Sivut

keskiviikko 1. elokuuta 2012

Reikiä.

Photobucket

Ajattelin kertoa lävistyksistä, kun en niistä yleensä sen kummemmin juttele. Jotkut muut huomaa tatuointini tai lävistykseni, mutta niihin tottuu sen verran nopeasti itse, ettei tule edes ajatelleeksi. Ja koska olen ollut rakastunut poskikoruihini, niin ajattelin sitten ihan tehdä höpötys-koosteen kokemuksistani lävistysten kanssa sekä kertoa mitä kaikkia koruja minulla on kropassani killunut.

Kun olin 13-vuotias menin äitini kanssa lävistysliikkeeseen, jossa lävistettiin kieleni. En yhtään muista mistä keksin kielilävistyksen, saattoi olla, että tuttavapiirin minua jonkin verran vanhemmat naisihmiset alkoi ottamaan kielikoruja, joten halusin myös samanlaisen. Eikä se edes näkyisi, niin se oli sinänsä "helppo" ottaa. Äitini ei ideaa kannattanut, mutta tuli mukaan kauhistelemaan :D Ja ei, en tiedä miten mikään järkevä lävistysliike lävistää alle 16-vuotiaita, mutta näin siinä kuitenkin kävi. Liike oli itse asiassa Harness, joka on ainakin ennenvanhaan ollut yksi Helsingin laadukkaimmista paikoista. Myöhemmin kävin samassa paikassa ottamassa huulikoruja, ensin huulen alapuolelle keskelle, sitten myöhemmin alahuulen sivulle. Myöskin smileyn kävin siellä ottamassa.

Sen verran voin sanoa, että smiley (tulee jänteeseen etuhampaiden yläpuolelle) ja kieli on sellaisia, että ne tuntuu vähiten siinä tehdessä. Luulisi, että ne paikat olisi herkkiä, mutta oikeasti se neula tuntuu enemmän, kun se menee paksun ihon läpi. Smiley ei ollut yhtään kipeä edes ottamisen jälkeen, se oli ehkä maailman helpoin lävistys. Kieli paisui muutamiksi päiviksi ja laskeutui sitten alle parissa viikossa taas normaaliksi. Huulikorujen kanssa on tullut sellainen neljän päivän jomotus, jonka jälkeen ne asettuu ja turvotuskin laskee. Mikään noista ei ole tehnyt kipeää eikä koskaan tullut ongelmia, ei edes smileyn kanssa, jotka saattaa kasvaa ulos muutamassa kuukaudessa.

559618_3563803545174_413453626_n
Pikku-Heke, huomatkaa pähein tukkaväri.

Myöhemmin sitten kävin toisessa liikkeessä ottamassa nännikorut sekä menin kaverille "harjoitusnaamaksi" lävistysliikkeeseen. Kaveri laittoi sitten ylähuulen sivuun, nenän sivuun, napaan ja silmien väliin korut. Napa on edelleen näistä jäljellä ja se on täydellisen suorassa, vaikka oli tämän tekijän ensimmäinen! Jotkut on sanoneet, että nännien lävistäminen on kamalinta ikinä, itse en kokenut sitä mitenkään erityisen kamalaksi. Tavallaan varasin jo päässäni sellaisen huvipuistoissa olevan vasaralaitteen, jossa nousee kipu tiettyyn pisteeseen saakka ja olin varautunut siihen kellon pirinään. Kuitenkaan kipu ei koskaan yltänyt lähellekään sitä päässäni keksimää maksimia. Lävistäjä ihmetteli, että kuinka niin pokkana siinä olen, mutta tosiaan ei se nyt hirveää ollut. Tissit oli kyllä kauhean rumat viikon ajan, kun tuntuivat olevan mustelmilla ja näyttikin siltä, että olen jättänyt tissit auton alle :D Minulla oletettavasti meni verisuonia juuri siinä kohdassa, eli tuli samanlainen efekti kuin jos jättää sormensa paksun oven väliin ja katkeaa verisuoni. Nams. Ylähuuli parani samalla tavalla kuin alahuuletkin, bridge oli ketterä ja kivuton. Nenänsivu oli kettumainen, koska se oli rustoa ja se sitten tuntui siellä silmien takana hermoja pitkin. Ei sattunut, mutta melkein tuli yksi kyynel! Ja sitten myöhemmin unissani olin rieponut nenän sivusta korun veks enkä laittanut takaisin, kun se tuntui jotenkin häiritsevältä, ei oikein minun juttuni. Nännikoruiksi valitsin renkaat, joka ei ollut kovin hyvä vaihtoehto, sillä ne ei koskaan asettuneet. Ne kyllä parani, mutta sitten alkoivat kasvaa ulos. Ei ne varmaan olisi ulos asti päässeet koskaan, mutta eivät kuitenkaan koskaan sataprosenttisesti asettuneet ja otinkin ne sitten jossain vaiheessa pois.

Photobucket
Yksi kaveri sanoi, että nenäni on muumi silmineen päivineen, onhan se!

Joskus sitten otin ylähuulen keskelle tapin ja se on yksi suosikeistani. Jouduin ottamaan sen veks, kun jouduin leikkaukseen ja sairaalassa piti sitten ottaa lävistykset poies. Napa meni edelleen leikkauksen jälkeen, mutta huuli meni umpeen niiden muutaman päivän aikana. Se harmitti kovin, sillä minusta ylähuulen keskellä olevat tapit on todella sööttejä. Takaisin en sitä kuitenkaan laitattanut, en ole ihan varma miksi en. Sen laittaminen oli huulikoruista ikävin, sen jälkeen ketutti koko loppupäivän, kun se vihlaisi samalla tavalla nenän ja silmien taakse kuin rustolävistys. Ei siis kipua ja tuskaa, vaan samantyyppistä kuin jos kolauttaa kyynärpään pöytään. Onneksi se kuitenkin lakkasi se ketutus jo seuraavaksi päiväksi, sitten oli taas se neljän päivän kolotus ja kaikki taas hyvin.

Photobucket

Sitten kasvoin lävistyksistä yli, kunnes otin poskikorut :D Olin vuosia haaveksinut, että olisi kiva laittaa surface-korut poskipäihin tai laittaa ihan tavalliset poskikorut. Päätin sitten keväällä, että no miksikäs ei ja menin laitattamaan ne. Tuntui samalta kuin huulikorujen laittaminen, ei ollut kauhiata. Paraneminen kestää vaan pidempään, kun posket on sisäpuolelta niin pehmeitä, ettei nuo korut saa samanlaista tukea siihen olemiseensa. Onnistuin toisen poskenkin hermostuttamaan, mutta onneksi se rauhoittui kun lutrasin paskanmakuisella Corsodylillä muutamia päiviä. Posket edelleenkin parantuu, niissä menee varmaan sama aika kuin joissain muissakin paikoissa kuten navassa, että kuukausia kuluu ennen kuin löytävät täydellisen olemuksensa. Mitään oireita ei siis ole, kunhan vaan on tuntuma, että vielä ne etsii paikkaansa tässä elämässä. Ja minusta poskikorut on maailman sööteimmät, vaikka jotkut on sitä mieltä että muutuin rumaksi, mutta so not.

Lävistykset ei varmaan ole enää niin iso juttu kuin "villissä nuoruudessani" alle 10 vuotta sitten, mutta ei onneksi tarvitsekaan olla trendikäs. Tuntuu hassulta, että jotkut nonparellit poskissa tuntuu niin omalta. Ne jotka ei ole niitä ällönneet on kyllä sanoneet, että ne sopii hyvin vaikka poskikorut ei kaikille sovi. Pullaposkiini ne uppoaa kivasti ja tykkään NÄIN paljon. Tulevaisuudessa en varmaan himoitse mitään naamalävistyksiä, korviin olisi kiva saada jossain vaiheessa tragukset (korvan nypykkään) ja ehkä joskus voisin kokeilla microdermaleita rinnuksiin. Nyt olen kuitenkin tähän mennessä saavuttanut kaiken haluamani lävistysrintamalta, joten eipä ole enää sellaisia suuria himoja. Ja alahuulen keskelle tehty reikä pysyy auki varmaan aina ja ikuisesti, joten olen ruuvannut siihen huulikorun, jota en saa enää pois... Olkoon sitten :D

Photobucket

Pikainen listaus nyt lävistyksistä, joita minulla on tai on ollut:

- Kieli
- Smiley
- Huuli x 4 (alahuuli, ylähuuli)
- Silmienväli (bridge)
- Nenänsivu
- Nännit
- Napa
- Posket


En tiedä voiko lävistyksistä oikein muuta sanoa. Jotkut tykkää, jotka ei. Jotkut rakastaa ja jotkut vihaa. Kunhan vaan laittaessa huolehtii siitä, että tekijä tietää mitä on tekemässä ja kaikki välineet on hygieenisiä. Hyvä puoli lävistyksissä on se, ettei niitä tarvitse pitää koko ikäänsä ja vaikka minullakin on muutama arpi naamassa, niin ei niitä edes huomaa ellei tiedä katsoa. Ja ei ne minua häiritse, sillä en ole koskaan antanut minkään korun aloittaa uloskasvua, jotta jäisi isompia arpia. Ylähuulen sivussa oleva pieni arpikin näyttää kauneuspilkulta.
Jos jotain paikkaa pitää suositella, niin Helsingissä oleva Lävistysliike on kiva. Ennen sinne menemistä varataan aika, sitten siellä on ainoana asiakkaana eli saa kaiken huomion. Ja mitään ei tehdä kiireessä ja tyypit on tosi leppoisia.

Tämmöstä tänään, nyt reippaalle iltalenkille koirien kanssa ja PUSMOI :*

8 kommenttia:

  1. Iiihanan paljon läväreitä sulla on ja on ollu :) Itekin olin sitä mieltä että poskilävärit ei kyllä näytä kivoilta, mutta sitten näin sun kuvasi ja nehän on ihan älyttömän kauniit! Toisille vaan tietyt lävistykset oikeasti sopivat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, villissä nuoruudessa piti kokeilla kaikenlaista, vaikkei mitään eksoottisia lävistyksiä olekaan ollut! Olisi kiva saada siihen solisluiden väliin ja "kaulakuoppaan" ehkä yksi timangi microdermalina, mutta sen näkee sitten, että jaksaako sellaisen hankkia :)

      Ja kiitoksia paljon! Ajattelin poskikorut kans melkein kauneusleikkauksena, sillä kun ne ottaa pois, niin useilla jää ikuiset hymykuopat. Nyt ne on hymykuoppien korvikkeena, mutta kyllä riemuitsen, jos ja kun otan ne pois ja jää vielä iäksi pienet söötit hymykuopat.

      Poista
  2. Musta nuo poskissa olevat on ihan hurjan söpöt! Vähän niinkun olis hymykuopat koko ajan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ja toivottavasti niihin jääkin sitten iäksi hymykuopat, kun korut ottaa pois :) Kiitoksia.

      Poista
  3. Säkähin kun näin alimmaisen kuvan. Ero on niin suuri ylempiin verrattuna ja noi silmät... yh. >.<''
    Btw, mitä tummaa tossa alimmaisen kuvan nenässä on? Näyttää härskille.

    VastaaPoista
  4. vau! tosi kivoja lävistyksiä sulla :) itekki haluisin poskikorut mut en oo viel oikee toimentunu hakemaan kun en oikeen edes tiedä missä niitä tehdään:D mutta paljonko sulla makso noi poskikorut?:) sopii sulle erittäin hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Poskikoruja tehdään aika monissa paikoissa. Ne ei ole mitkään turhan eksoottiset, ihmiset ei vaan hanki niitä. Yleensä hinta 40-50e/kpl. Ja kiitoksia, meikäkin tykkää poskikoruistani kovin!

      Poista