Pämpster bileet!

Kun muutama vuosi sitten yritin viimeksi saada aikaiseksi sen verran sinisiä hamstereita, että olisi kotona saanut pitää niitä, niin ei mennyt kuin strömsössä. Nyt sitten ostin muutaman hamsterin joilla voin sitten kasvattaa pari pesuetta, että voin pitää kotonani aina muutamia hamstereita, jotka on juuri sen näköisiä mistä itse pidän. Tai ainakin "oikean värisiä".

... Ja ihan hamsterittomille tavistallaajille selvennettynä, että suosikkilajikkeeni hamstereista on laumassa viihtyvä venäjänkääpiöhamsteri campbelli ja niissä sininen väri, joka on sukua mustalle ja dovelle värille. Meillä on nyt sininen umbrous naaras, dove naaras, sininen plaikukas naaras sekä musta uros noin jalostuskäyttöä ajatellen. Ja bonuksena tuli vielä yksi musta umbrous naaras asumaan yhden vanhan sinisen uroksen kanssa, tuskin tekevät mitään lapsia, mutta saavat seuraa toisistaan. Eli väriskaalana pitäisin siitä, jos kotona olisi sinistä (eli kylmä harmaansävy), mustaa, dovea (kylmä vaalea ruskeansävy) ja toki näiden sisarusvärejä, joita on sitten vielä lisää. Tavoitteena ei ole pitää sataa hamsteria kotona, sellainen 3-10 olisi ihan ok, mutta katsoo nyt, jos puskee päälle joku hifistelevämpi tavoite niiden kanssa, johon vaaditaan jalostuseläimiä enemmän kuin kaksi. Partneri onneksi sallii hassut harrastukseni, se ristitsi jo suosikikseen pikkuisen sinilaikukkaan hamsterin :D

Musta uros.

Pullea dove naaras.

Sininen umbrous naaras.

Musta umbrous naaras.

Vanhapari.

Sininen laikukas naaras.

(Tämä on niin tätä, että kun kerran mukamas kasvatti hamstereita pari pesuetta ja päätyi siihen tulokseen, että ne on pölhöjä lemmikkejä, niin silti ne tuntuu AINA palaavan meille! Viimeksi tosin halusin kunniaa vaan pet-luokassa maailman leppoisimmilla hamstereilla, voisi pitää sen nytkin tavoitteena, jos ikinä jaksaa näyttelyihin raahautua.)

Siinä olikin sitten hamsteriasiaa, joka kaikkia varmasti vietävästi kiinnostaa. Mutta koska blogini on vaan minun blogi, niin sisältö saattaa vaihdella huomattavasti. En ole koskaan jaksanut tehdä erikseen blogeja eri "elämilleni", joten kaikki ovat samassa. Kannattaa skippailla eläinjutut, jos ne eivät vaan kiinnosta. Kyllä varmaan kohta taas kerron jostain meikkaamisista tai kynsienlakkuusta :D

...

Voisin vielä kertoa tarinan yhdestä hamsterista, joka on asustellut meillä nyt jo jonkin aikaa, mutta josta en ole vielä tainnut mainitakaan.


Talvella seurasin sivusta tilannetta, jossa oli löydetty syyrialainen hamsteri kaupan parkkipaikalta pakkasesta. Se oli jätetty sinne pahvilootan kanssa ja sen bongasi sitten lopulta hamsterin haistanut koira, jonka omistaja poimi otuksen talteen ja kiikutti kotiinsa. Kuitenkaan ei voinut sitä siellä kotona pitää ja hamsteri kulki samana iltana tuttuni luokse, jossa otus sai sitten asunnokseen herppi-härpäkkeistä muoviboksin ja somisteita. Siinä sitten oli mietintää, että minne se hamsteri tungetaan tuttavan harrastaessa allergiaa ja sanoin, että senkus tuuppaa sen tänne, kun minulla on täällä kuitenkin hamstereita, niiden asumuksia, tarvikkeita ja sopivaa ruokaa. Miittasimme sitten tuttuni kanssa ja hamsteri siirtyi meille.

Ensimmäinen ihmetys oli se, että hamsteri oli hyvässä kunnossa. Iäksi veikkasin nuorta aikuista, eli sellaiset 5-6kk ja siltä löytyi pallit. Mitään fyysistä vikaa ei hamsterissa ollut, ihmettelin vaan, että miten joku ruokkii ja hoitaa hyvin eläintä, jonka sitten jättääkin pakkaseen... Hamsteri sai täällä sitten asumuksen ja ruokaa, hyvin vilkkaasti touhusi ja nukkui somasti. Hyvin aktiivinen nuori hamsteri, joka on niinkin toimelias, että täytyykin ostaa sille juoksulautanen ja kehittää sille paljon tekemistä, kun se meinaa muuten alkaa kapinoimaan. Ihan normaali nuori hamsteri siis!

Tätä naamaa luultiin ensin rotaksi, kun se bongattiin ja yritettiin tunnistaa lajiketta, mutta sille on tainnut tulla vähän pyöreyttä poskiin!

Noissahan on yleensä se kaksi viikkoa omistajalla aikaa huudella lemmikkinsä perään. En tiedä mitä kautta ja minne löytäjä sitten infosi eteen päin tästä löydöstään, mutta olin kans varautunut siihen, että jotain alkaa kaduttamaan se hylkäys ja tulee puhelu. Mutta eipä mitään kuulunut mistään suunnasta, joka ei sinänsä ollut yllättävää. Nyt sitten hamsteri elelee meillä loppuikänsä, toivottavasti terveenä ja pitkäikäisenä. Partneri huomasikin heti, että otuksella on naamassa corpse -maskit kuviona, eli hamsteri kastettiin Frost Skalle Pihpöseksi. Nyt itseäkin sitten huvittaa, kun katson sen pientä black metal -nassua kuikuilemassa, kun hamstereilla on suu muutenkin niin alla päin luonnostaan... :D



Mutta todella rumaa ja epäinhimillistä hylätä mitään eläintä, kun kuitenkin on internet pullollaan foorumeita ja palstoja, missä voi antaa vaikka ilmaiseksi lemmikkejä. Näitä sattuu ja tapahtuu aina välillä, joskus joku on jättänyt rottansa metsään ja joskus pieneläimiä on löytynyt roskiskatoksistakin. Jotkut asumuksissaan ja jotkut ilman. En ymmärrä ihmisiä, jotka pystyy ajattelemaan lemmikkiensä kanssa, että "poissa silmistä, poissa mielestä" -tyylillä. Eikö näitä ihmisiä yhtään pistele omatunnossa, kun jättävät lemmikkinsä nääntymään tai jäätymään tuonne pihalle? Silkkaa laiskuutta ja pahuutta tehdä niin, koska kuitenkin on niin paljon helppoja mahdollisuuksia etsiä lemmikeille uusi koti. Jos minultakin olisi kysytty, että voinko ottaa itselleni hamsterin, kun tilanne on nyt huono eikä sitä voi enää hoitaa, niin toki. On omistajan vastuulla etsiä lemmikilleen uusi koti, en ymmärrä mitä niin vaikeaa voi siinä vastuussa olla!

Tekisi mieli läpsiä vähän näitä ihmisiä, jotka ei ota vastuuta lemmikeistään ja kohtelee niitä kuin roskaa. Mutta onneksi Frostillakin oli onni matkassa, että se löydettiin, vaikka se joutuikin varmaan kyyhöttämään talvisäässä jonkin aikaa. Ja sekin onni, että löytämisen jälkeen se otettiin mukaan ja sille etsiskeltiin aktiivisesti paikkaa minne se voi mennä. Kaiketi se on nyt ihan onnellinen, kun lupasin sille, ettei sen tarvi enää koskaan joutua pihalle yksinänsä ja syököön itsensä erittäin pulleaksi. Saa nyt viettää hamsterin elämää kaikessa rauhassa ja minullekin se on nyt tavallaan "uusi juttu", kun itse omistin syyrialaisia viimeksi kymmenen vuotta sitten. Hauska sen tekemisiä on seurailla ja olen tosi tykästynyt.

Terveisiä Frostilta kaikille ja olkoon tämä surullinen tarina onnekkaalla käänteellä muistutus kaikille, että huolehtikaa lemmikeistänne ja jos ette siihen kykene, niin etsikää niille uusi koti.

PUSMOI ja hyvää kesän odotusta! :*