Lupauksia, uhkauksia ja vaatimuksia itselle.

Uhkasin jo uuden vuoden lupauksella, jonka ansiosta alan arvostamaan asioita. Mietin, että pitäisikö olla jotain muitakin lupauksia, jotka voisi sitten yrittää lunastaa? Yleensä ne lupaukset kuitenkin unohtuu vuoden mittaan, mutta eihän se ketään satuta, että laittaa itselleen tavoitteita.

Voisin ottaa muutaman tavoitteen, jotka haluan toteuttaa vuonna 2014. Yksi niistä olisi se, että skarppaan opiskeluissa vielä enemmän: panostan aikaa ja jaksamista tehtävien tekemiseen, vaikka tähänkin mennessä ne on sujuneet ihan hyvin. Mutta voisin aikatauluttaa ne paremmin ja hoitaa heti alta pois, että eivät jää roikkumaan eräpäivään saakka.

Teen kodista kodin. Olenhan asunut täällä pian viitisen vuotta enkä vieläkään koe tätä kodiksi. Täällä on liikaa krääsää, liikaa sitä ja tätä. Pitää tehdä sellainen siivous, että kaikki roju lähtee pois, että mahdumme olemaan täällä. Nyt on koko ajan joku kaaos meneillään vähintään kahdessa nurkassa, koska tavarat ei vaan mahdu. Uhkaan myös siirrellä taas olkkarista sängyn makuuhuoneeseen, ja makuuhuoneen eläinhuone siirtyy olohuoneen eläinnurkkaukseksi. Teen tämän vähintään kerran vuodessa, sitten taas vaihdan tavaroiden paikkaa. Olen jo ajatusmaailmassani edistynyt sen verran, että tiedän jo osan asioista mitkä roudaan kellariin/roskikseen, että ehkä nyt samalla häseltäessä saisi jopa tehtyä sitä kauan haikailtua tilaa ja ilmavuutta.
(Vaikka ehkä kenties muutamme tämän vuoden aikana, mutta en ajattele sitä, vaan keskityn siihen mikä koti sattuu olemaan juuri nyt.)

Meikkaan enemmän. Kuulostaa tosi höpsöltä, mutta yleensä ei ole ollut jaksamista keksiä mitään meikkauksia ja kuitenkin se on minulle sellainen henkireikä, että nautin siitä. Nyt lomalla on tullut kokeiltua meikkaamista uudestaan ja muistin, että on se ihan kiva saada ahaa-elämyksiä. Ja voisi panostaa siihenkin, että alkaisi ottamaan käyttöön muutkin vermeet kuin pelkät meikit ja alkaisi maalaamaan sekä leikkimään nestemäisellä lateksilla. Kaikki tämä vaatii sellaista pysähtymistä ja sitä vaan repii jostain aikaa itselleen ja hölmöille harrastuksilleen. Kyllä sitä aikaa löytyy, jos ei vaan arkisin tuijota seinää töiden jälkeen koomassa, vaan skarppaa vähän.

Ei ilmekarvoja, paitsi varjostettuna. Uusi lenpparijuttuni.

Huolehdin itsestäni. Monesti töissä menee päivät niin, että en muista ruokkia itseäni. Tai jos ruokin, niin ruokin huonosti. En ole koskaan tullut ajatelleeksi, että ruokavalio voi vaikuttaa kovasti hyvinvointiin, mutta kaikella järjellä sehän vaikuttaa varmaan eniten. Yritän siis luvata sen, että syön ja juon tasaisemmin enkä sitten vasta illalla ahmi jotain. Ja varasin ajan osteopaatille selkäni kanssa, toivon mukaan se näkee mikä selässä on vialla. Sitten jos/kun vika löytyy, niin sen pohjalta täytyy alkaa harrastamaan liikuntaa, joka sopii selälle. Kerran olen käynyt salilla, mutta sitten se on laiskuuksissa jäänyt, kun en oikein tykkää saleista.

Ajattelin ostaa kurssin jotain ryhmäliikuntaa, jossa edessä karjuu ohjaaja ja kannustaa nostelemaan polvia korviin. Uskon, että sellainen ryhmäpaine vähän auttaa liikkumisessa. Salilla käydessä on toki partneri seurana, joka kannustaa. Mutta minua ujosti nolottaa, kun se jaksaa nostella vaikka elefantteja ja itse en pysty edes fiksusti tasapainoilemaan pelkän tangon kanssa :D Tasapainoni on niin huono, etten osaa ajaa edes pyörällä, joten olen hätää kärsimässä kyykätessä. Tarvitsisin apulaitteita kaikkeen, niin tunnen oloni hankalaksi salilla kävijäksi, vaikka varmasti apulaitteita löytyy joka tarpeeseen. Meillä on partnerin kanssa kuitenkin eri tavoitteet ja eri taso siinä painojen vetkuttamisessa, niin jotenkin koen enemmän omaksi jutukseni jonkun liikkumisen, jossa joko oppii jotain tai jossa ei tunne oloansa ihan niin heikoksi.

... Siinä oliski pari uuden vuoden lupausta, jotka vaatii itseltä hieman panostusta ja joita ei kannattaisi vältellä vetoamalla erilaisiin tekosyihin. Vaikka tällä hetkellä ketutus on suuri selän takia, niin ehkei maailma siihen kaadu. Otin kans lupauksekseni sen, että jonain päivinä vaan päätän, ettei kiinnosta ja en stressaa. Tietteks, kun aivot joskus juoksee kauheaa kyytiä, stressi vie yöunet ja kiukuttaa, ei pysty eikä kykene. Joskus sitä vaan pitää heittää aivot narikkaan ja sanoa, ettei jaksa kiinnostaa ja siirtää ajatuksensa johonkin positiivisempaan.

Hyvää uuden vuoden alkua kaikille, PUSMOI :*