Sivut

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Matleena ja Sergei.

Ennen pääsiäistä oli tosiaan Pet Expo, jonne menin pyörähtämään. Olen ollut joitakin kertoja Pet Expossa sekä Lemmikkimessuilla, mutta nyt oli aika hiljaista ja tylsää meininkiä. Oletettavasti hauskinta oli niillä, jotka oli näyttelyttämässä eläimiänsä. Tällein turistina ei ollut mitään turhan jännää: messualennukset oli unohtuneet lähes kaikista kojuista, mitä nyt onneksi kissan napuskaa löytyi hyvällä hinnalla. Muuten en shoppaillutkaan, paitsi Outlet Exposta kuivashampoota (muistin siellä unohtaneeni ostaa sellaista) sekä etukäteen sovitusti skorpionilukin.

.... Kuivashampoo kyllä ehti jo tulla käytetyksi, kun uhkasin koiranpoikasta kylvettämisellä ja se sitten oli päättänyt yksin jäädessään yrittää kuivashampoolla puhdistella itsensä: puhdisti ainakin lattian ja yhden rahin, ne oli hetken aikaa jauhoisia ja raikkaita!

Meillä on joskus asunut skorpionilukkeja, kun ostin joitakin vuosia sitten (kenties 5-6 vuotta sitten?) muutaman kakarana sekä postitse sain yhden aikuisen. Kakaroiden kanssa kävi niin, että vaikka noudatin käyttöohjeita, niin lopputulos oli se, että meillä ei asunut yhtäkään pientä lukkia joidenkin kuukausien päästä. Käyttöohjeissa mainittiin, että ovat sosiaalisia eläimiä, joten taisi asustaa kolme tai neljä samassa lootassa ja elelivät ihan iloisina. Kunnes eräänä päivänä yksi söi kaverinsa. Mutta ei siinä vielä kaikki, taisi se kavereiden syöminen masentaa niin kovasti, että ryhtyi syömälakkoon eikä mikään kelvannut, vaikka kaikkea mahdollista tarjosin. Lopulta pieni lukinpoikanen löytyi menehtyneenä ja hänen illallisensa mutusteli lukin raatoa... Elämän kiertokulku ei ollutkaan ihan niin looginen.

Tämän jälkeen päätin, että ostan aikuisena lukit, koska epäilin käyttöohjeita ja oletin, että lukkien kasvaminen, syöminen ja yleisesti hengissä pysyminen on kiinni horoskoopeista, nousuvesistä ja mystisistä hengistä. Oli minulla kaksi päivää sitten aikuinen söötti skorpparilukki, mutta se keneltä olin sen ostanut oli unohtanut pakata sen fiksusti postipakettiin: lukki sai kylmää ja eleli tosiaan vain sen kaksi päivää. Olisin saanut korvauksena uuden, mutta mietin, että mitä sitä nyt toista tapattamaan, jos unohtuu pakatessa taas joku olennainen asia, kuten perslämmitys.

 photo hh_zps69a1cb57.jpg

Nyt meillä asuu Matleena, joka on tosi reipas ja uljas skorpparilukki. Hän on vielä keskenkasvuinen, mutta kun heti messupäivän iltana laitoin sille ruokaa, niin kaikki ruoka mahassa seuraavana aamuna. On tasaiseen tahtiin mussuttanut ilman mitään stressiä sekä laitoin sen varuiksi vielä pienempään asumukseen, että varmasti löytää ruokansa eikä saa sydäriä. No, Matleena ekana iltana jo veti rundit asumuksen läpi ja vaihtelee siellä päivittäin paikkaansa, eli sen olisi voinut laittaa vaikka heti asumaan suureen kotiinsa!


Mikä on skorpionilukki?

Huhujen mukaan, se on eläin, joka esiintyi Harry Potter -elokuvassa. En ole itse elokuvaa nähnyt, mutta suurin osa katsojista oletti, että eläin on kaikessa karmeudessaan tehty tietokone-efekteillä eikä sellaisia ole oikeasti olemassa.

Englanniksi niitä kutsutaan nimellä tailless whip scorpion, eli ei häntää, pitkä pari jalkoja sekä sakset. Ne eivät ole myrkyllisiä laisinkaan eivätkä muutenkaan vaarallisia muille kuin pienemmille selkärangattomille.

Ne asustelee mielellään kallion seinillä ja jemmapaikoissa, joissa haaveilee ruoasta, jonka nappaavat etusaksillansa ja hamuavat suuhunsa.

Niillä on pitkät tuntojalat, joilla koskettelevat ympäristöään ja etsivät ruokansa. Ne eivät luota niinkään näköönsä tai kuuloonsa, mutta näppituntumalla miettivät mihin suuntaan etenisivät ja koplaavat, josko löytyisi jotain herkullisen tuntuista matkan varrelta.

Ne ovat tosi ujoja sekä vikkeliä, joten jos yrittää mennä tökkäämään sormella, niin oletettavasti eläin kirmaa sivusuunnassa karkuun ja miettii, että kuka kehtaa häiritä hänen ilmatilaansa.

Eivät lainkaan aggressiivisia, ovat kehittyneet vaan vikkeliksi pakenijoiksi eivätkä osaa edes nipistää saksillaan.

Mutustelevat elävää lihaa, eli esimerkiksi sirkkoja. Lähes kaikki, joka liikkuu vilkkaasti ja äkkinäisesti kelpaa niille, jotkut myös maistavat hitaampaakin saalista. Mutta tuntokoivissa ihanimmalta tuntuu loikkivat sirkat, lentävät kärpäset ja esimerkiksi pehmeäkuoriset kirmaavat torakat.



Matleenan jälkeen huomasin, että vitsit ne onkin oikeasti lähes lemppariötököitä. Onneksi kaverilla oli tullut myytäväksi putiikkiinsa damon variegatuksia, eli samankaltaisia, mutta hieman eri lajia. Sieltä piti adoptoida reteesti vielä yksi: oikein reipas ukkeli, jolle sisustinkin sitten hieman isomman asumuksen. Mietin miten nimeäisi tämmösen, kun Matleenan keksi partneri ja joku sanoi, että pitäisi sitten nimetä salkkareiden mukaan kaikki muutkin selkärangattomat. En seuraa salkkareita, mutta wikipedia sekä tuttavat auttoi kertomaan, että minkä nimisiä hahmoja salkkareissa esiintyy Sepon, Ullan ja Ismon lisäksi :D

Tässä siis Sergei, vaikka muistaakseni yksi edesmenneistä pikkuskorpparilukeistani oli saman niminen, mutta rauha hänen sielulleen ja laitetaan nimi kiertoon:

 photo lukki_zps896dcbbe.jpg

 photo lukki2_zps991126b3.jpg
Paws ahead!

... Ja kyllä, vaikka jonkun mielestä skorpionilukit näyttävät hieman brutaaleilta, niin ne ovat ujoja sekä kilttejä, joten niitä voi käsitellä. Ei toki suositeltavaa, jos ei tiedä miten liikuskelevat, kun ovat tosi vikkeliä. Eikä muutenkaan kannata käsitellä, ellei ole tarkistettava ötökän hyvinvointia tai sitten harrasta kuvaussessioita, että voi laittaa blogiinsa kuvan. Ei ne tosiaan mitään pahuuksia tee, mutta jokapäiväisellä koplaamisella ne varmaan saisi jonkun sydänvian, koska eivät kuitenkaan suuresti arvosta jättiläisiä, jotka haluavat liikuttaa turvallisesta viidakosta ötökkää suureen pelottavaan maailmaan.

Ja bonuksena sitten adoptoin skorpionin poikasen, joka on huisit 2,5cm pitkä ja elelee iloisesti suuressa lukaalissaan, jota voisi pikkuruiseksi muovirasiaksikin kutsua. Se pitäisi varmaan kuvata ihan järkkärillä, että saisi jotain selkoa. Huhujen mukaan se kasvaa sitten kropaltaan 20cm mittaiseksi, joten viimeistään siinä vaiheessa sen löytää sieltä asumuksesta, kun nyt tuntuu jemmaantuvan hyvin herkästi :D

Tämmöstä tällä kertaa, ötökät on hauskoja, suosittelen tutkimaan myös niiden ominaisuuksia: saattaa löytyä vallan viehättävä lemmikki sinullekin!
PUSMOI ja muistakaa arvostaa selkärangattomiakin :*

2 kommenttia:

  1. Hei, tuosta skorpionista olis kiva nähä kuvia ja muuta juttua :) Kuuluu sarjaan ei-ikinä-mulle-tuollasta-APUA mutta-kun-kuitenkin-silti-kiehtoo :D
    Iskeekö sellaset helposti hännällään muutakin kun saalisruokaa, eli onko kovinkin suuri todennäköisyys saada myrkkypiikistä käteensä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on merkkiä hadogenes troglodytes, eli iso aikuisena, mutta lähes harmiton. Perinteinen keisariskorpionikin on melko harmiton ja suosittu lemmikkinä.

      Tuo hadogenes-merkkinen on sellainen, että se ei pistä lähes ikinä ja jos osuukin, niin ei aiheuta mitään erikoisia oireita: saattaa kutista tai poltella hetken, mutta jos ei ole allergiaa, niin ei sen kummempaa. Toki ei kannata riskeerata, koska allergioita voi olla vakavampiakin.

      Lajista riippuen osa on aggressiivisempia ja osa taas ei lähes koskaan huido itseään isompia, vaikka tunkisikin käden terraarioon. Kikke-Liisa (koska emme sukupuolta vielä tiedä :D) on vasta 2,5cm vilkas viipottaja. Toivon mukaan alkaa kasvamaan vilkkaasti, että siitä saisi fiksuja kuviakin ilman makroputkea!

      Poista