Koirankusetus-ilmeeni öisin.
Kun missasin sen, että olin kirjoittanut 200 bloggausta, niin mitä teen sitten, kun tulee se 250 täyteen? Haluaako ihmiset jotain erikoista? Arpajaisia? Onko toivomuksia? Kun olisin bailannut sitä, että olen kirjoittanut 200 täysin turhaa turinaa, mutta tosiaan meni vähän ohi siinä turistessa moinen juhlahetki! Ei tätä piljoonat ihmiset lue, mutta jos jotain viihdyttelen tasaisin väliajoin tämän blogin turvin, niin olisi mukava kuulla millainen kekkerijuttu olisi mieleinen. Jos on toiveita postauksiin tai jotakin, niin saa kertoa mielipiteensä tomerasti vaikka kommentoimalla.
Juhlista tuli mieleen, että tässä kuussa on Halloweenin lisäksi Jeren synttärit. Se täyttää 25 vuotta, eli pitäisi keksiä sille joku todella hyvä synttärilahja. Olen aika huono keksimään lahjoja, yleensä otan sitten puoliksi huumorilla, jos en keksi mitään supermakeeta. Taisin ostaa sille joululahjaksi viimeksi Skyrimin ja pieruverkkarit :D Ne liittyi toisiinsa ja molemmat meni käyttöön. Haluaisin kuitenkin keksiä nyt jotain mukavaa myös, mutta todella hankalaa. Kun tiedän mikä Jereä viehättää, mutta en aio rykäistä mistään 65" telkkaria tai muuta hifistelemistä, koska budjetti ei vaan salli sellaista. En tietty voi myöskään paljastaa mitä aikoisin ostaa, koska tiedän, että Jere lukee blogiani. Pitäisi siis olla tosi salamyhkäinen sekä saada kuningasidea. Tykkään lahjojen ostamisesta, mutta siinä on aina omat haasteensa.
Ja jotta juhlat ei loppuisi kesken, niin tässä kuussa...
Ewok täyttää 2 vuotta!
Mietin, että minne se aika menee. Se tuli meille ollessaan sellainen 4kk:n ikäinen tirriäinen ja nyt se on jo nuori leidi. Ihan kuin Ewok olisi ollut meillä aina, mutta toisaalta tuntuu kuin ihan äsken vasta olisi sen loskasäässä kantanut kotio laukussa ja se oli sellainen gramman kokoinen. Nyt se on kahden gramman kokoinen ja kyllä se edelleen on sellainen nuori vatipää, mutta ei kuitenkaan ihan poikanen. Ja sen piti tänä syksynä lähteä reissuun Itävaltaan miehenmetsästykseen, mutta siirrettiin sitä sitten ensi kevääseen. Parempi niin, ensi keväänä sitten on varmaan paremmin aikaa (ja rahaa) ravata siellä itsekin, ettei tarvitse laittaa koiraa matkustamaan keskenänsä. En tiedä muuttaako äitinä oleminen Ewokkia mitenkään, mutta ainakin saan hetken aikaa vielä pitää luonani koiraa, jolla ei ole elämässä huolia eikä murheita, eikä sen tarvi olla vielä täysin aikuinen. Ja minun ei tarvi olla sydäreissä sen asian kanssa, että meneekö kaikki hyvin raskauden ja pentujen aikana, kun stressaisin itseni puolikuoliaaksi sellaisten asioiden kanssa! Mutta niin, pitää muistaa Ewokkia myös tässä kuussa. Kaksi armasta juhlii synttäreitä, onnea heille <3
Noin muuten olen säätänyt vähän työharjoitteluasiaa, sillä mietittiin, että olisi fikua olla työharjoittelussa. Onhan siinä oma fiksuutensa, vaikka työharjoittelut ei näytä paperilla niin hyvältä kuin työpaikka. Mutta harjoittelun jälkeen toivottavasti ollaan saatu jo ns. pisnekset sujumaan, että voin jäädä vakituiseksi samaan paikkaan. Normaalisti työharjoittelut on vaan jekutuksia, joilla hankitaan ilmaista työvoimaa hetkeksi, mutta toivon mukaan saan sitten jäädä vaikka iäksi tekemään näitä samoja hommia. Ei haittaisi lainkaan.
Jos siinä samalla kerkeisi käväisemään lukion puuttuvat kurssit (kuulin huhua, että Eiran aikuislukion kautta voi käydä netitse KAIKEN), niin olisin tyytyväinen itseeni. Sitten avautuu taas yksi ovi rakoselleen, että josehkämahdollisesti haluaa olla joskus yliopistossa. Tulevaisuuden suunnitelmiini ei ole koskaan kuulunut yliopisto ja hyväpalkkainen työ, olen jotenkin asettunut aivojeni kanssa siihen duunariasetelmaan, mutta mikä ettei? Ei kukaan estä minua hakemasta joskus yliopistoon, jotta voin sivistää itseäni ja vaikuttaa fiksummalta, jos ja kun sieltä saa käteen paperin. Vain taivas on rajana tai jotakin. Patologia minusta ei varmaankaan tule, vaikka se on yksi unelma-ammateistani, mutta joku minusta voisi tulla kuitenkin!
Ja sain taannoin tämmösen jutun toveri-Liemeltä, eli Lauralta sen blogissa:
Tunnustuksen säännöt:
1. Kiitä bloggaajaa linkin kera keneltä tämän sait
2. Anna tunnustus viidelle (5) suosikkiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
3. Kopioi post it lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain post it lapulla ja toivo, että omat lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin
Kun minun täytyisi tehdä tunnustuksia, niin koen sen haastavaksi. Tai siis, luen toki muiden blogeja, mutta tuntuu höplöltä mennä kertomaan siitä niille. Ei sillä, että salailisin stalkkaustani, mutta kuitenkin! Voin listata viisi suosikkiani, mutta en mene vannomaan, että lähden kierrättämään tätä post it -meininkiä.
Todella kaunis blogi kuvineen päivineen. Tykkään hirmuisesti tämän tytön tyylistä, vaikka gootit ei minusta yleensä mitenkään erikoisen viehättäviä olekaan. Mutta tässä on sitä jotain, kivoja mietteitä, upeita kuvia ja mahtavia tyylejä.
Tämä on sellainen blogi, jota lukiessa sitä miettii kuinka hankala itse on juurtua mihinkään tyyliin. Todella kaunis flikka, joka on ottanut vakavasti vintagen meikkeineen ja vaatteineen. Hienoja kuvia ja fiilistelyjä. Olispa itsekin yhtä kaunis ja tyylikäs.
Nuori flikka tekee mahdottoman makeita meikkejä. Tätä on aina mukava lukea, kun sieltä saattaa hypätä ruudulle ties millainen naama ja meikki. Estotonta ja tässä tulee ilmi, että meikkaaminen on oikeasti välillä taidetta. Ja suhtautuminen elämiseen ja olemiseen vaikuttaa sopivan rennolta ja hauskalta.
Tähän törmäsin sitä kautta, että ensin kirjoittaja luki minun blogia, joten aloin lukemaan sen blogia. Huomasin, että siellä on paljon kaikkea kivaa. Ja meillä on samoja kiinnostuksia, mm. elokuvat ja joskus pelaaminenkin. Kiva lueskella kuulumisia, katsella kuvia (varsinkin niistä pallerokoirista) ja lukea pieniä kritiikkejä katsotuista elokuvista jne.
Itse asiassa Jere taisi löytää tämän blogin :D Täältä löytyy aika huiseja meikkauksia, myös toki naturellimpia. Jotkut on vaan lahjakkaita. Mutta on aina kiva katsella, kun joku meikkaa melkein taidemaalauksen nassuunsa. Ja voi haaveksia siitä, että ehkä joskus itsekin osaa.
Ja inspiraatioista puheenollen, eräs kaveri päätti alkaa tekemään listaa nettiin siitä, että mitä täytyy tehdä/saavuttaa. Menin tekemään samanlaisen, vaikka lista on keskeneräinen, niin aloittelen kyllä hissukseen asioiden toteuttamista. Oikean työn löytäminen on jo yritelmissä, joten yhtä haastetta suoritan parhaillaan :D Ja kun kaveri on siellä kans, niin tavallaan sitten potkii toista persuuksille sekä muut voi vaklata, että kuinka saamaton tai aikaansaava sitä on. Jos joku lukija tekee tämmösen listan, niin voi toki liittää minut seurattavaksi tai ehdottaa itseään seurattavaksi. Kannustetaan toinen toisiamme ahkerampaan elämään. Eniten tuskaa aiheuttaa visio siitä, että pitäisi alkaa dieetille, sillä olen juuri nyt rapakunnossa ja huvitutus on nolla. Mutta tuota listaa tuijottaessa tulee kyllä sitten paha mieli, jos joku asia jää toteuttamati!
Tässä siis kyseinen nettisivu, jonne voi tehdä oman listansa:
Minut löytää nimellä TapirusBui, jos jotain kiinnostaa.
Suorittamisia ei tosiaan ole vielä, mutta ainaski nyt bloggasin tuosta sivusta, niin sain yhden asian suoritettua, HÄHÄÄ. Ja aina kun suoritan jonkun haasteen, niin lupaan jakaa täällä blogissa innoissani sitten kaikille tekemisiäni. Toivottavasti pysyn ruodussa, sillä listassa on kivojakin asioita tehtäväksi. Makein juttu olisi kyllä ajaa autolla koko Amerikan läpi pohjoisesta etelään, mutta sitä ei kehdannut laittaa vielä tuhannen päivän sisälmyksiin, kun hankala saada ketään lähtemään mukaani moiseen reissuun.
Ja meillä vietettiin Jeren tupaansaapujaiset viime viikonloppuna. Vähän stressasin sitä ennen, mutta oli oikein hauskaa. Tänne mahtui varmaan 15 ihmistä rellestämään ja naapurilta kysyessä ei kuulunut kuulemma edes mekkalaakaan liikaa. Voisi joskus kutsua tänne ihmisiä uudestaankin, kenties pikkujouluja varten ennen kuin lähdemme Jeren kanssa sinne Seouliin. Koska vaikka olenkin mahdottoman epäsosiaalinen, niin sitten salaa kuitenkin tykkään välillä olla sosiaalinen. Ihmiset ihasteli ja kummasteli eläimiä, koirat oli intopinkeänä ja kaikki ruoka meni. Toivottavasti kaikilla oli hauskaa ja kaikki viihtyi. Jäin kotio sitten, kun muut läks vielä baariin ja reteesti sammuin varmaan heti klo 00 jälkeen. Mutta niin harvoin meillä tapahtuu mitään, että jaksan positiivisesti yllättyä, jos kaikki sujuukin hyvin :D Ja olen nyt pari päivää naureskellut tanssivideoille, joita kuvasin kekkereissä. Herranen aika.
Mutta nyt PUSMOI nauttikaa syksystä ja muistakaa jo villasukat ja pipot, sillä pihalla on kylmä! :*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti