Sivut

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Hirmuliskojen maihinnousu.

Jos joku jaksoi katsella edellisen postauksen videon, niin tässä pari kuvaa vielä meikkaamisista, jotka jaksoin vasta taannoin uppailla:

 photo hekedragi_zps199d0b89.jpg

 photo hekedragi2_zps9110ef89.jpg

Ja todellakin, minun pitäisi kenties joskus pestä ja kammata peruukit, koska tuonkin noukin vaan hattuhyllyltä, jossa se on pyörinyt kuukausia pipojen seassa... Ugh.

Olen yrittänyt saada inspiraatiota meikkaamiseen, nyt kun on hetkellisesti aikaakin maalata naamaansa turhan railakkaasti. On ollut kivaa taas kokeilla uusia ja vanhoja asioita naaman kanssa, sekä törsätä aikaansa sellaisiin turhanpäiväisyyksiin. Olen myös tällä viikolla ottanut testiin erilaisia kotiniksejä kasvojen hoidossa, kun netti on niitä pullollaan. Kokeilin jo murskata kasan aspiriineja jauheeksi ja sekoittaa veteen, en pitäisi auttaa finnien kanssa railakkaasti. Hankala sanoa yhden kerran perusteella, että auttaako ja sekin vielä, etten tiedä mikä kaikista konsteista sitten auttaa. Nyt naama on jo rauhoittunut melkoisesti siitä mitä se oli viikko sitten, kai jotain teen oikein? Ostin vihreää teetäkin ihan sitä varten, että saan tehtyä siitä kasvonaamion luomuhunajan kera. Ja olen uskollisesti kaksi kertaa päivässä puhdistanut naaman kaikessa rauhassa perinpohjaisesti The Face Shopin foameilla, repinyt nenästäni irti sysimustaa mustapäämaskia sekä rasvannut poskia lähes sopivasti. Huomasin, että vaikka olen ollut todella laiska pesemään edes meikkejä naamasta, niin on oikeastaan tosi rentouttavaa läträtä ja alkaa naamansa ystäväksi! Partnerikin saa tuta näitä kokeiluja, tungin senkin naamaan aspiriineja ja se oli vähän epäilevän oloinen. Olisihan se helppoa, jos olisi täydellinen iho ettei tarvitsisi edes vaivautua, mutta otetaan nyt ilo irti siitä, että joutuu vaivautumaan. Ja laitetaan vahinko kiertämään, jos sattuu olemaan puoliso liki.

Noin muuten maailmassa ei tapahdu mitään ihmeellistä, olen tyytyväinen siihen, että Ewok on saanut Diistä sydänystävän ja nyt sitten salaa aina päästelen ne takapihalle rellestelemään. Ja Dii on maailman parhain, tulee surku, kun pitää se palauttaa omistajalle sitten ensi viikolla tai loppuviikosta. Tuokaa joku meille taas kiva harjis hoitoon, jookos?

 photo somadii_zpsbd0a940c.jpg
Dii partnerin kainalossa feat. järkevä iPhonen appsi.

Olen myös järjestänyt enemmän aikaa iguaanilleni. Ihan siksi, että se on kesyyntynyt tässä hissukseen ja nyt alkaa olla jo tilanne niin hyvä, että se voi hengailla rentoutuneena seurassani. Viime kesänä meille hoitoon tullessaan se oli kiukkuinen sätky, mutta rauhallisella itsensä tyrkyttämisellä olen saanut aikaiseksi sen, että se nappaa ruoat jo lähes käsistä ja antaa rapsia itseään. Se nauttii siitä, kun kastelen käden ja hieroskelen siltä irtonahkaa pois. Ennen se myös oli joka tilanteessa heltta ojossa, mutta nyt ensimmäisten sätkyilyjen jälkeen rauhoittuu nopeasti eikä heltta ole tarpeen. Ei nämä kyllä mitään "nythetitänne" -lemmikkejä ole, koska iguaaneille on jo osalle iso askel sietää omistajansa läsnäoloa terraarion lähellä tai syödä ruokaa, kun omistaja on liki. Hissukseen hyvä tulee, vaikka kauheimpien tapauksien kohdalla saattaisinkin kannattaa sitä, että liskolta ei kysytä. 

Ei iguaani nauti siitä, kun sen ottaa pois terraariosta, koska se on sen reviiriä ja hän haluaa päättää itse menemisistään, mutta puhina kestää nykyään noin 30sec ja kuvatodisteitakin on siitä, että se rauhoittuu sitten sylissä. Mitään sylieläimiähän liskot ei yleensä ole, mutta noin iso lisko tarvitsee minusta sen verran itsetuntoa ja kesyyntymistä, että sitä voi aktivoida myös terran ulkopuolella. Ja iguaanit on salaa fiksujakin, eli rohkeus seikkailla olisi hieno asia. Ja syli on siitä kätevä, että se on liskon mielestä lämmin ja saa sitten lämmittää itseään omistajaa vasten. Tie herpin sydämeen käy lämmön kautta, jos joku ei vielä tätä tiennyt! 

Pojira tuli meille ongelmaliskona, eli oli niin aggressiivinen, ettei kuulemma voinut käsitellä eikä sen kanssa pystynyt oikein olemaan mitenkään päin. Minulle se oli vaan teini-ikäinen mutanttininjalisko, jolla oli känkkisvaihe elämässään. Pitkäikäisillä lemmikeillä on monilla teini-ikä, joku on ehkä kuullut siitäkin, että papukaijat on ihan karmeita teineinä. Ja osa koirista. Niin on liskotkin, voit kesyttää vauvaliskon ihanaksi ja sitten se muuttuukin yhtäkkiä monsteriksi ilman järkevää syytä. Aikuisena iguaanit voi olla todella leppoisia tapauksia, jos ovat tottuneet omistajaansa ja kasvaneet yli keskenkasvuisesta rehaamisesta. Siihen kasvamiseen vaan voi mennä kuukausia tai vuosia. Odotan innolla, että miten isoksi Pojira vielä uskaltaa kasvaa, kun se on edelleen vauva (ja varmaan minulle on aina vauva) ja jatkamme kesyyntymistä hyvällä fiiliksellä.

 photo iguanadon_zpsc543e132.jpg

Ja haluan vielä ilmaista kauneuttani tällä kuvalla:

 photo hekeedustaa_zps3f66987d.jpg

Huomenna partnerin bändillä on keikka Gloriassa, jonne saa tulla kaikki. Tai kaikkien täytyy tulla. Olen tosi ylpeä partnerista, että saavat tilaisuuden soittaa ns. oikeassa keikkapaikassa lämppärinä, varmaan hieno kokemus!
Jenlayn ei musiikillisesti välttämättä ole ihan meikän juttu, mutta kyllä niiden bändi kuulostaa hyvältä, sillä erotan kyllä laadun akanoista. Itse menen keikkumaan pöydän taakse ja yritän myydä tisseilläni niiden EP:tä. Oletettavasti näillä rusinoilla ei mitään myydä ja suurin osa asiakkaista on varmaan naisia, mutta sou not!

Muistakaa nauttia auringosta ja ihastella kukkasia, PUSMOI :*

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti