Joulumeininkejä.

Minikokoinen joulupukki, tai sitten olen vaan liian pitkä. 

Joulupukki hieman hämmästyi, kun jonotin lasten kanssa sylipaikkaa ja aikuiset nyrpisteli nenäänsä. Mutta siinähän nyrpistelivät!

Missä välissä se joulu hiipi? Äsken oli vielä kesä, sitten syksy ja nyt on edelleen nähtävästi syksy ulkona edelleen, mutta kanssaihmiset on jouluriemuissaan. Itsellä alkoi parin viikon joululoma, mutta en ole oikein jouluihmisiä siinä mielessä, että olisin laittanut asuntoon muuta kuin mummolta saadut jouluvalot.

Joulu ei ole koskaan ollut minulle Suuri Juhla. Pienen perheen takia ei ole ollut hysteriaa sen kummemmin ja joulua vietetään vuodessa noin kolmen tunnin ajan mummolassa. Ja käyn mummolassa muutenkin, joten ei sinänsä mitään arjesta poikkeavaa, paitsi saan mussuttaa perunalaatikkoa ja lanttulaatikkoa. Meillä oli töissäkin jouluateria ja ai vitsi että maistui hyvältä lanttu- ja perunalaatikko: tykkään niistä kovin, mutta kun teininä tein joka vuosi sen lupauksen, että elän jouluruoalla koko joulukuun, niin ei ole tullut muutamiin vuosiin syötyä tuommosia kuin ihan aattona vasta. Tarvitsen siis jouluna kaksi jouluruokaa, eli ei ole ollut hysteriaa niidenkään kanssa.

Vaikeinta on kyllä keksiä lahjoja läheisimmille ihmisille, koska ne tuntee liian hyvin. Ei uskalla välttämättä arpoa mitä ostaisi, vaan pakko keksiä jotain oikeasti tarpeellista. Vaikeinta oli keksiä partnerille lahja, koska sen kanssa elelee päivittäin ja tiedän kyllä mitä se haluaisi, mutta ei nyt ihan kaikkea voi ostaa. Jos olisin miljardööri, niin lahjalista olisi kyllä hieman erilainen...

- Partnerille uusi tietokone, sellainen hullu monsteri, joka pyörittää KAIKKEA!
- Isälle uusi tietokone, tabletti (sen se kyllä osti jo itse itselleen), kenties turhan iso televisio.
- Mummille moottoripeti, eli sellainen, joka nappia painamalla nousee ja laskee.
- Anoppilaan autotalli ja sellainen pieni talli, jonne voisin ostaa ne lupaamani tuparilahjat: pari kääpiövuohta.

... Sehän olisikin hienoa, että nuo kaikki voisi ostaa, mutta tällä kertaa sukulaiset sun muut sai kyllä tyytyä vain näihin lämpimiin ajatuksiin :D

Vietin syntymäpäiviä 16.12., tai oikeastaan en koskaan vietä niitä, mutta täytin vuosia. Töissä jaoin karkkia ja sitten kävin mummon luona, jossa saimme bebe-leivokset ja mummini antoi minulle vanhoja korujaan lahjaksi. Joku voisi miettiä, että onpas ikävää saada sellaisia lahjaksi, mutta itse arvostan ihan mielettömästi! Olen saanut mummilta myös silkkihuiveja, jotka on oikeasti sieltä 50-luvulta. Ja olen saanut yöpaidan, jota en raaski käyttää, koska sellaisia käyttävät vain haamut: sellainen oikein kaunis ja liehuva pitkä mekko. Sellaiset oikeasti vintaget asiat on minusta tosi arvokkaita asioita ja olen siis enemmän kuin iloinen, jos sellaisia saan.

Partnerinikin muisti minua sitten seuraavana päivänä. Ilahduttavinta tässä oli, että kun olimme etsineet edellisenä viikonloppuna muille lahjoja, niin partneri muisti ne asiat mitä olin kaupoissa kopeloinut. Miehet ei kuulemma muista eikä keksi, mutta kyllä tuo partneri nähtävästi muistaa, vaikka ei ollut yhtään tarkoituksenani vihjata mitään. Sain Body Shopista hamppurasvaa käsiin sekä suklaasaippuaa ja kahdet korvakorut (toiset söötit kukalliset vintaget ja toisissa partneri muisti, että tykkäsin meripihkasta). Kaikki menee heti käyttöön ja se rasva varsinkin on ollut yhtä upeaa kuin oletin sen olevan, hieman hipin hajuista, mutta toimii tämmöselle käsidesi-läträäjällekin limastamatta käsiä.

23.12. menimme minun mummini luokse, jossa söimme ankarasti jouluruokaa. Kun laitoin omat pari lahjusta kuusen alle niin säikähdin, kun koko kuusen alaosa tursahteli lahjoja! Hitusen hävetti, kun vein vaan pari lahjaa isälle, isän vaimolle ja mummilleni. Mutta olivat sanoneet, että ei saa mitään kovin ostella ja he ei halua, he ei tarvi. Sitten jekuttivat noin, että lahjoja oli minulle (sekä partnerille) turhankin paljon!

Olin toivonut omakotitaloa ja katumaasturia, kiitos iskä...

Ilmeestä päätellen kutsuttiin syömähän...

Shokin jälkeen paketteja avatessa paljastui monta hyvin käytännöllistä lahjaa. Olin toivonut vain muutamaa asiaa, joista sanoin vielä, että yhden voi valita ja kaikkea en tarvitse. Lapsena sitä ei missään nimessä halunnut pitkiä kalsareita tai villasukkia, nyt olin maailman onnellisin, että sain lämpösukkia ja thermo leggarit! Olen vilukissa ja töissä joutaa joskus seisomaan lähes pari tuntia paikoillaan, jolloin onnistuu jäätymään ytimiänsä myöten. Yksi hienoimmista lahjoista oli myös usb-vaaka, joka mittaa lihasmassan ja rasvaprosentin: paitsi se onkin sitten siinä mielessä hasardi laite, että se kertoo karun totuuden. Partneri on käynyt jo jonkin aikaa salilla, niin sille se on varmaan aika hyödyllinen vehjes, itselle se taas varmaan voisi antaa inspiraation käydä siellä salilla, koska aika varmasti se herjaa rasvaprosentiksi noin 99%!

Jouluaattona menimme anoppilaan Tuusulaan yökylään koirien kera. Ensin näytti siltä, että koiranpoikanen kärsii napakivuista ja jään kotiin, mutta lähdettiin sitten kuitenkin reissuun, kun partnerin veli kultaisena haki meidät autolla. Boo oli juuri edellisenä iltana vetänyt 800g kissojen napuskaa ja yöllä jauhoja palanpainikkeeksi, mutta onneksi persaus ei liikaa sitten vuotanut kyläpaikassa...

Ensitöiksemme menimme saunomaan, joka oli parasta ikinä, kuten aina. Myös mummokoira Riepu pääsi saunomaan ja kylpyyn, kun kurakelien takia se näytti turhan ruskealta. Sitten pieruverkkareissa vietettiin jouluaattoa, naapurista tuli partnerin isoäiti kans kyläilemään, söimme ja jaoimme lahjoja. Taas oli liikaa hyvää ruokaa ja nams nams. Ja taas jouduin järkyttymään siitä, että sain liikaa lahjaksi! Onneksi koirat käyttäytyi kohtuullisesti, myös vauva, joka oli ensi kertaa yökylässä. Oli jälleen huisia mennä ulkoiluttamaan koiria niin, että avaa vaan oven ja lähtee tepastelemaan, kun on tiluksia. Joulupäivänä lenkkeilimme hieman pidemmällekin ja kyllä sitä siitä haaveksii, että joskus vielä asuisi itse vähintäänkin rivarissa, jossa pöpelikköä vieressä. Anoppilan suunnalla tosin oli vielä sekin riemu, että koirat sai mussuttaa kilokaupalla hevonkakkaa ja ties mitä muuta. Kinkun läskiä, kuravettä ja hevonkakkaa, siitä on koirien joulu tehty!

Anoppi pack leaderina.

Joulunaika sujui siis vallan mainiosti, ruokailusta ei näytä tulevan loppua vielä muutamaan päivään, mutta ehkä sitten uuden vuoden jälkeen voisi käydä brutaalilla vaa'alla ja harkita kuntoilemista. Hiki tulee tässä syödessä kyllä jo, eli kenties kaksi kaloria kuluu siinä, kun ahtaa itseensä sen 3000 kaloria päivässä! Leuat käy niin vinhasti, että melkein kuntoilusta käy.

Haluan sanoa kiitoksen koko perheelleni ja lähipiirilleni, että jaksoitte viettää joulua kanssani. Toivottavasti pienet lahjukseni kelpasivat ja niistä on riemua! Ja ehkä eniten minua herkistytti se, että työpaikalla asiakkaat toi minulle lahjoja, vaikka en todellakaan mitään odottanut tai kaivannut. Se tunne, kun joku kiittää siitä, että olet tehnyt asiat hyvin tai edes jotain oikein: se on hyvinkin jees. En edes tiennyt miten päin olisin, kun sain muutaman lahjan töissäkin, koska ei sitä voi tarpeeksi kiittää siitä arvostuksesta, joka on tärkeämpää kuin se kortti tai materia.

Nyt voi sitten rauhassa lopetella joulun viettämistä, vetää päikkärit mahansa vieressä ja olla lomalla vielä reilun viikon ajan. PUSMOI ja toivottavasti muillakin sujui joulu mukavasti :*

Bonuksena vielä minä ja partneri 24.12.2012 Lotte Worldissa: