Jäniksiä, autiotaloja, koiria jajajajaja....

Hyvä postaus alkaa iloisella ja somalla eläinkuvalla:

Toinen jäniksistäni nimeltään Uutukais, 

hänellä on hienot siniset simmukat!

Viime aikoina olen ollut sekä laiska, että vauhdikas. Voisin pienen tiivistelmän kirjoitella siitä, että mitä olen touhunnut ja ollut touhuamatta.

Olen toiminut koiravahtina, käynyt koirakouluttajalla, ollut meikkaamassa sekä kuvauksissa. 

... Ja piirtänyt partnerin kanssa intiaania, jolla on haukka (=pingviini).

Helatorstaina oli yllättävästi kuvaukset autiotaloissa, kun tuttu kysyi, että ehdinkö malliksi. Mietin, että ei tässä muutakaan tekemistä ole, joten antaa mennä. Olen yleensä kameran edessä sellainen paikoilleen kangistunut ja pelokas peura, mutta oli oikeastaan aika terapeuttista olla kuvattavana. Mukana oli myös toinen tuttu, jota en ollut ennen tavannut, mutta naureskeltiin koko porukalla railakkaasti ja oli todella hauskaa! Seuraavalla kerralla pitää varmaan kantaa mukaan grilli ja evääksi vähintään kilo vaahtokarkkeja. Oli huisit maisemat myös siellä autiotalojen liki: aivan kuin joku taikametsä.

En myöskään ole turhan usein ollut ammattivalokuvaajan mallina, joten odotan innolla, että millaisia kuvia niistä tulee. Vielä en olet päässyt kuviin käsiksi, mutta jahka niitä tulee jakoon, niin lupaan näyttää kaikille ainakin pari maistiaista. Jossain vaiheessa kuvaukset meni melkein pehmospurguiluksi, mutta ei mitään turhan rivoa kuitenkaan. 

Kävin myös meikkaamassa polttareissa, kun toinen tuttu kysyi, että olisko minulla aikaa piipahdella ja laittaa meikkiä nassuun. Kävin sitten tekemässä morsiamelle burleski-henkisen meikin. Polttariporukka taisi ihan tykätä ja morsian myös, kun meikattava ei yleensä meikkaa muuta kuin ripsivärin verran ja toki sai ekaa kertaa ikinä silmämuniinsa keinoripsetkin. Kerroin, että ne tuntuu kärpäsiltä silmissä, mutta niihin kyllä sitten tottuu ajan kanssa. Olin yllättynyt, että minuun luotetaan sen verran, että pyydetään meikkaamaan ventovieraita. Kyllähän siinä on oma stressinsä aina, kun en ole tottunut meikkaamaan muita kuin itseäni (ja partneria), mutta olin ihan tyytyväinen :)

Taannoin tuli myös sellainen niin kutsuttu perseen repeäminen, kun nuorimmaisen koiran kanssa huomasin, että sen vahtiminen meni ihan älyttömiin sfääreihin, joten otin yhteyttä erääseen koirakouluttajaan. Siellä ollaan käyty nyt pari kertaa ja käymme vielä kertaalleen. Nukketestissä selvisi, että Boon puolustusvietti on käsittämättömän suuri ja iän puolesta sen ei pitäisi olla vielä edes vahvimmillaan. Siitä sitten olemme alkaneet ohjeiden avulla korjaamaan ja on kyllä tullut koettua ahaa-elämyksiä. Maalaisjärki minulla on ollut hyvin pitkälti, mutta kuitenkin ammattilaisen neuvot ja lähestymistapa on olleet kultainen apu. Esimerkiksi se, että ei puutu siihen suurimpaan ongelmaan heti, vaan alkaa purkamaan sitä ulkokuorista kuin sipulia ja lopulta sitten etenee hissukseen sinne ytimeen. 

Boon kanssa menee nyt jo paljon paremmin, vaikka ensimmäisestä käynnistä on kulunut vain pari viikkoa. Toki tässä menee vielä jonkin aikaa, että koira rentoutuu ja oppii siihen, että sen ei tarvitse vahtia ja olla kärppänä. Mutta ensimmäiset askeleet on sujuneet hyvin ja olen ollut todella tyytyväinen. Ei siihen tarvinnut kuin omistajan opettamista, jonka avulla sitten heijastetaan koiraankin uusia käytösmalleja. 

Muun ajan olen joko laiskotellut, ollut töissä tai ollut koiravahtina kaverin luona. Nyt on kesällä paljon näyttelyreissuja sun muuta tällä kaverillani, joten olen aika paljon siellä vanginvartijana chihuahua-lauman seassa, jossa bonuksena sitten amhuahua ja olen ottanut oman bolonkan sinne myös mukaan. Siellä olen hieronut sitten koirien helttoja, siivonnut yhdessä erään pennun kanssa, kironnut sekä nauttinut hyvistä keleistä. Vaikka ne koltiaiset on ihan hauskoja, niin on aina mukava palata kotiin omien vatipäiden tykö.

Ryun heltta! <3

Tein myös sellaisen päätöksen, että jos vaan on hoitajat ja muutenkin aikaa jouluna, niin lähdemme partnerin kanssa reissuun viikoksi-pariksi. Päämäärä ei ole vielä varma, mutta olisi mukava taas pitkästä aikaa heittää vapaalle ja tutkia maailmaa. Jouluna 2012 olimme Seoulissa, voisi mennä nyt sitten tsekkaamaan jonkun muun (lämpimämmän) paikan joulumeiningit!

Pitäkää itsenne ihanina, toivotan kaikille hyviä kesäkelejä ja kesäjuttuja, PUSMOI :*

Loppuun vielä pallopää, joka haluaisi ajella tukkansa pois, muttei tiedä kehtaiskohan:

PS. Lupaan kuvata seuraavaa postausta varten vähintään pokkarilla kuvat, ettei tarvitse itkeätirauttaa, kun kuvat on kopsattu suoraan Instragramista kamaline filttereineen!