Mutta sen verran on jopa ollut tekemistä, että kaveri heitti meille hoitoon kaksi koiraansa. Olen sanonut kovaan ääneen useasti, että tänne on aina tervetulleita kiinanharjakoirat. Yhden toisen kaverin Riepu-harjis onkin ollut meillä välillä ja sillä on salasuhde partnerini kanssa. Se on partnerin elämän toinen rakkaus heti meikän jälkeen, vaikka välillä tuntuikin, että tämä pieni lampaan näköinen koira on enemmän siellä avomiehen kainalossa kuin minä... Ja nyt sitten toinen kaveri toi meille kaksi kiinanharjakoiraansa kyläilemään. On ihanaa päästä kävelemään reippaasti lenkille, kun on ollut komeita ilmojakin koirien pissatukseen! Sisällä Laa ja Dii sitten änkeytyvät viereen pahki koisimaan ja ovat niin herranterttuja ettei tosikaan. Ovat ne hieman villikkoja, notta joutunut lenkkeillessä natseilemaan sen venkslaamisen ehkäisemiseksi, mutta muuten sujunut kohtuudella. Onneksi sattui olemaan kans pari sellaista lyhyttä hihnaa, joissa ellunkanat menee suht asiallisesti, kun Ewok nyt sitten on harrastanut ulkoilua enkelivaljaissaan (sillä hän on nahkhiir tai hedelmälepakko). On siis ollut hitusen enemmän äksöniä täällä kotosalla hoitolaisten muodossa ja uhkaan edelleen sanoa, että tervetuloa kaikki harjikset tänne hoidokeiksi, vaikka olisivatkin vähän rasittavia lenkeillä!
Kiinanharjakoira oli listallani hyvin korkealla, kun mietin aikoinaan rouvaskoiralle ystävää. Mutta rotu ei ole terveimmästä päästä, niin se jäi sitten jonnekin kauemmas "mutku mä haluun" -listalla. Aikuisia harjiksia hoidan mielelläni ja tykkään jopa puunata ne vaniljanhajuisiksi pörröpalloiksi. Mutten ostaisi pentua, sillä epäilisin suuresti mikä siitä kasvaa. Aikuisen harjiksen voisin adoptoida kernaasti, jos olisi selvinnyt, notta sillä ei ole mitään vikaa ja on sellainen koira kuin harjiksen kuuluukin olla: sisällä pahki ja lämmittämässä omistajaansa peiton alla, ulkona reipas kuljeksija joka jaksaa tepastella pidemmänkin aikaa. Nykyään harjikset tutkitaan aika tarkkaan ennen pentueiden teettämistä, mutta ne tutkimukset on olleet suositeltuja vasta niin vähän aikaa, että vaikka vanhemmat on tutkittu terveiksi, niin mitäs löytyykään sitten isovanhemmista? Tosi harmi, että niin kivaluonteiset koirat on onnistuttu jalostamaan pieleen, vaikka terveitä koiria edelleen löytyykin. En vaan haluaisi ostaa pentua, jolle on normaalia kasvattaa tyriä tai jonka hampaat kasvaa niin vinoon, että joutuu kiskomaan niitä poies tai hiomaan. Joku saa siis tuoda meille adoptoitavaksi terveeksi todetun aikuisen koiran ja kernaasti otan näitä harjiksia aina hoitoon sekä paijattavaksi, kun meille mahtuu nyt hyvinnii moisia, kun on vain Ewok viihdyttämässä. Ja Ewok saa kans kivasti seuraa hoitolaisista sekä kävelee vilkkaammin lenkillä, kun on hieman isompia kavereita joita seurata ja jotka sitten rohkaisee reippailemaan :)
Hoitokoirien lisäksi perheeseemme adoptoitui ihan vakituisesti pari eläintä. Viikonloppuna oli PetExpo, jonne menin lauantaina iltapäivällä olemaan joksikin aikaa herppiotusten ständille kertomaan siitä kuinka tylsiä lemmikkejä ne onkaan. Hain samalla vihdoin ja viimein meidän Vladimir-jänikselle vaimon! Eräällä kasvattajalla oli vapaana tyttöjänes, joten Vlad sai pienirexin ystäväkseen. Kuulemma tämä tyttö on kans samanlainen marakatti, niin saavat yhdessä valloittaa maailman ja yhden kokonaisen huoneen myös. Kanit ei sinänsä ole koskaan ollut suuresti Minun Juttu, mutta kun naapuri toi meille aikoinaan lapsenlapsensa kanit, niin toinen niistä oli sellainen rohkea ja oikeastaan hieman jopa sikamainen otus, joka änkeytyi syliin varastamaan salaatit voileivän välistä. Silloin mietin, että jos sellaisia kaneja on enemmänkin olemassa maailmassa, niin haluan ehdottomasti sellaisen. Valitettavasti tämä possujänis ei kerennyt meillä olemaan kuin parin kuukauden ajan, kunnes menehtyi sairaskohtaukseen. Sen jälkeen en halunnut ajatellakaan kanin adoptoimista, sillä se oli niin loistava tapaus ja minulla menee aina oma aikansa päästä yli, jos joutuu lemmikistä luopumaan. Kuitenkin sitten muutaman vuoden päästä keksin, että pienirexit on varmaan sellaisia kaneja joiden kanssa tulen juttuun ja Vladimir olikin jo heti vauvasta saakka maailman uljain, porsain ja uteliain kaveri ikinä.
... Jos joku haluaa kanin, joka ei nököttele paikoillaan, vaan sen voi löytää mm. pöytien päältä tai ikkunalaudalta lekottelemasta ja on mukana arjen askareissa jopa häiritsevyyteen saakka eikä pelkää mitään eikä ketään, niin suosittelen kyllä harkitsemaan pienirexejä. Sen lisäksi, että ne on kilttejä, pusuteltavia ja aktiivisia, niin ne tuntuu ihan unelmalle!
Pikkuruinen vaimoke.
Pitäisi vielä keksiä Vladimirin vaimolle nimi. Papereissa mainitaan nimi Verona, mutta mietin, että liekö se tarpeeksi venäläinen nimi vaikka oliskin samalla kirjaimella alkava nimi kuin miehellään. Projektinimenä toimii tällä hetkellä Kotimainen Svjeta.
Ja ihastuin paijaamaan messuilla torakkaa, joten piti ostaa sitten muutama sihisevä torakka itselleni lemmikiksi. Meillä on pienempiä torakoita kasvamassa ruokaeläimiksi liskolle, mutta nuo suuremmat on sitten minun ihkaomia, jotka ei ruoaksi joudu elleivät ala aivan liian rasittaviksi. Ihania höpötöppösiä ja oikeastaan ne on erittäin kätsyjä lemmikkejä, kun niitä on helppo ja kiva käsitellä eikä ne vaadi paljoakaan panostamista omistajaltaan. Myöskin löysin naapuripöydästä myynnistä okapirun, joita minulla olikin nuorempana muutamia, mutten ollut nähnyt niitä kohtuullisella hinnalla myynnissä pitkään aikaan. Nyt yhden löysin, valitettavasti ei ollut enempää jaossa, mutta olkoon tämä yksi nyt sitten elelemässä meillä kunnes sille ehkäkentiestoivottavasti löytyy jossain vaiheessa ystäviä. Joskus huomasin, että okapirut on rumimpia eläimiä mitä olen ikinä nähnyt -> pakko saada. Mutta herttinen, en tiennyt ötököiden omistavan erilaisia persoonia ja kun meillä pyöri ne okapirut niin tykästyin kovin. Yksi oli tomera ja kiukkuinen, toinen leppoisa ja sosiaalinen kaveri, kolmas sitten jotain siltä väliltä. Saas nähdä millainen tästä yhdestä tulee.
Monet ihmiset miettii lemmikiksi jotain käärmeitä, liskoja tai hämppiksiä, mutta oikeasti tämmöset yksinkertaiset selkärangattomat on lopulta paljon viihdyttävämpiä :D Niitä saa ja voi kopeloida ja sekin, että ne ei elele 20 vuotta riesana. Suosittelisin myös rukoilijasirkkoja lemmikiksi ihmisille, joita kiinnostaa oudommat eläimet, varsinkin hierodula -sukuiset on aika yksinkertaisia ja tosi mielenkiintoisia seurattavia. Aina näitä ei löydy myynnistä, mutta jos jaksaa vartoa ja kysellä, niin kyllä joskus jostain niitä aina putkahtelee.
Ihan oli siis hyvät messut tuollains adoptio-asioissa, kun vihdoinkin sain kauan haaveksimani kaniseuralaisen Vladille ja sain vielä muutamia selkärangattomia viihdykkeeksi. Lemmikkipuolella pyörin lauantaina, en kerennyt muille messuille laisinkaan. Mutta morjenstin paria tuttua ja nuo messut on niin suuret, että jos haluaisi kiertää ne muutkin aihealueet, niin siihen menee jo muutama tunti, jos sen tekee hartaudella. Ja jos pitää vielä yrittää näyttää pätevältä ständillä aina satunnaisesti, niin ei siinä ehdi kierrelläkään. Sitä jaksan kyllä ihmetellä, että Lapsimessut ja PetExpo järjestetään samaan aikaan samoissa tiloissa, kun ne lapset poksauttelee ne ilmapallot siellä eläinpuolella, hakkaa terraarioita ja ronkkii häkkien sisälle... Näin muutaman vanhemman, jotka oli keksineet laittaa vauvansa joko rinnuksille tai selkään liinalla roikkumaan, mutta todella paljon oli taas isoja rattaita liikkeellä messuilla, joissa muutenkin on kauhea ruuhka. Ja kuulutuksien perusteella ihmiset hukkasi niitä lapsiaan sinne jonkin verran. En tiedä mitä sellaiset 0-3 -vuotiaat saa messuista irti siellä pyöriessään ja kannattaisin kyllä eläinpuolelle ihan sellaista 5v. -ikärajaa vähintään, koska sitä nuoremmat ei oikein ymmärrä vaikka kuinka yrittäisi neuvoa, että mitä ei saa tehdä. Toki kannatan sitä, että lapsia viedään julkisille paikoille ja tapahtumiin, mutta lemmikkitapahdumat ei välttämättä ehkä ole se parhain paikka, kun kyse on kuitenkin elävistä eläimistä, jotka stressaantuu sekä säikkyy, jos ei ihminen osaa käyttäytyä rauhallisesti. Tai ainakin messujärkkääjät voisi pariin kertaan miettiä niiden ilmapallojen sun muiden kanssa, että onko kenties hyvä idea antaa sellaisia, kun viereisessä hallissa on lemmikkieläimiä. Ihme etteivät vielä jakaneet sumutorvia ja megafoneja vielä ihan vaan kettuillakseen.
Mutta se siitä eläinpölinästä. Muuten kuuluisi ihan hyvääkin, mutta en vieläKÄÄN tiedä pääsinkö oppisopimuksella opiskelemaan. Työkokeilu päättyy huomenna, eli olen kohta "sapattivapaalla", koska en voi jatkaa missään töissä ennen kuin tiedän, että saanko opiskella. Ja sitten sekin, että päivää ennen työkokeiluni loppumista informoitiin, ettei työpaikkani ota ketään opiskelemaan, joten täytyy vaihtaa työpaikkaa. Todella harmi sillä viihdyin siellä hyvin :c Tulee suuri ikävä kanssaihmisiä. Toivottavasti pian kuitenkin tulee lisää informaatiota, että tiedän hakea jostain työpaikkaa ja ohjaajaa, tai sitten keksin jotain muuta. Tarjottiin opiskelupaikkaa, mutta sanoin etten ehdi tulla perehdytykseen kesken työkokeilun ja koko oppisopimushomma on auki, niin tässähän sitä ollaan oven välissä jumissa. Hitsin pihkurat meikä sanoo!
Pistetään vielä pari turhaa kuvaa meikästä tähän loppuun ja voisin jaksaa suunnitella huomenna sitä, että mitä tekisi vappuna. Inhoan vappua Helsingin keskustassa, olisi vaihtoehtona kävästä pyörähtämässä rokkapilly -juhlissa tai sitten vaan olla kotona lakkaamassa varpaankynsiä. Mitäs kanssaihmiset touhuaa?
Viettäkääpä ihmiset rauhallinen vappu, toivotaan aurinkoisia päiviä ja tennarikelejä! Harmittaa joka kerta, kun pukkaa sadetta ja joutuu laittamaan jotain muuta jalkaan kuin risaiset kesätennarit, mutta onneksi on ihan juuri toukokuu, sitten kesäkuu ja viimeistään heinäkuussa ehkä jo pärjää parina päivänä pihalla t-paitasilteen. PUSMOI :*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti