Mikä joulu, mikä talvi?

Facebookin turhat appsit <3

Olen tosiaan yrittänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja piirrellä välillä. Se on vähän haastavaa, kun tosiaan viimeksi melkein kymmenen vuotta sitten piirtelin aktiivisesti. Sen jälkeen sitten tooooosi harvoin.

Kun näytin partnerille piirrosta, niin se sanoi "olet maailman paras piirtäjä!"
Totesin, että enhän ole. Meni muutama sekunti, kun partneri sitten korjasi:
"No et ihan ole. Oikeastaan et kyllä lähellekään."

... Rehellisyys maan perii :D Toisaalta juuri tuon takia armastankin partneria, kun se on rehellinen veijari. Mitäs menen jankuttamaan enkä ota kohteliaisuutta vastaan. Jos poseeraisin peilin edessä uudessa mekossa ja kysyisin partnerin mielipidettä, niin sieltä tulisi ekana "upea". Jos en ota sitä toteamusta vastaan ja jos mekossa olisi joku vika, niin kyllä partneri sen rehellisesti kertoisi. Mutta se on meidän naisten oma vika, mitäs kyselemme ja ongimme, jos emme halua kuulla totuutta!

Jäger!

Ajattelin vielä piinata itseäni ja pistää luonnokset/piirrokset seinälle roikkumaan, että voin katsoa niitä pahalla silmällä ja miettiä, että mikä kohta pissii ja miten kehityn.


Joulukuu myös hiiviskeli salaa, olen kertaalleen jo leiponut torttuja partnerin kanssa ja töissä leivoin pipareita. En olekaan leiponut pipareita sataan vuoteen, kun kaupasta saa niin hyvä ja halvalla. Oli ihan hauskaa, minulla oli hieno essukin ja kyllä tuli upeita pipareita! Tortuista en sitten tiedä, ne ei olleet kovin upeita ja joku bongasi saatanallisen vuohenkin sieltä torttuväännelmistä...

Kiinalainen nyytti, kanootti, vuohi...

Leipuri-Heke.

Tein myös sellaisen idiotismin, että värjäsin tukkani tummaksi. Nyt talvella on koko ajan pipo päässä muhimassa ja tuntuu siltä, että on lähes mahdotonta saada tukkaan täydellistä sävyä vaaleanpunaista tai vaaleanviolettia. Ostin ruskeaa hiusväriä ja KABUM, tukka olikin musta. Kyllähän se siitä kulahtaa, mutta olin aika varma, että itkettää jo heti seuraavana päivänä tämä synkkyys hiuksissa. Kuitenkin partneri sanoi, että näytän Alex Vauselta sarjasta Orange Is The New Black ja itsetuntoni kohosi tummakutrisena aika korkealle! Jos joku ei tunnista eikä tiedä, niin tämä näyttelijätär on hyvin kaunis ja vielä kauniimpi kenties tummissa hiuksissansa.

... Onhan se sata kertaa helpompaa, kun tukka on lähellä omaa hiusväriä, ettei tarvitse läträtä ja itkeä sitä, että juurista on hankala saada sopivan sävyiset. Luonnostaan hiukseni ovat tummanruskeat, joten voin nyt hetken aikaa hengähtää ja elää pipokautta rauhassa. Olen aina tykännyt laittaa muiden hiuksia, omiani en niinkään, joten kyllä palaan aina siihen tummaan tukkaan joksikin aikaa. Sitten taas kyllästyn ja haluan jotain räikeää, koska yritän epätoivoisesti ilmaista persoonaani tukkani kautta. Hattara on ihana asia, mutta synkistellään nyt pimeän talven kunniaksi hetken aikaa!


Laitetaanpas pari kuvaa myös koiranpoikasesta, joka on soma ja kuvat on otettu marrakuun puolella, kun Boo oli 4,5kk!





Boo on kyllä idän komein koiranpoikanen. Mutta hassusti muut tuntuu hehkuttavan, että on ne koirat ihania lapsina, semmosia oivoi ja tuitui. Itse olen sitä mieltä, että ne on lapsina ihan kamalia ja odottelen vaan sitä päivää, kun Boolle kasvaa aivot! Mutta koska se on poika, niin niitä aivoja voidaan joutua odottelemaan hieman pidempäänkin... Tunnustan kasvattavani sen kanssa välillä harmaita hiuksia, vaikka persoonaltaan se onkin ihan loistava ja mahdottoman armas koira. Mutta huijaisin, jos väittäisin, etten olisi kertaakaan halunnut myydä sitä mustalaisille.

Kuulostaa pahalta ja ikävältä, mutta ei se kiintymystä ja rakkautta vähennä, vaikka koira onkin välillä hirviö. Kun meille tuli Ewok, niin siitä ei edes huomannut pentuvaihetta kovin herkästi, koska se oli niin pieni ettei yltänyt tuhoamaan. Paitsi roskapusseja, jos ne unohti eteisen lattialle. Se oli siis todella helppo pentu. Nyt sitten ääripäästä toiseen, kun Boo on minua jo reiteen saakka korkea ja painoa yli 20kg, eikä se aio lopettaa kasvamista kuin ehkä vuoden iässä vasta. Mystisesti se yltää joka paikkaan, eli tuhovoima on kuin F5 tornadolla! Kuitenkin Boo on oppinut jo muhimaan kainalossa sekä käytöstavatkin oppii hissuksensa. Se on kuuliainen, mutta ei aina ehdi kuunnella.

Mutta Boosta tulee vielä joku päivä maailman hienoin muhiva suurikokoinen herraskoira <3


Aivoni ovat lakossa enkä ole keksinyt viime aikoina hirmuisesti bloggailtavaa. Jos joku haluaa kysyä jotain tai haluaisi, että kirjoitan jostain tietystä jutusta, niin ehdotuksia ja ideoita otetaan avoimesti vastaan. Minulla olisi pari hehkutettavaa meikkijuttua hihassani, kenties semmosta sitten?

Jätän vielä tämän joulukuvan minusta vuodelta 1990 tähän:




PUSMOI :*