Ensimmäiset harmaat ja viemärirotan seikkailut.

Eräänä päivänä kävin suihkussa (oi kyllä) ja tein suuren löydön. Pengoin tukkaani ja löysin sieltä valkoisen haivenen! Luulin näkeväni omiani, mutta kyllä siellä valkoinen raita oli. Ihastelin sekä ihmettelin sitä kaksi päivää. Yritin löytää niitä lisää, mutten ole vielä löytänyt.



Joku olisi saattanut saada kriisin, että nyt löytyi ensimmäinen harmaa haiven. Mutta tuo on kunnon raita, vaikka harmillisesti se ei näykään hyvin, kun tukassa on värjättyä väriä. Olenkin jo odotellut, että milloin tukkani muuttuu kokonaan valkoiseksi ja tästä se lähtee! Kärsin michaeljacksontaudista eli vitiligosta, joka poistaa ihosta pigmenttiä. Talvisin sitä ei pahemmin huomaa, mutta kesällä ruskettuneella iholla näkyy valkoisia laikkuja. Olen tosi katkera siitä, että minulla on sellaisia plaikkuja, koska ne on rumia. Yritin kuitenkin ajatella positiivisesti, että tuurilla irtoaa pigmentti hiuksista ja saan hopeanvalkoisen tukan luonnostaan -> no nyt on ainakin YKSI raita! Yritin myös päättää sen, että silmistä voisi lähteä pigmentti ja ne muuttuisi meripihkan värisiksi, mutta harmillisesti se ei ihan toimi niin. Mutta mikäs tässä odotellessa mummotukkaa, kun kerta mielestäni hopeanvalkoinen tukka on aika khüül.

(Vitiligosta ei ole siis mitään haittaa, paitsi sen rumuus ja se, että pigmentitön iho palaa auringossa tosi herkästi. Se ei tartu eikä sitä voi hoitaa, laikkuja tulee ja menee.)

Tein myös toisen ei-niin-hienon löydön, kun ajattelin laittaa yhden verhonipsun takaisin paikoilleen ettei olohuoneen verhot lurpsahtele. Yritin siirtää verhoa, mutta nipsut jäi johonkin jumiin. Onneksi en ravistellut kovin lujaa, sillä huomasin, että asuntoomme on hiipinyt kutsumattomia vuokralaisia. Klipsussa roikkui maailman pienin ampiaispesä, mietinkin, että miten niitä oli hyrrännyt ihmeen paljon sisällä... Mietin, ettei sinne edes mahdu ketään asumaan ja se on hylätty, mutta kyllä siellä käy ampparit tekemässä jotain amppariasioita. En ole vielä keksinyt, että miten saan sen alas sieltä ilman, että ne hyökkii perseet pystyssä meikän kimppuun.

Saakeli!

Yhtenä kesänä istuin puoli kesää parvekkeella ihmetellen, että miksi siellä on mahdottomasti ampiaisia hengaamassa, kun ei ole kukkasiakaan. No ne oli tehneet pesän sinne tuolin alle, jossa istuin. Sen sain tuhottua suurella suunnitelmalla, että heitin päivittäin ämpärillisen saippuavettä pesän päälle ja juoksin karkuun. Nyt en sitten tiedä miten pääsisin karkuun, kun perhanat on muuttaneet sisälle saakka! Elelen siis nyt sulassa sovussa niiden kanssa kunnes keksin ratkaisun dilemmaan. Onneksi tuonne pikkuruiseen pesään ei mahdu kuin muutama ja ne ei ole häirinneet elämäämme mitenkään. Voin näin kaupunkilaisena olla yhtä luonnon kanssa, kerta jaan olohuoneenikin villieläinten kanssa. Olisin kyllä ottanut mielummin vaikka rusakoita pesimään meille.

Noin muuten elämään ei kuulu mitään turhan jännittävää. Olen ollut taas vaihteeksi flunssassa, koska saan tämmöisiä kivoja bonustuliaisia töistä. En onneksi tartuttanut sitä partneriin kuin vähän vaan, itse jouduin olemaan päivän poissakin töistä, koska niin karmaiseva räkis. Tai ei se räkis niinkään, mutta tuntui siltä, että silmissä iilimatoja, kurkussa puklaileva siipisimppu ja korvissa nipisteleviä katkarapuja. Olen ollut tänä vuonna jo kerran influenssassa ja kerran flunssassa, normaalisti olen ehkä just ja just kerran vuodessa flunssainen. Tämä alkaa käymään jo rutiinista, mutta voin kertoa, ettei yhtään enää huvituttaisi! Nukkuminen toivottavasti ja oletettavasti auttaa kaikkeen.

Kotiinpaluukuva hellegrillajaisista, jaksoin kehua itseäni kauhean kauniiksi koko matkan (ja alati läsnä oleva bad hair day on todettu ratkaistuksi sotkusaparoilla, joita taidan käyttää nyt ikuisesti).

Juhannus on kans yksi dille juhla Suomessa, vähän kuin vappu. Näin absolutistina sitä ei oikein tiedä mitä tekisi, kun muu kansa tuntuu olevan huisisti päissään. Vietimme perjantain kotona, koska meitä unetutti ja vedettiin vaan melkoiset päiväunet, vaikka olisi ollut juhlaakin tarjolla. Lauantaina menimme synttärijuhliin bailaamaan sitä, että isän vaimo täytti vuosia! Isä vaimoineen oli vuokrannut vanhan pappilan juhlia varten ja tiedossa oli ruokaa, musiikkia ja koirakin oli kutsuttu. Ewok otti aveciksi mukaan kiinanharjakoira Riepun, joka tuli kaverilta meille hoitolaiseksi vähäksi aikaa. Kuten sanottu, niin meille kelpaa aina kivat harjikset hoitolaisiksi ja auttamaan siihen dilemmaan, ettei meille ole löytynyt vielä toista koiraa Ewokin seuralaiseksi. Menimme siis nelisteen kaikki junalla kohti Tampereen seutua lauantaina, vaikka myöhästyimmekin ekasta junasta ja olimme siksi hieman paiseissa! Mutta paiseet onneksi eivät olleet kuin hetken läsnä, koska kaikki sujui paljon paremmin myöhästymisen takia (ihme ja kumma).

Isä ja lapsi.

Juhlat oli tosiaan kestitty tosi hyvin, samaten kuin isän synttärit toissa talvena. Oli maljan kohotusta, piisien arvuutusta, muisteluita, myöskin musiikkia esitettiin synttärisankarin valikoimien piisien tahtiin ja jossain vaiheessa oli tanssimistakin. Me missattiin kyllä tanssiminen, kun olimme pöpelikössä kuvaamassa erästä vanhempaa pariskuntaa ja juoruilemassa. Sitten lisää ruokaa, lisää musiikkia ja ihmiset seurusteli keskenään.
Haettiin ohjelman päätyttyä koirat grillailemaan ulos ja sitten ne kekkuloi onnesta soikeana pitkin pappilan tiluksia ja imuroivat sisätilojen lattiat ruoanmurusista. Näissä "aikuisten juhlissa" ei ole useinkaan tuttuja kenen kanssa höpötellä, mutta paikka oli kaunis ja nautin suuresti siitä, että oli kerrankin sopiva tilaisuus ottaa koirat mukaan hengailemaan. Ewok on luonteeltaan tosi nössö, mutta sitten se rohkaistui koko ajan lisää ja pian se oli jo ihan huisi seikkailija sekä keräsi ihmisiltä rapsuja sekä suudelmia. Riepu kans oli ketarat ojossa useaan otteeseen, kun aikuiset ja lapset oli ihan liekeissä koiravieraista <3

Nauroin tälle kuvalle ratketakseni, lemmikkejä ei vahingoitettu kuvauksissa, vaikka ilmeestä voisikin niin päätellä!

Rouva-Riepu.

Lapset lentää pesästä.

Kuten kuvista voi päätellä, niin pappila sijaitsi rannan vieressä ja uitin Ewokia siellä muutamaan otteeseen. Se pölvästi tuli uudestaan ja uudestaan portaille, sitten heitin sen uimaan ja jossain viidennen kerran paikkeilla se hoksasi, että aina saakeli joutuu joka kerta kastumaan... Hyvin ui viemärirotta, oikein mallikasta lellipolskintaa. Ja aina kastelun jälkeen piti juosta ympäriinsä intopinkeänä. Riepu nauroi vieressä, koska se sai vaan katsoa tätä tragediaa ettei sen punkkikarkotteet kärsi. Itse kävin puusaunomassa ja yritin mennä siitä sitten järveen pulahtamaan, mutta tein tätä sen verran myöhään, että tuli kamalan kylmä jo ennen kuin veteen ennätti! Lähti 2/3 talviturkista, kun roikuin kauhuissani laiturin portaissa. Uin viimeksi 10 vuotta sitten, joten täytyy sitten kenties ensi kuussa yrittää uudestaan, jos vedet olisi inasen lämpimämpiä.

Ehdin vain pikameikkaamaan ja enkä kerennyt koskemaan tukkaani, takajeejee lepatti vaan tuulessa menemään, how nice.

Sitten vielä pari normaalimpaa kuvaa meistä...

Epäonnistunut Immortal-poseeraus, ei kerennyt naama mukaan ja kalsarit meinasi vilkkua.

Maailman komein avomieheni.

Shuudelmia!

Huomenna (tänään) onkin sitten töitä taas ja paluu arkeen. Joudun menemään ensi viikoksi ja koko heinäkuun ajaksi eri paikkaan töihin, kun oma työpaikka jäi lomailemaan. Samaa työtä kyllä, mutta hieman jänskättää, että kuinkahan eri tavalla asiat tehdään muualla ja osaako sitä kuinka vilkkaasti sopeutua. Toivottavasti kuitenkin kaikki sujuu hyvinnii! En stressaa liikaa, ei meillä kuitenkaan ole mitään turhan tarkkaa aikataulua ja suunniteltuja tapahtumia.

Toivottavasti muillakin meni juhannus leppoisasti. Ja kuulin huhua, että ensi viikolla (tällä viikolla) tulee hellettä, eli saa nauttia kesäöistä! Supermegalove, kesäyöt on parasta, jos pysyy lämpö siinä yli +20 yöaikaankin.

PUSMOI :* ja nauttikaa!