Sivut

torstai 27. maaliskuuta 2014

Oletko jo aikuinen?

Missä vaiheessa pitää olla aikuinen?

 photo iivokpaita_zps6ea9cebc.jpg

Aloin miettimään, että olen "jo" 25-vuotias. Ja mietin sitä, ettei minulle tuottaisi mitään ongelmia käyttää tarralenkkareita vilkkuvaloilla ja en osaa hävetä sitä, että käytän lapsellisia vaatteita. Sekin vielä, että lasten osastolta löydän usein kenkiä: meinasin viime kesänä ostaa sandaaleiksi Monster High-töppöset. En leiki leluilla, mutta osaisin arvostaa jotain elokuviin liittyvää krääsää, jonka voisi määritellä leluiksi.
Haluaisin esimerkiksi taas joskus oman Mogwain, kun minulla oli sellainen lapsuudessani. Ja meillä asuu pehmoeläimenä Chewbacca. Yksi pitkäaikainen haaveeni olisi saada oikean kokoinen Alien-leffoista tuttu örkki, sijoittaa se takapihalle ja laittaa siihen liiketunnistin, joka liikkeen nähdessään alkaa mörisemään. Ei tosin ole takapihaakaan, mutta joskus sitten!

Joskus mietin sitäkin, että alkaako hävettämään lapselliset juttuni vai pitäisikö ajatella positiivisesti, notta olen sopivan vatipäinen? Olen saanut kuulla usein, etten näytä ikäiseltäni vaan nuoremmalta. Joskus minua luullaan alaikäiseksi. Onko se loukkaus vai kohteliaisuus? Kun minulle kerran sanottiin, että vaikutan nippa nappa juuri 20 vuotta täyttäneeltä, niin hörähdin ääneen, että kuinka on mahdollista, kun minulla oli päässä rusetti, paidassa poni ja... No niin, enemmänkin mietin sitä, että se 20-vuotias on jo hyvä veikkaus ulkomuotooni nähden. Jos tapaan tai näen kauempaa entisiä koulukavereita, jotka ovat saman ikäisiä, niin huomaan näyttäväni erilaiselta. En ole koskaan ajatellut itseäni aikuisena, mutta toisten katsominen aiheuttaa sellaisen ajatuksen, että olenko jo aikuinen? Ihan kuin ne muut olisi kasvaneet aikuisiksi ja itse olen jäänyt elelemään pieneen kuplaani.

 photo IMG_5049--_zps0959e990.jpg

 photo IMG_5125_zps9a9d6cbc.jpg
Kemikalio-myyjä tässä hei!

 photo IMG_5207_zps7bc67cf7.jpg

Minulla ei ole mitään naisellisuutta ja aikuisuutta vastaan, mutta koen oloni mukavimmaksi silloin, kun päällä on risaiset farkut ja t-paita. Eikä hävetä ollenkaan käyttää tukassa rusetteja tai pinnejä, joissa on pääkallon kuva. Se saa minut vaikuttamaan idiootilta, kakaralta ja epäasialliselta. Osaan ja kykenen siis olemaan aikuisen näköinen, mutta olen valinnut näyttäväni sellaiselta, jota ei voi ottaa vakavasti. Tahallani en halua vaikuttaa tyhmemmältä kuin olen, mutta tottahan se on, että päällinen olemus vaikuttaa siihen mitä ihmisestä ajatellaan. Jos menisin työhaastatteluun sen näköisenä, että kokisin olevani parhaimmillani, niin minut palkattaisiin ehkä sirkukseen. Apinaksi.

Shoppailen tosiaan lasten osastoilla. Ostin asialliset talvikengät sieltä ja löysin nyt kevään kunniaksi pari vaihtoehtoa tennareiksi. Ilo on omistaa pieni jalka, koska minusta lasten kengät on välillä sopivasti hauskoja ja hyväntuulisia, joita mielelläni käytän. Ostan välillä vaatteitakin lasten puolelta, jos löytyy oikeanlaista kokoa. Eikä tuota mitään omantunnon pistoksia, jos paidassa olisikin Hello Kitty tai joku muu lapsenmielinen hahmo seikkailemassa.

 photo fd46d817-0755-4588-bbe8-289fbf2381ef_zps51522739.jpg
Pakko kai nuo mustat on ainaski hommata!

Tätä vaan tässä ohimennen taas mietiskelin, notta osaan näyttää aikuiselta, mutta en halua. En myöskään kyllä koe mitään suurta tarvetta väkisin olla lapsi ja pitää kiinni kynsin ja hampain nuoruudestani. En vaan ole vielä valmis olemaan ihan aikuinen. Vähän voin olla, mutta kokonaisvaltainen aikuisuus ei ole minua varten ainakaan lähiaikoina. Voi olla, etten koskaan koe oloani sen ikäiseksi mitä oikeasti olen ja vielä mummonakin kiikkustuolissa kutoessani minulla on päässäni niittipanta ja paidassa Spider-Man.

Oletko Sinä jo aikuinen?

Hyvää kevättä kaikille ja olkaa sellaisia kuin olette :* PUSMOI!

9 kommenttia:

  1. Emmä ainakaan koe itteäni mitenkään "aikuiseksi" (heittomerkeissä siksi, että sana aikuinen on melko laaja käsite :)), enkä haluakkaan kokea kaikilla osa-alueilla. Osaan hoitaa taloutta ja pestä pyykkiä, tarvittaessa osaan tehdä ne tarvittavat asiat, mitkä "aikuisen" pitää ja käyttäytyä sen mukaan.. mutta 90% ajasta hassuttelen, pelleilen, laiskottelen ja olen kun pahempikin kersa, enkä näe siinä mitään huonoa! On mielestäni pahempi olla kalkkis, kuin pystyväinen olla avoin ja oma itsensä.. joku on omana itsenään sitten se kalkkis aikuinen, mutta mä en KOSKAAN ikinä tahdo olla sellainen! Ja joo, mulla on pehmoleluja ja katotaan piirrettyjä ja hihitellään kaikelle mahdolliselle lapselliselle - mutta se on ihan parhautta ja piristää synkempääkin päivää :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen joskus kans hyvin kalkkis! Joskus kuuntelen itseäni vanhempienkin juttuja ja tulee ajatus, että missä ulottuvuudessa oikein asun ja elän, kun en ymmärrä. Olen toisaalta pirun vanha sielu, mutta ulkomuodosta voisi päätellä jotain ihan muuta.

      Hassuttelu, pelleily ja ennen kaikkea itselleen nauraminen on minusta ehkä terveellisintä mitä voi tehdä :)

      Poista
    2. Nojoo semmonen ajoittainen kalkkeutuminen on ihan ok, koska joskus sen järkevyydenkin pitää tulla esille käytöksessä ja tekemisissä.. mutta mä miellän kalkkeutumisen myös osittain huumorintajuttomuutena - ei vaan yksinkertaisesti VOIDA reagoida mihinkään lapselliseen mitenkään, koska sehän nyt olis, noh, lapsellista! :D

      Poista
  2. Vastaus kysymykseen: Ei, en ole. Varmaan vielä pitkään aikaan, jos koskaan. Ikää tulee ens kuun loppupuolella täyteen hurjat 31vee, ja jo puoli elämää sitten sanoin etten aio tulla aikuiseksi kun täytän 18, oon ainoastaan täysi-ikäinen. Sama aikalailla pätee edelleen :)

    En muista oliko se pp:llä vai millä nettipalstalla, kun joskus joitain vuosia sitten lueskelin, että viimeistään kolmenkympin lähestyessä pitäis tajuta jättää huppareiden käyttö. Mitä ihmettä, miksi? Ne on kuulemma teini-ikäisten vaatteita... Kas kun kaupassakaan en oo kyllä nähnyt mainintaa "ei missään nimessä yli 28-vuotiaille!"

    Äh. Mulla oli joku ajatus tähän liittyen vielä, mutta se pääsi vemmeltämään karkuteille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha. Hupparit on käytännöllisin asia ikinä, varsinkin sellaiset pitkät. Ne voi minusta olla jopa sieviä ja siistin näköisiä, jos ovat tyköistuvia. Pitäisiköhän alkaa laittamaan tennareihin ja huppareihin niitä lappuja, että ikä tarkistetaan ja myyntiä rajoitetaan, jos ostaja vaikuttaa yli 30-vuotiaalta?

      ... Tennareista en luovu kyllä ikinä. Tai ikinä ja ikinä, mutta sellaiset conversen tyyppiset kengät on vaan parhaat jalassa. Toivottavasti kukaan ei niitä ala kieltämään!

      Poista
  3. Mua kylmää jo valmiiksi kun pitäis duunitilaisuuteen pukeutua "lounge suit" -dresscoden mukaan, ja se ilmeisesti on joku siisti jakkupuku tai max. cocktaimekko. Entä jos ei haluu? Jos tahtoo vaan mennä zombinhammasmekossa tai paljettikoltussa? Voinko mä vaan väittää että oon taiteilija? Yst. terv. vähää vaille 30-vee

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin myös näytä koodeja, että joihinkin töihin oikeasti pitää laittaa ne nahanväriset sukkahousut ja jakkupuku. Ymmärrän jakkupukujen hienouden, jos niissä on "sitä jotain", kuten kuvistakin voi huomata. Nuo ei vaan menisi läpi siinä ns. oikeiden aikuisten elämässä ja työssä.
      ... Voit vedota siihen, että olet taiteilija ja vapaa sielu, istahda vielä alas banjon kanssa veivaamaan pari kappaletta paljettikolttu hytkyen :D

      Poista
  4. Olet upea juuri tuollaisena! :) En minäkään tiedä mitä koko "aikuinen" -käsite meinaa.. Ei mua vieläkään päästetä kuppiloihin tai edes hedelmäpeliä pelaamaan, jollen käy todistelemassa ikääni. Niin ja ostan myöskin kenkiä lastenosastolta. Ollaan juuri semmoisia kuin halutaan olla, eikös niin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuppilat ei niinkään haittaa, mutta se ettei pääse häviämään kahta euroa Voittopotissa on kyllä harmillista!

      Poista