässä mokkapalan.
Oli suuria ideoita, että miksikäs pukeutuisi Halloweenin kunniaksi ja mitä kaikkea askartelisi. Kuitenkin oli se viikko niin kiireinen, että muutamana päivänä lähdin kotoa ja palasin vasta 15h päästä nukkumaan. Illalla käytävät koulukurssit (jotka vielä järjestetään hevonkuusessa) ei ole lenpparijuttujani ja yksi ilta meni siihen, että hengasin mummolassa. Mummolassa hengaaminen on kyllä mukavaa, mutta sekin vei sitten sitä aikaa, jolloin olisin voinut askarrella tekohampaita. Taidan viettää sitten yksikseni joka viikonloppu naamiaisia, kun en ehtinyt nyt niitä viettää, eiksoo ihan hyvä idea?
Mutta menimme tosiaan partnerin kanssa tuttavan kekkereihin taannoin. Meidän lähteminen sinne oli taas melkoista, kun kaksi laiskaa kotihiirtä yrittää saada persauksensa ylös, mutta pääsimme kuitenkin perille saakka. En ole tanssinut niin rajusti aikoihin, viimeksi silloin, kun yritimme partnerin kanssa shuffleta Dragonforcea. Nyt me tanssittiin piirissä aika ankarasti mm. epilepsiatanssia, rollaattori-muuvseja sekä pyllyt vispasivat. En tiedä mitä muut juhlissa olevat ajatteli, kun seisoimme aina hetken ja sitten yhtäkkiä menimme tanssimaan maailman eniten vammaisesti jonkun kappaleen läpi, sen jälkeen taas seisoskelimme sivistyneesti kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
En tuntenut kovinkaan paljon väkeä juhlissa, mutta oli silti ihan mukavaa. Pitkästä aikaa joku sosiaalinen tapahtuma, jossa on oikeasti hauskaakin. Olen jotenkin niin epäsosiaalinen, että en aina ymmärrä juhlia ja kokoontumisia, varsinkaan, jos niistä ei tunne ketään. Tulee vähän tyhmä olo, kun yrittää vaikuttaa siltä ettei stalkkaa ketään tai tule salakuuntelemaan keskusteluja. Kuitenkin sitä aina vaikuttaa sellaiselta creepylta lurkkaajalta, jos yrittää tahdikkaasti iskeytyä mukaan keskusteluun, jonka aiheesta ei tiedä eikä juorujen kohteita tunne. Olen vaan niin kömpelö, että vaikutan hieman cp-vammaiselta tai psykopaatilta, vaikka kuinka yritän olla normaalisti.
Huomasin myös, että kohta on joulu. Meillä ei ole joulua koskaan juhlittu kovin reteesti, ollaan menty aina jouluruokailemaan mummolaan ja siellä menee aikaa 2-4h. Sen jälkeen paluu arkeen, tai ainakin kotiin. Onhan se kiva, että on tuollainen yksi pieni traditio, joka säilyy, vaikka perhekuviot muuttuukin. Joskus kävin kahdella aterialla, kun kävin äidin kanssa erikseen ja sitten toisen kerran isän ja isän vaimokkeen kanssa. Nyt sitten meitä on siellä satunnaisesti 2-4 vierasta mummon lisäksi. Tänä vuonna varmaankin partnerini ehtii ja kenties isän vaimokin, eli edes hieman vaikuttaa joltain sukukokoukselta. Meillä on niin pieni perhe, että sellaiset suuret perhejuhlat ei vaan ole olemassa.
Joulu parin vuoden takaa, olin vauhdikas tonttu.
Piti tehdä jouluksi kaikille saippuaa: olla ahkera ja kädentaitoinen. Nyt mietin, että on viimeiset päivät menossa, että projektin voi aloittaa. Piti myös kutoa kaikille. No ömms, on tuossa yksi lapanen valmiina? Taitaa käydä niin, että otan töihin mukaan kutimia ja kudon siellä mahdollisesti, tai sitten vaan suosiolla kävelen Lushiin ostamaan saippuat ja jos joku tarvii lapasia, niin Citymarketista saa. Ainaski saisin paketoida jotakin, koska rakastan paketoimista. Se tunne, kun on pussukka täynnä paketoituja lahjoja saa jotkut ilosoluni hyrräämään! Tykkään antaa kaikille kaikkea, jos olisin törkyisen rikas, niin paketoisin kanssaihmisille lahjoja ympäri vuoden ihan täpinöissä.
Joulussa on kyllä joitakin asioita, joista nautin. En ole mikään henkeen ja vereen jouluihminen, mutta olen sellainen hyvin pinnallinen joulustanauttija.
- Haisukynttilät
- Materia ja hässäkkä (tähän itse osallistumatta)
- Muiden maailmojen jouluhulinat
- Huonot jouluelokuvat
... Ja asiasta ilmakivääriin: olen yrittänyt TAAS opetella piirtämään. Jaksan aina piirtää muutaman kuukauden välein yhden luonnoksen ja sitten kiroan, kun en osaa. Nyt yritin skarpata, mutta en edelleenkään ole hyvä. Ei olisi ehkä kannattanut lopettaa piirtelyä siinä 16-17 -vuotiaana lähes kokonaan. Käsi on hutera ja mietin vaan sitä, että mitä kaikkea sitä nyt jo osaisikaan, jos olisi ollut se melkein kymmenen vuotta lisätreeniä pohjalla.
Yritin piirtää ekaa kertaa sydämen, joten tuli aika emo kuva.
Koulussa kuvataidekasvatusta, piti olla aiheena "jotain iloista".
Minusta kanilla oli kädessä moottorisaha, mutta muutin sen porkkanaksi.
Mutta jos tällä kertaa yrittäisin skarpata ja piirtää enemmänkin. Aina uhkailen ja aina unohdan. Sitten mietin, kun en osaa ja miksi en opi. Olen herkkä turhautumaan, etten jaksa kuin vartin ajan tuhertaa yhtä asiaa, eli en koskaan saa aikaiseksi mitään tarkkaan tehtyä. Saan ideoita askarteluun, piirtämiseen ja vastaavaan, mutta keskittymiskykyni ei riitä isoihin projekteihin. Kutoessakin on juuri sopivaa, että saa valmiiksi yhden pipon tai koirien villasukat. En kärsi adhd:stä, mutta olen varmaan sellaisia ihmisiä, että haluan kaiken äkkiä valmiiksi ja suoritetuksi, ettei ne jää roikkumaan. En osaisi palata piirroksen pariin jonkin ajan kuluttua uudestaan, joten teen sen minkä jaksan ja sitten se on valmis. Usein se pilaa koko homman, mutta näillä mennään.
Kävin ostamassa vesivärejäkin, jos vaikka niillä osaisin jotain tehdä. Tuskin, mutta yritän saavuttaa jälleen sen fiiliksen mikä oli 8 vuotta sitten, kun piirtäminen oli henkireikä. Kaipaan henkireikää elämääni ja voisin vakuutella itselleni, että joku maalaaminen olisi jopa kehittävää!
Niin ja sekin vielä saakeli, että Halloweenin aikaan ajelin kulmakarvani pois. Tähän mennessä on ollut sellainen olo, että oli ihan fiksu idea. Mutta itku tulee sitten, kun haluan kasvattaa ne takaisin.
Ei paha, eihän?
Bonuksena vielä muutama kuva, jotka on enemmän tai vähemmän vanhempia. Yhdessä kuvassa olin nätin syksyn aikana pissattamassa kaverin koiria ja sitten taannoin kuvasin koirien tekemisiä koirapuistossa.
Yksi, kaksi, kymmenen....
Riepu <3
Bones on jo melkein iso poeka!
Ewok on trash metal.
Pinkit pieruverkkarit ftw.
PUSMOI :*
PS. Lupaan yrittää kuvata enemmänkin järkkärillä tai edes kunnon pokkarilla, koska nyt suurin osa kuvista oli vaan meikän rakkaalla Samsung Galaxy Note kolmosella otettuja pöhlökuvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti