Muuttorumbailua vielä, sekä hamstereita!

Meidän uusi hittipiisi, koska gorillatanssi ja gugu gaga gugu gaga. Ei me osata Jeren kanssa kyllä tanssia kovin hyvin, mutta yritys on kova.

Viime viikolla keskiviikkona Jere tuli tovereineen pakun kanssa meille pariin otteeseen, joten tänne saatiin suurin osa tavaroista. Tuntuu hieman ahtaalta, sillä nyt ollaan jo seuraavassa viikossa, mutta ei voi järjestellä sen kummemmin, kun kaksi sohvaa on tiellä. Onneksi sohvat lähti tänään jeesuspaikkaan (eli jonnekin nuorisokeskukseen), niin voimme tällä viikolla järjestellä mm. senkit oikeille paikoilleen. En ihme kyllä ole kuin kertaalleen kolauttanut itseni, vaikka täällä on senkkejä väärillä paikoilla ja muutenkin ruuhkaisaa. Kunhan päästään vessaan ja jääkaapille, niin selvitään. En ymmärrä miten ihmisillä onkin tavaraa ökynä, tässäkin on melkein 60 neliötä ja tuskaa änkeä tänne kaksi ihmistä samaan aikaan. Ok, lemmikit vie kans jonkin verran tilaa, mutta niitä en voi syyttää hamstrauksistani ja epäorganisoidusta asunnosta, jossa asiat on vaan "jossain" sen kummemmin sitä suunnittelematta.



Ja kuten ehkä joku lukikin, niin aiemmin kesällä hain kampaajakoulutukseen, jonne en päässyt. Tuuri muutti suuntaansa, joten pääsin haastatteluun kynsiteknikko-koulutukseen, jossa saisi samalla vakkariduuninkin. No en päässyt sinnekään. Siihen liittyi joko jotain mystisyyksiäkin tai sitten väärinymmärryksiä. Mutta kuitenkin alkaa jo tuntumaan siltä, että minun täytyy olla todella epämiellyttävän ja inhottavan oloinen, kun vaikka kuinka hakisin paikkoihin jotka kiinnostaa minua 110%, niin siltikään ei tärppää. Haastatteluissa ja kokeissa istun ryhdikkäästi, hymyilen, olen asiallinen ja kohtelias sekä sen verran puhelias, etten vaikuta tuppisuulta. Koitan olla myös oma-aloitteinen, että jos on isompi määrä porukkaa, niin istun ihan eteen ja viittailen sekä kyselen, jotta jään mieleen positiivisesti. En tiedä miten minun luonne kuitenkin tuntuu kauhistuttavan kaikkia työnantajia tai opettajia, tai sitten naamassa on joku vika. En tosin aikoinaan Jurvassa opiskellessani saanut yhtäkään kaveria koulusta, joten vetoaisin ehkä enemmän siihen ällöttävään luonteeseeni, jota en ole itse huomannut ällöttäväksi. Olen halunnut uskoa, että olen ihan miellyttävä ja tulen lähes kaikkien kanssa toimeen, mutta ehkä olen sokea itselleni. Kysyin Jereltä, että mikä minussa on niin ällöttävää etten saa töitä tai opiskelupaikkaa, niin se väitti, etten ole ällöttävä. Tosin, ei se uskaltaisi sanoa, jos olisin ällöttävä :D

... Olen siis pohtinut, että mikä minussa on vikana? Miksi en itse näe sitä vikaa, jonka kaikki muut näkee? Onkohan minulla salaa joku narsistinen persoonallisuushäiriö, että yrittäessäni olla kiltti ja kohtelias, niin sanonkin tietämättäni kaikkea rumaa ja tahditonta? Koska en ole edes haissut pahalta haastatteluissa, siitä olen aika varma. Jotain luotaantyöntävää minussa kuitenkin on, vaikka omasta mielestäni olen sellainen harmiton palloposki, joka ei näytä edes uhkaavalle. Tiedän myös sen, ettei kaikki vihaa minua vaan osa pitää minua jopa mukavana sekä hauskana, niin en vaan saa kiinni siitä erheestä, joka aiheuttaa sen ettei tärppää mikään asia mitä haluaisin. En haluaisi viettää koko ikääni vaan kotivaimona, joka ei tee mitään, niin alkaa kohta turhauttamaan haeskelu ja yrittäminen joka ei tuora tulosta :x ! Täten suunnitelmani on voittaa lotossa ja perustaa oma yritys, jotta maksan sitten itselleni palkkaa ja työllistän itseäni. Harmi, ettei ole vielä tullut sitä muutamaa miljoonaa, mutta ehkä sitten ensi viikonloppuna. Tai sitä seuraavana.

Hilpeämpiin asioihin:
Minulla oli sadan metrin mittainen juurikasvu, joten vietin aikaani värjäämällä Jeren tukkaa sekä omaani. Nukahdin Fudget päässä sen jälkeen ja jostain syystä juurikasvuun laitettu värinpoisto ei valkaissutkaan ihan samaan malliin kuin yleensä, joten tukka on nyt sini-keltainen... Voin viettää ruotsalaispäiviä, kunnes väri tasoittuu. En kyllä ymmärrä, että mikä juttu siinä on, että sama värinpoisto joskus vetää väriä tukasta ihan railakkaasti veks, nyt sitten yritän miettiä mitä teen juurelle, kun kuitenkin tuntui mömmö kivan polttelevalta siinä enkä haluaisi värjätä heti uudestaan :x Jeren tukka sentään on ihan jees. Ja sen varpaat myös, sillä se sai kynsiinsä vesimelonit. Itse en ole kynsihaastetta edes tehnyt, sillä kilahdin keltaisiin kynsilakkoihin. Joten kuvassa vaan ihan muunlaiset kynsihaasteeseen liittymättömät kynnet (jotka lakkasin pimeässä, sen on vähän näköisetkin). Pitäisi varmaan tilata Ebaysta jossain vaiheessa geelausvälineet, kun uhmakkaasti haluan alkaa maailman parhaaksi kynsientekijäksi kotioloissa. Vaikka siihen on kyllä matkaa, niin en pidä sitä mahdottomana tavoitteena.



Ja koska en keksi sen suurempia tarinoita tässä pientä muuttokuormaa odotellessa (Jere ja sen yöroudaukset), niin laitan vaan muutaman kuvan lopuksi. En ole edes muistanut kantaa pokkaria mukana tai kuvata mitään, joten pahoittelen juorujen puutetta sekä kuvien puutetta. Pitää selkeästi tällä viikolla olla ahkerampi ja tehdä jotain muutakin jännää kuin syödä ja nukkua!


Ewokin iloilme koirapuistossa.







PS. Meille muutti kahden campbellin kaveriksi samalta kasvattajalta niiden puoliveljet (sama isä), joten nyt niitä on sellainen maailman söötein hamsterikasa isossa dunassa <3 Toivottavasti joku niistä on isona kaunis, tekee mieleni kokeilla edes kerran käydä hamsterinäyttelyssä, kun viimeksi kävin sellaisissa joskus kakarana (jolloin se oli ihan erijännää). Oletettavasti siellä on tällein aikuisena eritylsää, mutta voi olla, että yllätyn positiivisesti!


Seitikki (sininen), Kuukunen (sininen), Vahvero (sininen fawn) ja Jeren lenppari Kääpä (vaaleansininen semivalkonauhainen).